Automatiikka ja robotiikka terveydenhuollossa Integroiva kirjallisuuskatsaus
Saara Liukkonen Pro gradu -tutkielma
Sosiaali- ja terveyshallintotiede Itä-Suomen yliopisto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
Toukokuu 2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Sosiaali- ja Terveyshallintotiede
LIUKKONEN, SAARA: Robotiikka ja automatiikka terveydenhuollossa Integroiva kirjallisuuskatsaus
Pro gradu -tutkielma, 69 sivua, 1 liitettä (12 sivua)
Tutkielman ohjaajat: Professori (ma.) Sanna Laulainen Yliopisto-opettaja Juha Rautiainen
Toukokuu 2020
Avainsanat: Robotiikka, Automatiikka, Terveydenhuolto, Hyöty
Työvoiman puute terveydenhuollossa on tulevaisuudessa iso haaste, vaikka ongelmia on jo nyt henkilöstön saatavuudessa. Robotiikalla ja automatiikalla voidaan saada helpotusta tähän organisoimalla työtehtäviä uudelleen käyttäen apuna robotiikkaa ja automatiikkaa. Siirtämällä tehtäviä koneille ja automatisoimalla niitä vapautetaan ihmisten työaikaa tehtäville, joita kone tai automaatio ei voi tehdä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan robotiikkaa ja automatiikkaa sekä niiden hyötyjä terveydenhuollossa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää millaista robotiikkaa ja automatiikkaa on käytössä terveydenhuollossa ja millaisia hyötöjä siitä on saatu.
Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että robotiikkaa ja automatiikkaa on käytössä terveydenhuollossa. Erilaisia avustavia robotteja on käytössä ja testivaiheessa.
Automatiikkaa on monenlaista kuten erilaiset automaattiset puhelinsoitot tai tekstiviesti muistutukset varatuista ajoista. Tuloksista selkeästi esiin nousi apteekkirobotiikka sekä apteekkiautomaatio. Erilaiset lääkkeen jakelukaapit olivat laaja-alaisesti käytössä ja niistä oli tehty erilaisia tutkimuksia. Hyötyjä nousi esille pääluokkina laatu, turvallisuus ja tehokkuus
Tulokset olivat samansuuntaiset kuin aikaisemmat Suomessa tehdyt selvitykset koskien robotiikkaa ja automatiikkaa. Tuloksissa automaattiset tiedonsiirto järjestelmät jäivät pienelle huomiolle.
Jatkotutkimus ehdotuksina ovat tutkia millaista hyötyä tai haittaa automatiikka ja robotiikka ovat tuoneet sekä mikä vaikuttaa hoitohenkilökunnan asenteisiin robotiikkaa ja automatiikkaa kohtaan. Myös automatiikkaa voisi tutkia lisää sekä tekoälyä.
Mielenkiintoista olisi saada lisätietoa automatiikan ja robotiikan tuomista tuloksista.
Abstract
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies
Department of Health and Social Management, health and social management sciences LIUKKONEN, SAARA: Robotics and automation in healthcare integrative literature wiew
Master's thesis, 69 pages, 1 appendices (12 pages) Thesis Supervisors: Acting professor Sanna Laulainen
University teacher Juha Rautiainen May 2020
Keywords: Robotics, Automation, Healthcare, Benefit
Missing workforce is a problem in future in healthcare. Problems can already be seen.
Robotics and automation can be solution for it. Re-organization work tasks whit the help of automation and robotics release work time for people. Moving tasks to robotics and use automation and release manpower to the task what only human can do.
Aim of the study was to review what kind of automation and robotics is in use in healthcare and what kind of benefits can it bring. The thesis was implemented as an integrative literature review. The data was analyzed by content analysis.
The results of the study showed that automation and robotics are used in health care. A variety of assistive robots are in use and in the test phase. There are many types of automation, such as various automated phone calls or SMS reminder of reserved times.
The results clearly highlighted pharmacy robotics and pharmacy automation. Various drug dispensing cabinets were widely used and researched. Result showed that benefits are quality, safety and effectiveness.
The results were like previous studies in Finland concerning robotics and automation. In the results, little attention was paid to automatic data transmission systems.
Further research proposals are to investigate the benefits or disadvantages robotics and automation have brought, and what influences the attitudes of medical staff towards robotics and automation. Research could be done about automation and artificial intelligence. Also, it would be interesting to know about results of automation and robotics in healthcare.
SISÄLTÖ
1 TUTKIELMAN LÄHTÖKOHDAT ... 3
1.1 Tutkielman tausta ... 3
1.2 Tutkielman tarkoitus ja tutkimuskysymykset ... 5
2 AUTOMATIIKKA JA ROBOTIIKKA TERVEYDENHUOLLOSSSA ... 7
2.1 Automatiikan ja robotiikan määritelmä ... 7
2.3 Robotiikka ja automatiikka terveydenhuollossa ... 10
3 HYÖTY ... 14
3.1 Hyödyn määritelmä ... 14
3.2 Kustannus-Hyöty-Analyysi ... 16
3.2 Turvallisuus ... 18
3.3 Tehokkuus ... 20
3 TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTO ... 23
3.1 Integroiva kirjallisuuskatsaus ... 23
3.2 Aineiston hankinta ... 26
3.3 Aineiston analyysi ... 31
5 TULOKSET ... 37
5.1 Automaatio ... 37
5.2 Robotiikka ... 42
5.3 Hyöty ... 45
6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 54
6.1 Tutkielman luotettavuus ja eettisyys ... 54
6.2 Tulosten tarkastelua ... 56
LÄHTEET ... 63
LIITTEET LIITE 1. Tutkielmaan valitut artikkelit ... KUVIOT KUVIO 1 Robotiikka havainnollistettuna. ... 9
KUVIO 2. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaun prosessi ... 28
KUVIO 3. Ohjelmisto robotiikka lisähaun prosessi ... 29
KUVIO 4. Aineiston luokittelu ... 33
KUVIO 5. Aineiston luokittelu laatu ... 34
KUVIO 6. Aineiston luokittelu turvallisuus ... 35
KUVIO 7. Aineiston luokittelu tehokkuus ... 35
KUVIO 8. Ruotsin kotihoidossa käytettävä ja käyttöönottava automatiikka ... 41
TAULUKOT Taulukko 1. Tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit ... 26
Taulukko 2. Kooste automaatiosta ... 42
Taulukko 3. Kooste roboteista ... 45
1 TUTKIELMAN LÄHTÖKOHDAT 1.1 Tutkielman tausta
Vuonna 2016 tehdyssä Evan-raportissa on selvitetty, että jopa 20 % sairaanhoitajien sekä lähihoitajien työtehtävistä voisi tehdä automatiikka tai robotti. Jo vuonna 2016 on arvioitu, että 2–3 vuoden aikana olemassa olevat automatiikka ja robotit voitaisiin ottaa käyttöön ja työtehtäviä voitaisiin jakaa uudelleen. Laskennallisesti 20 % tarkoittaisi, että 136 000 hoitajasta voitaisiin vähentää 27 000 tai heidän viisipäiväinen työviikkonsa voitaisiin työjärjestelyjen avulla lyhentää neljään päivään. Hoitajien väheneminen on kuitenkin epätodennäköisin vaihtoehto, koska on arvioitu, että vuoteen 2026 mennessä terveyspalveluiden hoitajien työvoimatarve nousee noin 10 % ja ikäihmisten hoivapalveluissa noin 20 %. (Andersson, Haavisto, Kangasniemi, Kauhanen, Tikka, Tähtinen & Törmänen 2016, 36–37.)
Suomessa automatiikkaa ja robotiikkaa on tutkittu valtioneuvoston selvityksissä sekä raportti muodossa ja hankkeiden yhteydessä. Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoimikunta on julkaissut robotisaation ja automatisaation vaikutukset Suomen kansantalouteen 2030, tekoälyn kokonaiskuva ja osaamiskartoitus, ohjelmistorobotiikka, tekoäly- soveltamisen askelmerkkejä sekä työn uusjako, jossa on tutkittu muun muassa teknologian tuomia ratkaisuja sote-reformiin. Julkaisuissa käsitellään automatiikkaa ja robotiikkaa erilaisissa yhteyksissä, osa julkaisuista käsitellee aihetta laajasti. Jyväskylän yliopisto on julkaissut myös automatiikkaan ja robotiikkaan liittyviä julkaisuja.
Robotit töihin Evan-raportti, johon jo viittaan ensimmäisessä kappaleessa on koostanut tietoa automatiikasta ja robotiikasta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Raportissa on esitelty automatiikkaa ja robotteja, joita on käytössä suomessa kuin maailmallakin.
Lisäksi tutkijat ovat tehneet laskelmat, kuinka monta prosenttia lähihoitajien ja sairaanhoitajien työtehtävistä automatiikka ja robotiikka voi korvata. (Andersson ym.
2016, 37–48.) Aerschot, Turja & Särkikoski (2017, 630–638) ovat halunneet selvittä hoitajien mielipiteitä sekä asenteita robotiikkaa kohtaan. Tutkimuksessa on käytetty myös Evan- raporttia lähteenä. Tutkimuksessa nostetaan myös esille se, että kokemuksia tai hoitotyön tehtävien automatisointia ei ole mahdollista tutkia
laajamittaisesti mutta asenteita on. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena, josta selvisi, että asenteet ovat varautuneita mutta odottavia.
Tutkielmani tarkoituksena on tuottaa lisää tietoa automatiikasta ja robotiikasta terveydenhuollossa. Automatiikka ja robotiikka terveydenhuollossa on tuore tutkimusalue verrattuna moneen muuhun tutkimusalueeseen. Tästä syystä tutkittua tietoakaan ei ole ollut saatavilla. Johtamistutkimusta on tehty jo koko 1900-luku (Fredrikson & Saarivirta, 10–11). Ensimmäiset patentit hoivarobotiikalle vastaavasti haettiin vasta 1970-luvulla (Ventä, Lehtinen, Lempiäinen, Kyrki, Rönning, Siren &
Latokartano 2016, 47). Tässä tutkielmassa koostan tutkittua tietoa automatiikasta ja robotiikasta sekä niiden hyödyistä terveydenhuollossa. Tutkielmassa tarkastelen millaisia automaatioita ja palvelurobotteja on käytössä sekä millaisia hyötyjä automatiikasta ja robotiikasta on saavutettu kirjallisuuskatsauksen aineiston perusteella.
