Kuten on edellä mainittu, muuntautuminen on konseptin perusominaisuus. Siitä johtuen kalusteella on monta eri kokoonpanoa. Se voi toimia sekä jakkarana tai pikku pöytänä (jatkossa kutsun sitä pöydäksi), että lipastona ja
konsolipöytänä ja kaikkien niiden yhdistelminä. Kaluste koostuu kolmesta pöytä-osasta, joita voi kasata päällekkäin ja kolmesta laatikosta. Pöytien ja laatikoiden eri asetteluilla kalusteen ulkomuotoa voi muunnella tarpeiden mukaan.
Seuraavat kokoonpanot ovat mahdollisia:
• Pöydät ja laatikot erikseen:
- kolme pöytää voi käyttää erikseen, kasata ryhmään tai laittaa pinoon
- kolme laatikkoa voi käyttää erikseen tai päällekkäin, vaaka- tai pystyasennossa, kansilla tai ilman
• Pöydät ja laatikot yhdessä:
- pöydät pinottuna, niiden päällä laatikot vaaka- tai pystyasennossa, kansilla tai ilman - pöydät yhdessä linjassa, niiden päällä laatikot, kansilla tai ilman
- jokaisen pöydän päällä oma laatikko
• Lisäosien kanssa tai ilman:
- lisäosat säilytys- moodissa (putket kiinni lisäjalassa, kannet nurin peittäen laatikoiden reikiä) - lisäosat käytössä (lukuisat variaatiot)
- ilman lisäosia
Kuvassa 9 esitin joitakin konseptin kokoonpanojen mahdollisuuksia. Seuraavaksi käyn kalusteen jokaista pääosatekijää (laatikot, pöydät ja lisäosat) erikseen läpi.
36
Laatikot: rakenne ja prosessi
Konseptiin kuuluu kolme saarnilaattikkoa, joiden koot ovat: 40 x 40 x 13,3 cm. Laatikoita voi käyttää sekä vaaka-, että pystyasennoissa. Laatikoiden sisään pääsee kansien kautta, jotka sijaitsevat laatikoiden eri puolilla: ensimmäinen on laatikon sivureunassa ja kaksi muuta laatikoiden päällä (yksi sen keskellä ja toinen reunalla). Kansien eri paikat
mahdollistavat vaihtelevuutta kokoonpanoissa, josta hyötyy eniten, kun laatikot on käännetty pystyyn (kuva 10). Kannet pysyvät paikoillaan magneettien avulla. Laatikoilla ja kansilla on huomaamaton jiiriliitos, sillä tavoittelin kalusteen pinnan eheyttä.
Kalusteen yksi tärkeämmistä ominaispiirteistä on laatikoiden pinnalla olevat syvennykset, joita ensinäkemällä voi pitää pelkästään koristeellisena elementtinä, mutta niiden tarkoitus on enemmänkin toiminnallinen, kuin visuaalinen. Jokaisen laatikon pinnalla on kaksi erikokoista (9 cm ja 6 cm) reikään päättyvää porrastettua syvennystä. Ne toimivat sekä lisäosien pidikkeinä, että kansien kahvoina. Reikiä voi myös peittää niihin menevillä pienemmillä kansilla (jotka myös toimivat lisäosina), silloin reikäkuvio on melkein huomaamaton, tai pitää ne auki. Reikien olleessa auki, ne antavat mahdollisuuden pyyhkäistä niihin pieniä esineitä laatikon pinnalta tai kurkistaa niistä laatikon sisään. Myös jokaisen laatikon sivureunalla on ylimääräinen reikä. Laatikoiden ollessa vaakatasossa, sillä ei ole toiminnallista funktiota (paitsi ensimmäisessä laatikossa, jolloin se toimii kannen kahvana), vaan se säilyttää laatikoiden visuaalista yhtenäisyyttä reikä-kuvion avulla.
Kun laatikot ovat käännetty pystyyn, kyseiset reiät voivat toimia lisäosien pidikkeina. Paitsi syvennykset laatikon pinnalla, myös jokaisen laatikon sisällä on yksi 30 x 5 mm syvennys. Se on tarkoitettu lisäosaputkelle, jota on mahdollista laittaa laatikon sisään laatikon pinnalla olevan reiän kautta. Syvennys takaa putken paremman pysyvyyden.
