Tutkielman eettiset kysymykset

Suorittamissani haastatteluissa haastateltavat esiintyvät omilla nimillään ja titteleillään.

Haastateltavat olivat tietoisia heidän nimiinsä ja titteleihinsä yhdistetystä asiantuntijapo-sitiosta, joita he tässä tutkielmassa edustivat. Asiantuntijuus on käsite joka määrittyy ta-pauskohtaisesti ja tutkitusta ilmiöstä riippuen. Näin ollen asiantuntijuus voi muotoutua esimerkiksi ammatti- tai instituutioperusteisesti, erilaisia käytännön kokemusta kartoitta-neiden toimijaryhmien sisältä. (Alastalo, Åkerman & Vaittinen, 2017, 181.)

Nämä määritelmät toimivat määrittävinä tekijöinä asiantuntijuuden käsitteen muotoiluun myös tämän tutkielman sisällä. Asiantuntijuus sekä sen määritelmä, on pääosin itseni muotoilema siitä lähtökohdasta käsin, kuinka koin haastateltavien omaavan tietoa tutkit-tavasta aihepiiristä. Hyvien tutkimuskäytänteiden mukaisesti olen pyytänyt haastatelta-vilta luvan yhdistää heidän nimensä ja työtehtävänsä määrittelemääni asiantuntijuuteen.

Tunnisteellisten haastattelujen käyttäminen tieteellisessä tutkimuksessa on mahdollista, mikäli se on tarkoituksenmukaista, suunniteltua ja asiallisesti perusteltua (Kuula & Tii-tinen, 2010, 378). Tämän tutkielman kontekstissa haastateltavien tunnistettavuus vahvis-taa heidän asiantuntijuutvahvis-taan ja oli tutkielman alusta alkaen tarkoituksellinen, luvanvarai-nen sekä tarkoin rajattu, linjaus. Haastateltavien tunnisteelliset henkilötiedot rajautuvat ainoastaan edellä mainittuihin tietueisiin: nimeen sekä työtehtävään. Muiden henkilötie-tojen kerääminen, tai tietoinen käyttäminen ei olisi palvellut tutkielman tarkoitusta, eikä ollut siten aiheellista. Toteuttamani teemahaastattelut sekä niiden tekstimuotoiset litte-roinnit, joissa nämä tietueet ilmenevät, arkistoidaan asianmukaisin menetelmin ja niiden jatkokäyttö on epätodennäköistä. Mikäli jatkokäyttöä tulee, tulee tähän pyytää haastatel-tavilta erillinen lupa.

Seuraavaksi siirryn tutkielmassani empiirisen osion pariin. Tarkastelen toteuttamiani asi-antuntijahaastatteluja tässä luvussa määrittelemäni teoreettisen viitekehyksen sekä sisäl-lönanalyysin valossa. Analysoin aineistoa kunkin luvussa 3.4. (s. 24-26) esittelemäni iso-morfian ulottuvuuden kautta, pyrkien ilmentämään niitä teoriaohjaavasti aineiston sisältä.

Olen jakanut kunkin isomorfian ulottuvuuden omaksi pääluvukseen. Ainoana poikkeuk-sena toimii pakottavan isomorfian sekä taloudellisten paineiden yhdistäminen saman pää-luvun alle. Perustelen ratkaisuni sillä, että aineistosta tehtyjen havaintojen valossa oli il-meistä, että pakottavaa isomorfia synnyttävillä elementeillä oli vahva korrelaatio venuei-den käytössä oleviin taloudellisiin resursseihin.

5. PAKOTTEIDEN OHJAAMA YHDENMUKAISTUMINEN

Pakottava isomorfismi viittaa yhdenmukaistumisprosessiin, jota ohjataan lainsäädännöllä sekä sen synnyttämillä velvoitteilla ja riippuvuussuhteilla. Sitä harjoittavat instituutiot ja organisaatiot omaavat näillä menetelmillä vaikutusvaltaa muihin organisaatioihin ja luo-vat niille tiettyjä paineita ja odotuksia. Tällaisten suorien pakotteiden lisäksi, pakottava isomorfia sisältää kuitenkin myös hienovaraisemman ja epäsuoran ulottuvuuden. Tällöin puhutaan esimerkiksi totutuista rakenteista ja malleista, joiden noudattaminen parantaa organisaation toimintaedellytyksiä toimialalla, johon rakenteet kohdistuvat. (DiMaggio

& Powell, 1983, 151.)

