Sektorikohtaiset toimenpiteet
11.2.4 Maatalous
Kuva 11.2.4. Vesimuodostumat ja valuma-alueet, joille on esitetty maatalouden lisätoimenpiteitä lukuun ottamatta koulutusta ja neuvontaa. Kartan valuma-alueet (Ekholm 1993) eivät kaikilta osin vastaa niitä vesimuodostumiin kohdistuvia valuma-alueita, joille on ehdotettu maatalouden lisätoi-menpiteitä.
Ehdotukset lisätoimenpiteiksi
Maatalouden lisätoimenpiteitä tarvitaan vesienhoitoalueella erityisesti Pohjois-Sa-vossa Iisalmen reitillä, Pohjois-Karjalassa Viinijärven-Heposelän alueella ja Pielisen reitillä, sekä Kaakkois-Suomessa Pien-Saimaan ja Hiitolanjoen sekä Salpausselän ete-läpuolisilla jokivesistöalueilla (kuva 11.2.4.). Etelä-Savossa maatalouden aiheuttamat vesistöongelmat ovat monin paikoin vähäisempiä ja paikallisempia.
Vesiensuojelun kannalta keskeisiä ympäristötuen lisätoimenpiteitä vesienhoitoalueella ovat muun muassa talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen sekä suojavyöhykkei-den ja kosteikkojen rakentaminen. Vesienhoitoalueelle on ehdotettu rakennettavaksi lisätoimenpiteenä suojavyöhykkeitä 1 100 hehtaaria ja kosteikkoja 230 kappaletta. Vas-taavasti peltojen kasvipeitteisyyttä on ehdotettu lisättäväksi noin 35 000 hehtaarilla.
Maatalouden erityistuen mukaisia vesiensuojeluratkaisuja, lähinnä suojavyöhykkei-tä, on tähän mennessä toteutettu suhteellisen runsaasti muun muassa Pohjois-Savossa Iisalmen reitin maatalousvaltaisilla alueilla, joilla esiintyy vesiensuojeluongelmia.
Näiden lisäksi maatalouden ravinnehuuhtoumien vähentämiseksi tarvitaan tilakoh-taista neuvontaa, jota on vesienhoitoalueelle esitetty toteutettavaksi vuosittain 850 kohteella. Neuvontaan voi sisältyä esimerkiksi lohkokohtaista lannoituksen ja vilje-lykäytäntöjen suunnittelua, ravinnetaselaskentaa ja suojavyöhyke- sekä kosteikko-suunnittelua. Vesiensuojelun kannalta tärkeiden tukimuotojen saaminen ja valinta ongelmakohteille tarvitsee myös oikea-aikaista panostusta.
Vuonna 2008 on otettu käyttöön vesiensuojelun kannalta tärkeitä erityistukia kuten ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen, lietelannan sijoittaminen peltoon ja turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely. Karjatalouden osalta suositeltavia li-sätoimenpiteitä ovat lannan ravinnekäytön tehostaminen (muun muassa lannan kasvukautinen levitys, lietelannan sijoittaminen peltoon) ja yleisesti lannankäytön tasaaminen karjatiloilta kasvinviljelytilojen lannoitteeksi. Erityisesti karjatalousval-taisimmilla alueilla tulisi kehittää myös karjanlannan energiakäyttöä. Vesienhoito-alueelle on ehdotettu toteutettavaksi ravinnepäästöjen hallintaa lisätoimenpiteenä yli 50 000 hehtaarilla ja ravinnepäästöjen tehostettua hallintaa yli 34 000 hehtaarilla jaksolla 2010-2015.
Runsaasti maatalouden eri toimintoja sisältävillä pohjavesialueilla tarvitaan poh-javeden laadun seurantaa. Maatalousvaltaisille pohjavesialueille on esitetty perus-tettavaksi erityisympäristötukien (suojavyöhykkeiden perustaminen ja peltoviljely pohjavesialueella) mukaisia alueita, joilla vähennetään lannoitteiden ja torjunta-ai-neiden käyttöä. Erityisympäristötukien käyttöä esitetään edistettäväksi neuvonnalla ja yleissuunnittelulla. Karjatalouden uudet toiminnot tulisi ohjata pohjavesialueiden ulkopuolelle ja olemassa olevien toimintojen osalta toimenpiteinä esitetään lannan varastoinnin ja eläinsuojien jätevesien käsittelyn tehostamista.
Maataloudelle ehdotetut keskeiset toimenpiteet ja niiden kustannukset on esitetty taulukossa 11.2.4. Lisätoimenpiteiden jakautuminen suunnittelun osa-alueille on esitetty liitteessä.
