Kaltoinkohtelun riskitekijät ja suojaavat tekijät

Kronosysteemillä tarkoitetaan ajan kuluessa tapahtuvaa evolutiivista kehitystä lapsen eri ym-päristöissä ja systeemeissä. Kehitystä ja muutoksia tapahtuu sekä lyhyellä että pitkällä aikavä-lillä. Kaiken kaikkiaan ekologinen malli pyrkii ymmärtämään sitä monimutkaista ja monita-hoista prosessia, jossa mikään yksittäinen tekijä ei riitä selittämään, miksi lapsi joutuu kaltoin-kohdelluksi. Ekologista mallia pidetään toimivana lähtökohtana kliiniselle työlle, tieteelliselle tutkimukselle ja lastensuojelun käytännöille. Lähestymistapa antaa välineitä toimivien inter-ventioiden löytämiseksi ja se pakottaa katsomaan pidemmälle kuin huoltajan käyttäytymiseen ja muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. (Söderholm & Politi 2012, 84, 87.) 

2.2.2 Kaltoinkohtelun riskitekijät ja suojaavat tekijät

Lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat tekijät voidaan jakaa potentiaalisiin riskitekijöihin ja kompensoiviin suojaaviin tekijöihin, joita esiintyy ekologisen kehitysmallin kaikilla tasoilla.

Riskitekijät lisäävät lapsen riskiä joutua kaltoinkohdelluksi kun taas kompensoivat tekijät vä-hentävät tätä riskiä. Riskitekijöiden vaikutus lapseen on yksilöllistä, joten ne eivät kaikkien lasten kohdalla johda kaltoinkohteluun. Tärkeää on myös huomioida, että useimpien lasten elä-mässä esiintyy jokin riskitekijä. Yhden tai kahden riskitekijän vaikutuspiirissa eläminen ei vält-tämättä vaikuta pitkälläkään tähtäimellä kielteisesti lapsen kasvuun ja kehitykseen. Riskiteki-jän olemassaolo ei siis suoraviivaisesti tarkoita, että lapsi altistuisi kaltoinkohtelulle, jolloin hänen kasvu ja kehitys vaarantuisivat. Jos riskitekijöitä kasaantuu ja kompensoivia tekijöitä puuttuu lapsen elämästä eikä tilanteeseen puututa ajoissa, lapsen terveys ja sosiaalinen ja kog-nitiivinen toimintakyky kärsivät. Tällöin kasvaa riski sille, että lapsi joutuu kaltoinkohdelluksi.

Riskitekijöiden ja kompensoivien tekijöiden välinen tasapaino lapsen eri ympäristöissä ratkai-see pitkälti sen, joutuuko lapsi kaltoinkohdelluksi vai ei. (Söderholm & Politi 2012, 84-85.) Lapsen kaltoinkohtelua tarkasteltaessa huomio tulee siis kiinnittää riskitekijöiden ja suojaavien

tekijöiden väliseen suhteeseen (Ridings ym. 2017). Tässä luvussa tarkastellaan kaltoinkohtelun riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä lähinnä yleisellä tasolla, sillä ne poikkeavat vain vähän toi-sistaan fyysisen kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin osalta. Emotionaalisen kaltoinkohtelun riski-tekijöitä tarkastellaan kuitenkin erikseen.

Lapsen kaltoinkohtelun riskitekijät voidaan jakaa lapseen, vanhempiin ja perheeseen liittyviin riskitekijöihin sekä yhteiskunnallisiin riskitekijöihin. Lapseen liittyviä kaltoinkohtelun riskite-kijöitä ovat pienipainoisuus, ikä, käyttäytymisongelmat sekä fyysinen, psyykkinen tai kehityk-sellinen vammaisuus. Lapsen fyysisen pahoinpitelyn riskitekijöitä ovat muun muassa kesko-suus, kaksokesko-suus, vammaikesko-suus, lapsen erityishuomiota vaativa sairaus tai oireilu ja lapsen va-hingoittava käytös muita lapsia kohtaan. Kohonneeseen kaltoinkohtelun riskiin vaikuttavat myös se, jos lapsessa on piirteitä, jotka vanhemmat kokevat erityisen ärsyttäviksi. Lapseen liittyvät riskitekijät eivät yksinään selitä lapsen kaltoinkohtelua, vaan usein vanhempien suh-tautumisella lapseen saattaa olla merkittävämpi vaikutus kuin lapsen omalla tilanteella. Lapsen pienipainoisuus voi olla kaltoinkohtelun riskitekijä johtuen lapsen ja vanhemman välisestä si-teestä, lapsen käyttäytymisestä ja stressitekijöiden mahdollisesta kumuloitumisesta perhee-seen. Lapsen fyysinen pahoinpitely on yleisintä imeväisikäisillä ja leikki-ikäisillä lapsilla.