Viitaten juuri epäsuoriin pakotteisiin, Oliver (1991) toteaakin, etteivät organisaatiot aina istuta omia toimintojaan institutionaalisen ympäristön edellyttämiin odotuksiin ja asetet-tuihin malleihin. Institutionaaliset vaatimukset tai odotukset voivat toisinaan olla ristirii-dassa organisaation sisäisiin toimintoihin ja tavoitteisiin, jolloin niihin ei mukauduta, tai niihin ei ole mahdollista mukautua ilman, että toiminnan luonne muuttuu merkittävästi.

Toimija voi tällöin menettää joitakin etuisuuksia tai hyötyjä, joita odotusten noudattami-nen mahdollistaisi. (Oliver, 1991, 151-155.)

Vapaan kentän venuet ovat kulttuuripalvelujen tuottajia, joiden toimintaa ei kannattele julkinen rahoitus tai muunlainen vastike. Aineisto osoittaa, että rahoituksen vähäisyys on vaikuttanut ja muokannut venueiden toimintamalleja ja reunaehtoja, jolla toimintaa har-joitetaan. Täten se eroaa tiettyjen odotusten mukaisesta kulttuuritoiminnasta, joka vastaisi nykyisenkaltaisen valtionsouusjärjestelmän edellytyksiä:

Päivi: ’’... meillä ei ole mitään niin sanottua tukiautomaattia. Alusta asti tää rakenne on ollut sellainen, ja toimintatapa, että meidän täytyy miettiä tätä niin kuin osakeyhtiötä. Me ei voida niinkun hyvässä tai pahassa tur-vautua, että me saataisi Turun kaupungilta tai OKM:stä X määrä euroja vuodessa. Meillä ei vaan ole sitä työkalua ja joskus se ehkä asettaa meidät vähän erilaiseen asemaan jossain kilpailutilanteessa, kun skabataan jostain tuotannoista.’’

’’... Kun meillä ei ole sitä tukielementtiä ja meille on asetettu taloudelliset tavoitteet.. Meidän pitää saada ja meidän on pakko saada vuokraa, jotta me katetaan ensinnäkin meidän kulut ja sitten meidän pitäisi sen meidän osa-keyhtiön mukaan toimia, eli tavoitella voittoa.’’

Venueiden toiminta tulee suunnitella sen mukaan, mikä mahdollistaa niiden taloudellisen kannattavuuden sekä jatkuvuuden. Tämä tuo tullessaan pakotteet, tavoitteet ja velvoitteet, mitä esimerkiksi osakeyhtiön pyörittäminen edellyttää. Keskeinen teesi venuetoimijoilla oli, ettei toimintaa voida normaalioloissa laskea myönnettävien tukien varaan. Ne venuet, joille tukea myönnetään, toimisivat samankaltaisesti myös tilanteessa, joissa tukia ei ole:

Raine: ’’Julkista tukea saadaan, mutta käytännössä meidän toiminta olisi ihan samanlaista ja ihan samalla tavalla mahdollista ilman sitäkin. Käy-tännössä toi on niinkun se, että itse omalla toiminnallamme hoidetaan se rahoitus. Vaikka ei saataisi mitään tukia ja vaikka ottais kaikki ne Vakat ja Pulsit pois, niin kyllä me nyt sittenkin tossa pärjäitläis. Lopulta nuo on kui-tenkin aika pieni osa. Käytännössä itse meidän on se raha tehtävä, jolla tota toimintaa pyöritetään.’’

Marko K. : ’’Me pystytään skaalaamaan meidän toimintaa. Jos kävisi niin, ettei me saada mitään, kaikki julkinen raha vaikka katoaisi meiltä, niin me pystytään skaalaamaan meidän toimintaa vielä aika paljon sen mukaan. Me pystyttäis pyörittämään likimain ainakin niinkun nykyisellä tasolla toimin-taa ilman sitäkin. Toki se vaikeuttoimin-taa asioita ja jouduttais muuttoimin-taa jotakin juttuja, mutta ainakin lähtökohtaisesti näin.’’

