Tässä luvussa käsittelen mitkä osatekijät vaikuttavat ihmisen ensimmäiseen alitajuiseen reaktioon objektin ulkomuodolle, eli vaistonvaraisen tason reaktiota ja mitä tunteita se voi aiheuttaa. Kyseessä on, edellä käsitelty tuote-keskeinen
tunteiden lähde, sillä tunteet ovat aiheutettu tuotteen ulkonäöllä. Ensimmäinen emotionaalinen reaktio objektiin on tärkeää, sillä se määrittelee myös myöhempää suhdetta siihen. Vaikka ihmiset voivat kokea monenlaisia tunteita I-T vuorovaikutuksessa ja liittää niille tunteille erilaisia merkityksiä, objektin fyysisten ominaisuuksien merkitykset usein ylittävät muita (van Gorp ym. 2012, 14). Tuote-keskeinen emotionaalinen suunnittelu onkin selvästi yleisin ja eniten huomioon otettu lähestymistapa suunnitteluun, jonka vaikutuksen huomaa heti ensimmäisenä ja siihen myös panostetaan eniten, ainakin jos kyse ei ole pelkästään työkalun roolissa olevasta esineestä.
Tapa, miten ihmiset havaitsevat tuotteita ei ole niin satunnainen ja subjektiivinen, kun voisi luulla. Tiettyjen tunteiden ja ulkomuodon yhteys on ilmeinen ja vaikuttaa meihin paljon enemmän kuin käsitämme. Ihmiset ovat geneettisesti ohjelmoituja kokemaan positiivisia tunteita sellaisille asioille ja tilanteille, jotka evoluution historian aikana tarjosivat ruokaa, lämpöä tai suojelua. Esimerkiksi: lämpimät ja mukavasti valaistetut paikat; symmetriset, pyöreät ja sileät objektit;
kirkkaat, kyllästetyt sävyt; aistilliset tuntemukset, äänet ja muodot yms. (Norman 2005, 29).
Alitajuinen reaktio objektiin muodostuu sen ulkomuodon erilaisista ominaisuuksista, jotka tekevät objektista sen, mikä se ulkonäöllisesti on (esimerkiksi materiaalivalinnat, muodot, rakenteet yms.). Niiden ominaisuuksien aiheuttamat tunteet voi tarkastella muotoilun elementtien ja periaatteiden kautta, sillä ne ovat perusosatekijät joista objektin ulkonäkö koostuu.
Elementit ovat peruskomponentteja, kuten esimerkiksi: linjat, massat ja tekstuurit, jotka muodostavat kalusteen kokonaisuuden. Periaatteet ovat esimerkiksi: korostaminen, tasapaino ja jatkuvuus ja niiden tehtävä on muodostaa, järjestää ja hallita peruselementtejä.
Tuote-keskeinen emotionaalinen suunnittelu on hyvin esitetty Tomas Ekström työssä Emoticons - The emotional meaning of form, shape and music (2011). Työssään hän pohtii muotoilun elementtien ja periaatteiden osatekijöiden emotionaalisen merkityksen. Tutkimuksessaan hän ei käytä koko tunteiden skaalaa, vaan yksinkertaistaa tunteita neljään ryhmään:
vahvat positiiviset (tai ihailu), vahvat negatiiviset (tai pelko), heikot positiiviset (tai rauha) ja heikot negatiiviset (tai suru) tunteet. Kootun tiedon pohjalta hän suunnittelee neljä eri tuolia, jotka edustavat neljä erilaista tunteiden ryhmää (kuva 27).
Hänen käyttämä lähestymistapa jakaa ulkomuotoa osatekijöiksi ja analysoida ne erikseen, muuttaa saadut tulokset käytäntöön ja auttaa ymmärtämään muodon aiheuttamia tunteita.
Toinen samankaltainen näkökulma ehdottaa, että tuotteen luonteen pääpiirteitä voi yksinkertaistaa dominoivaan/alistuvaan ja ystävälliseen/epäystävälliseen. Tunteiden voimakkuus määrittyy dominointi kriteerilla ja tunteiden positiivisuus taas ystävällisyys kriteerillä. Eli vahvoja tunteita (sekä positiivisia, että negatiivisia) aiheuttavat dominoivat piirteet ja tunteiden positiivisuudesta vastaa tuotteen ystävällisyyden taso (van Gorp ym. 2012, 116). Eli jos tuotteen jotakin ominaisuutta pidetään positiivisena, se voi viestiä tuotteen ystävällisestä luonteesta ja jos jotakin ominaisuutta pidetään enemmän huomiota herättävänä kuin toista, se voi viestiä sen dominoivasta luonteesta.
