6 Tulokset
6.3 Opiskelijoiden kokemukset asumisesta palvelukeskuksessa
Opiskelijan asuminen ikääntyneille ja vammaisille tarkoitetussa palvelukeskuksessa voi herät-tää kysymyksiä myös nuoren lähipiirissä. Näin on käynyt ainakin toiselle talon opiskelijoista.
Kuten myös opiskelija itsekin totesi, on ymmärrettävää, että ennakkoluuloja voi olla, koska tämä asumismuoto on monille täysin tuntematon, ja jos aiheeseen ei tule tutustuttua, voivat käsitykset jäädä virheellisiksi.
“...moni mun kaveri on ollu sillee et öö, miks sä nyt tommosessa asut, et sähän oot vaa niitten joku semmonen heittopussi siellä. --- Että paras esimerkki oli se et mun luokkakaveri kysy, että jos sä nyt käyt vaikka Alkossa itse nii saakko sä kävellä Alkon pussi kädessä tossa pihalla. Mä sanoin et joo, että saattaahan joku muuki meijän mummo tai pappa tai erityisnuori, jos hän saa käyttää alkoholia ni nii. Tai että no jos sä oot vaikka, no mitä nyt ikinä, tuut vaikka myöhään niinku kotiin, että pitääksun jotenki hiippailla siellä et kukaan ei nää? Et ei, et ethän säkään hiip-paile tuolla ku sää asut jossain.” (O)
6.3.1 Kokemukset yhteisöllisyydestä
Kuviossa 17 on kuvattu nuorten kokemana yhteisöllisyyden osatekijöitä. Yhteisöllisyyttä ja yh-teisöllistä asumista pohdittaessa opiskelijoilta nousi esiin se, kuinka mukavaa on, että omat naapurit ovat tulleet tutuiksi, ja voi käytävällä ohimennen vaihtaa kuulumiset. Naapureiden tun-teminen koettiin turvallisuuden tunteen luojana, kuin myös arjen mielekkyyden tuojana. Yhtei-söllisyyden koettiin lisäävän hyvinvointia sosiaalisuuden avulla ja siten samalla vähentävän yksinäisyyttä. Yhteisöllisyyttä määriteltiin seuraavasti:
“Ymm, no se on semmosta epäsuomalaisuutta. Siis jotenki semmosta, että ko sie kävelet porraskäytävässä, nii ihmiset sanoo hei --- semmosta niinkö avoimuutta ja semmosta muista huolehtimista tai semmosta huolen pitämistä. Sitte tietenki niitä yhteisiä hetkiä, kokoontumisia ja ajatusten vaihtoa ja kaikkea semmosta mitä suomalaiset ei yleensä tee.” (O)
“...täällä aina ko vaikka lähtee kauppaan tai kouluun kävelee tuosta nii aina ter-vehtii kaikkia ja saattaa jäähä rupattelemaan.” (O)
KUVIO 17. Yhteisöllisyyden osatekijät nuorten kertomana.
Yhdessä vietetyn ajan myötä opiskelijat kokevat oppineensa muilta asukkailta paljon (kuvio 18). Ikääntyneet ovat kertoneet omasta nuoruudestaan, joka on laajentanut nuorten käsitystä entisajasta sekä elämästä ylipäätään. Yhdessä tekeminen on myös opettanut (kuvio 18) suo-peutta ja suhtautumaan asioihin hieman rennommin. Yhteisöllisyyden nähdään myös vaikutta-van turvallisuuden tunteeseen asunnossa, kun omat naapurit olivat tuttuja ja hyvinvointia näh-dään lisäävän päivittäiset mahdollisuudet sosiaalisiin kohtaamisiin (kuvio 18).