Haastateltavien suhde olemassa oleviin, harkinnanvaraisesti myönnettäviin tukimuotoi-hin oli vaihteleva ja niiden hakuperusteissa sekä merkityksissä oli havaittavissa yhdistä-viä tekijöitä. Kiertue- ja klubitoimintaan myönnettävä Musiikin Edistämissäätiön VAKA-tuki mahdollisti usealla toimijalla ohjelmiston diversiteetin kasvattamisen ilman siitä koi-tuvaa taloudellista riskiä. Laajalla ja monipuolisella ohjelmistotarjonnalla nähdään olevan väestöön ja kaupunkiin kohdistuvia kerrannaisvaikutuksia:

Haastattelija: ’’Onks tolla VAKA-tuella millainen merkitys noissa?’’

Raine: ’’No varmaan noissa pienissä ennen kaikkea, että se mahdollistaa sellaista marginaalisempaa toimintaa.’’

Janne: ’’MES:n VAKA-tuki on tosi tärkeä molemmissa paikoissa. Jotkut keikat on lähtökohtaisesti sellaisia, joista tietää, että ne luultavasti tulevat tekemään lievää tappiota. Mutta se on meidän mielestä tärkeää ja siitä on myös muita hyötyjä. Että kaupunki on vetovoimainen ja tarjonta on moni-puolista.’’

Aineisto osoittaa, ettei elävän musiikin vapaa kenttä toimijoineen ole rakenteellisesti sa-manlainen kuin valtionosuusjärjestelmään kuuluvat orkesteri-, ooppera- sekä teatterituo-tannon toimijoiden verkosto, eivätkä täytä näin ollen kriteerejä, joita valtionosuuksien myöntämiseksi vaalitaan. Ehdot toimijoiden valtionosuuden saamiselle määrittelee ny-kyisessä muodossaan teatteri- ja orkesterilaki (2007/1066). Suomen itsenäisyyden juhla-rahasto Sitra on esittänytkin, että seuraavan valtionosuusuudistuksen yhteydessä edelly-tyksiä tulisi muokata siten, että uusilla taide- ja kulttuurialoilla olisi paremmat mahdolli-suudet tuen saamiseksi. Lain ei tulisi rajata tukien saamisen edellytyksiä vain tietyille, laissa nimetyille taiteen aloille, vaan lain tulisi koskea laajemmin esittäviä taiteita. (Sitra, 2017, 18.)

Lainsäädännön ja sen pohjalta tehtävien poliittisten linjausten synnyttämästä sääntelystä huolimatta oli huomattavaa, kuinka osalla venueista oli mahdollisuus tuoda ääntään kuu-luviin päätöksenteossa, erityisesti kuntatasolla. Toiminnan harjoittaminen sekä sen syn-nyttämä asiantuntijastatus huomioitiin osana alueellisia, kunnan edellyttämiä kulttuuri-palveluja sekä yleistä kaupunkikehitystä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että venu-eiden toiminta integroitiin osaksi kaupunkikulttuuria toimijoina, joiden ääntä kuunnel-laan. Kuntien ja kaupunkien rooli tuli esiin myös yhteistyökumppanina sekä tukea anta-vana elementtinä:

Janne: ’’ Tampereella tapahtuu kaikkien suurimpien kaupunkien lailla täl-laista gentrifikaatiota. Eli kun keskustat tiivistyy ja on muuttovoittopaikka-kunta selkeästi. Olen sattumoisin mukana, kun on tällainen kulttuuritila-työryhmä, minkä on apulaispormestari kasannut...’’