Tutkielma on integroiva kirjallisuuskatsaus. Integroivalla kirjallisuuskatsauksella on mahdollista kerätä kattava aineisto tuoreesta aiheesta sen väljemmän kriteeristön vuoksi.
Integroivan kirjallisuuskatsauksen aineiston haku suoritetaan cinahl, pubmed ja socobus tietokannoista.
Tutkielmassa määrittelen yleisesti automatiikan ja robotiikan ja mitä se on terveydenhuollon kontekstissa. Hyöty määritellään kirjallisuuden perusteella. Tulos osiossa selviää millaista automatiikkaa ja robotiikkaa on käytössä tai testivaiheessa.
Tuloksissa käsitellään myös millaisia hyötyjä automatiikasta ja robotiikasta on todettu saavan tai miten tutkijat näkevät automatiikan ja robotiikan hyödyt tulevaisuudessa tai millaisia hyötyjä he toivovat artikkelin automatiikasta ja robotiikasta saavan tulevaisuudessa.
Robotin määritelmä eroaa käyttötarkoituksen mukaan. Tässä työssä keskitytään palvelurobotteihin sekä ohjelmistorobotteihin ja automaatioon terveydenhuollossa.
Terveydenhuollon robotteja kutsutaan palveluroboteiksi. Palvelurobotit ovat vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa, kun taas tehdasrobotit suorittivat tehtäviä yksin ja ovat yleensä suojahäkeissä. Virtuaali- ja ohjelmistorobotit tehostavat dokumentointia, tallentamista ja analysoimista. (Andersson yms. 2016, 38.)
Automatiikan ja robotiikan on ajateltu olevan apu työn uudelleen järjestämiseen terveydenhuollossa. Toistaiseksi automatiikkaa ja robotiikkaa on vielä käytetty vähän terveydenhuollossa, vaikka sitä voisi kuitenkin käyttää hyväksi jo nyt. Esimerkiksi kirjaamista vähentävät, tietoa tallentavat järjestelmät sekä itsestään täyttyvät varastot ovat asioita mitä jo nyt voitaisiin hyödyntää. Lääkkeenjakorobotit ovat lisänneet potilasturvallisuutta, koska lääkkeenjako- ja antovirheitä tulee vähemmän robotiikkaa käyttämällä. On myös todettu, että elintoimintojen tarkkailussa automatiikka on tarkempi, kuin hoitohenkilökunnan tekemät havainnot. (Kangasniemi, Voutilainen, Kapanen, Tolmala, Koponen, Hämäläinen & Elovainio 2017, 10.)
1.2 Tutkielman tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Tutkielmassa tarkoituksena on tutkia millaista automatiikkaa ja robotiikkaa on käytössä terveydenhuollossa. Lisäksi tarkoituksena on tutkia millaista hyötyä automatiikasta ja robotiikasta on saatu tai toivotaan saavan. Tavoitteenani on tuottaa monipuolista tietoa automatiikasta ja robotiikasta terveydenhuollossa.
Tutkielman ulkopuolelle rajataan eettinen näkökulma ja mielipiteisiin koskien automaatiota ja robotisaatiota. Tarkoituksena on keskittyä jo terveydenhuollossa käytössä olevaan automaatioon ja robotisaatioon, mutta myös kehitteillä olevat testatut tai testissä olevat automaatio tai robotit voidaan ottaa tutkielmaan mukaan. Toisella tutkimuskysymyksellä on tarkoitus avata aineiston sisältöä tarkemmin. Hyötyjen selvittämisellä pyritään saamaan aineistossa esille mahdollisemman laaja otos erilaisia hyötyjä. Hyödyt nousevat esille artikkelin tuloksista. Hyödyllä pyritään tuomaan esille saavutettuja etuja tai etuja, joita tutkijat odottavat automatiikan ja robotiikan tuovan terveydenhuoltoon.
Tutkielma toteutetaan integroivana kirjallisuuskatsauksena. Integroiva kirjallisuuskatsaus valikoitui menetelmäksi, koska automatiikka ja robotiikka terveydenhuollossa ovat vielä tuore tutkimuksen alue, joten tällä tavoin saadaan monipuolinen tilannekatsaus automatiikan ja robotiikan käytöstä terveydenhuollossa.
Integroiva kirjallisuuskatsaus sallii vapaamuotoisemman tiedonhaun ja tällä tavoin artikkeleita voidaan hakea myös manuaalisesti, joka lisää aineiston määrää.
Aineisto analysoidaan sisällönanalyysin tavoin. Sisällönanalyysi valikoitui menetelmäksi, koska sen avulla aineiston sisällöstä saadaan monipuolisesti tietoa mutta se on kuitenkin tiiviissä muodossa. Tarkoituksena on tarkastella aineistoa mahdollisemman laajasti ja tuottaa monipuolista tietoa hyödyistä.
Tutkimuskysymykset ovat:
Millaista robotiikkaa ja automatiikkaa on käytössä terveydenhuollossa?
Millaista hyötyä automatiikasta ja robotiikasta on saatu kirjallisuuskatsauksen perusteella tai toivotaan saavan?
2 AUTOMATIIKKA JA ROBOTIIKKA TERVEYDENHUOLLOSSSA 2.1 Automatiikan ja robotiikan määritelmä
Automaation nimen historia on Kreikan kielestä. Sana automatos on Kreikan kieltä ja se tarkoittaa itsetoimivaa. Automaatio on toimintaa, joka tapahtuu ilman ihmisen suoranaista osallistumista. Koneet ja laitteet toimivat ilman operoijaa, mutta ihminen osallistuu laitteiden valvontaa ja myötävaikuttaa toimintaan. (Visala & Halme, 2.)
Automaation voisi luulla olevan tuore asia mutta sen juuret löytyvät 2000 vuoden takaa.
Automaation tarkoituksena on automaattinen ohjaus ja säätö koneille, laitteille tai prosessien toimintaan. Edellytyksenä on, ettei ihmisen valvontaa ja ohjausta tarvita koko ajan. Automaatio voi olla luotettavampi ja laadukkaampi valvonnassa ja ohjauksessa kuin ihminen. Teollisen vallankumouksen takia automaation tarve kasvoi.
Sodan aikana oli tärkeä ilmatorjuntatykin mahdollisemman nopea ja automaattinen suuntaaminen. 1970-luvulla mikroprosessien tulo siirsi analogia- ja reletekniikan digitalitekniikkaan. Digitaali- ja tietotekniikan kehitys vaikutti ohjelmistojen ja ohjelmistotekniikan kehitykseen ja sen automaatioon. Robottien ja työkoneiden ohjelmointi mahdollistui mikroprosessorien myötä. Sen seurauksena robotit nousivat automaation kehityksen kärkeen. Suomessa automaation kehitys alkoi 1950-luvulla.
Nimenä tuolloin käytettiin säätö- ja mittaustekniikkaa. (Koskinen 2017, 4–5.)
Automaatio terveydenhuollossa on vakiinnuttanut paikkansa tietyissä toiminnoissa, kuten lääketieteellisissä laitteissa, laboratorioanalyysilaitteissa ja logistiikassa.
Leikkauksissa käytetään robotteja, automaatio ja palvelurobotiikka on vanhusten ja vammaisten apuna ja turvana. Tulevaisuudessa jalka- ja käsiproteeseja voidaan käyttää biomekatronisesti eli ohjaus kytketään käyttäjän hermostosta proteesin elektroniseen ohjaukseen. Sairauksia voidaan diagnosoida ja hoitaa hyödyntämällä mittaustietoja, joita saadaan antureista, jotka mittaavat fysiologisia suureita. Verianalysaattorit ovat apuna diagnosoinnissa terveydenhuollon infrastruktuurin ollessa huono tai puutteellinen. Ihoon tai vaatteisiin kiinnitettävät anturit voivat seurata liikunnan, lämpötilan, pulssin ja hengityksen. Tulevaisuudessa implantti voidaan asentaa ihon alle, jolloin myös veriarvoja voidaan mitata, joissakin kroonisissa sairauksissa. Tiedot
pystyttäisiin lähettämään lähellä olevaan mobiililaitteessa olevaan sovellukseen.
(Koskinen 2018, 13–14.)
Automaation käyttöönotto aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Se koetaan uhkana, koska sen myötä työvoimantarve muuttuu sekä työntekijöiden osaaminen täytyy profiloida uudestaan. Automaation myötä kuitenkin laatu ja tuottavuus paranee. Työturvallisuus sekä työnsisältö muuttuu sekä kilpailukyky paranee, joka on edellytys työpaikkojen säilymiselle. (Koskinen 2018, 14.)
Automaatio tarkoittaa laajempaa teknologiajoukkoa. Robotin avulla tehdään jotakin mekaniikalla hyödyllistä, yleisesti robotilla tarkoitetaan yhtä älykästä laitetta.
Terveydenhuollossa automaatio on kirjava. Esimerkiksi nimitys sairaala-automaatio on käytössä, kun toimintoja digitalisoidaan ja automatisoidaan. Osaa roboteista voidaan pitää myös automaationa. Automaation käytäntö on vaihteleva ja aiheuttaa siksi epäjohdonmukaisuutta. (Ventä ym. 2018, 12.)
1960-luvulla robotiikka hyödynnettiin teollisuusympäristössä. Vuosien saatossa roboteista on tullut itsenäisiä, tietoa kerääviä, ympäristöään havainnoivia ja sen kanssa kommunikoivia älykkäitä robotteja. Robottien toimintaympäristö on muuttunut huomattavasti suljetusta häkistä avoimeen ympäristöön ihmisten keskuuteen. (Alho, Neittaanmäki, Hänninen & Tammilehto 2018, 3.) Ensimmäiset patentit hoivarobotiikka koskien haettiin 1970-luvulla. 1970-luvulta aina 2000-luvulle robottien kehityksessä ei tapahtunut paljoa, muutamia patentti hakemuksia tuli vuosittain. Patentit olivat hyvin yksinkertaisia robottisia ratkaisuja, kuten robottikäsiä. 2000-luvun vaiheessa robottien patenteista tuli monimutkaisempia, kuten liikkumiseen liittyviä navigointijärjestelmiä.