Molemmissa näkökulmissa tunteiden tulkinta on yksinkertaistettu kahden arviointikriteerin mukaan: valenssin ja
intensiteetin. Ominaisuuksien yksinkertaistaminen on välttämätöntä, sillä ei ole universaalia keinoa, jolla voi selvittää koko tunteiden skaalan monipuolisuutta tämän tyyppisessä tutkimuksessa. Tästä syystä menetelmän haittapuolena on,
analyysin kattavuudesta huolimatta, sen tulosten karkeus ja rajoittuneisuus. On myös huomioitavaa, että tulkinnat voivat olla osittain subjektiivisia ja sen takia analyysin tulokset ovat vain suunta-antavia. Tutkimus ei pyri selvittämään
absoluuttista totuutta muodon takana, vaan auttaa ymmärtämään mitkä seikat vaikuttavat tuotteen hahmottamiseen ja siitä syntyvien tunteiden syntymiseen. Sitä ei kannata ottaa ohjeena emotionaaliseen suunnitteluun, vaan enimmäkseen yhtenä esimerkkinä, miten emotionaalista suunnittelua voi lähestyä.
52
Käytän Ekströmin lähestymistapaa oman konseptin analyysissä, eli jakaan aiheuttamia tunteita valenssin ja intensiteetin mukaan. Analysoin oman konseptin ensi vaikutelmaa seuraavia kriteereitä käyttäen: viiva ja sen suunta, muoto, pinnan jatkuvuus, tila, liike, kuvio, tekstuuri, väri, yhtenäisyys, balanssi, mittasuhde, kontrasti, korostaminen, rytmi, jatkuvuus, läheisyys ja samankaltaisuus. Jätin analyysista joitakin kriteereitä (piste, yhteys, sulkeminen) käsittelemättä, sillä joko en nähnyt niillä olevan suurta vaikutusta konseptin havaintoon, tai samantyyppisiä asioita oli käsitelty muiden ominaisuuksien kautta. Monien muotoilun periaatteiden vaikutusta ei voi kääntää suoraan joksikin tunnetilaksi, sillä ne toimivat pelkästään tunteen vahvistajina tai heikentäjinä, esimerkiksi yhtenäisyys ja kontrasti. Eli vahva kontrasti ei voi aiheuttaa tiettyä
tunnetta, vaan pelkästään vahvistaa tunnetta, joka syntyy komposition merkityksestä tai viestistä.
Arvioidakseen jokaisen ominaisuuden aiheuttamat tunteet, asetan ne kaavioon, joka näyttää tunteiden progressiot (positiivisista negatiivisiin ja vahvoista heikkoihin). Käytän siihen circumplex-mallia*, jossa tunteet nähdään valenssin ja intensiteetin yhdistelminä.
*
Circumplex-mallia käytetään ymmärtääkseen persoonallisuutta, tunnetiloja tai muita psykologisia alueita, jolloin muuttujat on järjestetty kaksiulotteisesti ympyrä-muotoiseen taulukkoon kahta akselia pitkin. Tunteiden intensiteettia edustaa vertikaali akseli ja tunteiden valenssia horisontaalinen, ympyrän keskus edustaa neutraalia valenssia ja intensiteetin keskivoimakkuutta. Elementit, jotka sijaitsevat ympyrässä lähellä toisiaan, ovat enemmän kytköksissä toisiinsa, kuin elementit, jotka sijaitsevat toisistaan erillään, ja taas elementit, jotka sijaitsevat akseleidenvastakkaisissa suunnissa, liittyvät toisiinsa negatiivisesti (Dictionary of Sport and Exercise Science and Medicine by Churchill Livingstone, 2008)
Analysoidakseen kalusteen ulkomuotoa, käytän kolmen kuvan sarjaa, joka edustaa kalusteen kolmea eri
peruskokoonpanoa, jotka ovat visuaalisesti erilaiset (kuva 28). Valitsin kolme kokoonpanoa, sillä jokainen niistä on ulkomuodoltaan sen verran erilainen, ettei analyysi olisi tarpeeksi kattava, jos analysoisin vain yhtä. Nämä kolme kokoonpanoa edustavat hyvin konseptin vaihtelevuutta, silloin kaikki sen perusosat (laatikot ja pöydät) ovat käytössä yhtaikaa, mutta ilman lisäosia välttäkseen sekavuutta. Myös konseptin pöytäkannet jäivät analyysistä pois, sillä ne ovat useimmiten piilossa laatikoiden alla. Kuvassa olevan ihmishahmon on tarkoitettu näyttämään kalusteen mittasuhteita.