Näissä ikäryhmissä kaltoinkohtelun seuraukset ovat myös vakavia ja ne voivat johtaa jopa kuo-lemaan. (Kivitie-Kallio ym. 2012, 100; Koivula 2019, 29-30; Söderholm & Politi 2012, 85.)

Vanhempiin liittyviä lapsen kaltoinkohtelun riskitekijöitä ovat huoltajien päihde- ja mielenter-veysongelmat, matala koulutustaso, työttömyys, nuori ikä sekä asumusero tai avioero (Doidge, Higgins, Delfabbro & Segal 2017). Vanhempien kielteiset kokemukset oman lapsuuden aikana voivat lisätä riskiä liian varhaiseen vanhemmuuteen, väkivaltaisiin parisuhteisiin ja psyykkisiin ongelmiin. Vakavat puutteet huoltajien taidoissa kasvattaa lasta on merkittävä lapsen kaltoin-kohtelun riskitekijä. (Söderholm & Politi 2012, 85; Tupola ym. 2012, 100; Taylor & Lazenbatt 2014, 131-137.)  Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu voi johtaa kaltoinkohtelun ylisukupolvi-seen siirtymiylisukupolvi-seen (Berzenski, Yates & Egeland 2014; Li, Godinet & Arnsberger 2011; Koivula 2019, 30). Äidin kokema seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena kasvattaa riskiä lapsen kaltoin-kohtelun kaikkiin muotoihin (Söderholm & Politi 2012, 85-86). Vanhempien tietynlaisten kas-vatusasenteiden ja lapseen liittyvien epärealististen odotuksien on todettu lisäävän kaltoinkoh-telun riskiä. Kaltoinkohkaltoinkoh-telun riskitekijöitä tulee tarkastella myös väkivallan vakavuusasteen mukaan. Erityisesti vakavan väkivallan riskitekijöitä ovat vanhempien mielenterveysongelmat ja rikollisuus verrattuna vähemmän vakavan väkivallan käyttöön. (Koivula 2019, 30.)

Perheeseen liittyviä lapsen kaltoinkohtelun riskitekijöitä ovat perhedynamiikka, perheen struk-tuuri, parisuhdeväkivalta ja yksinhuoltajuus ilman tukevaa verkostoa. Erityisesti kuritusväki-vallan riski kasvaa perheissä, joissa vanhemmat uskovat vahvasti sen vaikuttavuuteen tai van-hempien kulttuurinen tai uskonnollinen tausta mahdollistaa myönteisen suhtautumisen kuritus-väkivaltaan. Vanhempien välinen parisuhdeväkivalta on keskeinen lapsen kaltoinkohtelun ris-kitekijä, mutta yhteys lapsen fyysiseen pahoinpitelyyn on monimutkainen. (Söderholm & Politi 2012, 86-87; Tupola ym. 2012, 100.)  Perheen sosiaalinen huono-osaisuus on merkittävä lap-sen kaltoinkohtelun riskitekijä. Sosiaaliseen huono-osaisuuteen sisältyy taloudellinen ja aineel-linen turvattomuus, heikot asumisolosuhteet, vanhempien työttömyys ja sosiaalisen verkoston puute. (Söderholm & Politi 2012, 86.) Köyhyys lisää kaltoinkohtelun riskiä merkittävästi (Doidge ym. 2017). Köyhyys on yhteydessä moniin muihin kaltoinkohtelun riskitekijöihin, ku-ten huoltajien nuoreen ikään, yksinhuoltajuuteen ja puutteellisiin vanhemmuuden taitoihin.

(Drake & Jonson-Reid 2014, 131-137). Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa taloudellisesti heikossa asemassa olevista vanhemmista kuitenkin suurin osa kykenee riittävän hyvään van-hemmuuteen. Kaikkia kaltoinkohtelun muotoja esiintyy myös perheissä, jotka elävät taloudel-lisessa yltäkylläisyydessä ja jotka vaikuttavat pärjäävän hyvin sosiaalisesti. (Söderholm & Po-liti 2012, 86.)

