Suomalainen perhepolitiikka

Suomessa on panostettu voimakkaasti perhepolitiikkaan toisen maailmansodan jälkeen, jotta väestön syntyvyyttä saataisiin nostettua (Niemistö 2007, 81, 83 -84). Vuonna 1948 otettiin käyttöön ensimmäinen perhepoliittinen tuki, lapsilisä. Perhepolitiikka jäi kui-tenkin taka-alalle pariksi vuosikymmeneksi, kunnes taas 70- luvulla sitä aloitettiin ke-hittämään uudestaan, tavoitteena naisten suurempi osallistuminen työelämään. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 4-5.) Syntyvyys on suomessa kuitenkin lähtenyt laskuun suurten ikäluokkien syntymisen jälkeen, vaikka perhepolitiikkaa on jatkuvasti kehitetty ja erilaisia tukimuotoja tullut lisää. Perheiden saamien tukien taso on kuitenkin laskenut voimakkaasti 1990- luvulta lähtien suhteellisten korotusten puuttumisen vuoksi. Suo-messa perhevapaiden pituudet ovat suhteellisen pitkiä, ja vanhempainvapaiden aikaiset palkkoihin suhteutetut tuet ovat kohtuullisen korkeita. Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalainen perhepolitiikka on melko kattavaa ja suomea voidaankin pitää kansainväli-sen tasa-arvokehitykkansainväli-sen uranuurtajana. Työn ja perheen yhteensovittamikansainväli-sen kannalta tasa-arvo- ja perhepolitiikalla sekä työelämällä ja yritysmaailmalla on suuri vaikutus.

(Niemistö 2007, 81, 83-84.)

Vaikka Suomessa naisilla on korkea työllisyysaste, siitä huolimatta Suomessa on myös suuri määrä naisia, jotka hoitavat kotona alle kolmevuotiaita lapsia. Suomi onkin jakau-tunut voimakkaasti julkisen päivähoidon ja pienten lasten kotihoidon välille. Vuonna 1985 käyttöönotetulla alle kolmevuotiaiden lasten kotihoidontuella, kuin myös 1990- luvun laman seurauksena, naisten työllisyysaste on laskenut 1990- luvun alussa. Koti-hoidontuen suosio kuitenkin laski, kun julkiseen päivähoitoon suunnattiin lisää resursse-ja, ja subjektiivista päivähoito- oikeutta laajennettiin, joka lisäsi julkisen päivähoidon suosiota. 1990- luvun laman seurauksena kotihoidontukea myös leikattiin rajusti. (Nie-mistö 2007, 85 - 86.)

Naisten korkea työllisyydenaste viestii siitä, että tämänhetkinen perhevapaajärjestelmä toimii hyvin. Toisaalta, tällä hetkellä äidit käyttävät suurimman osan vanhempainva-paasta sekä hoitovavanhempainva-paasta ja kotihoidontukikaudesta, jotka ovat jaettavissa yhdessä per-heen toisen vanhemman kanssa. (Elinkeinoelämän Keskusliitto 2013.) Perheille tarjot-tavasta kotihoidontuesta voi muodostua naiselle myös ansa. Pitkät perhevapaat voivat heikommin työelämään kiinnittyneille naisille merkitä entistä vaikeampaa uudelleen

työllistymistä. Pitkällä perhevapaalla voi olla myös ”signaalivaikutus” joka tarkoittaa sitä, että työnantajat voivat sen tulkita olevan vähäistä kunnianhimoa työtä kohtaan.

Useat tutkimukset myös todistavat, että katkokset työurassa heikentävät naisten urakehi-tystä. Lisäksi kotihoidontuen on katsottu lisäävän lapsiperheiden köyhyysriskiä sekä vakiinnuttavan sukupuolten välistä epätasa-arvoa niin työmarkkinoilla, kuin toimeentu-lossa. (Peutere, Haataja, Vahtera, Kivimäki, Pentti & Virtanen 2014, 291- 292.) Tämän vuoksi julkiseen keskusteluun on noussut mahdollisuudet lisätä osa-aikatyön tarjontaa sekä mahdollisuudet joustavoittaa perhevapaita. (Elinkeinoelämän Keskusliitto 2013).