Toimenpiteiden kustannukset, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut
Maatalouden nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden kustannukset on arvioitu käyttäen hyväksi maataloudelle maksettua ympäristö- ja investointitukea. Kustan-nukset on laskettu maatalouden ympäristötukijärjestelmän perusteella. Mukaan on otettu vuosittain maksetun tukitason mukaisesti ympäristötuen perustoimenpiteet (vuoden 2007 taso) sekä lisätoimenpiteet ja vesiensuojelua edistävät erityistuet, kuten suojavyöhykkeet, kosteikot, valumavesien käsittely, pohjavesialueiden peltoviljely ja luomutuotanto. Ympäristötuen määrät vaihtelevat vuosittain. Nykykäytännön mukaisissa toimenpiteissä on huomioitu myös lantaloiden ja jaloittelualueiden ra-kentaminen vuosien 2006-2008 investointitukitietojen pohjalta.
Lisätoimenpiteiden yksikkökustannukset perustuvat maatalouden ympäristötukijär-jestelmää varten tehtyihin taustalaskelmiin ja asiantuntija-arvioon ja ovat yleistyksiä.
Käytetyissä yksikkökustannuksissa on pyritty huomioimaan toimenpiteiden todel-liset kustannukset, jotka sisältävät sekä toimenpiteestä mahdollisesti maksettavan tuen että viljelijälle aiheutuvat muut kustannukset. Maatalouden lisätoimenpiteiden keskimääräisiä käyttökustannuksia ovat muun muassa:
kosteikot ja suojavyöhykkeet 450 € ha / vuosi
•
peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys 50 € ha /vuosi
•
ravinnepäästöjen hallinta 50 € / ha /vuosi
•
ravinnepäästöjen tehostettu hallinta 450 € / ha / vuosi
•
Tarkemmat tiedot yksikköhinnoista ja muista kustannuslaskennan lähtötiedoista löytyvät vesienhoidon toimenpiteiden kustannusten laskentaohjeesta (www.ympa-risto.fi/vesienhoito).
Maatalouden ympäristötuen mukaisista vesiensuojeluun liittyvistä toimenpiteistä maksettiin Vuoksen vesienhoitoalueella tukea vuonna 2007 yhteensä lähes 42 milj.
€, mikä on arvio nykykäytännön mukaisesta vuosittaisesta käyttökustannuksesta.
Nykykäytännön mukaisiin toimenpiteisiin kuuluvien lantaloiden ja jaloittelutar-hojen rakentaminen aiheuttaa suunnittelukaudella julkisia investointikustannuksia yhteensä noin 5,4 milj. €.
Maatalouden lisätoimenpiteiden investointikustannukset Vuoksen vesienhoitoalu-eella vuosille 2010–2015 ovat noin 3 milj. € ja ne muodostuvat kosteikkojen rakenta-miskustannuksista. Lisätoimenpiteiden vuotuiset käyttökustannukset ovat yhteensä 7 milj. €, josta pääosa muodostuu ravinnepäästöjen hallinnasta ja talviaikaisesta kas-vipeitteisyydestä. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden laskennalliset vuotuiset kokonaiskustannukset ovat lisätoimenpiteiden osalta noin 7,3 milj. €.
Nykykäytännön ja lisätoimenpiteiden kustannukset eivät ole keskenään vertailu-kelpoisia, koska lisätoimenpiteiden kustannusten arvioinnissa on otettu huomioon toimenpiteiden kokonaiskustannukset eikä vain toimenpiteestä maksettavia tukia.
Nykykäytännön osalta kustannukset on laskettu toimenpiteistä maksettavien tukita-sojen perusteella ja kustannuksista puuttuu viljelijöiden oman panostuksen osuus.
Taulukko 11.2.4. Arvio maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden määristä ja investointikustannuk-sista suunnittelukaudella 2010-2015, käyttö- ja ylläpitokustannukinvestointikustannuk-sista vuodessa sekä vuosikustan-nuksista (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Vuoksen vesienhoitoalueella (- = ei arvioida). (Hertta-rekisteri 11/2009).
