Tutkielmassa tarkoituksena on tutkia millaista automatiikkaa ja robotiikkaa on käytössä terveydenhuollossa. Lisäksi tarkoituksena on tutkia millaista hyötyä automatiikasta ja robotiikasta on saatu tai toivotaan saavan. Tavoitteenani on tuottaa monipuolista tietoa automatiikasta ja robotiikasta terveydenhuollossa.
Tutkielman ulkopuolelle rajataan eettinen näkökulma ja mielipiteisiin koskien automaatiota ja robotisaatiota. Tarkoituksena on keskittyä jo terveydenhuollossa käytössä olevaan automaatioon ja robotisaatioon, mutta myös kehitteillä olevat testatut tai testissä olevat automaatio tai robotit voidaan ottaa tutkielmaan mukaan. Toisella tutkimuskysymyksellä on tarkoitus avata aineiston sisältöä tarkemmin. Hyötyjen selvittämisellä pyritään saamaan aineistossa esille mahdollisemman laaja otos erilaisia hyötyjä. Hyödyt nousevat esille artikkelin tuloksista. Hyödyllä pyritään tuomaan esille saavutettuja etuja tai etuja, joita tutkijat odottavat automatiikan ja robotiikan tuovan terveydenhuoltoon.
Tutkielma toteutetaan integroivana kirjallisuuskatsauksena. Integroiva kirjallisuuskatsaus valikoitui menetelmäksi, koska automatiikka ja robotiikka terveydenhuollossa ovat vielä tuore tutkimuksen alue, joten tällä tavoin saadaan monipuolinen tilannekatsaus automatiikan ja robotiikan käytöstä terveydenhuollossa.
Integroiva kirjallisuuskatsaus sallii vapaamuotoisemman tiedonhaun ja tällä tavoin artikkeleita voidaan hakea myös manuaalisesti, joka lisää aineiston määrää.
Aineisto analysoidaan sisällönanalyysin tavoin. Sisällönanalyysi valikoitui menetelmäksi, koska sen avulla aineiston sisällöstä saadaan monipuolisesti tietoa mutta se on kuitenkin tiiviissä muodossa. Tarkoituksena on tarkastella aineistoa mahdollisemman laajasti ja tuottaa monipuolista tietoa hyödyistä.
Tutkimuskysymykset ovat:
Millaista robotiikkaa ja automatiikkaa on käytössä terveydenhuollossa?
Millaista hyötyä automatiikasta ja robotiikasta on saatu kirjallisuuskatsauksen perusteella tai toivotaan saavan?
2 AUTOMATIIKKA JA ROBOTIIKKA TERVEYDENHUOLLOSSSA 2.1 Automatiikan ja robotiikan määritelmä
Automaation nimen historia on Kreikan kielestä. Sana automatos on Kreikan kieltä ja se tarkoittaa itsetoimivaa. Automaatio on toimintaa, joka tapahtuu ilman ihmisen suoranaista osallistumista. Koneet ja laitteet toimivat ilman operoijaa, mutta ihminen osallistuu laitteiden valvontaa ja myötävaikuttaa toimintaan. (Visala & Halme, 2.)
Automaation voisi luulla olevan tuore asia mutta sen juuret löytyvät 2000 vuoden takaa.
Automaation tarkoituksena on automaattinen ohjaus ja säätö koneille, laitteille tai prosessien toimintaan. Edellytyksenä on, ettei ihmisen valvontaa ja ohjausta tarvita koko ajan. Automaatio voi olla luotettavampi ja laadukkaampi valvonnassa ja ohjauksessa kuin ihminen. Teollisen vallankumouksen takia automaation tarve kasvoi.
Sodan aikana oli tärkeä ilmatorjuntatykin mahdollisemman nopea ja automaattinen suuntaaminen. 1970-luvulla mikroprosessien tulo siirsi analogia- ja reletekniikan digitalitekniikkaan. Digitaali- ja tietotekniikan kehitys vaikutti ohjelmistojen ja ohjelmistotekniikan kehitykseen ja sen automaatioon. Robottien ja työkoneiden ohjelmointi mahdollistui mikroprosessorien myötä. Sen seurauksena robotit nousivat automaation kehityksen kärkeen. Suomessa automaation kehitys alkoi 1950-luvulla.
Nimenä tuolloin käytettiin säätö- ja mittaustekniikkaa. (Koskinen 2017, 4–5.)
Automaatio terveydenhuollossa on vakiinnuttanut paikkansa tietyissä toiminnoissa, kuten lääketieteellisissä laitteissa, laboratorioanalyysilaitteissa ja logistiikassa.
