Retrospektiivinen vaihe

koulujen digitalisaation perusteluna. Opettajien digitaitojen ja opetuksen digitalisaation tärkeyttä nostettiin esille erilaisista syistä, esimerkiksi alueellisen tasa-arvon, työelämän tarpeiden, pandemian hallinnan ja muiden vastaavien tarpeiden vuoksi. Etäkoulu taas oli tässä valossa eräänlainen pedagoginen laboratorio, joka on jopa hyödyttänyt tietynlaisia oppilaita ja opiskelijoita.

Toisaalta myös etäkoulun pitkäaikaisemmista vaikutuksista alettiin olla enemmän huolissaan, mikä näkyi myös erilaisissa poliittisissa kannanotoissa.

Huoli etäkoulun vaikutuksista lasten tulevaisuuteen laajemmassa skaalassa, kuin heikoimmassa asemassa olevien lasten näkökulmasta, oli monien asiantuntijoiden kirjoittamien kirjoitusten näkökulmana.

mutta kielellisesti eriarvoisessa asemassa olevien perheiden, kuten maahanmuuttajien näkökulmaa ei tuotu julki kuin yhdessä asiantuntijakirjoituksessa. Tämä on kiinnostavaa, sillä kielivähemmistöiset ja maahanmuuttajaperheet ovat haavoittuvassa asemassa kantasuomalaisiin nähden sekä kielitaitonsa että taloudellisen tilanteensa takia. Alla olevassa lainauksessa eräs kirjoittaja kiinnittää huomiota tähän asti mainitsemattomaan seikkaan etäkoulusta käydyn keskustelun ympärillä.

Erityisesti vanhempien heikko suomen kielen taito on kuormittava tekijä lapselle. (HS Mielipide 14.6.2020)

Kyseisessä kirjoituksessa (HS Mielipide 14.6.2020) tuodaan esille näkökulmaa, jossa erityisesti perheissä, joissa vanhempien suomen kielen taito ei ole erityisen hyvä tai se puuttuu kokonaan, oppilaat itse ovat joutuneet kantamaan vastuuta omasta koulunkäynnistään, kun vanhemmat eivät osaa lukea koulun tiedotteita, ohjeistuksia, tai auttaa suomenkielisissä tehtävissä. Etäkoulua käsittelevissä kirjoituksissa voidaankin perustellusti sanoa olevan tietynlainen kantasuomalaisuuden olettamus, tai vähintäänkin tasa-arvokeskustelun voidaan todeta jättäneen kieleen, etnisyyteen ja maahanmuuttajastatukseen liittyvät ulottuvuudet merkitysten kirjon ulkopuolelle.

Retrospektiivisessä vaiheessa etäkoulusta puhuttaessa etenkin kevään ja syksyn aikana julkaistuissa mielipidekirjoituksissa yleisimpiä aiheita olivat keskustelut etäopetuksen hyödyistä ja haitoista, sekä siitä, mitä oppeja etäkoulusta saatiin ja miten niitä voitaisiin hyödyntää. Nämä kirjoitukset ovat jatkumoa jo etäkoulun aikana käytyihin kirjoituksiin, joissa pääosin samoin argumentein otetaan kantaa puolesta ja vastaan etäkoulun hyödyistä ja tarpeellisuudesta.

Erityisesti asiantuntijoiden välillä tätä keskustelua käytiin yleisönosastopalstalla, joskin myös tavalliset kansalaisetkin kommentoivat toisinaan näitä asiantuntijoiden näkemyksiä. Pääasiassa kuitenkin kirjoituksissa ja niiden diskursseissa alkoi esiintyä yhä selkeämpi kaava, jossa asiantuntijoiden kirjoituksiin viitattiin muiden asiantuntijoiden ja maallikoiden toimesta enemmän ja enemmän, kun taas kirjoittajat, jotka eivät selkeästi kirjoittaneet jonkinlaisena asiantuntijana tai muunlaisena auktoriteettina, jäivät selkeämmin kommentoijan rooliin. Tämä oli myös selkeä muutos aikaisempiin ajanjaksoihin, joiden aikana

maallikoiden kirjoittamat tekstit poikivat runsaasti vastauksia niin asiantuntijoilta, kuin muiltakin maallikoilta. Esimerkiksi etäkoulun hyödyistä neurokirjon oireisille oppilaille käyty keskustelu lähti liikkeelle kyseisten oppilaiden nimimerkin takana kirjoitetun kirjoituksen kautta.

Retrospektiivisellä ajanjaksolla tämä muutos vahvistui etenkin siinä vaiheessa, kun tutkimustieto sekä koronaviruksesta että etäkoulusta ja sen vaikutuksista lisääntyi ja asiantuntijat jakoivat tätä uutta tietoa mielipidekirjoitustensa kautta. Maallikoiden kirjoitukset keskittyivät selvästi enemmän henkilökohtaisiin mielipiteisiin, kuin laajempaan yhteiskunnalliseen pohdiskeluun, mikä myöskin vaikuttanee siihen, että erityisesti asiantuntijat, järjestötoimijat ja poliitikot määrittivät myös yleisönosastolla käytyä julkista keskustelua etäkoulusta.

Tähän julkiseen keskusteluun liittyivät vahvasti myös monenlaiset poliittiset agendat, esimerkiksi digitalisaatio (HS Mielipide 22.5.2020; HS Mielipide 8.8.2020), opetusvelvollisuuden laajentaminen (HS Mielipide 4.11.2020), sekä erilaiset koulujen toiminnan kehittämiseen ja muuttamiseen liittyvät kirjoitukset.

