Tasaantumisvaihe

Tasaantumisvaiheessa julkinen keskustelu saa enemmän poliittisia sävyjä.

Katseet kääntyvät tulevaisuuteen, poikkeustilan jälkeiseen aikaan. Diskurssit siirtyvät loitommaksi mikrotasolta, eli koulujen päivittäisestä toiminnasta ja nykyhetkestä, suurempaan mittakaavaan tulevaisuuteen ja koko valtakunnan käsittävälle makrotasolle. Tasaantumisvaiheen aikana etäkoulusta toimintana ja ilmiönä käytiin runsaasti julkista keskustelua. Aiemmista vaiheista poiketen

keskiöön nousevat erityisesti neurokirjon lapset. Maallikkonäkökulma oli yhä vahvemmin esillä kirjoituksissa, sillä monilla vanhemmille, opettajille ja oppilaille oli kertynyt paljon kokemusta etäkoulusta, mitä he jakoivat yleisönosastokirjoituksissaan.

Vaiheen aloittava asiantuntijakirjoitus tulkitsee etäkoulun eräänlaisena nuorten eli tulevaisuuden uhrautumisena vanhempien sukupolvien terveyden turvaamiseksi. Lisäksi vastakkainasettelu nuorten ja vanhempien sukupolvien välillä kyseenalaistaa aiempien vaiheiden solidaarisuuden aatteen.

Nuoret käyvät nyt etäkoulua ennen kaikkea vanhempien sukupolvien suojelemiseksi. Vastavuoroisesti olisi kohtuullista turvata myös heidän tulevaisuutensa jouduttamalla ilmastotoimia sen sijaan, että virusta käytettäisiin tekosyynä niiden viivästyttämiselle. (HS Mielipide 15.4.2020) Vaikka etäkoulua ei juuri muuten kirjoituksessa käsitellä, antaa kirjoitus jonkinlaista suuntaa keskustelun siirtymisestä tulevaisuuteen katsomiseen pelkässä nykyhetkessä elämisen sijaan. Lisäksi kirjoituksessa etäkoulu nähdään eräänlaisena nuorimpien sukupolvien uhrauksena vanhempien sukupolvien terveyden puolesta.

Tätä nuorten ja lasten uhrautumista painottavaa näkökulmaa esiintyi myös monissa muissa seuranneissa teksteissä läpi aineiston. Tämä näkökulma vahvistui selvästi mitä pidemmälle vuotta edettiin ja mitä enemmän etäkoulusta ja pandemiasta opittiin. Tässä ajanjaksossa kuitenkin oppilaiden lisäksi myös vanhempien nähtiin olevan selkeästi uhrauksia tekeviä, sillä he joutuivat kantamaan vastuuta lastensa oppimisen tukemisen ja oman mukavuutensa uhraamisen kautta. Tässä vaiheessa oppilaiden uhrautuminen nähtiin kuitenkin lähinnä mahdollisesti laskevina oppimistuloksina ja sosiaalisena eristäytymisenä.

Uutena ilmiönä teksteissä etäkoulussa nähdään olevan myös paljon hyvää.

Maallikkokirjoitus valottaa vanhempien näkökulmasta etäkoulun positiivisia vaikutuksia neurokirjon oppilaalle, jonka kuormitus, stressi ja ahdistus ovat poistuneet etäkoulun myötä.

Lyhyessä ajassa olemme nähneet, että perinteisen koulunkäynnin aiheuttama kuormitus on poissa. (HS Mielipide 15.4.2020)

Etäkoulun hyödyistä neurokirjon oppilaille ja kiusatuille keskusteltiin runsaasti, etenkin lapsiasiavaltuutetun otettua kantaa asiaan mielipidekirjotuksessaan (HS

Vieraskynä 17.4.2020). Esille nousee kaksi eriävää näkemystä etäkoulusta ja tasa-arvon ja oppilasten etujen näkökannalta.

Ensimmäisessä etäkoulu nähdään mahdollisuutena ja tasa-arvon takaajana oppilaille, jotka eivät perinteisessä koululuokassa ja -ympäristössä erinäisistä syistä pärjää. Näiden näkemysten mukaan lähiopetus ei nykyisellään anna kaikille tasa-arvoisia mahdollisuuksia saada tarpeitaan vastaavaa opetusta.

Oppilaat, joita kiusataan tai joille luokkatyöskentely on haastavaa esimerkiksi keskittymishäiriön tai muun neurokirjon haasteen takia, hyötyvät etäkoulun tarjoamasta rauhasta. Tätä näkemystä esille tuoneet kirjoittajat toivoivat etäkoulusta pysyvää vaihtoehtoa perinteisen luokkaopetuksen rinnalle.

Lisäksi etäkoulun nähtiin olevan vastaus alueelliseen koulutuksen epätasa-arvoisuuteen, lähinnä tiettyjen valinnaisaineiden ja -kurssien järjestelyissä, kun oppilaita voitaisiin kasata jopa valtakunnallisesti samoille kursseille.