Patentteja haettiin vuosittain noin 30–50 kpl. Japani ja Yhdysvallat ovat olleet robotiikan kehityksessä aktiivisia. Euroopan maista Saksa, Italia, Hollanti ja Ranska ovat aktiivisten maiden kärjessä. Erityisesti vanhuksille ja vammaisille tarkoitettu robotiikka tulee aasialaisyrityksiltä sekä Australiasta. Yhdysvallat sekä eurooppalaiset lääkeyhtiöt tuottavat lääketieteellisiä robotteja eniten. (Venttä ym. 2018, 47). Vaikka kappaleessa esitellään hoivarobotiikan historiaa, tutkielma koostuu palvelurobotiikasta, jonka alaluokkaan hoivarobotiikka kuuluu.
Vuonna 2016 kansainvälinen robotiikan keskusjärjestö mukaan palvelurobotit ovat määritelty seuraavanlaisesti: “robot that performs useful tasks for humans or equipment excluding industrial automation applications” eli robotti tai laite, joka toteuttaa hyödyllisiä tehtäviä ihmisten hyväksi tai laitteita lukuun ottamatta teollisuuden automaation applikaatioita (IFR 2016, 9). Palvelurobottin määritelmä kattaa kaiken muun robotiikan paitsi teollisuuden robotiikan. Palvelurobotit jaotellaan niiden käyttötarkoituksen mukaan mutta palvelurobotteja luokiteltaessa käytetään jakoa yksityiskäyttö ja ammattikäyttö. (Alho ym. 2018, 4). Yksityiskäyttöön tarkoitetut robotit ovat esimerkiksi kotona apulaisina toimivia, automaattisia pyörätuoleja tai liikkumisessa avustavia robotteja. Ammattikäyttöön tarkoitetut robotit ovat yleensä koulutuksen saaneen käytössä, kuten sairaalassa kuljetusrobotti tai leikkausrobotti. (IFR 2016, 9.)
Alla olevassa kuviossa 1 havainnollistettuna millaista robotiikkaa on esimerkiksi olemassa.
KUVIO 1 Robotiikka havainnollistettuna (IFR 2016. 11–12).
Terveydenhuollossa on käytössä ohjelmistorobotiikkaa. Sen tarkoituksena on suorittaa yksinkertaisia rutiinitehtäviä, jotta ihminen vapautuu niistä. Esimerkkinä rutiinitehtävästä on potilastietojenkirjaaminen. Ohjelmistorobotiikkaa voidaan kuvata prosessien automatisoinniksi käyttäen erilaisia ohjelmistoja, joiden avulla ihmiset
vapautuvat näistä tehtävistä, kuten jo aiemmin mainittu kirjaaminen, muu dokumentointi ja analysointi. Espoon kaupungilla on käytössä Ropsu ohjelmistorobotti, jonka avulla seurataan työvoimantarvetta sekä tilataan ja suunnitellaan sitä. (Alho ym.
2018, 5, 26.)
Robotiikan avulla voidaan luoda uusia työpaikkoja, lisätä tuottavuutta ja turvallisuutta.
Ikääntyvien ihmisten elämänlaatua voitaisiin parantaa. Verrattuna teollisuusrobottikaan palvelurobottien liiketoiminnan volyymi on 3 miljardia euroa. On ennustettu kasvun moninkertaistuvan. (Ventä ym. 2016, 12-13.)
2.3 Robotiikka ja automatiikka terveydenhuollossa
Yksitoikkoiset, raskaat ja terveydelle vaaralliset työtehtävät olisivat robottien tärkeimmät käyttökohteet. Modernit robotit soveltuvat sairaaloihin ja vanhustenhuoltoon. Moderneja robotteja ovat uuden aallon palvelurobotit, jotka ovat yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Palvelurobotit pystyvät liikkumaan työkohteensa ääreen ohjaus- ja aistinjärjestelmillä. Niitä voi ohjata ääni-, kuva- tai kosketusohjauksella ja ne voidaan ohjelmoida asiakkaan tarpeiden mukaan. Virtuaali- ja ohjelmistorobottien avulla pystytään dokumentoimaan tehokkaammin, tallentamaan sekä analysoimaan tietoa. (Andersson ym. 2016, 38.)
Automatiikkaa ja robotiikka voitaisiin hyödyntää terveydenhuollossa. Yleisesti korvattavia työtehtäviä, joissa automatiikkaa ja robotiikkaa voitaisiin käyttää ovat esimerkiksi kirjaamista vähentävät, välittömästi tietoa tallentavat ja tuottavat (sensoroidut/viivakoodit), logistiikka ja päivittyvät hoito- ja palvelusuunnitelmat.
(Kangasniemi ym. 2017, 10.) Robotiikkaa on hyödynnetty monenlaisissa terveydenhuollon tehtävissä. Diagnosoinnissa ja toimenpiteissä sekä kuntoutuksessa on käytetty robotiikkaa. Yhdysvalloissa tehdään 10 % keuhkokirurgisista toimenpiteistä robottikirurgian avulla. (Kangasniemi ym. 2017, 10.)
Suomessa Seinäjoen keskussairaalassa on käytössä TUG-kuljetusrobotti. TUG kuljettaa ruokaa, liinavaatteita, näytteitä, lääkkeitä sekä se osaa väistää ihmisiä käytävillä sekä esteitä. Japanissa on käytössä RIBA nostorobotti, joka nimensä mukaan pystyy
siirtämään 80 kg ihmisen sängystä pyörätuoliin. Ruotsissa on käytössä Poseidon robotti, joka on tarkoitettu liikuntarajoiteisille älysuihkujärjestelmäksi sekä muualla maailmassa on tarjolla kotiin robotteja, jotka pystyvät tarkkailemaan elintoimintoja, antamaan tavaroita, tukemaan liikkumista sekä ne ovat verkkoyhteyden avulla yhteydessä terveydenhuollon yksikköön ja omaisiin. Ruotsalaiset ovat olleet mukana Hobbit- projektissa, jossa ikäihmisen kodissa on ollut apuna hobbit, joka jakaa lääkeitä, kerää tavaroita ja voi antaa esimerkiksi vesilasillisen sekä pitää seuraa ikäihmiselle. Vuonna 2016 Japanissa on ollut kehitteillä robotti vuodepotilaan pesuja varten. Paro-, Zora-, ja Nao-robotiti ovat vuorovaikutus-, seura- ja terapiarobotteja. Automatisoidut lääkkeiden tilaus, annostelu- ja jakelurobotit vähentävät hoitajien työtaakkaa sekä lisää potilasturvallisuutta, koska lääkevirheitä tapahtuu vähemmän. On olemassa erilaisia tiedonsiirtotoimintoja, joiden avulla elintoiminnot siirtyvät automatisoidusti potilastietojärjestelmiin eikä hoitajien tarvitse erikseen kirjata arvoja. (Andersson ym.
2016, 41–42, 44–45.)
Hoitotyö on yksi osa terveydenhuoltoa. Hoitotyö on monimuotoista eikä ole yksinkertaista luokitella mitkä työtehtävät robotiikka ja automatiikka voisivat hoitaa.
Hoitotyön työtehtävistä tarvitaan yksityiskohtaisempaa tietoa. Hoitotyön työtehtävät voidaan kuitenkin jakaa kolmeen alueeseen: välittömään hoitotyöhön, välilliseen hoitotyöhön sekä muihin työtehtäviin. Välittömään hoitotyöhön kuulu potilaiden tutkimukset ja hoitotoimenpiteet, vuorovaikutus ja potilaiden avustaminen sekä ohjaaminen. Näistä olisi korvattavissa 5 %. Välillinen hoitotyö tarkoittaa hoidon suunnittelua, valmistelua, tulosten arviointia, toimenpiteeseen valmistelua ja välineiden huoltoa. Muut työtehtävät ovat hoidon dokumentointia, lääkehoitoa, potilaiden ja tavaroiden siirtämistä sekä kuljettamista ja koulutusta sekä taukoja. On arvioitu, että edellä mainituista työtehtävistä voitaisiin korvata noin 15 % olemassa olevalla automatiikalla ja robotiikalla. (Andersson ym. 2016, 39–40.)
Terveydenhuollossa erilaista robotiikkaa on käytössä ja niistä on tehty tutkimuksia.
Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi aikaa on säästynyt 12 sekuntia per potilas elintoimintojen mittaamisessa, kun käytössä on ollut robotti. Robottien kustannustehokkuutta terveydenhuollossa on tutkittu kuitenkin vähän sekä robottien tehokkuutta oikeassa ympäristössä. Tutkimusten puutteellisuudet voivat olla
myötävaikuttavina tekijöinä robottien käyttöönottamattomuudessa. (Broadbent, Orejana, Ahn, Xie, Rouse & MacDonald 2015, 577.) McKinseyn on kehittänyt teoreettisesti toimivan automatisoidun päivystyspoliklinikan. Teoriassa potilaan hoito päivystyspoliklinikalla menee näin: potilaiden sisäänkirjaus tapahtuu älypuhelimella.
Elintoimintoja seurataan esimerkiksi rannekkeella, joka puetaan potilaalle. Automaation tukemana saadaan pika-diagnoosi sekä laboratoriotestit suoritetaan automaattisesti.
Uloskirjauksen yhteydessä tuotetaan raportointitiedot laskutuksen, lääkityksen ynnä muiden sellaisten osalta automaattisesti. Sairaalaan sisään kirjautuessa kuljetusrobotti hoitaa kuljetuksen lääkkeiden, potilassängyn yms. osalta. Apteekin automatiikka hoitaa lääkkeenjakelun ja diagnoosi sekä hoitomuoto ehdotukset saadaan tekoälyn siivittämänä. (Ventä, Honkatukia, Häkkinen, Kettunen, Niemelä, Airaksinen & Vainio 2018, 52.)
Oleellista on huomioida automatiikan ja robotiikan käytöstä, että hoitohenkilökunta on vastaamassa potilaan hoidosta, vaikka apuna on käytössä automatiikkaa ja robotiikka eikä kaikkia tehtäviä voida korvata automatiikalla ja robotiikalla. Automatiikan ja robotiikan hyödyntäminen mahdollistaa työn sisällön muuttamisen. (Andersson ym.
