5.2 Työn imun kokemukseen vaikuttavat tekijät
5.3.4 Keinot työn vetovoimaisuuden parantamiseksi
Haastatteluissa työn hallittavuuden parantaminen nousi tärkeimmäksi tekijäksi, jolla työn vetovoimaisuutta voitaisiin parantaa. Paremman työn hallittavuuden koettiin selkeyttävän työn tekemistä ja parantavan työssä viihtymistä. Työhön ja työn tekemiseen toivottiin enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
”Mä viihtyisin paremmin, jos tosissaan työ ois niin kuin hallittavampaa. Niinku se, että mä en pysty vaikuttamaan asioihin niin tekee siitä vähän semmosen niin kun pakkopullasen., eikä halua niin kun, menee se maku siitä. Ei haluu niinku, ei viitti panostaa firmaan, jos niin kun ei saa semmosta mielekästä fiilistä.. se hallittavuus on just niinku se, että homma pysyy selkeenä eikä rönsyile ja näin.”(H1)
Kiire, joka on myös yksi työn hallittavuuteen vaikuttava tekijä, koettiin asiaksi, joka heikensi työn vetovoimaisuutta. Haastateltavat toivoivat, että olisi riittävästi aikaa tehdä työ rauhassa. Keskeisinä tekijöinä työn hallinnan parantamisessa pidettiin henkilöstösuunnittelua ja työn suunnittelua sekä eriytyisesti sitä, että työvuoroissa olisi riittävästi henkilökuntaa. Henkilökunnan vähyyden tai riittämättömyyden katsottiin olevan yhteydessä koettuun kiireeseen ja työn kuormittavuuteen.
Jatkuva kiire ja henkilökunnan vähyys koettiin stressaavana. Kiireen koettiin myös heikentävän laadunvalvontaa ja laatutyötä sekä työn kehittämistä.
”must tuntuu välillä, ett se laatu jää, kun meillä on niin kiire. Ett se on yks mitä niinku, jotenkin ett sen kiireyden pitäis, sitä pitäisi parantaa, tai siis vähentää tai joo. Se on nyt ehä mikä on nyt ollu meillä se teema, että kokoajan vaan on niin kiire. Ei oo aikaa”(H5)
” .että olis enemmän henkilökuntaa, ettei olis ihan jatkuvasti sillain hirvee kiire. Ett ei tarviis miettii, ett pääseks mä ajoissa lähtemään kotiin. Niinku, ett niin, ett sais ne ajallaan, tai niinku kunnolla tehtyy ne työt, eikä tarvis miettii, ett oonks mä tehnyt kaiken, että oonks mä nyt unohtanut jonkun va,i että mitä mun vielä piti tehdä, ett voiko
46
Työ koettiin ajoittain liian kuormittavaksi ja työn kuormittavuuden vähentämisen katsottiin parantavan työn vetovoimaisuutta. Työn kuormittavuuteen katsottiin voitavan vaikuttaa erityisesti turvaamalla riittävä määrä henkilökuntaa.
”..ehkä palutetaan takasin tähän ylikuormitukseen. Ett, tuntuu on välillä sellaisia päiviä, että on niin ylikuormittunut, ett täytyy olla niinku kolme ihmistä, ett selviää siitä päivästä niinku. Ei sit voi hajautua kolmeen ihmiseen. Sen näkee sitte taas työtovereistakin, että niilläkin on sit huono päivä, joka on sit taas toinen kuormitus.”(H5)
”Se on se kuormittavuuden vähentäminen.. Mut me ei saada sinne sijaisia, Me ei saada sinne ketään, ett se on jo sanottu niin jo, että ei.”(H4)
Työstä saatavan palkan korottamisella työmäärää ja sen kuormittavuutta sekä työhön sisältyvää vastuuta vastaavaksi, koettiin olevan keskeinen työn vetovoimaisuutta parantava tekijä.
