Jäljittelevä isomorfismi viittaa organisaatioiden keskinäisten toimintamallien jäljittelyyn ja yhtenäisten käytäntöjen omaksumiseen. Toiminnan jäljittely ja mallintaminen muilta voi toteutua tahattomasti ja epäsuorasti alan työntekijöiden tai toisten organisaatioiden, kuten ammattiliittojen tai konsulttiyritysten kautta. Mallintaminen nähdään usein ratkai-suna tilanteisiin, joissa organisaatio kokee epävarmuutta, tai tilanne on tälle uusi. Silloin on tyypillistä tarttua organisaatiokentän sisällä vallitseviin tavanomaisiin, hyviksi havait-tuihin käytäntöihin. (DiMaggio & Powell, 1983, 151-152; Mänttäri-Van Der Kuip, Tam-melin & Anttila, 2018, 234.)
Samankaltaisuus organisaatioiden rakenteissa ja operatiivisissa käytännöissä pohjaa myös organisaatioiden vähäisistä mahdollisuuksista erikoistua. Kentän ollessa kapea ja alan pieni, mahdollisuudet erottua ja poiketa totutuista käytännöistä ovat vähäiset. Orga-nisaatioilla havaitaan myös olevan tendenssi mallintamaan sellaisia toimijoita ja käytän-teitä jotka mielletään menestyneiksi ja toiminnallaan legitiimeiksi. (DiMaggio & Powell, 1983, 152.)
Aineiston mukaan jäljittelevä isomorfia ilmenee elävän musiikin vapaalla kentällä sel-keimmin toiminnan profiloinnissa ja sen pohjalta tehtävistä periaatteellisissa linjauksissa.
Kukin haastateltava venuetoimija toi ilmi, että he haluavat panostaa toiminnassaan laaja-alaisiin mahdollisuuksiin tehdä ja toteuttaa tiloissaan erilaisia kulttuuripalveluja, joka sä-teilee myös pyrkimykseen mahdollisimman monimuotoisesta ohjelmasta. Tämän arvova-linnan pohjalta he ovat panostaneet ja muotoilleet myös puitteensa sen mukaan, että se istuu mahdollisimman laaja-alaiseen järjestämiseen:
Päivi: Logomo haluaa ja meille on tärkeää, että me saataisiin hyvin moni-muotoisesti tänne erityyppisiä tilaisuuksia ... Logomo on alusta, joka mah-dollistaa hyvin erilaisten tilaisuuksien tekemisen.’’
Sami: ’’Me ei olla millään tavalla nirsoja sisällön suhteen. Kun se on lail-lista, niin sitä saa meillä tehdä.’’
Marco J. : ’’Me ei olla halvin mesta missään nimessä, eikä me haluta olla. Meillä on kumminkin satsattu fasilitteetteihin ja kaikkeen siihen, että se on oikeesti sitä varten, että se toimii tapahtuma-areenana.’’
Kuten yllä ilmenee, havaittiin laadukkaat puitteet tehokkaina ja arvostusta nauttivina toi-menpiteinä harjoittaa elävän musiikin toimintaa, vaikka ne synnyttäisivät korkeamman hintatason asiakassegmentille. Pienemmissä maakunnissa, joissa toimijoiden lukumäärä on pienempi, toimii monipuolisuuteen taipuva, tapahtumamyönteinen infrastruktuuri merkittävänä kilpailuetuna alueen muhin toimijoihin nähden, synnyttäen jopa monopoli-aseman tietynlaisen ohjelman osalta:
Marko K. : ’’Ollaan varmasti alueellisesti sellainen, että meidän merkitys on aika tärkeä tälle Etelä-Pohjanmaalle. Mä luulen, että tollanen kotimai-nen pop-kenttä kävis varmaan jossain yökerhokeikoilla, mutta jos ei olisi meidän klubia, niin tuskin pystyisi tekemään tollaisia Children Of Bodom, Amorphis, tiedätkö tällaisia kotimaisia kansainvälisiä artisteja ei varmaan pystyttäis tällä seudulla tekemään. Tuskin niitä missään ostoskeskuksen aulassa järjestettäis.’’
