Kuultavaksi asetetut asiakirjat on valmisteltu yhteistyössä yhteistyöryhmien ja nii-den alatyöryhmien kanssa. Ryhmien kannanotot on käsitelty yhteistyöryhmissä ja sisällytetty kuulemisaineistoihin osaltaan jo niiden valmisteluvaiheessa.
Kuulemiskierrosten palaute on käsitelty yhteistyöryhmissä sekä vesienhoitoalueen ohjausryhmässä ja palaute on otettu huomioon jatkosuunnittelussa ja kuulemisen jälkeisessä vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen päivityksessä. Tässä luvussa esite-tään lyhyesti lähinnä kuinka valtakunnan tason ja vesienhoitoalueen merkittävin viimeisen kuulemiskierroksen palaute on huomioitu tässä vesienhoitosuunnitel-massa. Yksityiskohtaisemmat yhteenvedot vesienhoitoalue- ja
ympäristökeskusta-son palautteesta on julkaistu vesienhoitoalueen internet-sivuilla: www.ymparisto.
fi/vuoksenvesienhoitoalue
Kolmannen kuulemisen aikana kertyneet lausunnot ja muut kannanotot on koottu ja käsitelty alueellisissa ympäristökeskuksissa, niiden yhteistyöryhmissä ja vesienhoito-alueen ohjausryhmässä toukokuussa 2009. Kuulemisen päätyttyä tehtiin tarvittavat tarkistukset vesienhoitosuunnitelmaan ennen asiakirjan toimittamista ympäristö-ministeriölle valtioneuvoston käsittelyä varten kesäkuussa 2009. Tiukan aikataulun, rajallisten resurssien sekä valtakunnallisten linjausten vuoksi osa kommenteista voi-daan ottaa huomioon vasta seuraavilla suunnittelukierroksilla.
Vesienhoitosuunnitelmaan liittyvä yleinen palaute on huomioitu mahdollisuuksien mukaan vesienhoitosuunnitelmien ja toimenpideohjelmien päivityksen yhteydessä.
Tällaisia ovat muun muassa vesienhoitosuunnitelman vaikuttavuuden kuvauksen tarkennus, vanhentuneiden tietojen päivitykset sekä muut asiatarkennukset.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen tilaan tullaan tarkentamaan seuraavalla suunnittelukaudella. Valumat ja hajakuormitus tulevat todennäköisesti lisääntymään ja vaikutukset vesistöjen tilaan voivat olla merkittäviä, Vaikutuksia on kuitenkin tällä hetkellä vaikea ennakoida.
Ravinnekuormitusarvioinnissa käytettyjen lähtötietojen luotettavuuden ja vertail-tavuuden osalta kuormituksen yleisarviointiin käytetty VEPS- malli on luonteel-taan yleistyökalu, jonka avulla voidaan arvioida eri kuormittajien suuruusluokkia ja mahdollista kuormitusriskiä. Vesienhoitotyössä kuormitusarviot eivät perustu ainoastaan VEPS:iin, vaan ongelmakohteilla on käytetty mitattua tietoa, joka on jaettu VEPS:n avulla eri kuormitussektoreille. Viljelyalueiden valumavesien kuormituksen hallintamalli VIHMA perustuu pitkäaikaisten kenttäkokeiden tuloksiin ja peltojen ominaisuuksien luokitteluun. Valtakunnan tasolla VIHMAn laskemat typpi- ja fosfo-rikuormitusluvut ovat samat kuin pienten valuma-alueiden seurantoihin perustuvat kuormitusluvut. VIHMA sisältää myös epävarmuutta, koska kaikista mahdollisista pelto-olosuhteista ei ole lainkaan tutkittua kuormitustietoa. VIHMA ei ole tarkoitettu yleisten kuormitusarvioiden tekemiseksi.
Järvien sisäisellä kuormituksella viitataan ilmiöön, jossa rehevöityneiden järvien pohjasedimentistä vapautuu veteen ravinteita hapettomissa olosuhteissa. Pohjasta vapautuvat ravinteet ovat kuitenkin usein aiemmin kyseiselle vesialueelle joutunutta ulkoista ravinnekuormaa. Kun verrataan eri lähteistä tulevaa kuormitusta, ei pohjase-dimentistä vapautuvia ravinteita tule ottaa mukaan ulkoiseen kuormaan verrattavana lähteenä. Muun muassa matalissa maatalouden kuormittamissa järvissä talviaikainen sisäinen ravinnekuormitus on hyvin tyypillistä.
Pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat on päivitetty vastaamaan paremmin vesien-hoidon tarpeita ottamalla huomioon käytettävissä olevat resurssit. Pintavesityyppien edustavuutta seurannassa on parannettu, joskin suurikokoisten vesien edustavuus on edelleen pieniä parempi. Merkittävä ero uudessa ohjelmassa verrattuna aikaisempaan on perusseurantakohteiden lisäys järvissä lukumääräisesti yli kaksinkertaiseksi ja joissa lähes kaksinkertaiseksi. Tähän on päästy muun muassa priorisoimalla koh-teiden seurantaa ja käyttäen laatutekijöittäin erilaisia rotaatiosyklejä. Pohjavesien seurantaohjelmaan on tullut lisää seurattavia riskikohteita sekä lisäseurantaa vaativia selvityskohteita. Kemiallisen ja määrällisen tilan perusseurantakohteita on lisätty 20 % ja kemiallisen toiminnallisen seurannan kohteita 60 % aiempaan ohjelmaan nähden.