Marko K. : ’’Seinäjoen kaupunki on tärkein yksittäinen taho, mistä me saa-daan avustuksia tähän meidän toimintaan. Me saasaa-daan ihan perus toi-minta-avustusta. Ja sitten bändikämppien hallinnoimiseen. Me pyöritetään ja vuokrataan tiloja kiinteistöyhtiöltä ja välitetään niitä eteenpäin halvem-malla hinnalla kuin mitä me ite vuokrataan niitä ja kaupunki kompensoi siitä välistä. Kaupunki on tosi tärkee sillä lailla meille tossa rahoituspuo-lessa.’’

Vuorovaikutus sekä keskustelu valtaa hallinnoivien instituutioiden kanssa on yksi Olive-rin (1991) esiin tuomista menetelmistä, joilla voidaan pyrkiä muokkaamaan vallitsevia pakotteita ja määriteltyjä toiminnan malleja. Samalla sillä voi olla mahdollista perustella organisaatioiden toimintaa ja lisätä siihen kohdistettavia etuja (Oliver, 1991, 154.) Venu-eiden vuorovaikutus ja aktiivisuus julkisen sektorin ja kuntien kanssa mahdollistaa sen, että venueilla on mahdollisuus saada ääntään kuuluviin ja pyrkiä samalla muokkaamaan pakottavan isomorfian rakenteita siten, että niiden määrittelemät säännöt, normit ja arvot vastaisivat paremmin venueiden vastaavia.

Aineisto osoittaa, että nykyisessä muodossaan julkisen sektorin instituutioiden kulttuuri-palveluille osoittamat pakotteet ja paineet kohdistuvat epäsuorasti, jopa huonosti, vapaan kentän venueiden toimintaan. Tämän johdosta venuet ovat määritelleet toimintamallinsa itse, eivätkä sopeudu kulttuurille yleisesti asetettuihin institutionaalisiin vaatimuksiin ja odotuksiin. Sitran esitys suosittaakin, että lainsäädäntöä muokattaisiin tulevaisuudessa paremmin myös vapaata kenttää huomioivaksi sen sijaan, että venuet koittaisivat väkisin mukautua nykyisen teatteri- ja orkesterilain määritelmiin (Sitra, 2017, 18). Tämä vahvis-taisi jatkossa vapaan kentän venueiden riippuvuussuhdetta vallitsevaan lainsäädäntöön ja lisäisi siten pakottavan isomorfian ilmiötä. Toisaalta se toisi kuitenkin pitkäjänteisempää turvaa harjoittaa esittävien taiteiden toimintaa ja vähentäisi taloudellisia riskejä, joita ve-nueiden toimintaan tällä hetkellä liittyy. Seuraavaksi esittelenkin taloudellisia paineita, joita pakotteisiin sopeutumattomuus venueille synnyttää.

5.1. Taloudelliset paineet & resurssit

Granlund & Lukka (1998) määrittävät taloudellisia resursseja yhdeksi organisaatioiden yhdenmukaisuutta määrittävänä tekijänä. Rajalliset, yritystoiminnan lainalaisuuksien mukaan rakentuvat taloudelliset resurssit ajavat elävän musiikin vapaan kentän toimijat keksimään ydintoiminnan ympärille toisenlaisia ansaintalogiikkoja. Kuten LiveFINin toi-mialabarometri (2020a) antaa ymmärtää, venuet harjoittavat konserttitoimintansa tueksi myös muita liiketoiminnan muotoja.

Kaikki kuusi venueta pyörittävät tiloissaan ravintolatoimintaa ja se nähtiin keinona, jolla taataan toiminnan jatkuvuus laajemmassa mittakaavassa. Haastateltavat toivat ilmi, mil-laisia tulonmuodostusmalleja venuen toiminnassa syntyy ja mitkä ovat niiden keskinäiset painoarvot. Vaikka venueiden fokus on kulttuuripalveluissa, nähtiin ravintolatoiminta silti venueta kannattelevana elementtinä:

Janne: ’’... Esimieheni Tero Viikari Tullikamarilta eilen sen hyvin sano jol-lekin, että vaikka toiminnan ydin on se ohjelma, niin varsinaisesti se, millä ihmiset työllistyvät ja se homma pyörii on se ravintolatoiminta. Tietyt osa-alueet toiminnasta kattaa se ohjelmatoiminta, mutta kuten varmaan kaikki Suomessa elävän musiikin klubeja pyörittäneet tietää, että jos siellä paikan päällä myytäisi vaan vettä, niin se ei olisi kannattavaa.’’

