Tulkinnanvaraiset löydökset

Tässä kohdassa listaan tutkielmani aikana tekemiäni havaintoja, jotka eivät suoranaisesti asetu onnistumisten, haasteiden, mahdollisuuksien tai uhkien joukkoon. Nämä havainnot ovat asioita, jotka vaativat lisähuomiota, lisää pohdintaa ja mahdollista lisätutkimusta.

Ensimmäinen huomionarvoinen asia liittyy mielestäni osallistujien, sekä kuntien lasten ja nuorten toiveiden toteuttamiseen. On ensinnäkin syytä pohtia, millä keinoin toiveita kerhojen sisällöstä kerätään ja miten se suhteutuu varsinaiseen harrastekerhotarjontaan.

Onko nykyisellään käytössä olelleen koululaiskyselyn lisäksi muita väyliä toiveiden keräämiseen ja kuinka hyvin ne toimivat? Yksi väylä tuntuu olevan

oppilaskuntavaikuttaminen, jonka vaikutusta olisi syytä tarkastella. Toiseksi, ja ehkä olennaisemmin, on syytä pohtia miten ja minkälaisia toiveita harrastekerhon ohjaajan on syytä toteuttaa kerhossa. Jos osallistujien toiveet esimekiksi sarjakuvakerhossa kohdistuvat siihen, että osallistujat haluaisivat oppia enemmän vaikka mangan piirtämisestä, on

mielestäni melko yksiselitteistä, että opettaja pyrkii käsittelemään toiveiden mukaista

44 Katso esimerkiksi Pulkkinen 2011, 318

aihepiiriä ainakin jollain tavalla lisää. Haastavampaa on kommentoida puolestaan sitä, jos osallistujien toiveet liittyvät kerhon luonteeseen. Tutkielmani haastatteluaineistosta selviää, että kerhojen opettajat jäsentelevät kerhoissa tapahtuvaa toimintaa pitkälti pedagogisten tavoitteiden saavuttamisen ja laaja-alaisen eri tekniikoiden kokeilemisen kautta. Miten tästä lähtötilanteesta kerhoa tulee muokata, jos osallistujien toiveet koskevatkin vaikkapa

opetettavien sisältöjen käsittelynopeutta, varsinaiseen opetussisältöön liittyvien toiveiden sijaan? Toisin sanoen, harrastekerhojen kohdalla tulee pohtia sitä asetetaanko osallistujien hauskanpito, leikkiminen ja muu sisältöjen käsittelyyn kuulumaton, sekä sosiaalinen toiminta pedagogisten sisältöjen oppimisen ja kaikkien mahdollisten tekniikoiden käsittelyn edelle.

Totesin aikaisemmin harrastekerhojen sijoittuvan jonnekin luonteeltaan pedagogisesti latautuneen kouluopetuksen ja pedagogisista sisällöistä vapaan iltapäiväkerhotoiminnan välille. Lieneekin tällä hetkellä yksittäisen opettajan vastuulla tehdä oma linjaus, miten pedagogisten sisältöjen käsittely ja vapaampi ajanvietto priorisoidaan. Henkilökohtaisesti näen kerhojen vahvuuden olevan juuri nimenomaan muuta ohjattua toimintaa

vapaamuotoisempi lähestyminen, joka antaa osallistujien itsensä määrittää sisältöjen käsittelynopeuden.

Toinen näistä huomioista liittyy kerhojen epätasaiseen määrään ylä- ja alakoulun välillä. Näyttää siltä, että harrastekerhot painottuvat alakouluihin, tai niiden kohderyhmä on yhtenäiskouluissakin nimenomaan ensimmäisen kuuden luokka-asteen oppilaat. Tähän on varmasti syynä se, ettei kerhoille ole niin paljoa kysyntää yläkouluikäisten nuorten

keskuudessa. Nämä nuoret ovat iältään vanhempia ja oletettavasti itsenäisempiä kuin alakoulun oppilaat. Koska harrastekerhojen olemassaoloa on tukenut niiden

