Luottamus on ensiarvoisen tärkeää yhteisön syntymisen kannalta. Luottamus nähdään yhteisöä koossa pitävänä asiana (Anderson ja Jack 2002, Hytti ja Nieminen 2014). Florén ja Tell (2004) tuovat pk-yritysten verkostoyhteisöjä käsittelevässä tutkimuksessaan esille kolme tekijää, jotka vaikuttavat luottamuksen syntymiseen yhteisöissä. Ensimmäiseksi yhteisöjen jäsenten tulee toimia vastavuoroisesti. Toiseksi yhteisöjen tulee kehittää yhteistoimintaan perustuvia työskentelytapoja kannustaen toisiaan ja kyetä omaksumaan muiden esittämiä uusia näkemyksiä. Kolmanneksi yhteisön kommunikoinnin tulee olla läpinäkyvää. Yhteisöissä pitäisi pystyä välittämään myös hiljaista tietoa (Florén ja Tell 2004).
Luottamuksen syntyminen perustuu osallistujien samankaltaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi yrittäjien kokema samankaltainen yksinäisyys tai epävarmuus lisää henkilökohtaisiin ominaisuuksiin pohjautuvaa luottamusta. Myös keskinäisen kilpailun puuttuminen edistää yhteisön luottamussuhteen syntymistä. Erilaisilla institutionaalisilla tekijöillä, kuten yhteisön sisäisillä vaitiolovelvollisuussopimuksilla ja muilla hallinnollisilla järjestelyillä voidaan edistää luottamusta. Yrittäjien aktiivinen osallistuminen sekä vilpitön ja avoin oman osaamisen ja kokemuksien jakaminen syventävät luottamusta (Zhang ja Hamilton 2010).
Zhangin ja Hamiltonin (2010) koostamassa yhteisön kehittymisen prosessimallissa kuvataan kuinka osallistujien väliset luottamukselliset suhteet kehittävät reflektoimiskykyä ja kasvattaa sosiaalista pääomaa osallistujien välille. Yhteistyö muiden yrittäjien kanssa kasvattaa yrittäjää henkilönä, mutta myös mahdollistaa liiketoiminnan kehittymisen. Yrittäjän kehittymistä tukevat myös virheiden ja epäonnistumisten läpikäynti muiden yrittäjien kanssa sekä oman osaamisen puutteiden ja ennakkoluulojen tunnustaminen muille (Zhang ja Hamilton 2010).
5 VERKOSTOITUMISEN MERKITYS YKSINYRITTÄJÄN TYÖHYVINVOINTIIN
Suomessa ja maailmalla yrittäjien työhyvinvointia on tutkittu jonkin verran. Eniten tutkimusta on tehty työtyytyväisyyden näkökulmasta ja vertailevasta näkökulmasta (palkkatyössä olevien työtyytyväisyys vs. yrittäjien työtyytyväisyys). Nimenomaan yrittäjien työhyvinvoinnista ei ole tehty kovinkaan paljon tutkimusta.
Voimavaralähtöisyys on usein lähtökohtana yrittäjien työhyvinvointitutkimuksessa.
Yrittäjien työhyvinvointia on tutkittu selvittäen muun muassa työn ja perheen välisen vuorovaikutuksen vaikutusta yrittäjän työhyvinvointiin (Mäkelä-Pusa ym. 2011).
Mäkelä-Pusan työryhmän selvityksestä (2011) käy ilmi, että pienyrittäjät kokevat työhyvinvointinsa kohtuulliseksi paineista huolimatta ja että heillä on halua oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Selvityksessä oli mukana sekä maatalousyrittäjiä että muista pienyrittäjiä. Kyselyssä maatalousyrittäjien keskinäinen verkostoituminen oli muita yrittäjiä yleisempää. Etenkin yksinyrittäjille kommunikointi muiden yrittäjien kanssa olisi erinomainen keino kasvattaa omaa psykologista pääomaa muilta oppimisen ja yhteisen tsemppaamisen kautta (Mäkelä-Pusa ym. 2011).