Leikkauksissa käytetään robotteja, automaatio ja palvelurobotiikka on vanhusten ja vammaisten apuna ja turvana. Tulevaisuudessa jalka- ja käsiproteeseja voidaan käyttää biomekatronisesti eli ohjaus kytketään käyttäjän hermostosta proteesin elektroniseen ohjaukseen. Sairauksia voidaan diagnosoida ja hoitaa hyödyntämällä mittaustietoja, joita saadaan antureista, jotka mittaavat fysiologisia suureita. Verianalysaattorit ovat apuna diagnosoinnissa terveydenhuollon infrastruktuurin ollessa huono tai puutteellinen. Ihoon tai vaatteisiin kiinnitettävät anturit voivat seurata liikunnan, lämpötilan, pulssin ja hengityksen. Tulevaisuudessa implantti voidaan asentaa ihon alle, jolloin myös veriarvoja voidaan mitata, joissakin kroonisissa sairauksissa. Tiedot
pystyttäisiin lähettämään lähellä olevaan mobiililaitteessa olevaan sovellukseen.
(Koskinen 2018, 13–14.)
Automaation käyttöönotto aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Se koetaan uhkana, koska sen myötä työvoimantarve muuttuu sekä työntekijöiden osaaminen täytyy profiloida uudestaan. Automaation myötä kuitenkin laatu ja tuottavuus paranee. Työturvallisuus sekä työnsisältö muuttuu sekä kilpailukyky paranee, joka on edellytys työpaikkojen säilymiselle. (Koskinen 2018, 14.)
Automaatio tarkoittaa laajempaa teknologiajoukkoa. Robotin avulla tehdään jotakin mekaniikalla hyödyllistä, yleisesti robotilla tarkoitetaan yhtä älykästä laitetta.
Terveydenhuollossa automaatio on kirjava. Esimerkiksi nimitys sairaala-automaatio on käytössä, kun toimintoja digitalisoidaan ja automatisoidaan. Osaa roboteista voidaan pitää myös automaationa. Automaation käytäntö on vaihteleva ja aiheuttaa siksi epäjohdonmukaisuutta. (Ventä ym. 2018, 12.)
1960-luvulla robotiikka hyödynnettiin teollisuusympäristössä. Vuosien saatossa roboteista on tullut itsenäisiä, tietoa kerääviä, ympäristöään havainnoivia ja sen kanssa kommunikoivia älykkäitä robotteja. Robottien toimintaympäristö on muuttunut huomattavasti suljetusta häkistä avoimeen ympäristöön ihmisten keskuuteen. (Alho, Neittaanmäki, Hänninen & Tammilehto 2018, 3.) Ensimmäiset patentit hoivarobotiikka koskien haettiin 1970-luvulla. 1970-luvulta aina 2000-luvulle robottien kehityksessä ei tapahtunut paljoa, muutamia patentti hakemuksia tuli vuosittain. Patentit olivat hyvin yksinkertaisia robottisia ratkaisuja, kuten robottikäsiä. 2000-luvun vaiheessa robottien patenteista tuli monimutkaisempia, kuten liikkumiseen liittyviä navigointijärjestelmiä.
Patentteja haettiin vuosittain noin 30–50 kpl. Japani ja Yhdysvallat ovat olleet robotiikan kehityksessä aktiivisia. Euroopan maista Saksa, Italia, Hollanti ja Ranska ovat aktiivisten maiden kärjessä. Erityisesti vanhuksille ja vammaisille tarkoitettu robotiikka tulee aasialaisyrityksiltä sekä Australiasta. Yhdysvallat sekä eurooppalaiset lääkeyhtiöt tuottavat lääketieteellisiä robotteja eniten. (Venttä ym. 2018, 47). Vaikka kappaleessa esitellään hoivarobotiikan historiaa, tutkielma koostuu palvelurobotiikasta, jonka alaluokkaan hoivarobotiikka kuuluu.
Vuonna 2016 kansainvälinen robotiikan keskusjärjestö mukaan palvelurobotit ovat määritelty seuraavanlaisesti: “robot that performs useful tasks for humans or equipment excluding industrial automation applications” eli robotti tai laite, joka toteuttaa hyödyllisiä tehtäviä ihmisten hyväksi tai laitteita lukuun ottamatta teollisuuden automaation applikaatioita (IFR 2016, 9). Palvelurobottin määritelmä kattaa kaiken muun robotiikan paitsi teollisuuden robotiikan. Palvelurobotit jaotellaan niiden käyttötarkoituksen mukaan mutta palvelurobotteja luokiteltaessa käytetään jakoa yksityiskäyttö ja ammattikäyttö. (Alho ym. 2018, 4). Yksityiskäyttöön tarkoitetut robotit ovat esimerkiksi kotona apulaisina toimivia, automaattisia pyörätuoleja tai liikkumisessa avustavia robotteja. Ammattikäyttöön tarkoitetut robotit ovat yleensä koulutuksen saaneen käytössä, kuten sairaalassa kuljetusrobotti tai leikkausrobotti. (IFR 2016, 9.)
