Turvallisuuspolitiikka

2.1. EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (CESDP)

EU:n sotilaallista kriisinhallintakykyä kehitettiin kertomusvuonna Helsingin Eurooppa-neu-voston päätösten mukaisesti. EU:n uudet kriisinhallintaelimet (poliittinen ja turvallisuusko-mitea, sotilaskoturvallisuusko-mitea, sotilasesikunta) aloittivat toimintansa väliaikaiselta pohjalta maalis-kuussa 2000. Elimet saatetaan pysyviksi vuoden 2001 aikana.

Marraskuussa 2000 järjestettiin voimavarakonferenssi unionin sotilaallisen kriisinhallinta-kapasiteetin muodostamiseksi. Suomi on ilmoittanut unionille 1500 rauhanturvaajan vah-vuisen panoksensa unionin kriisinhallintajoukkoihin. Kyseessä on unionimaiden muodosta-ma joukkopooli, tähtäimessä enintään 60.000 sotilaan vahvuisen kriisinhallintaoperaation käynnistäminen tarpeen vaatiessa. Osallistumisesta mahdollisiin yksittäisiin operaatioihin päätetään Suomessa kuten muissakin unionimaissa tapauskohtaisesti.

EU:n ja NATOn välisen yhteistyösuhteen rakentamista jatkettiin. Tarkoituksena on sopia siitä, että EU voisi lainata NATOlta resursseja mahdollisissa krisiinhallintatehtävissään.

Yhteistyösuhdetta kolmansiin maihin kriisinhallinnan alalla kehitettiin niinikään.

Länsi-Euroopan unioni WEU piti viimeisen ministerikokouksensa kertomusvuoden marras-kuussa. EU valmistelee WEU:n satelliittikeskuksen, turvallisuuspoliittisten tutkimuslaitok-sen sekä WEU:n neuvoa-antavan, Albaniassa toimivan poliisioperaation siirtoa EU:lle.

WEU:n ns. jäännetoiminnoiksi jäävät Brysselin sopimukseen perustuvat velvoitteet: artikla

68 Ulko- ja turvallisuuspolitiikka – 0sa II

V (yhteinen puolustus), parlamentaarinen yleiskokous ja pysyvä neuvosto. WEU toimii myös edelleen puolustusmateriaaliryhmä WEAGn tukiorganisaationa.

Myös EU:n siviilikriisinhallintakapasiteettia ollaan vahvistamassa jäljempänä selostetuin tavoin.

2.2. NATO, Euroatlanttinen kumppanuusneuvosto EAPC, rauhankumppanuus PfP

Kriisinhallinta ja rauhankumppanuusyhteistyö ovat Naton strategisen konseptin mukaan sen perustehtäviä perinteisen yhteisen puolustuksen rinnalla.

Suomi osallistuu Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston (Euro-Atlantic Partnership Coun-cil, EAPC) toimintaan, Naton rauhankumppanuusohjelmaan (Partnership for Peace Prog-ramme, PfP) ja siihen kuuluvaan rauhankumppanuuden suunnittelu- ja arviointiprosessiin (Planning and Review Process, PARP), jonka puitteissa Suomi kehittää sotilaallista kriisin-hallintakykyään. EAPC on kumppanuustoimintaa ohjaava toimielin ja turvallisuuspoliittis-ten keskustelujen foorumi.

Suomi on mukana jäljempänä selostetulla tavalla kahdessa NATOn johtamassa kriisinhal-lintaoperaatiossa Balkanilla. Suomi on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että se tulee informoiduksi ja konsultoiduksi silloin, kun NATO valmistelee niihin kriisinhallintaoperaa-tioihin liittyviä päätöksiä, joihin Suomi on lähettänyt joukkoja. Asiasta on hyväksytty NA-TOssa puitepäätös, ns. poliittis-sotilaallinen puitteisto.

Suomi on kertomusvuonna osallistunut PfP:n puitteissa pidettyihin kriisinhallintaharjoituk-siin sekä muuhun kumppanimaiden osallistumiselle avattuun sotilas- ja siviilialan yhteistyö-hön.

2.3. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ

ETYJin Istanbulin huippukokouksessa v. 1999 sovituista, Venäjään kohdistuvista velvoit-teista tuli ETYJissä vuoden 2000 pääasiallinen aihe. Esillä oli mm. ETYJ:in avustusryhmän pääsy Tshetsheniaan ja Venäjän vetäytyminen Georgiasta ja Moldovasta. Samalla on käyn-nistynyt keskustelu ETYJin toiminnan tehostamisesta.

