Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutukset voi jo osin havaita, mutta niiden arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppupuolelle edettäessä. Tiedot ilmastonmuutoksen vai-kutuksista ovat vielä puutteellisia, ja lyhyellä aikavälillä monet muut vesienhoitoon liittyvät tekijät ovat selvästi merkittävämpiä vesien tilan kannalta. Sen vuoksi ilmas-tonmuutosta tarkastellaan tällä suunnittelukierroksella yleisellä tasolla ja tarkenne-taan lähestymistapaa tulevilla kierroksilla.
Veden kiertokulussa liikkuvat vesimäärät ja niiden ajallinen vaihtelu ovat keskeisiä vesien ekologisen tilan kannalta. Tulvien ja kuivuuden haittojen vähentäminen on toisaalta vesienhoidon tavoite, joka riippuu suoraan vesimääristä ja niihin kohdistu-vista säätelystä. Tulvadirektiivin toimeenpanon kytkeminen vesienhoitoon varmistaa, että ilmastonmuutosta tarkastellaan riittävästi molemmista näkökulmista seuraavilla suunnittelukierroksilla. Myös kuivuusriskien käsittelyyn vesienhoidossa ollaan ke-hittämässä yhteiseurooppalaista lähestymistapaa ilman varsinaista direktiiviä.
Tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista veden kiertokulkuun, vesistön kuormi-tukseen ja tilaan sekä tilaa parantaviin toimenpiteisiin pyritään täsmentämään, kun toimenpideohjelmat ja vesienhoitosuunnitelmat tarkistetaan seuraavalla suunnitte-lukierroksella. Samalla tarkastellaan muun muassa tarvetta
- kehittää seurantaohjelmia vaikutusten havaitsemiseksi,
- tehdä muutoksia vesimuodostumien tyypittelyssä ja tyyppien referenssioloissa, - kehittää tietoperustaa ilmastonmuutoksen huomioon ottamiseksi toimenpideoh-jelmissa ja kytkeä suunnittelua tässä mielessä entistä läheisemmin muihin vesien käyttötarkoituksiin ja maankäytön suunnitteluun sekä
- ottaa huomioon ilmastonmuutoksen tarkasteluun paremmin soveltuva, vesienhoi-tolain ulottuvuutta (2027) pidempi aikaskaala, esimerkiksi 40 vuotta.
Seuraavassa kappaleessa on kuvattu ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesivaroihin ja erilaisiin toimintoihin yleisesti ja joidenkin toimenpideohjelma-aluetta koskevien erityispiirteiden osalta. Jatkoluvuissa tarkastellaan lisäksi, miten esitetyt toimenpiteet suhtautuvat ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vesien ekologisen tilan sekä tulva- ja kuivuusriskien hallinnan näkökulmasta; tukevatko ne myös ilmastonmuutokseen sopeutumista vai onko olemassa ristiriitojen mahdollisuus. Tarkasteluissa on käytetty hyväksi FINADAPT-tutkimuksen loppuraporttia (Carter ym. 2007) ja sen taustajul-kaisuja. Tutkimus käsittelee ilmastonmuutoksen sopeutumiseen tarvittavia toimia mutta sisältää myös runsaasti tietoa vaikutuksista.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset
Tuoreimpien ilmastoskenaarioiden mukaan Suomen keskilämpötila vuonna 2020 on 1,2-1,8ºC korkeampi kuin vertailujaksolla 1971-2000. Vuoteen 2050 mennessä kes-kilämpötila saattaa arvioiden mukaan nousta 2,3–3,7ºC ja vuoteen 2080 mennessä 3,1–6,2ºC. Vastaavat sadannan muutokset ovat 4-6, 8-13 ja 11-23 prosenttia. Sadannan rankkuus kasvaisi enemmän kuin keskisadanta. Suurin vuorokausisadanta kasvaisi
talvella 20–40 % ja kesällä 10–30 % vuosisadan loppuun mennessä. Nämä uudet ske-naariot eivät merkittävästi poikkea aiemmista; sadannan kasvuennuste on kuitenkin jossain määrin noussut erityisesti loppukesällä.
Ilmastonmuutoksen tärkein vaikutus Suomen sisävesien hydrologisiin oloihin on siitä aiheutuva muutos valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiseen jakaumaan. Vuosittaisen valunnan on arvioitu muuttuvan -5…+10 % vesistöalueesta riippuen.