Alla olevassa kuviossa 1 havainnollistettuna millaista robotiikkaa on esimerkiksi olemassa.
KUVIO 1 Robotiikka havainnollistettuna (IFR 2016. 11–12).
Terveydenhuollossa on käytössä ohjelmistorobotiikkaa. Sen tarkoituksena on suorittaa yksinkertaisia rutiinitehtäviä, jotta ihminen vapautuu niistä. Esimerkkinä rutiinitehtävästä on potilastietojenkirjaaminen. Ohjelmistorobotiikkaa voidaan kuvata prosessien automatisoinniksi käyttäen erilaisia ohjelmistoja, joiden avulla ihmiset
vapautuvat näistä tehtävistä, kuten jo aiemmin mainittu kirjaaminen, muu dokumentointi ja analysointi. Espoon kaupungilla on käytössä Ropsu ohjelmistorobotti, jonka avulla seurataan työvoimantarvetta sekä tilataan ja suunnitellaan sitä. (Alho ym.
2018, 5, 26.)
Robotiikan avulla voidaan luoda uusia työpaikkoja, lisätä tuottavuutta ja turvallisuutta.
Ikääntyvien ihmisten elämänlaatua voitaisiin parantaa. Verrattuna teollisuusrobottikaan palvelurobottien liiketoiminnan volyymi on 3 miljardia euroa. On ennustettu kasvun moninkertaistuvan. (Ventä ym. 2016, 12-13.)
2.3 Robotiikka ja automatiikka terveydenhuollossa
Yksitoikkoiset, raskaat ja terveydelle vaaralliset työtehtävät olisivat robottien tärkeimmät käyttökohteet. Modernit robotit soveltuvat sairaaloihin ja vanhustenhuoltoon. Moderneja robotteja ovat uuden aallon palvelurobotit, jotka ovat yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Palvelurobotit pystyvät liikkumaan työkohteensa ääreen ohjaus- ja aistinjärjestelmillä. Niitä voi ohjata ääni-, kuva- tai kosketusohjauksella ja ne voidaan ohjelmoida asiakkaan tarpeiden mukaan. Virtuaali- ja ohjelmistorobottien avulla pystytään dokumentoimaan tehokkaammin, tallentamaan sekä analysoimaan tietoa. (Andersson ym. 2016, 38.)
Automatiikkaa ja robotiikka voitaisiin hyödyntää terveydenhuollossa. Yleisesti korvattavia työtehtäviä, joissa automatiikkaa ja robotiikkaa voitaisiin käyttää ovat esimerkiksi kirjaamista vähentävät, välittömästi tietoa tallentavat ja tuottavat (sensoroidut/viivakoodit), logistiikka ja päivittyvät hoito- ja palvelusuunnitelmat.
(Kangasniemi ym. 2017, 10.) Robotiikkaa on hyödynnetty monenlaisissa terveydenhuollon tehtävissä. Diagnosoinnissa ja toimenpiteissä sekä kuntoutuksessa on käytetty robotiikkaa. Yhdysvalloissa tehdään 10 % keuhkokirurgisista toimenpiteistä robottikirurgian avulla. (Kangasniemi ym. 2017, 10.)
