Kokemukset yhteisöllisyydestä

Kaikki haastatellut ikääntyneet olivat osallistuneet opiskelijoiden järjestämään ohjelmaan.

Ikääntyneet eivät kuitenkaan pitäneet toimintaa nimenomaan juuri heille tarkoitettuna, osa ajat-telikin toiminnan olevan tarkoitettua pääasiallisesti A-talon asukkaille. Eräs haastatelluista esitti toivomuksen, että voisi olla vielä yksi opiskelija, joka olisi vain ikääntyneitä varten. Toi-nen haastateltava pohti myös sitä, miksi tämä toimintaa järjestävä henkilö on juuri nuori, miksei yhteisen tekemisen järjestämiseen voisi sitoutua ikääntynytkin asukas.

“...no täällähän on nää [opiskelijat], mikkä järjestää, nii tietenki se etupäässä koskee tätä vammaispuolta.” (I5)

”Ainoa on tuo pelipaikka, että siellä nuoret vain olevat pellaamassa, että siellä ei mietä vanhempia ole. Joka pitäs korvata jollaki lailla meille vanhemmillekki.

Se hetki, tietenki tarvittevat ne nuoremmatki, emminä sitä tarkota. Mutta tuota meille vanhemmillekki, nii vaikkei mittää muuta ko lauleskeltas.” (I2)

KUVIO 11. Nuorten kanssa toimiminen palvelukeskuksen yhteisöllisyyden rakentajana.

Kuviossa 11 on kuvattuna ikääntyneiden ja nuorten yhteistoimintaa palvelukeskuksen yhteisöl-lisyyden rakentajana. Asukkaat oppivat toisiltaan ja opettivat toisilleen muun toiminnan ohessa asioita tiedostamattaankin. Toiminnan koettiin olevan merkityksellisessä asemassa yhteisöön liittäjänä, ja etenkin taloon muuttaessa koettiin yhteiseen toimintaan osallistuminen tärkeäksi väyläksi tutustua uusiin naapureihin. Aktiviteetteihin osallistuttiin omien aikataulujen niin sal-liessa ja asukkaat pitivät säännöllistä ja monipuolista aktiviteettien tarjontaa hyvänä. Yhteistä tekemistä pidettiin arkea rytmittävänä ja piristävänä tekijänä. Toisen sukupolven kanssa halut-tiin viettää aikaa ja toisen sukupolven tekemisistä sekä ajatuksista olhalut-tiin kiinnostuneita. Okulo-vin (2008, 104) malli (kuvio 6) muovautui tässä tutkielmassa yksinkertaisempaan muotoon, jossa sukupolvet yhdistävän toiminnan merkitykset liittyvät suoraan otsakkeeseen. Kaikki Oku-lovin esittämät toiminnan muodot eivät kuitenkaan ilmenneet tässä aineistossa, kuten sisäisen ja ulkoisen toiminnan merkitykset tai osallistuminen ja osallisuus. Tilalle tuli kuitenkin uutena opitaan ja opetetaan -teema sekä toiminnan säännöllisyyden lisäksi tässä tutkimusaineistossa arvostetaan toiminnan monipuolisuutta.

Opiskelijoiden järjestämään toimintaan haastatellut ikääntyneet pyrkivät osallistumaan aina, kun se on mahdollista. Toiminnalla koetaan olevan muun muassa virkistäviä vaikutuksia, ajan kulun lisäksi. Kaikki opiskelijoiden järjestämä toiminta koettiin mielekkääksi, joskin lisäksi

NUORTEN KANSSA

talossa toivottiin järjestettäväksi myös esimerkiksi liikuntaan ja askarteluun liittyviä aktiviteet-teja. Tärkeänä pidetään aktiviteettien monipuolisuutta, jotta kaikille löytyisi jotain mielekästä tekemistä.