Etelä- ja Keski-Suomen järvisillä vesistöalueilla vuosivalunnan arvioidaan pienenevän jonkin verran järvihaihdunnan kasvun myötä. Talvella lisääntyvä lumen sulaminen ja vesisade lisäävät talvitulvia. Vastaavasti kevättulvat pienenevät, kun lumipeitet-tä ei enää kerry lämpimien talvien aikana. Suurten keskusjärvien vedenkorkeudet tulevat nousemaan talvella nykyistä ylemmäksi. Sadetulvien arvioidaan yleistyvän rankkasateiden kasvun myötä myös kesällä varsinkin pienissä vesistöissä. Toisaalta pidentynyt kesäkausi tuo tullessaan myös kuivien kesien mahdollisuuden etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa.
Kasvavien talvivirtaamien ja yleistyvien talvitulvien vuoksi on Etelä- ja Keski-Suomen säännösteltyihin järviin tarvetta jättää talveksi enemmän varastotilavuutta. Keväällä varastotilavuuden tarve vastaavasti pienenee, kun lumitulvat jäävät pois tai piene-nevät. Pidempiä ja välillä myös kuivempia kesiä varten järvet pitää saada täyteen keväällä. Pohjois-Suomessa varastotilavuutta tarvitaan edelleen lumen sulamisesta aiheutuvien kevättulvien pienentämiseen. Järvien säännöstelylupia joudutaan muut-tamaan. Muutostarve koskee arviolta yli puolta nykyisestä 220 säännöstelyluvasta.
Etelä- ja Keski-Suomen jokivesistöissä kevättulvat pienenevät, mutta talven jääpeite-ajan lyheneminen lisää suppotulvien todennäköisyyttä. Hellejaksojen lisääntyminen merkitsee rankempia ukkoskuuroja ja niiden myötä lisääntyviä rajuja kesätulvia taajama-alueilla ja pienissä sekä keskisuurissa jokivesissä. Toisaalta kesien pitene-minen voi jo sinänsä pahentaa loppukesän kuivuutta.
Tulvien lisääntyminen voi vaikuttaa myös pohjavedenottoon, sillä useat vedenotta-mot sijaitsevat tulvaherkkien vesistöjen läheisyydessä. Tulvan vuoksi pintavettä voi päästä vedenottamolle ja pohjavesiesiintymään, jolloin pohjaveden laatu heikkenee vedenottoon kelpaamattomaksi. Pohjaveden puhdistuminen voi kestää kauan. Ve-denhankinnan kannalta tärkeiden alivirtaamien määrällisistä muutoksista ei tiettä-västi ole tehty arvioita, mutta järvien vedenkorkeusskenaariot viittaavat alivirtaa-majaksojen pitenemiseen ja kesäkauden alivirtaamien pienenemiseen. Kuivimpina kesinä kastelu ja muu vedenhankinta voisi näissä vesistöissä vaikeutua tuntuvasti.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesivaroihin on tutkittu paljon vähemmän kuin pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia. Talviaikaiset pohjavedenkorkeudet näyt-täisivät nousevan, kesäaikaiset laskevat hieman loppukesästä. Kesän ja syksyn alimmat pohjavedenkorkeudet painuvat entistä alemmas. Tämä kuivien kausien paheneminen lisää pohjavesivarojen varassa olevan vesihuollon riskejä ja ongelmia.
Suurissa pohjavesimuodostumissa sadannan ja sulannan vuodenaikaisrytmi vai-kuttaa vähemmän kuin pienissä. Alimmat korkeudet ovatkin esiintyneet kaikkein suurimmissa pohjavesimuodostumissa vasta pintavesien kuivakausien päätyttyä.
Kesäsateet päätyvät harvoin pohjaveteen saakka eivätkä näin ollen ole niin tehokkai-ta pohjaveden muodostumisen kannaltehokkai-ta kuin vesisateet ja sulamisvedet syksyllä ja talvella, kun maan pintakerros on jo vedellä kyllästynyt ja sadevedet pääsevät suo-tautumaan pohjaveteen. Myös pohjaveden laatu saattaa heiketä pienissä
pohjavesi-muodostumissa, koska alentuneet pohjavedenvirtaamat johtavat hapen puutteeseen sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeisiin pitoisuuksiin. Tästä saatiin viitteitä vuosien 2002-2003 kuivuuden aikana.
Ilmastonmuutos voimistaa vesiekosysteemien ravinnekuormitusta ja sitä kautta rehevöitymistä. Valunnan kasvaessa myös huuhtoutumat lisääntyvät. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoseuduille. Peltojen lu-mettomuus tullee lisäämään ravinteiden, fosforin ja typen, huuhtoutumista vesis-töihin. Metsistä voi huuhtoutua enemmän typpeä. Myös taajama-alueiden hulevesi-kuormitus kasvaa huuhtoutumien lisääntyessä ja taajamatulvien yleistyessä. Veden lämpötilan noustessa sinilevien kasvu lisääntyy ja happitilanne heikkenee järvissä ja rannikkovesissä etenkin pienten virtaamien aikana. Myös vesien bakteerimäärät saattavat lisääntyä. Jääpeitekauden lyheneminen on toisaalta happitilanteen kannalta eduksi.
