Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoitus oli kuvata Savon alueen yksinyrittäjien verkostoitumista sekä paikallisen yrittäjäjärjestön mahdollisia tukitoimia yksinyrittäjien verkostoitumisessa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää millaiseksi paikalliset yksinyrittäjät kokevat työhyvinvointinsa ja millaista hyötyä he kokevat saavansa verkostoitumisesta työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Aiheen tärkeyttä lisäävät yksinyrittäjien työhyvinvointitutkimuksen verrattain melko vähäinen tutkimustieto sekä yksinyrittäjien määrän kasvaminen viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tutkimus oli kaksivaiheinen muodostuen sekä kvantitatiivisesta kyselystä että kvalitatii-visesta teemahaastattelusta. Kvantitatiivinen osa tuotti tietoa tutkittavien taustatiedoista ja yleisesti tietoa tutkittavista aihepiireistä. Pääosan tutkimuksen tuloksista muodostivat kvalitatiivisen osan haastattelut, joilla täydennettiin kvantitatiivista aineistoa ja pyrittiin saamaan lisää erilaisia näkökohtia tutkimuksen aiheisiin. Kvantitatiivisella ja kvalitatii-visella osalla pyrittiin täydentämään toisiaan ja luomaan syvyyttä ja validiutta kerätylle aineistolle.
Savon alueen yksinyrittäjien taustatietoja verrattiin koko Suomen yksinyrittäjien ja yrit-täjien profiiliin. Tämän tutkimuksen perusteella savolainen yksinyrittäjä vastaa varsin hy-vin tyypillistä suomalaista yksinyrittäjää. Ainoastaan toimialaltaan savolainen yksinyrit-täjä eroaa tyypillisimmästä itsensä työllisyksinyrit-täjästä. Savolainen yksinyrityksinyrit-täjä on tyypillisim-millään 40-60 -vuotias mies ja työskentelee palvelujen toimialalla. Koko Suomen tasolla vuonna 2017 suurin osa itsensä työllistäjistä työllistyi ammatillisen, tieteellisen ja tekni-sen toiminnan aloille sekä rakentamiseen (Pärnänen ja Sutela 2018). Joka kolmas ittekni-sensä työllistäjistä toimii näillä toimialoilla. Savon alueella ammatillisen, tieteellisen ja tekni-sen toiminnan alaoille työllistyi vain kaksi protekni-senttia kyselyyn vastanneista yksinyrittä-jistä ja rakentamiseen 12 % yksinyrittäyksinyrittä-jistä. Noin joka kymmenes työskenteli tukku- ja vähittäiskaupan, terveys- tai sosiaalipalveluiden ja taiteiden, viihteen ja virkistyksen sekä muun palvelutoiminnan toimialoilla.
Yksinyrittäjien työhyvinvointi
Yksinyrittäjän työhyvinvointia voidaan tarkastella siltä kannalta, miten hän voi fyysisesti ja psyykkisesti työssään. Fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisäksi yrittäjän persoonal-lisuudella tiedetään olevan vaikutusta yrittäjän työhyvinvointiin ja yrittäjänä toimimiseen (Manka 2011).
Tähän tutkimukseen osallistuneet yksinyrittäjät voivat työssään varsin hyvin. Haastatel-tujen yksinyrittäjien arvio koetusta työhyvinvoinnista oli keskimäärin 8,2. Koko maanta-solla itsensä työllistäjien koettu työhyvinvoinnin keskiarvo on 8,4 (Pärnänen ja Sutela 2018). Tältä osin tulokset vastaavat siis hyvin toisiaan. Tässä tutkimuksessa yksinyrittä-jien työhyvinvointia tarkasteltiin voimavaralähtöisesti, jolloin tarkastelussa lähdettiin sel-vittämään työhyvinvointia lisääviä voimavaratekijöitä sekä voimavaroja kuluttavia teki-jöitä ja rasitustekiteki-jöitä.
