Tutkimuksessa käsiteltiin tekijöitä ja käsitteitä, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan. Työn imu ja työn vetovoimatekijät voivat sisältää paljon samankaltaisia tekijöitä. Työn imun kokemus on kuitenkin enemmän henkilökohtainen kokemus oman työhön liittyvistä voimavaratekijöistä ja kuormitustekijöistä, kun työnvetovoimatekijöihin voi liittyä myös yleisempiä tekijöitä, joilla alalle on mahdollista houkutella työntekijöitä.
Tulosten mukaan röntgenhoitajat kokivat työssään keskimääräistä enemmän työn imua verrattaessa tuloksia Työnimu 9 -menetelmän normi- ja viitearvoihin. Tämä koski kaikkia kolmea työn imun työn imun osa-aluetta: tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista. Keskeisimmät työn imun kokemukseen positiivisesti vaikuttavat tekijät olivat onnistumisen kokemus, mielekäs työtehtävä, potilaskontaktit, hoitotyö, työn haastavuus ja työstä saatu palaute. Keinoja vahvistaa ja ylläpitää työn imua koettiin olevan positiivisen palautteen saaminen ja kiittäminen, työn suunnittelun ja työn hallittavuuden parantaminen, asiantuntija-aseman vahvistaminen ja arvostus sekä työstä annetun
56
Työn imun kokemukseen vaikuttavissa tekijöissä vaikutusmahdollisuudet nousivat esiin niin työn imuun liittyvissä kokemuksissa kuin tekijänä, jolla työn imun kokemusta voitaisiin edelleen vahvistaa. Voidaan ajatella, että haastatellut kokivat heillä olevan vaikutusmahdollisuuksia joihinkin asioihin, mutta työn imun kokemuksen parantamiseksi, niitä tulisi edelleen parantaa. Tulos voi liittyvän myös siihen, että haastatellut eivät kaikki olleet saman organisaation tai sairaanhoitopiirin työntekijöitä. Tämän pro gradu -tutkielman tulosten perusteella ei voida osoittaa sitä, onko kyse organisaation sisäisistä tekijöistä vai yleisemmin röntgenhoitajan työhön liittyvistä vaikutusmahdollisuuksista.
Työn imua koskevassa kyselyssä nousi esiin työnimua yhtenä parantavana tekijänä opiskelijaohjaus.
Se on myös Lashin ja Munroen (2005) tärkeä osa myös hoitotyön vetovoimaisuutta. Mikäli työntekijä nauttii opiskelijaohjauksesta, välittyy positiivinen kokemus myös ohjaukseen ja sitä kautta opiskelijalle. Laadukas opiskelijaohjaus on osa organisaation vetovoimaisuutta. Opiskelijoiden välillä tieto siitä, missä työpaikoissa ohjaus on hyvää ja missä huonoa, leviää helposti. Tämä vaikuttaa organisaation maineeseen ja siihen, onko työpaikka opiskelijoille jatkossa kiinnostava harjoittelupaikkana tai mahdollinen työpaikka. Opiskelijaohjauksella on siis suuri merkitys myös organisaation vetovoimaisuuteen. Sama pätee sijaisten ja uusien työntekijöiden ohjauksessa. Hyvä ohjaus ja perehdytys auttaa työntekijää perehtymään tehtävään työhön ja tämä vaikuttaa myös siihen, haluaako työntekijä jatkaa työssä tai ehkä palata kyseiseen työpaikkaan. Hyvä opiskelijaohjaus ja työntekijöiden perehdytys vaikuttaa työpaikan maineeseen ja sitä kautta rekrytointiin. Hyvän maineen omaamassa työpaikassa on todennäköisemmin enemmän halukkuutta työskennellä.
Erikoissairaanhoidon diagnostiikassa työskentelevien röntgenhoitajien työn keskeisiksi vetovoimatekijöiksi nousivat työn monipuolisuus, potilaskontaktien lyhyys, hoitotyön yhdistyminen työn teknisyyteen, työn nopearytmisyys, kehittymismahdollisuudet, työn merkityksellisyys, työn palkitsevuus, kolmivuorotyö ja työyhteisö. Röntgenhoitajan työn vetovoimaisuutta koettiin voitavan parantaa muun muassa työn hallittavuutta sekä työn suunnittelua ja henkilöstösuunnittelua kehittämällä, päivittäisjohtamisen ja esimiestyön kehittämisellä, mielekkäässä työpisteessä ja työtehtävässä työskentelyn mahdollistamisella, työstä saaduilla palkkioilla ja työstä saatua palkkaa korottamalla. Haastatellut kokivat, että röntgenhoitajan työtä tulisi tuoda enemmän esille esimerkiksi kouluissa ja oppilaitoksissa. Heidän mielestään ammatista ja sen sisällön monipuolisuudesta ei tiedetä tarpeeksi. Ammatin parempi esiin tuominen voisi lisätä halukkuutta hakeutua opiskelemaan röntgenhoitajaksi.
