Tulkkaus terveydenhuollossa

Tulkkauksen tarve terveydenhuollosta perustuu lainsäädäntöön. Jokaisella Suo-messa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydenti-lansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Myös potilaan äidinkieli, yksilölliset tarpeet ja kulttuuri on otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan.

Suomessa tilapäisesti oleskelevien henkilöiden oikeudesta hoitoon on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai valtioiden välillä vastavuoroisesti sovitaan.

Vaikka asiakas ei katsoisikaan tulkkausta tarpeelliseksi, on viranomaisella oikeus ja monesti velvollisuus tilata tulkki oman työnsä helpottamiseksi ja oikeustur-vansa varmistamiseksi. (Salo 2007: 494.)

Ricen (2014) mukaan terveydenhuoltohenkilöstön tulisi ottaa huomioon potilaan lisäksi myös tulkin taustat ja terminologian hallinta. Henkilöstö voi edesauttaa ymmärtämistä käyttämällä kansankieltä enemmän kuin ammattisanastoa, jolloin tulkkikin pystyy kääntämään asian oikein. Terveydenhuollon henkilöstön tulee huolehtia siitä, että sekä tulkki että potilas ymmärtävät annetun informaation.

Henkilöstön tulisi olla myös joustava suunnitellessaan ja varatessaan tulkkaus-palveluita, jolloin tilanne olisi rauhallisempi. Henkilökunnan tulisi huomioida ajankäytössä myös se, että tulkki joutuu olemaan eri paikassa mahdollisesti heti varatun tulkkausajan jälkeen, joten aikataulussa pysyminen on erittäin tärkeää.

Myös tulkkipalveluiden tulisi varata tulkin siirtymäaikoihin ja mahdollisiin vii-västyksiin aikaa, jotta asiakkaan hoito tai hoitoon liittyvien asioiden hoitaminen ei jäisi kesken. (Hadziabdic 2011: 39; Rice 2014.)

Terveydenhuollossa järjestettävästä tulkkauksesta on säädetty useassa laissa.

Tulkkausta terveydenhuollossa sivutaan perustuslaissa, kielilaissa, terveyden-huoltolaissa, yhdenvertaisuuslaissa, laissa potilaan asemasta ja oikeuksista sekä laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Kielilain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetty jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa vi-ranomaistoiminnassa omaa äidinkieltään, joko suomen- tai ruotsinkieltä. Kieli-lain 18§ mukaan, jos henkilöllä on Kieli-lain mukaan oikeus käyttää omaa kieltään, mutta viranomaisen kieli tai asian käsittelykieli on toinen, viranomaisen on jär-jestettävä maksuton tulkkaus, jollei henkilö itse huolehdi tulkkauksesta tai jollei 2 momentista muuta johdu. (Kielilaki 423/2003: 18§.)

Potilaan tiedonsaantioikeudesta on säädetty laissa potilaan asemasta ja oikeuk-sista, jonka 5 § mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muis-ta seikoismuis-ta, joilla on merkitystä hänen hoidossaan. Terveydenhuollon ammatti-henkilön on velvollisuus antaa selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää asi-an sisällön. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaasi-an käyttämää kieltä taikka potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mah-dollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta. 3§ on säädetty oikeudesta hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä siihen liittyvään kohteluun, joka myös edellyttää potilaan oikeuksista huolehtimista. (Laki potilaan asemasta ja oikeuk-sista 785/1992.)

Terveydenhuoltolain pykälässä 8§ säädetään laadukkaasta, turvallisesta ja asianmukaisesta hoidosta, joka edellyttää, että potilas tulee ymmärretyksi. Ter-veydenhuollon ammattihenkilöstön ammattieettisiin velvollisuuksiin kuuluu muun muassa terveyden ylläpitäminen, terveyden edistäminen, sairauksien eh-käiseminen ja niiden parantaminen sekä potilaan oikeuksien huomioiminen.

Terveydenhuollon henkilöstön velvollisuutta tilata tulkki on sivuttu myös laissa terveydenhuollon ammattihenkilöstä. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010; Laki ter-veydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994.)

Yhdenvertaisuuslain pykälässä 8§ on säädetty, että ketään ei saa syrjiä iän, alku-perän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vam-maisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn pe-rusteella. Yhdenvertaisuuslain 5§ mukaan viranomaisen on arvioitava yhdenver-taisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2004.)