säilyttämisfunktio, sekä ajatus lasten ja nuorten valvotusta vapaa-ajasta, on niiden vähäinen suosio juuri yläkoulussa arvattavaa — säilytykseen tai valvontaan ei ole samanlaista tarvetta nuorten itsenäistyessä. Tämä seikka ei kuitenkaan muuta tarvetta siihen, että nuorille

tarjotaan kehittäviä harrastuksia ja toisten nuorten kohtaamismahdollisuuksia. Toinen mahdollinen syy harrastekerhojen pieneen määrään yläkoulussa voi olla valinnaisaineiden olemassaolo, sekä opettajien eroava suhtautuminen kerhoihin. Sen lisäksi, että

varttuneemmat nuoret luultavasti harrastavat omaehtoisemmin erilaisia harrastuksia koulun ulkopuolella, yläkoulussa opiskeltavat valinnaisaineet saattavat tarjota nuorille samanlaista harrastusmaisuutta ja omasta opetusryhmästä poikkeavaa sosiaalista ympäristöä kuin harrastekerhot alakoulun puolella. Tämän lisäksi yläkoulussa työskentelevät aineenopettajat saattavat nähdä harrastekerhojen olemassaolon horjuttavan heidän oman oppiaineensa merkitystä. Harrastekerhot saattavat näyttäytyä kilpailevana tahona, tilanteessa jossa aineenopettaja ansaitsee suurimman osan palkastaan nimenomaan valinnaisuuteen

perustuvilla tunneilla. Halpojen tai ilmaisten harrastekerhojen tarjoaminen samoissa tiloissa, osana samaa päivää näyttää mahdollisesti seikkana, joka horjuttaa henkilökohtaista taloutta, sekä ammattiylpeyttä. On kuitenkin haastava sanoa, jättäisivätkö nuoret todellisuudessa valitsematta valinnaisaineen, jos koululla tarjottaisiin samaa aihetta käsittelevää

harrastetoimintaa. Nämä seikat tulivat ilmi keskusteluissa, jotka kävin varsinaisen aineistoni kokoamisen yhteydessä, eivätkä varsinaisesti näy osana keräämääni aineistoa.

Kolmas huomioni liittyy edellisen kappaleen tavoin haastatteluaineistossa esiin tulleeseen kerhojen opettajien tapaan puhua huomattavasti eri tekniikoiden toteuttamisesta, sekä kerhojen teknisistä toteutusmahdollisuuksista. Mielestäni on hämmentävää että haastattelemani opettajat puhuivat siihen sävyyn, että kerhoissa olisi itsestäänselvästi tärkeää käydä sarjakuvaan, animaatioon tai laajimmin kuvataiteeseen liittyviä tekniikoita

kokonaisvaltaisesti läpi — haastateltavat antavan samalla mielikuvan siitä, ettei hyvää taidekasvatusta voi tehdä syventyen ainoastaan muutamaan tekniikkaan. Mieleen tulee muutamia ilmiötä selittäviä syitä. Yksi mahdollinen selitys saattaa liittyä siihen, että kerhoja pidetään nimenomaan koululla. Kerhojen opettajat saattavat asennoitua tästä syystä työhön pohjaten opetustaan yleiseen mielikuvaan siitä, miten peruskoulussa taideaineita on totuttu käsittelemään — kaikkia teknikoita kokeillen ja esitellen. Toinen selitys saattaa löytyä taiteen perusopetuksesta. Varsinkin Espoon kuvataidekoulun järjestämien kuviskerhojen

tapauksessa saattaa käydä niin, että harrastekerhot ovat jossain määrin alisteisia kuvataidekoulun muulle toiminnalle, jota ohjaa opetussuunnitelma. Tästä selityksestä ajatellen kerhojen opettajat pyrkivät toisintamaan harrastekerhoissa taiteen

perusopetukseen kohdennettua opetussuunnitelmaa, jonka tekninen laajuus on helpommin toteutettavissa kuvataidekoulun omissa tiloissa. Tästä puolestaan syntyy vertailuasetelma, jonka johdosta kerhot näyttävät olevan tiloissa, jotka eivät sovellu kaiken sisällön käsittelyyn.

