3.3.1 Väkivaltamuuttujat
Vanhempien tekemää väkivaltaa viimeisen 12 kuukauden aikana kysyttiin 14-kohtaisella ky-symyssarjalla, joka käsittää erilaisia väkivallantekoja. Väkivaltamittari on Suomen oloihin so-vellettu versio kansainvälisesti paljon käytetystä perheen sisäistä väkivaltaa mittaavasta Con-flict Tactic’s Scale:sta (Straus 1979). Suomalainen versio mittarista on testattu aikaisemmissa tutkimuksissa (Sariola 1990; Sariola & Uutela 1992). Alkuperäinen väkivaltamittari on Strau-sin, Gellesin ja Steinmetzin kehittämä, joka pohjautuu konfliktiteoriaan. Teorian lähtökohtana on, että kaikki ihmissuhteet, erityisesti vanhemman ja lapsen suhde, voi sisältää konflikteja.
Näiden konfliktien ratkaiseminen voi sisältää osapuolten välistä fyysistä voimankäyttöä.
(Creighton, Ghate, Hazel, Field & Finch 2003, 30-31; Ellonen, Kääriäinen, Salmi & Sariola 2008, 58.)
Alkuperäinen Conflict Tactics Scale on suunniteltu käytettäväksi aikuisia pariskuntia varten.
Mittari sisältää useita toimintoja, jotka ilmenevät vastareaktiona ihmissuhdekonfliktille. Se kattaa erilaisia toimintoja väkivallattomasta maltillisesta keskustelusta psykologisten aggressi-oiden ilmauksiin ja varsinaisiin fyysisiin väkivallantekoihin. Varsinaiset fyysiset väkivallan-teot voidaan jakaa vähäisiin ja vakaviin väkivallantekoihin. Vähäiset väkivallanväkivallan-teot sisältävät esimerkiksi läimäyttämisen tai selkäsaunan sekä työntämisen tai tarttumisen. Vanhempi-lap-sikontekstissa nämä voidaan luokitella kuritusväkivallaksi. Vakavat väkivallanteot sisältävät jollakin esineellä lyömisen ja polttamisen sekä uhkailun veitsellä tai aseella. Alkuperäinen Conflict Tactics Scale määrittää erilaisten väkivaltatekojen lisäksi niiden esiintymistiheyttä vii-meisen vuoden aikana ja ilmaantuvuutta koko eliniän aikana. (Creighton ym. 2003, 31; Straus 1979.)
Tutkimuksessa käytetty suomalainen versio Conflict Tactics Scale:sta sisältää 14 erilaista vä-kivallan tekoa ei-fyysisen aggression ilmauksista lieviin ja vakaviin vävä-kivallan tekoihin. Van-hempien tekemiä väkivallantekoja kysyttiin koko edeltäneen elämän ajalta sekä viimeisten 12 kuukauden ajalta. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan vanhempien väkivallanteot vain viimei-sen vuoden ajalta. Kysymykset esitettiin seuraavalla tavalla (Fagerlund ym. 2014, 47-48):
Onko äiti riidellessänne…
Murjottanut tai kieltäytynyt puhumasta asiasta
Haukkunut, nälvinyt, kiroillut tai loukannut muuten, ei kuitenkaan koskenut fyysisesti Heittänyt, lyönyt tai potkaissut suutuksissaan jotakin esinettä (esim. paiskonut ovia) Uhannut väkivallalla
Tyrkännyt, töninyt tai ravistellut sinua vihaisesti
Tukistanut sinua Läimäyttänyt sinua Lyönyt sinua nyrkillä
Lyönyt sinua jollakin esineellä Potkaissut tai potkinut sinua Antanut sinulle piiskaa Antanut kovan selkäsaunan
Uhannut veitsellä tai ampuma-aseella Käyttänyt veistä tai ampuma-asetta Tehnyt jotain muuta väkivaltaista
Kysymykset esitettiin samanlaisina isän tekemän väkivallan osalta. Väkivallanteot voidaan luokitella kolmeen väkivallan muotoon: henkiseen väkivaltaan, lievään väkivaltaan tai kuritus-väkivaltaan ja vakavaan kuritus-väkivaltaan. Neljä ensimmäistä kysymyskohtaa eli murjottaminen tai puhumasta kieltäytyminen, haukkuminen, nälviminen ja kiroilu, esineiden heittäminen, lyömi-nen tai potkaisemilyömi-nen sekä väkivallalla uhkaamilyömi-nen kuvaavat henkistä väkivaltaa. Lievää vä-kivaltaa tai kuritusvävä-kivaltaa ovat tyrkkiminen, töniminen tai ravistelu vihaisesti, tukistaminen, läimäyttäminen, piiskaaminen ja selkäsaunan antaminen. Kyseistä väkivallan muotoa kutsu-taan jatkossa kuritusväkivallaksi, joka siis käsittää lieviä fyysisen väkivallan tekoja. Vakavia väkivallantekoja ovat esineellä lyöminen, nyrkillä lyöminen, potkaiseminen sekä veitsellä tai ampuma-aseella uhkaaminen ja niiden käyttäminen. (Fagerlund ym. 2014, 47-48.) Kysymys-sarjan viimeisessä kohdassa kysyttiin, että onko vanhempi tehnyt jotain muuta väkivaltaista.