Emotionaalista kaltoinkohtelua esiintyy fyysisestä laiminlyönnistä poiketen todennäköisesti kaikissa yhteiskuntaluokissa yhtäläisesti eivätkä nämä lapset ole useinkaan lastensuojelun pii-rissä (Söderholm & Politi 2012, 81). Danya Glaser (2011, 869-870) jakaa lapsen ja vanhempien välisen poikkeavan vuorovaikutuksen viiteen kategoriaan, jotka lisäävät emotionaalisen kal-toinkohtelun riskiä ja jotka jo itsessään ilmentävät sitä. Ensimmäisenä kategoriana ovat van-hemmat, jotka eivät ole lapsilleen emotionaalisesti läsnä. Vanhempien deprivaatiotausta ja päihde- tai mielenterveysongelmat saattavat johtaa siihen, että lapsen emotionaalisiin tarpeisiin ei reagoida, jolloin lasta ei nähdä tai kuulla. Toiseksi vanhempien käsitys lapsesta voi olla ne-gatiivinen tai väärä, jolloin lapseen kohdistuu vihamielisyyttä, halveksuntaa ja torjuntaa. Pien-täkin vauvaa voidaan pitää pahana tai vanhempi voi tehdä lapsestaan oman elämänsä vaikeuk-sien syntipukin. Kolmanneksi vanhemman vuorovaikutus lapsen kanssa voi olla epäjohdon-mukaista ja lapsen ikään nähden epäasianepäjohdon-mukaista. Vanhempi saattaa ylisuojella lastaan tai rajoittaa lapsen oppimista ja uteliaisuutta. Vanhemman odotukset lasta kohtaan eivät vastaa lapsen ikää. Tähän kategoriaan myös kuuluu, että lapsi saatetaan altistaa traumaattisille

koke-muksille, kuten parisuhdeväkivallalle tai aikuisten itsemurhayrityksille. Neljänneksi vanhem-mat voivat olla kyvyttömiä tunnistamaan lapsen yksilöllisyyttä ja psykologisia rajoja. Vanhem-malta puuttuu kyky erottaa lapsen todellisuus omista uskomuksista ja toivomuksista ja lasta saatetaan käyttää toteuttamaan vanhempien omia psykologisia tarpeita. Lapselle sepitetty tai aiheutettu sairaus kuuluu tähän kategoriaan. Viidenneksi vanhemmat voivat olla kyvyttömiä tukemaan ja turvaamaan lapsen sosiaalisia tarpeita ja pärjäävyyttä. Vanhempien käyttäytymi-nen ja elämäntavat saattavat johtaa siihen, että lapsi omaksuu ongelmallisen sosiaalisen käyt-täytymisen, kuten huumeiden välittämisen.

Lapsen kaltoinkohtelu sisältää myös yhteiskunnallisia riskitekijöitä. Rakenteellisesta yhteis-kunnallisesta laiminlyönnistä on kyse, jos taloutta ja sosiaalipolitiikkaa koskevat poliittiset päätökset altistavat lapset materiaaliseen puutteeseen. Lapsiperheköyhyyden erkittävä kasvu Suomessa viimeisen 15 vuoden aikana on seurausta tällaisista poliittisista päätöksistä. Tärkeää on analysoida, millä tavalla yhteiskunta osallistuu lasten laiminlyöntiin laiminlyömällä köyhiä, vaikkakaan köyhyys selittää harvoin yksinään lasten kaltoinkohtelua Suomen kaltaisissa hy-vinvointivaltioissa. (Söderholm & Politi 2012, 87.) 

Riskitekijöiden kumuloitumisen on todettu kasvattavan eksponentiaalisesti kaltoinkohtelun ris-kiä (Doidge ym. 2017). Kaltoinkohteluun johtavat riskitekijät vaihtelevat eri tutkimuksissa.

Kaltoinkohtelun muoto vaikuttaa myös osaltaan siihen, mitkä riskitekijät ovat merkityksellisiä.

Yksittäisten riskitekijöiden painoarvo riippuu osittain siitä, onko kyse lapsen fyysinen kaltoin-kohtelusta vai emotionaalisesta kaltoinkaltoin-kohtelusta. (Black, Heyman & Smith Slep 2001; Black, Smith Slep & Heyman 2001.) Toisaalta kaltoinkohtelussa on usein kyse polyviktimisaatiosta, jolloin lapsi joutuu usean kaltoinkohtelumuodon uhriksi (Finkelhor, Ormrod & Turner 2007).

Emotionaalista kaltoinkohtelua on enemmän tai vähemmän mukana kaikissa kaltoinkohtelun muodoissa (Söderholm & Suvitie-Kallio 2012, 16). Lisäksi kuritusväkivallan käytön on todettu lisäävän merkittävästi riskiä käyttää vakavampaa fyysistä väkivaltaa lasta kohtaan (Peltonen, Ellonen, Pösö & Lucas 2014). Näin ollen ei ole kovin mielekästä jaotella riskitekijöitä suora-viivaisesti eri kaltoinkohtelun muotojen mukaisesti.