“Kaikki on [miellyttävää]. Mitä ikinä täällä laitetaan ja järjestetään, nii minä oon kyllä ollu mukana. Ei siinä mittää. Jos ei mittää semmosta erikoista oo että ois. Emmää kyllä oo montaakaan kertaa jääny pois niistä.” (I1)

Ikääntyneet kokevat opiskelijoiden olevan kiinnostuneita myös heidän nuoruudestaan. Yhdessä vietettyä aikaa kuitenkin arvostettiin etenkin leppoisana ajanvietteenä. Ikääntyneet eivät usko-neet voineensa opettaa nuorille mitään merkityksellistä. Opiskelijoiden arveltiin kuitenkin voi-neen oppia jotain ikääntyneiden kertomuksista omista nuoruusajoistaan. Yhdessä vietetty aika koettiin kasvattavana ja opettavaisena, vaikkakin oman oppimisen arviointi koettiin ilmeisen hankalaksi. Ikääntyneet arvostivat sitä, että toimintaa oli tarjolla usein, vaikkakin vieläkin enemmän voisi olla.

”Mutta aina se juttuja kerrotaan elämäntaipaleelta, että kyllähän sieltä jotaki aina voi saaha, mutta emmie usko, että se mitenkää vaikuttaa heijän elämäänsä.”

(I3)

Aluksi molemmat osapuolet olivat hieman varuillaan ja epävarmoja, kuinka yhteistoiminta läh-tee sujumaan. Omien sukulaisten lisäksi toisen sukupolven kanssa ei välttämättä olla oltu paljoa tekemisissä, joten vuorovaikutus ei aluksi ollut niin sujuvaa. Ajan myötä he kuitenkin oppivat tuntemaan toisiaan ja tunnelma rentoutui. Opiskelijoiden kanssa halutaan viettää aikaa ja sään-nöllisen yhdessä vietetyn ajan myötä toisia oppii tuntemaan paremmin.

“Minä sillon ko minä ensin tänne tulin, ni minä oikein hölömistyin, että onko se totta, että me olemma arkoja ja katotaan sitä nuorta, että miten me saisin yhtey-den. Emminä uskalla puhua mittään ja aina tällä mentaliteetilla otettiin ja taas sitten se nuori riepu katto, että mitenkähän minä saisin tuohon yhteyen ja niin…

Että siinä oli tämä, minusta tuntu hirviältä, ku minä näin nii, että se kuinka arkoja ne oli ne nuoret niinku meki olimma. Samalla lailla. Minä sanoinki, että siinä pitäs joku kapula olla, että me kumpiki katkastas. Että ei me nii julmia ollakkaa ko teistä näyttää. Ja taas, ettähän te karkuun mee vaikka minä sanonki sulle jotaki. Että tää minusta tuntu kaikista hirveimmältä sillon ko minä tulin tänne, että oltii kum-piki niinkö jänis jossaki metikössä, että emminä uskalla.” (I2)

Muu yhteisöllisyys

Palvelukeskus on ollut toiminnassa keväästä 2017, joten toiminta on vasta muotoutumassa ja osittain hakee vielä muotoaan. Asukkaat olivat ilmeisen ymmärtäväisiä monille palvelukeskuk-sessa kokemilleen puutteille ja usein selittivätkin niitä sillä, että toiminta on vasta aluillaan.

Asukkaat olivat kuitenkin halukkaita myös itse osallistumaan toiminnan kehittämiseen ja heillä olikin ideoita jo valmiina.

KUVIO 12. Palvelukeskuksen toiminnat palvelukeskuksen yhteisöllisyyden rakentajana.