Viiva ja sen suunta
Viiva on pisteiden ketju, joka on aina pidempi kuin paksumpi. Viivat voivat olla todellisia tai epäsuoria. Todellisella viivalla on leveys, pituus ja suunta. Se voi olla joko erillinen objekti tai muodostettu pintojen kohtaamisesta tai leikkauskohdasta.
Epäsuora viiva ei ole fyysisesti olemassa, mutta muiden elementtien järjestys viittaa siihen. Viivat ovat todennäköisesti kaikkein hyödyllisin elementti komposiitiossa, joilla voi luoda sekä muotoa ja perspektiiviä, että merkityksen ja rakenteen tuntua (Ekström 2011, 25). Viivalla on psykologinen vaikutus riippuen sen suunnasta, paksuudesta ja tyypistä (Jirousek 1995).
Viivan erilaiset suunnat aiheuttavat erilaisia tunteita. Horisontaaliset viivat luovat mukavuuden, rauhallisuuden, vakauden ja turvallisuuden tunteita. Nämä viivat näyttävät olevan makuulla ja sillä tavalla levossa suhteessa painovoimaan, myös niiden yhteys horisonttiin assosioituu maanläheisten asioiden kanssa. Vertikaaliset viivat edustavat korkeutta ja
arvokkuutta ja tuntuvat vahvoilta ja jäykiltä. Nekin ovat vakaita, sillä ne välittävät liikkeen puutetta, mutta myös ovat täynnä potentiaalista energiaa, joka vapautuisi, jos ne kaatuisivat (Bradley 2010). Vertikaalisten viivojen paljous voi myös
aiheuttaa levottomuuden tunteen. Horisontaalisten ja vertikaalisten viivojen yhdistelmä mahdollistaa rakenteen
näyttämään vakaalta ja lujalta, mikä viittaa pysyvyyteen, luotettavuuteen ja turvallisuuteen (Jirousek 1995). Diagonaaliset viivat ovat dramaattisempia kuin vaaka- tai pystysuuntaiset viivat: epätasapainoisimpia, epävakaampia, energisimpia ja jännittävimpiä. Ne ovat paras tapa luoda liikettä, suuntaa ja toimintaa. Niiden vauhdin tunnetta voi säätää viivojen
kaltevuudella: miten jyrkempi, siten nopeampi (Jirousek 1995). Kun diagonaaliset viivat ovat yhdistettyinä horisontaalisten 54
ja vertikaalisten kanssa, se aiheuttaa tunteita voimasta ja dynamiikasta (Forbes). Kaarevan viivan aiheuttamat tunteet riippuvat sen jyrkkyydestä: loivasti kaarevat viivat edustavat rauhallisuutta, mukavuutta, turvallisuutta ja keveyttä, kun taas jyrkät käyrät ovat energisia ja dramaattisia. Käyristä viivoista syntyvät muodot aiheuttavat tunteita, jotka asosioituvat sen muodon kanssa (Cousins 2014).
Ekströmin mukaan, vahvoja positiivisia tunteita aiheuttavat diagonaaliset viivat, koska ne välittävät tunteen liikkeestä, suunnasta, nopeudesta ja aktivisuudesta. Erityisesti diagonaaliset tasaiset viivat, koska ne vahvistavat sulavan liikkeen tuntoa. Vahvoja negatiivisia tunteita aiheuttavat hallitsevat vertikaaliset ja diagonaaliset, sekä terävät ja kulmikkaat viivat.
Vertikaaliset viivat, sen takia, että ne vastustavat ja uhmaavat painovoimaa, mikä voi aiheuttaa pelokkaan kunnioituksen tunnetta. Diagonaaliset viivat, koska ne tekevät komposiitiosta voimakkaamman. Terävät ja kulmikkaat viivat, niiden dramaattisten suunnan muutosten takia, jotka välittävät räjähtävää energiaa ja törmäyksiä ehdottavaa liikettä. Heikompia positiivisia tunteita aiheuttavat horisontaaliset viivat, dominoivien horisontaalisten ja vertikaalisten viivojen yhdistelmä, sekä pehmeät ja lievästi kaarevat viivat, joita nähdään tuttuina, miellyttävinä ja rentouttuvina, sillä ne muistuttavat ihmisvartaloa. Heikompia negatiivisia tunteita aiheuttavat ilman selkeää suuntaa olevat viivat, sillä niitä havaitetaan sekavina, levottomina ja kaoottisina (2011,26-27).