Kaltoinkohtelulta suojaavat tekijät voidaan riskitekijöiden tavoin jakaa lapseen, vanhempiin, perheeseen ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Lapseen liittyviä suojaavia tekijöitä ovat suotuisa emotionaalinen ja sosiaalinen kehitys, johon liittyvät lapsen kyky ilmaista tunteitaan avoimesti

ja olla myönteisessä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Puolestaan vanhempiin liittyviä suo-jaavia tekijöitä ovat vanhempien korkea resilienssi, hyvät vanhemmuuden taidot ja tieto lapsen kehityksestä. (Sprague-Jones, Counts, Rousseau & Firman 2019.) Myönteinen varhainen vuo-rovaikutussuhde vanhemman ja lapsen välillä on keskeinen kaltoinkohtelulta suojaava tekijä (Taylor & Lazenbatt 2014, 72). Vanhempiin liittyviä suojaavia tekijöitä ovat myös vanhempien korkea koulutustaso ja suotuisat työolot, kuten riittävät tulot, joustava työaika ja lapsen huo-mioon ottava työorganisaatio, sillä nämä vahvistavat mahdollisuuksia hyvään kanssakäymi-seen lapsen kanssa (Li ym. 2011; Söderholm & Politi 2012, 83). Perheekanssakäymi-seen liittyviä suojaavia tekijöitä ovat ydinperhe, perheen sosiaaliset verkostot ja heiltä saatu sosiaalinen tuki. Raken-teellisiin suojaaviin tekijöihin lukeutuvat yhteiskunnan tarjoama taloudellinen tuki lapsiper-heille ja heidän pääsy tarpeen mukaisiin palveluihin. (Sprague-Jones ym. 2019.) Näin ollen sosiaalipoliittiset päätökset, jotka vahvistavat lapsiperheiden taloudellista asemaa ja edistävät lasten hoitoon pääsyä, toimivat myös kaltoinkohtelulta suojaavina tekijöinä (vrt. Söderholm &

Politi 2012, 83-84). Yleiset asenteet ja uskomukset kuritusväkivallasta kasvatuskäytäntönä vai-kuttavat myös sen ilmenemiseen (vrt. Li ym. 2011).

2.3 Lasten sairauksien ja kaltoinkohtelun mekanismi

Lapsen kaltoinkohtelua voidaan pitää seurauksena riskitekijöiden kasautumisesta, jossa lapsen sairaudet tai erityiset terveydenhuollolliset tarpeet nähdään yhtenä kaltoinkohtelulle altistavana riskitekijänä. Lapsen sairaus saattaa heikentää hänen kykyään kommunikoida, reagoida ja koh-data vanhempien tai yhteiskunnan odotuksia, mikä lisää lapsen haavoittuvuutta. Lapsella saat-taa olla sairautensa vuoksi heikompi kyky välttää ja vastussaat-taa kaltoinkohtelua. Erityisesti mie-lenterveysongelmaisilla ja oppimisvaikeuksista kärsivillä lapsilla saattaa olla vaikeuksia hakea apua ja tuoda kaltoinkohtelu julki. (Giardino, Giardino & Isaac 2014, 169, 173; Heinonen &

Ellonen 2013, 175; Hernon, Brandon, Cossar & Shakespeare 2015.)

Lapsen kaltoinkohtelua voidaan selittää stressitekijöiden kasaantumisella, jossa lapsen sairaus nähdään yhtenä stressitekijänä. Vanhempien lisääntynyt stressi altistaa lapsen kuritusväkival-lalle ja muulle kaltoinkohtelulle. Lapsen sairaus lisää hoivan tarpeita, mikä kasvattaa stressiä hoitoympäristössä. Fyysisesti, kehityksellisesti tai psyykkisesti haastavilla lapsilla on erityis-tarpeita, jotka asettavat haasteita vanhemmuudelle. Lapsen erityistarpeet lisäävät vanhempien stressiä, johtavat niukempaan vuorovaikutukseen lapsen ja vanhemman välillä sekä vähentävät

perheen ulkopuolisia tukisysteemejä. Lapsen sairaus voi heikentää lapsen ja vanhemman vä-listä vuorovaikutussuhdetta, mikä lisää kaltoinkohtelun riskiä. Terveydellisistä ongelmista kär-sivän lapsen käytös voi olla haastavaa, mikä voi aiheuttaa vanhemmissa huolta, turhautumista ja ärtymystä. Vanhemmat saattavat tulkita lapsen käytös- ja kommunikaatio-ongelmat tahal-liseksi sääntöjen noudattamattomuudeksi, minkä he pyrkivät korjaamaan käyttämällä kurinpi-toväkivaltaa. (Chan, Emery & Ip 2016, 1029; Giardino ym. 2014, 169-175.)