Raine: ’’Me ollaan niinkun suht onnellisessa monopoliasemassa täällä Jyväskylässä. Jotkut tietyt räppijutut on semmosia, mitkä pitää vaikka kes-kustan yökerhojen kanssa ns. kilpailla. Joitain artisteja jotka käy sekä meillä sekä niissä keskustan yökerhoissa.’’
Epävarmuuteen pohjautuva jäljittely ilmeni aineistossa vahvimmin osakeyhtiöpohjaisten venuejen osalta. Tämä tukee myös Beckertin (2010, 158) ajatusta institutionaalisen sään-telyn synnyttämästä legitimiteetistä. Jotta toiminta saadaan legitimoitua, tulee sen nou-dattaa osakeyhtiön harjoittamiseen kohdistuvia reunaehtoja ja voiton tavoitteluun pohjau-tuvassa yritystoiminnassa läsnä olevia hyviksi havaittuja, jopa pakottavia, käytänteitä.
Näin yhtiötoiminnan edellyttämät pyrkimykset saattoivat osaltaan sumentaa ensisijaista missiota kulttuuripalvelujen laaja-alaisena tuottajana. Yhdistyspohjaislla venueilla mankaltaista, taloudellisiin pakotteisiin pohjaavaa epävarmuusulottuvuutta ei ollut sa-malla tavalla havaittavissa. Osakeyhtiömuotoiset venuet kertovat:
Päivi: ’’Kun meillä ei ole sitä tukielementtiä ja meille on asetettu talou-delliset tavoitteet.. Meidän pitää saada ja meidän on pakko saada vuok-raa, jotta me katetaan ensinnäkin meidän kulut ja sitten meidän pitäisi sen meidän osakeyhtiön mukaan toimia, eli tavoitella voittoa’’
Marco J. : ’’Me ei olla yleishyödyllinen ja me ei olla voittoa tavoittelema-ton, me ollaan osakeyhtiö, joka toimii sen puitteissa.’’
Kolmas keskeinen mallinnuksen kohde on tietynlaiseen yhteiskuntavastuulliseen muot-tiin asetettu funktio toimia mahdollistajana kulttuurin kentällä ja muotoilla palvelut asia-kaslähtöisesti, heidän toiveitaan ja mieltymyksiään mukaillen. Toimijoiden esiin tuoma funktio paikallisen kulttuurin rikastuttamisesta mukailee DiMaggion & Powellin (1983, 152) rituaalisesta ulottuvuudesta, jotka omaksumalla pyritään osoittamaan, että heillä on toiminnassaan läsnä pyrkimys alueellisten kulttuuripalvelujen parantamisesta. Haastatel-tavat puhuivat ennen kaikkea roolistaan mahdollistajana ja vastaajana paikallisten toivei-siin:
Marko K. : ’’Me halutaan paitsi itse aktiivisesti tehdä, kehittää ja keksiä uusia tapahtumia ja tuoda uutta sisältöä kaupunkilaisille. Mutta yksi tär-keä termi, mitä me käytetään ja joka lukee meillä vähän joka paikassa si-säisessä viestinnässä on, että meidän rooli mahdollistajana on tosi tärkeä tässä kaupungissa.’’
Päivi: ’’Elämyksiähän me täällä tuotetaan.. tai me emme tuota, mutta mahdollistamme.’’
Marco J. : ... henkilökohtaset mielipiteet ja tämmöset ei saa oikeestaan merkata mitään. Vaan se, että me palavellaan kumminkin koko tätä alu-etta, ja sitä asiakaskuntaa, ja yritettään kaikille tuottaa niitä kokemuksia ja fiiliksiä.’’
Scott (2008, 51) määrittelee kulttuuriset odotukset ja yleisesti hyväksytyt käsitykset vai-kuttavan paitsi jäljittelevän, myös normatiivisen isomorfian ulottuvuuksiin. Aineisto
osoittaakin, että venuen keskinäinen jäljittely pohjautuu alan yhdessä tunnustamiin nor-matiiveihin ja yleisiin arvoihin sekä niiden pohjalta muotoiltuihin toimintamalleihin.