Näitä taitoja voi oppia muuallakin kuin tuhannen oppilaan koulussa. (HS Mielipide 15.4.2020)

Toinen vahvemmin esillä ollut näkemys painotti etäkoulua eriarvoistavana myös tukea tarvitseville oppilaille. Koulujen tarjoama tuki etäopetuksen aikana ei välttämättä koettu olevan riittävää oppilaan oppimisen kannalta. Lisäksi kuntien ja koulujen väliset resurssierot korostivat etäopetuksen eriarvoistavuutta. Tuen puutteellisuus nosti esille pelon koulupudokkuudesta erityisesti asiantuntijapuheessa, vaikkakin maallikkonäkemyksissä etäkoulun positiiviset puolet neurokirjon oireisille ja kiusatuille olivat selkeämmin edustettuina. Yhtä lailla oppilaan oppimisen taidot, kuten kotiolotkin, ovat yksilölliset, ja kaikille koti ei ole turvallinen paikka. Koulun nähtiin tasa-arvoistavan näitä oppilaiden lähtökohtien eroja, erityisesti opettajan ja muiden oppilaan tukena olevien aikuisten kautta.

Parhaimmillaan koulu luo pohjan adhd-oppilaan vahvalle itsetunnolle ja omien vahvuuksien hyödyntämiselle. (HS Mielipide 14.5.2020)

Vastauksissa etäkoulua suosiviin mielipidekirjoituksiin huomiota kiinnitettiin siihen, että etäkoulu on lähtökohtaisesti eriarvoistava monista syistä, joista pääasiallisesti nostettiin vastuun oppimisesta kasautuvan oppilaalle itselleen jopa

kohtuuttomissa määrin, kun oppilaan oppiminen nojaa ensisijaisesti oppilaan omiin kykyihin. Etäkoulua vastustettiin myös kotiolojen suurella vaikutuksella oppimiseen ja oppilaiden yleiseen turvallisuuteen ja terveyteen. Koulun nähtiin olevan myös paikka, jossa ryhmässä olon taitoja opetellaan turvallisesti, eikä esimerkiksi kiusaamistilanteissa etäkoulu ole kiusatunkaan kehityksen kannalta kannattava vaihtoehto.

Ajanjaksolla kirjoituksissa alettiin myös käydä keskustelua koulujen avaamisen hyödyistä ja haitoista. Tässä suhteessa oppilaiden oikeuksien ja tasa-arvon toteutumista kannattavia näkemyksiä vastustettiin terveydellisillä syillä, sillä koulujen avaamisen pelättiin vauhdittavan pandemian leviämistä. Tässä määrin oppilaiden palaaminen lähiopetukseen nähtiin turhana, kun pohdittiin hyötyjä ja haittoja.

Etäkoulua on takana yli kuukausi, ja keskustelu sen jatkamisesta kevätlukukauden loppuun käy kuumana. Koulujen pysyessä suljettuina nuorten syrjäytymisriski kasvaa hälyttävän suureksi. (HS Mielipide 29.4.2020) Juuri pandemian leviämisen hallinnalla perusteltiin tässä ajanjaksossa ja sitä seuraavissa ajanjaksoissa mielipiteitä, jotka kannattivat koulujen sulkemista ja etäopetukseen siirtymistä myös syksyn ja talven aikana. Pandemian leviämisen estäminen ja riskiryhmien suojeleminen tilanteessa, jossa taudista ja viruksesta tiedettiin yhä suhteellisen vähän, oli useissa teksteissä tärkeämpää, kuin lähiopetukseen palaaminen loppukevään aikana.

Etäkoulun varjolla alettiin käymään myös erinäisiä poliittisia keskusteluita, joissa etäkoululla perusteltiin monenlaisia koulutuspoliittisia näkemyksiä. Käsitys etäkoulusta näissä perusteluissa oli selkeästi erilainen, kuin muu etäkoulusta käyty keskustelu, joka keskittyi tällä ja edellisellä ajanjaksolla erityisesti erilaisia tuen muotoja tarvitsevien oppilaiden hyvinvointiin ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumiseen. Poliittisia mielipiteitä esille tuovat kirjoitukset kuvasivat etäkoulua etäisemmin ja yksinkertaisemmin.

Etäkoulu oli näissä teksteissä lähtökohtaisesti opetusmenetelmä siinä missä monet muutkin, eikä etäkoulun mahdollisia tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ulottuvuuksia tuotu näissä teksteissä esille. Erityisesti tekstit, joissa etäkoulu nähtiin erityisesti opettajien toiminnan, niin kutsutun digiloikan kautta, etäkoulu nähtiin eräänlaisena digitalisaation riemuvoittona ja

koulujen digitalisaation perusteluna. Opettajien digitaitojen ja opetuksen digitalisaation tärkeyttä nostettiin esille erilaisista syistä, esimerkiksi alueellisen tasa-arvon, työelämän tarpeiden, pandemian hallinnan ja muiden vastaavien tarpeiden vuoksi. Etäkoulu taas oli tässä valossa eräänlainen pedagoginen laboratorio, joka on jopa hyödyttänyt tietynlaisia oppilaita ja opiskelijoita.

Toisaalta myös etäkoulun pitkäaikaisemmista vaikutuksista alettiin olla enemmän huolissaan, mikä näkyi myös erilaisissa poliittisissa kannanotoissa.

Huoli etäkoulun vaikutuksista lasten tulevaisuuteen laajemmassa skaalassa, kuin heikoimmassa asemassa olevien lasten näkökulmasta, oli monien asiantuntijoiden kirjoittamien kirjoitusten näkökulmana.