Toisaalta taas Talvi, joka opetti useaa samantyyppistä kerhoa, joutui kantamaan osaa työvälineistä, tarkemmin iPadeja, usean koulun välillä käsitelläkseen piirrosanimaatiota.

Kantaminen on kuluttavaa ja raskasta, kun taas vaikka sarjakuvastripin piirtäminen, jota varten materiaaleja ei tarvinnut kantaa, on kevyempää. Täten eri tekniikoiden välille muodostuu ero siihen, minkä opettaminen on vaivatonta ja mikä vaivalloista. Tällaisessa tilanteessa opettaja joutuu tekemään omien resurssiensa vuoksi valintoja tekniikoiden käsittelyssä, joka puolestaa saattaa olla syy siihen, miksi Talvi puhui tekniikoista paljon.

Haastatteluista puuttui tyystin ajatus siitä, että harrastekerhojen olisi mahdollista tehdä selkeä tekninen rajanveto taiteen perusopetuksen ja koulun kuvataiteen välillä.

Tekniikkakeskeisestä puheesta tulee mielikuva, ettei harrastekerhotoimintaa tehtäessä ole vielä sallittua rohkeasti määrittää uusia toimintatapoja, olivat ne sitten sisällöllisiä- taikka teknisiä toimintatapoja. Ikäänkuin opettajat pyrkisivät, ehkä alitajuisesti, toistamaan sitä mihin koulussa ollaan totuttu.

5.2 Kerhosopimusehdotus

Tässä luvussa listaan harrastekerhojen järjestämistä helpottavan kerhosopimusehdotuksen ⁴⁵ (Liite 6) sisältöä. Kerhosopimusehdotuksen tuottaminen tuli olennaiseksi, huomatessani että aineistostani kumpuavat ongelmat johtuivat usein samasta yksinkertaisesta syystä. sein Tuntui olleen kyse siitä, ettei toimijoiden välillä ollut riittävää kommunikaatiota, eikä haasteita aiheuttaneista asioista yksikertaisesti oltu keskusteltu. Listaan käytänteitä, joista sopimalla ja keskustelemalla saadaan toivon mukaan vähennettyä tutkielmassani esiin nousseita

ongelmia kerhoja järjestettäessä. Toisin sanoen tuotamani kerhosopimusehdotus pakottaa harrastekerhoihin liittyvät toimijat keskustelemaan ja sopimaan ongelmia aiheuttaneet asiat ennaltaehkäisevästi. Sopimusehdotus on nimensämukaisesti ehdotus, jonka on tarkoitus tarjota mallia ja työkaluja tulevaisuuden kerhoista sopimiseen ja järjestämiseen. Varsinaista velvoitetta sopimusehdotuksen käyttöön ei tietenkään ole. Pähkinänkuoressa sopimuksen tarkoituksena on selkeyttää harrastekerhojen järjestämiseen liittyviä käytäntöjä, sekä edistää koulun ja kerhotoiminnan järjestäjän sulavaa yhteistyötä.

Valmiiksi suunniteltua kerhosopimuksia hyödyntävät jo nykyisellään mm. Helsingin kaupungin koulut. Nämä sopimukset tuntuvat vaihtelevan kunnittain, jonka lisäksi ne

45Myöhemmin myös pelkästää sopimusehdotus

keskittyvät lähinnä rahoitukseen, juridisiin vastuisiin ja oikeuksiin, kuten henkilötietojen säilytykseen ja vakuutuksiin. Kerhotoiminnan järjestämisen rahoitusmalleja on myös lukuisia, joten yleispätevää koulun ja kerhotoiminnan järjestäjän välistä sopimusta ei ole olemassa.

Koostamani kerhosopimusehdotus on luonteeltaan käytännönläheisempi kuin esimerkiksi edellä mainitsemani Helsingin kaupungin kerhosopimus. Tuottamastani

kerhosopimusehdotuksesta puuttuu mm. palkkaukseen, sallassapitovelvollisuuteen ja henkilötietojen säilyttämiseen liittyvät lakitekniset kirjaukset. Se keskittyy nimenomaan käytännön järjestelyihin ja toimijoiden yhteistyöhön.