Kuviossa 12 esitetään ne palvelukeskuksen toiminnat, jotka mahdollistavat yhteisöllisyyden palvelukeskuksen asukkaiden välillä. Osaltaan yhteisöllisyyden syntymisessä ja ylläpidossa auttaa yhteiset tilat, joihin hakeudutaan silloin, kun muiden seuraa kaivataan. Toiminnan mer-kitys yhteisöllisyydelle on tärkeä, niin toiminnan säännöllisyys, kuin siihen osallistuminen ja osallisuuden kokemukset osaltaan auttavat liittämään asukkaat asukasyhteisöön. Asukkaat myös kaipasivat yhteisöllisyyttä yhä enemmän ja laajemminkin ulottuen koko talon asukkaiden keskuuteen. Verrattaessa tätä mallia Okulovin (2008, 104) malliin (kuvio 6) jäi Okulovin mal-lissa esiintyneitä osa-alueita mainitsematta, ja samalla malli täydentyi uusilla osa-alueilla, kuten

”yhteiset tilat yhdistävät” ja ”tarve yhteisöllisyyteen”.

Ikääntyneet toivat esiin sen, että kaikki palvelukeskuksen B-talon asukkaat eivät suhtaudu tai eivät ole suhtautuneet A-talon asukkaisiin aina kovin myötämielisesti. Aiemmat kokemukset lähipiirissä esimerkiksi kehitysvammaisuudesta auttoivat suhtautumaan erilaisuuteen ymmär-tävästi. Asenteet ovat osalla pikkuhiljaa muuttuneet, mutta aina asukaskunnan heterogeeni-syyttä ei osattu nähdä rikkautena ja se aiheuttaa toisinaan pieniä ristiriitoja asukkaiden kesken

PALVELUKES-KUKSEN TOIMINTA

YHTEISÖLLI-SYYDEN RAKENTAJANA

OSALLISTUMI-NEN JA OSALLISUUS

TARVE

YHTEISÖLLI-SYYTEEN

TOIMINTA YHTEISÖÖN LIITTÄJÄNÄ YHTEISET TILAT

YHDISTÄVÄT TOIMINNAN

SÄÄNNÖLLI-SYYS

(kuvio 13). Talossa asuvaa asukaskuntaa tulisikin pyrkiä yhdistämään vielä tehokkaammin. Tu-lisi pohtia, kuinka asukkaat saisi toimimaan yhä enemmän yhteisöllisemmin, toisiaan auttaen ja tukien. Esiin nousi esimerkiksi jonkinlaisen kummitoiminnan mahdollisuus, jossa itsenäisesti asuvat ikääntyneet toimisivat kummeina A-talon asukkaille. Säännöllinen yhdessä toimiminen ja toimintaan osallistuminen nähtiin auttavan yhteisöllisyyden syntymistä sekä ylläpitoa. Ikään-tyneet kokivat tarvetta yhteisöllisyydelle koko talon kesken (kuvio 12).

“Eikähän, minä näijen kaikkien näijen A-puolisten kans minä tuun toimeen ihan.

Minä en kyllä, minusta on aivan ihana, minä kait oon aivan niinku neki siellä ja ei oo mittää muuta, jos ei mistään muualta tuu semmosta ulukopuolista.” (I1)

“...että on tämmönen vammaispuoli ja sitten tämmösiä itsenäisiä asukkaita, nii se ei, se idea, että ne sitten jotenki toisiansa tukisivat, eli tämmönen joku kummi.

...että se tuota, ko siellä on semmosia tuolla, jolla ei ole hirveesti, niillä ei ole isää eikä äitiä täällä ikinä näkyny, ne puhhuu sitte joka aamu, että ko isä tullee hakkee, äiti tullee hakkee. Nii semmosille joku, joku tuota vanhempi ois kummina. Tietenki se nyt, että molemmat siitä sais niinku tämmöstä, että tuntis niinku tarpeelliseksi.”

