Tämä on tutkielma suomalaiselta musiikkialalta ja elävän musiikin vapaalta kentältä. Elä-vän musiikin vapaa kenttä tarkoittaa toimijoiden kokonaisuutta, joka koostuu esiintyvistä taiteilijoista sekä välittävästä ja mahdollistavasta portaasta. Välittävällä portaalla tarkoi-tetaan esiintymisen myyntiä sekä välittämistä hoitavat tahot, mahdollistavalla puolestaan keikkajärjestäjiä. Vapaa kenttä kattaa kaikki musiikin muodot ja tyylilajit, jotka muodos-tavat yhdessä valtionosuusjärjestelmän ulkopuolella jäävän toimijoiden kokonaisuuden.
(Saarela, 2011, 4-6.)
Tämä tutkielma rajaa tutkimuskohteekseen kotimaiset vapaata kenttää edustavat, viikoit-taisia elävän musiikin palveluja tarjoavat klubit ja konserttitalot (jatkossa venuet). Venu-eiden toiminnan ytimenä on paikallisen kulttuurielämän, erityisesti musiikin toiminta-mahdollisuuksien kehittäminen sekä sen elinvoimaisuuden ylläpitäminen. Venuet miel-letään vahvoiksi paikallisiksi toimijoiksi, jotka rikastuttavat oman alueensa kulttuurielä-mää järjestävät säännöllistä kulttuuritoimintaa alueellaan. (LiveFIN, 2020a, 1.) Venuet mielletään myös tiloiksi ja kohtaamispaikoiksi, jotka yhdistävät kulttuuriset kokemukset kunkin alueen sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten tekijöiden kanssa. Venueiden tut-kimus tarjoaa tällöin työkalun perehtyä eri yhteisöjen ja kaupunkikulttuurien mieltymyk-siä, tyyliä ja kokemuksia sekä näiden muutoksia. (Echer & Rempe 2019, 1-8.)
Kulttuuritapahtumista ja festivaaleista on tullut keskeinen kulttuuripoliittinen ilmiö niin kotimaassa kuin kansainväliselläkin tasolla. Eurooppalaisessa kulttuuripoliittisessa kir-jallisuudessa festivaaleja on luonnehdittu vaikuttavuudeltaan Sveitsin armeijan linkku-veitseksi. Ne nähdään monitoimityökaluna monenlaisten yhteiskuntapoliittisten tavoittei-den saavuttamiseen ja ongelmien ratkaisuun. Kulttuuritapahtumat tukevat kulttuurin ta-louden vahvistumista, ja ne sisältävät voimavaroja alueiden, paikkakuntien ja koko yh-teiskunnan elinkeinorakenteen monipuolistamiseksi. (Herranen & Karttunen, 2016, 7-8, 61.) Venueiden kaltaisten kulttuuri- ja taidelaitosten toiminta perustuu säännölliseen kult-tuuripalvelujen tuottamiseen.
Tuotan tutkielmaa alalta, jossa olen työskennellyt itse noin kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana olen saanut osallistua ja tutustua kotimaisen elävän musiikin vapaan kentän toi-mintaan useilla eri työnimikkeillä ja työnantajilla. Olen toiminut jokaisella tässä tutkiel-massa esitellyllä elävän musiikin vapaan kentän osa-alueella: freelancer-muusikkona, konserttijärjestäjänä niin festivaalien kuin venueidenkin tuotantotehtävissä sekä välittä-vässä portaassa, esiintymisiä myyvälittä-vässä ja hallinnoivassa ohjelmatoimistossa. Oma lähtö-kohtani tutkielman tekemiselle kumpuavat kokemuksistani, eri alan toimijoiden kanssa käymistäni keskusteluista sekä heidän toteuttamastaan edunvalvontatyöstä.