Tuottamani kerhosopimusehdotuksen (Liite 6) kohdat ​1 Koulu​^, ​2 Koulun

yhteyshenkilö​ ^ja ​3 Kerhotoiminnan järjestäjä​ käsittelevät toimijoiden yhteystietoja. Näissä ehdotuksen kohdissa toimijoilta pyydetään nimen lisäksi puhelinnumero kiireellisten asioiden hoitamiseksi, sekä sähköpostiosoite kiireettömien asioiden hoitamiseksi. Kohdassa ​4 Aika määritellään lukuvuosi ja ajankohta jolloin kyseistä kerhoa järjestetään, jonka lisäksi listataan montako kerhotuntia yhteensä järjestetään. Kohtaan ​5 Yhteistyön toimintamuoto / lyhyt kuvaus toiminnasta​ puolestaan kerhotoiminnan järjestäjä kirjoittaa tiivistetyn kuvauksen kyseisen kerhon toiminnasta. Nämä ensimmäiset viisi kerhosopimusehdotuksen kohtaa ovat yksinkertaisia ja määrittävät kerhontoiminnan, kerhotoiminnan järjestäjän ja koulun

perustiedot.

Tuottamani kerhosopimusehdotuksen kohdassa ​6 Opetustilat​, määritellään se missä kerhotoimintaa harjoitetaan. Tila on näkemykseni mukaan syytä määritellä etukäteen, täten tehden selväksi, mihin toiminta osoitetaan ja miten tila palvelee toimintaa. Kyseisessä kohdassa määritetään luokan numero tai kutsumanimi, sekä listataan mahdolliset opetustilasta löytyvät kerhotoiminnalle osoitetut säilytystilat. Säilytystilojen lisääminen sopimusehdotukseen luo painetta siihen, että koulu tulee ylipäätään ajatelleeksi kerhon tarvitsevan jonkinlaista säilytystilaa sen sijaan että säilytyksestä sopiminen jää

automaattisesti kerhon järjestäjän tai kerhon opettajan vastuulle. Näiden lisäksi kyseiseen kohtaan on jätetty tilaa sopia kirjallisesti tilankäyttäjän vastuista, sekä opetustilaan tai säilytykseen liittyvistä erityishuomioista. Tällaisia huomioita voisivat olla esimerkiksi

opetustilasta löytyvien laitteiden yhteiskäyttö tai joidenkin materiaalien tai laitteiden ehdoton rajaaminen yhteiskäytön ulkopuolelle.

Kohdassa ​7 Opetustilan ensisijainen käyttäjä​, määritetään opetustilaa eniten käyttävän koulun henkilökunnan jäsenen yhteystiedot. Jos toiminnalle osoitettu tila on esimerkiksi musiikkiluokka, on tilan ensisijainen käyttäjä luonnollisesti koulun

musiikinopettaja. Tilan ensisijaisen käyttäjän ja koulun yhteyshenkilön erottaminen toisistaan auttaisi harrastekerhon opettajia kohdentamaan yhteydenpitoaan oikeille henkilöille. Tällä tarkoitan, että opetustilaan liittyvissä asioissa on usein helpompaa olla yhteydessä tilaa eniten käyttävään henkilöön, varsinaisen koulun yhteyshenkilön sijaan, ja sopia tämän henkilön kanssa tilan käytännöistä.

Kerhotoiminnan ehkä keskeisimpänä, tai ainakin konkreettisimpana haasteena on aineistoni perusteella kerhojen opettajien haaste opetustilaan pääsemisessä.