Konseptia hallitsevat horisontaalisen ja vertikaalisen viivan suuntia, joita on ohennettu ympyrän kaarevilla viivoilla. Koska kalusteella on monta eri kokoonpanoa, viivan jatkuvuus ja suunta voivat hieman vaihdella ja vaikuttaa sillä tavoin viivan aiheuttamien tunteiden tulkintaan. Yhteistä joka kokoonpanolle on horisontaalisen ja vertikaalisen viivan suunnat; suorat ja välillä kulmikkaat viivat; vertikaalisten viivojen alaspäin suuntautuminen ja ympyrän muotoiset pienemmät kaarevat viivat.
Edellisestä päätellen, horisontaalisten ja vertikaalisten viivojen yhdistelmä, joka on jossain määrin ominainen joka
kokoonpanolle, aiheuttaa heikompia positiivisia tunteita. Kuitenkin, kulmikkaat viivat voivat aiheuttaa negatiivisia tunteita.
Kun vertikaalisten viivojen (kalusteen jalat) suunta osoittaa alaspäin (jalkojen yläpuolella olevien laatikoiden painon vaikutuksen takia), se viestii rentoutumista (van Gorp ym. 2012, 120). Eli aiheuttaa todennäköisesti heikompia positiivisia tunteita. Ympyrän muotoisten kaarevien viivojen aiheuttamat tunteet, kuten oli mainittu aikaisemmin, ovat samoja, kun ympyrän muodon aiheuttamat. Muodon aiheuttamia tunteita pohdin tarkemmin seuraavassa luvussa. Lyhyesti sanottuna ympyräviivan aiheuttamat tunteet ovat todennäköisesti positiivisia.
Kuten mainitsin aikaisemmin, horisontaalisten ja vertikaalisten viivojen suuntien suhde riippuu kalusteen kokoonpanosta.
Ensimmäisessä kokoonpanossa yksi paksu horisontaalinen viiva hallitsee hiukan monta ohuempaa vertikaalista. Sellainen asetelma voi aiheuttaa heikompia positiivisia tunteita. Toisessa kokoonpanossa on enemmän vertikaalisia viivoja (jalat, laatikoiden aukot ja kokoonpanon korkeus), kuin ensimmäisessä. Ne ovat kuitenkin tasapainotettu horisontaalisilla (pöytien harmaat reunat ja laatikoiden neliö muoto). Koska vertikaaliset viivat ovat vaarallisemman tuntuisia, kuin horisontaaliset, tämä asetelma todennäköisesti aiheuttaa negatiivisimpia tunteita, kuin edellinen. On kuitenkin vaikeaa määrittää sen negatiivisuuden astetta. Kolmannessa kokoonpanossa on vertikaalisten ja horisontaalisten viivojen sekoitus, kuin ensimmäisessäkin, eli se aiheuttaa heikompia positiivisia tunteita. Edellisesta päätellen, viivan suunnan aiheuttamat tunteet ovat pääosin lievästi positiivisia.
Muoto
Muoto on alue, joka on luotu joko suljetulla viivalla, värillä, tekstuurilla tai ympäröivillä muodoilla (Tersiisky 2004).
Muotojen ja niiden yhdistelmien variaatioita on loputtomasti ja ne saavat esille erilaisia assosiaatioita ja tunteita. Usein merkitys riippuu kontekstista, assosioituu aiempiin kokemuksiin tai on kulttuurisidonnainen. Eli muodon emotionaaliseen arvoon paljolti vaikuttaa sen symbolinen merkitys. Emotionaalisella reaktiolla kuvan symboliseen puoleen ei ole mitään tekemistä komposiitiossa käytettyjen todellisten muotojen kanssa (tunteita aiheuttaa kuvattu tapahtuma, eikä tietyt muodot). Kuitenkin, muodoilla itsellään on emotionaalinen vaikutus, vaikkei yhtä vahva kuin symboleilla. Erilaiset geometriset muodot aiheuttavat erilaisia tunteita kulttuurisista eroista ja ikäryhmistä riippumatta (Ekström 2011, 28).