Lähtökohtainen, itseni omaksuma käsitys on ollut, että musiikin vapaa kenttä on yleisesti suhteellisen tunnistamaton ja järjestäytymätön toimiala, vaikka sen työn jälki näkyy ja ulottuu kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin ja rakenteisiin. Tämä käsitys on toiminut in-noittajana elävän musiikin vapaan kentän yhteiskunnallisen aseman hahmottamiselle sekä sen toimintaedellytysten tieteelliselle tarkastelulle.
Tutkielmani on syntynyt maailmanlaajuisen koronaviruspandemian aikana. Virus sekä sen aiheuttamat valtakunnalliset rajoitustoimet ovat osoittaneet uusilla tavoin alan pirsta-leiset rakenteet ja vähäisen tutkimustiedon, jolla voitaisiin osoittaa johdonmukaisesti alan koko sekä yhteyskunnallinen vaikuttavuus. Rajoitustoimet ovat ilmenneet kaikilla elävän musiikin vapaan kentän sektoreilla raskaana toiminnan harjoittamista rajoittavana sään-telynä sekä vähäisinä tulonmenetyksiä korvaavina rahallisina kompensaatioina. Nämä te-kijät ovat pakon edessä vauhdittaneet myös alan sisäistä edunvalvontakoneistoa sekä sen kehitystä johdonmukaisena ja järjestelmällisenä, alan sekä sen toimijoiden etua tuotta-vana, toimielimenä toimimiseen.
Tutkielma lähestyy elävän musiikin vapaata kenttää tarkastelemalla venueita sekä näiden keskinäisiä samankaltaisuuksia institutionaalisten näkökulmien avulla. Toivon, että tut-kielmani, sekä sen pohjalta tekemäni havainnot vahvistavat omaksumiani käsityksiä elä-vän musiikin vapaan kentän rakenteesta sekä positiosta suomalaisen kulttuurin kentällä.
Tämän lisäksi toivon tutkielman tuovan näkyviin ilmiöitä, jotka synnyttävät yhdenmu-kaisia paineita ja haasteita kaikille elävän musiikin vapaalla kentällä operoiville venu-eille.
1.1 Aikaisempi tutkimus
Kulttuuripalveluihin ja -tapahtumiin kohdistuva tutkimus on ollut monenkirjavaa ja run-sasta niin kansainvälisellä kuin kotimaisellakin tutkimuskentällä, kattaen useita eri tie-teenaloja, kuten taloustieteet, sosiologian, antropologian, musiikkitieteet, matkailututki-muksen sekä alue- ja maantieteen. Viimeaikaisen kehityksen myötä kulttuuritapahtumista on tullut myös kulttuuripolitiikan kannalta entistä merkittävämpiä komponentteja niiden yleistymisen myötä. Tapahtumat määritellään useissa yhteyksissä kattamaan merkityk-seltään paitsi taide- ja kulttuurilaitokset, jollaisiksi myös venuet voidaan lukea, myös fes-tivaalit. (Herranen & Karttunen, 2016, 21-22, 87.)
Huolimatta tapahtumien kasvaneesta suosiosta niin tutkimuksen, kuin kulttuuripolitiikan saralla, on yksinomaan elävän musiikin vapaaseen kenttään kohdistunut tutkimus ollut suhteellisen tuntematon tutkimuskohde tieteellisessä, varsinkin akateemisessa tutkimus-perinteessä. Saukkonen (2013, 125) toteaakin, että kulttuuripolitiikan yksi haastavim-mista tutkimuskohteista on juuri vapaa kenttä. Tämä johtuu siitä, että kenttää koskeva tieto on niin hajallaan, toisinaan vain toimijoiden itsensä käsissä. Myös Herrasen ja Kart-tusen mukaan kotimaisista kulttuuritapahtumista löytyy paikoin runsaastikin tietoa niin tilastoista sekä eri tieteenalojen tutkimuksista, mutta tieto on hajallaan ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Kulttuuripolitiikan tutkimuksessa painoarvo tapahtumien tutkimuk-selle on ollut eritoten julkisen rahoituksen näkökulmasta. (Herranen & Karttunen, 2016, 21-22, 83).