ETYJ:in päätehtävänä ovat mm. konfliktien ennaltaehkäisy, kriisinhallinta ja demokratisoi-tumisen tukeminen, joissa on tarkoitus harjoittaa kasvavaa yhteistyötä myös EU:n kanssa.

ETYJin tarvitseman kriisinhallintahenkilöstön rekrytointia on määrä tehostaa ns. REACT-valmiuden avulla.

Kaakkois-Euroopan akuutit ongelmat ovat tasaantumassa. Jugoslavien demokratisoitumi-sen myötä maa kutsuttiin ETYJ:n 55. osanottajavaltioksi. Wienin ministerikokouksessa marraskuussa 2000 presidentti Kostunica allekirjoitti Helsingin päätösasiakirjan, Pariisin peruskirjan ja Istanbulin turvallisuusperuskirjan.

ETYJ:in toimintojen painopiste on siirtymässä entistä enemmän itään, Kaukaasiaan ja Keski-Aasiaan. Suomalaiset osallistuivat ETYJ-missioiden toimintaan Bosnia-Hertzego-vinassa, Kosovossa, Kroatiassa, Virossa, Latviassa, Moldovassa ja Kirgisiassa ja vaalitark-kailuun Kroatiassa, Kirgistanissa, Bosnia-Hertzegovinassa, Albaniassa, Kosovossa, Ro-maniassa, Azerbaidzanissa ja Jugoslavian liittotasavallassa.

ETYJin poliittis-sotilaallisella ulottuvuudella työ painottui mm. Suomen aktiviteetin

tulok-69 Ulko- ja turvallisuuspolitiikka – 0sa II

sena turvallisuusyhteistyön foorumilla marraskuussa hyväksyttyyn ETYJin pienaseasiakir-jaan, joka on ensimmäinen kansainvälisessä järjestössä neuvoteltu laaja toimenpideohjelma pienaseongelman käsittelemiseksi. Samalla se on ETYJin panos YK:n globaalisille ponnis-teluille pienasekysymyksessä. Foorumi pyrki muutoinkin tehostamaan toimintaansa käyn-nistämällä erityisen turvallisuusvuoropuhelun valikoiduista aiheista sekä kiinnittämällä järjestelmällisemmin huomiota luottamusta ja turvallisuutta lisäävien toimien (LTL-toimi-en) toimeenpanoon.

Tarkkailulentoja koskevan Avoin taivas (Open Skies) -sopimuksen osalta Suomi jatkoi va-kiintunutta yhteistyömalliaan koelentotoiminnassa kumppaneina mm. Venäjä ja Ranska.

Sotilaallista todentamista ulkomailla ja toimimista avustajana Daytonin rauhansopimuksen mukaisissa asevalvontatoimissa jatkettiin vakiintuneessa mittakaavassa. ETYJin puitteis-toon asettuvan, Euroopan tavanomaisia asevoimia sääntelevän sopeutetun TAE-sopimuksen voimaantulon näkymät lykkääntyivät, koska NATO-maat ehdollistivat ratifiointikäsittelynsä siihen, että Venäjä toimeenpanee Istanbulin päätöksissä marraskuussa 1999 ottamansa maa-ja aluekohtaiset velvoitteet.

2.4. Rauhanturvaaminen

Rauhanturvaamistoimintaan kertomusvuoden lopulla osallistuvien suomalaisten määrä oli runsaat 1.600.

Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan painottui edelleenkin Balkanin alueelle. Suomi jatkoi osallistumistaan NATO-johtoisissa SFOR- ja KFOR -operaatioissa.

Suomen SFOR-joukkojen vahvuus Bosnia-Hertsegovinassa oli 120 rauhanturvaajaa.

KFOR-operaatioon Kosovossa Suomi osallistui 820 henkilön vahvuisella rauhanturvapatal-joonalla. Suomi vahvensi kesäkuussa 2000 UNIFIL-rauhanturvapataljoonaansa Etelä-Li-banonissa 153 henkilöllä, 646 henkilöön.