Tuoreet vanhemmat saattavat järkyttyä siitä, että sairauksista tai vammoista kärsivä lapsi ei koskaan saavuta samanlaista potentiaalia verrattuna terveisiin lapsiin. Fyysisistä rajoitteista kärsivä lapsi ei täytä vanhempien odotuksia fyysisesti terveestä lapsesta. Puolestaan lapsen käyttäytymishäiriöt ja kognitiiviset sairaudet aiheuttavat emotionaalisia rajoitteita ja voivat es-tää lapsen normaalin kehityksen. Näin ollen lapsi ei täytä vanhempien odotusta normaalisti kehittyneestä lapsesta. (Giardino ym. 2014, 169, 173.)

2.4 Lasten sairaudet kaltoinkohtelun riskitekijänä aikaisemmissa tutkimuksissa

Lapsen sairauksien yhteys kohonneeseen kaltoinkohtelun riskiin on todettu useissa tutkimuk-sissa (Jones ym. 2012). Eri vammojen ja sairauksien on todettu lisäävän eri suuruisesti kaltoin-kohtelun riskiä riippuen vammasta tai sairaudesta ja kaltoinkaltoin-kohtelun muodosta (Doidge ym.

2017; Heinonen & Ellonen 2013; Sullivan & Knutson 2000; Spencer, Devereux, Wallace, Sundrum, Shenoy, Bacchus & Logan 2005). Lapsen monisairastavuuden yhteys kaltoinkohte-luun on myös todettu aikaisemmissa tutkimuksissa (Doidge ym. 2017; Heinonen & Ellonen;

Svensson, Bornehag & Janson 2011). Lapsen monisairastavuuden yhteyttä eri kaltoinkohtelun muotoihin on kuitenkin tutkittu huomattavasti vähemmän (Doidge ym. 2017).

Jones ym. (2012) ovat systemaattisessa katsauksessaan ja meta-analyysissaan havainneet tut-kimusten osoittavan, että lapsen sairastavuus lisää eri kaltoinkohtelun muotojen esiintyvyyttä ja riskiä verrattuna terveisiin lapsiin. Jos lapsella on jokin sairaus, meta-analyysissä laskettu fyysisen pahoinpitelyn yhdistetty esiintyvyysarvio on 20 %, seksuaalisen hyväksikäytön 14 % ja emotionaalisen kaltoinkohtelun 18 % ja laiminlyönnin 10 %. Jos lapsella on psyykkinen sairaus tai kehitysvamma, fyysisen pahoinpitelyn yhdistetty esiintymisarvio on 27 %, seksuaa-lisen hyväksikäytön 14.5 %, emotionaaseksuaa-lisen kaltoinkohtelun 27 % ja laiminlyönnin 8 %.

Meta-analyysissa on laskettu myös yhdistetyt riskiluvut eri kaltoinkohtelun muodoille. Jos lapsella on jokin sairaus, hän joutuu fyysisen pahoinpitelyn uhriksi 3.7 kertaa todennäköisemmin ver-rattuna lapsiin, joilla ei ole sairautta. Lapsen sairaus lisää seksuaalisen hyväksikäytön riskiä 2.9-kertaisesti, emotionaalisen väkivallan riskiä 4.4-kertaisesti ja laiminlyönnin riskiä 4.6-ker-taisesti. Jos lapsella psyykkinen sairaus tai kehitysvamma, se lisää fyysisen pahoinpitelyn ris-kiä 3.1-kertaisesti, seksuaalisen hyväksikäytön risris-kiä 4.6-kertaisesti ja emotionaalisen kaltoin-kohtelun riskiä 4.3-kertaisesti.

Koivulan ym. (2018) tutkimuksessa on tarkasteltu ruotsalaisten ja suomalaisten äitien kohdis-tamaa psyykkistä aggressiivisuutta ja fyysistä väkivaltaa sairauksista kärsiviin 0-12-vuotiaisiin lapsiinsa. Tutkimuksen mukaan lapsen neurologiset ja psyykkiset sairaudet olivat yhteydessä äidin psyykkiseen aggressiivisuuteen ja toistuviin lieviin fyysisen väkivallan tekoihin, mutta eivät yksittäiseen lievän fyysisen väkivallan tekoon tai vakavaan fyysiseen väkivaltaan. Sai-rauksista kärsivien lasten äideillä ilmeni enemmän psyykkistä aggressiivisuutta lasta kohtaan (87.8 %) verrattuna äiteihin, joiden lapset olivat terveitä (80.3 %). Neurologisista ja psyykki-sistä sairauksista kärsivät lapset altistuivat äidin psyykkisille aggressiivisuudelle (91.8 %) use-ammin kuin terveet (80.3 %) tai somaattisista sairauksista ja kehityksellisistä vammoista kär-sivät lapset (86.9 %). (Koivula, Ellonen, Janson, Jernbro, Huhtala & Paavilainen 2018.)