Tutkimukseen osallistuneilla yksinyrittäjillä näyttäisi olevan varsin vahva psykologinen pääoma yrittäjänä toimimisen pohjaksi. Haastatelluista yksinyrittäjistä useammalla ku-vautui persoonallisuuden piirteinä muun muassa paineensietokykyisyys, sitkeys, sinnik-kyys, periksiantamattomuus, ahkeruus ja tehokkuus, muuntautumiskykyisyys, sosiaali-suus ja positiivisosiaali-suus. Useimmilla yksinyrittäjillä näitä ominaisuuksia oli useampia, mikä tukee näkemystä vahvasta psykologisesta pääomasta kyseisillä yrittäjillä.
Saatu tulos on samankaltainen kuin Mäkelä-Pusan tutkimusryhmän (2011) tutkimuksessa tehdyssä kartoituksessa. Siinä havaittiin, että yksinyrittäjät ovat varsin tyytyväisiä työ-hönsä, mutta yrittäjyyden ja työtyytyväisyyden yhteyttä selittivät jossain määrin myös yrittäjien persoonalliset piirteet. Erityisesti itsetehokkuus (self -efficacy) tai itseluotta-mus, johon liittyy korkea tavoitetaso ja itseohjautuvuus näyttäisivät olevan psykologisen pääoman piirteistä sellaisia, jotka voidaan liittää työtyytyväisyyteen. Muina psykologisen pääoman piirteinä mainitaan toiveikkuus, realistinen optimismi ja sitkeys.
Yksinyrittäjille näistä esiin tulleista psykologisen pääoman piirteistä (itsetehokkuus, sit-keys, toiveikkuus ja realistinen optimismikin) on etua epävarmoissa olosuhteissa. Ne edistävät onnistumista ja siten vähentävät psyykkistä kuormittumista. Itsetehokkuus on
yhteydessä tavoitteellisuuteen ja uskoon omiin motivoitumiskykyihin, tiedollisiin resurs-seihin ja omaan toimintaan. Suuret itsetehokkuuden odotukset ovat yhteydessä tervey-teen, epäonnistumistilanteiden kestämiseen ja jopa liikuntaharrastusten ylläpitämiseen (Manka 2011).
Vaikka osa haastatelluista yrittäjistä kuvasi yrittäjänä toimimisen olevan välillä haastavaa ja yrityksen toiminnan jatkuminenkin oli ollut vaakalaudalla, heillä riitti kaikesta huoli-matta uskoa omaan yrittäjyyteen ja tulevaisuuteen. Tämä kuvastaa erityisen selvästi psy-kologisen pääoman toiveikkuuden, itseluottamuksen ja sitkeyden olevan hyvällä pohjalla.
Psykologiseen pääomaan sisältyy vahvasti myös luottamus omaan onnistumiseen, ja vaikka välillä olisikin vaikeampaa, pyrkii toiveikas ja hyvällä itseluottamuksella varus-tettu ihminen etsimään vaihtoehtoisia reittejä ja menetelmiä tavoitteeseen pääsemiseksi.
Tätä tukee haastateltujen yrittäjien muuntautumiskykyisyys ja usko tulevaan haastavina-kin hethaastavina-kinä. Psykologisen pääoman sitkeys ilmenee kohdattaessa ongelmia ja esteitä si-ten, ettei eteen tulleet ongelmat lannista, vaan yrittäjä jaksaa aloittaa alusta aina uudelleen (Manka 2011, Mäkeä-Pusa ym 2011). Näin oli osa haastatelluista yksinyrittäjistäkin toi-minut, joko omasta tahdosta tai tilanteiden pakosta muuttanut yritystoimintasuunnitel-maansa tai vaihtanut toimialaa yrittäjäuransa aikana.