Suomi päätti osallistua YK:n Etiopian ja Eritrean rajalle perustettuun UNMEE-rauhanturva-operaatioon (UNMEE - United Nations Mission in Ethiopia and Eritrea) seitsemällä sotilas-tarkkailijalla ja kahdella esikuntaupseerilla. Lisäksi suomalaisia sotilastarkkailijoita palve-lee edelpalve-leen Kashmirissa, Lähi-idässä, Irakin/Kuwaitin rajalla, Kosovossa ja Kroatiassa.

Suomi osallistui myös Kyproksella toimivan UNFICYPin toimintaan rakentajaosastolla.

Uusi rauhanturvaamislaki astui voimaan 31.12.2000. Rauhanturvalain muutoksella pyrittiin selkiyttämään sekä osallistumispäätöksen tekemistä että käytännön toimia niissa operaati-oissa, joihin Suomi osallistuu. Laista poistettiin säännös, jonka mukaan lakia ei sovelleta 'muuhun rauhaanpakottamiseksi katsottavaan toimintaan'. Laki ei muuta Suomen rauhantur-vaamistoimintaan osallistumisen kriteereitä. Suomi voi jatkossa osallistua humanitaarisiin rauhanturvatehtäviin silloinkin, kun aloitteentekijänä on YK:n turvallisuusneuvoston sijasta jokin muu YK-elin, kuten pakolaisasioista vastaava UNHCR.

Suomi osallistuu myös monikansalliseen SHIRBRIG-järjestelyyn (Multinational UN Stand-by High Readiness Brigade). SHIRBRIG-hankkeen tarkoitus on tukea YK:n nopean toimin-nan kyvyn kehittämistä ja se koostuu eräiden YK:n jäsenvaltioiden UNSAS-järjestelmään ilmoittamista joukoista. UNMEE-rauhanturvaoperaatio oli ensimmäinen, johon SHIRBRIG osallistui. Suomen UNMEEhen asettamat kaksi esikuntaupseeria ovat osa SHIRBRIGia.

Kertomusvuonna Suomi osallistui myös NORDCAPS-yhteistyöhön (Nordic Coordinated Arrangement for Military Peace Support), jonka tavoitteena on luoda yhteinen pohjoismai-nen valmiusjärjestely. Ruotsiin perustettiin 1.10.2000 pysyvä suunnitteluelin, jossa on edustettuna upseereja Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Tanskasta.

70 Ulko- ja turvallisuuspolitiikka – 0sa II

Suomi on kehittänyt valmiuksiaan osallistua YK:n rauhanturvaamistoimintaan osallistumal-la UNSAS-valmiusjärjestelyyn (UN Stand-by Arrangements System).

2.5. Siviilikriisinhallinta

Kertomusvuonna käynnistyi EU:n siviilikriisinhallintakomitean työ. Tarkoituksena on vah-vistaa EU:n kykyä osallistua kriisialueilla tarvittavaan siviilitoimintaan. Feiran Eurooppa-neuvosto määritteli toiminnan painopistealoiksi poliisitoimen, oikeusvaltion ja julkishallin-non vahvistamisen sekä pelastustoimen. Nizzan Eurooppa-neuvosto päätti poliiseja koske-van voimavarakonferenssin järjestämisestä vuonna 2001.

Siviilikriisinhallinnan valmistelun kansallisesta koordinoinnista vastaa ulkoasiainministeri-ön johtama hallintojenvälinen kriisinhallinnan siviilivalmiuksien kehittämistä käsittelevä työryhmä, johon osallistuu keskeisten ministeriöihin ja muiden viranomaisten edustajia.

Suomalaisia poliiseja osallistui kansainvälisiin YK:n, ETYJ:n ja WEU:n siviilipoliisiope-raatioihin yhteensä 35. Suomen lähettämiä oikeusalan asiantuntijoita osallistui ETYJ:n kenttäoperaatioihin Balkanilla ja Baltian maissa. Suomi osallistui aktiivisesti ETYJ:n har-joittamaan laajaan vaalitarkkailutoimintaan eri maissa.

Suomalaisen henkilöstön rekrytointia ja koulutusta siviilikriisinhallintatehtäviin ollaan te-hostamassa.

EUssa on käynnistynyt myös työ EU:n ja kansainvälisten järjestöjen YK:n ja ETYJin yh-teistyön parantamiseksi erityisesti siviilikriisinhallinnan alalla.