Reikien asettelussa tarkoituksena on ollut reikäkuvion näyttävän melko satunnaiselta ja tuovan vaikutelman eläimen turkin kuviosta, sillä pyrin saavuttamaan mielikuvaa elävästä olennosta. Samasta syystä ensimmäisen laatikon reikien sijainnit muistuttavat silmien ja suun paikkoja. Toinen asia mihin pyrin satunnaisella reikien järjestyksellä on kansien ja laatikoiden pinnalla olevien reikien yhtenäisyys. Kun kansien reiät sulautuvat visuaalisesti laatikoiden reikien joukkoon muodostaen yhtenäistä reikäkuviota, kannetkin eivät erotu yhtä selvästi laatikoiden pinnoista ja niiden sijainti ei ole yhtä ilmeinen. Tällä tavoittelin sekä kalusteen visuaalista eheyttä, että yllätysfaktoria, antaen käyttäjälle mahdollisuuden selvittää kannen paikkaa itse. Satunnaisen asettelun lisäksi, yhtä tärkeä oli tasapainoinen reikien asettelu: reikäkuvion piti näyttää hyvältä, vaikka laatikot käännetään tai niiden järjestys vaihdetaan. Siinä onnistuakseen oli noudatettavaa joitakin asettelun
sääntöjä, esimerkiksi: sama reikien määrä per laatikko, reikien sama matka reunoilta ja tietty matka toisiltaan, myös laatikon kansi määrätti reiän paikkaa. Reikäkuviolla on lukuisia variaatioita, joista kuvassa näkyy kolme esimerkkiä (kuva 11).
Laatikoiden rakenne on muuttunut matkan varrella vetolaatikoista, jotka toimisivat liukukiskoilla laattikkoihin kansien kanssa. Syitä laatikoiden rakenteen mutokselle oli muutama: koska laatikot eivät olleet kiinnitettyinä pöytiin, vetolaatikon käyttö olisi voinut aiheuttaa laatikon kaatamista. Samalla, rakenteen muutettaessa, laatikoiden muuntautumis elementti voimistui, eli laatikoiden sijoitus on vapaampi: niitä voi myös käyttää pystyasennossa ja vaihtoehtoisesti kansien kanssa tai ilman. Laatikoiden paksuus ja liitoksen rakenne ovat myös muuttuneet. Paksuus on muuttunut liitoksen seurauksena 12 millimetristä 15 millimetriin. Alkuvaiheessa laatikoilla oli 45 asteen jiiriliitos koko sivun paksuudelta, josta lopuksi tuli jiiriliitoksen ja kynteliitoksen yhdistelmä. Eli kolmen porraksen liitos (kuva 12), jonka ulkoporraksella oli 45 asteen kulma.
Tälle liitokselle on pari syytä: ensiksi halusin laatikoiden näyttävän eri suunnilta samanlaisilta, mitä vaatii huomaamattoman liitoksen, eli jiiriliitos oli tähän ainoa vaihtoehto. Toiseksi kolmiportainen rakennelma sopii muotokielellisesti laatikoiden syvennysten kanssa, sillä niidenkin muoto on kolmiportainen.
Laatikoiden sivut on tehty cnc koneella ja liimalevyjen valmistuksessa, sekä osittain laatikoiden sivujen liimaamisessa olen saanut apua harjoittelijalta. Kuvassa 17 (sivu 44) näkyy laatikoiden valmistusprosessin joitakin vaiheita. Tekniset
piirrustukset laatikoista löytyvät liitteessä 2.
38
Pöydät: rakenne ja prosessi
Konseptiin kuuluu myös kolme pöytää, jokaista laatikkoa kohden. Jokainen pöytä koostuu 400 x 400 x 25 mm saarni liimapuulevystä ja neljästä eripaksuisista (19, 22, 25 ja 30 mm) metalliputkijaloista, joiden korkeus on 52 senttimetriä.