Kerhosopimusehdotuksessa on tästä syystä kohta ​8 Opetustilaan pääseminen​^. Ehdotukseen on muotoiltu ensisijaisena vaihtoehtona avaimen luovuttaminen

kerhotoiminnan järjestäjälle, jonka yhteydessä on tyhjä tila luovutettua avainta vastaavan avaimen sarjanumeron ylös merkkaamiselle. Sopimusehdotuksessa on tämän lisäksi vapaa kenttä johon merkataan vaihtoehtoinen tapa, jolla kerhon opettaja pääsee tiloihin

epäselvyyden poistamiseksi. Näillä lisäyksillä kerhosopimusehdotus varmistaa osaltaan, että

sisäänpääsystä on keskusteltu ja siihen on yhdessä koulun kanssa mietitty toimiva käytäntö sisään pääsemiseen liittyvien ongelmien poistamiseksi.

Kerhosopimusehdotuksen loppuun lisäsin sopimuksen muutosehdot, sekä määritelmän kustakin sopimusehdotukseen listatusta toimijasta ja kyseisen toimijan vastuista. Koulun yhteyshenkilön määritelmä tekee selväksi sen, että yhteyshenkilön on syytä olla laajalti perillä kyseisessä koulussa tarjottavista kerhoista, sekä auttaa

kerhotoiminnan järjestäjiä parhaansa mukaan sulavan kerhotoiminnan järjestämisessä.

Koulun yhteyshenkilön ei mielestäni välttämättä tarvitsisi olla rehtori, kuten käsitykseni mukaan jotkut kunnat vaativat. Tehtävään riittäisi hyvin koulun toiminnasta perillä oleva vastuullinen henkilöstön jäsen. Tämän lisäksi määrittelin yhteyshenkilön vastuulle

kerhotoiminnan ja koulutoiminnan rajojen ylittävien ongelmien kanssa auttamisen. Lisäksi määrittelin koulun yhteyshenkilön vastuulle kerhotoiminnan järjestäjän riittävän

perehdyttämisen koulun turvallisuusasioihin.

Kerhotoiminnan järjestäjän vastuulle kirjasin toimintakuvauksen mukaisen

kerhotoiminnan järjestämisen toiminnalle ositettuna aikana ja sille osoitetussa tilassa, jonka lisäksi kerhotoiminnan järjestäjän tulee pyrkiä hyvään toimijoiden väliseen yhteistyöhön.

Kerhotoiminnan järjestäjän tulee pitää toiminnalle ositettu tila siistissä kunnossa, sekä tulee olla yhteydessä opetustilan ensisijaiseen käyttäjään tilaan ja säilytykseen liittyvissä

ongelmissa tai toiveissa. Järjestäjän tulee kommunikoida kerhoon liittyvät tarpeensa asiallisesti, sekä perustellusti, sekä pyrkiä toiminnallaan aiheuttamaan mahdollisimman vähän harmia koulun tai opetustilan muulle toiminnalle. Lisäksi määrittelin toiminnasta aiheutuvien ylimääräisten siivouskustannuksien maksamisen toiminnan järjestäjän vastuulle.

Tämä kaikki on varmasti useille kerhojen opettajille itsestään selvää, mutta näen hyvänä asiana myös muistuttaa toiminnan järjestäjää siitä, että kerhotoiminnan vaikutukset ulottuvat myös koulun muuhun toimintaan. Määrittelin kerhotoiminnan järjestäjän pitävän huolen siitä, että koulun yhteyshenkilö on perillä kerhossa tapahtuvista haasteista. Nämä haasteet voivat olla käytännön haasteita tai sosiaalisessa ilmapiirissä olevia kerhotoiminnan ja

koulutoiminnan rajoja ylittäviä ongelmia.

Opetustilan ensisijaisen käyttäjän vastuuksi määrittelin sopimusehdotuksessa sitoutua ohjeistamaan kerhotoiminnan järjestäjää tilaan liittyvissä haasteissa, sekä pyrkiä mahdollistamaan kerhotoiminnalle otollinen toimintaympäristö ja tarvittavat säilytystilat kuitenkaan liiaksi hankaloittamatta tilassa tapahtuvaa perustoimintaa.

Viimeisenä kerhosopimusehdotuksessa on paikka sopimuksen sinetöiville allekirjoituksille.