57
Tutkimustulokset röntgenhoitajan työn vetovoimatekijöistä olivat joiltakin osin linjassa Coombs ym.
(2004) Iso-Britanniassa tehdyssä tutkimuksesta saatujen tulosten kanssa. Kyseisen tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa radiografian vetovoimatekijät uravalintana, koululaisista alan ammattilaisiin. Coombs ym. (2004) tutkimuksen tulosten mukaan alan vetovoimatekijöitä olivat joustavat työajat, potilaiden kanssa työskentely, arvostetuksi tulemisen tunne, hyvä työllistyvyys ja työn pysyvyys, työn vaihtelevuus, kouluttautumismadollisuudet, kollegiaalinen tuki ja työn sosiaalinen ulottuvuus. Myös tässä tutkimuksessa vetovoimatekijöiksi nousivat joustavat työajat ja erityisesti kolmivuorotyö, samoin potilaiden kanssa työskentely sekä työn vaihtelevuus ja työn sosiaalinen ulottuvuus. Kouluttautumismahdollisuudet esiintyivät tässä tutkimuksessa mahdollisuuteen jatkuvaan uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Hyvään työllistyvyyteen tai työn pysyvyyteen ei tässä tutkimuksessa viitattu röntgenhoitajan työn vetovoimatekijänä. Tämä saattaa johtua siitä, että tässä tutkimuksessa ei kyselyä tai haastattelua suunnattu koululaisille tai opiskelijoille vaan haastatellut olivat jo röntgenhoitajiksi valmistuneita ja työelämässä.
Kollegiaalinen tuki ilmenee tässä tutkimuksessa tiimityön ja työyhteisön mainitsemisena työn vetovoimatekijöiksi. Arvotetuksi tuleminen näyttäytyi tässä tutkimuksessa keinona, jolla voitaisiin vahvistaa työn imun kokemusta.
Tämän pro gradu -tutkielman perusteella voidaan pohtia, miten suomalaiset röntgenhoitajat kokevat oman alansa ja ammattinsa arvostuksen. Tulosten mukaan röntgenhoitajat pitivät lääketieteellisen kuvantamisen asiantuntija-asemaa alan vetovoimatekijänä, mistä voisi päätellä, että he itse arvostavat alaansa ja osaamistaan. Röntgenhoitajan työn imagossa ja arvostuksessa nähtiin kuitenkin parantamisen varaa ja koettiin, että röntgenhoitajan aseman parantaminen säteilytyön ja lääketieteellisen kuvantamisen asiantuntijana käytännössä, lisäisi alan vetovoimaisuutta. Tämä aihe vaatisi kuitenkin lisää tutkimusta tarkempien johtopäätösten tekemiseksi.
Verrattaessa hoitotyön vetovoimatekijöitä (Mukautettuna Lash ja Munroe 2005, Kääriäinen ym.
2009. Taulukko 2) tästä pro gradu -tutkielmasta saatuihin tuloksiin, kehittämis- ja laatutyötä pidettiin työn vetovoimatekijänä, joskin röntgenhoitajien osalta vastauksissa viitattiin enemmän säteilytyöhön liittyvään laadunvalvontaan, joka on olennainen elementti hoitoalan töistä nimenomaan röntgenhoitajan työssä. Vastuksissa viitattiin myös työprosessien kehittämiseen. Kehittämistyölle toivottiin kuitenkin enemmän aikaa ja sen koettiin jäävän usein vailla riittävää huomiota.