Yhdessä pöydässä on myös ylimääräinen kiinnitys viidennelle lisäjalalle, joka toimii lisäosien säilytyselementtinä. Pöydät ovat pinottavia, sillä jokaisen pöydän kannella on kantta nähden eri paikassa olevaa kahdeksan reikää, joista muiden kahden pöydän jalkoja voi pujottaa. Kyseiset reiät kulkevat pöytäkannen reunoja pitkin tasaisin väliajoin (100 mm reiän keskeltä). Reikien halkaisija on 32 millimetriä, mikä on 2 millimetriä isompi kuin niistä paksuin menevä jalka, jalkojen pujottelun helpottamiseksi. Pöydän jalkoja kiinnistystä varten pöytäkanteen, siihen on tehty läpireikiä, jotka ovat suljettuna tulpilla pöydän päältä. Päädyin tähän ratkaisuun säilyttääkseen reikäkuvioinnin yhtenäistä linjaa, sillä tällä tavalla
reikärivistö näyttää ehjältä, eikä katkeavalta (kuva 13). Pöytäkansien rei´itykset on jyrsitty cnc koneella. Alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää pöytäkansiin MDF- levyä, jota päällystää laminaatilla. Kuitenkin, kolmen erisävyisten laminaatin hankkiminen ja sovittaminen keskenään osoittautui ongelmalliseksi, jonka takia päädyin liimapuulevyyn. Pöytäkansien reunat on pyöristetty 45 asteen viisteellä, sillä tavoin pöytiä on mukavampi käyttää ja laatikoita on helpompi siirtää.
Viisteen takia, pöytäkansi näyttää myös kevyemmälle ja kolmeulotteisemmalle ja sopii muotokielellisesti laatikoiden liitoksen kanssa yhteen.
Pöydän jalat kiinnittyvät pöytälevyihin ruuveilla. Sitä varten jokaiseen jalkaan on hitsattu aluslaatta, johon on porattu kolme reikää ruuveja varten (kuva 14). Valmis 50 x 3 millimetriä kokoinen aluslaatta oli muokattu tähän tarpeeseen
suurentamalla sen alunperin pienempi reikä jalkojen neljälle eri paksuudelle sopivaksi. Kuvassa 18 (sivu 45) näkyy aluslaatan valmistusvaiheet. Laatta upottuu pöytäkanteen, joten se ei haittaa pöytien kasaamista päällekkäin. Jalkojen tulpat on saarnea, eli samaa materiaalia kuin laatikot ja pöytäkannet.
Kuten edellä on mainittu, yhdellä pöydällä on kiinnitys viidennettä lisäjalkaa varten. Muodoltaan se on samanlainen kuin laatikon isompi reikään päättyvä porrastettu syvennys. Lisäjalan kiinnitys on yksinkertainen: se pujoitetaan syvennykseen reiän läpi, milloin jalan kansi pysähtyy syvennyksen reunoihin ja lepää niiden päällä. Eli jalka ei ole varsinaisesti
pöytäkannessa kiinni, vaan sitä pystyy helposti liikuttamaan nostamalla ja laskemalla (kuva 15). Sillä tavoin jalan käyttäminen on vaivattomampi. Kun jalan putkiosia halutaan käyttää, jalan on nostettavaa kokonaan pois ja kierretävää kansi auki, jolloin putket vapautuvat. Kun kyseiset putket ovat irti, jalka voi laittaa takaisin paikalleen. Jalka koostuu kuudesta eripituisesta putkiosasta ja puisesta rungosta, jonka päälle ne pujotetaan. Puinen runko on maalattu saman harmaan sävyyn kun sen pöydän muut jalat, joten se ei kovasti erotu joukosta tyhjänäkin. Tarkempi kuvaus lisäosista on seuraavassa luvussa.
Eniten kalusteen suunnitteluprosessin muutoksia kokivat pöytien jalat (kuva 16). Suunnittelun alkuvaiheessa kalusteen jalat olivat verraten lyhyet (38 cm) ja yksinkertaiset. Konseptin muunneltavuuden ja monimuotoisuuden osatekijää mietittyääni jaloista tuli kaksiosaisia ja säädettäviä ja niiden pituus kasvoi 50 senttimetriin (peruskokoonpanossa). Jalka koostui eripituisista metalliputkesta ja puisesta osasta, joka oli irrotettavissa ja vaihdettavissa kahden muiden pöydän jalkojen puuosien kanssa. Tämä antoi mahdollisuuden vaihdella pöytien korkeutta 36 