2016, 43.) Suomessa terveydenhuollossa työnjakoa ohjaa lainsäädäntö, joka asettaa tietyt vaatimukset työntekijöiden tehtäviin ja asemaan sekä vaadittavaan kolutukseen.
Terveydenhuollossa on usein päällekkäisyyttä ja useat eri yksiköt tuottavat samoja palveluita. Työn päällekkäisyys ei ole kustannustehokasta eikä se helpota terveydenhuollon työtaakkaa. Päällekkäisen työn ehkäisemisen tavoite on saada palvelut tehokkaammaksi ja talouden vakaammaksi. Automatiikan ja robotiikan avulla työtä voitaisiin uudistaa ja jakaa työtehtäviä uudelleen. (Kangasniemi ym. 2017, 7–11.)
Vuonna 2017 on arvioitu, että robotit voisivat olla vastaus ennakoituun työvoimapulaan hoitoalalla (Aerschot, Turja, Särkikoski 2016, 82). Vuoteen 2030 mennessä eläköityviä lähihoitajia tai vastaavasta ammattiryhmästä on 35 300 henkilöä. 2013 on arvioitu, että seuraavan 20 vuodenaikana sosiaalipalveluihin avautuu 60 000 työpaikkaa. Työpaikat ovat iäkkäiden kotihoidossa, asumispalveluissa ja laitoshoidossa. Työtehtävät ovat lähihoitajille tai vastaavalle ammattiryhmälle. (STM Laatusuositus 2013, 39-40.) Onkin huomattavaa, että 2013 vuodesta on jo aikaa 7 vuotta eikä tuossa luvussa ole lakiin kirjattua hoitajamitoitusta huomioitu eli todellinen luku on vielä suurempi.
Kuntatyönantajille vastanneiden kuntien työvoimavaje on 11/19 ollut lähihoitajilla 2,5
% terveyspalveluissa ja sosiaalipalveluissa 2,3 %. Sairaanhoitajien työvoimavaje erikoissairaanhoidossa samaan aikaan on ollut 1,2 %. (KT työvoimavaje 2019.) Koulutustarve on huomioitu ja koulutuspaikkoja lisätty. Vuonna 2009 oli 37 000 henkilöä, jotka olivat suorittaneet sosiaali- ja terveysalan tutkinnon, mutta työskentelivät alan ulkopuolella. (STM Laatusuositus 2013, 40.) Väestön ikääntymisestä johtuva palveluiden kasvu sekä ennakoitu työvoimapula yhdistettynä taloudellisiin paineisiin on yhdistelmä, johon tarvitsee löytää ratkaisuja. On ajateltu, että uuden sukupolven palvelurobotit ovat osittainen ratkaisu ongelmiin. Robotiikan odotetaan vähentävän hoitajien työn fyysistä kuormitusta, hoitotyön tehtävien uudelleen organisoimista ja erityisesti korvaavan avustavia tehtäviä kuten logistiikka palveluja.
(Aerschot ym. 2016, 82.)
3 HYÖTY
3.1 Hyödyn määritelmä
Hyödyn käsite on muuttunut historian myötä. Hyöty on lähtöisin 1700-luvulta, jota myös kutsutaan hyödyn aikakaudeksi. Tiedettä tehtiin tuolloin uskonnollisista näkökulmista. Samalla vuosisadalla syntyi uusi ajatus, että yliopistojen tarkoitus oli tuottaa hyötyä yhteiskunnalle. Tieteen tukemana hyödyn tarkoituksena oli käyttää resursseja mahdollisemman parhaalla tavalla sekä tuottaa materiaalista hyötyä.
Samanaikaisesti myös muut tutkimusalat muovautuivat ajanhengen mukaan, kuten tilastolliset menetelmät. Nykyään hyötyä ei välttämättä määritellä tai mitä hyödyllä tarkoitetaan. Hyöty on vain jotain tavoiteltavaa hyvettä. (Mutanen, Houni, Mäntyvaara 2018, 5–6, 48–49.)
Hyödyn määritelmää saatetaan pitää itsestään selvyytenä, koska sen määritelmät kirjallisuudessa ovat harvassa. Hyödyllä voidaan tarkoittaa ihmiselle antoisaa asiaa tai se on prosessin tulos. (Henrikson 2014, 8.) Hyöty voidaan ymmärtää eduksi, joka liittyy materiaaliseen vaurauteen (Pekkanen 2000). Hyöty on jotakin mitä ihmisen tulee tavoitella. Hyöty on positiivinen asia, joka on esimerkiksi etu tai voitto. (Mutanen 2018, 5, 47.) Tieteen termipankin mukaan hyöty on jotakin hyödyllistä tai hyvää, jonka avulla saavutetaan mielihyvä tai onnellisuus (Tieteen termipankki).
Markkinointi- ja myyntikirjallisuudessa esiin on nostettu hyöty asiakkaan näkökulmasta. Esiin on noussut se, että hyöty nähdään prosessin lopputuloksena.
Hyödyn määritelmä on myös markkinoinnin- ja myyntikirjallisuuden perusteella laveasti määritelty mutta sopivin määritelmä on se, että hyöty on prosessin tulos ja se syntyy lähteestä ja lähde on tuotteen ominaisuuksissa. Kirjallisuudessa todetaan hyödyn olevan syy miksi ihmiset ostavat tuotteita. (Henrikson 2018, 8, 11.)
Terveydenhuollossa hyötyä voidaan tutkia terveystaloustieteen näkökulmasta.
Seuraavaksi olen määritellyt terveystaloustieteen ja kuinka hyöty liittyy siihen.
Taloustiede tutkii valtavirran mikrotaloustiedettä missä sovelletaan standartista uusklassista ekonomiaa. Tarkoituksena on päättelyn avulla päästään analyysiin
valinnasta. Eli yksilö etsii itselleen aina maksimaalista hyötyä omalla valinnallaan.
Terveystaloustiede hyödyntää mikrotaloustiedettä työkalujen ja konseptien osalta.
Työkaluja ja konsepteja sovelletaan, jotta voidaan selvittää maksimaalinen hyöty terveydenhuollon alueella. Toisin sanoen terveystaloustieteessä selvitetään terveydenhuollon maksimaallista hyötyä. (Davis & McMaster 2017, 1.) Terveystaloustiede selvittää mitä voidaan tehdä rajallisilla resursseilla. Resurssit tarkoittavat muutakin kuin rahaa. Ne voivat olla henkilökunnan määrä, sairaalapaikkoja, aika, tieto tai vaikka elinsiirtoa varten tarvittavien elinten määrä. Terveystaloustieteessä tutkitaan asioiden arvoa eli terveyssaavutuksia uhrauksiin eli käytetään kustannus–
hyöty suhdetta. (Valtonen 2005, 335.) Suomessa toimiva terveystaloustieteenseura on määritellyt terveystaloustieteen seuraavanlaisesti. Keskeisessä asemassa on talous, jonka avulla analysoidaan ja arvioidaan koko terveydenhuollon toimivuutta ja toimintaa. Toiminnan organisointi, rahoituksen ja palveluiden järjestäminen, voimavarojen ja palveluiden oikeudenmukainen ja tehokas kohdentaminen ovat terveystaloustieteen keskeisiä tutkimuksen aiheita. Terveystaloustieteessä halutaan selvittää, kuinka voimavarat kohdennetaan, jotta niistä saadaan maksimaalinen terveyshyöty kuitenkin oikeudenmukaisuutta käyttäen. (Terveystaloustieteenseura.) Tässä tutkielmassa halutaan selvittää, millaisia hyötyjä tutkimuksista nousee esiin.
Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää hyötyjä terveystaloustieteellisestä näkökulmasta. Erityisesti huomio kiinnittyy erilaisiin resursseihin/voimavaroihin, joiden avulla voidaan tutkia hyötyä ja kustannus–hyöty suhdetta. Haasteena on rajallinen tieto esimerkiksi kustannuksista. Tavoitteena on tuottaa tietoa automatiikan ja robotiikan tuomista hyödyistä.
Tässä tutkielmassa aikaisemmin on noussut esille automatiikan ja robotiikan hyötyjä.
Ne ovat olleet tuvallisuus, tehokkuus ja aika. Turvallisuus on tässä tutkielmassa noussut esille potilasturvallisuutena sekä työntekijöiden turvallisuutena. Viittaan aikaisempaan kappaleeseen ja Andersson (2016, 42), jossa on todettu lääkevirheiden vähentyneet robottien ansiosta sekä tämän takia potilasturvallisuuden lisääntyneen. Viittaan työntekijöiden turvallisuuteen Kangasniemi (2017, 10) Robotit voivat suorittaa raskaita ja vaarallisia työtehtäviä. Tehokkuuden hyöty on näkynyt tässä tutkielmassa esimerkiksi kirjaamisen/dokumentoinnin tehokkuudella, lääkkeenjaon tehokkuudella, tietojen tallentamisen tehokkuudella (Andersson 2016, 38; Kangasniemi 2017, 10). Ajan hyöty
voidaan saavuttaa tehokkuuden myötä. Tehostamalla resursseja, kuten käyttämällä automatiikkaa ja robotiikkaa saadaan ajallista hyötyä. Viitaten aikaisempiin tutkimustuloksiin automatiikan ja robotiikan avulla voidaan saavuttaa suurtakin ajallista hyötyä. Seuraavaksi määritellään kirjallisuudesta esiin nousseet hyödyt eli turvallisuus ja tehokkuus. Tutkielman tuloksista voi nousta esille uusia hyötyjä.
3.2 Kustannus-Hyöty-Analyysi
Terveydenhuollon talouden arviointia tarvitaan päätöksenteon tueksi.
Terveydenhuollossa käytössä on erilaisia menetelmiä, kuten lääkkeet, laitteet toimenpiteet ynnä muut sellaiset. Näiden suhdetta punnitaan saavutettaviin voimavaroihin. Paras skenaario on sellainen missä käytetyillä voimavaroilla saadaan suuri terveysvaikutus arjessa. Terveysvaikutusta voidaan kutsua tehoksi. Tehokkuuden arviointia varten tarvitaan tietoja kustannuksista ja vaikuttavuudesta. Ongelmaksi nousee se, että näitä tietoja ei ole uusissa menetelmissä aina käytettävissä ja siksi tarvitaan talouden arviointia. Taloudellisella arvioinnilla mitataan, arvotetaan ja vertaillaan eri menetelmien terveysvaikutuksia ja kustannuksia. Voimavarojen käytön tehottomuuden uhraus on terveysvaikutusten heikkeneminen. Yksi vaihtoehto arvioinnille on kustannus-hyöty-analyysi. (Räsänen & Sintonen 2013, 1255–1260.)