Näin ollen toimintojen mallintamisessa on kyse enemmän DiMaggion & Powellin (1983, 151-152) esiintuomasta epäsuora jäljittelystä, kuin tarkoituksenhakuisesta, ta-voitteellisesta ja tietoisesta mallintamisesta.
Venueiden missio paikallisen kulttuurin mahdollistajana ja monipuolistajana on keskinäi-sen, rituaalimaikeskinäi-sen, jäljittelyn tulos, vaikka sitä ei tehdäkään tiedostaen. Käytänteet ovat ennemminkin alan sisäisten asenteiden ja rakenteiden muokkaamia, ja osuvat siten toi-mintaperiaatteiltaan samankaltaisiin vapaan kentän toimijoihin. Seuraavaksi tutkielman analyysi siirtyy tarkastelemaan näitä asenteita ja arvoja, jotka toimivat rituaalinomaisen jäljittelyn taustalla.
7. NORMATIIVIT & YHDENMUKAINEN IDENTITEETTI
Normatiivinen isomorfia viittaa tietyn ammattikunnan ja organisaation ammatilliseen identiteettiin, tapoihin, arvoihin ja tottumuksiin. Normatiiviset elementit luovat kognitii-visen perustan ja legitiimit alan ammattimaiselle toiminnalle ja ne kohdistuvat paitsi or-ganisaatioihin, myös yksittäisiin toimijoihin niiden sisällä. Ne ohjaavat molempien toi-mintaa ja määrittelevät niiden käyttäytymistä, mutta eivät toimi samanlaisina pakotteina, kuin pakottavan isomorfian muodot. (DiMaggio & Powell, 1983, 152.)
DiMaggio ja Powell (1983) määrittävät kaksi keskeistä elementtiä, jotka synnyttävät ja ylläpitävät normatiivista isomorfiaa toimialan sisällä. Toinen näistä on ammattiin valmis-tava koulutus. Oppilaitokset ja muu opetustoiminta toimivat tärkeässä osassa vallitsevien normatiivien kehittämiselle ja vaalimiselle sekä tulevien, että nykyisten työntekijöiden keskuudessa. Koulutus lujittaa normatiivisia käytänteitä ja rakenteita edesauttaen sitä, että saman koulutustaustan omaavat henkilöt lähestyvät ongelmia ja päätöksentekoa sa-moista lähtökohdista käsin. (DiMaggio & Powell, 1983, 152.)
Tutkimusaineisto osoittaa, että elävän musiikin vapaalla kentällä on tapahtunut vahva murros kouluttautumisen suhteen viimeisten vuosikymmenten aikana. Koulutuspolitiikka ja sen kehitys on synnyttänyt alalle selkeän ammattinimikkeen, johon on mahdollista val-mistua ja joka soveltuu erityisen hyvin kulttuurialalle ja myös elävän musiikin harjoitta-miseen kohdistuviin tehtäviin. Haastatteluista käy ilmi, että nykytilanteessa alalla on ha-vaittavissa paisti vahva, noususuhdanteinen ja arvostusta nauttiva koulutustaso, myös vankka itseoppineisuuden perinne:
Janne: ’’ Nythän varsinkin tuottajia ja tuotantopuolta koulutetaan tosi pal-jon. Toisaalta jos kattoo mun ikäsiä, mä oon 41, ja mua jonkun kymmenen vuotta ja vanhempiakin, niin se vanha malli oli sieltä elmu-puolelta. Elävän musiikin yhdistyksistä tai punkkarihengessä.. et on ruvettu itse järjestä-mään. Ja nimenomaan vapaalla kentällä.’’
Marko K. : ’’Koulutuksen taso ja se, minkä taustaisia ihmisiä alalla on tuntuu kasvavan koko ajan ja se on hyvä. Vielä parikymmentä vuotta sitten
alahan on ollut aika villiä ja ollaan oltu itseoppineita, enkä vähättele sitä millään lailla. Enkä vähättele koulutusta. On hienoa, että paitsi itse toi-minta on ammattimaistunut, niin myös koulutus on mennyt eteenpäin. Ihmi-set opiskelee pidemmälle ja pidemmälle.’’
