Kulttuuriset haasteet terveydenhuollon tulkkaustilanteissa

Kulttuurien erilaisuus voi aiheuttaa monenlaisia erilaisia väärinkäsityksiä. Erityi-sesti moderneissa suomalaisissa sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja neuvoloissa eri kulttuureista kotoisin olevien potilaiden hoito voi olla haasteellista. Kulttuuri-en erilaisuus johtaa siihKulttuuri-en, että hKulttuuri-enkilökunnalla ja asiakkaalla saattaa olla hyvin-kin erilaisia käsityksiä asiakkaan tilasta, yleisistä käyttäytymissäännöistä sekä ajasta. Vaikeuksia ilmenee erityisesti yhteisymmärryksen saavuttamisessa. (Vii-alainen 1995: 18.) Erityistä huomiota tulisikin kiinnittää siihen, että tulkkausti-lanteessa otettaisiin huomioon osapuolten eri kulttuureihin liittyvät erityispiir-teet. Käsitykset perheenjäsenten asemasta saattavat myös poiketa suuresti suo-malaisesta käsityksestä. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi naisen toive tulkin su-kupuolesta (esimerkiksi synnytystilanteessa) otetaan huomioon.

Käsitykset terveydestä, sairaudesta ja parantamiskeinoista vaihtelevat eri kult-tuureissa. Siellä missä terveydenhuoltoa on vähän tarjolla, sairasta yritetään en-sin parantaa kansanomaisilla parannuskeinoilla. Länsimaista terveydenhoitoa haetaan vasta, kun perinteiset keinot eivät auta. Kun hoitoa sitten tullaan hake-maan, aikaa ei varata etukäteen, vaan mennään suoraan itse paikalle ja odote-taan, kunnes oma aika tulee. Hoitoon ei myöskään mennä yksin, vaan perheenjä-seniä ja muita sukulaisia seuraa mukana. Sairaus ja potilaan parantaminen eivät ole ihmisen yksityisasia, vaan kaikkien omaisten huolen aihe, ja jokainen antaa neuvojaan ja apuaan, jotta potilas parantuisi. Tällaiseen yhteisökulttuuriin kas-vanut ihminen on Suomessa helposti kummissaan ja voi vieroksua meidän ta-paamme asioida terveydenhuollossa. (Tuominen 1997: 49.)

Kulttuurien välisessä viestinnässä on monenlaisia eroavaisuuksia. Kielet eroavat toisistaan erilaisine ja eripituisine sanoineen, sanontatapoineen ja lauserakentei-neen, minkä vuoksi tulkatun puhejakson kesto poikkeaa puhujan sanoman kes-tosta. Tähän vaikuttaa myös se, ettei monille suomalaisen yhteiskunnan käsitteil-le okäsitteil-le vastaavuutta vieraissa kielissä, ja tulkki sanoo asian niin, että toinen osa-puoli pystyy sen ymmärtämään. (Tuominen 1997: 51.) Monissa kulttuureissa on tapana, ettei asiaan mennä suoraan, kuten meillä, vaan ensin suoritetaan kohte-liaita tervehdyksiä, kysytään vointia ja omaisten vointia sekä muita jokapäiväisiä

asioita. Varsinkin silloin, kun tulkki on samasta etnisestä ryhmästä kuin maa-hanmuuttaja, on aivan normaalia, että tulkki vaihtaa maahanmuuttajan kanssa tällaiset tervehdykset. (Tuominen 1997: 51.) Tällaisilla pieniltä tuntuvilla asioilla on yllättävän suuri merkitys potilaan hyvän hoidon ja tulkkaustilanteen koke-mukseen. Mitä paremmin tulkki ja hoitava ammattihenkilö ottavat huomioon potilaan kotimaan kulttuuriin liittyvät tavat, sitä helpommin saavuttaa potilaan luottamuksen ja ylitetään eri kulttuurien välisten erojen tuomat haasteet.

Monet maahanmuuttajayhteisöt ovat pieniä ja ihmiset tuntevat toisensa hyvin, joten potilailla voi olla pelko henkilökohtaisten asioiden leviämisestä, ja luotta-muksen tunne tulkkiin helpottaa työskentelyä. Luottaluotta-muksen syntyminen tulkin ja potilaan välille jo ensitapaamisissa on siis tärkeä askel kohti hyvää hoitoa. Po-tilaan kulttuuritausta on tekijä, joka osaltaan vaikuttaa vuorovaikutuksen laa-tuun. Ihminen kasvaa ja kehittyy oman kulttuurinsa ympäröimänä. Oman kult-tuurin tavat välittyvät jo lapsuudesta saakka monenlaisten sosiaalisten tilantei-den kautta, joissa ihmiset ovat toistensa kautta tekemisissä. Kulttuuri määrittelee ihmisten arvomaailman, käytöstavat ja moraalikäsityksen. (Schubert & Kruus 2010: 297–304.)