Sekä pinta- että pohjavesien osalta seurantaohjelmien kattavuutta pitäisi lisätä tule-vaisuudessa ja tähän tulisi saada lisäresursseja. Tarve nousi laajalti esiin myös kuu-lemiskierroksen palautteessa. Esitetyissä seurantaohjelmissa on puutteita verrattuna vesipolitiikan puitedirektiivin seurantatavoitteisiin. Jokaisen pinta- tai pohjavesi-muodostuman tilan seuraaminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Seurantaohjelmia on pyritty täydentämään ja muuttamaan siten, että vähäiset resurssit käytetään mah-dollisimman tehokkaasti hyväksi. Seurantaa kehitetään tulevaisuudessa paremmin tarpeita vastaavaksi tekemällä arvio vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimuksia vastaavan seurannan resurssitarpeesta (luku 8.1.), jonka pohjalta voidaan tulevina vuosina ryhtyä neuvottelemaan seurannan lisärahoituksesta.
Vesien tilan arvioinnissa käytetyt asiantuntija-arviot kuuluvat olennaisesti luokitte-luun. Tiedot laatutekijöistä ovat aina aikaan ja paikkaan sidottuja, joten luokittelussa on hyödynnettävä kaikkia mahdollisia tietoja vesien tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Laskennallisia luokka-arvoja tulee arvioida ja painottaa eri laatutekijöitä esimerkiksi aineiston laajuuden ja edustavuuden mukaan. Luokittelujärjestelmän keskeneräisyyden vuoksi asiantuntija-arvioita käytetään myös muissa EU-maissa.
Asiantuntija-arvioiden tärkeimpänä tavoitteena on löytää realistinen käsitys vesien tilasta siten, että vesiensuojelutoimet voidaan mitoittaa oikein.
Vesienhoitosuunnitelman suurin yhtenäinen päivitys liittyy suunnitelmassa esitet-tyjen toimenpiteiden ja kustannuslaskennan yhtenäistämiseen. Muutosten myötä toimenpiteet esitetään nyt toiminnasta riippuen toimenpidekokonaisuuksina ja toi-menpiteiden kustannuslaskennassa käytetään valtakunnallisesti pääosin yhtenäisiä yksikkökustannuksia.
Vesistövaikutusten vähentämisen kustannuksiin osallistuminen kuuluu osaltaan myös toiminnan harjoittajille. Tällaisia ovat muun muassa toimijoiden omat vesiensuojelu-ratkaisut. Luvanvaraisen toiminnan osalta vesienhoitosuunnitelmat on huomioitava luvituksen yhteydessä, jossa myös tehdään tarkempi arvio ja ratkaisu vesiensuojelu-toimenpiteistä, niiden kustannuksista sekä kohtuullisuudesta. Ympäristöministeriön johdolla valmistellaan vesienhoidon toteutusohjelmaa, jonka tarkoituksena on muun muassa suunnitella miten vesienhoidossa tarvittavat toimenpiteet voidaan rahoittaa ja mitä poliittisia tai lainsäädännöllisiä muutoksia tavoitteisiin pääseminen vaatii.
Esimerkiksi maatalouden tukijärjestelmän uusimista on suunniteltu.
14 Ympäristöselostus
Johdanto
Ympäristöselostus kertoo vesienhoitosuunnitelman toteuttamisen tuksista ja tarkasteltujen vaihtoehtojen todennäköiset merkittävät ympäristövaiku-tukset. Vaihtoehtojen tarkastelu vesienhoitosuunnitelmassa perustuu toimenpide-ohjelmien valmistelun yhteydessä selvitettyjen erilaisten toimenpidevaihtoehtojen ja vaihtoehtoisten toimenpideyhdistelmien kokonaistarkasteluun.
Suunnitelman vaikutusten arviointiin on osallistunut Vuoksen vesienhoitoalueen alueellisten ympäristökeskusten eri alojen asiantuntijoita. Keskeinen osa vaikutus-ten arvioinnista on tehty alueellisissa ympäristökeskuksissa toimenpideohjelmien valmistelun yhteydessä. Toimenpide-ehdotusten alustavaa vaikutusten arviointia on tehty vesienhoidon yhteistyöryhmien kokouksissa sekä muun muassa suunnittelu-aineiston kommentoinnin yhteydessä. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty apuna ympäristöhallinnossa laadittua opasta (Ympäristövaikutusten arviointi vesienhoidos-sa, YM:n ohjeistusprojektin ohje 10.3.2008) ja suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnin (SOVA) tukiaineistoa. Arvioinnin menetelmiä ja apuvälineitä ovat olleet
14.1
asiantuntija-analyysi, kirjallisuus ja yleiset tarkastelukehikot, taulukoinnit ja erilaiset tarkistuslistat.
Suunnitelman vaikutukset
väestöön, ihmisen terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen,
•
luonnon monimuotoisuuteen, eliöstöön ja kasvillisuuteen,
•
veteen, maaperään, ilmaan ja ilmastotekijöihin,
•
yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön ja kaupunkikuvaan,
•
maisemaan ja kulttuuriperintöön sekä,
•
luonnonvarojen hyödyntämiseen, aineelliseen omaisuuteen ja
elinkeinoi-• hin,
on arvioitu vaihtoehdoittain. Tarkastelu on koskenut myös vesienhoitosuunnitelman toteuttamisen vaikutuksia ilmastonmuutoksen seurausten hallintaan