Kustannus-hyöty-analyysiä (KHA) voidaan käyttää investointihankkeiden arvioimiseen.
Analyysiä käytetään, kun halutaan selvittää, onko hanke kannattava toteuttaa verrattuna sen vaikutuksiin hyvässä kuin pahassa. Hyvinvointiyhteiskunnan kriteeristön mukaan hankeen olisi tuotettava hyvää enemmän kuin pahaa, jotta se toteutettaisiin. Jos hanke tuottaa hyvää sekä pahaa täytyisi hyvä ja paha arvottaa yhteiskunnan näkökulmasta ja sen perusteella arvioida mitä painotetaan enemmän. Kustannus-Hyöty-analyysiä voidaan käyttää yhteiskunnassa laajasti julkisiin ohjelmiin, kuten terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan ja koulutuksen uudistamisen arviointiin. (Tuomala 2015, 133.)
KHA:a voidaan käyttää terveydenhuollossa. Ongelmaksi nousee kuitenkin se, miten elämälle voidaan antaa arvo. Räsänen ja Sintonen ovat artikkelissaan kuvanneet kustannusten ja hoidon vaikuttavuuden mittauksen rahassa. Luonnollisesti elämän arvon mittaaminen rahassa aiheuttaa kritiikkiä. Eräänä esimerkkinä KHA:lle toimii tieverkon
kunnostus. Tieverkon paranemisen ansioista liikenneonnettomuuksia tapahtuu vähemmän ja se säästää henkiä mutta, jos elämälle on annettu mittaamaton arvo, hyöty tien korjaamiselle olisi äärettömän suuri. Tästä syystä elämän arvoa tarvitsee pystyä mittamaan jollakin muulla keinoin. Kirjallisuudessa esiin nousevista vaihtoehdoista kompensointi ja kuolemantapauksen todennäköisyys on järkevä tapa antaa elämälle arvo. Oletusarvo on, että parempi tie ehkäisee onnettomuuksia, jolloin ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä ja tästä syntyy kompensaatio. Toisena esimerkkinä voi toimia työpaikka. Suurempi riskisessä työpaikassa saa parempaa palkkaa kuin työpaikassa, jossa on pienempi riski esimerkiksi kuoleman tapauksille. Tässä esimerkissä palkka toimii kompensoijana. (Tuomala 2015, 140; Räsänen & Sintonen 2013, 1255–1260.)
Wiberg (2004, 57–58) mukaan kustannus-hyöty-analyysi on päätöksenteon pohja, jossa kustannukset ja hyödyt hahmotetaan. Hyötyjen ollessa suuremmat kannattaa päätöksen olla myönteinen. Päätöksen seurauksien tarkasteluun kustannus-hyöty-analyysi on hyvä työkalu. Kustannus-hyöty-analyysin vaiheet ovat: 1. ongelmanhahmotus, 2. tavoitteiden täsmentäminen, 3. vaihtoehtojen täsmentäminen, 4. informaation etsintä, analysointi ja tulkinta, 5. hyödynsaajien tunnistaminen, 6. kustannusten kantajien tunnistaminen, 7.
kustannusten ja hyötyjen arviointi, 8. kustannusten ja hyötyjen diskonttaus, 9.
herkkyysanalyysi riskin ja epävarmuuden arvioimiseksi, 10. päätöskriteerien valinta, 11.
suositus.
Tässä tutkielmassa tietoja ei ole riittävästi, jotta analyysiä voitaisiin tehdä tarkasti.
Kuitenkin esimerkin kaltaisesti analyysiä voidaan tarkastella. Organisaatiossa on potilasturvallisuus ongelmana ja sitä halutaan parantaa. Tutkimuksista käy ilmi, että lääkkeenjakokaapit ovat parantaneet sitä. Sen jälkeen selvitetään mitä kaikkia hyötyjä lääkkeenjakokaappi voisi tuoda organisaatiolle. Tämän jälkeen mietitään kuka maksaa kaapin ja mistä siihen saadaan rahat sekä kuinka paljon se maksaa. Seuraavaksi punnitaan saadut hyödyt verrattuna kaapin kustannuksiin, jonka jälkeen ne yritetään muuttaa käypään arvoon. Tämän jälkeen tehdään vielä analyysi riskeistä ja epävarmuuksista. Kaiken tämän jälkeen valitaan kriteeri, joka vaikuttaa kaapin valintaan. Näiden vaiheiden jälkeen annetaan suositus mikä kaappi valitaan.
Automatiikka ja robotiikkaa parantavat turvallisuutta. Kustannus-hyöty-analyysissa potilasturvallisuus paranee, kun organisaatio panostaa lääkkeenjako kaappiin.
Analyysissä lääkkeenjako kaappi on menetelmä, jolla saavutetaan voimavaroja. Jos taas ajatellaan, että voimavara on tehokkuutta, se lisääntyy lääkekaapin ansiosta.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet lääkekaapin lisäävän potilasturvallisuutta, koska se vähentää lääkitysvirheitä mutta myös ajallisesti se tuo tehokkuutta, koska lääkkeitä ei jaa työntekijä vaan kone. Kustannus-hyöty-analyysillä voidaan tarkastella Wibergin (2004, 57–58) mukaisesti myös tehokkuutta. Tuoko lääkekaappi ajallista tehokkuutta vai onko kustannukset kuitenkin hyötyä suuremmat.
3.2 Turvallisuus
Turvallisuus on inhimillinen tavoite ja arvo. Se on tunne ja olotila. Arvona turvallisuus on varmuutta, vaarattomuutta, luotettavuutta ja levollisuutta. Turvallisuus ilmenee monella tasolla ja vasta sen puuttuessa käy ilmi, että jotain ikävää tai arvaamatonta on tapahtunut. Turvallisuus muodostuu yksilöllisesti. Yksilön tasolla turvallisuus on sisäistä turvallisuutta/tasapainoa eikä ole huolia, ryhmän tasolla se on perheen turvallisuutta tai tapahtumat eivät ole ennalta arvaamattomia yhteisön tai yrityksen näkökulmasta ja yhteiskunnantasolla se on kansallista ja ihmiskunnan rauhaa.
Turvallisuus on ihmisoikeus. Ihmisoikeutena turvallisuus on laaja käsite.
Turvallisuusoikeuksiin kuuluu monia asioita, kuten tasa-arvoinen opetus, työ, toimeentulo, terveyden- ja sairaanhoito, lepo, virkistys, puhdas ympäristö, turvallinen ja viihtyisä työympäristö, irtisanomissuoja, asumisturva, asumisen ja asuinympäristön laatu ja luonnonsuojelu. (Niemelä 2000, 22-23; Tikkanen, Aapio, Kaarnalehto, Kammonen, Laitinen, Mikkonen, Pisto 2008, 13.)
Turvallisuus käsitteenä on kontekstisidonnainen. Jokainen tieteenala on kehittänyt tai sille on vakiintunut oma käsitys turvallisuudesta. Kontekstisidonnaisuuden vuoksi tieteenalat puhuvat turvallisuudesta omilla kielillä. (Virta 2012, 121.)
Turvallisuuden käsitys on muuttunut vuosien saatossa. Uudet ilmiöt ovat muuttaneet turvallisuuden käsitettä. Perinteinen turvallisuuden käsite on valtion tehtävä suojella kansalaisia. Usein turvallisuus vieläkin nähdään poliittisena asiana, jota valio toteuttaa.
Moderni, ekologinen turvallisuuskäsitys tarkoittaa turvallisuusriskejä, joita syntyy teollisuuden ja teknistymisen myötä. Moderniin yhteiskuntaan liittyy suurkatastrofien mahdollisuus, jotka liittyvät ydinvoimaan, kemianteollisuuteen ja geeniteknologiaan.
Teknologian käyttö rauhan ja sodan aikana on turvallisuusriski. (Niemelä 2000, 25, 30- 31.) Turvallisuus on olotila, johon liittyy riskienhallinta. Yksilön ja organisaation tila on tasapainossa. Turvallisuutta voidaan hallita, lisäämällä tai poistamalla tekijöitä, jotka vaikuttavat turvallisuuteen. Organisaation turvallisuutta voidaan lisätä tunnistamalla riskitekijät ja hallitsemalla niitä, suunnittelun ja ohjeiden avulla. (Tikkanen ym. 2008, 14-15.) Terveydenhuollossa turvallisuutta voidaan tarkastella organisaation näkökulmasta. Terveydenhuollon turvallisuus näkökulmia ja tämän tutkielman näkökulmia ovat potilasturvallisuus ja työturvallisuus. Tämän tutkielman avulla saadaan lisä tietoa mikä on tuonut lisää turvallisuutta. Tässä tutkielmassa tutkimuksista on noussut esille lääkkeenjaon turvallisuuden paraneminen automatiikan ja robotiikan avulla. Myös työturvallisuuden voidaan olettaa paranevan, kun robotti hoitaa raskaat ja vaaralliset työt. Tutkielman avulla voidaan lisätä tai poistaa tekijöitä, jotka vaikuttavat potilasturvallisuuteen tai työturvallisuuteen. Terveydenhuollon näkökulmasta turvallisuus on potilasturvallisuutta ja työturvallisuutta.
Turvallisuus tarkoittaa Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan (2015, 7) potilaan saamaa oikeaa hoitoa, josta aiheutuu mahdollisemman vähän haittaa potilaalle.
Potilasturvallisuus on myös laajempi käsite, joka sisältää terveydenhuollon ammattihenkilöiden, toimintayksiköiden ja organisaation periaatteet sekä toimintakäytännöt. Edellä mainituilla pyritään turvaamaan potilaiden turvallisuus terveydenhuollossa. Potilasturvallisuus sisältää lääketurvallisuuden, sairauksien ehkäisyn turvallisuuden, diagnostiikan turvallisuuden sekä hoidon- ja kuntoutuksenturvallisuuden. Potilasturvallisuus on kirjattu terveydenhuollonlakiin.
