4. KÄYTTÖOMAISUUDEN POISTOT VEROTUKSESSA
4.5 Suomen poistojärjestelmän kehitys
Kuten aiemmin käyttöomaisuuden käsitteen yhteydessä mainittiin, poistot perustuivat vielä 1950 –luvulla ajatukselle siitä, että niiden tarkoituksena oli kuvastaa omaisuuden arvoa ja arvonalentumista. Tämän jälkeen Suomen kirjanpidossa siirryttiin tuloslaskelmalähtöisem-pään näkökulmaan ja meno-tuloteoriaan. Samaan aikaan siirryttiin koneiden ja kaluston tasa-poistomenetelmästä degressiiviseen poistojärjestelmään. Sittemmin, muun muassa
112 Laki elinkeinotulon verottamisesta 3 luku 43§
113 Laki elinkeinotulon verottamisesta 3 luku 43§
114 Andersson - Ikkala - Penttilä 2009, s. 519
luvun alkupuolella tuolloisen Valtiovarainministeriön vero-osaston ylijohtaja Lasse Arvelan johdolla on pohdittu palaamista tasapoistojärjestelmään. Toistaiseksi Suomen elinkeinovero-laki on kuitenkin pysynyt degressiivistä poistojärjestelmää suosivana. 115
Kysymys siitä, millainen on hyvä verojärjestelmä, ja erityisesti hyvä poistojärjestelmä, on hyvin haasteellinen. Haasteellista on jo pelkästään määritellä se, mitä milloinkin ja kenen nä-kökulmasta tarkoittaa oikeudenmukaisuus tai tehokkuus. Verotus elää jatkuvasti talouselämän mukana ja sen on sopeuduttava talouden ja yhteiskunnan muutoksiin, ja lainsäätäjän on arvi-oitava veropolitiikan toimivuutta käytännössä jatkuvasti. Usein nostetaan esille myös vaati-mukset verojärjestelmän läpinäkyvyydestä ja ennustettavuudesta. Verosäännösten tulisi näi-den periaatteinäi-den mukaan sisältää mahdollisimman vähän poikkeuksia ja erinäisiä vähennyk-siä sekä olla vakaata ja mahdollisimman helposti ennakoitavaa. Esimerkiksi kovin monimut-kainen vähennysjärjestelmä tekee verotuksesta monimutkaista ja Verohallinnon päätöksistä vaikeasti ennakoitavia. Ennen kaikkea verojärjestelmän hyvyyttä arvioitaessa ja verolakeja säädettäessä on tärkeintä keskittyä yhteiskunnan talouspolitiikkaan ja veropolitiikkaan koko-naisuutena. Poistojärjestelmän tulisi olla mahdollisimman neutraali. Samaan aikaan poistoilla pyritään kannustamaan yrityksiä investointeihin, mutta investointien taustalla ei saisi kuiten-kaan olla pelkästään verotuksellisia syitä. 116
Sodan jälkeen 1950 - 1990 –luvuilla Suomen talouskasvu perustui vahvasti investointeihin.
Talous oli teollisuuspainotteisempaa kuin nykyään ja investoinnit erityisesti reaali-investointeja kohdistuen erityisesti teollisuuden rakenteisiin sekä koneisiin ja laitteisiin. Noina vuosina Suomessa tehtävät investoinnit olivat OECD –maiden kärkiluokkaa. Samalla talou-den pääomaintensiteetti ja työntekijäkohtainen pääoma-aste olivat hyvin korkeita. Vaikka verotuksen edullinen poistojärjestelmä on osaltaan kannustanut investointeihin, niin harvoin investointikannustimena ovat toimineet puhtaasti verotukselliset syyt. Kaikkein tärkeimpänä kannustimena investoinneille ovat aina toimineet talouden kysyntäodotukset. 117
Reaali-investointien määrä laskikin Suomessa 1990 -luvun laman aikana hyvin matalaksi, ja on edelleen OECD –maiden keskiarvon alapuolella. Tämän muutoksen oletetaan johtuneen teknologisesta kehityksestä ja siitä, että kehityksen johdosta sama tuotantokyky voidaan ny-kyään saavuttaa yhä pienemmillä investoinneilla. Verotuksen vaikutuksia ei voida kuitenkaan
115 Andersson - Ikkala – Penttilä 2009, s. 455; Valtiovarainministeriön vero-osasto, Kilpailukykyiseen verotuk-seen: Tuloverotuksen kehittämistyöryhmän muistio (2002)
116 Myrsky - Svensk 2013, s. 27-34
117 Niskakangas 2011, s. 26
täysin kieltää, mikä onkin aiheuttanut keskustelua siitä, mikä olisi tehokkain tapa toteuttaa verotuksen poistojärjestelmää. Vaikka teknologian kehitys ei ole enää uusi asia, Suomessa voimassa oleva poistojärjestelmä on edelleen sama kuin se oli tullessaan voimaan 1960 – luvulla. Muutostarpeista on kuitenkin keskusteltu jo pitkään ja esimerkiksi valtiovarainminis-teriön työryhmä on pohtinut aihetta jo vuonna 2006 julkaistussa muistiossaan. 118
Tuolloin valtiovarainministeriö totesi, että:
”Poistojärjestelmän käytöllä investointikannustimena ja rahoituksen helpottajana ei ole verokannan alentumisesta ja taloudellisen ympäristön muuttumisesta joh-tuen enää samanlaista merkitystä kuin aikaisemmin. Investointeja ei rajoita ra-hoituksen niukkuus, vaan yritysten kasvu- ja kysyntäodotukset. Investoinnit teh-dään liiketaloudellisten kriteerien eikä verokannustimien perusteella. Poistojär-jestelmä onkin investointikannustimena tosiasiallisesti ilmeisen tehoton. Toi-saalta jos investointi toteutetaan ensisijaisesti poistokannustimen vuoksi, inves-toinnin tuottoasteen alhaisuus saattaa johtaa talouden tehottomuuteen. Nykyinen poistojärjestelmä johtaa myös epäneutraaliin verotukseen eri toimialojen kesken.