(I4)

Ikääntyneistä osalla oli talossa tuttuja tai jopa entisiä työkavereita, osa taas ei tuntenut asuk-kaista taloon muuttaessaan ketään. Sopeutuminen uuteen taloon ja sen tuomiin muutoksiin ar-jessa on ollut jokaiselle asukkaalle hieman erilainen. Yhteisten tekemisten ohessa kuitenkin tutustuu muihin osallistujiin ja sitä kautta saa uusia kavereita. Naapureiden kanssa keskustel-lessa huomattiin naapureiden elämässä yhtäläisyyksiä omaan elämään (kuvio 13) ja sitä kautta ymmärretään toista paremmin. Asukkaat ymmärsivät myös sen, että erilaisista taustoista tulleet ovat eläneet mahdollisesti täysin erilaista arkea, ja siten näkemyksetkin voivat poiketa toisis-taan huomattavasti (kuvio 13). Henkilökohtainen kokemus ja tunne (kuvio 13) vaikuttaa esi-merkiksi kokemuksiin kyläilystä toisten asunnoissa. Toiset kokivat hyvänä, ettei toisten asun-noille ilmestytä ilmoittamatta, kun taas toiset olisivat halunneet yhä enemmän sosiaalisia kon-takteja ja myös sitä toisten asunnoissa kyläilyä. Yhteisissä tiloissa vietetyt sosiaaliset hetket eivät tietenkään ole yhtä henkilökohtaisia, kuin esimerkiksi kahden kesken jonkun asunnossa käydyt keskustelut. Okulovin (2008, 108) malliin (kuvio 7) verrattuna tämän aineiston pohjalta nousi esiin melko erilaiset yhteisöllisen ilmapiirin osatekijät, kuin mitä Okulov oli kuvannut yhteisön henkisen ilmapiirin tekijöiksi. Tässä aineistossa eivät suoraan nousseet esiin Okulovin mallin arvot, me-henki eikä ilmapiirin luominen. Ilmapiirin luominen voidaan kuitenkin nostaa esiin tulkintana siitä, että ikääntyneet olivat valmiita toimimaan ilmapiirin parantamisen hy-väksi ja heillä oli jo ideoita, kuinka toimintaa saataisiin yhä monipuolistettua.

KUVIO 13. Palvelukeskuksen yhteisöllisen ilmapiirin osatekijät.

Haastateltavat mainitsivat, etteivät kaikki osallistu asukkaiden yhteisiin ajanvietteisiin. Syiksi kerrottiin niin asukkaiden heikko kunto, kuin haluttomuuskin. Osa haastateltavista oli jopa tur-hautuneita siitä, ettei niin montaa asukasta kiinnosta mihinkään yhteiseen tekemiseen osallistu-minen. Ruokala ja ruokailuhetket koettiin asukkaita parhaiten yhteen kokoavana paikkana ja siten asukkaita yhdistävänä tekijänä. Yhteiset tilat koettiin hyvinä paikkoina tavata muita asuk-kaita ja niihin hakeuduttiinkin, kun haluttiin seuraa (kuvio 12). Yhteistä tekemistä haluttaisiin siis yhä enemmän, ja sellaista, johon voisi kaikki osallistua. Yhteisöllisessä asuinyhteisössä yhteiseen toimintaan osallistuminen on kuitenkin täysin vapaaehtoista, ja jokainen voi elää ar-keaan ilman yhteisiä velvoitteita niin halutessaan, toisin kuin yhteisöasumisessa, jossa vaadi-taan enemmän yhteisölle omistautumista (Helamaa & Pylvänen. 2012, 25). On kuitenkin ym-märrettävää, että asukkaat haluaisivat tutustua kaikkiin naapureihin ja näin saada jaettua sosi-aalisessa kanssakäymisessään kokemiansa hyviä hetkiä mahdollisimman monen kanssa.

“No nuo kokoontumiset on ainoa, joka on. Mutta eihän siinäkään kaikki oo, että kuka tullee ja kuka ei tuu. Että syömään varmaan tullee kaikista parraiten. Sitä en tiiä, ruokailu on yhteinen tapahtuma. Eipä sitä taija muuta sen parempaa ta-pahtumaa olla.” (I1)

Ikääntyneet järjestävät myös itse toisilleen ohjelmaa. Aamuisin aamupuuron jälkeen pidetään paikallislehden lukutuokio. Yhteisissä tiloissa pidetään myös esimerkiksi keskustelukerhoja.