Kainulainen korostaa kulttuurialaan pirstoutunutta rakennetta ja luonnetta, joka on huo-mattavissa esimerkiksi alalla toimivien ammattilaisten lukumäärää arvioidessa. Alalla il-meneviin eri ammattinimikkeisiin kohdistetaan useita eri tulkintoja, jonka vuoksi niitä ei voida luonnehtia yksiselitteisesti. Onkin todettu, että alaan kuuluvien toimialojen tai am-mattiryhmien ympärille ei ole ollut olemassa selkeää määritelmää, johon nämä olisi voitu luokitella. (Kainulainen, 2004, 40-41, sit. Karttunen, 2001, 6.)
Valtakunnallinen klubi- ja aluekiertuehanke VAKA oli vuonna 2009 käynnistynyt, usei-den eri oppilaitosten, kuntien sekä kulttuurialan järjestöjen yhteinen, vuoteen 2011 asti kestänyt tutkimushanke, jonka keskeisenä tavoitteena oli kohentaa rytmimusiikin
alueel-lista saatavuutta sekä elävän musiikin vapaan kentän toimintaedellytyksiä. Hanke loi ti-lannekuvan vapaan kentän toimijoista ja toimintarakenteesta, taloudellisista tunnuslu-vuista sekä sen hetkisestä rahoitustilanteesta ollen yksi ensimmäisistä kattavista vapaa-seen kenttään kohdistuvista, ja siitä tietoa tuottavista hankkeista. (Saarela, 2011, 5-6.) Hanke loi monelta osin kasvot elävän musiikin vapaalle kentälle ja toi sen lähemmäksi kulttuuripoliittista keskustelua ja päätöksentekoa. Hanke esitti loppuraportissaan vuonna 2011 useita toimenpide-esityksiä, joilla pyrittiin parantamaan vapaan kentän toiminta-edellytyksiä. Ne toimivat yhä pohjana 2010-luvulla kehittyneelle elävän musiikin vapaan kentän edunvalvonnalle. Järjestelmällisen edunvalvonnan puuttuminen nähtiin vielä hankkeen suunnitteluvaiheessa vuonna 2009 keskeisenä esteenä vapaan kentän ja sen toi-mintaedellytysten kehitykselle. (Saarela, 2011, 5-6.)
Myös johdonmukaisen tiedontuotannon ja tilastoinnin puute havaittiin VAKA-hank-keessa vapaan kentän toimintaedellytyksiä jarruttavaksi tekijäksi (Saarela, 2011, 5.6).
Viime vuosikymmenen aikana kasvaneiden edunvalvontaresurssien ja järjestäytymisen myötä tilastojen keruu on kuitenkin lisääntynyt ja sitä harjoitetaan järjestelmällisesti usean edunvalvontajärjestön turvin. Tapa, miten vapaata kenttää ja venuetoimijoita on tutkimuksilla lähestytty, keskittyy pitkälti alan taloutta ja kävijämääriä koskevaan numee-riseen tietoon. Se on ollut myös pääasiallinen tarve osana alan järjestäytymistä ja kredi-biliteetin kasvattamista.
Toimialatutkimukset, tilastot ja barometrit määrittävät alaa koskevia tunnuslukuja ja ovat luoneet sille yhteismitallisen arvon. Kainulainen toteaakin, että kulttuurialojen sekä -te-ollisuuden käsitteiden yhteiskunnallisen aseman vahvistuminen on legitimoinut kulttuu-rin vaikutusten ja hyötyjen tarkastelua nimenomaan taloudellisten näyttöjen valossa.
(Kainulainen, 2004, 36,-40.)