Suomessa Seinäjoen keskussairaalassa on käytössä TUG-kuljetusrobotti. TUG kuljettaa ruokaa, liinavaatteita, näytteitä, lääkkeitä sekä se osaa väistää ihmisiä käytävillä sekä esteitä. Japanissa on käytössä RIBA nostorobotti, joka nimensä mukaan pystyy
siirtämään 80 kg ihmisen sängystä pyörätuoliin. Ruotsissa on käytössä Poseidon robotti, joka on tarkoitettu liikuntarajoiteisille älysuihkujärjestelmäksi sekä muualla maailmassa on tarjolla kotiin robotteja, jotka pystyvät tarkkailemaan elintoimintoja, antamaan tavaroita, tukemaan liikkumista sekä ne ovat verkkoyhteyden avulla yhteydessä terveydenhuollon yksikköön ja omaisiin. Ruotsalaiset ovat olleet mukana Hobbit-projektissa, jossa ikäihmisen kodissa on ollut apuna hobbit, joka jakaa lääkeitä, kerää tavaroita ja voi antaa esimerkiksi vesilasillisen sekä pitää seuraa ikäihmiselle. Vuonna 2016 Japanissa on ollut kehitteillä robotti vuodepotilaan pesuja varten. Paro-, Zora-, ja Nao-robotiti ovat vuorovaikutus-, seura- ja terapiarobotteja. Automatisoidut lääkkeiden tilaus, annostelu- ja jakelurobotit vähentävät hoitajien työtaakkaa sekä lisää potilasturvallisuutta, koska lääkevirheitä tapahtuu vähemmän. On olemassa erilaisia tiedonsiirtotoimintoja, joiden avulla elintoiminnot siirtyvät automatisoidusti potilastietojärjestelmiin eikä hoitajien tarvitse erikseen kirjata arvoja. (Andersson ym.
2016, 41–42, 44–45.)
Hoitotyö on yksi osa terveydenhuoltoa. Hoitotyö on monimuotoista eikä ole yksinkertaista luokitella mitkä työtehtävät robotiikka ja automatiikka voisivat hoitaa.
Hoitotyön työtehtävistä tarvitaan yksityiskohtaisempaa tietoa. Hoitotyön työtehtävät voidaan kuitenkin jakaa kolmeen alueeseen: välittömään hoitotyöhön, välilliseen hoitotyöhön sekä muihin työtehtäviin. Välittömään hoitotyöhön kuulu potilaiden tutkimukset ja hoitotoimenpiteet, vuorovaikutus ja potilaiden avustaminen sekä ohjaaminen. Näistä olisi korvattavissa 5 %. Välillinen hoitotyö tarkoittaa hoidon suunnittelua, valmistelua, tulosten arviointia, toimenpiteeseen valmistelua ja välineiden huoltoa. Muut työtehtävät ovat hoidon dokumentointia, lääkehoitoa, potilaiden ja tavaroiden siirtämistä sekä kuljettamista ja koulutusta sekä taukoja. On arvioitu, että edellä mainituista työtehtävistä voitaisiin korvata noin 15 % olemassa olevalla automatiikalla ja robotiikalla. (Andersson ym. 2016, 39–40.)
Terveydenhuollossa erilaista robotiikkaa on käytössä ja niistä on tehty tutkimuksia.
Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi aikaa on säästynyt 12 sekuntia per potilas elintoimintojen mittaamisessa, kun käytössä on ollut robotti. Robottien kustannustehokkuutta terveydenhuollossa on tutkittu kuitenkin vähän sekä robottien tehokkuutta oikeassa ympäristössä. Tutkimusten puutteellisuudet voivat olla
myötävaikuttavina tekijöinä robottien käyttöönottamattomuudessa. (Broadbent, Orejana, Ahn, Xie, Rouse & MacDonald 2015, 577.) McKinseyn on kehittänyt teoreettisesti toimivan automatisoidun päivystyspoliklinikan. Teoriassa potilaan hoito päivystyspoliklinikalla menee näin: potilaiden sisäänkirjaus tapahtuu älypuhelimella.
Elintoimintoja seurataan esimerkiksi rannekkeella, joka puetaan potilaalle. Automaation tukemana saadaan pika-diagnoosi sekä laboratoriotestit suoritetaan automaattisesti.
Uloskirjauksen yhteydessä tuotetaan raportointitiedot laskutuksen, lääkityksen ynnä muiden sellaisten osalta automaattisesti. Sairaalaan sisään kirjautuessa kuljetusrobotti hoitaa kuljetuksen lääkkeiden, potilassängyn yms. osalta. Apteekin automatiikka hoitaa lääkkeenjakelun ja diagnoosi sekä hoitomuoto ehdotukset saadaan tekoälyn siivittämänä. (Ventä, Honkatukia, Häkkinen, Kettunen, Niemelä, Airaksinen & Vainio 2018, 52.)
Oleellista on huomioida automatiikan ja robotiikan käytöstä, että hoitohenkilökunta on vastaamassa potilaan hoidosta, vaikka apuna on käytössä automatiikkaa ja robotiikka eikä kaikkia tehtäviä voida korvata automatiikalla ja robotiikalla. Automatiikan ja robotiikan hyödyntäminen mahdollistaa työn sisällön muuttamisen. (Andersson ym.