”jotenki semmosta suopeutta tai semmosta, et ajattelee et elämä ei oo nii vakavaa ja nää asiat ei oo nii vakavia, vaikka joku ei meekkää niinku on ajatellu.” (O)
Myös ikääntyneet ovat kiinnostuneita nykypäivän nuorten maailmasta. Eri sukupolvet ovat kiinnostuneita toistensa kokemuksista (kuvio 18). Nuoret kokevat voineensa tarjota ikäänty-neille mahdollisuuksia oppia nykynuorten arjesta ja omista ajatusmaailmoistaan. Nuoret myös kokevat, että ikääntyneet uskaltavat kääntyä heidän puoleensa ja kysellä apua esimerkiksi pu-helimen käytön kanssa. Apua on pyydetty välillä käytävällä tavatessa tai silloin tällöin tultu pyytämään ihan ovelta esimerkiksi pyykkituvalle tai avuksi jouluvaloja asentamaan Eri
suku- YHTEISÖL-LISYYS
TERVEHTI-MINEN
AJANVIETTO
HUOLEHTI-MINEN
AVOIMUUS
"EPÄSUOMA-LAISUUTTA"
YKSINÄISYYT-TÄ EHKÄISEVÄ
HYVINVOIN-TIA EDISTÄVÄ
polvet ovat kiinnostuneita toistensa kokemuksista (kuvio 18). Useiden vara-isovanhempien saa-misen lisäksi nuoret ovat saaneet ikääntyneiltä paljon tietoa entisajasta sekä kuulleet erilaisia mielenkiintoisia elämäntarinoita.
”No siis ainaki meidän nuorten slangisanoja, ainaku jonku sanan sanoo nii ne on, että mitää, en ymmärtäny tuota. Öö, ja sitte pukeutumistyyliin, ne aina kysyy, että miks sulla on revenneet housut. Nii pitää aina kertoa, että se on muotia. Öö, mutta siis no varmaan sitä semmosta niinku miun ikästen ja niinku tämän suku-polven semmosta, jotenki semmosia elämänarvoja ja mitä me niinku tehdään ja mitä me haluttais tehä...” (O)
KUVIO 18. Opiskelijoiden kokemuksia siitä, miten yhteisöllinen ilmapiiri rakentuu palvelu-keskuksessa.
Opiskelijoilta löytyy myös ymmärrystä erilaisuudelle (kuvio 18). He toivat esille, että asuk-kailla on sekä erilaiset taustat, erilainen elämäntilanne, erilaiset kiinnostuksen kohteetkin ja li-säksi asukkaiden kunto vaihtelee paljon. Yhteisöllisen elämän rutinoitumiseen ymmärretään kuluvan aikaa. Omalla toiminnallaan he ovat pyrkineet kaventamaan eroa A- ja B- talojen asuk-kaiden välillä pyrkimällä tuomaan asukkaita lähemmäs toisiaan tarjoamalla yhteisiä aktiviteet-teja ja auttamalla ymmärtämään toista osapuolta mahdollisissa ristiriitatilanteissa.
“Nii ja sitte mää niinku ainaki aattelen, että se keskustelu on varmaan ihan hy-västä. Siis siinä mielessä, että jokainen heistäki on asunu omassa kodissaan, omassa talossaan tai kerrostalossaan ja sit kaikki muutetaan tämmöseen paik-kaan, missä on vierekkäin asuntoja ja jokainen on vähä erilainen nii onhan siihe
TOIMINTA PALVELUKESKUKSESSA YHTEISÖLLISEN ILMAPIIRIN RAKENTAJANA NUORTEN NÄKÖKULMASTA
YHTEINEN
tottumista tietenki. Että jos mulle on muutos muuttaa vanhempien luota ensim-mäiseen omaan asuntoon, nii varmasti heillekki on muutos sitte muuttaa sieltä omasta pitkäaikasesta kodista niinku tämmöseen paikkaan.” (O)
”...Ja sitte myöski mä oon halunnu myöski tuoda sitä tasavertasuutta. Että öö, aluksi oli enemmän semmosta niinku jakoa, että vähän niinku B- ja A-talo, ku ne asukkaat kumminki on nii erilaisia. --- Mää oon niinku huomannu muutamissa ainaki, jotka oli aluksi tosi semmosia, jotenki otti kantaa helposti niinku ikäihmi-sistä, nii on sitä niinku hellittäny sitä niinku heijän ajatusta. Joka on tosi hienoa.”
(O)
KUVIO 19. Opiskelijoiden tarpeiden tyydyttyminen nykyisen asumismuodon myötä Maslow’n tarvehierarkiaan (kuvio 5) suhteutettuna.