Haastateltavat kokivat, että myös muu työstä palkitseminen ja menetettyjen etujen palauttaminen, kuten sädelomat ja bonukset, lisäisivät työn vetovoimaisuutta.
”Meillä oli paremmat edut esimerkiks bonukset oli paljon paremmat, meiltä ei leikelty niinku tätä, eikä lisätty tämmösiä puolen tunnin pätkiä per viikko, et tota, ei lähteny niinku puolet noista meidän lomarahoista, tai ei se nyt ihan puolta mut mikä 30 prossaaks se oli mikä lähti. Ett se on niinku iso tällaiselle hoitajalle, rehellisesti. Niin ku hävittää 30 prossaa lomarahoistaki, niin viihdypä sillä sitten tuolla työmaalla.”(H5)
”palkkaus, se on mun mielestä se, ett meillä on ihan tosi liian vähän saadaan rahaa siihen työmäärään ja työtaakkaan nähden ja vastuuseen nähden mikä meillä on tuolla töissä.”(H3)
47
Esimiestyön ja päivittäisjohtamisen kehittäminen lisäisi työn vetovoimaisuutta, koska se parantaisi mm. työn hallittavuutta, työn suunnittelua ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön.
Päivittäisjohtamiselta odotettiin näkyvämpää osallistumista päivittäistoimintoihin ja työn suunnitteluun. Ylemmän johdon toivottiin huomiovan työntekijät ja heidän näkemyksensä paremmin työn suunnittelussa ja antavan työntekijöille enemmän vaikutusmahdollisuuksia oman työn suunnitteluun.
”..esimies tasolla varmasti myös sitten. olisi parempi esimies niin sitten hommat, ois niinku, ett lauma ois kasassa niin sanotusti paremmin.”(H2)
”ehkä se just, että meitäkin ajateltais. Ett se ei oo vaan sitä, ett joku tuolta ylhäältä sanelee, ett näin pitää tehä ja näin pitää tehä, eikä sitä käytäntöö oo yhtään ajateltu, että mitä toi käytännössä tarkottaa. Että helppohan se lukee paperilapulta, ett näin pitäis tehä, mutta ei se käytännössä, käytännössä sen toteuttaminen, se on sitten ihan eri juttu”(H5)
Mielekkäissä työpisteissä työskentelyn mahdollistamisen koettiin parantavan työn vetovoimaisuutta.
Moni haastateltava mainitsi, että työn vetovoimaisuutta voitaisiin parantaa huomioimalla työntekijöiden mielenkiinnonkohteet työn suunnittelussa, esimerkiksi työntekijöiden sijoittelussa työpisteisiin. Jo tieto siitä, että esimerkiksi seuraavana päivänä saa olla itselle mielekkäässä työpisteessä tai tehdä mielekkäitä työtehtäviä auttoi jaksamaan vähemmän mielekkäissä työtehtävissä.
”..jos sais olla mielekkäissä työpisteissä vielä enemmän.”(H6)
”..jos mä oon esimerkiksi Ultraääni huoneessa niin ne on tosi viihdyttäviä, ihania työvuoroja Ne menee nopeesti. Tehdään toimenpiteitä ja aika menee tosi nopeasti. Sit jos mä oon vaikka luissa niin, Se on ihan hirveetä. Se, ei jaksa.”(H4)
48
Työympäristön viihtyisämmäksi tekeminen mainittiin tekijänä, joka parantaisi työn vetovoimaisuutta. Miellyttävän työympäristön koettiin parantavan työssä viihtymistä. Työympäristön viihtyvyyden parantamiseksi toivottiin värejä sekä ikkunoita, joista olisi mahdollisuus nähdä ulos
”..enemmän näköalaa ku valkoset seinät tai niinku, ett näkis uloskin välillä. Toisaalta on kauheen masentavaa olla vaan neljän seinän sisällä. Ei tiedä yhtään mitä ulkona tapahtuu. Ois kiva nähä vähän valoaki, jollain tavalla.”(H6)
Fyysisen työympäristön lisäksi, myös yhteistyön sujuminen yhteistyötahojen, kuten tutkimuksia tilaavien poliklinikoiden kanssa katsottiin parantavan työn vetovoimaisuutta. Sisäisten ristiriitojen ja konfliktien katsottiin vaikuttavan negatiivisesti työn sujuvuuteen ja lisäävän työntekijöiden haitallista kuormitusta. Myös työohjeiden pitäisi olla kunnossa, jotta työnteko olisi sujuvaa ja miellyttävää.