56
Muodot jakautuvat kolmeen ryhmään: geometriset, luonnolliset/orgaaniset ja abstraktiset. Geometriset muodot ovat mitä useimmiten ihmiset pitävät muotoina: ympyrät, neliöt, kolmiot, yms. Sellaiset muodot koostuvat vakiomalleista, jotka ovat helposti tunnistettavissa. Niiden säännöllisyys viittaa järjestykseen, tehokkuuteen ja rakenteeseen (Cahill 2013). Niitä pidetään ihmisten tekeminä, keinotekoisina ja vieraina. Ne ovat hyvin harvinaisia luonnossa ja sen takia eivät kovin tuttuja (Jirousek 1995). Geometristen muotojen emotionaalinen vaikutus eroaa: vaikka niiden matemaattinen täydellisyys voi nähdä positiivisena asiana, samalla niiden vieraus voi aiheuttaa vahvoja negatiivisia tunteita (Ekström 2011, 28).
Orgaaniset muodot ovat usein epäsäännöllisiä ja epäsymmetrisiä ja niitä pidetään luontoperäisenä, mikä tuo mieleen luontoa ja omaa vartaloa. Koska ne ovat tuttuja muotoja, ne eivät innosta meitä samalla tavalla (Jirousek 1995). Toisaalta, ne ovat tavallisesti miellyttäviä ja rauhattavia, samalla ilmaisevat spontaanisuuden tunnetta olemalla vapaamuotoisia ja epäsymmetrisiä (Cahill 2013). Abstraktit muodot ovat tunnistettavat, mutta eivät ole todelliset. Ne ovat orgaanisten muotojen tyylitettyjä tai yksinkertaistettuja versioita (esimerkiksi tikku-ukko on henkilöä esittävä abstrakti muoto).
Typografiset kirjoitusmerkit ovat kirjaimia edustavia abstrakteja muotoja ja ikonit ovat ideoita ja konsepteja edustavia abstrakteja muotoja (Cahill 2013).
Ekströmin mukaan vahvoja positiivisia tunteita aiheuttavat hallitsevat epäsymmetriset orgaaniset muodot, koska ne luovat positiivista dynamiikkaa komposiitiossa. Myös neliöit ja suorakulmioit aiheuttavat samoja tunteita, koska vakaus suhteessa painovoimaan aiheuttaa positiivisia tunteita. Kuitenkin, nämä muodot tulisi käyttää hallitusti komposiition dynamiikan säilyttämiseksi. Heikoimpia positiivisia tunteita aiheuttavat orgaaniset muodot yleisesti. Geometrisista muodoista erityisesti ympyrät sopivat tähän milentilaan, sillä ne ovat suljetut ja omavaraiset, mitä merkitsee turvallisuutta, suojelevuutta ja rauhallisuutta. Geometristen muotojen korostaminen yleisesti ja kolmioiden erityisesti, aiheuttaa vahvoja negatiivisia tunteita. Geometriset muodot, jotka ovat kallistettu ja käännetty vinoon pystyakselia nähden aiheuttavat heikoimpia negatiivisia tunteita (muodon vinous tässä tapauksessa viittaa siihen, että muoto on kallistettu jollain vahvalla voimalla) (2011, 28).
Konsepti koostuu yksinkertaisista geometrisista muodoista, jotka ovat: neliöt, suorakulmiot ja ympyrät. Neliöt ja suorakulmiot ovat tuttuja ja luotettavia muotoja, jotka edustavat ja tuovat mieleen sellaisia asioita, kuten: järjestys, turvallisuus, rehellisyys, kestävyys, rauhallisuus ja maanläheisyys (Bradley 2010). Ne ovat vakaita, eivätkä yleensä ole huomion keskipisteinä (Cahill 2013). Ympyröiden läsnäolo komposiitiossa toimii huomion herättäjänä, ympyrät luovat korostuksen, jonka takia ne ovat hyviä välittämään viestiä ja kehottamaan toimiin. Konseptini ympyrät (syvennykset) sopivat tähän rooliin, koska niiden tarkoitus on edistää toimintaa sekä kahvoina, että lisäosien pidikkeinä. Sen lisäksi ympyrät edustavat yhtenäisyyttä, harmoniaa, energiaa, voimaa, turvallisuutta, kestävyyttä, liikettä ja mukavuutta
(Msfranke 2012). Myös konseptissa on vahvasti läsnä useasti toistuva sylinterin muoto (kalusteen jalat), joka pehmentää ja tasapainottaa neliön muotoisia kulmikkaita laatikoita. Toisaalta taas, jos jalkojen muotoa arvioidaan kaksiulotteisesti tai vähän kauempana, sylinterin muoto, tässä tapauksessa, näyttää enemmän paksulta viivalta, sen mittasuhdeidensa takia.