Kuviossa 19 esitetään Maslow’n tarvehierarkian (kuvio 5) mukaisten tarpeiden täyttyminen haastatelluilla opiskelijoilla. Opiskelijat kokivat yhdeksi tärkeäksi hyvinvointia tukevaksi teki-jäksi sosiaaliset kontaktit, joita palvelukeskuksessa koettiin saatavan riittävästi. Yhteenkuulu-vuuden tunne koettiin hyvinvointia edistäväksi tekijäksi. YhteenkuuluYhteenkuulu-vuuden tunteen lisäksi esiin nousi lepo ja liikunta, nämä kolme tekijää voidaan löytää myös Maslow’n tarvehierarki-asta. Uni on tarvehierarkian alimmalla tasolla, eli perustavaa laatua oleva tarve. Turvallisuuden tunne nostettiin myös esiin, ja se edustaakin tarvehierarkian toista tasoa. Sekä fysiologisten
ITSENSÄ palaute aktiviteeteista ja oman arjen hallinnasta. Oman arvon tuntoa kohottaa positiivinen palaute sekä muiden kiinnostus.
SOSIAALISET TARPEET:
Arjen hallinnan ohella järjestettävä aikaa myös omille ystäville. Sosiaalisuutta tarjolla
palvelukeskuksessa päivittäin.
Yhteenkuuluvuuden tunne hyvinvointia edistämässä.
TURVALLISUUS:
Naapureiden tunteminen luo turvallisuuden tunteen ensimmäisessä omassa kodissa. Apua löytyy tarvittaessa läheltä.
Edulliset asumiskustannukset edesauttavat taloudellisen turvallisuuden tunteen luomisessa.
FYSIOLOGISET TARPEET:
Omilleen muuuttaessa nuoret joutuneet opettelemaan huolehtimaan itse näiden täyttymisestä kaiken muun tekemisen ohessa. Edulliset asumiskustannukset
mahdollistavat varmemmin fysiologisten tarpeiden täyttymisen.
tarpeiden, että turvallisuuden tarpeen täytyttyä opiskelijat olivat päässeet jo kolmannelle ta-solle, jossa koettiin saatavan sosiaalisia kontakteja sekä koettavan yhteenkuuluvuutta asuinym-päristön kanssa. Neljännestä tasosta, eli arvonannosta opiskelijat eivät puhuneet, mutta liikunta voidaan nähdä kuuluvaksi jo tarvehierarkian ylimmällle, itsensä toteuttamisen tasolle, jolloin voidaan tarvehierarkian mukaisesti olettaa myös itseluottamuksen ja omanarvontunnon olevan kunnossa. Arvonannon mahdollistavat esimerkiksi aktiviteettien suunnittelusta ja toteutuksesta saatava positiivinen palaute, niin sanoitettuna, kuin koettunakin.
“Lepo ja liikunta. Täällä saa sitä sosiaalista, sosiaalisuutta harrastaa paljon.
Seki varmaan tukkee sitä [hyvinvointia]” (O)
Opiskelijat eivät ole kokeneet yksinäisyyttä palvelukeskuksessa asuessaan. Palvelukeskuksen ja heidän itse järjestämiensä aktiviteettiensa ansioista sosiaalisia hetkiä koettiin saatavan aina, kun niitä kaipaa. Sosiaalisuutta on tarjolla välillä jopa liikaakin, joten he arvostavat oman asun-non rauhaa. Myös Lahtisen (2016, 20-21) mukaan yhteisöllisyydestä voi erottua sekä positiivi-sia, että negatiivisia piirteitä. Joskus myös sama piirre, kuten tässä tapauksessa sosiaalisuus, koetaan sekä positiivisena, että ajoittain negatiivisena asiana. Yhteisöllisyys koettiin talossa näkyvän ennen kaikkea yhteisenä ajanviettona. Palvelukeskuksen asukkaat viihtyvät päivisin yhteisessä olohuoneessa, vaikkakaan opiskelijoilla ei olohuoneessa tule enää koulun jälkeen vietettyä aikaa, muuten kuin aktiviteetteja pitäessään. Edellinen kesä korostui niin nuorten, kuin ikääntyneidenkin puheessa erityisen mieleiseksi nimenomaan yhdessä vietetyn ajan puitteissa.