Röntgenhoitajan työ sisältää kuvantamisen lisäksi esimerkiksi työohjeiden tekemistä, lääkkeiden tilaamista, teknistä laadunvarmennusta ja muita vastuutehtäviä. Haastateltavat kokivat, että myös näille tehtäville tulisi antaa riittävästi aikaa tehdä ne kunnolla. Keskeneräiset työt koettiin kuormittaviksi.
” jos on niinkun ongelmia vaikka niinkun muiden erikoisalojen kanssa, niin ne selvitettäis kuntoon ja semmoseen ois niinku aikaa, että asioita voidaan parantaa niiden jouhevuutta voidaan niinku parantaa, koska se parantaa sit kuitenkin sitä myös flow'ta, että niitä potilaita saadaan enemmän läpi ja sitte, ett se olis myös mielekästä kaikille, ett se ei aiheuta hirveätä stressiä niinku se työnteko sit. Siinä just saadaan henkilökunnan stressi helpottamaan mun mielestä, jos kaikki toimii niinku junan vessa”(H1)
”että kaikki olis niin ku ohjeet kunnossa, sulla ois aikaa tehdä ne ja niin kun ett ne ois, ettei aina olis niinku jotain keskeneräistä jossain.”(H6)
”että mun ei tarvis miettii jos mä tilaan lääkkeitä, niin olla viikon jälkeen, että hups, kukaan ei ookaan tehnyt sitä, mä oonki ollut ainut täällä, kuka on. Että mulla olis niinku aika siihen, tehä se niinku vaikka kerran viikossa kunnolla, eikä vaan se, että mä teen sen jossain ruokatauolla yritän kattoo nopeesti tai ett jää sitte töiden jälkeen tekemään sen”(H6)
49
Röntgenhoitajan työn näkyvämmäksi tekeminen koettiin tärkeäksi. Haastateltavien mielestä alaa tulisi markkinoida enemmän esimerkiksi kouluissa ja oppilaitoksissa. He kokivat, että röntgenhoitajien ollessa pieni ryhmä hoitoalalla, sen ammatista ja sen monipuolisuudesta ei tiedetä riittävästi ja alan esiin tuominen lisäisi sen vetovoimaisuutta. Myös oman ammatin näkyvämpi arvostaminen nostettiin esiin vetovoimaa parantavana tekijänä.
”Ehkä niinku infoamalla. tai että tietääkö ihmiset meistä lopujenlopuks kans meistä kuitenkaan niin paljon ja mitä muuta siihen kuuluu ku keuhkokuvat ja kuinka laajaa se on ja monipuolista.”(H6)
”jos mä aattelisin niinkun sillai markkinamielessä, että mun pitäis lähteä kouluun niinku kertomaan, peruskoulun, että miksi valmistua röntgenhoitajaksi.”(H2)
”must tuntuu, ett me niin kuin röntgenhoitajana jostain syystä koko ajan ollaan niinku vaan, ett me ollaan vaan röntgenhoitajien. Ei me todellakaan olla vaan röntgenhoitajia.
Me ollaan niinku paljon enemmän”(H5)
5.4 Tulosten yhteenveto
Työn imun kokemukset jaetaan kolmeen osa-alueeseen, tarmokkuuteen, omistautumiseen ja uppoutumiseen. Vaikka teknisesti osa-alueita on kolme, käytännössä ne kietoutuvat monin paikoin yhteen ja sama asia voi vaikuttaa enemmän, kuin yhdellä työn imun kokemuksen osa-alueella.