Haastatteluissa mainittu kouluttaneisuus ja sen kehitys viittaa vuosituhannen vaihteessa muotoutuneeseen kulttuurituottajan professioon, jonka ympärille kehittyi myös korkea-koulutasoinen koulutus. Kulttuurituottajan tutkintonimike kuvastaa ammattiryhmää, joi-den toiminta keskittyy taiteilijan tai kulttuurisisällön luojan ja kuluttajan väliin, ja liittyy kulttuuri- ja taideorganisaatioiden johtamiseen, taiteen tuotteistamiseen ja välitykseen.
Kulttuurituotannon professioon on nykyään mahdollista kouluttautua niin ammattikor-keakoulu- kuin yliopistotasoisesti. (Halonen, 2011, 15-16, 95-97.)
Aineisto osoittaa, että oma harrastustausta ja mielenkiinto toimii vahvana innoittajan kult-tuurialan koulutukseen hakemiseen. Kulttuurituotannon koulutus ei aineiston perusteella ole kuitenkaan yksiselitteinen ja ainut väylä päätyä alalle, vaikka se nykyään dominoi-vassa asemassa onkin. Aineistossa painotettiin yhä myös laaja-alaisen tekemisen ja sen pohjalta kehittyvän ammattitaidon suhdetta, joka pohjaa vahvaan itseoppineisuuteen, joka alalla on ollut vallalla vuosikymmenien ajan. Halonen (2011) mainitsee myös, että nykymuotoisen kulttuurin tuotantoon valmistavassa koulutuksessa on painottunut myös johtamisen, yrittäjyyden ja markkinoinnin näkökulmat ja toisaalta rahoituksen ja kulttuu-ripolitiikan asiantuntemus (Halonen, 2011, 95.) Myös näitä osa-alueita vahvistavat kou-lutuspolut toimivat aineiston mukaan hyvinä lähtökohtina alalla työskentelyyn ja sen nor-matiivien sisäistämiseen:
Marco J. : ’’’Mä oon ollu musadiggari lapsesta asti ja sitten matkan var-rella tuossa opiskellu itelle markkinoinnin ja bisneksen puolelta ammatin.
Mutta sitten en halunnu sille puolelle lähteä tekeen hommia, vaan palasin tähän musahommaan ensin bändin kautta, ja sitten alettiin järjestelleen 2003 Jalometallia, ja sitten 2005 perustettiin tämä Teatria.’’
Marko K. : ’’Oma opiskelu lähti ihan siitä oman harrastuneisuuden kautta, mä koen että mulle tärkein, mitä mä siihen aikaan sain oli se verkosto, tyypit
kenen kanssa lähteä kokeilemaan je tekemään erilaisia juttuja. Sit tehtiin ite ja suoritettiin opinnot järjestämällä tapahtumia.’’
Haastattelijoiden esiin tuoma kulttuurituotannon koulutusala tukee DiMaggion ja Powel-lin (1983) teoriaa siitä, että spesifi, ja sen kautta myös kapea, koulutusala tehostaa alalle työllistymistä ja sen käytänteiden omaksumista (DiMaggio & Powell, 1983, 152.) Kou-lutusala ja sen tarjoamat urapolut korostuivat erityisesti paikkakunnilla, joissa on oppilai-tosten ohella aktiivinen elävän musiikin kulttuuri ja sitä ylläpitävä yhdistys tai yritys.
Kulttuurituottajakoulutusta järjestetään esimerkiksi Jyväskylässä ja Seinäjoella, joissa si-jaitsevilla venueilla opintojen limittyminen paikalliseen kulttuuritoimintaan nähtiin mo-lemminpuolisena etuna:
Raine: ’’Sieltä aika paljon käy vaikka meillä Jelmussa harjottelijoita ja sit-ten yks meidän tän hetken työntekijöistäkin on semmonen, joka on ihan täys-päiväsesti meillä töissä, mutta kuitenkin viimeistelee myös opintoja kulttuu-rituotannon saralta. Se on poikinu meille paljon harjottelijoita ja vapaaeh-toisia ja sitten ihan jopa työntekijöitä.’’
Marko K.: ’’Kyllä mä luulen, että samalla lailla kun SeAmk on meille tär-keä juttu, niin SeAmkille me ollaan tosi iso asia, mikä mahdollistaa heidän opiskelijoille aika paljon juttuja.’’