Sinisammalen työryhmä (2014) totesi tutkimuksessaan Oulun eteläisen alueen mikroyritysten hyvinvoinnista, että yrittäjät arvostavat työnkuvassaan eniten siihen liittyvää itsenäisyyttä ja vapautta. Samoin työskentely yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa koettiin antoisaksi. Yritäjille läheiset ihmiset olivat erittäin tärkeitä stressin lievittäjiä koska heidän kanssaan oli mahdollista käydä luottamuksellisia keskusteluja. Samoin toiset yrittäjät koettiin tärkeiksi tuen lähteiksi. Sisnisammalen työryhmän tutkimuksessa ehdotettiin jatkossa selvitettäväksi vertaistuen organisointia paikkakunnittain (Sinisammal ym. 2014).
Pärnäsen ja Sutelan (2014) selvityksessä käy ilmi, että Suomessa yrittäjille tarjotaan apua yritystoiminnan perustamiseen ja toiminnan pyörittämiseen varsin monella eri taholla.
Yrittäjät saavat selvästi eniten tukea ja neuvoja toisilta yrittäjiltä. Asiantuntijatahoista ELY- tai TE-keskuksista ja uusyrityskeskuksista löytyy eniten apua. Naiset kokevat
saaneensa useammin apua kuin miehet. Vaikka ammattiliittoon kuuluu 24% selvitykseen vastanneista, he kokevat saaneensa ammattiliitosta vain harvoin apua.
Hytin ja Niemisen (2014) tutkimuksessa Ytyä -projektin synnyttämä yhteisö toi yrittäjille mukanaan sparraus- ja tukijoukon. Tukijoukon kanssa yrittäjät pystyivät vaihtamaan ja saamaan uusia ideoita ja ajatuksia sekä konkreettista tukea omaan yrittäjyyteen ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Projektiin osallistuminen vahvisti myös osallistujien itseluottamusta ja uskoa omaan yrittäjyyteen. Yhteisöllä on iso merkitys erityisesti yrittäjyyden alkuvaiheessa. Yrittäjät saivat vertaistukea palautteen ja kannustuksen muodossa. Projektiin osallistuneet yrittäjät saivat tukea liiketoiminnan kehittymiseen sekä projektilta että yhteisöltä konkreettisen tuen muodossa. Erityisesti pienten yritysten on tarpeellista tehdä yhteistyöstä tai toimia verkostoissa, koska usein asiakkaat hakevat uusia kumppaneita oman alan kollegoiden kautta ja hyödyntäen näiden kokemuksia.
Yhteistyöllä ja yhteisön syntymisellä tavoitellaan hyötyä sekä yrittäjyyteen että hyvinvoinnin kehittymiseen. Yksinyrittäjät kokevat usein olevansa yksin huoliensa ja murheidensa kanssa. Keskustelukumppanin tuen puute tai kannustaminen yrittäjän arjessa saattavat rasittaa yrittäjää (Hytti ja Nieminen 2014).
TAULUKKO 1. Aiempien suomalaisten tutkimusten tuloksia verkostoitumisen vaikutuksesta yrittäjien työhyvinvointiin
Kirjoittajat Tutkimusjoukko Menetelmä(t) Keskeiset tulokset Sinisammal
haas-tattelututkimus Oman perhe ja ystävät olivat tärkeä tuenlähde. Yrittäjien elämäntilanteista riippuen perheenjäsenillä ja muilla lähipiiriin kuuluvilla ihmisillä saattoi olla merkittävä tukirooli lastenhoidon ja muiden arkitoimien organisoinnissa. Lähiomaisiin ja ystäviin liittyvät kiintymyssuhteet ja sosiaalinen elämä tarjosi yrittäjille myös vastapainoa työn asettamille vaatimuk-sille ja stresvaatimuk-sille. Yrittäjien keskustelutilaisuuksiin osallistuminen saattaisi olla hyödyllistä. Oman alueen yritysasiamies-ten ja yritysneuvojien asiantuntemusta epäiltiin toisissa keskusteluissa ja toisissa taas kiiteltiin. Muina tuenlähteinä oli mm. oma tilitoimisto sekä toiset yrittäjät. Lisäksi hyväntekeväisyysjärjestöt ja harrastustoiminta tarjosivat yrittäjille mahdollisuuden verkostojen kasvattamiseen ja lujittamiseen sekä henkilökohtaisten tai yleishyödyllisten pyrkimysten toteuttamiseen.