Finlex (30.12.2010/1326 §8) mukaan terveydenhuollon toiminta täytyy perustua näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Toiminta on määrätty olevan laadukasta, turvallista ja asiamukaisesti toteutettua. Finlex (23.8.2002/738 §1) Työturvallisuuslain tarkoituksena on työympäristön-, työolojen- ja työkyvyn turvaaminen, työtapaturmien ehkäisy ja torjuminen sekä fyysisen ja henkisen terveyden haittojen ehkäiseminen ja torjuminen työstä tai työympäristöstä johtuen.
3.3 Tehokkuus
Tehokkuus on käsite, jota käytetään hallintoa ja taloutta tutkivilla tieteenaloilla sekä se on hallinnon kehittämisessä käytetty käsite, jonka tarkoituksena on antaa arvioinnille näkökulmia. Tehokuudella on laaja merkityksensä ja siksi sitä voidaan pitää onnistuneisuuden yleisenä kriteerinä. Tehokkuuden käsitteellä voidaan tarkoittaa arvoa, päämäärää, toiminnan kehittämistavoitteita ja päämäärien saavuttamiskeinoja.
(Sinkkonen & Kinnunen 1994, 110–112.)
Tehokkuutta voidaan tarkastella operatiivisen tehokkuuden kautta eli rahallisten resurssien ja suoritteiden välisellä suhteella. Operatiivinen tehokkuus kertoo kuinka paljon, jollakin euromäärällä saadaan tehtyä erilaisia hoitoja. Allokatiivinen tehokkuus tarkastelee kuinka resurssit ovat kohdennettu. (Lillrank, Kujala, Parviainen 2004, 107.) Esimerkkinä allokatiivisesta tehokkuudesta on vastaanotottominta, jossa asiakkaat ohjataan hoidon vaativuuden mukaan joko sairaanhoitajalle tai lääkärille (Kangasharju 2008, 11). Janne Aaltosen mukaan (Aaltonen, 2008) allokatiivista tehokkuutta voidaan parantaa esimerkiksi miettimällä millä tavoin resurssit on kohdennettu leikkauspotilaan kohdalla tai lääkärin vastaanottoajalla. Esimerkiksi lääkäri ei kirjaisi kaikkia esitietoja vaan potilas itse kirjaisi ne valmiiksi. Tällä tavoin työtehtäviä uudelleen organisoitaisiin. Potilaan itse kirjoittamat esitiedot olisivat valmiina ennen vastaanottoa lääkärin työaikaa vapautuisi.
Allokatiivisen tehokkuuden tarkastelun avulla voidaan resursseja kohdentaa tarkemmin.
Resurssien tarkempi kohdentaminen voi vapauttaa aikaa. Toisin sanoen automatiikan ja robotiikan avulla voidaan resursseja kohdentaa tai järjestellä työtehtäviä uudelleen, joka voi johtaa ajalliseen hyötyyn. Aikaisemmassa teoriaosuudessa käy ilmi, kuinka automatiikan ja robotiikan avulla voitaisiin vapauttaa työntekijöiden työaikaa.
Resurssien kohdentaminen voi esimerkiksi tarkoittaa automaattista lääkkeenjakoa.
Automaattinen lääkkeenjako vapauttaa resursseja, koska kyseistä tehtävää ei tarvitse tehdä ihmisen vaan automaatio tekee sen.
Eräs tehokkuuden muoto on tekninen tehokkuus. Tekninen tehokkuus muodostuu teknologiasta. Teknisen tehokkuuden korkein taso on silloin, kun yksikkö on ottanut käyttöönsä parhaan mahdollisen teknologian. Teknisen tehokkuuteen kuitenkin vaikuttaa osaaminen. Vaikka teknologia olisi kuinka yksinkertaista tahansa, jos sitä ei osata käyttää ei pystytä saavuttamaan teknisen tehokkuuden korkeinta tasoa.
Teknologian käytössä täytyy siis ottaa huomioon lisäkoulutuksen tarve, uudet rekrytoinnit, uusien laitteiden hankinnat ja paremmat raaka-aineet. Teknistä tehokkuutta voidaan parantaa. Esimerkkinä lääkärin vastaanottoajat, jos asiakas peruu vastaanottoajan ja se jää käyttämättä tehokkuus kärsii mutta teknisen tehokkuuden avulla voidaan ottaa käyttöön järjestelmä, joka antaa jonossa oleville asiakkaille peruutusajan, jolloin ei tule tehottomuutta ja tekninen tehokkuus kasvaa. Yleisesti tehokkuutta voidaan mitata mutta teknistä tehokkuutta ei voida mitata. Syy tähän on se, että teknologia voi olla havaitsematonta, jolloin myös sen tehokkuuden mittaaminen on mahdotonta. Tehottomuutta ja tehokkuutta kuitenkin voidaan verrata vähintään kahden samanlaisen yksikön välillä. (Kangasharju 2008, 9–11.)
Tekninen tehokkuus korostuu tässä tutkielmassa. Automaatio ja robotiikka ovat osa teknistä tehokkuutta. Kuten aikaisemmin esimerkkinä on toiminut lääkkeenjako. Kun käytössä on paras mahdollinen teknologia eli tässä tapauksessa lääkkeenjako kaappi, jota henkilökunta osaa käyttää syntyy teknistä tehokkuutta mutta jos lääkkeenjako kaappia ei osata käyttää syntyy teknistä tehottomuutta, vaikka teknologia onkin hankittuna.
Kustannustehokkuus nousee tässä tutkielmassa esille jo aikaisemmasta kirjallisuudesta, jossa on tutkittu mm. Tug-robotin tuovan säästöjä. Kustannustehokkuus voidaan määritellä seuraavasti: se on teknisen tehokkuuden parhaan teknologian käyttöä, jolloin tekninen tehokkuus on korkealla ja allokatiivisen tehokkuuden yhteissumma.
(Kangasharju 2008, 11–12.) Teknisen tehokkuuden ja kustannus tehokkuuden yhteydessä tarvitsee myös muistaa laitteiden hinnan huomiointi. Vaikka uusi laite olisi teknisesti parempi ja sillä tekninen tehokkuus paranee mutta laite on kallis, arvioidaan hyöty verrattuna kustannuksiin (Kangasharju 2008, 11). Teknistä tehokkuutta voidaan analysoida myös kustannus-hyöty-analyysin avulla. Tilanteessa, jossa arvioidaan, saadaanko uudella tekniikalla suurempi hyöty verrattuna kustannuksiin, on KHA yksi
analyysin tapa. Onko tekniikasta saatu hyöty suurempi vai onko kustannuksista tuleva tappio arvoltaan suurempi. Analyysiä varten tarvittaisiin tarkat kustannuksen hinnat, miten tehokkuus on arvotettu. Tarkkojen tietojen perusteella voitaisiin tehdä kustannus- hyöty-analyysi, jonka antaisi tietoa päätöksentekoon. Kustannustehokkuus on parhaimmillaan, kun käytössä on esimerkiksi lääkkeenjako kaappi. Oletuksena on, että henkilökunta osaa käyttää sitä. Uuden kaapin myötä henkilökunnan resurssit kohdennetaan eli tässä tapauksessa työtehtäviä järjestellään uudelleen, jotta työntekeminen olisi tehokasta. Kustannussäästöjä syntyy ajan myötä työntekijä maksuista, koska ihminen ei enää annostele/jaa lääkkeitä vaan automaatio tekee sen.
3 TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTO 3.1 Integroiva kirjallisuuskatsaus
Tässä pro gradu tutkielmassa olen käyttänyt metodina integroivaa kirjallisuuskatsausta.
Kirjallisuuskatsauksessa tutkija kokoaa aikaisemmin aiheesta tehdyt tieteelliset tutkimukset ja tekee niistä päätelmiä. Tutkielmassa kirjallisuuskatsaus valikoitui metodiksi, koska aineiston määrä voisi muilla menetelmillä jäädä niukaksi. Tutkielma olisi voitu tehdä kyselytutkimuksella, mutta ongelmaksi nousee se, että terveydenhuollossa ei välttämättä ole kenelläkään vastauksia kysymyksiin automaatiosta ja robotiikasta. Tutkielma olisi voitu myös toteuttaa havainnoimalla millaista automatiikkaa ja robotiikkaa on käytössä mutta myös siinä ongelmaksi voisi nousta havainnoitavan aineiston määrä. Edellä mainituista syistä kirjallisuuskatsaus oli aineiston keräämisen vuoksi järkevä tapa.
Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kerätä tietoa rajatusta aiheesta, kirjallisuuskatsaukseksi voi kutsua jo kahden tutkimuksen kokonaisuutta tai suurempaa kokonaisuutta, joten tämä on otettava huomioon. Tarkoituksena kirjallisuuskatsauksella on selvittää tutkittavan aiheen kokonaisuutta. Katsauksen avulla saadaan tietoa, kuinka paljon tutkimustietoa on olemassa ja millaisia tutkimuksia on tehty.
Kirjallisuuskatsauksella pyritään vastaamaan tutkimuskysymykseen ja tutkimusongelmaan. Ilman olemassa olevaa tietoa ei kirjallisuuskatsausta voi tehdä.
(Leino-Kilpi & Johansson 2007, 2–3.) Tämän tutkielman tutkimuskysymykset ovat esiteltynä tutkielman ensimmäisessä osioissa. Tutkimus kysymyksiin on tarkoitus pystyä vastaaman kirjallisuuden perusteella. Salminen (2011, 3) Mikä kirjallisuuskatsaus teoksessa on kerännyt perusteluja eri lähteistä miksi kirjallisuuskatsaus kannattaa tehdä. Se kehittää olemassa olevaa teoriaa ja mahdollisesti rakentaa uutta teoriaa siinä sivussa. Sen avulla voidaan arvioida olemassa olevaa teoriaa sekä sen avulla saadaan kokonaiskuva tutkittavasta ilmiöstä. Kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistetaan ongelmia sekä sen avulla voidaan katsastaa historiallinen näkökulma tutkittavaan ilmiöön. Tässä tutkielmassa kirjallisuuskatsauksen tekeminen kokoaa kokonaiskuvaa automatiikasta ja robotiikasta sekä sen avulla voidaan tunnistaa ongelmia, kuten potilastuvallisuuden puutteita tai työturvallisuuden vaaroja.