Suurimman hyödyn poistojärjestelmästä saavat raskaan teollisuuden alat, joilla on paljon pitkäikäistä käyttöomaisuutta. Nopeasti kuluvaan käyttöomaisuuteen tai korkeaan osaamiseen investoivat yritykset eivät puolestaan saa nykyisestä poistojärjestelmästä hyötyä, koska sen sallima poisto on esimerkiksi informaa-tioteknologian kohdalla liian pieni. Myöskään työvaltaisille aloille nykyinen poistojärjestelmä ei tarjoa hyötyä.” 119
Työryhmä teki myös ehdotuksen tilanteen parantamiselle;
”Tavoitteena yritysverotuksessa tulee työryhmän käsityksen mukaan olla se, että verotettava tulo kuvaisi yrityksen tulosta mahdollisimman totuudenmukaisesti.
Sen mukaisesti nykyinen tuloksentasausmekanismina toimiva poistojärjestelmä tulee uudistaa ja siirtyä taloudellista kulumista vastaaviin poistoihin. Tuloksen-tasaus eri vuosien välillä on hoidettava tappionTuloksen-tasausjärjestelmän avulla. Vero-tuksen tason tulee määräytyä verokannan perusteella. Verokanta on myös vero-kilpailun olennaisin tekijä, minkä vuoksi verokilpailuun vastaaminen on myös
118 Niskakangas 2011, s. 26
119 Valtiovarainministeriön yritysverotuksen kehittämistyöryhmä, Verotus, tilinpäätös ja yhtiöoikeus (2006) s. 94
vastaisuudessa tehokkainta verokannan avulla. Toisaalta laaja veropohja mah-dollistaa paremmin verokannan alentamisen.” 120
Myös Niskakangas tuo teoksessaan ’Veropolitiikka’ esiin sen seikan, että suurten reaali-investointien vähenemisestä huolimatta Suomen talouden tuottavuus on parantunut. Inves-toinneilla ei siis näytä enää nykyään olevan suoraa vaikutusta talouskasvuun. Nykyisen pois-tojärjestelmän voidaan todeta olevan melko vanhanaikainen ja epäneutraali eri toimialojen kesken. Järjestelmä suosii raskaan teollisuuden alalla toimivia yrityksiä, sillä säännökset ovat edullisempia tällaisille yrityksille, joilla on paljon pitkäkestoista käyttöomaisuutta. Työvoi-mapainotteisilla ja informaatioteknologiaan keskittyvillä aloilla puolestaan elinkeinoverotuk-sen maksimipoistot saattavat olla jopa alhaisemmat, kuin todellinen taloudellinen kuluminen, jolloin näillä aloilla toimivat yritykset ajautuvat entistä epäsuotuisampaan verotukselliseen asemaan. Niskakangas huomauttaa, että ’valtaosa ekonomisteista’ on myös sitä mieltä, ettei investointeihin tulisi kannustaa enää veropoliittisin keinoin, ja että tärkeintä tulisi olla keskit-tyminen investointien tehokkuuteen eikä niiden määrään. Niskakangas toteaa, että avaintekijä poistojärjestelmän uudistamiseksi Suomessa olisi verotuksen ja kirjanpidon välisen tiukan sidonnaisuuden keventäminen. 121
Kenties sekä Suomen kirjanpidossa että verotuksessa olisi aika siirtyä lähemmäs kansainväli-sempää, taselähtöisempää ja tasapoistoja suosivaa IFRS –säädöstöä. Myöhemmin huomataan, että myös EU:n komission CCTB –direktiiviehdotus suosii tätä näkökulmaa. Direktiiviin pe-rehdytään tarkemmin luvussa 5.
120 Valtiovarainministeriön yritysverotuksen kehittämistyöryhmä, Verotus, tilinpäätös ja yhtiöoikeus (2006) s. 94
121 Niskakangas 2011, s. 27, 103-104