Vaikka nämä kuvitellut viivat eivät ole todellisia muotoja, ne vaikuttavat komposiition tulkintaan yhtä paljon kuin oikeatkin muodot. Viivojen suuntauksesta ja tyypistä riippuen, ne voivat aiheuttaa tiettyjä tunteita ja mielentiloja. Niin kuin oli
käsitelty Viiva, sen jatkuvuus ja suunta luvussa, vertikaaliset viivat edustavat korkeutta ja arvokkuutta ja tuntuvat vahvoilta ja jäykiltä. Ne ovat vakaita, sillä ne välittävät liikkeen puutetta, mutta myös ovat täynnä potentiaalista energiaa, joka vapautuisi, jos ne kaatuisivat (Bradley 2010). Vertikaalisten viivojen paljous voi myös aiheuttaa levottomuus tunteen. Kun viivat ovat paksuja, ne edustavat voimaa, kunnioitusta ja uskallusta. Paksujen viivojen liikakäyttö voi kuitenkin aiheuttaa musertavan vaikutelman. Sen välttämiseksi niitä pitää tasapainottaa muiden visuaalisten elementtejen tai eripaksuisten viivojen kanssa (Cox 2011).
Edellisen tiedon pohjalta voi päätellä, että konseptin muotojen aiheuttamat tunteet ovat vahvoja ja yleisesti positiivisia.
Siitä huolimatta, että geometristen muotojen epäluonnollisen luonteen takia, ne voivat aiheuttaa negatiivisia tunteita, toisaalta taas neliöt, suorakulmiot ja ympyrät itsekseen, aiheuttavat positiivisia tunteita. Vaikka konseptin jalkojen paljous voi antaa päällekäyvän vaikutelman, kalusteen vakaa runko tasapainottaa jalkojen paljoutta hyvin. Neliöiden ja
suorakulmioiden ansiosta kompositio on vakaa ja jalkojen ansiosta myös dynaaminen.
57
Pinnan jatkuvuus
Useimpia kaksiulotteisten muotojen elementtejä ja periaatteita voidaan soveltaa myös kolmiulotteisiin objekteihin.
Esimerkiksi, vaikkei kolmiulotteisissa objekteissa ole linjoja, niitä voi nähdä pintojen kulmissa tai muotojen silueeteissa.
Sama pätee useimpiin muihin tekijöihin ja periaatteisiin. Kolmas ulottavuus tuo moninaisuutta: joku elementti voi
esimerkiksi olla sekä linja, että ympyrä ja kaikki siltä väliltä samaan aikaan. Tämä mahdollistaa valtavan monimutkaisten ja äärettömän monenlaisten objektien kirjoa, silloin on mahdotonta sanoa mitään yleistä muotojen luokittelusta ja
ylipäätään sen olemassaolosta. Tässä tapauksessa ajatteleminen objekteista yksinkertaisesti kaksiulotteisten elementtien sekoituksina, joiden emotionaalista arvoa ymmärretään (esimerkiksi viivat), auttaa erottamaan joitakin niiden
tunneominaisuuksia. Kuitenkin, kun objektit tulevat monimutkaisemmiksi, on jo yhä vaikeampi sanoa mistä yksi pinta alkaa ja toinen loppuu. Silloin kannattaa tarkastella objektin muotoa myös kolmiulotteisesti, eli pinnan jatkuvuuden kannalta.
Pinnan jatkuvuus merkitsee pintojen välistä siirtymistä, eli kuinka objektin eri osat siirtyvät toisesta toiseen (Ekström 2011, 46). On olemassa pinnan jatkuvuuden kolme tasoa: sijainnin mukainen (positional), tangentiaalinen (tangential) ja
kaarevuuden mukainen (curvature) (Core Jr 2009).