2.3 Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi

Eettiset ja kulttuuriset kysymykset ovat arkipäivää niin tulkeille kuin tulkkaus-palveluita käyttäville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Eettiset ja kulttuuriset kysymykset nousevat esille yhä enenevissä määrin ja ovat merkittä-vässä osassa osana tulkkauspalveluita. Niin sosiaali- ja terveydenhuollon palve-luissa kuin tulkkauspalvepalve-luissa on lakien ja säännösten ohella eettiset ohjeet, jot-ka määrittelevät toimintaa sekä ylläpitävät korkeaa laatua ja tasapuolista mah-dollisuutta saada sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Tulkkaustapahtuman onnistumiseen voi vaikuttaa monin tavoin tulkin kanssa työskentely ennen tulk-kausta, sen aikana ja jälkeen.

Ruotsin viittomakielentulkkien yhdistys, Sveriges teckenspråkstolkars förening STTF, edellyttää yhteisiä eettisiä ohjeita. Eettiset ohjeet auttavat tulkkia ymmär-tämään valta-asemaansa suhteessa tulkin käyttäjiin. Hyvä ammattietiikka edel-lyttää tulkkien välistä keskustelua ja yleisten eettisten kysymysten pohdintaa.

(Sveriges teckenspråkstolkars förening 2012.) Eettiset ohjeet edellyttävät tulkin noudattavan ihmisten tasa-arvoisuutta. Riippumatta viestinnän muodosta tulkin on kohdeltava kaikkia ihmisiä puolueettomasti ja tasa-arvoisesti sekä kunnioitta-vasti vaitiolovelvollisuutta noudattaen. Tulkin on ammattitaitoaan ja vuorovaiku-tustaitojaan hyödyntäen luotava turvalliset olosuhteet tulkkia käyttävälle. Jos tulkki kokee tulkkaustilanteen häiritseväksi tai tulkille jopa vaaralliseksi, tulee

hänen luopua tehtävästä. Myös tulkin jääviys edellyttää tulkkauksesta luopumis-ta.

Englannissa kaikki rekisteröidyt tulkit ovat hyväksyneet eettiset toimintaperiaat-teet ja heidän myös odotetaan noudattavan niitä. Eettisten toimintaohjeiden avulla tuetaan tulkkien työtä varmistamalla tulkkien huomioivan kaikkien tulk-kaustilanteeseen osallistuvien perusoikeudet. Tulkin tulee pystyä perustelemaan kaikki tekonsa viittaamalla eettisiin periaatteisiin. (The Independent Registration Panel 2012.) Englannin eettisten ohjeiden mukaan tulkin tulee toimia niin, ettei hän aiheuta hankaluuksia, vaan on rehellinen sekä pysyy sanassaan. Tulkin tulee käyttäytyä oikeudenmukaisesti ja reilusti sekä kunnioittaa muiden henkilökoh-taisia päätöksiä.

The National Association of the Deaf (NAD) ja Registry of Interpreters for the Deaf Inc. (RID) edellyttävät yhdysvaltalaisilta tulkeilta korkeatasoista ammatti-taitoa ja eettistä toimintaa. Tulkkien ammatillisissa menettelysäännöissä maini-taan, että tulkin tulee noudattaa luottamuksellisen viestinnän standardeja, on käyttäydyttävä tulkkaustilanteissa asianmukaisesti sekä on hallittava tarvittava ammattitaito ja osaaminen kulloisessakin tulkkaustilanteessa. Tulkin tulee kun-nioittaa asiakkaitaan, kollegoitaan, harjoittelijoita ja ammattiin opiskelevia hen-kilöitä. Tulkin on noudatettava eettisiä toimintatapoja. Menettelysäännöt mää-räävät tulkin myös sitoutumaan itsensä ammatilliseen kehittämiseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa henkilöstön oivaltaminen ja ymmärtä-minen asiakkaan kulttuurista, tavoista sekä oman tahdon noudattamisesta on merkityksellistä, jotta voidaan toteuttaa monipuolisia ja eettisesti laadukkaita palveluita. Tällöin erityisesti korostuvat henkilöstön ammattitaito, vuorovaiku-tustaidot sekä sensitiivisyys. (ETENE 2005; Leino-Kilpi & Välimäki 2003: 77.) Jotta yhteistyö olisi mahdollisimman sujuvaa ja palvelut laadukkaita sekä tasa-puolisia kaikille, niin aistivammaisille kuin monikultuurisille asiakkaillekin, tar-vitaan tulkkauspalveluita, jolloin yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon ammat-tilaisten sekä asiakkaan välillä mahdollistuu. Kalen ja Raza Syedin (2010: 188–

191) mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöt kokevat tulkit kulttuurin ja sa-noman välittäjinä sekä tasapuolisina ja eettisiä arvoja noudattavina yhteistyöta-hoina.

Tulkin tulee olla aina koulutettu, ammattitaitoinen tulkki, joka on suorittanut asioimistulkkikoulutuksen tai tulkin ja kääntäjän tutkinnon. Hänet on myös hy-väksytty virallisen näyttökokeen jälkeen tulkiksi. Ammattitaitoinen tulkki on pe-rehtynyt erikoisalaan ja hallitsee erityisterminologian. Sukulaisten tai ystävien ei tule toimia tulkkina. (Haavikko & Bremer 2009: 53.)