PALVELUKES-KUKSEN YHTEISÖLLINEN

ILMAPIIRI ELÄMÄNKOKEMUSTEN

SAMANKALTAISUUS

HENKILÖKOHTAINEN KOKEMUS JA TUNNE

ASUKKAIDEN HETEROGEENISYYS

OPITAAN JA OPETETAAN

Lauantaisin pelataan yhdessä bingoa, johon pienellä osallistumismaksulla hankitaan palkintoja.

Palkintoja kysellään myös muun muassa yrityksiltä ja järjestöiltä, mutta ostetaan myös joka-päiväiseen käyttöön tulevia palkintoja, kuten pesuaineita. Myös korttipelirinkiä ollaan kuu-lemma aloittelemassa. Yhteisen toiminnan ohessa on myös mahdollisesti opittu toisilta ja sa-malla opetettu ja annettu toisille jotain erilaista näkökantaa ja ajattelutapaa (kuvio 13). Itse jär-jestetystä aktiviteetista saadun palautteen perusteella koettiin olevan omanarvontunnolle kohot-tava vaikutus (kuvio 15). Positiivisen palautteen perusteella tietää tekevänsä muidenkin mie-lestä hyödyllistä työtä ja samalla saa kohotettua omanarvontuntoaan. Maslow’n tarvehierarkian (kuvio 5) mukaan omanarvontunto ja itsensä toteuttaminen ovat kaksi ylintä askelmaa, jonka perusteella voidaan päätellä ikääntyneiden tarpeiden tyydytyksen olevan mahdollista tässä pal-velukeskuksessa.

Pessin ja Seppäsen (2011, 296) mukaan yhteisöllisyys koostuu yhteisistä intresseistä, yhteisyy-dentunteesta sekä yhteisestä toiminnasta. Tässä palvelukeskuksessa on yhteistä toimintaa. Yh-teisiä intressejä ei vaikuta olevan ainakaan koko asuinyhteisön välillä. Yhteisöllisyyden tunne sen sijaan ilmenee etenkin yhteisessä olohuoneessa aikaansa viettävien keskuudessa sekä yh-teisiin aktiviteetteihin osallistuvilla (taulukko 3). Yhteisöllisessä asumisympäristössä koetaan myös olevan varjopuolia. Kun talon asukkaat juttelevat paljon keskenään, tulee kuin huomaa-mattaan keskusteltua kaikki taloon liittyvät asiat. Voi siis olla, että vaikka kerrot jonkun asian vain yhdelle, niin kohta siitä tietää koko talo. Tiedon leviäminen (taulukko 3) voidaan nähdä siis myös yhteisöllisyyden varjopuolena, vaikkakaan se ei asianomaista välttämättä häiritsisi-kään. Yhteisöllisyyden positiivisia puolia koettiin kuitenkin olevan enemmän, kuin negatiivisia (taulukko 3).

“Sehä [yhteisöllisyys] tarkottaa varmaa semmosta yhdessä tekemistä ja ystäviä ja näi. Mie ajattelen sen sillä tavalla. Yhdessä oloa ja…”(I3)

TAULUKKO 3. Yhteisöllisyyden kaksi puolta ikääntyneiden näkökulmasta.

Hyvät puolet Huonot puolet

Seura lähellä Yhteinen olohuone

Yksinäisyyden väheneminen Toisten auttaminen

Toisesta huolehtiminen

Toisten kyttääminen Juoruilu

Naapureiden tunteminen Sosiaalisuus

Arjen kohtaamiset

Ennakkokäsityksestäni poiketen, juhlapyhät eivät asukkaiden mukaan juurikaan näy palvelu-keskuksen arjessa, muutoin kuin opiskelijoiden järjestäminä teemailtoina. Pikkujoulut ja ystä-vänpäiväkahvit mainittiin useampaan kertaan. Juhlia ei kuitenkaan muuten vietetä yhdessä, vaan asukkaat viettävät esimerkiksi joulua omien perheidensä kanssa. Joulun aikaan palvelu-keskusta olivat kuitenkin koristaneet jouluisempi sisustus ja löytyipä joulukuusikin. Jouluvaloja asukkaat olivat asentaneet runsaasti esimerkiksi parvekkeillensa.