Hershkowitz, Lamb & Horowitz (2007) ovat tutkineet fyysisesti ja seksuaalisesti hyväksi-käytettyjen lasten sairastavuutta ja hyväksikäytön ominaispiirteitä. He ovat tutkimuksessaan todenneet, että lapset, joilla on sairauksia, ovat kokeneet vakavampaa fyysistä pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä verrattuna lapsiin, joilla ei ole sairauksia. Lisäksi sairauksista kär-sivien lasten kohdalla väkivallan tekijänä oli useammin vanhempi kuin terveiden lasten koh-dalla. Tutkimuksessa myös havaittiin, että sairaat lapset toivat terveitä lapsia harvemmin kal-toinkohtelun julki. (Hershkowitz, Lamb & Horowitz 2007.)

Reiter, Bryen & Shachar (2007) ovat tutkimuksessaan tarkastelleet kaltoinkohtelun esiinty-vyyttä 12-21-vuotiailla kehitysvammaisilla ja muista kognitiivisista vaikeuksista kärsivillä lap-silla ja nuorilla. Kaltoinkohtelu käsittää fyysisen väkivallan, emotionaalisen kaltoinkohtelun ja seksuaalisen hyväksikäytön. Tulosten mukaan kehitysvammaiset ja muista kognitiivisista sai-rauksista kärsivät lapset ja nuoret kokivat enemmän kaikkia kaltoinkohtelun muotoja verrat-tuna terveisiin lapsiin ja nuoriin. Ainoastaan fyysiseen väkivaltaan kuuluva lapsiin ja nuoriin kohdistuva varkaus oli yleisempää terveillä lapsilla ja nuorilla. Lisäksi kaltoinkohtelu ilmeni

kehitysvammaisten ja muista kognitiivisista sairauksista kärsivien lasten ja nuorten kohdalla useimmiten lähiympäristössä ja oli luonteeltaan toistuvaa. Tutkimukseen osallistuvilla lapsilla ja nuorilla oli samanlainen sosioekonominen tausta. (Reiter, Bryen & Shachar 2007.)

Svensson ym. (2011) ovat ruotsalaisessa poikkileikkaustutkimuksessaan tarkastelleet, lisääkö lapsen pitkäaikainen sairastavuus fyysisen kaltoinkohtelun riskiä. Kyselytutkimuksen kohde-ryhmänä olivat ruotsalaiset neljäs-, kuudes- ja yhdeksäsluokkalaiset lapset. Tutkimuksen mu-kaan lapset, joilla on pitkäaikainen sairaus, olivat kokeneet fyysistä kaltoinkohtelua useammin verrattuna lapsiin, joilla ei ole pitkäaikaista sairautta. Niistä lapsista, joilla on jokin pitkäaikai-nen sairaus, 11.8 % oli kokenut fyysistä kaltoinkohtelua; ja lapsista, joilla ei ole pitkäaikaista sairautta, 7.4 % oli kokenut fyysistä kaltoinkohtelua. Tulosten mukaan fyysisen pahoinpitelyn esiintyvyys kasvoi lapsen sairauksien lisääntymisen myötä. 11.8 % lapsista, joilla on yksi pit-käaikainen sairaus, oli kokenut fyysistä pahoinpitelyä. 13.7 % lapsista joilla on kaksi pitkäai-kaista sairautta, oli kokenut fyysistä pahoinpitelyä ja 15.8 % lapsista, joilla on vähintään kol-men sairautta, oli kokenut fyysistä pahoinpitelyä. Yksittäisistä pitkäaikaisista sairauksista nä-köhäiriöllä, kuulovammalla, puhehäiriöllä, mielenterveyshäiriöllä, vatsakivulla, ekseemalla, fyysisellä toimintahäiriöllä, ylipainolla ja ADHD:lla oli yhteys fyysiseen kaltoinkohteluun.