Tulkki on keskustelun mahdollistaja, ei keskustelun osapuoli. Työntekijä ja tulkki muodostavat työskentelyparin, jossa kummankin läsnäolo on välttämätöntä hy-vään lopputulokseen pääsemiseksi. On tärkeää, että viranomainen ja asiakas kes-kustelevat suoraan toistensa kanssa, kuten he puhuisivat samankielisen henkilön kanssa. (Haavikko & Bremer 2009: 53; Semantix 2016). Tulkattavalla on oikeus saada tulkattava asia kattavasti ja tarkasti tietoonsa sekä sen tulee olla sisällölli-sesti luotettavaa (Maahanmuuttovirasto 2009: 9). Tulkin tulee tulkata kaikki mahdollisimman tarkasti. Tulkki ei voi jättää tulkkaamatta mitään keskustelun osia edes pyynnöstään tai ohittaa mitään asioita tulkkaustilanteessa. (Semantix 2016.)

Jokaisella meistä on oikeus tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Nämä edellä maini-tut tekijät sekä yhteinen kieli ovat keskeinen osa viestintää sosiaali- ja terveyden-huollon palveluissa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) turvaa nä-mä oikeudet jokaiselle ja velvoittaa palvelemaan omalla äidinkielellä: ”Tervey-denhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö ei osaa potilaan käyttämää kieltä tai potilas ei aisti- tai puhevian vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta.”

Leino-Kilven ja Välimäen (2003: 77–78) mukaan ammattilaisten on huolehditta-va, että he tietävät, miten asiakas toivoo itseään kohdeltavan ja millaiseen osallis-tumiseen tällä on kykyä koskien omaa hoitoaan. Valtakunnallinen sosiaali- ja ter-veysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on antanut oman suosituksensa, jois-sa määritellään terveydenhuollon eettisiä periaatteita sekä monikulttuurisuuden huomioimista terveydenhuollossa (taulukko 1). Eettisten ja monikulttuuristen tekijöiden huomioiminen on erittäin tärkeää sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se lisää palveluiden laatua ja tasapuolisuutta sekä tukee asiakkaiden omaa kulttuu-ritaustaa ja vakaumuksia.

Taulukko 1. Monikulttuurisuuden huomioiminen sosiaali- ja terveydenhuol-lossa (ETENE 2001, 2005).

Eettiset ohjeet monikulttuurisuuden huomioimiseksi

Oikeus hyvään hoitoon Jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaalla on oikeus saada inhimillistä ja eettisesti laadukasta palve-lua, joka perustuu eri kulttuurien kunnioitukseen ja huomioimiseen.

Ihmisarvon kunnioitus Suomen perustuslaki kieltää ihmisten syrjimisen, jokai-sella on oikeus tulla kohdatuksi huomioiden potilaan omat yksilölliset lähtökohdat. Ihmisen kunnioittamiseen kuuluu tämän uskonnon, uskomusten, arvojen, tapojen sekä itsemääräämisoikeuden ja vaikutusmahdollisuuksi-en edistäminvaikutusmahdollisuuksi-en.

Itsemääräämisoikeus Asiakkaan itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa tätä koskevissa päätöksissä.

Oikeudenmukaisuus Asiakkaan tulee saada hoitoa omien henkilökohtaisten tarpeidensa mukaan huolimatta eri taustasta, esim. etni-syys, kulttuurierot.

Hyvä ammattitaito ja hy-vinvointia edistävä ilma-piiri

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten oikeus ja velvollisuus on pitää huolta ammattitaidostaan moni-puolisesti.

Yhteistyö Monialainen yhteistyö niin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kuin asiakkaidenkin välillä lisää luotta-musta ja parantaa palveluita ja niiden laatua.

Kielilain (3/2003) pykälän 18 mukaan ” henkilöllä on lain mukaan oikeus käyttää omaa kieltään. Mutta, jos viranomaisen tai asian käsittelykieli on toinen, on jär-jestettävä maksuton tulkkaus, jollei henkilö itse huolehdi tulkkauksesta”. Ulko-maalaislaki, hallintolaki, hallintolainkäyttölaki sekä esitutkintalaki korostavat myös kielilain mukaisen tulkkauksen järjestämisen sitä tarvitsevalle (Maahan-muuttovirasto 2009: 51–53).

Tulkattavan tulee saada tietää tulkin tehtävistä sekä tulkkia koskevasta vaitiolo-velvollisuudesta heti tulkkauksen alussa. Vaitiolovelvollisuus tulee selittää siten, että tulkattava ymmärtää sen tarkoituksen, ettei tulkki saa puhua kuulemistaan asioistaan kenellekään. Lisäksi on tapauksia, joissa tulkattava ei luota tulkkiinsa eikä uskalla tästä syystä kertoa kaikkea. Tämä saattaa haastattelijalta jäädä usein huomaamatta, mutta puhuttelun onnistumisen sekä tulkattavan oikeusturvan kannalta on erittäin tärkeää, että epäluottamus tulee viranomaisen tietoon.

(Maahanmuuttovirasto 2009: 9–10.)