Neljällä viidestä haastatelluista yksinyrittäjistä (yhdeltä jäi selvittämättä) oli järjestettynä työterveyshuolto tai yrityksen kautta vakuutus, jonka kautta pääsi tarvittaessa nopeasti lääkärille. Tämä on toisin kuin yleensä yksinyrittäjillä, joista vain noin reilu neljännes on hankkinut itselleen työterveyshuoltopalvelut (Mäkeä-Pusa ym. 2011, Pärnänen ja Sutela 2018). Kaikki tämän tutkimuksen yksinyrittäjät pitivät työterveyshuollon tai vakuutuksen olemassaoloa ensiarvoisen tärkeänä erityisesti yksinyrittäjälle, koska yrityksen toiminta ja heidän toimeentulonsa on kiinni omasta työpanoksesta. Tähän tutkimukseen osallistu-neet yksinyrittäjät kokevat työkykynsä varsin hyväksi, eivätkä suurimmalla osalla vas-tanneista esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön vaivat tai muut sairaudet vaikuttaneet työs-säjaksamiseen. Viidenneksellä kyselyn yksinyrittäjistä sairaus tai fyysinen vaiva haittasi kuitenkin kohtalaisesti tai paljon työssäjaksamista. Vajaalla 30 %:lla vastaajista tuki- ja liikuntaelimistön oireet ja unihäiriöt haittasivat työssäjaksamista kohtalaisesti tai paljon.
Kun verrataan vuonna 2014 tehtyyn Suomen Yrittäjien Hyvinvointi barometriin, jossa oli
mukana työnantajayrittäjät, maa- ja metsätalousyrittäjät ja yksinyrittäjät, savolaisilla yk-sinyrittäjillä tuki- ja liikuntaelimistön oireet haittaisivat työssä jaksamista hieman enem-män (6 %) (Lundell ym. 2014). Erityisesti unihäiriöt voivat olla merkki pitkäkestoisesta haitallisesta stressistä. Myös tuki- ja liikuntaelimistön oireilut voivat liittyä tähän.
Haastatellut yrittäjät kertoivat pitävänsä huolta omasta työhyvinvoinnista ja työssäjaksa-misestaan erilaisten liikunnallisten harrastusten ja luonnossa liikkumisen avulla. Nämä olivat heille tärkeitä palautumisen keinoja työn vastapainoksi. Kaikkien yrittäjien koh-dalla liikunnalle ei kuitenkaan ollut mahdollista järjestää riittävästi aikaa. Haastattelutut-kimukseen osallistuneiden yksinyrittäjien kertomuksissa esiin nousi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tärkeys. Erityisesti unen, ravinnon ja liikkumisen kokonaisvaltainen merki-tys korostui. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tietämystä työkuormituksesta palauttavista tekijöistä (Manka 2011). Liikunta ja luonto olivat tärkeitä työstä irrottautu-mista tukevia tekijöitä savolaisille yksinyrittäjille.
Tutkimukseen osallistuneet yksinyrittäjät tunnistivat omat henkiset voimavaransa ja mah-dolliset stressitekijät varsin hyvin. Kyselyssä selvitettiin koetun haitallisen stressin mää-rää ja noin puolet vastaajista koki vain vähän tai ei lainkaan haitallista stressiä. Vastaa-vasti viidennes yksinyrittäjistä koki stressiä melko paljon tai erittäin paljon. Haitallisen stressin kokemukset tässä tutkimuksessa mukana olleilla yksinyrittäjillä ovat varsin yh-tenevät vuonna 2014 tehtyyn Yrittäjien Hyvinvointibarometriin 2014 verrattuna (Lundell ym. 2014).