Haastatteluista saatujen tulosten mukaan työn imun eri osa-alueilla oli yhteisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat kaikkiin kolmeen osa-alueeseen. Näitä olivat onnistuminen, mielekäs työtehtävä, asiakas- tai potilaskontakti ja hoitotyö sekä auttaminen, haasteet ja työstä saatu palaute. On huomioitavaa, että vaikka haastatellut kokivat, että esimerkiksi vaikutusmahdollisuudet, työn merkityksellisyys ja palaute olivat tekijöitä, jotka he kokivat heidän työn imuun kokemuksiin positiivisesti vaikuttavina tekijöinä, ne myös esiintyvät keinoina, joilla työn imun kokemusta voitaisiin edelleen vahvistaa. Työn imun kolmeen osa-alueeseen vaikuttavat tekijät sekä keinot ylläpitää ja kehittää työn imun kokemusta on esitelty kuvossa 2.
50
Kuvio 2. Työn imun kokemukseen vaikuttavat tekijät Tarmokkuus
• työn suunnittelun parantaminen
• työn hallittavuuden parantaminen
• asiantuntija-aseman vahvistaminen
• laatutyön parantaminen ja laadun kehittäminen
• arvostuksen osoittaminen
• vaikutusmahdollisuuksien parantaminen
• työstä annettu palkkio
• esimiestyön kehittäminen
• ergonomisten haasteiden ratkaiseminen
• työstä annetun palkan parantaminen
• työn merkityksellisyys
TYÖN IMU
51
Työn imun kokemuksia liittyviä tuloksia voidaan tarkastella myös työn voimavarojen näkökulmasta.
Työtehtäviin liittyviksi voimavaroiksi haastatteluissa nousi erityisesti mahdollisuus työskennellä itselle mielekkäässä työtehtävässä, minkä mahdollistaa työn monipuolisuus. Onnistuminen, hoitotyö, työn tarjoamat haasteet sekä työn merkityksellisyys ja työstä saatu palaute olivat keskeisimmät työn imun kokemukseen vaikuttavat tekijät. Työstä saatua positiivista palautetta ja kiittämistä kaivattiin enemmän. Työtä pidettiin yleisesti merkityksellisenä, joskin ajoittain työ koettiin merkityksettömäksi, turhauttavaksi ja epämotivoivaksi.
Työjärjestelyihin liittyviksi voimavaroiksi nousi vaikutusmahdollisuudet sekä mahdollisuus työn kehittämiseen. Toisaalta koettiin, että vaikutusmahdollisuuksia voisi edelleen parantaa esimerkiksi paremmalla työn suunnittelulla. Koettiin, että työntekijöillä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia oman työnsä kehittämiseen. Esimiestyöltä odotettiin muun muassa roolien selkeyttämistä.
Vuorovaikutukseen liittyviksi voimavaroiksi nousivat työyhteisö, hyvä työilmapiiri ja tiimityö.
Vuorovaikutukseen liittyviä voimavaroja katsottiin voitavan edistää vahvistamalla käytännössä röntgenhoitajan asemaa lääketieteellisen kuvantamisen ja säteilynkäytön asiantuntijana sekä arvostusta osittamalla. Kuviossa 3 tarkastellaan saatuja tuloksia työn voimavarojen näkökulmasta.
52
Kuvio 3. Työn imu kokemukset ja sen kehittäminen tarkasteltuna voimavaratekijöiden näkökulmasta
53
Haastateltavat pitivät työnsä vetovoimatekijöinä erityisesti työn monipuolisuutta ja sen vaihtelevuutta. Alan monipuolisuuden katsottiin tarjoavan mahdollisuuden monipuolisen työn lisäksi perehtymisen syvemmin itselle mielekkääseen ja mielenkiintoiseen työn osa-alueeseen, kuten laadun kehittämiseen ja työn kehittämiseen tai itselle mielekkääseen modaliteettiin perehtymiseen.