senttimetristä 64 senttimetriin ja yhteensä viiteen eri korkeuteen. Kaksiosainen jalkavaihtoehto tarvitsi ratkaisua jalan osien kiinnityksestä, jonka piti olla helppokäyttöinen, toimiva ja hyvännäköinen. Ensin olen päätynyt kuulasalvalla toimivaan kiinnitykseen ja sitä hylättyään ulkonäöllisistä syistä, ruuvikiinnitykseen. Jotta ruuvielementti olisi visuaalisesti miellyttävä, lisäsin ruuvin kannaksi metallisen pallon. Yrityksestä huolimatta, rakennelmasta tuli liian monimutkainen ja moniosainen. Luovuin jalkojen muunneltavuus- elementistä, ja vaihdettava puuosa muuttui kiinteäksi tulpaksi. Samalla muutin jalkoja eripaksuiksi. Syy jalkojen paksuuden muuttamiseksi oli muutama. Ensiksi jo suunnittelun alusta lähtien pidin 30 millimetrisiä jalkoja raskaan näköisinä. Kuitenkin, lisäjalan takia, jonka paksuus koottuna on 30 millimetriä, paksuuden oli oltava vähintään sen verran, lisäjalan funktioiden mahdollistamiseksi, sillä liian kapea putki ei toimisi säilytyspurkkina. Eli muiden jalkojen paksuutta määritteli kyseinen lisäjalka. Lisäjalka ei ole kuitenkaan aina 30 millimetriä paksu, vaan sillä on kaksi kokoonpanoa:
putkien kanssa tai ilman. Silloin kun jalka riisutaan putkista, jäljelle jää putkeja kasassa pitävä puinen runko, jonka 40
paksuus on vain 21 millimetriä. Tässä tapauksessa jalka ei olisi pysynyt samanpaksuisena kuin muut jalat, eikä olisi enää sulautunut muiden 30 millimetristen jalkojen joukkoon, mikä ei ollut vaihtoehtona. Sen seurauksena syntyi ajatus
eripaksuisista jaloista. Kun jalkojen paksuudet ovat erilaiset, lisäjalankin paksuuden muuttuminen näyttää luonnolliselta.
Kolmas syy jalkojen paksuuksien muuttamiseksi oli se, että eripaksuiset jalat näyttivät paremmalta visuaalisesti, sillä ne lisäsivät elon tuntua, liikettä, keveyttä, mielenkiintoa ja monipuolisuutta kalusteen muuten yksinkertaisiin muotoihin.
Samasta syystä, eli liikkeen tuntoa lisätäkseen, käytin jalkojen värityksessä liukuvärin tyyppistä vaikutelmaa, mikä sisälsi kolme eri harmaan sävyä (yksi sävy per pöytä). Samat sävyt toistuvat myös poytien kansien reunoilla. Myös toivoin liukuväriefektin lisäävän kalusteen muotokieleen orgaanisemman ja pehmeälinjaisemman osatekijän, tasapainottaakseen kalusteen suoria kulmikkaita muotoja.
Tekniset piirrustukset pöydistä löytyvät liitteessä 3.
43
Lisäosat: rakenne ja prosessi
Konseptin erikoispiirteenä ja ominaisuutena, joka vaikutti kovasti suunnittelun muihinkin osatekijöihin, ovat sen lisäosat.
Lisäosilla tarkoitan osia, jotka tuovat lisäominaisuuksia kalusteen perusfunktioihin ja joita ilman kalustetta voi käyttää tavalliseen tapaan. Lisäosat koostuvat kuudesta eripituisesta putkiosasta ja yhdeksästä kahden kokoisesta kansiosasta.
Lisäosat toimivat sisustusesineinä: pienten tavaroiden säilytyspurkkeina, maljakko- tai kynäteline- tyyppisinä esineinä, kynttilän pidikkeinä. Niitä voi siirellä, yhdistää ja vaihtaa keskenään ja ne ovat yhteensopivia: kansiosat toimivat putkiosien alustoina tai kansina. Lisäosia sijoitetaan laatikoiden pinnalla oleviin syvennyksiin/reikiin, jolloin ne jäävät joko laatikon pinnalle, tai menevät sen sisään. Niitä voi myös käyttää laatikoista erikseen. Kuvassa 19 näkyy esimerkkejä lisäosien käytöstä.
Ajatus kalusteen ja sisustusesineen yhdistämisestä yhteen konseptiin on kiehtonut minua jo suunnittelun alusta asti.
Erityisesti olin innostunut tutkimaan, miten esine sulautuu kalusteeseen ja tulee sen osaksi, silloinkin kun sitä ei käytetä.