Toinen DiMaggion ja Powellin (1983) määrittämä, normatiiveja vahvistava elementti on aktiivinen ammatillisten verkostojen ylläpito ja kehitys. Tällainen mekanismi määrittää ja julkaisee järjestelmällisesti alan sisäiset normatiiviset säännöt ja arvot. Niiden kollek-tiivinen omaksuminen voi vahvistaa verkostoa harjoittamaan myös suunnitelmallista am-mattiyhdistystoimintaa normatiivien puitteissa. (Dimaggio & Powell, 1983, 152.) Elävän musiikin vapaan kentän normatiivit ja verkostojen kehitys ilmenivät erityisen vah-vasti sisäisenä järjestäytymisenä ja sen johdosta kasvaneena edunvalvontana. Aineisto osoittaa, että alalle on lyhyessä ajassa luotu ammattimainen edunvalvontakoneisto, joka edesauttaa ja vahvistaa paitsi sisäistä lujittumista, mutta myös ymmärryksen lisäämistä muille ammattikunnille ja julkiselle sektorille. Verkostojen kehittymisellä oli haastattelu-jen pohjalta nähtävissä samankaltainen kehityskaari, kuin alan koulutustasollakin:
Marko K.: ’’No onhan se muuttunut sellaisesta hauskasta keskinäisestä kaljoittelusta sellaiseen ihan oikeeseen toimintaan. Oikeeseen verkostoon ja oikeeseen edunvalvontaan jne ... Nykyään se on sitten enemmän ammat-timaista, järjestäytynyttä, oikeeta edunvalvontaa. Ja nyt tässä tilanteessa (Covid19 – epidemian aikana) se on tietysti on myös tosi tärkeää toimin-taa.’’
Janne: ’’... näkisin että, kun aikaisemmin oli toi Suomen Rock-klubien liitto, niin nyt kun saatiin tommonen yleiskattojärjestö, eli LiveFIN, niin tuntuu, että se viestintä on tiivistynyt tosi hyvin ... Siihen tuli paljon ammat-timaisempi kulma. Käydään keskustelemassa asioista ministeriötasolla ja osataan kerätä dataa ja kertoa paljon tarkemmin alan kerrannaisvaikutuk-sista.
Se on paitsi niinkun ammattimaista viestintää muun yhteiskunnan suuntaan, niin se tarjoaa myös työkaluja meille itsellemme kehittää omaa toimintaa.
Kyllä mä näkisin, että tässä viimeisen viiden-kymmenen vuoden aikana on tehty valtavia harppauksia sen ammattimaisuuden suuntaan tässä hom-massa.’’
Aineisto osoittaa, että ammattimainen viestintä ja etujen ajaminen elävän musiikin va-paalla kentällä on vahvistunut merkittävästi verrattain lyhyessä ajassa. Alan verkoston ja sen konkreettisen järjestäytymisen nähdään syntyneen vuonna 2010 perustetusta, pieni-muotoista toimintaa harjoittaneesta Suomen rock-klubien liitosta, joka laajeni koko va-paata kenttää edustavaksi elimeksi, LiveFIN ry:ksi, vuonna 2017 (LiveFIN, 2021). Li-veFIN ry:n perustaminen sekä sen rooli tietoa kasaavana, että keräävänä toimijana on aineiston mukaan parantanut paitsi alan etujen ajamista ulospäin, mutta tarjoaa tukiver-kostoa myös alan sisällä. Sen sijaan, että asioita tehtäisiin omin päin, saadaan keskinäi-sellä dialogilla vahvistettua yhteisiä normatiiveja ja ’’pelisääntöjä’’:
Raine: ’’ Jos on jotain asioita, mitä tarvii puida, eikä tarvii ees kauheesti salailla mitään. Ei nyt ehkä suoraan mistään diileistä puhuta ja näin, mutta kuitenkin jos tarvii jotain semmosta henkistä tukea tai jotain, tietää, että on
tyyppejä, jotka on saatavilla. Kontaktit muihin klubeihin on kyllä hyvät ...
Nyt on enemmän siten, että koko ala puhaltaa yhteen hiileen.