Yksittäisistä pitkäaikaisista sairauksista fyysistä kaltoinkohtelua olivat kokeneet eniten lapset, joilla on ADHD (23.8 %), puheen häiriö (18.2 %), ylipaino (16.1 %) tai mielenterveysongelma (15.5 %). Lapsen pitkäaikainen sairaus lisäsi 1.67-kertaisesti fyysisen kaltoinkohtelun riskiä verrattuna lapsiin, joilla ei ole sairauksia. Analyysissa oli vakioituna lapsen koululuokka, su-kupuoli, syntymämaa, perherakenne ja asuinalue tulotason mukaisesti. Yhdeksäsluokkalaiset lapset kokivat 1.37 kertaa todennäköisemmin fyysistä pahoinpitelyä verrattuna neljäs- ja kuu-desluokkalaisiin lapsiin. Lisäksi pojat kokivat 1.49 kertaa todennäköisemmin fyysistä pahoin-pitelyä tyttöihin verrattuna. (Svensson, Bornehag & Janson 2011.)

Jaudes ja Mackey-Bilaver (2008) ovat tutkineet, että lisäsikö lapsen pitkäaikainen sairastavuus kaltoinkohtelun riskiä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat alle 6-vuotiaat lapset, jotka elävät matalatuloisissa perheissä. Tutkimuksessa eriteltiin kolme kroonista sairaudentilaa; pitkäaikai-nen fyysipitkäaikai-nen sairaus, kehityksellipitkäaikai-nen viivästymä tai älyllipitkäaikai-nen kehitysvammaisuus ja käyttäyty-mishäiriö tai mielenterveysongelma. Sitä vastoin eri kaltoinkohtelun muotoja ei eritelty. Tut-kimuksen mukaan niillä lapsilla, joilla on käyttäytymishäiriö tai mielenterveysongelma, oli kaksinkertainen riski joutua kaltoin kohdelluksi verrattuna niihin lapsiin, joilla ei ole näitä

sai-rauksia. Puolestaan lapsen kehityksellinen viivästymä tai älyllinen kehitysvammaisuus tai pit-käaikainen fyysinen sairaus eivät lisännet kaltoinkohtelun riskiä. (Jaudes & Mackey-Bilaver 2008.)

Cuevas ym. (2009) tutkivat lapsen psykiatrisen diagnoosin yhteyttä heidän kokemaan kaltoin-kohteluun. Tutkimuksen kohderyhmä koostui 2-17-vuotiaista lapsista. Aineisto on kerätty haastattelemalla lapsia ja heidän huoltajaansa. Tutkimuksen mukaan lapset, joilla on psykiat-rinen diagnoosi, esiintyi kaikkia kaltoinkohtelun muotoja prosentuaalisesti enemmän verrat-tuna lapsiin, joilla ei ole psykiatrista diagnoosia. Lapsen psykiatrinen diagnoosi lisäsi kaltoin-kohtelun riskiä 1.49-kertaisesti verrattuna lapsiin, joilla ei ole psykiatrista diagnoosia. Analyy-sissä käytettiin kontrollimuuttujina lapsen sukupuolta, ikää ja etnisyyttä sekä perheen sosio-ekonomista asemaa. Kaltoinkohtelun suhteellinen riski oli 1.19, jos lapsella on psykiatrinen diagnoosi. (Cuevas, Finkelhor, Ormrod & Turner 2009.) Suhteellinen riskiluku kuvaa tässä tapauksessa tarkemmin todellista riskiä, sillä tutkimuspopulaatiosta 13.5 %:lla on psykiatrinen diagnoosi (Zhang & Yu 1998).

Chan ym. (2016) tarkastelivat kyselytutkimuksessaan lasten ja nuorten sairauksien ja heidän kokeman kaltoinkohtelun välistä yhteyttä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 9-18-vuotiaat lapset ja nuoret. Tutkimuksessa on tarkasteltu lasten ja nuorten kokemaa kaltoinkohtelua koko elämän ajalta sekä viimeisen vuoden ajalta. Tulosten mukaan 53.7 % lapsista ja nuorista, joilla on sai-raus, oli kokenut psykologista kaltoinkohtelua, 59.8 % kuritusväkivaltaa ja 46 % fyysistä pa-hoinpitelyä elämänsä aikana. Puolestaan terveistä lapsista ja nuorista 48.3 % oli kokenut psy-kologista kaltoinkohtelua, 58.3 % kuritusväkivaltaa ja 31.3 % fyysistä pahoinpitelyä elämänsä aikana. Näin ollen sairauksista kärsivät lapset ja nuoret olivat kokeneet elämänsä aikana kaik-kia kaltoinkohtelun muotoja enemmän verrattuna terveisiin lapsiin. Suurin ero näiden kahden ryhmän välillä oli fyysisen pahoinpitelyn esiintyvyyden kohdalla. Lapsen tai nuoren sairaus lisäsi 1.57-kertaisesti elämän aikana koetun fyysisen pahoinpitelyn riskiä. Lapsen tai nuoren sairaus ei lisännyt elämän aikana koetun psykologisen kaltoinkohtelun eikä kuritusväkivallan riskiä. Analyysissä oli vakioituna lapsen sukupuoli, ikä ja sisarukset, vanhempien siviilisääty ja koulutustaso sekä julkinen taloudellinen tuki. Tulokset ovat osaltaan päinvastaisia viimeisen vuoden aikana koetun kaltoinkohtelun osalta. 26.4 % lapsista ja nuorista, joilla on sairaus, oli kokenut psykologista kaltoinkohtelua, 19.7 % kuritusväkivaltaa ja 17.4 % fyysistä pahoinpite-lyä. Terveistä lapsista ja nuorista 28.5 % oli kokenut psykologista kaltoinkohtelua, 21.0 %