Raine: ’’Mitä lipputuloista tulee, niin se käytännössä menee ... bändeille menee isoin osa ja sit se mitä siitä jää, niin niillä katetaan niitä meidän keikkaan suoraan kohdistuvia kuluja. Sit se on se baarimyynti, millä käy-tännössä maksetaan vaikka meidän neljän palkatun ihmisen palkat ja sitten tota… tyyliin vaikka vastikkeet ja sähkölaskut ja mitä tosta nyt kuluja tulee-kaan.’’

Ravintolatoiminnan lisäksi jokainen haastateltavana ollut venue harjoitti myös jossain muodossa tilanvuokraustoimintaa. Toisille se toimi jopa toiminnan harjoittamisen yti-menä. Sen sijaan, että tapahtumia järjestetään itse, tarjotaan tila ja laadukkaat puitteet järjestää tapahtumia siten, että päävastuu, sekä riski, tapahtuman järjestämisestä on muilla:

Päivi: ’’Mehän ollaan siitä ehkä poikkeuksellinen talo, että me ei käytän-nössä järjestetä omia tapahtumia ollenkaan. Me ollaan vähän niinkun tylsä talo omalla tavallaan siinä mielessä. Me toimitaan tilavuokraa-jana.’’

Sami: ’’Mehän ollaan pääsääntösesti konserttitalo, tai tapahtumatalo, joka vuokraa tiloja ja palveluita tapahtumajärjestäjille.’’

Haastatteluista voidaan yksipuolisesti todeta, että jokainen venue joutuu etsimään toimin-taansa sellaisia liiketoiminnan muotoja, jotka kompensoivat toiminnasta syntyviä kuluja.

Aineistosta käy ilmi, että elävän musiikin harjoittaminen onnistutaan takaamaan suurilta osin lipputuloilla, mutta muut hallinnolliset kulut kuten tilavuokrat, henkilökunnan palkat ja tarvikehankinnat katetaan muilla toimilla. Venuet harjoittivat muuta toimintaa joko itse, tai sopimussuhteessa ulkoiseen palvelutuottajaan tai yhtiöön, joka integroi toimin-tansa osaksi talon toimintoja. Näissä tapauksissa venue luo alustan ja toimintakentän, jossa nämä palveluntuottajat voivat harjoittaa liiketoimintaansa.

Taloudellinen näkökulma osana isomorfiakeskustelua auttaa ymmärtämään organisaa-tioiden toimintaa silloin, kun ne joutuvat sopeuttamaan toimintaansa taloudellisesti vai-keissa tilanteissa ja taantumissa (Mänttäri-Van Der Kuip, Tammelin & Anttila, 2018, 235). Koronavirusepidemia on pakottanut elävän musiikin vapaan kentän toimijat kamp-pailemaan olemassaolostaan tilanteessa, jossa liiketoiminnan harjoittaminen on ollut joko kiellettyä tai raskaasti säännösteltyä (kts. luku 2.3. & 2.4.). Aineisto osoittaa, että alalle kohdistunutta, taloudellisia menetyksiä paikkaavaa taloudellista tukea on tullut toimijoi-den määrään ja suuruusluokkaan nähtoimijoi-den rajallisesti ja sen kohtoimijoi-dentamisessa on ollut myös epämääräisyyttä:

Janne: ’’...just siinä kohtaa kun perusedellytykset ajetaan alas, pystyi ha-kemaan rahaa innovointiin. Se on vähän kuin sanoisi masentuneelle ihmi-selle, että koita keksiä jotain uutta hauskaa. Siinä olisi tarvittu ensiapua, eikä uusia kuvioita.’’