Haastatellut yksinyrittäjät pitivät erittäin tärkeänä työn ja vapaa-ajan erottamista. Useim-mat heistä pystyivätkin erottamaan selkeästi työn vapaa-ajasta ja jättämään työasiat työ-paikalle. Kyselyyn vastanneilla yrittäjillä keskimääräinen työpäivä oli noin yhdeksän tun-tia ja he ovat pitäneet keskimäärin 22 lomapäivää vuodessa. Kyselyyn osallistuneet yk-sinyrittäjät ovat pitäneet noin kaksi vapaapäivää viikossa. Tämän perusteella näyttäisi, että yksinyrittäjän keskimääräinen työpäivä on noin kuusi tuntia pidempi kuin palkansaa-jilla keskimäärin. Pärnäsen ja Sutelan (2018) selvitykseen verrattuna savolaiset yksinyrit-täjät tekevät huomattavasti pidempiä työpäiviä kuin itsensä työllisyksinyrit-täjät keskimäärin Suo-messa. Pärnäsen ja Sutelan (2018) selvityksessä itsensä työllistäjien keksimääräinen
viik-kotuntimäärä oli 35 tuntia, kun savolaisilla yksinyrittäjillä keskimääräinen viikkotunti-määrä nousee 45 tuntiin. Tätä voi osaltaan selittää kyselytutkimuksen yrittäjien ikäprofiili (eniten vastaajia ikäluokissa 41-60-vuotiaat). Pärnäsen ja Sutelan (2018) selvityksessä tuodaan esiin, että työnteko on intensiivisimmillään 45-54-vuotiaiden yrittäjien keskuu-dessa, jolloin yli 40 % teki vähintään 50 tunnin työviikkoa.
Vapaapäivien lukumäärä vastaisi varsin hyvien keskimääräistä palkansaajien vapaapäi-vien lukumäärää. Kuitenkin pidettyjen lomapäivapaapäi-vien lukumäärä näyttäisi olevan selvästi pienempi verrattuna palkansaajiin. Julkisella puolella palkansaajalla on mahdollista kar-tuttaa pitkän työuran aikana lomapäiviä huomattavasti enemmän (38 lomapäivää, lauan-taita ei lasketa lomapäiväksi) kuin yksityisellä sektorilla (30 lomapäivää, lauantai laske-taan lomapäiväksi) ja myös yrittäjillä.
Kaikenlainen muu tekeminen kuin työ (esimerkiksi kulttuuri) auttaa palautumaan työn kuormitustekijöistä. Myös sosiaaliset suhteet, kuten yhdessäolo sukulaisten ja ystävien kanssa, auttavat palautumaan ja tuovat voimia työn ulkopuolella (Manka 2011). Tutki-muksen tulosten perusteella suurin osa yksinyrittäjistä teki vapaa-ajallaan asioita, jotka auttavat irtautumaan töistä. Tällaista muuta tekemistä oli muun muassa kirjallisuus ja muut kulttuuriharrastukset. Myös ihmissuhteet (perhe ja ystävät) ja vertaistuki olivat tär-keä työhyvinvoinnin tukipilari.
Tämän tutkimuksen perusteella yksinyrittäjillä näyttäisi olevan varsin vahva psykologi-nen pääoma ja hyvin erilaisia keinoja työstä irrottautumiseen ja työkuormituksesta palau-tumiseen. He myös tunnistavat varsin hyvin haitallisen stressin osana omaa hyvinvointi-aan. Työn ja vapaa-ajan erottaminen onnistuu hyvin ja yksinyrittäjät tekevät niin fyysistä kuin henkistäkin hyvinvointia tukevia ja palauttavia asioita vapaa-ajallaan.
Yksinyrittäjien verkostot ja verkostoituminen
Verkostojen tavoitteena on luoda yrittäjille ja yrityksille hyödyllisiä kontakteja, joita muodostuu kanssakäymisessä toisten yrittäjien kanssa (Lintunen 2011). Samalla
verkostot ovat hyvä tiedon ja ideoinnin lähde yrittäjälle (Arenius ja Laitinen2011). Työ-yhteisö- ja yhteistyötaidot lisäävät toimijuuden tunnetta ja vaikuttavat positiivisesti yksit-täisen työntekijän hyvinvointiin. Samalla yhteisön näkökulmasta ne kasvattavat suoritus-kykyä ja sosiaalista pääomaa (Manka 2011).