Johtamistyylissä tämän pro gradu -tutkielman tulosten mukaan odotettiin enemmän osallistumista
58
haastavuutta pidettiin tässä tutkimuksessa röntgenhoitajan työn vetovoimatekijänä. Röntgenhoitajan työlle on ominaista jatkuva uuden oppiminen, koska laitekanta ja tutkimukset ja niiden toteuttaminen kehittyvät jatkuvasti. Mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen työssä, olivatkin röntgenhoitajan työn vetovoimatekijöitä. Röntgenhoitajat pitivät vertaistukea tärkeänä niin kollegoiden kesken, kuin ammatillisen yhteistyön muodossa. Työstä saatua palkkaa ei pidetty riittävänä eikä sen katsottu olevan suhteessa työn vaatimuksiin. Tämän tutkimuksen mukaan työstä saatu palkka ja palkkiot sekä niiden korottaminen olisi yksi tapa vaikuttaa positiivisesti alan vetovoimaisuuteen.
Työn monipuolisuus nousi keskeiseksi tekijäksi tarkasteltaessa röntgenhoitajan työn vetovoimatekijöitä erikoissairaanhoidon diagnostiikassa. Tämä johtaa ajatukseen, voitaisiinko työn tuunaamisella edelleen lisätä niin röntgenhoitajan työn vetovoimaisuutta, kuin heidän kokemaansa työn imua? Työn tuunaaminen on yhteydessä korkeampaan työn imuun (Hakanen ym. 2012).
Röntgenhoitajantyö antaa monipuolisuudessaan mahdollisuuden toteuttaa työn tuunaamista eli työn yksilöllistä muokkaamista. On huomioitavaa, että tuloksissa ”mielekäs työtehtävä” nousi tärkeäksi tekijäksi kaikissa kolmessa työn imun ulottuvuudessa. Huomionarvoista on se, että haastateltavien kokemus mielekkäästä työtehtävästä tai mielekkäästä modaliteetista vaihteli eikä kaikilla haastatelluilla ollut samat kiinnostuksen kohteet työssä. Tämä havainto tukee mielestäni sitä, että työnantajan kannattaisi selvittää työntekijöiden henkilökohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä hänelle mielekkäästä työstä tai työtehtävästä ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan antamaan hänelle mahdollisuus toimia tässä tehtävässä. Tämä parantaisi työhyvinvointia, työhön sitoutumista ja lisäisi työn mielekkyyttä. Työtehtävää mielekkäänä pitävä on todennäköisemmin innostuneempi kehittämään kyseistä työtehtävää tai modaliteettia ja tämä olisi sekä työnantajan että työntekijän etu.
Pontimena aihevalinnalle oli tulevaisuuden näkymät siitä, että terveydenhuoltoon tarvitaan lisää henkilökuntaa, muun muassa röntgenhoitajia, koska työikäinen väestö vähenee ja väestön ikääntyessä hoidon tarve kasvaa vääjäämättä. Millä tavoin terveydenhuoltoala vastaa näihin haasteisiin? Millä tavalla terveydenhuolto pystyy kilpailemaan työntekijöistä ja opiskelijoista? Entä hoitoalan ammatit keskenään? Tutkijan kokemusten ja havaintojen mukaan, hoitoalan palkkaus on ollut esillä jo vuosia, etenkin sen koettu riittämättömyys. Palkkauksen koettu epäsuhta työn vaatimuksiin nähden nousi esiin myös tässä tutkimuksessa, mutta palkkauksen lisäksi on tarpeellista tarkastella myös muita tekijöitä, joiden avulla on mahdollista houkutella alalle työntekijöitä. On tarpeen tunnistaa laajemmin keinoja alan markkinointiin, jotta alalle saadaan uusia opiskelijoita ja työntekijöitä. On myös tarpeen tunnistaa keinot, joilla työntekijöiden sitoutumista työhön voidaan parantaa ja mahdollisesti jatkaa työuria.
59
Jatkotutkimuksena voitaisiin tehdä laajempi Työn imu 9 -kysely röntgenhoitajille. Tämä antaisi paremman tuloksen röntgenhoitajien kokemasta työn imusta. Työn imua ja työn vetovoimaisuutta voitaisiin tutkia myös terapeuttisessa radiografiassa, perusterveydenhuollossa ja yksityissektorilla.
Tästä aihetta voitaisiin jatkaa vertaamalla näitä keskenään. Kiinnostavaa olisi myös tehdä tapaustutkimus röntgenhoitajien työn tuunaamisesta ja sen vaikutuksesta koettuun työn imuun, työhyvinvointiin ja röntgenhoitajan työn vetovoimaisuuteen.