Haastateltavat katsoivat ammattinsa vetovoimaisuuteen kuuluvan alan teknisyyden ja laitteiston käytön yhdistettynä hoitotyöhön ja potilaskontakteihin. Potilaskontakteista katsottiin vetovoimaiseksi etenkin niiden lyhyys. Alan, etenkin laitteiston, jatkuva kehittyminen vaatii jatkuvaa uuden oppimista, mikä koettiin alan eduksi. Ala tarjoaa myös mahdollisuuden kehittää itseään.
Kiireen ja vähäisen henkilöstömäärän koettiin heikentävän työn vetovoimaisuutta. Työn vetovoimaisuutta voitaisiin haastateltavien mielestä parantaa muun muassa paremmalla työn suunnittelulla, henkilöstösuunnittelulla ja päivittäisjohtamisella sekä työstä palkkausta korottamalla ja ammatin paremmalla esiin tuomisella. Röntgenhoitajan työn vetovoimatekijät sekä vetovoimaisuutta parantavat keinot on esitelty kuviossa 4.
54
• laatu- ja kehittämistyö
• asiantuntijuus
• mahdollisuus tehdä itselle mielekästä työtehtävää
• työ kodin ulkopuolella
KEINOT TYÖN VETOVOIMAISUUDEN PARANTAMISEKSI
• työn hallittavuuden parantaminen
• työn suunnittelun ja henkilöstösuunnittelun parantaminen
• päivittäisjohtamisen ja esimiestyön kehittäminen
• yhteistyön kehittäminen yhteistyötahojen kanssa
• fyysisen työympäristön kehittäminen
• riittävä aika työn tekemiseen
• riittävästi aikaa myös muihin työhön kuuluvien tehtävien tekemiseen, kuin kuvantamistyön
• työrauha
• mielekkäissä työpisteissä ja työtehtävissä työskentely ja sen mahdollistaminen
• haitallisen kuormituksen vähentäminen
• riittävän henkilökuntamäärän turvaaminen
• työstä saadun rahallisen palkan parantaminen sekä palkkiot
• röntgenhoitajan työn esiin nostaminen
Kuvio 4. Röntgenhoitajan työn vetovoimatekijät
55
6 POHDINTA
Keskeisimpiä röntgenhoitajan työn imun kokemukseen vaikuttavia tekijöitä olivat onnistumisen kokemukset, mielekäs työtehtävä, asiakas- tai potilaskontakti ja hoitotyö sekä auttaminen, haasteet ja työstä saatu palaute sekä työn merkityksellisyys. Työn imun kokemusta voitaisiin parantaa muun muassa positiivista palautetta antamalla ja parantamalla työn hallittavuutta, parantamalla työn suunnittelua ja kehittämällä esimiestyötä sekä korottamalla työstä saatua palkkaa.
Röntgenhoitajan työn keskeisimmiksi vetovoimatekijöiksi nousivat työn monipuolisuus ja vaihtelevuus, hoitotyön ja teknisyyden yhdistyminen, vaihtelevat työajat, jatkuva oppiminen ja lyhyet potilaskontaktit. Työn vetovoimaisuutta voitaisiin parantaa monilla samoilla tekijöillä, kuin työn imua, kuten parantamalla työn hallittavuutta, paremmalla työn suunnittelua ja kehittämällä esimiestyötä sekä työstä saatua palkkaa korottamalla. Näiden lisäksi vetovoimaisuutta parantaisi riittävän henkilöstömäärän turvaaminen, mahdollisuus työskennellä itselle mieleisissä työtehtävissä ja työpisteissä ja mahdollisuus työn kehittämiseen sekä tuomalla röntgenhoitajan ammattia ja työtä paremmin esiin.