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen (2005:3) mukaan mitä harvemmin maahanmuuttajataustaisia ihmisiä tavataan sitä tavallisempia ovat ongelmat esimerkiksi tulkin käytön suhteen, mikä lisää ymmärtämisen haasteita tervey-denhuollossa. Puutteita on havaittu esimerkiksi tulkin tilaamisessa ja sukulaisia käytetään edelleen yleisesti tulkkeina sekä monesti turvaudutaan myös "edulli-sempaan" puhelintulkkaukseen. Mikäli terveydenhuollon asiakkaalle ja ammat-tihenkilölle löytyy yhteinen kieli, saadaan luotua parempi kommunikaatiotilanne.

Myös vuorovaikutus toimii silloin paremmin potilaan ja terveydenhuoltohenkilön välillä. Tutkimusten mukaan hoidossa olleiden potilaiden kokemukset vaihtele-vat suuresti. Osa on ollut erittäin tyytyväisiä ja osa taas sitä mieltä, ettei ole saa-nut lainkaan hoitoa tai palvelua omalla kielellään. Osa potilaista kertoi, ettei ole nähnyt koko hoitoprosessin aikana tulkkia tai ymmärtänyt, mitä hoitotilanteessa tapahtuu. (Rauta 2005: 57.)

Ricen (2014) tutkimuksen mukaan tulkkien käyttöä pidettiin ongelmallisena var-sinkin ensiaputilanteissa, jolloin tulkkausta tarvitaan nopeasti. Ensiaputilanteis-sa ei jää aikaa tulkin tilaamiselle, joka vaikeuttaa entisestään potilaan hoitoa ja ymmärretyksi tulemista. Ongelmallisena nähtiin myös tilanteet, joissa käytettiin perheenjäseniä tulkkeina. Terveydenhuollon terminologia on spesifistä eikä siten sanavarasto välttämättä ole perheenjäsenen osaamisaluetta. Käyttämällä per-heenjäsentä tulkkina voidaan jopa saada aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä, koska läheinen ei ole puolueeton kommunikoinnin väline, ja väärinymmärryksen riski kasvaa. Agency for Healthcare Research and Quality tutkimusten mukaan jopa 9 %:lla USA:n kansalaisista on riski joutua väärinymmärretyksi kielellisten esteiden vuoksi. (Rice 2014.)

Hadziabdicin (2011: 32) mukaan terveydenhuollon potilaan ymmärtämisen haas-teisiin liittyy myös dokumentointi. Dokumentoinnissa tulisi ottaa huomioon poti-laan kommunikointistatus mukaan lukien kieli sekä murre, niin pystyttäisiin

va-raamaan relevantti tulkki, ja voitaisiin suunnitella konsultaatiota ennalta. Tutki-muksessa selvisi, että kielitaidosta dokumentoimisen puute on yleinen ongelma Ruotsin terveydenhuollossa. Hadziabdicin havaintojen mukaan on tärkeää huo-lehtia siitä, että sekä tulkki että potilas ymmärtävät annetun informaation. Hen-kilökunnan tulisi huomioida ajankäytössä myös se, että tulkki joutuu olemaan eri paikassa mahdollisesti heti varatun tulkkausajan jälkeen. Myös tulkkipalveluiden tulisi varata tulkin siirtymäaikoihin ja mahdollisiin viivästyksiin aikaa, jotta asi-akkaan hoito tai hoitoon liittyvien asioiden hoitaminen ei jäisi kesken. (Hadziab-dic 2011: 32–39.)

Muita haasteita asiakkaan ymmärtämiseen liittyen ovat esimerkiksi tulkin saata-vuuteen liittyvät ongelmat. Tiettyä murretta saattaa osata vain harva tulkki, jol-loin hänelle varattuja aikoja on vain rajallisesti saatavilla. Myös toive saada tiet-tyä sukupuolta oleva tulkki tuottaa haastetta terveydenhuollossa. Tutkimuksessa selvisi myös, että Ruotsissa hoitohenkilökunta ei varaa juurikaan tulkkeja tai ky-sy potilaan toiveita käyttää tulkkia. Tilanteissa käytetään edelleen potilaan per-heenjäsentä tai kieltä osaavaa työyhteisön jäsentä tulkkina. Tulkkauksen järjes-täminen vaatii paljon aikataulujen yhteensovittamista, jotta löydetään kaikille osapuolille sopiva aika, mutta se on asiakkaan ymmärtämisen ja ymmärrettävyy-den kannalta erittäin tärkeää. (Hadziabdic 2011: 33.)