Tutkimukseen osallistuneet yksinyrittäjät kokivat verkostoitumisen ensiarvoisen tärke-äksi yksinyrittäjälle ja koko yritykselle. He kokivat verkostot erityisen hyviksi tiedon ja avunlähteiksi itselleen ja yritystoiminnalleen yleensäkin. Heidän mielestänsä oma aktii-visuus osallistumisen ja yhteyden pidon kautta on merkittävässä roolissa verkostoja syn-tymisen kannalta. Vastaajat kokivat myös, että sosiaalisenmedian ja omien työtehtävien kautta tapahtuva verkostoituminen oli hyvä keino luoda verkostoja. Savolaisilla yksinyrit-täjillä näyttäsi olevan varsin monipuolisia mahdollisuuksia verkostoitua ja heillä on ym-märrystä, miten verkostoja voisi syntyä. Yksinyrittäjien tärkeimmät yhteistyöverkostot koostuivat monipuolisesti toisista yksin- ja pienyrittäjistä, kirjanpitäjistä ja kolmansista osapuolista. Myös perhe ja muut läheiset olivat tärkeä osa verkostoja yksinyrittäjille.
Savolaiset yksinyrittäjät kokivat verkostoitumista edistävinä tekijöinä tiedon jakamisen ja oman osaamisen esille tuomisen, luottamuksen, oman aktiivisuuden, ulospäinsuuntau-tuneisuuden, positiivisuuden ja avoimuuden. Myös näistä piirteistä on havaittavissa psy-kologista pääomaa tukevia ominaispiirteitä kuten positiivisuus luottamus ja osittain myös oman osaamisen esilletuominen, mikä viittaa itsetuntoa tukevaan ajatteluun (Manka 2011).
Juuri näitä ominaisuuksia tarvitaan nykyisessä työelämässä, jossa sosiaaliset taidot ko-rostuvat ammattitaidon rinnalla. Lisäksi tarvitaan yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, joita tutkimukseen osallistuneilla yksinyrittäjillä näyttäisi tulosten mukaan olevan. Tiedetään, että vastavuoroisuus, luottamus, yhteiset arvot ja kaikkien hyväksi tapahtuva aktiivinen toiminta lisäävät sosiaalista pääomaa. Tämän tutkimuksen perusteella savolaisilla yk-sinyrittäjillä näyttää olevan hyviä sosiaalisen pääoman rakennusaineita ja heidän sosiaa-linen pääomansa on hyvällä tasolla.
Haastateltujen yksinyrittäjien verkostoissa osapuolten välinen luottamus näyttäisi olevan varsin hyvällä tasolla ja rakentuneen pitkälti Florénin ja Tell:n (2004) tuoman verkostojen
luottamuksen syntymisen edellyttämien vaiheiden mukaisesti koska luottamuksen synty-minen vaatii vastavuoroista toimintaa. Haastatellut yrittäjät toivat esiin vastavuoroisen toiminnan tärkeänä tekijänä omaa verkostoitumista edistävänä tekijänä. Lisäksi luotta-muksen syntyminen edellyttää yhteistoimintaa perustuvaa työskentelyä, toisten kannus-tamista ja muiden osapuolten esittämien uusien näkemysten omaksumista. Lisäksi yhtei-sössä pitäisi pystyä välittämään myös hiljaista tietoa (Forén ja Tell 2004). Haastatellut yksinyrittäjät pitivät omana vahvuutenaan juuri tiedon jakamista, avoimuutta, positiivi-suutta sekä ulospäinsuuntautuneipositiivi-suutta. Työyhteisössä tai yhteistyöverkostossa oman osaamisen ja ammattitaidon jatkuva päivittäminen on myös tärkeää yhteistyötaitojen ke-hittämisessä (Manka 2011). Tämä nousi esiin myös tutkimukseen osallistuneiden yk-sinyrittäjien vastauksissa. He kokivat tärkeäksi yhteistyöverkostoissa toimimesessa oman osaamisen esiin tuomisen ja muilta verkoston jäseniltä opiksi ottamisen.