6.2.2 Arjen hallinta ja arjen hyvinvointi

Ikääntyneet lähestyivät omaa arjen hyvinvointiaan ymmärrettävästi lähinnä sairauksien näkö-kulmasta. Omaa hyvinvointia arvioitiin sairauksien määrällä, vakavuudella sekä sillä, miten paljon sairaudet vaikuttavat arkeen ja esimerkiksi liikuntakykyyn. Hyvinvointiin mainittiin liit-tyvän myös miellyttävä asunto ja sopiva sijainti. Näin ollen voidaan todeta yhtymäkohta asu-mismukavuuden ja hyvinvoinnin välillä. Kuten Raijaskin (2011, 254) totesi, vaikuttaa elinym-päristö hyvinvointiin. Turvallisuuden, virikkeellisyyden, väljyyden, vihreyden, meluttomuu-den, liikenneyhteyksien, peruspalveluiden läheisyyden ja kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintojen lisäksi hyvinvointia edistää elinympäristön viihtyisyys. Tämän vuoksi onkin huomionarvoista, että palvelukeskuksen nykyaikaiset ja modernit taulut eivät vastaa ikääntyneiden näkemystä taiteesta ja viihtyisästä asuinympäristöstä. Modernit taulut saivat aikaan pohdintaa siitä, tuli-siko talon asukkaiden mielipiteet ottaa paremmin huomioon tiloja sisustettaessa. Kodin lisäksi muutkin palvelukeskuksen tilat voisivat tulla käyttäjilleen kotoisammiksi, mikäli ne olisi sisus-tettu asukkaita puhuttelevilla teoksilla. Mikseipä tiloja sisustettaessa voitaisi tehdä esimerkiksi yhteisöllisiä käsitöitä talon asukkaiden kesken, ja tehdä siten sisustuksesta asukkaiden näköistä.

Hyvinvointi muodostuu Allardtin (1976, 50) mallin (kuvio 5) mukaan elintasosta, yhteisölli-syydentunteesta sekä itsensä toteuttamisesta. Haastateltujen ikääntyneiden mielestä omaan hy-vinvointiin vaikuttavat seuraavat tekijät: sairaudet, kunto, liikuntakyky, kivut, uni sekä asuin-ympäristö. Ikääntyneiden esiintuomat hyvinvoinnin osatekijät mukailevat Raijaksen (2011, 262) määritelmää arjen hyvinvoinnista, jonka mukaan arjen hyvinvointi koostuu kokemuksesta

elinolojen, toimintamahdollisuuksien sekä voimavarojen riittävyydestä tyydyttämään tämän-hetkiset tarpeet. Ikääntyneet ovat ottaneet omat voimavaransa huomioon ja keventäneet omaa taakkaansa esimerkiksi kotitöistä, hankkimalla esimerkiksi ruoka- ja siivouspalvelut ostopalve-luina omien voimavarojen vähennyttyä.

KUVIO 14. Ikääntyneiden hyvinvoinnin yksi ulottuvuuksista ja sen osatekijät.

KUVIO 15. Ikääntyneiden hyvinvoinnin kaksi ulottuvuutta ja sen osatekijät.

Ikääntyneiden hyvinvoinnin ulottuvuudet on jaettu kahteen erilliseen kuvioon (kuviot 14 & 15) lähinnä niiden luettavuuden kannalta, ensimmäisessä kuviossa kuvataan elintason ulottuvuus ja jälkimmäisessä kaksi muuta ulottuvuutta yhteisyys suhteet ja itsensä toteuttaminen. Seuraa-vaksi kuvaan ikääntyneiden kokemuksia näistä ulottuvuuksista ja niiden osatekijöistä.