Ytyä -projektin synnyttämä yhteisö toi yrittäjille sparraus- ja tukijoukon, jonka kanssa pystyi vaihtamaan ja saamaan uusia ajatuksia sekä saamaan konkreettista tukea ja ideoita omaan yrittäjyyteen ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Osallis-tuminen Ytyä -projektiin vahvisti itseluottamusta ja uskoa omaan yrittäjyyteen. Ytyä -projekti ja yhteisö tukivat yrittä-jien liiketoiminnan kehittymistä. Yrittäjät saivat konkreettista apua ja tukea oman liiketoimintansa tueksi. Projekti vah-visti esim. kykyä oman palvelun tuotteistamiseen. Vahvin hyöty yhteisöstä tuli kunkin yrittäjän oman liiketoiminnan kehittymiselle, eikä yhteisöstä kummunneisiin yhteisiin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin.
Taulukko 1. jatkuu seuraavalla sivulla
Kirjoittajat Tutkimusjoukko Menetelmät Keskeiset tulokset vastaajista (miehet 9
% ja naiset 8 %) alle
Työn imu oli itsensätyöllistäjillä selvästi yleisempää kuin palkansaajille. Itsensätyöllistäjät olivat palkansaajia tyytyväi-sempiä kehittymismahdollisuuksiinsa, työtehtävien sisältöön ja ammatin arvostukseen. Itsensätyöllistäjät myös jatkai-sivat työntekoa entiseen tapaan useammin kuin palkansaajat. Itsensätyöllistäjien työn kuormittavuus suurempaa oli kuin palkansaajilla keskimäärin. Työpäivien venyminen, henkinen väsymys töihin lähtiessä ja tunne perheen laiminlyömi-sestä töiden takia olivat itsensätyöllistäjille tutumpia kokemuksia kuin palkansaajille. Kuormittavuutta lisäsi se, että loman pitäminen ei ollut kaikille itsestäänselvyys ja että moni oli tottunut työskentelemään sairaana. Asiantuntijatahoista eniten apua oli löytynyt ELY- tai TE-keskuksista ja uusyrityskeskuksista. Naiset olivat saaneet apua useammin kuin miehet. Ammattiliitosta apua oli saatu harvimmin.
Mäkelä-Pusa
Pienyrittäjät kokivat työhyvinvointinsa kohtuulliseksi paineista huolimatta ja heiltä löytyi halua oman hyvinvointinsa ja ylläpitämiseen. Maatalousyrittäjien keskinäinen verkostoituminen oli muita yrittäjiä yleisempää. Etenkin yksinyrittäjille olisi tärkeää kommunikoida muiden yrittäjien kanssa ja tätä kautta kasvattaa omaa psykologista pääomaa muilta oppi-malla ja yhdessä tsemppaaoppi-malla. Kuntoutus oli nähty hyvänä keinona ylläpitää ja palauttaa omaa työkykyä. Kuntoutuk-sen sosiaalinen puoli nousi useasti esiin. Kuntoutukselta toivottiin uusia verkostoja sekä muiden yrittäjien tapaamista ja heidän kanssaan ajatusten ja kokemusten vaihtamista. Yrittäjät kokivat ryhmäpaineen ylipäänsä positiivisesti ja se voisi kohottaa myös yksilön omaa panosta hyvinvointiin. Verkostoilla ja työterveyshuolloilla oli tärkeä rooli myös työkyky-riskien tunnistamisessa riittävän ajoissa.