Mietin miten lisäosia voi säilyttää huomaamattomasti kalusteessa kiinni. Kannet ja putket säilytetään eritavalla: kannet naamioituvat uppoamalla kalusteen laatikon pintaan, kun taas putket kalusteen ylimääräiseksi jalaksi. Eli kannet menevät laatikoiden syvennyksiin peittäen ne, mikä samalla muuttaa hiukan kalusteen visuaalista ilmettä (eloisasta
reikäkuvioinnista ehyempään puupintaan) ja mahdollistaa sen vaihtelevuutta (kuva 20). Putkiosat, ei käytettynä, säilyvät yhdessä pinossa muodostaen yhden pöydän viidennen lisäjalan. Kuvassa 21 voi nähdä lisäjalan osat purettuna. Kyseinen jalka toimii pyramidilelun tapaan, eli puisen kepin päälle laitetaan eri pituisia putken pätkiä. Kun rakenne on koossa, lisäjalka näyttää melkein tavalliselta kalusteen jalalta. Se sulautuu muiden jalkojen joukkoon, eikä herätä liikaa huomiota.
Lisäjalkaa muodostavia putkia on kuusi, eli saman verran kun laatikoiden päällä oleviä reikiä, ja niillä on neljä eri pituutta.
Kolme putkea (yksi jokaista laatikkoa kohden) on samanpituisia (113 millimetriä) ja niiden tehtävänä on toimia paitsi laatikon päällä, myös sen sisällä. Sen takia niiden pituus on määritetty laatikon korkeudella. Muut putket ovat lyhyempiä:
75, 50 ja 30 millimetriä. Näillä pituuksilla hain sekä visuaalista vaihtelevuutta (silloin kun putkia käytetään yhdessä vierekkäin), että ensisijaisesti myös mitoituksen palvelevan käytännöllisiä seikkoja, jotta putket toimisivat säilytyksenä mahdollisimman laajalle esineskaalalle. Viimeinen tekijä, joka määräsi putkien pituutta, oli kalusteen jalkojen pituus, koska putkista koostuvan lisäjalan oli oltava samanpituinen, kuin kalusteen muut jalat. Putkiosat ovat läpimeneviä, minkä takia niitä on käytettävä yhdessä kansien kanssa, jotka antavat niille pohjat (paitsi kun putki on laatikon sisällä). Jokainen putkiosa koostuu kahdesta komponentista: 30 x 2 millimetriä saumattomasta putkesta, joiden pituus vaihtelee ja terästangosta (halkaisijaltaan 26 millimetriä) sorvatusta kappaleesta, jonka pituus on 20 ja seinämän paksuus 2 millimetriä. Kyseinen kappale on sijoitettu putken päähän muodostaen ”putki putkessa” rakennelmaa (kuva 21).
Sisäkappaleen tehtävänä on toimia kynttilän pidikkeenä ja se on mitoitettu sen mukaan. Eli sisämitoiltaan 26 millimetrinen putki kapanee 21.5 millimetriseksi kahden senttimetrin matkan verran. Päädyin tähän ratkaisuun, koska saman putken piti olla sekä tarpeeksi tilava esineiden säilyttämiselle, että toimia myös kynttiläpidikkeenä. Kapeampi sisäputki ei rajoita merkittävästi putkiosan säilytysfunktiota, koska se sijaitsee putken yhdessä päässä eikä vie paljon tilaa.
Kuten oli edellä mainittu, kansiosat toimivat sekä putkien alustoina ja kansina, että kansina, joilla voi peittää laatikoiden syvennyksiä. Kansilla on kaksi puolta: porrastettu ja tasainen ja niitä voi käyttää syvennyksissä kannen molemmin puolin:
porrastettu puoli ylöspäin mahdollistaa putkiosien yhdistämistä ja tasainen puoli toimii peittävänä kantena. Jotta kannen siirtäminen laatikon syvennyksestä olisi mahdollista sen olevan tasainen puoli ylöspäin, kansiin oli tehtävää lovet.
Kansiosia on yhteensä yhdeksän ja ne ovat kaksi eri kokoa: viisi ovat halkaisijaltaan 9 senttimetriä ja neljä ovat 6
senttimetriä, eli niitä on saman verran ja ne ovat samankokoisia, kuin laatikoiden syvennykset, joihin ne sopivat. Putkiosat käyvät yhteen molemman koon kanssa, ainoana erona, että putkiosa kiinnityy isompaan kanteen menemällä sen
syvennyksen sisään, kun taas pienemmän kannen uloke menee putken sisään. Kansiosia on enemmän kuin putkiosia, koska niitä voi käyttää myös laatikoiden sivuilla oleviin syvennysten peittämiseen, kun taas putket pysyvät vain laatikoiden päällä olevissa syvennyksissä. Kansiosien rakenteet näkyvät kuvassa 22. Lisäosien suunnitteluprosessi näkyy kuvassa 23. Prosessin päätarkoituksena oli osien yhteensopivuus ja yksinkertaistaminen.
46