2016, 43.) Suomessa terveydenhuollossa työnjakoa ohjaa lainsäädäntö, joka asettaa tietyt vaatimukset työntekijöiden tehtäviin ja asemaan sekä vaadittavaan kolutukseen.
Terveydenhuollossa on usein päällekkäisyyttä ja useat eri yksiköt tuottavat samoja palveluita. Työn päällekkäisyys ei ole kustannustehokasta eikä se helpota terveydenhuollon työtaakkaa. Päällekkäisen työn ehkäisemisen tavoite on saada palvelut tehokkaammaksi ja talouden vakaammaksi. Automatiikan ja robotiikan avulla työtä voitaisiin uudistaa ja jakaa työtehtäviä uudelleen. (Kangasniemi ym. 2017, 7–11.)
Vuonna 2017 on arvioitu, että robotit voisivat olla vastaus ennakoituun työvoimapulaan hoitoalalla (Aerschot, Turja, Särkikoski 2016, 82). Vuoteen 2030 mennessä eläköityviä lähihoitajia tai vastaavasta ammattiryhmästä on 35 300 henkilöä. 2013 on arvioitu, että seuraavan 20 vuodenaikana sosiaalipalveluihin avautuu 60 000 työpaikkaa. Työpaikat ovat iäkkäiden kotihoidossa, asumispalveluissa ja laitoshoidossa. Työtehtävät ovat lähihoitajille tai vastaavalle ammattiryhmälle. (STM Laatusuositus 2013, 39-40.) Onkin huomattavaa, että 2013 vuodesta on jo aikaa 7 vuotta eikä tuossa luvussa ole lakiin kirjattua hoitajamitoitusta huomioitu eli todellinen luku on vielä suurempi.
Kuntatyönantajille vastanneiden kuntien työvoimavaje on 11/19 ollut lähihoitajilla 2,5
% terveyspalveluissa ja sosiaalipalveluissa 2,3 %. Sairaanhoitajien työvoimavaje erikoissairaanhoidossa samaan aikaan on ollut 1,2 %. (KT työvoimavaje 2019.) Koulutustarve on huomioitu ja koulutuspaikkoja lisätty. Vuonna 2009 oli 37 000 henkilöä, jotka olivat suorittaneet sosiaali- ja terveysalan tutkinnon, mutta työskentelivät alan ulkopuolella. (STM Laatusuositus 2013, 40.) Väestön ikääntymisestä johtuva palveluiden kasvu sekä ennakoitu työvoimapula yhdistettynä taloudellisiin paineisiin on yhdistelmä, johon tarvitsee löytää ratkaisuja. On ajateltu, että uuden sukupolven palvelurobotit ovat osittainen ratkaisu ongelmiin. Robotiikan odotetaan vähentävän hoitajien työn fyysistä kuormitusta, hoitotyön tehtävien uudelleen organisoimista ja erityisesti korvaavan avustavia tehtäviä kuten logistiikka palveluja.
(Aerschot ym. 2016, 82.)
3 HYÖTY
3.1 Hyödyn määritelmä
Hyödyn käsite on muuttunut historian myötä. Hyöty on lähtöisin 1700-luvulta, jota myös kutsutaan hyödyn aikakaudeksi. Tiedettä tehtiin tuolloin uskonnollisista näkökulmista. Samalla vuosisadalla syntyi uusi ajatus, että yliopistojen tarkoitus oli tuottaa hyötyä yhteiskunnalle. Tieteen tukemana hyödyn tarkoituksena oli käyttää resursseja mahdollisemman parhaalla tavalla sekä tuottaa materiaalista hyötyä.
Samanaikaisesti myös muut tutkimusalat muovautuivat ajanhengen mukaan, kuten tilastolliset menetelmät. Nykyään hyötyä ei välttämättä määritellä tai mitä hyödyllä tarkoitetaan. Hyöty on vain jotain tavoiteltavaa hyvettä. (Mutanen, Houni, Mäntyvaara 2018, 5–6, 48–49.)
Hyödyn määritelmää saatetaan pitää itsestään selvyytenä, koska sen määritelmät kirjallisuudessa ovat harvassa. Hyödyllä voidaan tarkoittaa ihmiselle antoisaa asiaa tai se on prosessin tulos. (Henrikson 2014, 8.) Hyöty voidaan ymmärtää eduksi, joka liittyy materiaaliseen vaurauteen (Pekkanen 2000). Hyöty on jotakin mitä ihmisen tulee tavoitella. Hyöty on positiivinen asia, joka on esimerkiksi etu tai voitto. (Mutanen 2018, 5, 47.) Tieteen termipankin mukaan hyöty on jotakin hyödyllistä tai hyvää, jonka avulla saavutetaan mielihyvä tai onnellisuus (Tieteen termipankki).