Erityisesti näistä palstatilaa saivat erilaiset kirjoitukset, joissa toivottiin jonkinlaista muutosta koulujen toimintaan. Näissä kirjoituksissa suosituimmat aiheet olivat etäopetuksen ottaminen osaksi laillista ja arkista koulutuksen järjestämistä peruskoulusta alkaen, erilaiset arvioinnin uudistamisen kirjoitukset, sekä oppilashuollon ja muun perheen tuen parantamisen kirjoitukset.

Etenkin digitalisaatiota ja etäkoulun mahdollisuuksia käsittelevät tekstit pääosin normalisoivat etäkoulua opetusmuotona. Useissa teksteissä etäkoulu nähdään pääosin ongelmattomana toimintana, joka on vastaus pandemian hallinnan lisäksi esimerkiksi alueelliseen eriarvoisuuteen, tiettyjen oppilasryhmien pärjäämiseen, kuten esimerkiksi koulutusvientiin.

Koulutus digitaalisia ympäristöjä hyödyntäen on myönteinen vallankumous oppimisessa. Oppiminen ja koulutuksen järjestäminen on siirtynyt jo vuosia hiljalleen tähän suuntaan. Juuri siksi äkillinen muutos oli mahdollinen ja yllättävän sujuva. (HS Mielipide 8.8.2020)

Etäkoulun ongelmattomuutta perustellaan eri asiayhteyksissä joko opettajien taitotasolla tai sen kehittämisellä, jolloin mahdolliset haitalliset vaikutukset saataisiin poistettua etäkoulusta. Tällöin etäkoulu ja etäopetus opetusmenetelmänä saataisiin käännettyä hyödylliseksi asiaksi.

Eniten keskustelua kuitenkin käytiin etäkoulusta pandemian hallinnan työkaluna, etenkin kun ajanjaksossa siirryttiin syksystä talveen ja virus alkoi levitä väestön keskuudessa etenkin pääkaupunkiseudulla. Opetuksen järjestämisestä oli jo aikaisemmin käyty keskustelua yleisönosastolla, mutta erityisesti joulukuun aikana useissa kirjoituksissa peräänkuulutettiin etäopetukseen siirtymistä etenkin alueilla, joissa tauti levisi voimakkaasti. Huomionarvoisin näistä kirjoituksista oli 7.12.2020 julkaistu teksti, jossa asiantuntijat tällaista muutosta opetusjärjestelyihin toivoivat. Vaikka he peräänkuuluttivatkin tätä järjestelyä vain kahdeksi viikoksi viikoille 51-52. Kiinnostavaksi tekstin tekee siinä esitetyt perustelut, jotka ovat hyvin kuvaavia koko vuoden 2020 aikaisesta diskurssien kilpailusta.

Tekstissä asiantuntijat, epidemiologian dosentti Maarit Heinonen ja keuhkosairauksien ja allergologian professori ja osastonylilääkäri Marjukka Myllärniemi, sekä julkisen hallinnon oikeuden tutkijatohtori Matti Muukkonen, näkevät etäkouluun palaamisen viikoille 51-52 tärkeäksi tartuntojen vähentämisen kannalta, vaikka kouluista on raportoitu heidän mukaansa vain vähän jatkotartuntoja. Huomionarvoista joulukuussa julkaistuissa kirjoituksissa on se, kuinka lyhytnäköisesti etäkoulua ja sen vaikutuksia tarkastellaan ja kuinka ongelmattomaksi etäopetus koetaan.

Kirjoituksessa huomioidaan se, että etäkoulu on lisännyt monien lasten ja nuorten ongelmia, mutta tätä seikkaa ei nähdä ongelmalliseksi, sillä erityisesti etäkoulun ongelmista kärsivät samat oppilaat, joilla oli ongelmia jo ennen etäkouluun siirtymistä, kun taas valtaosa oppilaista pärjää mainiosti etäopetuksessa. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien oppilaiden nähdään kenties olevan tarpeeksi pieni ja vähäpätöinen ryhmä, jotta heidän oikeutensa voidaan uhrata muiden edun puolesta. Etäkoulun ongelmien lähteiksi esitettiin myös nopeaa siirtymistä ja koko muun yhteiskunnan sulkeutumista. Lisäksi etäkoulun vahvuudeksi mainitaan Keskustan esitys, jonka mukaan etäkoulun pitäisi olla ainakin osittaisena mahdollisuutena harvaan asutuilla alueilla.

Teksti on hyvin kuvaava etäkoulun diskurssien kilpailusta, jossa etäkoulu nähdään pääosin positiivisena asiana sen pedagogisten mahdollisuuksien ja etenkin tartuntojen vähentämisen kannalta. Näitä diskursseja haastavat epätasa-arvon ja etäkoulun eettisen ja pedagogisen ongelmallisuuden diskurssit, jotka näkevät etäkoulun ennen kaikkea problemaattisena käsitteenä, etenkin kun

etäkouluun siirtymistä kannatetaan varmuuden vuoksi, jotta virus ei pääsisi leviämään.

Ajanjaksolla pääasialliset diskurssit liittyivät pääosin kevään etäkoulujakson ja myöhemmän etäopetuksen eettiseen puoleen, sekä terveysnäkökulman ja koulutuksellisen tasa-arvon ja lasten oikeuksien diskurssien väliseen taistoon.

Näitä diskursseja tuottivat ajanjakson edetessä pidemmälle vuoden loppua kohti tutkijat ja muut asiantuntijat, kuten lääkärit ja muut korkeaa ammatillista arvostusta nauttivat tahot, kun taas maallikkokirjoitukset keskittyivät ennen kaikkea kokemusten jakamiseen ja asiantuntijoiden mielipidekirjoitusten kommentointiin, näiden diskursseja käyttäen.