Taulukko 1. jatkuu edelliseltä sivulta
6 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata Savon alueen yksinyrittäjien verkostoitumista sekä paikallisen yrittäjäjärjestön mahdollisia tukitoimia yksinyrittäjien verkostoitumisessa.
Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millaiseksi paikalliset yksinyrittäjät kokevat työhyvinvointinsa ja millaista hyötyä he kokevat saavansa verkostoitumisesta työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Tutkimuskysymykset:
1. Millaiseksi yksinyrittäjät kokevat työhyvinvointinsa?
2. Miten Savon alueen yksinyrittäjät ovat verkostoituneet?
3. Millaista hyötyä työhyvinvoinnille yksinyrittäjät kokevat saaneensa verkostoitumisesta?
4. Millaisia odotuksia yksinyrittäjillä on paikallisen yrittäjä järjestön toiminnalle verkostoitumisen tukemiseksi?
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa muun muassa yrittäjäjärjestöjen ja muiden yksinyrittäjien kanssa läheisesti yhteistyössä toimivien tukiorganisaatioiden yksinyrittäjille suunnattujen palveluiden ja toiminnan suunnitteluun.
7 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimus oli kaksivaiheinen ja koostui kyselytutkimuksesta ja haastattelusta. Kysely lähetettiin kaikille Savon Yrittäjät ry:n jäsenrekisterissä oleville yksiyrittäjille (n= 2230), ja haastatteluun otettiin mukaan viisi vapaaehtoista kyselytutkimukseen osallistunutta yksinyrittäjää.
Tutkimuksen kvantitatiivinen osa tuotti tietoa tutkittavien taustatiedoista ja yleisesti tietoa tutkittavista aihepiireistä. Kvalitatiivinen osa muodosti päätulokset, joilla täydennettiin kvantitatiivista aineistoa ja pyrittiin saamaan lisää erilaisia näkökohtia. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen osa täydentävät toisiaan ja luovat syvyyttä ja validiutta kerätylle aineistolle (Hirsjärvi ja Hurme 2010). Tällaisesta tutkimusmenetelmästä käytetään nimitystä menetelmätriangulaatio. Menetelmällinen triangulaatio sopii hyvin sellaisiin tutkimuksiin, joissa kerätään tietoa ihmisen toiminnasta ja sen vaikuttimista (Saaranen-Kauppinen ja Puusniekka 2006).
Kyselylomakkeen kysymykset pohjautuivat suurelta osin Suomen Yrittäjien tekemän Yrittäjien Hyvinvointibarometrin kysymyksiin (Lundell ym. 2014). Koettua stressiä kartoitettiin kyselyssä Työstressikyselyn (TSK) mittarilla, jossa koettua stressiä kysytään seuraavanlaisella kysymyksellä ”Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen tuntee itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi taikka hänen on vaikea nukkua asioiden vaivatessa jatkuvasti mieltä. Tunnetko sinä nykyisin tällaista stressiä?” Kysymykseen koetusta stressistä vastaaja valitsee kokemaansa stressiä kuvavimman tason asteikolla 1 ̶ 5, jossa 1 tarkoittaa ”ei lainkaan” koettua stressiä ja 5
”erittäin paljon” koettua stressiä. Tämä mittari soveltuu hyvin stressin yleiseen seulontaan, koska mittarilla saadaan samansuuntaisia arvioita koetusta stressistä kuin muillakin henkistä hyvinvointia kuvaavilla mittareilla (Ahola 2011). Verkostoitumista koskevat kysymykset laadittiin paikallisen yrittäjäjärjestön tarpeiden perusteella siten, että saatiin mahdollisimman kattava kuva alueen yrittäjien verkostoitumisen senhetkisestä tilasta.