Markkinointi- ja myyntikirjallisuudessa esiin on nostettu hyöty asiakkaan näkökulmasta. Esiin on noussut se, että hyöty nähdään prosessin lopputuloksena.
Hyödyn määritelmä on myös markkinoinnin- ja myyntikirjallisuuden perusteella laveasti määritelty mutta sopivin määritelmä on se, että hyöty on prosessin tulos ja se syntyy lähteestä ja lähde on tuotteen ominaisuuksissa. Kirjallisuudessa todetaan hyödyn olevan syy miksi ihmiset ostavat tuotteita. (Henrikson 2018, 8, 11.)
Terveydenhuollossa hyötyä voidaan tutkia terveystaloustieteen näkökulmasta.
Seuraavaksi olen määritellyt terveystaloustieteen ja kuinka hyöty liittyy siihen.
Taloustiede tutkii valtavirran mikrotaloustiedettä missä sovelletaan standartista uusklassista ekonomiaa. Tarkoituksena on päättelyn avulla päästään analyysiin
valinnasta. Eli yksilö etsii itselleen aina maksimaalista hyötyä omalla valinnallaan.
Terveystaloustiede hyödyntää mikrotaloustiedettä työkalujen ja konseptien osalta.
Työkaluja ja konsepteja sovelletaan, jotta voidaan selvittää maksimaalinen hyöty terveydenhuollon alueella. Toisin sanoen terveystaloustieteessä selvitetään terveydenhuollon maksimaallista hyötyä. (Davis & McMaster 2017, 1.) Terveystaloustiede selvittää mitä voidaan tehdä rajallisilla resursseilla. Resurssit tarkoittavat muutakin kuin rahaa. Ne voivat olla henkilökunnan määrä, sairaalapaikkoja, aika, tieto tai vaikka elinsiirtoa varten tarvittavien elinten määrä. Terveystaloustieteessä tutkitaan asioiden arvoa eli terveyssaavutuksia uhrauksiin eli käytetään kustannus–
hyöty suhdetta. (Valtonen 2005, 335.) Suomessa toimiva terveystaloustieteenseura on määritellyt terveystaloustieteen seuraavanlaisesti. Keskeisessä asemassa on talous, jonka avulla analysoidaan ja arvioidaan koko terveydenhuollon toimivuutta ja toimintaa. Toiminnan organisointi, rahoituksen ja palveluiden järjestäminen, voimavarojen ja palveluiden oikeudenmukainen ja tehokas kohdentaminen ovat terveystaloustieteen keskeisiä tutkimuksen aiheita. Terveystaloustieteessä halutaan selvittää, kuinka voimavarat kohdennetaan, jotta niistä saadaan maksimaalinen terveyshyöty kuitenkin oikeudenmukaisuutta käyttäen. (Terveystaloustieteenseura.) Tässä tutkielmassa halutaan selvittää, millaisia hyötyjä tutkimuksista nousee esiin.
Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää hyötyjä terveystaloustieteellisestä näkökulmasta. Erityisesti huomio kiinnittyy erilaisiin resursseihin/voimavaroihin, joiden avulla voidaan tutkia hyötyä ja kustannus–hyöty suhdetta. Haasteena on rajallinen tieto esimerkiksi kustannuksista. Tavoitteena on tuottaa tietoa automatiikan ja robotiikan tuomista hyödyistä.
Tässä tutkielmassa aikaisemmin on noussut esille automatiikan ja robotiikan hyötyjä.
Ne ovat olleet tuvallisuus, tehokkuus ja aika. Turvallisuus on tässä tutkielmassa noussut esille potilasturvallisuutena sekä työntekijöiden turvallisuutena. Viittaan aikaisempaan kappaleeseen ja Andersson (2016, 42), jossa on todettu lääkevirheiden vähentyneet robottien ansiosta sekä tämän takia potilasturvallisuuden lisääntyneen. Viittaan työntekijöiden turvallisuuteen Kangasniemi (2017, 10) Robotit voivat suorittaa raskaita ja vaarallisia työtehtäviä. Tehokkuuden hyöty on näkynyt tässä tutkielmassa esimerkiksi kirjaamisen/dokumentoinnin tehokkuudella, lääkkeenjaon tehokkuudella, tietojen tallentamisen tehokkuudella (Andersson 2016, 38; Kangasniemi 2017, 10). Ajan hyöty
voidaan saavuttaa tehokkuuden myötä. Tehostamalla resursseja, kuten käyttämällä automatiikkaa ja robotiikkaa saadaan ajallista hyötyä. Viitaten aikaisempiin tutkimustuloksiin automatiikan ja robotiikan avulla voidaan saavuttaa suurtakin ajallista hyötyä. Seuraavaksi määritellään kirjallisuudesta esiin nousseet hyödyt eli turvallisuus ja tehokkuus. Tutkielman tuloksista voi nousta esille uusia hyötyjä.