2.6. Asevalvonta ja monenvälinen aseidenriisunta

Suomi osallistui aktiivisesti EU:n yhteistyöhön asevalvonta- ja aseriisuntakysymyksissä.

Unioni koordinoi kantojaan ja esiintyi yhtenäisenä pitäen useimmiten yhteisen EU-puheen-vuoron eri aseriisuntafoorumeilla. Lisäksi unioni toteutti useita demarsheja aserajoitusjär-jestelyjen lujittamiseksi mm. täydellisen ydinkoekiellon (CTBT) voimaanastumiseksi.

Suomen puheenjohtajakaudella hyväksytyn Venäjän joukkotuhoaseiden hävittämistä koske-van yhteisen toiminnan toimeenpanossa edettiin ja käynnistettiin uusien hankkeiden identi-fiointi. EU:n aseviennin käytännesääntöjen soveltamista täsmennettiin saatujen kokemus-ten pohjalta. Käytännesääntöjen toinen vuosiraportti hyväksyttiin syksyllä.

EU toimi aktiivisesti YK:n vuoden 2001 pienasekonferenssin valmisteluissa. EU valmisteli ehdotuksen kokouksessa hyväksyttäväksi toimintaohjelmaksi. EU jatkoi pienasehankkeiden toimeenpanoa Kambodzhassa ja Mosambikissa ja käynnisti uuden projektin Etelä-Ossetias-sa yhteistyössä ETYJin kansEtelä-Ossetias-sa. Lisäksi edettiin EU:n ja SADC-maiden välisessä yhteistyös-sä. ETYJissä hyväksyttiin EU:n ja Kanadan aloitteesta valmisteltu pienaseasiakirja. Poliitti-sesti sitovassa asiakirjassa sovitaan mm. tietojenvaihdosta, asevientikriteeriestä, asevälityk-sestä, aseiden merkinnästä ja rekisteröinnistä. Aseiden laittoman kaupan rikollisoikeudelli-sia kysymyksiä koskevan YK:n tuliasepöytäkirjan neuvotteluja jatkettiin.

Ydinsulkusopimuksen (NPT) 5. tarkastelukokous saavutti ensimmäisen kerran sitten vuo-den 1985 päätyi yhteisymmärrykseen. Kokous sopi toimintaohjelmasta. Suomi toimi III ydinenergian rauhanomaista käyttöä tarkastelevan pääkomitean puheenjohtajana. EU hy-väksyi yhteisen kannan ennen NPT:n tarkastelukokousta. YK:n 55. yleiskokouksen ase-riisuntakysymyksiä tarkastelevassa I komiteassa suurin osa päätöslauselmia hyväksyttiin sopuisasti konsensuksella.

71 Ulko- ja turvallisuuspolitiikka – 0sa II

Suomi toimi vuonna 2000 Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvoston jäsenenä.

Helsingissä 9.-13.10.2000 pidetyssä ohjusteknologian vientivalvontajärjestelyn (MTCR) täysistunnossa Suomi valittiin järjestelyn puheenjohtajaksi vuoden ajaksi. Puheenjohtajana Suomi on edustanut järjestelyä kansainvälisissä yhteyksissä, ylläpitänyt suhteita järjestelyn ulkopuolisiin maihin sekä käynyt keskusteluja uusien jäsenkandidaattien kanssa. Lisäksi puheenjohtajan tehtävänä on ollut käydä keskusteluja uudesta MTCR:n puitteissa neuvotel-lusta laajemmasta ohjusalan käytännesäännöstöstä ulkopuolisten maiden kanssa.

Venäjän kemiallisten aseiden hävittämisohjelmaan liittyvä Suomen tukiprojekti allekirjoi-tettiin syyskuussa. Genevessä jatkettiin viidettä vuotta neuvotteluja biologisten aseiden kiel-tosopimuksen todentamispöytäkirjasta.

Suomi osallistui jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen osapuolten toiseen vuosiko-koukseen tarkkailijana sekä osapuolena joulukuussa järjestettyyn ns. II miinapöytäkirjan kokoukseen. Miinatyöryhmä jatkoi selvitystyötä osallistumisesta täyskieltoon.

Puolustusmateriaalialan yhteistyöhön osallistuminen selkiintyi Suomen liityttyä WEAGin täysjäseneksi marraskuussa 2000. Pohjoismaiden välillä aloitettiin neuvottelut puolustuste-ollista yhteistyötä koskevasta valtiosopimuksesta.