Sijainnin mukainen jatkuvuus viittaa kovaan reunaan, joka syntyy kun pinnat leikkaavat toisensa. Tavallaan se on jatkuvuuden puutetta, joka luo täydellisen jaon pintojen välissä. Sitä voi nähdä rikkoutumisen, leikkaamisen tai jonkun risteämisen seurauksena. Tämän tyyppinen pinnan jatkuvuus aiheuttaa täsmällisyyden, virheettömyyden, vaaran ja rakenteen tunteita sen selvän luonteen ja terävien reunojen takia. Sijainnin mukainen jatkuvuus on yleinen luonnossa:
esimerkiksi vuoret, kristallit, jotkut kasvit (Ekström 2011, 47).
Tangentiaalinen jatkuvuus määrittyy ympyrän kaarella, joka luo suhteellisen tasaisen siirtymisen pintojen välissä. Tämän siirtymisen luonnetta voi parhaiten ymmärtää kuvittelemalla suoraa viivaa, joka on piirretty kahden ympyrän välissä: viivan ainoa kosketuspinta kunkin ympyrän kanssa on tangentiaalinen. Vaikka siirtyminen on aika sileä, tunnistettava murtoviiva paljastaa kohdan missä ympyrä yhdistyy linjan kanssa (Core Jr 2009). Tangentiaalinen jatkuvuus ei ole olemassa
luonnossa puhtaassa muodossa. Se on täysin ihmisen abstraktinen rakennelma, joka on suunniteltu yksinkertaistamaan tuotekehitystä ja valmistusta. Koska se on keinotekoinen rakenne, se myös tuntuu keinotekoiselta, sillä sitä on tunnettu vain sadan vuoden verran ja sen takia sen muotokieli on aika vieras. Tämän tyyppinen pinnan jatkuvuus viestii
hyödyllisyyttä, toiminnallisuutta, tehokkuutta, käytännöllisyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta (Ekström 2011, 47).
Kaarevuuden mukainen jatkuvuus tapahtuu, kun pintojen välinen kaarevuus on samanlainen. Se luo täydellisen ja saumattoman siirtymisen pintojen välissä, silloin ei voi määrittää missä yksi pinta loppuu ja toinen alkaa. Kaarevuus on yleinen luonnossa: enimmäkseen orgaanisessa elämässä, mutta myös kiveissä ja maisemissa. Tämä jatkuvuus viestii hienostuneisuutta, eleganssia, sulavuutta, ylväyttä ja puhtautta (Ekström 2011, 47).
Kaikissa objekteissa on havaittavissa jossain määrin edellä kuvattujen pinta- ryhmien ominaisuuksia, ja ne aiheuttavat niille luontaisia tunteellisia reaktioita. Ekströmin mukaan, voimakkaiden posiitiivisten tunteiden aiheuttamiseksi voi käyttää kaarevuuden mukaista jatkuvuutta yhdessä tai kahdessa suunnassa ja tangentiaalista jatkuvuutta toisessa suunnassa.
Tangentiaalinen jatkuvuus lisää tarkoituksen ja tehokkuden tuntoa, mikä antaa muutoin sulavalle muodolle selkeämmän suunnan ja korkeamman intensiteetin. Voimakkaiden negatiivisten tunteiden aiheuttamiseksi voi käyttää sijainnin
mukaisesta jatkuvuutta joka suunnassa. Tämä johtaa objektiin, jolla on tarkka ja selvä tarkoitus, samalla kun sen kovat reunat viittaavat vaaraan. Heikompien posiitiivisten tunteiden aiheuttamiseksi voi käyttää kaarevuuden mukaista jatkuvuutta joka suunnassa. Tämä johtaa erittäin tyylikkäisiin, sulaviin ja orgaanisiin objekteihin. Liikkuvuus joka
suunnassa ja symmetria synnyttävät selvän suunnan puuttumisen ja heikon dynaamisuuden. Lopputuloksena on hyvin staattinen, mutta siro objekti. Heikompien negatiivisten tunteiden aiheuttamiseksi voi käyttää kaarevuuden mukaista jatkuvuutta joka suunnassa. Toisin kuin heikompien positiivisten tunteiden tapauksessa, kaarevuuden mukainen jatkuvuus aiheuttaa tässä negatiivisia tunteita, jos sitä käytetään muiden samoja tunteita aiheuttavien periaatteiden kanssa. Tämä luo orgaanisia muotoja, jotka tuntuvat tarkoituksettomilta, satunnaisilta ja ilman selkeää suuntaa olevilta (2011, 48-50).
58
Konseptin pinnan jatkuvuus on selvästi sijainnin mukainen, sillä muotojen välissä on selvä jako, pintojen muodot ovat suorat ja kulmat ilmeiset, mitä voi aiheuttaa vahvoja negatiivisia tunteita.