Toimenpide Määrä
2010-2015
Investoinnit 2010-2015 1000 €
Käyttö- ja ylläpito-kustannukset 1000 € / vuosi
Vuosi-kustannus 1000 € Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet *
Maatalouden nykyinen vesiensuojelu
(ympäristötuki)² - 41 700 41 700
Lantalat ja jaloittelutarhat¹ 5350** - 700
Yhteensä 5350 41 700 42 400
Lisätoimenpiteet
Suojavyöhykkeet² 1 100 ha - 500 500
Kosteikot² 230 kpl 3 200 100 400
Kasvipeitteisyys² 35 400 ha - 1 800 1 800
Ravinnepäästöjen hallinta² 52 400 ha - 2 600 2 600
Ravinnepäästöjen tehostettu hallinta² 34 200 ha - 1 700 1 700
Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteet² 120 ha - 50 50
Koulutus ja neuvonta² 850 kpl
vuo-dessa - 200 200
Yhteensä 3 200 6 950 7250
Kaikki yhteensä 8 550 48 650 49 650
¹ perustoimenpide ² täydentävä toimenpide
* Nykykäytännön mukaiset kustannukset sisältävät lähinnä vain julkisen sektorin osuuden, lisätoimenpiteille julkisen sektorin osuus on noin 4,5 milj. € / vuosi.
** Vuosien 2006-2007 maatalouden ympäristöinvestointien keskiarvo kerrottuna kuudella.
Huomioitu vain julkisten kustannusten osuus.
Maatalouden vesiensuojelutoimia rahoitetaan pääasiassa Manner-Suomen maaseu-dun kehittämisohjelman 2007–2013 varoilla. Muita vesiensuojelua edistäviä tukijär-jestelmiä on kosteikkojen perustaminen ei-tuotannollisten investointien tuella. Myös maaseudun kehittämisohjelman linjan 3 yritys-, kehittämis- ja koulutushankkeiden sekä Leader-toimintatavan kautta voidaan toteuttaa vesiensuojelua edistäviä hank-keita.
Maatalouden lisätoimenpiteiden toteuttaminen edellyttää, että maaseudun kehit-tämisen rahoitus pysyy tulevalla ohjelmakaudella vähintään nykytasolla. Osa li-säkustannuksista voidaan kattaa nykyisen ympäristötuen toimia tehostamalla ja kohdentamalla. Vuonna 2014 alkavista uusista maatalouden ympäristötuen vesien-suojelutoimenpiteistä valtaosa esitetään kohdennettavaksi maantieteellisesti ja tilata-solla kaikkein kuormittavimmille alueille ja lohkoille ja kohdennettujen erityistukien osuutta on ehdotettu kasvatettavaksi. Vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvitaan lisäksi kaikille ympäristötuessa mukana oleville tiloille lisää vesiensuojelua tehos-tavia perustason toimenpiteitä. Ympäristötukea uudistettaessa varmistetaan, että
vesiensuojelullisesti tehokkaista toimenpiteistä maksettava korvaus on riittävä, jotta toimenpiteet kannustavat viljelijöitä sitoutumaan vesiensuojelutoimenpiteisiin. Myö-hemmin voitaneen käyttää myös EU:n neuvoston maaseudun kehittämisasetuksessa (1698/2005 EY) artiklan 38 mukaista ns. VPD-tukea. Sen avulla on mahdollista koh-dentaa tukitoimenpiteitä niiden vesistöjen valuma-alueilla, joilla vesien tila ei saavuta asetettua tavoitetilaa.
Toteutusvastuu maataloudelle ehdotetuista vesiensuojelutoimenpiteistä on viljelijöil-lä vesienhoitosuunnitelman vaikuttavuutta koskevassa luvussa 1.3. esitetyn mukai-sesti. Toteutusvastuu maatalouden tukijärjestelmän kehittämisestä on maa- ja met-sätalousministeriöllä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Neuvontajärjestöillä on tärkeä rooli muun muassa neuvonnassa ja koulutuksessa.
Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi
Keskeinen maataloutta koskeva ohjauskeinojen kehittämistarve on maatalouden ym-päristötukijärjestelmän alueellisten rajoitteiden vähentäminen ja tukien kohdentami-nen kaikkein kuormittavimmille kohteille. Tarve koskee myös erityisympäristötukia.
Kuormituksen vähentämiseksi tarvitaan myös valtakunnallisia, hallinnonalojen yh-teisiä projekteja maatalouden ravinnehuuhtoumien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi sekä ravinteiden poistomenetelmien kehittämiseksi. Myös tilakohtaiseen neuvontaan esitetään lisäpanostusta. Muita keskeisiä ohjauskeinoja ovat muun muassa:
Lainsäädännölliset ja taloudellis-hallinnolliset ohjauskeinot
Uudistetaan ja selkeytetään nykyistä nitraattiasetusta erilaisten tulkintojen
•
välttämiseksi.