Peltojen ravinnehuuhtoutumien muutoksia ei ole valtakunnallisesti selvitetty SILMU-projektin (Kallio ym. 1997) jälkeen. SILMUn tulosten mukaan typpihuuhtoutumat lisääntyvät selvästi etenkin maan länsi- ja lounaisosissa, mutta kiintoainefosforin huuhtoutuma voi ilmastonmuutoksen myötä Järvi-Suomessa jopa selvästi vähetä kevätvalunnan ja -tulvien heiketessä. Fosforikuormitus voi toisaalta yli kaksinker-taistua sulana pysyvillä alueilla vuosina, joina syksy ja talvi ovat sateisia. Viime vuosina olosuhteet ovat olleet tällaisia jo useasti maan etelä- ja joskus myös keski-osissa. Myös Kokemäenjoen vesistöä koskevan Astra-projektin (Hilpert ym. 2007) tulokset ovat antaneet viitteitä fosforikuormituksen merkittävästä lisääntymisestä.
Ilmastonmuutoksen ohella huuhtoutumiin vaikuttaa olennaisesti myös käytettävien viljelymenetelmien ja –kasvien valinta. Kuormituksen lisääntymistä voidaan vähen-tää merkittävästi peltojen talvisella kasvipeitteisyydellä erityisesti kaltevilla pelloilla.
Liuenneen fosforin huuhtoutumiseen muuttuvilla ilmasto-oloilla ei näyttäisi olevan suurta vaikutusta, ja kasvipeitteisyydellä on sitä jonkin verran kasvattava vaiku-tus. Huuhtoutuva nitraattityppi näyttäisi lisääntyvän etenkin maan lounaisimmissa osissa.
FINADAPT-projektissa on arvioitu ilmastonmuutoksen vaikutuksia muilta osin ym-päristöön, ihmisiin ja elinkeinoihin. Ilmastonmuutoksen ei odoteta vuoteen 2050 mennessä aiheuttavan merkittäviä terveysriskejä Suomen väestölle. Eliöstöön sen odotetaan vaikuttavan yhä voimakkaammin. Uusia lajeja ja elinympäristöjä on saa-pumassa samalla kun vanhat siirtyvät pohjoisemmaksi, jossa puolestaan nykyiset lajit ja elinympäristöt heikkenevät. Jotkut kalalajit, etenkin lohikalat, voivat kärsiä muutoksesta.
Ilmastonmuutoksesta hyötyviä tuotantosektoreita voivat Suomessa olla maa- ja met-sätalous sekä lämmitysenergian kuluttajat. Vesivoiman tuotantopotentiaali kasvaisi nykyisissä laitoksissa 10 % (Tammelin ym. 2002) ja matkailuala voi saada suhteellista hyötyä eurooppalaisessa katsannossa. Kiinteistöjen ja liikenteeseen liittyvän raken-tamisen kustannukset lisääntyisivät jonkin verran lähivuosikymmeninä ja enemmän myöhemmin. Koko kansantalouden kannalta muutoksia on pidetty melko vähäisinä.
Muutosten vaikutukset voidaan kuitenkin vielä nähdä epävarmoina sekä globaalisti että kansallisella tasolla.
Maatalouden muutos
Maatalouden rakennemuutoksen ennustetaan jatkuvan nykyisellä tavalla. Tilojen lukumäärä vähenee edelleen ja toisaalta tilojen keskikoko kasvaa. Yksikkökoon kasvaessa tiloilla on yleensä paremmat mahdollisuudet ottaa käyttöön uudempaa ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa teknologiaa. Kokonaispeltoalan odotetaan pysyvän suurin piirtein ennallaan, mutta pellon käyttö voi muuttua kotieläintuo-tannon vähenemisen myötä. Peltoviljelyssä etenkin bioenergiakasvien tuokotieläintuo-tannon odotetaan lisääntyvän, mikä voi vähentää eroosiota ja ravinnekuormitusta. Viljeltä-vien kasvilajien, myös bioenergiakasViljeltä-vien tuotantoalat vaihtelevat markkinatilanteen, tukijärjestelmien ja tuotantokustannusten mukaan. Tuotannon keskittyminen tulee edellyttämään lannan levitysalan laajentamista ja uusia, edullisia lannankuljetus-menetelmiä. Keskittyminen tuo mukanaan myös mahdollisuuden tuottaa energiaa lannasta ja muista biomateriaaleista.