Myös epidemia sekä sen edellyttämät toimenpiteet ovat toimineet vaikuttimina sille, että venueiden toiminta on skaalattu uuteen muottiin. Toimijoiden mukaan toiminta vallitse-vien rajoitusten aikana on ollut kuitenkin kannattamatonta, ja pidemmällä tähtäimellä tarkasteltuna kestämätöntä. Lisäksi uuteen tilanteeseen sopeutuminen on vaatinut myös kustannuksia osakseen, jotka osoittautuivat kuitenkin tehottomiksi:

Sami: ’’Se on enemmänkin ollut sellaista säilyttävää toimintaa, mitä tässä ollaan tehty. Ei tätä voi sanoa kannattavaksi toiminnaksi.’’

Marco J. : ’’Siitä kun lähdet laskemaan, että vaikka desifiointiainetta otet-tiin siten, että me toimitaan syksy normaalisti, Meillä käy ihmisiä, jos ei nyt normaalisti, niin vaikka 50 prosentilla. Ja siihen varauduttiin ... Ja sitten kaikki maskien ostot, sitten me vuokrattiin aivan jumalattomasti aitaa, millä me jaettiin neljään lohkoon se sali, että saadaan ihmiset siten, että ne ei oo kylki kyljessä. Että kyllä siellä puhutaan pelkästään tämmösiin kiinteisiin juttuihin, niihin on mennyt toistakymmentä tuhatta oikeesti rahaa. Ja sitten niistä ei ollut mitään hyötyä.’’

Granlund ja Lukka (1998) painottavat, että talouden vaihtelut ovat enenevissä määrin glo-baaleja ja luovat yhtäläisiä toimintamalleja saman toimialan toimijoille kansainvälisellä-kin tasolla. He tuovat ilmi myös sen, että taloudelliset paineet ovat jossain määrin myös sääntelyn tulosta, jolloin ne saavat osakseen myös pakottavan isomorfian apsekteja.

(Granlund ja Lukka 1998, 160.) Kuten mainittu (kts. 2.3. & 2.4.) venueiden toimintaa on rajoitettu koronavirusepidemian aikana raskaasti valtionjohdon ja viranomaistahojen toi-mesta. Johtuen alan toiminnan luonteesta ja sen vähäisistä tuista, joutuvat jokainen tut-kielmaan osaa ottanut venue kamppailemaan samankaltaisten paineiden alla ja skaalaa-maan toimintaansa uusiksi niiden olosuhteiden ja taloudellisten reunaehtojen mukaan, miten se on kulloinkin mahdollista.

Taloudellisten paineiden globaalia näkökulmaa tukee myös Live DMA:n toteuttama tut-kimus, joka raportoi epidemian vaikutuksia venueiden toimintaan ja taloudellisiin mene-tyksiin. Live DMA on koko Euroopan laajuinen edunvalvontaverkosto ja kattojärjestö elävän musiikin toimijoille, kattaen toimijoita yhteensä seitsemässätoista maassa.

Tutki-mus osoittaa, että verkoston kahdentuhannen kuudensadan venuen liikevaihdon menetys-ten keskiarvo oli kahdeksankymmentäneljä prosenttia. Venuet ovat joutuneet skaalaa-maan toiminnan sekä sen harjoittamisesta syntyvät kulut mahdollisimman hyvin vastaa-maan nykyistä tilannetta. Lopullinen taloudellinen tulos ja pärjääminen poikkeusaikana määräytyy tutkielman mukaan julkisen sektorin myöntämästä taloudellisesta tuesta sekä sen määrästä. Lisäksi veroja ja lainoja koskevat maksuviivästykset ja helpotustoimet näh-tiin merkittävinä vaikuttimina venueiden selviytymiseen. (LiveDMA, 2020, 1-4.) Kuten edellä käy ilmi, ovat koronavirusepidemia sekä siitä johtuneet rajoitustoimet aset-taneet venueille uudenlaisia taloudellisia paineita, jotka ovat yhdenmukaisesti edellyttä-neet venueita muotoilemaan toimintaansa uudelleen. Sen synnyttämät olosuhteet ovat saaneet aikaan myös ennennäkemättömän vahvoja toimintaa säänteleviä, tai sen harjoit-tamisen kieltäviä pakotteita, joiden läsnäolo ja vaikutus vapaan kentän yhdenmukaistu-miseen ovat olleet normaaliolosuhteissa vähäiset. Vähäisten pakotteiden johdosta venu-eiden toiminta vapaana, sääntelystä riippumattomana toimijana on korostunut.