Tutkielmassa tutkin hyötyjä ja hyötyjen avulla selvitetään kerätystä aineistosta millaisia hyötyjä turvallisuudesta, nousee esiin terveydenhuollossa.
Kirjallisuuskatsauksia tehdään eri tarpeisiin ja niillä voi olla hyvin erilainen kohdeyleisö. Cooper:n (1985, 10–12, 14–15) mukaan kirjallisuuskatsaukset jaetaan kohdistettuun aiheeseen, haluttuihin tuloksiin, näkökulmiin millä aineistoa tutkitaan, kirjallisuuskatsauksen kattavuuteen, järjestykseen, jonka mukaan kirjallisuuskatsauksen artikkelit on järjestetty ja kirjallisuuskatsauksen kohdeyleisöön. Torraco:n (2016) mukaan hyvin tehty kirjallisuuskatsaus on elementtejä yhdistävä. Siinä on kriittinen analyysi, johtopäätökset, jotka perustuvat kirjallisuuteen ja katsauksen myötä tulevat uudet tutkimus aiheet tuodaan esille.
Kirjallisuuskatsaus voidaan tehdä monella tapaa. Erilaiset tavat erottavat kuitenkin omat metodit sekä menetelmän erityispiirteet. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on yleiskatsaus, jossa ei ole tiukkoja sääntöjä. Tutkittavasta ilmiöstä saadaan kuitenkin laaja-alainen kuva. Kuvailevasta kirjallisuuskatsauksesta kuitenkin voidaan erottaa kaksi eri tyyppiä integroiva kirjallisuuskatsaus ja narratiivinen kirjallisuuskatsaus. (Salminen 2011, 6–7.)
Tutkielma toteutetaan laadullisena integroivana kirjallisuuskatsauksena. Integroivan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on, tutkia ilmiötä monipuolisti ja tuottaa laaja- alaisesti tietoa tutkittavan aiheen kirjallisuudesta. Integroivaa kirjallisuuskatsausta käytetään silloin, kun halutaan tuottaa uutta tietoa jo tutkitusta aiheesta. Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa tutkimuksen aineiston valikointi ei ole yhtä tarkkaa kuin esimerkiksi systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja tämän vuoksi on mahdollista saada laajempi otos. Myöskään metodiset lähtökohdat eivät ole yhtä tarkkoja ja erilaisilla lähtökohdilla tehdyt tutkimukset sopivat integroivaan kirjallisuuskatsaukseen.
Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa oleellista on kriittisesti arvioida tutkimuksenmateriaalia ja muodostaa niistä katsauksen perusta. (Salminen 2011, 8.) Tutkielman menetelmäksi valikoitui integroiva kirjallisuuskatsaus, koska tarkoituksena on saada mahdollisemman monipuolinen katsaus. Automatiikka ja robotiikka ovat uusia asioita terveydenhuollossa. Sen vuoksi integroiva kirjallisuuskatsaus sopi menetelmäksi paremmin kuin esimerkiksi systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Integroiva
kirjallisuuskatsaus antaa mahdollisuuden kerätä aineistoa myös käsin hakemalla. Tässä tutkielmassa etsin aineistoa myös kirjallisuuskatsaukseen valikoitujen artikkeleiden lähdeluettelosta.
Torraco (2016) mukaan integroiva kirjallisuuskatsaus on tapa tuottaa uutta tietoa tutkit- tavasta aiheesta. Integroivaa kirjallisuuskatsausta tehdessä tarkastellaan, arvioidaan kriittisesti ja tehdään johtopäätöksiä kirjallisuuden perusteella, jotta saadaan uusia näkökulmia ja pohdintoja tutkittavasta aiheesta. Eräänä hyvänä tapana arvioida uusia aiheita on tehdä integroiva kirjallisuuskatsaus, koska sen avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä ja saada uusia näkökulmia aiheeseen erityisesti silloin, jos kirjallisuuden ja havaintojen välillä on epäjohdonmukaisuutta.
Integroiva kirjallisuuskatsaus tehdään tietyn rungon mukaan. Ensiksi päätetään tutkimuskysymykset, suunnitellaan aineiston keräys ja tehdään strategia, kerätään aineisto ja analysoidaan se, jonka jälkeen tulkitaan tulokset. Menetelmä kirjallisuudessa usein kuvattaan integroivan kirjallisuuskatsauksen tekoon viisi vaihetta Ensimmäiseksi tutkija muotoilee tutkimusongelman. Seuraavaksi hän kerää aineiston ja tekee kirjallisuushaut. Tämän jälkeen tutkija arvioi aineistonsa ja analysoi sen. Lopuksi tutkija tulkitsee aineiston ja esittää tulokset. (Flinkman & Salanterä 2007, 88.)
Laadullisessa tutkimuksessa aineiston kerää tutkija itse eli kyseessä on inhimillinen aineiston keräys menetelmä. Aineiston lisääntyessä tutkija tulee tietoisemmaksi tutkittavasta aiheesta ja sen seurauksena voi olla se, että näkökulmat ja tulkinnat elävät koko prosessin läpi. Laadullisessa tutkimuksessa tarvitsee antaa tilaa kesken tutkimusta nouseville aiheen omaispiirteille sekä niiden ilmiöille. (Aaltola & Valli 2010, 70, 74–
75.)
Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden tarkastelussa voi esiintyä tutkimusmittausten vaihtelua mutta tutkijan tulee tiedostaa se ja osattava hallita sitä. Näin vaihtelu ei aiheuta ongelmia luotettavuudessa vaan sitä pidetään yhtenä osana laadullista tutkimusta. Läpi tutkimuksen on tutkijan hyvä tiedostaa, minkälaista vaihtelua tapahtuu
tutkijassa itsessään, aineistokeruumenetelmissä ja tutkittavassa ilmiössä. Tutkimuksen raportointi vaiheessa nämä huomiot on hyvä kirjata ylös (Aaltola & Valli 2010, 81–82).
3.2 Aineiston hankinta
Tarkoituksenani on löytää artikkeleita, joissa käsitellään automatiikkaa ja robotiikkaa ja millaisia hyötyjä niistä on saatu tai toivotaan saavan. Leikkausrobotit ovat iso kokonaisuus ja niitä on jo tutkittu paljon, joten päätin sulkea ne tutkielmani ulkopuolelle. Alustavien hakujen perusteella mahdollista vastata tutkimuskysymyksiin.
Olen tehnyt testihakuja useita kertoja ja hionut hakulausettani tarkasti, jotta saan tutkielmaan sopivimmat artikkelit. Testihakujen sekä Itä-Suomen yliopiston informaatikon avulla tein lopullisen hakulausakkeeni, jonka avulla sain alustavista hauistani hyviä otoksia.
Aineiston hankinnan tarkoituksena on saada mahdollisemman kattava otos. Aineistoa voi kerätä esimerkiksi eri tietokannoista ja lähdeluetteloista. Aineiston keruun suunnitteluun tulee varata riittävästi aikaa ja on tärkeää tehdä aineiston keruu mahdollisemman läpinäkyväksi, jotta sama haku voidaan suorittaa uudelleen ja näin varmistetaan myös kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta. Myös lukijan näkökulmasta on oleellista kuvata tiedonhaku mahdollisemman avoimesti, jotta lukija voi päättää onko kirjallisuuskatsauksessa hänelle oleellisia tutkimuksia ja tuloksia. Sisäänotto- ja poissulkukriteerit tulee määritellä tarkasti ja perustella ne. (Flinkman & Salanterä 2007, 91.) Tutkielmassa tarkoituksena on tehdä kirjallisuuskatsaus cinahl, pubmed ja scobus tietokannoista ja näiden lisäksi tutkia valikoitujen artikkeleiden lähdeluetteloista sekä vielä niistä valikoitujen artikkeleiden lähdeluettelosta. Käsin haku lähdeluetteloista voi olla tuottoisaa, koska artikkelit, jotka valikoituvat kirjallisuuskatsaukseen ovat aihepiirin ytimessä. Oletettavasti myös näihin artikkeleihin on käytetty tasokkaita lähteitä, jotka sopivat tutkielmaan mukaan. Myös näihin artikkeleihin sovelletaan sisäänotto- ja poissulkukriteereitä.
Taulukko 1. Tutkimuksen sisäänotto- ja poissulkukriteerit
Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit
Englanninkieliset julkaisut Muun kieliset julkaisut kuin englanti Koko teksti saatavissa ilman maksua Maksulliset julkaisut
Otsikko tai tiivistelmä liittyy tutkimusaiheeseen
Otsikko tai tiivistelmä ei liity tutkimusaiheeseen
Vertaisarvioitu kirjallisuus Ei vertaisarvioitu kirjallisuus Käytössä oleva robotiikka ja automatiikka Sisältö ei ole tutkielmaan soveltuva Julkaistu vuosien 2015-2020 välillä Julkaistu vuosien 2015-2020 ulkopuolella
Tutkielman sisään- poissulkukriteerit olivat tarkoin valikoituja. Kielivalinta liittyi tutkijan omaan osaamiseen ja kielitaitoon. Tutkielmaan ei ole rahoitusta, joten tästä syystä maksullinen kirjallisuus poissuljettiin. Aineiston haku vaiheessa mukaan valikoitui ne artikkelit, joissa oli aineistoa koskien millaista automatiikkaa ja robotiikkaa on käytössä. Valikoiduista artikkeleista tarkasteltiin hyötyjä. Tutkielmaan valikoitui ainoastaan vertaisarvioituja artikkeleita, jotta varmistutaan siitä että, tutkielman lähteet ovat laadukkaita ja tiedon laatu hyvää. Tutkielma olisi voitu suorittaa ilman julkaisun vuosirajaa mutta teknologia kehittyy koko ajan ja tässä tutkielmassa halutaan tuoda esille ne automatiikka ja robotiikka, joka on tällä hetkellä käytössä tai testi vaiheessa. Vuosiraja tuli tämän vuoksi. Vuonna 2009 oli haettu robotiikan patentteja hieman yli 200 kpl ja julkaisuja vuosien 2000- 2016 välisenä aikana Yhdysvalloissa 378 kpl (Ventä ym. 2018, 48). Hakuni tietokantoihin oli:
(automation or "robotic process automation" or "service robot”) AND (healthcare or
"health care" or hospital or "health services" or "health facilities"))NOT (surgery or surgical or medicine).