Maatalouden ympäristötuki ohjaa maataloutta edelleen ympäristömyönteisempään suuntaan kaudella 2007 – 2013. Ympäristötuki vaikuttaa oleellisesti muun muassa tasapainoiseen lannoittamiseen, suojavyöhykkeiden perustamiseen, kosteikkojen rakentamiseen ja luomutuotantoon. Siirtyminen suorakylvöön vähentää eroosiota, mutta se voi johtaa kasvinsuojeluaineiden käytön kasvuun.
Maailmanlaajuinen elintarvikkeiden hinnan nousu mahdollistaa peltoviljelyn ja ko-tieläintuotannon lisäämistä Suomessa. Tuotannon kasvattamisen seurauksena ve-sistöjen ravinnekuormitus voi lisääntyä tai myönteinen kehitys voi hidastua. Ilmas-tonmuutoksen myötä leutojen talvien toistuvat sulamisjaksot vaikeuttavat omalta osaltaan maataloudessa tavoiteltujen kuormitusvähennysten saavuttamista.
Metsätalouden muutos
Metsien hyödyntäminen on Suomessa kasvussa. Kotimainen kysyntä ja mahdolliset Venäjän puutullipäätökset lisäävät painetta hakkuiden lisäämiseksi. Kansallisen met-säohjelman 2015 mukaan vuotuisissa hakkuissa tavoitellaan 20 % lisäystä koko Suo-messa. Myös turvemaiden käyttö tehostuu, sillä tulevista hakkuumahdollisuuksista yli kolmannes sijaitsee suometsissä. Lisääntyvä puun kysyntä lisää myös metsänhoi-to- ja metsänparannustöitä. Hakkuiden painopiste on siirtymässä uudistushakkuista kasvatushakkuisiin, mikä pienentää huuhtoutuvien ravinteiden määrää.
Vuosittaisesta maanmuokkausalasta valtaosa on toteutettu ns. kevyemmillä muok-kausmenetelmillä, mutta osa muokkausalasta vaatii kuitenkin ojitusmätästyksen kaltaisten raskaampien menetelmien käyttöä. Energiapuun ja hakkuujätteiden kor-juumäärät ovat kasvamassa. Hakkuutähteiden korjuu pienentää hakkuun ravinne-huuhtoumia, mutta toisaalta lisääntyvä kantojen nosto kasvattaa eroosioriskiä ja saattaa lisätä kuormitusta. Metsien kehitysluokkarakenne painottuu nuoriin metsiin, jolloin metsien hakkuu- ja hoitoesityksissä korostuvat taimikonhoito ja harvennus-hakkuut.
Vuosittain toteutetun kunnostusojitusmäärän on todettu olevan liian pieni suometsi-en kasvukunnon ylläpitämiseksi. Alueellistsuometsi-en metsäohjelmisuometsi-en tavoittesuometsi-ena on kunnos-tusojitusten lisäys lähivuosina. Kunnostusojitushankkeissa tavoitteena on alueiden
kokonaisvaltainen hoito sisältäen vesitalouden lisäksi ravinnetalouden hoidon, met-sänhoitotyöt, hakkuut ja kulkuyhteyksien ylläpidon. Kunnostusojitusten yhteydessä tehdään aina vesiensuojelusuunnitelmat. Kunnostusojitukset keskittyvät kannatta-vimpiin kohteisiin. Metsäohjelmien tavoitteena on myös metsälannoitusten määrän lisääminen. Tuhkalannoitukset tulevat todennäköisesti yleistymään.
Metsien käytön tehostuminen voi tehokkaan puutuotannon alueella lisätä ravin-ne- ja kiintoainekuormitusta, jos samaan aikaan ei lisätä metsätalouden vesiensuo-jelutoimia. Haittoja voi näissä kohteissa aiheutua erityisesti pienvesissä ja muissa latvavesistöissä. Lisähaastetta vesiensuojelutoimiin tuo samanaikaisesti meneillään oleva ilmastonmuutos, mikä todennäköisesti lisää huuhtoutumia valuma-alueelta vesistöihin. METSO-ohjelma tulee lisäämään suojelupinta-aloja, mikä paikallisesti vähentää metsätalouden vesistökuormitusta.
Teollisuuden rakennemuutos
Massa- ja paperiteollisuuden tuotantolaitosten osalta tapahtuu valtakunnan tasol-la keskittymistä ja jäljelle jääneiden yksiköiden koko kasvaa. Tästä huolimatta ko-konaistuotannon arvioidaan kasvavan vuoteen 2015 mennessä. Puutullit ja muut epävarmuustekijät vaikeuttavat kuitenkin tuotannon kehittymisen ennustamista.