IKÄÄNTYNEIDEN HYVINVOINNIN ULOTTUVUUDET JA OSATEKIJÄT

IKÄÄNTYNEIDEN HYVINVOINNIN ULOTTUVUUDET JA OSATEKIJÄT PALVELUKESKUKSESSA ASUESSA

Palvelukeskuksen ravintola koetaan arkea merkittävästi helpottavana tekijänä (kuvio 14).

Ikääntyneet käyttävät ravintolan palveluita melko paljon, osa ei tee itse ruokaa enää lainkaan.

Ravintola tarjoaa niin aamiaista, lounasta, kuin päiväkahviakin. Hyväksi ratkaisuksi koettiin se, että ravintolan ollessa kiinni iltaisin ja viikonloppuisin, voi sieltä kuitenkin arkisin ostaa ruokaa mukaan esimerkiksi viikonlopun varalle. Ravintolan toivottiin olevan auki myös viikonloppui-sin, jolloin myös esimerkiksi omaiset vierailevat enemmän ja voisivat vierailunsa aikana liittyä ruokaseuraksi (kuvio 15). Yhteisöllisyys tulee esille myös ruokalan aukioloista puhuttaessa, naapureista huolehditaan, ja tiedetään muidenkin pärjäävän viikonlopun ylitse ilman ravintolaa.

“Ja se on vaan kielteinen minustaki, voimakkaasti kielteinen asia, ettei täällä py-hänä ole ravintolan puolella mittään. ja täällähän pyhän aikana kävis vierahia ja varmaan nautittas yhteinen, vaikka kahavit taikka ruokailu. --- Koska tuollaki ko mulla käypi vierahia, nii nehän jokka töissä ovat, nii nehän ovat pyhän aikana liikkeellä.” (I2)

”Perjantaista maanantaihin , niin tota sitte pittää omillaan pärjätä. Että tuota, mutta näkkyy nuilla kaikilla on ystäviä ja lapsia nii nehä tuopi tavaraa. Ja minä ainaki käyn niin kauan ko vain jaksan nii itekki kaupassa.” (I1)

Asuminen palvelukeskuksessa koettiin arkea helpottavaksi tekijäksi niin itselleen, kuin myös omaisille. Omalle perheelle ei haluttu olla taakkana ja siksi ihmisten ympäröimänä asuminen koettiin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi, kuin omassa aiemmassa kodissa, jossa oltiin enim-mäkseen yksin ja kauempana ystävistä. Ikääntyneet kokivat hyvien naapurisuhteiden tekevän arjesta miellyttävää. Kavereiden asuessa lähellä, ei juttutuokioita varten tarvitse lähteä kauas (kuvio 15), mikä helpotti arkea erityisesti talvisin, jolloin rollaattoreilla on hankalaa kulkea lumessa.

“...ja eikä ole sitte omalle porukalle niin kauhian taas taakkana ko tuolla oli…”(I2)

“Se nyt on ainoa, että täällä näkkee ihmisiä.“(I2)

Palvelukeskuksen tarjoamista palveluista ruokalaa käytetään paljon, osa käyttää sitä päivittäin.

Liikuntapalveluita sen sijaan kaivattiin lisää, tuolijumpaa tai jotain muuta liikunnallista aktivi-teettia, kuntosalistakin puhuttiin. Liikuntatuokioita oli ilmeisesti aiemmin käynyt pitämässä lii-kunta-alan opiskelijat jonkin opintojakson puitteissa. Myös erilaiset käsillä tekemiseen liittyvät harrastukset tulee asukkaiden hankkia palvelukeskuksen ulkopuolelta niitä halutessaan. Talon ulkopuolisille tahoille (kuvio 15) ikääntyneet halusivat välittää viestiä, että he toimisivat mie-lellään koeyleisönä erilaisille esityksille, samoin kuin kuuntelisivat miemie-lellään myös luentoja.

Monipuolisuutta pidetään hyvänä asiana sekä jo tarjolla olevista aktiviteeteista, kuin myös li-säksi kaivattavista aktiviteeteista.