Marco J.: ’’ LiveFIN on vieny tätä tietyllä tavalla, ainakin meidän koh-dalla, tätä verkostoitumista eteenpäin. Meillä on nyt joku kanava, mistä me saahaan koko ajan tietää, miten muutkin kokee tätä asiaa.’’
Koronaepidemia on vauhdittanut merkittävällä tavalla alan edunvalvontaa ja vaikuttanut sen verkostojen kehitykseen sekä kasvuun. Alan toimintaedellytysten tukahtuessa ja vä-häisen taloudellisen tuen johdosta, kulttuuritoimijoiden keskuuteen syntyi yhteisiä nor-matiiveja, joissa korostui yhä vahvemmin alan vaikuttavuus yhteiskunnallisena toimi-jana. Vapaan kentän verkostot ovat yhdessä muun tapahtuma-alan kanssa pyrkineet näi-den normatiivien avulla parantamaan toimijoinäi-den etuja viestimällä ja vaikuttamalla päät-täjiin lobbauksen keinoin. Lobbauksella tarkoitetaan suunnitelmallista toimintaa, jossa pyritään rakentamaan luottamusta lobbareiden ja päättäjien välillä ja vaikuttamaan tällä tavalla julkiseen päätöksentekoon. Keskeisimpiä lobbaajia ovat elinkeinoelämän järjes-töt, institutionaaliset järjestöt ja jossain määrin myös ammattiliitot. (Hirvola, Mikkonen, Skippari & Tiensuu, 2021, 9-10.)
Aineistosta on havaittavissa, että järjestäytymisen sekä edunvalvontatyön myötä elävän musiikin vapaa kentän toimijat on alettu mieltää osaksi laajempaa, monialaista, tapahtu-mien verkostoa. Kesäkuussa 2020 perustettiin Tapahtumateollisuus ry, joka ajaa toimin-nallaan kaikkia järjestäytyneitä kohtaamisia ja kokoontumisia sisällöstä, formaatista ja liiketoimintamallista riippumatta (Tapahtumateollisuus, 2020b). Tapahtumateollisuuden koettiin kiihdyttävän ja ammattimaistavan edunvalvontaa siten, että myös elävän musii-kin vapaa kenttä tunnistetaan ja osataan ottaa paremmin huomioon poliittisessa päätök-senteossa. Myös tiedonkeruuseen on panostettu, joka on antanut alan toimille yhteismi-tallisen arvon muihin teollisuudenaloihin rinnastettaessa:
Päivi: ’’ Miten me saadaan päättäjille sitä viestiä, että mikä merkitys ta-pahtumilla on sille seudulle tai yhteiskunnalle yleensä. Jos ei sulla ole fak-taa ja sä heiluttelet vaan käsiä, että ‘’kun tää on niin kivaa’’, niin toiset
näkee edelleen tapahtumat sellaisena puuhasteluna. Siksi on tärkeää, koska fakta on faktaa.
Marko K.: ’’Mut nythän se on oikein koitettu, että mikä sanavalta tolla kyseisellä yhdistyksellä tai Tapahtumateollisuudella on. Hyviä tuloksia on saatu aikaan, nyt vaikka nämä korona-avustukset yms. Ja se, että meidän ääntä kuunnellaan tuolla isoissakin pöydissä. Se on tosi tärkeää.’’
Muodostaen yhteenvetoa yllä esitetyistä, ja aineistosta poimituista normatiivisen isomor-fian muodoista voin todeta, että elävän musiikin vapaan kentän identiteetti sekä sen sisällä vallitsevat tavat sekä arvot ovat olleet tutkielman teon hetkellä vahvassa muutoksen ti-lassa. Esille tuodut normatiivien synnyttäjät, koulutus sekä ammatilliset verkostot toimi-vat vahvoina perustuksina alan sisäisten normatiivien syntymiseen, mutta ne otoimi-vat myös alttiita muutoksille tilanteissa, joissa alan rakenteet ja järjestäytyminen muokkautuvat vallitsevien olosuhteiden seurauksena. Koronaepidemian kaltainen kriisi on paljastanut uusilla tavoilla elävän musiikin vapaan kentän asemaa ja suhdetta yhteyskuntaan ja muo-kannut sen seurauksena vahvasti alan toimijoiden asenteita ja tapoja viestiä sen toimista ulospäin. On odotettavaa, että toimijoiden keskinäistä samankaltaisuutta synnyttävät pro-sessit, isomorfiat tulevat muokkautumaan vielä uudestaan epidemian laannuttua, osana kulttuuri- ja tapahtumatoiminnan elvyttämistoimenpiteitä.