Scobus tietokantaan tein myös maa rajauksen eli otin mukaan jokaiselta mantereelta eniten hakuja tuottaneen maan eli USA, Iso-Britannia, Egypti, Meksiko ja Australia.
Maa rajaus ei kuitenkaan tarkoittanut automaattisesti tutkielmaan sisäänottoa vaan artikkelin piti muutoinkin olla soveltuva. Haun ensimmäisen vaiheen jälkeen dokumentteja 2334 ja tutkielmana valikoitui 20 dokumenttia.
Ohjelmisto robotiikan osalta päädyttiin vielä tekemään käsihakua, koska ohjelmisto robotiikan osuus jäi erittäin niukaksi. Haku tehtiin scobus tietokantaan, josta tuloksia tuli 28 hakulausekkeella "Robotic process automation" AND healthcare. Kuitenkaan näistä artikkeleista mikään ei ollut tutkielmaan sopiva. Myöskään artikkeleiden lähdeluettelosta ei löytynyt sopivia artikkeleita. Pubmed hakukannasta samalla hakulauseella ei tullut yhtään osumaa. Cinahl tietokannasta saatiin neljä tulosta ja kun
rajasi vertaisarvioituihin artikkeleihin tuli tuloksia yksi. Myöskään tämä ei vastannut tutkimuskysymykseen. Kaikki ohjelmistorobotiikkaan liittyvät hakutulokset olivat julkaistu vuoden 2015 aikana tai jälkeen. Vuosirajausta hauissa ei ollut mukana.
Yhteenvetona voisi todeta, että ohjelmistorobotiikka on vielä tuore asia ja tutkittua tietoa ei ole vielä siis saatavilla ainakaan näillä hakuehdoilla. Seuraavassa kuviossa on havainnollistettu hakuprosessi (Kuvio 2 ja 3).
KUVIO 2. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaun prosessi
Hakulausakkeen mukaiset dokumentit N=32 Scobus=28 Cinahl=1
Pubmed=0 Otsikoiden perusteella
hylätyt dokumentit Scobus=24 Cinahl=1
Otsikoiden perusteella valikoidut dokumentit Scobus=4
Tiivistelmän perusteella hylätyt
dokumentit Scobus=4
Tiivistelmän perusteella valikoidut dokumentit
=0
KUVIO 3. Ohjelmisto robotiikka lisähaun prosessi
Näiden 20 valikoidun artikkelin lähdeluettelosta vielä etsin sopivia lähteitä tutkielmaan.
Lopulta valikoitui vielä 11 artikkelia lisää, jotka sopivat kriteeristöön.
Artikkeleita valitessa kiinnitin huomiota sisällön sopivuudesta tutkielmaan. Otsikko tasolla sain rajattua artikkeleita pois. Erityisesti Scopus-tietokannassa oli paljon artikkeleita, jotka otsikko tasolla viittasivat pelkästään tekniikan alaan ja tietokonetekniikkaan. Otsikossa ei ollut viitteitä siitä, että ne olisivat soveltuneet tähän tutkielmaan ja siksi ne rajautuivat ulos. Vaikka olin hakulausekkeessa pyrkinyt rajaamaan lääketieteen pois tuli siitä huolimatta tuloksiin esimerkiksi leikkausrobotteihin liittyviä dokumentteja, joita en ottanut mukaan tutkielmaani.
Leikkausrobottien rajaamisen perusteluna toimii se, että ne ovat laajasti käytössä, joten niistä myös löytyy hyvin tutkittua tietoa. Esimerkiksi Suomeen tuli vuonna 2000 ensimmäinen leikkausrobotti Tampereen yliopistollisen sairaalaan ja Yhdysvalloissa
joka kolmas sairaala omistaa leikkausrobotin ja vuonna 2018 leikkauksia oli tehty yli 3 miljoonaa ympäri maailmaa. (Alho ym. 2018, 8; Beane 2018.) Ensimmäinen dokumentoitu robottinen leikkaus on tehty vuonna 1985, 1998 da Vinci systeemi esiteltiin ensimmäisen kerran kaupalliseen tarkoitukseen saksalaisessa sairaalassa ja vuonna 1999 se asetettiin vapaille markkinoille. Vuosien 2007-2013 1.7 miljoonaa operaatiota tehtiin da Vinci robotiikan avulla pelkästään Yhdysvalloissa. (Marino, Shabat, Gullotta, Komarowski 2018.)
Kaikki tiivistelmät olivat saatavilla lukuun ottamatta cinahl-tietokannan 4 artikkelia.
Tiivistelmien avulla osasta artikkeleista sai hyvin selville sopivatko ne tutkielmaan vai ei sisäänottokriteereiden mukaisesti. Kuitenkin suhteellisen suuri joukko artikkeleita jäi koko tekstin tarkasteluun, koska tiivistelmästä ei esimerkiksi selvinnyt oliko artikkelissa oleva automatiikka tai robotiikka jo käytössä tai edes kokeiluasteella terveydenhuollossa. Koko tekstin tarkastelun jälkeen artikkeleita jäi 20 kappaletta, jotka sopivat tutkielmaan. 20 valitun artikkelin lähdeluetteloista valikoitui vielä 11 artikkelia.
Jokaisen tutkimuksen lähdeluettelo käytiin läpi yksitellen. Sopivat artikkelit valikoituivat tarkempaan tarkasteluun. Tarkastelussa luettiin koko teksti ja jos se täytti, sisäänottokriteerit artikkeli valikoitui mukaan. Valikoitujen artikkeleiden lähdeluetteloista etsittiin myös sopivia artikkeleita mutta sieltä ei löytynyt tutkielmaan sopivia artikkeleita tai ne eivät täyttäneet sisäänottokriteereitä. Yhteensä artikkeleita valikoitui 31 kappaletta tutkielmaan. Artikkelit noudattivat sisäänottokriteerejä.
Valikoin artikkelit, joista käy ilmi, että niitä käytetään terveydenhuollossa jo tai niitä oli tutkittu ihmisten käytössä. Artikkeleita valikoidessa en huomioinut artikkelin alkuperäistä tarkoitusta vaan pyrin löytämään ne artikkelit, joista saan vastauksen tutkimuskysymykseeni. Valitut artikkelit olivat tutkimuksia ja artikkeleita laidasta laitaan mutta kaikki vertaisarvioitu. Liitteenä (LIITE 1) artikkelilista, josta selviää kirjoittaja, julkaisuvuosi, artikkelin nimi, automatiikan ja robotiikan laatu sekä millaista hyötyä valitussa artikkelissa oli.
31 artikkelista 11 oli yhdysvaltalaisten kirjoittajien kirjoittama, yksi oli kirjoitettu kanadalaisen kirjoittajan kanssa, yksi artikkeli oli kokonaan kanadalaisen kirjoittama.
12 artikkelia oli eurooppalaisten kirjoittamia, yksi artikkeleista oli suomesta muut muualta Euroopasta. Kaksi artikkelia oli australialaisen kirjoittamia ja kahdesta toinen
kirjoitettu yhdessä Uusi-seelantilaisen kirjoittajan kanssa. Korean tasavallasta oli yksi artikkeli, jossa yksi kirjoittaja oli USA:sta. Yksi artikkeli oli Saudi-Arabiasta, yksi Nigeriasta ja yksi Etelä-Afrikasta. Artikkeleita oli kaikista muista maanosista paitsi Etelä-Amerikasta. Yllättävää on, että Aasian maat eivät nousseet esille hauissa tämän enempää. Artikkelit jakautuivat tasaisesti Euroopan ja USA:n välille.
Tutkielmassa aikaisemmin on määritelty ohjelmistorobotiikan mutta koska haku ei tuottanut tuloksia kokeilin vielä hakea artificial intelligence eli keinoälyn nimellä.
Tuloksia tuli jokaiseen tietokantaan paljon. Tässä kohtaa haluan vielä erotella tekoälyn ja ohjelmistorobotiikan eron. Tekoälyä sekä ohjelmistorobotiikkaa käytetään organisaatioissa. Ohjelmistorobotiikkaa käytetään rutiininomaisissa tehtävissä, joita ihminen normaalisti tekisi, se ei päättele vaan noudattaa sille annettuja tehtäviä. Tekoäly taas päättelee ja ratkaisee ongelmia. (Kääriäinen, Aihkisalo, Halen, Holmström, Jurmu, Matinmikko, Seppälä, Tihinen, Tirronen 2018, 8.) Tekoälyn käsitteellistäminen on haastavaa, koska se on niin laaja sekä moniulotteinen asia. Laajan ja moniulotteisen siitä tekee se, että ei ole yksi teknologia vaan koostuu monesta eri menetelmästä, teknologiasta, sovelluksesta ja jopa tutkimussuunnasta. Yhtenä tekoälyn suuntauksena on pidetty digitalisaatiota, jossa tekoäly, sen menetelmät, teknologiat ja sovellukset olisivat osa digitalisaatiota. (Ailisto, Heikkilä, Helaakoski, Neuvonen, Seppälä 2018, 6.) Kuten tekoälyn käsitteellisestämisetä käy ilmi sen olevan laaja kokonaisuus sekä sen tehtävä on eri kuin ohjelmistorobotiikalla, joten sen tutkiminen on oma tutkimusaiheensa eikä näin ollen tekoälyä sisällytetä tähän tutkielmaan.
3.3 Aineiston analyysi
Analysoin saadun aineiston sisällönanalyysillä.
Sisällönanalyysin tarkoitus on analysoida kirjallisuuskatsauksen aineisto objektiivisesti ja systemaattisesti. Sisällönanalyysin avulla saadaan tiivis kuvaus tutkittavasta ilmiöstä ja sen yleismuoto. Sisällönanalyysin tarkoituksena on järjestää aineisto niin, että siitä voidaan tehdä johtopäätökset. Sisällönanalyysin avulla voidaan analysoida erilaisia dokumentteja. Dokumentit voivat olla kirjoja, artikkeleita, päiväkirjoja, kirjeitä, haastattelu, puhe, keskustelu, dialogi ja raportti. Melkein minkä tahansa materiaalin voi