Pakotteet sisältävät tämän tutkielman kontekstissa kuitenkin myös kääntöpuolen, joka voi näyttäytyä myös etuna, erityisesti koronavirusepidemian kaltaisten kriisien aikana. Pa-kottava isomorfia ja sen noudattaminen tuo taloudellista turvaa regulaatioiden alaisille toimijoille, kuten kaupunginteattereille ja -orkestereille. Aineistokatkelmat antavat ym-märtää, että epidemia on raa’alla tavalla paljastanut valtionosuusjärjestelmän mukanaan tuoman tukiverkon merkityksen, sekä sen ulkopuolisten kulttuuritoimijoiden heikon ase-man. Siirrynkin seuraavaksi analyysissani kuvaamaan paremmin vapaan kentän sisäisiä rakenteita ja toimenpiteitä, joihin sen toimijat ovat ryhtyneet oman asemansa paranta-miseksi.

6. JÄLJITTELYN SYNNYTTÄMÄ YHDENMUKAISTUMINEN

Jäljittelevä isomorfismi viittaa organisaatioiden keskinäisten toimintamallien jäljittelyyn ja yhtenäisten käytäntöjen omaksumiseen. Toiminnan jäljittely ja mallintaminen muilta voi toteutua tahattomasti ja epäsuorasti alan työntekijöiden tai toisten organisaatioiden, kuten ammattiliittojen tai konsulttiyritysten kautta. Mallintaminen nähdään usein ratkai-suna tilanteisiin, joissa organisaatio kokee epävarmuutta, tai tilanne on tälle uusi. Silloin on tyypillistä tarttua organisaatiokentän sisällä vallitseviin tavanomaisiin, hyviksi havait-tuihin käytäntöihin. (DiMaggio & Powell, 1983, 151-152; Mänttäri-Van Der Kuip, Tam-melin & Anttila, 2018, 234.)

Samankaltaisuus organisaatioiden rakenteissa ja operatiivisissa käytännöissä pohjaa myös organisaatioiden vähäisistä mahdollisuuksista erikoistua. Kentän ollessa kapea ja alan pieni, mahdollisuudet erottua ja poiketa totutuista käytännöistä ovat vähäiset. Orga-nisaatioilla havaitaan myös olevan tendenssi mallintamaan sellaisia toimijoita ja käytän-teitä jotka mielletään menestyneiksi ja toiminnallaan legitiimeiksi. (DiMaggio & Powell, 1983, 152.)

Aineiston mukaan jäljittelevä isomorfia ilmenee elävän musiikin vapaalla kentällä sel-keimmin toiminnan profiloinnissa ja sen pohjalta tehtävistä periaatteellisissa linjauksissa.

Kukin haastateltava venuetoimija toi ilmi, että he haluavat panostaa toiminnassaan laaja-alaisiin mahdollisuuksiin tehdä ja toteuttaa tiloissaan erilaisia kulttuuripalveluja, joka sä-teilee myös pyrkimykseen mahdollisimman monimuotoisesta ohjelmasta. Tämän arvova-linnan pohjalta he ovat panostaneet ja muotoilleet myös puitteensa sen mukaan, että se istuu mahdollisimman laaja-alaiseen järjestämiseen:

Päivi: Logomo haluaa ja meille on tärkeää, että me saataisiin hyvin moni-muotoisesti tänne erityyppisiä tilaisuuksia ... Logomo on alusta, joka mah-dollistaa hyvin erilaisten tilaisuuksien tekemisen.’’

Sami: ’’Me ei olla millään tavalla nirsoja sisällön suhteen. Kun se on lail-lista, niin sitä saa meillä tehdä.’’

Marco J. : ’’Me ei olla halvin mesta missään nimessä, eikä me haluta olla. Meillä on kumminkin satsattu fasilitteetteihin ja kaikkeen siihen, että se on oikeesti sitä varten, että se toimii tapahtuma-areenana.’’