ku-ritusväkivaltaa ja 13.7 % fyysistä pahoinpitelyä. Näin ollen terveet lapset ja nuoret olivat ko-keneet hieman useammin psykologista kaltoinkohtelua ja kuritusväkivaltaa viimeisen vuoden aikana verrattuna sairaisiin lapsiin, mutta sairauksista kärsivät lapset ja nuoret olivat kokeneet fyysistä pahoinpitelyä merkittävästi useammin. (Chan ym. 2016.)

Doidge ym. (2017) ovat australialaisessa väestöpohjaisessa syntymäkohortti-tutkimuksessaan tarkastelleet lapseen, vanhempiin ja perheeseen liittyviä kaltoinkohtelun riskitekijöitä. Tutki-muksessa vakioituina sosiodemografisia tekijöitä, lapsen terveyteen ja temperamenttiin liitty-viä tekijöitä, vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmaan sekä sosiaaliseen epävakauteen liittyviä tekijöitä. Tulosten mukaan lapsen kognitiivinen vaikeus tai käyttäytymisongelma li-säsi 2.61-kertaisesti kaltoinkohtelun riskiä. Lapsen kognitiivinen vaikeus tai käyttämisongelma lisäsi 1.92-kertaisesti emotionaalisen kaltoinkohtelun, 2.70-kertaisesti laiminlyönnin ja 2.15-kertaisesti seksuaalisen hyväksikäytön riskiä. Lapsen fyysiset terveysongelmat lisäsivät 1.92-kertaisesti fyysisen pahoinpitelyn riskiä. Jos lapsella oli todettu vähintään kaksi terveysongel-maa kolmeen ikävuoteen mennessä, se ei kuitenkaan lisännyt fyysisen eikä emotionaalisen kal-toinkohtelun riskiä. (Doidge ym. 2017.)

Heinonen & Ellonen (2013) ovat tutkineet lasten ja nuorten vammojen ja sairauksien sekä mo-nisairastavuuden yhteyttä heidän kokemaan kuritusväkivaltaan viimeisen vuoden aikana. Tut-kimuksen aineistona käytettiin vuonna 2008 Poliisiammattikorkeakoulun keräämää kyselyä kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisilta lapsilta ja nuorilta. Kyselyssä kartoitettiin laajasti vastaajien väkivaltakokemuksia sisältäen myös vanhempien tekemän kuritusväkivallan. Tulokset osoitti-vat lasten ja nuorten sairauksien ja kuritusväkivallan yhteyden. Vammoista tai sairauksista kär-sivät vastaajat kokivat kuritusväkivaltaa viimeisen vuoden aikana enemmän verrattuna lapsiin tai nuoriin, joilla ei ole sairauksia. Mielenterveysongelmasta kärsivät vastaajat kokivat kuritus-väkivaltaa eniten (24.4 %) verrattuna muihin sairauksiin. Näkövammaisista vastaajista 11.4 %, kuulovammaisista vastaajista 13.3 %, fyysisestä vammasta kärsivistä vastaajista 10.7 %, sisä-elinsairaudesta kärsivistä vastaajista 12.5 %, oppimis- ja/tai muistivaikeuksista kärsivistä vas-taajista 13.1 % ja muusta pitkäaikaisesta sairaudesta tai vammasta kärsivistä vasvas-taajista 12.4 % oli kokenut kuritusväkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Vammojen tai sairauksien lukumäärän kasvu lisäsi kuritusväkivallan esiintyvyyttä. 12.8 % vastaajista, joilla on yksi sairaus, oli koke-nut kuritusväkivaltaa viimeisen vuoden aikana. 18.5 % vastaajista, joilla on kaksi sairautta, oli kokenut kuritusväkivaltaa viimeisen vuoden aikana. 27.3 % vastaajista, joilla oli vähintään