8. LOPUKSI
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia isomorfisia prosesseja elävän musii-kin vapaalla kentällä ilmenee, hyödyntäen DiMaggion & Powellin (1983) sekä Granlun-din & Lukan (1998) määrittelemiä eri isomorfian ulottuvuuksia. Tarkastelussani olleiden vapaan kentän konserttitalojen, venueiden, keskinäisten samankaltaisuuksien kautta sain tietoa alan tilasta ja rakenteista yleisesti laadullisen tutkimusotteen kautta. Pureutumalla tarkemmin isomorfian eri muotoihin ja niiden linkittymiseen vapaan kentän eri toimin-toihin, päätin selvittää myös, mikä vallitsevia isomorfian muotoja synnyttää.
Tutkimusongelmaa lähestyttiin haastattelujen sekä niitä tarkastelevan teoriaohjaavan si-sällönanalyysin avulla. Olen myös työskennellyt koko tutkielman tuottamisen ajan elävän musiikin kentällä useassa eri positiossa toimien ensin freelancerina, siirtyen kuitenkin päätoimisesti vapaan kentän välittävään portaaseen, esiintymisiä hallinnoivan ohjelma-toimiston palvelukseen. Työarkeeni ja rutiineihini on kuulunut vuorovaikutus eri kentän toimijoiden, myös venueiden kanssa. Täten positioni paitsi alaa tutkivana, myös saman-aikaisesti siellä työskentelevänä toimijana on näin tukenut tutkimusprosessia, auttanut ymmärtämään aineistoa syvemmin sekä seuraamaan koronavirusepidemian aikaansaamia muutoksia, joita alalla ja sen rakenteissa on tapahtunut. Vaikka epidemia on yhä tätä kir-joittaessani keväällä 2021 vallalla, emmekä vielä tiedä sen lopullisia vaikutuksia musii-kialaan tai yhteiskuntaan, ovat sen aikaansaannokset läsnä myös tässä tutkielmassa.
Työroolistani riippumatta, olen pyrkinyt tässä tutkielmassa luomaan objektiivisen, tar-peen tullen kriittisenkin, katsontakannan elävän musiikin vapaaseen kenttään sekä sen rakenteisiin. Vaikka olenkin määritellyt erääksi tutkielman tavoitteeksi tuottaa tietoa, jolla korostetaan alan ja vapaan kentän yhteiskunnallista merkittävyyttä, olen pyrkinyt välttämään suoraa toimintatutkimuksellista otetta. Vaikka se tuottaakin tietoa alan raken-teista ja toiminnasta, ei se vastaa mielestäni suoraan mihinkään spesifiin kehityskohtaan, tai ole hyödynnettävissä suoraan sellaisenaan alan kehittämistyöhön. Toivoakseni olen kuitenkin onnistunut tavoitteessani alan näkyvyyden korostamisesta ja rakenteiden hah-mottamisessa.
Tämä tutkielma osoittaa, että keskeinen tekijä kaikelle venueiden väliselle isomorfian syntymiselle on toimijoiden vahva leimallinen identiteetti vapaana toimijana. Vapaa tar-koittaa tässä asianyhteydessä usein myös vahvasti omavaraista, jonka keskeinen pää-määrä on vastata ensisijaisesti omasta pärjäämisestään ennen, kuin se pystyy vastaamaan mihinkään institutionaalisiin paineisiin tai odotuksiin. Tämä tutkielma osoittaa, että myös alalla vallitsevat isomorfiset prosessit perustuvat tähän lähtökohtaan.