Kuten yllä ilmenee, havaittiin laadukkaat puitteet tehokkaina ja arvostusta nauttivina toi-menpiteinä harjoittaa elävän musiikin toimintaa, vaikka ne synnyttäisivät korkeamman hintatason asiakassegmentille. Pienemmissä maakunnissa, joissa toimijoiden lukumäärä on pienempi, toimii monipuolisuuteen taipuva, tapahtumamyönteinen infrastruktuuri merkittävänä kilpailuetuna alueen muhin toimijoihin nähden, synnyttäen jopa monopoli-aseman tietynlaisen ohjelman osalta:

Marko K. : ’’Ollaan varmasti alueellisesti sellainen, että meidän merkitys on aika tärkeä tälle Etelä-Pohjanmaalle. Mä luulen, että tollanen kotimai-nen pop-kenttä kävis varmaan jossain yökerhokeikoilla, mutta jos ei olisi meidän klubia, niin tuskin pystyisi tekemään tollaisia Children Of Bodom, Amorphis, tiedätkö tällaisia kotimaisia kansainvälisiä artisteja ei varmaan pystyttäis tällä seudulla tekemään. Tuskin niitä missään ostoskeskuksen aulassa järjestettäis.’’

Raine: ’’Me ollaan niinkun suht onnellisessa monopoliasemassa täällä Jyväskylässä. Jotkut tietyt räppijutut on semmosia, mitkä pitää vaikka kes-kustan yökerhojen kanssa ns. kilpailla. Joitain artisteja jotka käy sekä meillä sekä niissä keskustan yökerhoissa.’’

Epävarmuuteen pohjautuva jäljittely ilmeni aineistossa vahvimmin osakeyhtiöpohjaisten venuejen osalta. Tämä tukee myös Beckertin (2010, 158) ajatusta institutionaalisen sään-telyn synnyttämästä legitimiteetistä. Jotta toiminta saadaan legitimoitua, tulee sen nou-dattaa osakeyhtiön harjoittamiseen kohdistuvia reunaehtoja ja voiton tavoitteluun pohjau-tuvassa yritystoiminnassa läsnä olevia hyviksi havaittuja, jopa pakottavia, käytänteitä.

Näin yhtiötoiminnan edellyttämät pyrkimykset saattoivat osaltaan sumentaa ensisijaista missiota kulttuuripalvelujen laaja-alaisena tuottajana. Yhdistyspohjaislla venueilla mankaltaista, taloudellisiin pakotteisiin pohjaavaa epävarmuusulottuvuutta ei ollut sa-malla tavalla havaittavissa. Osakeyhtiömuotoiset venuet kertovat:

Päivi: ’’Kun meillä ei ole sitä tukielementtiä ja meille on asetettu talou-delliset tavoitteet.. Meidän pitää saada ja meidän on pakko saada vuok-raa, jotta me katetaan ensinnäkin meidän kulut ja sitten meidän pitäisi sen meidän osakeyhtiön mukaan toimia, eli tavoitella voittoa’’

Marco J. : ’’Me ei olla yleishyödyllinen ja me ei olla voittoa tavoittelema-ton, me ollaan osakeyhtiö, joka toimii sen puitteissa.’’

Kolmas keskeinen mallinnuksen kohde on tietynlaiseen yhteiskuntavastuulliseen muot-tiin asetettu funktio toimia mahdollistajana kulttuurin kentällä ja muotoilla palvelut asia-kaslähtöisesti, heidän toiveitaan ja mieltymyksiään mukaillen. Toimijoiden esiin tuoma funktio paikallisen kulttuurin rikastuttamisesta mukailee DiMaggion & Powellin (1983, 152) rituaalisesta ulottuvuudesta, jotka omaksumalla pyritään osoittamaan, että heillä on toiminnassaan läsnä pyrkimys alueellisten kulttuuripalvelujen parantamisesta. Haastatel-tavat puhuivat ennen kaikkea roolistaan mahdollistajana ja vastaajana paikallisten toivei-siin:

Marko K. : ’’Me halutaan paitsi itse aktiivisesti tehdä, kehittää ja keksiä

Marko K. : ’’Me halutaan paitsi itse aktiivisesti tehdä, kehittää ja keksiä