Tulosten pohdintaa

7.1 Tulosten pohdintaa

Tulokset osoittivat, että ikääntyneille tärkeintä palvelukeskuksessa asumisessa oli se, että sosi-aalisiin kontakteihin oli mahdollisuuksia päivittäin ja siten sosiaalista yksinäisyyttä koettiin vä-hemmän. Sosiaalisen yksinäisyyden ehkäisemiseksi ikääntyneet olivatkin jo tehneet muutoksia elämässään ja muuttaneet palvelukeskukseen, lähelle muita ihmisiä ja asettuneet alttiiksi yhtei-söllisyydelle. Sen sijaan ikääntyneet kokivat, ettei emotionaaliseen yksinäisyyteen voi aina vai-kuttaa, vaikka haluaisikin. Opiskelijoiden järjestämät yhteiset aktiviteetit auttoivat ikääntyneitä tutustumaan toisiinsa ja siten luomaan yhteisöllisyyttä. Palvelukeskuksen voidaan siis ainakin tältä osin todeta parantavan ikääntyneiden hyvinvointia kehittämällään toimintamallilla. On myös hyvä, että ikääntyneet kohtaavat arjessaan muitakin, kuin talon henkilökuntaa ja ikätove-reitaan. Nuoret tuovat ikääntyneiden arkeen erilaista sisältöä ja siksi olisikin tärkeää, että suku-polvia tuotaisiin yhteen laajemminkin.

Opiskelijat sen sijaan kokivat tärkeänä sen, että tämä asumismuoto mahdollistaa paremman asumistason, ja lisäksi he saavat arkeensa melko pienellä vaivalla uudenlaista, piristävää sisäl-töä ja samalla oppivat paljon entisajasta ja ikääntyneistä. Palvelukeskuksessa asuvalta ja akti-viteetteja järjestävältä nuorelta kuitenkin vaaditaan sosiaalista luonnetta ja halua viettää aikaa

ikääntyneiden kanssa sekä aidosti olla läsnä heitä varten. Asumismuodon koettiin sopivan eten-kin ensimmäiseen omaan kotiin muuttavalle, kun ympärillä asuu tuttuja ja turvallisia aikuisia ja omaan lapsuuden kotiin saa etäisyyttä tarvitsematta luopua päivittäisistä sosiaalisista kontak-teista.

Toiselle puolen Suomea opiskelemaan muuttaneena opiskelijana kiinnostuin tutkimaan tätä ai-hetta, koska tällainen asumismuoto olisi voinut olla mielekäs vaihtoehto itsellenikin muutama vuosi sitten Savonlinnaan muuttaessani. Koen, että tällä tavoin minulla olisi ollut mahdollisuus tutustua paikalliseen väestöön paremmin, säästää hieman rahaa asumiskuluista sekä saada tun-temattomasta kaupungista tuttuja ja turvallisia aikuisia arkeeni. Uskon myös, että ikääntyneillä olisi ollut paljon mielenkiintoista kerrottavanaan esimerkiksi alueen historiasta ja omasta nuo-ruudestaan. Esiymmärrykseni opiskelijoiden palvelukeskukseen muuton syistä eivät täysin pi-täneet paikkaansa, koska talossa asuvat opiskelijat olivat molemmat paikallisia, ja siten tunsivat jo sekä aluetta, että ihmisiä. Talossa asuvilla opiskelijoilla oli kuitenkin sama kiinnostus ikään-tyneiden kokemusten kautta oppimiseen, yhteiseen ajanviettoon sekä turvallisten aikuisten lä-heisyyteen.

Yhteisöllisyyttä palvelukeskuksesta löytyi, mutta ikääntyneet toivoivat sitä olevan yhä enem-män. Palvelukeskus koettiin perinteistä asuintaloa yhteisöllisemmäksi, mutta kaikkia omia naa-pureita ei kuitenkaan tunnettu. Ikääntyneet kuitenkin ilmaisivat halunsa tutustua kaikkiin ja tästä voisi päätellä myös sen, että ikääntyneet haluaisivat muidenkin kokevan talon yhteisölli-syyden ja samalla yhteisöllisyys lujittuisi entisestään. Talon yhteiset oleskelutilat yhdistivät asukkaita ja mahdollistivat spontaanit sosiaaliset hetket sosiaalisuuden tarpeiden tyydyttä-miseksi. Yhteisten oleskelutilojen tärkeyttä ei voida liikaa korostaa yhteisöllisyyden yhtey-dessä.

Yhteisöllisyysnäkemys (taulukko 3) tämän aineiston pohjalta kuvaa jo toiminnassa olevan yh-teisön yhteisöllisyyttä, toisin kuin asukasyhteisö Loppukirin yhteisöllisyysnäkemys (kuvio 4), johon oli koottu odotuksia yhteisölliselle arjelle ja elämäntavalle. Tämän tutkielman haastatel-tavat puhuivat yhteisöllisyydestä realistisesti, huomioiden myös sen varjopuolet. Erona näiden kahden yhteisöllisyysnäkemyksen välillä voidaankin nähdä olevan myös asukasyhteisön syn-tytapa, tutkielmani palvelukeskukseen asukkaat muuttivat toisistaan tietämättä, kun taas Lop-pukirin alkuperäiset asukkaat olivat yhdessä suunnitelleet itselleen mieluisan yhteisöllisen asu-mismuodon. Kuviossa 2 kuvattiin yhteisöllisyyden syntymiseen tarvittavan yhteisen intressin,

joka synnyttää yhteistoimintaa ja edelleen yhteisyydentunnetta. On siis ymmärrettävää, ettei tutkittavassa palvelukeskuksessa yhteisöllisyys ole vielä ensimmäisten vuosien aikana ehtinyt muodostua niin tiiviiksi, kuin osa asukkaista toivoisi. Kuviossa 2 esitettyä yhteisöllisyyden il-menemismuotoa, auttamista kuitenkin ilmeni jo aktiivisesti yhteisiin aktiviteetteihin osallistu-jien keskuudessa, eli yhteisöllisyyttä ilmenee ainakin sen eteen aktiivisesti toimivien keskuu-dessa.