Tutkielmani aineisto havainnollisti hyvin vapaan kentän rakennetta sekä erilaisia institu-tionaalisia ympäristöjä, jotka siihen välillisesti vaikuttavat. Institutionaalisten rakenteiden läsnäolosta ja vaikutuksesta huolimatta isomorfiat kumpuavat yhä kuitenkin vahvasti omaehtoisen tekemisen perinteestä, joka on saanut osakseen toimintamalleja ja tunnus-piirteitä useilta eri toimialoilta ja joita sovelletaan omien intressien, tarpeiden ja osaami-sen mukaan. Aineistosta on havaittavissa kuitenkin kehityssuuntia, jotka voivat vaikuttaa alan kehityksen ohella siellä vallitseviin isomorfisiin ulottuvuuksiin tulevaisuudessa.
Esittelen seuraavaksi aineistosta tekemiäni havaintoja osa-alueittain:
Vapaus heijastelee tutkielmassa tarkasteltuihin venueihin siten, etteivät ne ole osa sel-laista institutionaalista toimintaympäristöä, jonka toimintaedellytyksiä säädellään suorilla pakotteilla tai lainsäädännön aiheuttamilla riippuvuussuhteilla. Näin ollen venuet ovat itse tulosvastuussa toimintansa kannattavuudesta sekä jatkuvuudesta ja toimivat siltä osin omien lainalaisuuksiensa mukaan. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna pakottavan isomor-fian ulottuvuudet olivat alalla vähäiset. Vapaan kentän toimijat ovat kaikki ’’samalla ta-valla erilaisia’’ ja tällä tavoin eri kulttuuripoliittisten instituutioiden synnyttämien sään-töjen tai velvoitteiden vaikutuspiirin ulkopuolella.
On kuitenkin huomattavissa, että alalla vallitsevat asenteet ja mielipiteet mukailevat Sit-ran (2017) esitystä eri taiteenalojen tasapuolisemmasta kohtelusta valtionosuusjärjestel-mässä. Esitys perustuu kulttuurin ja taiteiden laitosten toiminnan julkiseen tukemiseen ja sen perusteiden muokkaamiseen. Koronavirusepidemia on niin ikään korostanut tarvetta elävän musiikin ja sen vapaan kentän tukemiselle ja voi toimia muutosvoimana vapaan kentän vahvempaan integraatioon julkisen sektorin ja sen myöntämien tukien kanssa.
Koska venuet eivät kuitenkaan tällä hetkellä täytä valtionosuusjärjestelmän sekä teatteri- ja orkesterilain mukaan määriteltyä kulttuurilaitosten institutionaalista toimintaympäris-töä, eivät heitä kosketa myöskään niiden mukaan tuomat edut ja taloudellinen turva. Ha-vainto tukee Oliverin (1991) käsitystä siitä, että organisaatiot menettävät mukautumatto-muudella tiettyjä etuisuuksia ja hyötyjä. Aineisto osoittaa, että jokaisella tutkielman ve-nuella on vahva koalitio jonkin, heidän ydintoiminnastaan poikkeavan, liiketoiminnan muodon kanssa.
Yleisimpiä liiketoimintamalleja olivat ravintolapalvelut sekä tilanvuokraus. Koska kon-serttitoiminnan säännöllinen harjoittaminen edellytti kaikilta venueilta myös muuta toi-mintaa konserttipalvelujen lisäksi, voidaan heidän kokemansa taloudelliset paineet miel-tää yhdenmukaisiksi. Mikäli valtionosuus tai muut julkiset rahoitusmallit kohdistuisivat tulevaisuudessa laajemmin esittäviin taiteisiin ja sitä kautta venueihin, paineet mitä luul-tavimmin muuttuisivat tai vähenisivät. Samalla vapaan kentän toimijatkin asettuisivat
Yleisimpiä liiketoimintamalleja olivat ravintolapalvelut sekä tilanvuokraus. Koska kon-serttitoiminnan säännöllinen harjoittaminen edellytti kaikilta venueilta myös muuta toi-mintaa konserttipalvelujen lisäksi, voidaan heidän kokemansa taloudelliset paineet miel-tää yhdenmukaisiksi. Mikäli valtionosuus tai muut julkiset rahoitusmallit kohdistuisivat tulevaisuudessa laajemmin esittäviin taiteisiin ja sitä kautta venueihin, paineet mitä luul-tavimmin muuttuisivat tai vähenisivät. Samalla vapaan kentän toimijatkin asettuisivat