Luottamusta erityisesti syventävinä tekijöinä on Zhangin ja Hamiltonin (2010) mukaan aktiivinen osallistuminen ja vilpitön ja avoin oman osaamisen ja kokemuksien jakaminen.
Keskinäisen kilpailun puuttuminen edistää osaltaan yhteisön luottamussuhteen synty-mistä (Zhang ja Hamilton 2010). Nämä tekijät nousivat vahvasti esiin myös tässä tutki-muksessa. Ne tukevat yksinyrittäjien verkostojen vahvan luottamuksen näkökulmaa, koska kukaan haastatelluista yksinyrittäjistä ei kokenut kilpailuasetelmaa omissa verkos-toissaan. Haastatellut olivat halukkaita jakamaan omaa osaamistaan ja kokemuksia yh-teistyöverkostoissaan ja olivat aktiivisia ja ulospäinsuuntautuneita.
Mahdollisina verkostoitumista estävinä tekijöinä kyselyyn vastanneilta yksinyrittäjiltä nousi ajan puute, ujous, oma passiivisuus ja tiedon puute. Haastateltavien yksinyrittäjien keskuudesta tutkimuksessa nousi esiin oma arkuus, kateus, itsekkyys, tiedon puute, kil-pailuasetelma ja pelko. Areniuksen ja Laitisen (2011) tutkimuksen näkemys, että joskus yrittäjät voivat pitää omia verkostojaan yksinoikeutenaan ja olisivat haluttomia jakamaan omien verkostojensa suomia mahdollisuuksia muiden kanssa puoltaa tämän tutkimuksen tulosta verkostoitumista estävistä tekijöistä. Ehkä yksinyrittäjät juuri tästä syystä kokevat verkostoitumisen haasteelliseksi. Arenius ja Laitinen toivat tutkimuksessaan esiin myös, että tällainen verkostojen omiminen saattaa muuttua ajan myötä (Arenius ja Laitinen 2011). Toisaalta erilaisuutta hyväksymättömissä yhteisöissä ilmenee sosiaalisten
suhtei-den ei-toivottuja ilmiöitä, koska erilaisuus herättää epäluuloisuutta, epävarmuutta, ka-teutta, kuppikuntaisuutta ja jopa pelkoa (Manka 2011). Näistä erityisesti (oma)epävar-muus, kateus ja kuppikuntaisuus olivat kyselyyn vastanneiden mielestä verkostoitumista estäviä tekijöitä, joskin hyvin vähäisesti edustettuina tekijöinä.
Verkostojen vaikutus yksinyrittäjien työhyvinvointiin
Savolaiset yksinyrittäjät saivat verkostoistaan monipuolista hyötyä niin itselleen ja työhyvinvoinnilleen kuin myös yritystoiminnalleen. He näkivät verkostojen olevan monella tapaa hyödyllisiä ja haluaisivat hyödyntää verkostojaan myös tulevaisuudessa laajemmin yritystoiminnan kehittämiseksi.
Tutkimuksen yksinyrittäjät näkivät verkostot, erityisesti toiset yrittäjät ja kirjanpitäjän hyvinä tiedon lähteinä. He pystyivät käymään luottamuksellisia keskusteluja yrittäjänä toimimiseen ja yritystoimintaan liittyen toisten yrittäjien ja myös läheistensä kanssa.
Sinisammal ym. (2014) tuovat selvityksessään esiin, että tällaisten luottamuksellisten keskustelujen mahdollistuminen on erittäin tärkeä stressin lievittäjä (Sinisammal ym.
2014). Tämä voi osaltaan selittää tutkimuksessa esiin tullutta yksinyrittäjien melko vähäistä haitallisen stressin tuntemusta.