Kesällä aikaa vietettiin yhdessä talon pihalla auringosta nauttien.
“Semmonen et aamu ko alko pikkusen aurinko paistaan ja vähän lämmittää tota meijän misson keinu ja toi katos, nii sinne alko pikkuhiljaa tuleen yks, ja toinen, ja kolmas ja sitte ne istu siellä päivän tai ei nyt ehkä ihan koko päivää mutta.”
(O)
“Et tavallaan se yhteisöllisyys näkyy siinä, että tänne voi tulla johonkin paikkaan ja siellä saattaa olla muita ja siellä voi jutella ja se on niinku läsnä ihan joka päivä, vaikka ei olis mitään semmosta sovittua juttua nii silti asukkaat tietää et täällon.” (O)
Opiskelijat kokivat sukupolvien välisen vuorovaikutuksen antoisana ja pitivät tärkeänä erityi-sesti sitä tietoutta, mitä ikääntyneet tarjosivat omasta nuoruudestaan ja elämän kokemuksistaan.
Yhteisiä keskusteluhetkiä pidetään usein ja opiskelijat kyselevätkin ikääntyneiltä aktiivisesti heidän nuoruudestaan. Keskustelujen ja aktiivisen kanssakäymisen myötä myös käsitys ikään-tyneistä on muuttunut. Toinen nuorista oli huomannut saman, minkä myös Särkelä-Kukko &
Rönkä (2015, 304) nostivat esiin, hyvinkin samanikäisillä ikääntyneillä voi olla hyvin erilaiset
merkit ikääntymisestä. Ikääntyneiden ryhmä ei tämänkään tutkielman viiden ikääntyneen koh-dalla ole yhtenäinen, ja jokaisella ikääntyneellä olikin erilaiset tarpeet esimerkiksi asunnolleen, sosiaalisille kanssakäymisille sekä vapaa-ajalleen.
“Vähä sitä, että millasta se elämä on ollu ennen aikaan, se heijän nuoruus ollu kuitenki niin paljon erilainen ko itellä.” (O)
“Ja voi olla että on niinku tavallaan, toiset on enemmän sairastuneita, osa taas on ihan niinku skarppeja, ehkä menee vaikka rollaattorilla, et se on ainoa taval-laan merkki jotenkin siitä vanhuudesta. Toiset on sitte taas enemmän vaikka muis-tisairaita. Nii kyl se niinku semmonen näkökulma ajatellen vaikka vanhuutta on laajentunu tosi paljon.” (O)
“...monesti aina moni vanhus taikka iäkkäämpi kyselee kaikkea, et mitä meijän mielipiteitä ja semmosia, mitä me ajatellaan jostaki asioista tai. Ja sitte tota tenki ne aina tenttaa meitä kaikista vanhoista asioista ja historiasta ja me ei tie-detä mittään. Mutta et niin, ihan semmosta arkipäivän juttua.” (O)
6.3.2 Kokemukset yhteisen toiminnan järjestämisestä
Opiskelijat kokivat asumisjärjestelynsä toimiviksi ja edullisiksi ja ovat tyytyväisiä palvelukes-kukseen asuinpaikkana. Aktiviteettien suunnittelu ja järjestely koettiin mukavaksi ja omaa ar-kea piristäväksi. He ovat sitä mieltä, että vuokran vastineeksi järjestettävät aktiviteetit eivät vaadi heiltä itseltään paljoa ja, että pienellä vaivalla saadaan paljon hyvää aikaan.
