Tutkimuksen eettisyys

Tutkimuksen kaikissa vaiheissa tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimuseettinen neuvottelukunta on laatinut tutkimuseettiset ohjeet hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja sen loukkausten käsittelemisestä. Normiston tavoitteena on edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja ennaltaehkäistä tieteellistä epärehellisyyttä kaikissa tutkimusta harjoittavissa organisaatioissa.

Normisto voidaan jakaa sisällöllisesti kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään hyvää tieteellistä käytäntöä, johon kuuluu muun muassa rehellisyys, yleinen huolellisuus ja tarkkuus tutkimustyöhön liittyvissä asioissa, tutkimuksen asianmukainen suunnittelu, toteutus ja rapor-tointi, eettisesti kestävät menetelmät, avoimuus, muiden tutkijoiden työn kunnioittaminen ja niiden asianmukainen huomioiminen sekä rahoituslähteiden ja muiden sidonnaisuuksien il-moittaminen. Toinen osa määrittelee hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset, joita ovat piit-taamattomuus edellä mainitusta hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja vilppi tieteellisessä toi-minnassa. Kolmas osa käsittää säännökset tutkijan oikeusturvasta. Menettelyohjeissa sääde-tään, kuinka loukkauksia koskevia epäilyjä käsitellään. (Hirvonen 2006, 31-32.) Tutkimuseet-tisen neuvottelukunnan laatiman ohjeistuksen lisäksi eri tieteenaloilla on niille tyypillisiä hy-vään tieteelliseen käytäntöön liittyviä erityispiirteitä, joita käsitellään yksityiskohtaisemmin tieteellisten seurojen ja ammattijärjestöjen alakohtaisissa ohjeistoissa (Tutkimuseettinen neu-vottelukunta 2006, 407).

Eettisesti kestävä tutkimustyö edellyttää tutkimuseettisten periaatteiden noudattamista. Tutki-museettiset periaatteet voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen, joita ovat tutkittavien itsemää-räämisoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen sekä yksityisyys ja tietosuoja.

Tutkimuseettinen arviointi ja hyvien tutkimuskäytäntöjen huomioiminen tulisi huomioida tut-kimuksen kaikissa vaiheissa ja niihin liittyvissä valinnoissa. Ihmistieteellisessä tutkimuksessa

tutkimusetiikan lähtökohtana on tutkittava ihminen, jonka itsemääräämisoikeutta ja loukkaa-mattomuutta on kunnioitettava tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Tutkijan on ennakoitava huolellisesti tutkimukseen sisältyvät mahdolliset harmit, riskit ja vahingot sekä tutkittavien va-hingoittamista on vältettävä tietoisesti. (Rauhala & Virokangas 2011.)

Kyseisessä tutkimuksessa käytettiin laajaa valmista aineistoa, joten tutkimuseettiset kysymyk-set liittyivät keskeisesti tutkimuksen suunnitteluvaiheeseen ja aineiston hankintaan. Keskeistä on pohtia, minkälaista tietoa aineistolla voidaan saada ja millä perusteilla tietoa tulee kerätä.

Tutkimuksella tulee aina olla selkeä tarkoitus ja kun kyseessä on empiirinen tutkimus, on oltava joku tai joitakuita, jotka tarvitsevat tutkimuksen tuottamaa tietoa (Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1994, 26). Tutkimusetiikan näkökulmasta tutkimuksen hyötyjä ja haittoja tulee punnita. (Ello-nen & Pösö 2010). Lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta on hyvin sensitiivi(Ello-nen tutkimusaihe, joka korostaa eettisten asioiden huomioimisen tärkeyttä ja tutkimuksen tuottaman tiedon tar-peellisuuden pohdintaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lasten pitkäaikaisten sairauksien ja vammojen yhteyttä eri kaltoinkohtelun muotoihin. Aikaisemman tutkimuksen valossa lasten vammojen ja sairauksien tiedetään lisäävän kaltoinkohtelun riskiä, mutta lapsen monisairasta-vuuden yhteyttä eri kaltoinkohtelun muotoihin on tutkittu vähemmän, joten tämä tutkimus täy-dentää olemassa olevaa tutkimustietoa spesifillä tiedolla. Lisäksi tutkimus antaa mahdollisuu-den verrata yksittäisten vammojen ja sairauksien riskivaikutusta verrattuna monisairastavuu-den riskivaikutukseen eri kaltoinkohtelun muotojen kohdalla.