Tämä jätettiin tutkimuksesta pois, sillä se ei luokitu näihin kolmeen väkivallan muotoon. Van-hempien tekemästä väkivallasta viimeisen 12 kuukauden aikana muodostettiin kolme summa-muuttujaa edellä kuvatun väkivaltamuotojaottelun mukaisesti: henkinen väkivalta (α = .73), kuritusväkivalta (α = .75) ja vakava väkivalta (α = .88). Väkivaltamuuttujat koodattiin kaksi-luokkaisiksi: vastaaja, joka ei ole kokenut väkivaltaa kokenut sai arvon 0 ja väkivaltaa kokenut vastaaja sai arvon 1. Kyseiset muuttujat ovat tutkimuksen selitettäviä muuttujia.
3.3.2 Sairausmuuttujat
Lasten sairauksia kartoitettiin kysymällä, että onko hänellä jokin seuraavista vammoista, sai-rauksista tai erityistarpeista: näkövamma, kuulovamma, fyysinen vamma, pyörätuolin käyttö,
hengityselinsairaus, sisäelinsairaus, oppimisen ja/tai muistin vaikeus, tarkkaavaisuus- ja yli-vilkkaushäiriö (ADHD), mielenterveysongelma tai jokin muu vamma tai pitkäaikainen sairaus.
Vastaaja pystyi valitsemaan useamman vaihtoehdon ja vastauskohta jätettiin tyhjäksi, jos ky-seistä vammaa tai sairautta ei ole. Näin ollen, jos vastaaja oli jättänyt vastaamatta koko kysy-myssarjaan, se tulkittiin vastauksena, että hänellä ei ole yhtään vammaa tai sairautta. Sairaus-kategorian ”jokin muu vamma tai pitkäaikainen sairaus” kohdalla vastaajia ei pyydetty tarken-tamaan mistä vammasta tai sairaudesta oli kyse.
Lasten vammoista ja sairauksista muodostettiin erilaisia muuttujia, jotka ovat tutkimuksen pää-asiallisia selittäviä muuttujia. Ensinnäkin, lasten vammoista ja sairauksista muodostettiin 4-luokkainen summamuuttuja, joka kuvaa lasten vammojen ja sairauksien lukumäärää. Muuttu-jan luokat kuvaavat sairauksien lukumäärää: ei sairauksia (0), yksi sairaus (1), kaksi sairautta (2) ja vähintään kolme sairautta (3). Summamuuttuja muodostettiin, koska tutkimuksen tarkoi-tuksena oli tutkia, että lisääkö lapsen monisairastavuus eri väkivaltamuotojen riskiä. Toiseksi, jokaisesta vammasta ja sairaudesta muodostettiin muuttuja, joka kuvaa onko lapsella kyseistä vammaa tai sairautta vai ei. Kyseiset muuttujat muodostettiin, sillä tarkoituksena oli myös tut-kia, että lisäävätkö yksittäiset vammat ja sairaudet eri väkivaltamuotojen riskiä. Pyörätuolin käyttöä ei otettu tähän mukaan vähäisten havaintojen takia.
3.3.3 Muut selittävät muuttujat
Tutkimuksessa käytettiin sellaisia muita selittäjämuuttujia, jotka osoittautuivat tilastollisissa analyyseissa lasten kaltoinkohtelun riskiä lisääviksi tekijöiksi. Selittäjämuuttujiksi valittiin lap-sen sukupuoli ja ikä, vanhempien humalahakuinen juominen, perheen taloudellinen tilanne, perheen yhteinen ruokailu, lapsen vapaa-ajan vietto, keskusteluyhteys vanhempien ja lapsen välillä sekä vanhempien välinen väkivalta. Näistä muuttujista lapsen iän ja sukupuolen, van-hempien humalahakuisen juomisen, perheen taloudellisen tilanteen ja vanvan-hempien välisen vä-kivallan on todettu olevan kaltoinkohtelun riskitekijöitä (ks. esim. Chan ym. 2016; Doidge ym.
2016; Svensson ym. 2011). Heikko keskusteluyhteys vanhemman ja lapsen välillä kuvaa niuk-kaa vuorovaikutusta, joka myöskin lisää riskiä kaltoinkohteluun (Giardino ym. 2014, 175). Jos perhe ruokailee yhdessä harvoin tai lapsi viettää suurimman osan vapaa-ajastaan perheen ul-kopuolella, se vähentää vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta, joka lisää riskiä lapsen kaltoinkohteluun.