3.2 Kustannus-Hyöty-Analyysi
Terveydenhuollon talouden arviointia tarvitaan päätöksenteon tueksi.
Terveydenhuollossa käytössä on erilaisia menetelmiä, kuten lääkkeet, laitteet toimenpiteet ynnä muut sellaiset. Näiden suhdetta punnitaan saavutettaviin voimavaroihin. Paras skenaario on sellainen missä käytetyillä voimavaroilla saadaan suuri terveysvaikutus arjessa. Terveysvaikutusta voidaan kutsua tehoksi. Tehokkuuden arviointia varten tarvitaan tietoja kustannuksista ja vaikuttavuudesta. Ongelmaksi nousee se, että näitä tietoja ei ole uusissa menetelmissä aina käytettävissä ja siksi tarvitaan talouden arviointia. Taloudellisella arvioinnilla mitataan, arvotetaan ja vertaillaan eri menetelmien terveysvaikutuksia ja kustannuksia. Voimavarojen käytön tehottomuuden uhraus on terveysvaikutusten heikkeneminen. Yksi vaihtoehto arvioinnille on kustannus-hyöty-analyysi. (Räsänen & Sintonen 2013, 1255–1260.)
Kustannus-hyöty-analyysiä (KHA) voidaan käyttää investointihankkeiden arvioimiseen.
Analyysiä käytetään, kun halutaan selvittää, onko hanke kannattava toteuttaa verrattuna sen vaikutuksiin hyvässä kuin pahassa. Hyvinvointiyhteiskunnan kriteeristön mukaan hankeen olisi tuotettava hyvää enemmän kuin pahaa, jotta se toteutettaisiin. Jos hanke tuottaa hyvää sekä pahaa täytyisi hyvä ja paha arvottaa yhteiskunnan näkökulmasta ja sen perusteella arvioida mitä painotetaan enemmän. Kustannus-Hyöty-analyysiä voidaan käyttää yhteiskunnassa laajasti julkisiin ohjelmiin, kuten terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan ja koulutuksen uudistamisen arviointiin. (Tuomala 2015, 133.)
KHA:a voidaan käyttää terveydenhuollossa. Ongelmaksi nousee kuitenkin se, miten elämälle voidaan antaa arvo. Räsänen ja Sintonen ovat artikkelissaan kuvanneet kustannusten ja hoidon vaikuttavuuden mittauksen rahassa. Luonnollisesti elämän arvon mittaaminen rahassa aiheuttaa kritiikkiä. Eräänä esimerkkinä KHA:lle toimii tieverkon
kunnostus. Tieverkon paranemisen ansioista liikenneonnettomuuksia tapahtuu vähemmän ja se säästää henkiä mutta, jos elämälle on annettu mittaamaton arvo, hyöty tien korjaamiselle olisi äärettömän suuri. Tästä syystä elämän arvoa tarvitsee pystyä mittamaan jollakin muulla keinoin. Kirjallisuudessa esiin nousevista vaihtoehdoista kompensointi ja kuolemantapauksen todennäköisyys on järkevä tapa antaa elämälle arvo. Oletusarvo on, että parempi tie ehkäisee onnettomuuksia, jolloin ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä ja tästä syntyy kompensaatio. Toisena esimerkkinä voi toimia työpaikka. Suurempi riskisessä työpaikassa saa parempaa palkkaa kuin työpaikassa, jossa on pienempi riski esimerkiksi kuoleman tapauksille. Tässä esimerkissä palkka toimii kompensoijana. (Tuomala 2015, 140; Räsänen & Sintonen 2013, 1255–1260.)