”...että en laita ite ruokaa, --- Että kyllä minä olen sen tiskauksen jättäny jollekki toiselle...” (I2)

“Mutta minä olen ajatellu, että eikö se ole yhteiskunta tietonen siitä niin, että täällähän saa käyä taitonsa näyttämässä varmaan tuota sivullisetki.--- Mutta ne ei vielä ole, tämähän on niin uusi asiaki vielä, että tämä ei ole ja ehkei ole kaikki hereillä. --- Luentoja muun muassa ja tämmösiä, että laulukööriä ja saapi näyttää sitte tanssitaitojaki.” (I2)

Ikääntyneet olivat pääasiassa tyytyväisiä asumiseensa palvelukeskuksessa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että ainakin osa oli odottanut palvelukeskuksen olevankin enemmän palvelutalo ja tarjoa-van enemmän palveluita. Esimerkiksi lääkärin vastaanotto oli palvelukeskuksessa ollut aluksi, mutta sittemmin loppunut. Palvelukeskuksen tarjoama turvaranneke, jolla voi hälyttää talon henkilökuntaa apuun, on koettu toimivaksi ja turvallisuuden tunnetta lisääväksi (kuvio 14).

”Mulla on tämä, tämä kello. Tämä mulle tuo turvallisuutta sillai, että ko mie pai-nan tuota nappia, sieltä tulee aina vastaus ja kysytään kuulumiset.” (I3)

KUVIO 16. Yksinäisyyden muodot ikääntyneillä.

Ikääntyneet kertoivat kokevansa yksinäisyyttä toisinaan. Weissin teorian mukaan (Uotila 2011, 19) yksinäisyys on joko emotionaalista tai sosiaalista, ja tämä ilmeni myös tässä tutkielmassa.

Etenkin lesket kokevat yksinäisyyttä ajoittain. Yksinäisyyden kokemuksiin voi mahdollisesti vaikuttaa esimerkiksi puolison menehtyminen, ja sitä kautta yksinäisyys on emotionaalista (ku-vio 16), mikä Tiikkaisen (2006, 17: Dykstra & De Jong Gierveld 2004) mukaan on yleisempää naisilla, kuten tässäkin tutkielmassa ilmeni. Sosiaalinen yksinäisyys (kuvio 16) tuli esiin yhden

YKSINÄISYYDEN MUODOT IKÄÄNTYNEILLÄ

EMOTIONAALINEN YKSINÄISYYS

VÄISTÄ-

MÄTÖN-TÄ

MUUTOK

SET PERHE IKÄ

SOSIAALINEN YKSINÄISYYS

LUONNE ASENNE ARVOT YSTÄVÄT

haastateltavan puheesta hänen toivoessaan enemmän kohtaamisia naapureiden kanssa. Haasta-teltavat kertoivat yksinäisyyden kokemusten ilmenevän esimerkiksi ikävänä. HaastaHaasta-teltavat ko-kivat myös iän vaikuttavan yksinäisyyden kokemuksiin, ja he toivat myös esiin sen, ettei yhtei-söllinenkään asuintalo voi poistaa kaikkia yksinäisyyden tunteita. Sen sijaan omalla asenteella ja ajattelutavalla koettiin olevan positiivinen vaikutus yksinäisyyden kokemuksia ajatellen.

“No joskus tietenki on. Mutta sen tekkee jo tämä ikäki jo. Ikäki jo tekkee --- nii sitä jo ajattelee näitä asioita jo sillä tavalla laajemmin, että, että tuota joskus saattaa tulla ikävä. Mutteihän se tästä talosta johu. Eihän tämä talokaan aina voi tarjota ihmisille sitä hauskuutta ja muuta. Että tuota, sehä riippuu ihimisestä ites-tää, että mitä ajattelee ja mitä arvoja pitää tärkiänä.” (I3)

In document Ikääntyneiden ja opiskelijoiden kokemuksia palvelukeskuksessa asumisesta (sivua 35-46)