Uudistetaan maatalousmaan vuokralainsäädäntöä peltojen
vuokraustilan-•
teen parantamiseksi ja kannustetaan näin pellon perusparannusta ja maan rakenteen hoitoa edistävien toimenpiteiden toteuttamista.
Tunnistetaan mahdollisuudet hyödyntää nykyisen ympäristötuen keinoja
•
nykyistä laajemmin
Uutta sopimuskautta (2013-) koskevien muutostarpeiden tunnistaminen
•
Riittävän tukirahoituksen varaaminen maatalouden vesiensuojelun
neu-•
vontaan
Kesantovelvoitteen palauttaminen tai haittojen kompensointi
ympäristötu-•
en toimenpiteillä
Energiakasvien tuen palauttaminen
•
Maatalouden ympäristötuen kehittäminen, järjestelmäuudistus: byrokratian
•
karsiminen, pitkäjänteisyys, joustavuus. Investointitukien kehittäminen sekä kannustavuuden parantaminen
Maatalouden tukijärjestelmän alueellisten rajoitteiden vähentäminen ja
•
tukien kohdentaminen kaikkein kuormittavimmille lohkoille (esimerkiksi kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden tuen tulisi olla C-vyöhykkeen ongelma-alueilla yhtä suuri kuin A- ja B-vyöhykkeillä)
Selvitetään Euroopan neuvoston maaseudun kehittämisasetuksen
mahdol-•
listaman VPD-tuen (artikla 38) käyttöönottoa 2014 alkavalla ohjelmakaudel-la
Tiedolliset ohjauskeinot
Edistetään valuma-aluetasoista vesiensuojelun suunnittelua (muun muassa
•
kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden yleissuunnittelu) sekä tilakohtaista käy-tännön tasolle menevää vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelua
Tilakohtaisen neuvonnan ja koulutuksen järjestäminen
•
Maatalous- ja ympäristöviranomaisten välisen tiedonvaihdon kehittäminen
•
Viranomaisten ja viljelijöiden välisen tiedonvaihdon tehostaminen
•
Resurssien varmistaminen kotieläintilojen lannan peltokäytön valvontaan
•
Paikallisesti sovellettavan tiedon saannin mahdollistaminen maatiloille
•
pelto-oja-, osavaluma-alue- ja päävaluma-aluetasoilla
Lannoitussuositusten tarkistaminen ohjeistukseen ja
ympäristöympäristö-•
tukijärjestelmiin liittyen
Tutkimus ja kehittäminen
Valtakunnalliset projektit maatalouden ravinnehuuhtoumien
hallitsemi-•
seksi ja vähentämiseksi, hallinnonalojen yhteinen selvitys uusien keinojen etsimiseksi maatalouden kuormituksen vähentämiseksi 1. vesienhoitokau-della ongelmallisimmilla alueilla
Pelloilta tulevien ravinteiden poistomenetelmien yleinen kehittäminen ja
•
kehittämistyön rahoittaminen
Arvioidaan maatalouden ravinnekuormituksen vähentämistoimien ja
-kei-•
nojen taloudellisia vaikutuksia ja kustannustehokkuutta.
Parannetaan ravinnekuormituksen arviointimenetelmiä kehittämällä
seu-•
rantaa ja edistämällä mallien käyttöä vesiensuojelutyössä.
Laajempialaisen, valuma-aluekohtaisen maatalouden
vesiensuojelusuunnit-•
telun kehittäminen
Karjanlannan ja puhdistamolietteen hyötykäytön kehittäminen ja
kehitys-•
työn rahoittaminen
Uusien, tehokkaiden ympäristötukimuotojen löytäminen
(ilmastomuutok-•
sen huomioiminen, tukimuotojen käyttökelpoisuus vaihtelevissa olosuh-teissa ajallisesti, paikallisesti ja alueellisesti)
Selvitetään ympäristötuen ulkopuolella olevia mahdollisuuksia
vesiensuo-•
jelutoimenpiteiden tukemiseksi (muun muassa tuki lannan levittämiseen ja prosessointiin sekä lannan käsittelyn ja hyödyntämisen ottaminen ympäris-tötuen piiriin)
Selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalouden kuormitukseen ja
•
sen aiheuttamiin muutoksiin sopeutumista.
Maatalouden ohjauskeinojen kehittämis- ja toimeenpanovastuu jakaantuu eri viran-omaisten (EU, ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, alueelliset ym-päristökeskukset, työvoima- ja elinkeinokeskukset) ja kuntien sekä alan toimijoiden (viljelijät, neuvontajärjestöt ja yritykset) kesken.