“Ja sitte kyllä mä koen myös sen, että aika pienellä vaivalla saa aika paljon sem-mosta iloa ja semsem-mosta niinkö hyvää mieltä aikaseksi.” (O)
Aktiviteetteja suunnitellessa opiskelijat kertovat omaavansa vapaat kädet, mutta asukkaiden toiveita pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Aktiviteetit ovat olleet muun muassa leipomista, keskustelutuokioita, tietovisoja, kausijuhlia, pelailua, leffailtoja, grillausta, kahvit-teluja ja kesällä myös kasvimaan hoitoa, onpa naapureiden kanssa yhdessä käyty katsomassa paikallista jalkapalloakin. Aktiviteetit pyritään pitämään kaikille avoimina ja helposti lähestyt-tävinä ja siksi ne järjestetäänkin yleisissä tiloissa, johon kaikkien on helppo tulla tai piipahtaa vain hetken. Aluksi opiskelijoita hiukan jännitti toiminnan käynnistyminen, mutta asukkaisiin tutustuttaessa jännitys laantui. Toiminta ikääntyneiden kanssa on myös opettanut nuorille pal-jon.
“Et mä oon saanu vähä sellasen kuvan, että pyritään niinku tavallaan tekemään semmosia niinkö juttuja, mihin mahollisimman moni vois osallistua.” (O)
“Vähän jännitti, että mitenkähän, alkaako kukkaan käymään nuissa kerhoissa ja…” (O)
6.3.3 Arjen hyvinvointi
KUVIO 20. Nuorten hyvinvoinnin ulottuvuudet ja hyvinvoinnin osatekijät palvelukeskuksessa asuessa ja aktiviteetteja järjestäessä.
Opiskelijoiden tavanomaisesta poikkeavan asumisratkaisun voidaan nähdä tarjoavan Allardtin (1976, 50) hyvinvointimallin (kuvio 1) kaikkia kolmea osa-aluetta. Kuviossa 20 on esitelty tämän tutkielman nuorten esiin tuomat hyvinvoinnin ulottuvuudet sekä niiden osatekijät. Nuo-ret ovat päässeet uusiin, hyväkuntoisiin asuntoihin ja vieläpä sijainniltaan hyvälle paikalle, maksamalla osan vuokrasta ”vapaaehtoistyöllään” asukasyhteisön hyväksi. Tällainen menettely mahdollistaa siis pienemmillä tuloilla korkeamman asumistason. Muiden asukkaiden kanssa vietetty aika saa aikaan ystävyyssuhteita ja mainintojen puutteesta huolimatta sen voidaan nähdä tuottavan myös paikallisyhteisyyttä, ikääntyneet kertoessa esimerkiksi kaupungissa aiemmin tapahtuneista asioista tai kun asukkaat viettävät yhdessä aikaa palvelukeskuksen ym-päristössä. Opiskelijat saavat myös toteuttaa itseään toteuttaessaan aktiviteetteja ja samalla saa-vat myös itselleen mielekästä vapaa-ajan toimintaa. Aktiviteetteihin osallistujien kehut ja suun-nittelun arvostus antavat opiskelijan tekemälle työlle merkityksen osallistujien osoittamana ar-vostuksena.
NUORTEN HYVINVOINNIN ULOTTUVUUDET PALVELUKESKUKSESSA ASUESSA JA AKTIVITEETTEJA JÄRJESTÄESSÄ
Tämä palvelukeskus on myös kummallekin nuorelle ensimmäinen oma koti, ja siten vertailu-kohdetta ei ollut aiempaan yksin asumiseen tai niin sanottuun perinteiseen vuokrataloon. Pal-velukeskus koettiin turvalliseksi asuinpaikaksi, etenkin ensimmäistä kertaa yksin asuvina. Tur-vallisuuden näkökulmasta myös huoneistoissa olevat sprinklerit saivat kehuja paloturvallisuu-den näkökulmasta. Molemmat kertoivat arkensa muuttuneen paljon palvelukeskukseen muuton myötä, muutokset koettiin kuitenkin positiivisina. Muutoksista suurin oli se, että itse joutuu tekemään kaiken, joka puolestaan vaati aiempaa enemmän aikatauluttamista (kuvio 20). Aika-tauluttamista vaativat myös viikoittaisten aktiviteettien järjestäminen.
“...tämä oli niinkö mulle ensimmäinen oma asunto ja pääsin semmosee turvallis-see ympäristöön kyllä.” (O)
“Vähä semmosta, niinku aikatauluttamista tietenki koulun ja sitte oman vapaa-ajan kanssa.” (O)