Lapsen osallisuus tutkimuksessa käsittää useita eettisiä haasteita vapaaehtoisuuden, tietoon pe-rustuvan suostumuksen sekä lapsen puolesta toimivien aikuisten, kuten huoltajien, kannalta (Rutanen & Vehkalahti 2018, 15). Tutkimus ei saisi olla uusi väkivallan lähde lapsille jotka ovat jo joutuneet väkivallan kohteeksi, joten lasten väkivaltaa käsitteleviin tutkimuksiin tulee suhtautua erityisen varovaisesti. Toisaalta väkivaltaa voi olla myös se, että lasten väkivaltako-kemukset sivuutetaan tutkimuksesta. Tällöin on kyse lasten kokemusten marginalisoinnista ja vaientamisesta. (Mudalay & Goddard 2006, 45-64.) Näin ollen oleellinen kysymys ei ole se, tuleeko lasten väkivaltakokemuksia tutkia vai ei, vaan se, miten niitä tutkitaan.

Tutkimus toteutettiin kouluissa internet-pohjaisena kyselynä opettajan johdolla oppitunnin ai-kana (Fagerlund ym. 2014, 28). Kouluympäristön ja sen lainalaisuuksien ja valtakysymysten vuoksi tulee pohtia, että missä määrin lasten osallistuminen kyselyyn on ollut vapaaehtoista ja

tietoon perustuvaa. Itsemääräämisoikeuden näkökulmasta keskeinen kysymys on, missä mää-rin iältään nuori on kompetentti antamaan suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta. Sa-manaikaisesti koulun sosiaalisten aikuis- ja vertaissuhteiden verkosto voi kuitenkin tarjota lap-selle parhaan mahdollisen ympäristön käsitellä kyselyn aiheuttamia tunteita. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kyseessä on kotona koettu väkivalta, jolloin muiden aikuisten rooli koros-tuu omien vanhempien ohella. (Ellonen & Pösö 2010, 206; Rutanen & Vehkalahti 2018, 12.) Kyselyyn vastaamisen aikana esiteltiin erilaisia auttamistahoja, joista ohjeistettiin kysymään neuvoja tai hakemaan tarvittaessa apua esimerkiksi väkivaltaan liittyvissä kysymyksissä. Li-säksi mikäli kysely herätti lapsissa ja nuorissa kysymyksiä, he pystyivät esittämään kysymyk-siä kyselyn internet-sivujen erilaisten kanavien kautta. Myös opettajia ja vanhempia infor-moidessa korostettiin sitä, että he vastaisivat mahdollisesti esille tuleviin kysymyksiin. (Fager-lund ym. 2014, 28.) Joidenkin vastaajien, kuten oppimisvaikeuksista kärsivien lasten on voinut olla vaikeaa ymmärtää kyselyssä esitettyjä sairauskokonaisuuksia. Opettajan oli kuitenkin mahdollista auttaa tarvittaessa vastaajia kysymysten ymmärtämisessä tutkimusoppitunnin ai-kana. Lapsiuhritutkimuksen lopuksi vastaajilta kysyttiin, että miltä heistä tuntui vastata kysy-myksiin. Tämän kysymyksen analysoiminen antaisi mahdollisuuden arvioida tutkimuksen eet-tisyyttä sen osalta, miten vastaajat ovat kokeneet arkaluonteiset kysymykset. Vastaajien koke-muksia on perusteltua käyttää arvioinnin tukena, kun vaikeiden aiheiden hyötyjä ja haittoja punnitaan tutkimuseettisestä näkökulmasta (Ellonen & Pösö 2010, 206).

Tutkimuseettisen sääntelyn näkökulmasta lapset ja nuoret nähdään vajaavaltaisina, suojatto-mina ja haavoittuvina, joten alaikäisiä suojaavat tarkemmat tutkimuseettiset periaatteet kuin täysi-ikäisiä (Mäkelä 2010, 68). Tutkimukseen osallistumiselle ei pyydetty etukäteen vanhem-milta lupaa, mutta heitä informoitiin jälkikäteen oppilaille annetulla tiedotteella tutkimustunnin päätteeksi. Poikkeuksena tästä on Helsingin kaupunki, jossa vanhempia informoitiin sesta etukäteen ja jossa heillä oli myös mahdollisuus kieltää lapsensa osallistuminen tutkimuk-seen. (Fagerlund ym. 2014, 28.) Alle 15-vuotiaita lapsia on mahdollista tutkia ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia joissain poikkeustapauksissa (Rutanen & Vehkalahti 2018, 14). Tässä tutkimuksessa kyseistä menettelyä puolsi sensitiivinen tutkimusaihe, esimer-kiksi perheväkivaltatapauksissa voi syntyä ristiriita vanhempien ja lapsen edun välille. Van-hempien suostumus tutkimukseen olisi voinut myös vaikeuttaa tapausten ilmituloa. Suomen lain mukaan vanhempien lupa alaikäisen osallistumiseen edellytetään vain lääketieteellisissä

tutkimuksissa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta on myös todennut, että osana normaali kou-lutyötä toteutettavat kyselytutkimukset, joissa ei kerätä yksilöityjä tunnistetietoja, voidaan to-teuttaa ilman huoltajan suostumusta. (Fagerlund ym. 2014, 35.)