Muun muassa elintarviketuotannon (maidonjalostus- ja virvoitusjuomateollisuus) sekä monien muiden PK-yritysten tuotannon arvioidaan kasvavan vuoteen 2015.
Kaivostoiminta on Suomessa lisääntymässä. Metallien hinnankehityksen myötä mal-mien tutkiminen ja louhiminen on viime aikoina selvästi lisääntynyt. Vireillä on muun muassa useita nikkelin, kuparin, sinkin ja muiden metallien hyödyntämishankkeita.
Parhaillaan on käynnissä myös uraanivarojen tutkimuksia. Myös nykyisissä kaivok-sissa tuotannon arvioidaan lisääntyvän. Kaivostoiminnan aiheuttamat riskit pinta- ja pohjavesille voivat lisääntyä.
Energian tuotannon rakennemuutokset
Sähkön kulutuksen ennustetaan kasvavan lähivuosina noin 1,2 % vuodessa. Kansainväli-nen päästökauppa sekä kansalliKansainväli-nen Energia- ja ilmastostrategia asettavat paineita uusiu-tuvien luonnonvarojen entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen. Energian tuotannon ja käytön tehokkuus kasvaa tulevaisuudessa. Paineita voi ilmetä muun muassa vesivoiman tehokkaammalle käytölle jo rakennetuissa vesistöissä ja pienvesivoiman rakentaminen saattaa lisääntyä.
Ennusteiden mukaan turpeen käyttö säilyy vähintään nykytasollaan vuoteen 2015 saakka.
Turvetuotannossa vanhimpia tuotantoalueita jää turveraaka-aineen loppumisen myötä pois käytöstä ja niitä korvaamaan valmistellaan uusia soita. Valtakunnallisten alueiden-käyttötavoitteiden mukaisesti maakuntakaavoituksessa varataan turpeenottoalueiksi jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä pois-tettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutukset pyritään tarkastelemaan valuma-alueittain.
Turpeenoton vaikutukset pyritään tarkastelemaan valuma-alueittain.
Energiapoliittiset ratkaisut voivat lisätä myös bioenergian kysyntää. Esimerkiksi energia-kasvien viljelyllä ja lannankäytöllä biopolttoaineena voidaan vähentää maatalouden
ve-sistökuormitusta. Soiden hyödyntämistä energiantuotannossa voi tulevaisuudessa lisätä turpeen käyttö dieselin valmistuksessa.
Asutuksen muutos
Vuoksen vesienhoitoalueen väkiluvun määrän ennustetaan jatkavan vähenemistään vuo-sien 2010-2015 välillä (Tilastokeskus 2007). Vähenemisen arvioidaan olevan voimakkainta Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Savossa ja Etelä-Karjalassa väkimäärä vähenee hieman hitaammin.
Entistä suurempi osa asutuksesta tulee keskitetyn viemäröinnin piiriin. Yhdyskuntien jätevesien käsittelyä tehostetaan edelleen keskittämällä taajamien jätevesien käsittelyä suurempiin yksiköihin. Yhdyskuntien typpikuormitus tulee pienenemään kiristyvien lupaehtojen myötä. Vakinaisten ja vapaa-ajanasuntojen varustelutaso nousee ja yhä use-ammalla kotitaloudella on hyvin varusteltu vapaa-ajan asunto. Haja-asutuksen ravin-nekuormituksen pieneneminen riippuu ratkaisevasti jätevesiasetuksen toimeenpanon onnistumisesta. Loma-asutuksen lisääntyminen saattaa kuitenkin aiheuttaa paikallisesti vesistökuormituksen lisääntymistä.
Liikenteen muutokset
Maantieliikenteen arvioidaan lisääntyvän. Toisaalta polttoaineiden hinnan nousu saattaa hillitä liikenteen kasvua. Liikenteen määrän lisääntyessä kasvavat myös onnettomuus-riskit. Liikenteen kasvualueilla pohjavesien suojelu korostuu entisestään. Tiehallinto on lisäämässä yöaikaista suolausta vilkkaasti liikennöidyillä tieosuuksilla erityisesti raskaan liikenteen vuoksi. Ilmastonmuutos tulee lisäämään nollakelin esiintymistä ja näin ollen lisää osaltaan suolauksen tarvetta. Haitallisten tulokaslajien riski voi nousta, mikäli ulko-maisen tavaraliikenteen määrä kasvaa Saimaalla.