Vapaan kentän ja venueiden yhteiskunnallista asemaa sekä suhdetta eri instituutioihin ei ole systemaattisesti selvitetty laadullisen tutkimusotteen kautta. Tässä tutkielmassa käy-tetään institutionaalista lähestymistapaa tarkastellessa venueiden yhdenmukaistumispro-sesseja. Meyerin sekä Rowanin (1977, 86-87) mukaan organisaatiot muokkaavat omia rakenteita ja käytänteitään instituutioiden asettaminen odotusten, edellytysten ja mallien
mukaisesti. Kysymällä, mitkä asiat toimijoita yhdistävät, saadaan näkökulma myös va-paan kentän sisäisiin rakenteisiin sekä toimijoiden ominaisuuksiin.
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tutkielmani teoreettinen osuus lähestyy elävän musiikin vapaata kenttää uusinstitutio-naalisista lähtökohdista käsin. Tieteellinen viitekehys muodostuu institutionalismin sekä organisaatiotutkimuksen pohjalta, keskittyen tutkimaan vapaan kentän toimijoiden ja ra-kenteiden keskinäistä yhdenmukaisuutta sekä sitä synnyttäviä yhteiskunnallisia ulottu-vuuksia. Organisaatioiden samankaltaisuutta kuvataan isomorfian käsitteellä.
Tutkielmani keskeinen tutkimuskysymys on selvittää, millaista isomorfisia prosesseja elävän musiikin vapaalla kentällä ilmenee? Tavoitteenani on ilmentää alan toimijoiden toimintaedellytyksiä, rakenteita, tavoitteita ja käytännön toimintoja sekä havainnoida nii-den keskinäisiä yhtäläisyyksiä. Tämän pohjalta pyrin ilmentämään myös, miten isomor-fiat syntyvät.
Vapaata kenttää edustavat sellaiset ammatilliset toimijat, jotka tuottavat, esittävät ja tar-joavat kulttuuripalveluja valtionosuusjärjestelmän ulkopuolella (Saukkonen, 2013, 125-126). Tämän vuoksi pidän alustavana hypoteesina sitä, että julkisen rahoituksen puute toimii yhtenä isomorfiaa edistävänä elementtinä. Koska julkinen rahoitus sekä distinktio tukea nauttivien ja vapaan kentän toimijoiden kesken on huomionarvoista tunnistaa tämän tutkielman kontekstissa, tulen esittelemään sitä temaattisessa osiossa hieman tarkemmin.
Aineiston analyysivaiheessa taloudelliset resurssit ja paineet toimivat kuitenkin vain yh-tenä neljästä isomorfian muodosta, joita pyrin aineistosta ilmentämään.
Vaikka Jens Beckert (2010) kuvaakin isomorfiaa yhdenmukaisuuksien ilmentämisen li-säksi niiden kehitystä kuvaavaksi prosessiksi, en rajaa aihettani tässä tutkielmassa min-kään sisäisen tarkastelujakson sisään. Kuten mainitsin luvussa 1.1. (s. 5-6), haluan syn-nyttää tutkielmallani tilannekuvan musiikkialan vapaan kentän keskeisistä toimijoista sekä heidän toimintaedellytyksistään ja tarkastella niitä akateemisten reunaehtojen poh-jalta. Tämän näkökulman kautta annan toivottavasti minimaalisen panokseni työlle elä-vän musiikin alan tunnistettavuuden ja näkyvyyden korostamista kohtaan, muodostaen
samalla näkemyksen siitä, kuinka vaikeaan asemaan se on koronavirusepidemian aikaan joutunut.
Tutkielmani kautta haluan selvittää ja kuvata, miten vapaan kentän venuetoimijat muo-dostavat yhteiskunnallisesti merkittävän, kulttuurista diversiteettiä vahvistavan toimijoi-den kokonaisuutoimijoi-den, joka vastaa valtaosasta kansalaisten kulttuurin kulutustottumuksista.
Tämän seurauksena se ansaitsee tulla nostetuksi ja tunnistetuksi myös yhteiskuntatieteel-lisessä formaatissa.