Tämän tutkimuksen yksinyrittäjät pystyivät vaihtamaan tietoja ja saivat verkostoistaan konkreettista tukea omaan yrittäjyyteen ja myös hyvinvoinnin kehittämiseen, muun mu-assa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Nämä samat hyödyt olivat tulleet esiin myös Hytin ja Niemisen (2014) tutkimuksessa. Materiaalisen ja henkisen tuen tiedetään lisäävän myös psykologisen pääoman toiveikkuutta (Manka 2011). Tässä tutkimuksessa yrittäjille oli muodostunut myös ihan uusia ystävyyssuhteita omien verkostojen kautta tulleista uusista yhteistyökumppaneista.
Yksinyrittäjien odotukset yrittäjäjärjestön toiminnalle verkostoitumisen tukemiseksi
Sinisammalen työryhmän tutkimuksessa ehdotettiin jatkossa selvitettäväksi vertaistuen organisointia paikkakunnittain (Sinisammal ym. 2014). Tämä toive tuli esiin myös
Suomen Yrittäjien Hyvinvointibarometrissa 2014 (Lundell ym. 2014), missä yrittäjät toivovat apua ja tukea verkostoitumiseen muun muassa yrittäjämentoroinnin, yritysvierailujen ja muiden tilaisuuksien kautta.
Tässä tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan, millaista tukea paikalliset yksinyrittäjät toivoivat omalta yrittäjäjärjestöltä verkostoitumisen tukemiseksi. Yksinyrittäjät toivoivatkin varsin yksimielisesti juuri vertaistuellisia tapaamisia ja tapahtumia sekä yritysvierailuja ja yrittäjämentorointia. Yksinyrittäjät toivoivat yrittäjäjärjestön organisoivan juuri yksinyrittäjille suunnattuja tilaisuuksia, tapahtumia ja koulutuksia, koska toisen samassa tilanteessa olevan, eli yksinyrittäjän, kokemuksia ymmärtää parhaiten toinen yksinyrittäjä. Toisen vertaisen kokemuksista on helpompi ottaa opiksi ja samaistua. Koulutuksista erityisesti ajanhallintaan ja stressinhallintaan ja terveellisiin elämäntapoihin liittyvät aiheet tuntuivat kiinnostavan yksinyrittäjijä. Heillä näyttäisi siis olevan kiinnostusta ja tarvetta kehittää omaa terveyttään ja kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.
Psykologisen pääoman kasvattaminen on mahdollista ja kannattavaa, koska sitä kautta kasvaa yksilön ja yhteisön suorituskyky. Toiveikkuutta voidaan kehittää tavoitteiden ja polkujen suunnittelun ja esteiden ylittämisen suunnittelun kautta. Realistitsta optimismia voidaan kehittää myönteisten odotusten luomisella ja itsetehokkuuden kehittämisellä.
Toisilta oppiminen ja psyykkinen hyvinvointi kehittävät itseluottamusta. Riskien välttäminen ja voimien lisääminen taas kehittävät sitkeyttä (Manka 2011).
Näistä psykologisen pääoman kehittämisalueista yksinyrittäjien toiveet näyttäisivät kohdistuvan itseluottamuksen kehittämiseen esimerkiksi yrittäjämentoroinnin ja yritysvierailujen sekä yrittäjien vertaitapaamiseten kautta. Myös eri aihealueiden koulutuksien kautta voidaan kehittää itseluottamusta lisäämällä yksinyrittäjien psyykkistä hyvinvointia. Vertaistapaamisilla voidaan vahvistaa yksinyrittäjien toiveikkuutta ja realistista optimismia, koska niissä yrittäjät voivat jakaa vertaistensa kanssa yritystoimintaan liittyviä haasteita, pulmatilanteita ja hyviä kokemuksia ja keskustella ja yhdessä etsiä ratkaisuja ongelmiin ja jakaa onnistumisen kokemuksia.