Yksi yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia kohtaamisia edistävä tekijä koettiin olevan ruokala. Ruoka-palvelut koettiin arkea merkittävästi helpottavaksi tekijäksi ja ikääntyneet kertoivatkin syö-vänsä ruokalassa usein, osa jopa päivittäin. Ruoanlaitto ja kodin puhtaanapito olivat ikäänty-neiden kertomusten mukaan ensimmäiset ulkoistettavat arjen toiminnot silloin, kun oma jaksa-minen ei niihin riitä. Hyvinvointi koettiin silloin hyväksi, kun se ei rajoittanut liikaa omaa liik-kumista ja kivut olivat poissa. Myös asumismukavuus ja sosiaalisuus koettiin tärkeiksi teki-jöiksi hyvinvoinnin kannalta.

Seuraavaksi esittelen haastatteluteemoittain sen, kuinka hyvin tutkielman tarkoitukseen pystyt-tiin vastaamaan. Haastatteluteemojen informaatiotaso jäi merkitysten osalta osittain odotettua alhaisemmaksi, toimintaa ja kokemuksia kuvailevia ilmauksia sen sijaan saatiin aineistosta riit-tävästi. Palvelutalon ympäristöä kuvattiin lähinnä pintapuolisesti, enkä ympäristön osalta voi-nut tehdä muita tulkintoja, kuin että ympäristö koettiin sopivaksi. Arkeaan haastateltavat ku-vasivat termillä tavallinen. Arkipäivän rakenteesta ja sisällöistä sain melko selkeän käsityksen.

Merkityksiä pystyi havaitsemaan yhteisöllisyyden, sosiaalisuuden ja aktiviteettien osalta. Juh-lien osalta haastatteluaineisto jäi suppeaksi, koska talossa ei alkuperäisolettamustani vastoin juurikaan juhlittu yhdessä. Kalenterivuoden tapahtumiin liittyvät opiskelijoiden järjestämät teema-aktiviteetit olivat ainoa juhliin liitettävä aihekokonaisuus. Palvelukeskus ei järjestänyt asukkaille yhteisiä juhlia ja juhlapäivinä asukkaat usein suuntasivatkin omaistensa luokse.

Asukkaiden yhtäläisyydet, kuten samankaltaiset elämänkokemukset nousivat esille asukkaiden ystävyyssuhteita edistävinä tekijöinä. Ystävyyssuhteiden syntymisen hidasteina nähtiin taas toisistaan hyvin erilaiset taustat, vahva uskonnollisuus sekä ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan.

Asumisen kokemuksista tärkeimmiksi nousivat samasta talosta löytyvä seura, järjestetyt akti-viteetit sekä arjen toimintoja helpottavat tekijät, kuten ruokapalvelu ja turvallisuuden tunnetta luova turvaranneke. Palvelukeskuksen koetut puutteet koettiin johtuvan toiminnan

rutinoitu-mattomuudesta ja siten pieniä puutteita katsottiin vielä läpi sormien. Yhteisöllisyyden varjo-puoli, kuten tietojen leviäminen, nousi esiin, mutta niitä ei korostettu erityisen merkitykselli-sinä, vaan pikemminkin mainittiin ohimennen. Yhteisöllisyyden koettiin helpottavan yksinäi-syyttä ja omaisten huolta, sekä tuovan sisältöä arkeen yhteisten tekemisten kautta. Yksityiyksinäi-syyttä koettiin saatavan riittävästi omassa asunnossa. Yksinäisyyden koettiin olevan osaltaan kiinni omasta ajattelusta, vaikka kaikkeen yksinäisyyteen ei koettukaan voitavan vaikuttaa. Yhteiset aktiviteetit koettiin asukkaita yhdistävänä tekijänä, ne koettiin opettavaisina ja arkea piristävinä hetkinä ja niitä toivottiin yhä lisää ja monipuolisemmin. Kustannussyistä kaikkea toimintaa ei koettu voitavan järjestää, jonka vuoksi vapaaehtoiset järjestäjätahot toivotettiin tervetulleiksi.

Negatiivisena koettiin se, etteivät kaikki halunneet osallistua yhteisiin tekemisiin, samalla kun toiset pyrkivät osallistumaan kaikkeen järjestettyyn ohjelmaan.

Sukupolvien välinen vuorovaikutus koettiin mielekkääksi ja toisen sukupolven kokemukset ja mielipiteet kiinnostivat. Kuitenkin haastatteluissa oli hankala päästä teemaan niin syvälle, että olisi löydetty niitä toisilta opittuja ja toisille opetettuja asioita. Oppimis -teemassa voi olla es-teenä suomalaisten vaatimattomuus, ei olla totuttu ajattelemaan itseä niin merkityksellisenä toi-mijana, että minulta toinen voisi jotain oppia. Tässä näkyikin ero nuorten ja ikääntyneiden vä-lillä, nuorille vaikutti olevan vaivattomampaa nimetä opittuja ja opetettuja asioita.