Lapsen ikää kuvaava muuttuja muutettiin kaksiluokkaiseksi: 10-13 -vuotiaat lapset saivat ar-von 1 ja 14-17 -vuotiaat nuoret saivat arar-von 2. Vanhempien humalahakuista juomista viimeisen 12 kuukauden aikana kuvaava muuttuja sai aineistossa kuusi vastausvaihtoehtoa. Muuttuja muutettiin kolmeluokkaiseksi yhdistämällä vastausvaihtoehdot ”kerran” ja ”muutaman kerran”
sekä ”vähintään kerran kuukaudessa”, ”kerran viikossa” ja ”useita kertoja viikossa”. Uusi muuttuja sisälsi vastausvaihtoehdot ”ei koskaan”, ”kerran tai muutaman kerran” ja ”vähintään kerran kuukaudessa”. Perheen taloudellista tilannetta kartoitettiin kysymällä: ”Mitä mieltä olet perheen taloudellisesta tilanteesta?”. Muuttuja sisälsi viisi vastausvaihtoehtoa, joista viimeinen
”en osaa sanoa” koodattiin puuttuvaksi tiedoksi. Näin saatu neljäluokkainen muuttuja koodat-tiin kolmeluokkaiseksi yhdistämällä vastausvaihtoehdot ”erittäin hyvä” ja ”melko hyvä”. Uusi muuttuja sisälsi vastausvaihtoehdot ”erittäin hyvä tai melko hyvä”, ”jonkin verran talousvai-keuksia” ja ”paljon talousvaitalousvai-keuksia”.
Perheen yhteistä ruokailua kuvaava kysymys esitettiin seuraavasti: ”Kuinka usein yleensä syötte illalla yhdessä toisen tai molempien vanhempien kanssa (tai niiden aikuisten kanssa joi-den luona asut)?”. Muuttuja sisälsi viisi vastausvaihtoehtoa, jotka muutettiin kolmeluok-kaiseksi yhdistämällä vaihtoehdot ”päivittäin” ja ”useita kertoja viikossa” sekä ”kerran kuu-kaudessa” ja ”harvemmin kuin kerran kuukuu-kaudessa”. Uusi muuttuja sisälsi seuraavat vastaus-vaihtoehdot: ”päivittäin tai useita kertoja viikossa”, ”kerran viikossa” ja ”kerran kuukaudessa tai harvemmin”. Vapaa-ajan viettoa kuvaavassa kysymyksessä kysyttiin kenen kanssa lapsi tai nuori viettää suurimman osan vapaa-ajastaan. Viisi vastausvaihtoehtoa sisältävä muuttuja muu-tettiin kolmeluokkaiseksi yhdistämällä vaihtoehdot ”yhdestä kolmeen ystäväni/kaverini kanssa”, ”neljän tai useamman kaverin ryhmässä” ja ”poikaystäväni tai tyttöystäväni kanssa”, joka nimettiin vastausvaihtoehdoksi ”ystävien tai seurustelukumppanin kanssa”. Uusi muuttuja sisälsi vastausvaihtoehdot ”perhe”, ”ystävät tai seurustelukumppani” ja ”yksin”.
Lapsen keskusteluyhteyttä vanhempien kanssa kartoitettiin kysymällä: ”Pystytkö keskustele-maan vanhempiesi kanssa omista asioistasi?”. Muuttuja sisälsi neljä vastausvaihtoehtoa, joka muutettiin kaksiluokkaiseksi yhdistämällä vastausvaihtoehdot ”kyllä” ja ”jossain määrin” sekä
”en juuri lainkaan” ja ”en lainkaan” toisiinsa. Uusi muuttuja sisälsi vastausvaihtoehdot ”kyllä tai jossain määrin” ja ”en tai en juuri lainkaan”.
Vanhempien välistä väkivaltaa kartoitettiin kysymällä, että onko lapsi nähnyt tai kuullut, että äidille tai isälle tehty erilaisia väkivallantekoja kotona viimeisen 12 kuukauden aikana. Kysytyt väkivallanteot olivat nimittelyä, pilkkaamista ja halventamista, väkivallalla uhkaamista, tö-näisyä tai väkivaltaista ravistamista, tukistamista, avokämmenellä lyömistä, nyrkillä lyömistä, esineellä lyömistä, selkäsaunan antamista, veitsellä hyökkäämistä, ampuma-aseella uhkaamista ja muunlaisia väkivallan tekoja. Väkivallanteot kysyttiin erikseen isän äidille tekemän väkival-lan osalta ja äidin isälle tekemän väkivalväkival-lan osalta. Vanhempien välisen väkivalväkival-lan todistamista kuvaava summamuuttuja muodostettiin yhdistämällä äitiin ja isään kohdistuneet eri väkival-lanteot toisiinsa. Muuttuja koodattiin kaksiluokkaiseksi, joka sai vastausvaihtoehdot ”ei” ja
”kyllä”. Näin ollen muodostettu summamuuttuja (α = .80) kuvaa sitä, että onko vastaaja joutu-nut todistamaan vanhempien välistä suhdeväkivaltaa viimeisen 12 kuukauden aikana.