Tila
Tila on kolmeulotteinen tilavuus, joka voi olla tyhjä tai täytetty objekteilla ja sillä on korkeus, leveys ja syvyys. Tila voi olla positiivinen ja negatiivinen. Positiivinen tila on objekti (tai mitä aivot pitävät objektina tai ensisijaisena elementtina) ja negatiivinen tila on sen ympäri oleva alue.
Miten lähempänä muotoa havaitaan, siten kiihottavammalta ja intensiivisemmältä se näyttää. Ekströmin mukaan,
aiheuttaakseen vahvoja tunteita, sekä positiivisia, että negatiivisia, kopmpositiossa on korostettavaa muodon läheisyyttä, mitä voi välittää käyttämällä hyvin vähän negatiivista tilaa muotojen ympärillä. Toinen keino aiheuttaa vahvoja positiivisia tunteita on antaa elementtien ulottua komposition ylärajan yli. Se antaa tunteen ylöspäin suuntautuvasta liikkeestä, jota tavallisesti pidetään positiivisena asiana. Aiheuttaakseen vahvoja negatiivisia tunteita voi sekä korostaa muodon läheisyyttä, että antaa elementtien ulottua komposition sivuille, mitä havaitaan nopeana ja voimakkaana liikkeenä.
Tunteiden intensiteetti muodon havaitessa vähenee muodon etäisyyden kasvatessa. Aiheuttaakseen heikkoja sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita voi käyttää tätä keinoa, eli paljon negatiivista tilaa muotojen ympärillä, mikä välittää niiden olevan kaukana. Myös muodon keskeinen asettelu kompositiossa ja sen reunojen pysyminen rajoissa auttaa välittämään heikkoja sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita, sillä se tekee kompositiosta staattisen (2011, 29-30).
Konseptilla on sekä paljon negatiivista tilaa, jota muodostuvat kalusteen jalkojen useat välit, että keskeinen asettelu, sillä ei mikään muoto mene komposition sivuille. Molemmat seikat voivat aiheuttaa heikkoja tunteita. Tilan aiheuttamaa tunteiden positiivisuusastetta on vaikeaa arvioida.
Liike
Liike, eli tässä tapauksessa komposition liike, kuvaa miten komposition elementit yhdistyvät toistensa kanssa ja miten katse liikkuu yhdestä elementistä toiseen. On olemassa kaksi eri komposition liikettä: staattinen ja dynaaminen.
Kompositio, joka ohjaa katsetta jatkuvien muotojen, sävyen tai viivojen avulla tasaisesti ja sujuvasti yhdestä seuraavaan, luokitellaan dynaamiseksi liikkeeksi. Dynaamiselle liikkeelle ovat ominaiset avoimet muodot (niiden ääriviivojen
päätepisteet eivät ole yhdistetyt) tai muodot, jotka liittyvät vierekkäisiin muotoihin. Kompositio, joka aiheuttaa silmän äkillisen siirtymisen yhdestä vastakkaisesta, suljetusta ja eristetystä elementistä seuraavaan, luokitellaan staattiseksi liikkeeksi (Jirousek 1995).
Ekströmin mukaan, kun liike on staattinen, kompositiosta tulee helposti ja nopeasti luettavaa, mikä myös nopeuttaa ja vahvistaa viestin voimakkuutta. Toisaalta se voi tuntua myös stressaavalta ja äkilliseltä. Eli aiheuttaakseen voimakkaita, sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita on käytettävää staattista liikettä kompositiossa. Kun liike on dynaaminen, komposition lukeminen kestää kauemmin, mikä vähentää sen intensiteettiä ja sen takia dynaaminen komposition liike aiheuttaa heikompia tunteita (2011, 31).
Ekströmin mukaan, kun liike on staattinen, kompositiosta tulee helposti ja nopeasti luettavaa, mikä myös nopeuttaa ja vahvistaa viestin voimakkuutta. Toisaalta se voi tuntua myös stressaavalta ja äkilliseltä. Eli aiheuttaakseen voimakkaita, sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita on käytettävää staattista liikettä kompositiossa. Kun liike on dynaaminen, komposition lukeminen kestää kauemmin, mikä vähentää sen intensiteettiä ja sen takia dynaaminen komposition liike aiheuttaa heikompia tunteita (2011, 31).