Wiberg (2004, 57–58) mukaan kustannus-hyöty-analyysi on päätöksenteon pohja, jossa kustannukset ja hyödyt hahmotetaan. Hyötyjen ollessa suuremmat kannattaa päätöksen olla myönteinen. Päätöksen seurauksien tarkasteluun kustannus-hyöty-analyysi on hyvä työkalu. Kustannus-hyöty-analyysin vaiheet ovat: 1. ongelmanhahmotus, 2. tavoitteiden täsmentäminen, 3. vaihtoehtojen täsmentäminen, 4. informaation etsintä, analysointi ja tulkinta, 5. hyödynsaajien tunnistaminen, 6. kustannusten kantajien tunnistaminen, 7.
kustannusten ja hyötyjen arviointi, 8. kustannusten ja hyötyjen diskonttaus, 9.
herkkyysanalyysi riskin ja epävarmuuden arvioimiseksi, 10. päätöskriteerien valinta, 11.
suositus.
Tässä tutkielmassa tietoja ei ole riittävästi, jotta analyysiä voitaisiin tehdä tarkasti.
Kuitenkin esimerkin kaltaisesti analyysiä voidaan tarkastella. Organisaatiossa on potilasturvallisuus ongelmana ja sitä halutaan parantaa. Tutkimuksista käy ilmi, että lääkkeenjakokaapit ovat parantaneet sitä. Sen jälkeen selvitetään mitä kaikkia hyötyjä lääkkeenjakokaappi voisi tuoda organisaatiolle. Tämän jälkeen mietitään kuka maksaa kaapin ja mistä siihen saadaan rahat sekä kuinka paljon se maksaa. Seuraavaksi punnitaan saadut hyödyt verrattuna kaapin kustannuksiin, jonka jälkeen ne yritetään muuttaa käypään arvoon. Tämän jälkeen tehdään vielä analyysi riskeistä ja epävarmuuksista. Kaiken tämän jälkeen valitaan kriteeri, joka vaikuttaa kaapin valintaan. Näiden vaiheiden jälkeen annetaan suositus mikä kaappi valitaan.
Automatiikka ja robotiikkaa parantavat turvallisuutta. Kustannus-hyöty-analyysissa potilasturvallisuus paranee, kun organisaatio panostaa lääkkeenjako kaappiin.
Analyysissä lääkkeenjako kaappi on menetelmä, jolla saavutetaan voimavaroja. Jos taas ajatellaan, että voimavara on tehokkuutta, se lisääntyy lääkekaapin ansiosta.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet lääkekaapin lisäävän potilasturvallisuutta, koska se vähentää lääkitysvirheitä mutta myös ajallisesti se tuo tehokkuutta, koska lääkkeitä ei jaa työntekijä vaan kone. Kustannus-hyöty-analyysillä voidaan tarkastella Wibergin (2004, 57–58) mukaisesti myös tehokkuutta. Tuoko lääkekaappi ajallista tehokkuutta vai onko kustannukset kuitenkin hyötyä suuremmat.
3.2 Turvallisuus
Turvallisuus on inhimillinen tavoite ja arvo. Se on tunne ja olotila. Arvona turvallisuus on varmuutta, vaarattomuutta, luotettavuutta ja levollisuutta. Turvallisuus ilmenee monella tasolla ja vasta sen puuttuessa käy ilmi, että jotain ikävää tai arvaamatonta on tapahtunut. Turvallisuus muodostuu yksilöllisesti. Yksilön tasolla turvallisuus on sisäistä turvallisuutta/tasapainoa eikä ole huolia, ryhmän tasolla se on perheen turvallisuutta tai tapahtumat eivät ole ennalta arvaamattomia yhteisön tai yrityksen näkökulmasta ja yhteiskunnantasolla se on kansallista ja ihmiskunnan rauhaa.
Turvallisuus on ihmisoikeus. Ihmisoikeutena turvallisuus on laaja käsite.
Turvallisuusoikeuksiin kuuluu monia asioita, kuten tasa-arvoinen opetus, työ, toimeentulo, terveyden- ja sairaanhoito, lepo, virkistys, puhdas ympäristö, turvallinen ja viihtyisä työympäristö, irtisanomissuoja, asumisturva, asumisen ja asuinympäristön laatu ja luonnonsuojelu. (Niemelä 2000, 22-23; Tikkanen, Aapio, Kaarnalehto, Kammonen, Laitinen, Mikkonen, Pisto 2008, 13.)
Turvallisuusoikeuksiin kuuluu monia asioita, kuten tasa-arvoinen opetus, työ, toimeentulo, terveyden- ja sairaanhoito, lepo, virkistys, puhdas ympäristö, turvallinen ja viihtyisä työympäristö, irtisanomissuoja, asumisturva, asumisen ja asuinympäristön laatu ja luonnonsuojelu. (Niemelä 2000, 22-23; Tikkanen, Aapio, Kaarnalehto, Kammonen, Laitinen, Mikkonen, Pisto 2008, 13.)