Julkisessa keskustelussa on noussut esiin oletus, että pitkät perhevapaat heikentävät naisten mahdollisuuksia työelämässä. On oletettu, että pitkien perhevapaiden aikana työntekijän ammattitaito heikkenee ja työ ja työtehtävät muuttuvat niin paljon, että työ-hön on vaikea pitkän tauon jälkeen palata. Lisäksi ajatellaan, että työntekijän tuntuma muutoksiin, joita työorganisaatiossa on ollut, heikkenee tai häviää kokonaan. Kaikista näistä syistä yhdessä tai erikseen, on arveltu heikentävän perhevapaiden pitäjien etene-mismahdollisuuksia työelämässä. (Salmi ym. 2009, 70.) Muun muassa Jenni Kello-kummun (2006, 63 – 65) tutkimuksessa todettiin, että äitien ja lapsettomien naisten vuosipalkassa on noin 10 prosentin suuruinen ero, jonka syynä voi olla esimerkiksi äi-tien tekemät vähemmät työtunnit ja urakatkojen aiheuttama taitojen ruostuminen. Yh-deksi syyksi äitien alhaisempiin palkkoihin verrattuna lapsettomiin on esitetty työnanta-jien suorittama syrjintä, sillä äitien käyttäessä suurimman osan perhevapaista, tulee vanhempainvapaista aiheutuvat kustannukset pääasiassa äitien työnantajien maksetta-vaksi. Joissakin tapauksissa osa näistä kustannuksista saatetaan siirtää työntekijän har-teille pienemmän palkan muodossa. Tällöin voidaan puhua palkkadiskriminaatiosta, eli äidille maksetaan hänen todellista tuottavuuttaan pienempää palkkaa. Äidit voivat koh-data työelämässä myös uradiskriminaatiota, jolla tarkoitetaan yrityksen sisäisillä työ-markkinoilla etenemisen haasteellisuutta verrattuna lapsettomaan työntekijään. Napari (2010, 160, 178) toteaa, että myös äitien vähäisempi inhimilliseen pääomaan, kuten esimerkiksi koulutukseen ja työkokemukseen sijoittaminen voi olla yksi tekijä palkka-erojen taustalla.

Naisten ja miesten työn ja perheen yhteensovittamiseen vaikuttaa keskeisesti myös koti-töiden jakautuminen puolisoiden kesken. Lainsäädännöllä voidaan edistää sukupuolien välistä tasa-arvoa, mutta sillä ei voida vaikuttaa perheen sisäisiin ratkaisuihin.

Asen-neilmaston muokkaaminen on tähän tehokkainta vaikuttamista. Perheille tulisi myös tarjota erilaisia mahdollisuuksia perhevelvoitteiden tasaisempaan jakamiseen. (Elinkei-noelämän Keskusliitto 2013.) 60 prosenttia isistä on ollut vuonna 2004 sitä mieltä, että heidän tulisi tehdä yhtä paljon kotitöitä kuin naisten. Isien käyttäytyminen ei ole kuiten-kaan näyttänyt vastaavan julkituotuja asenteita. Tutkimukset osoittavat, että lasten syn-nyttyä perheissä aletaan noudattamaan perinteisiä sukupuolirooleja, jolloin kotityöt siir-tyvät pääasiassa äidin vastuulle lasten synnyttyä. Asiantuntijoiden mukaan äidit puolus-tavat kotona ”reviiriään” ja heidän tulisi luottaa enemmän isien taitoon huolehtia per-heestä. (Moisio 2010, 190-191.)

Muutokset sosiaalipolitiikassa, kuin myös korkea työttömyys ja lamavuodet ovat johta-neet suomessa kohti perhekeskeisempää hyvinvointimallia. Kun julkinen sektori on lei-kannut perheille suunnattuja tukia ja palveluita, perheiden oma vastuu perheenjäsenistä on kasvanut. Naiset myös tekevät elämässään entistä enemmän perhekeskeisempiä rat-kaisuja. Myös globalisaatiosta ja kilpailun kiristymisestä johtuva työkulttuurin muutos on voinut vaikuttaa perhekeskeisyyden lisääntymiseen. Tietoisesti perheen hyväksi teh-tyjä urasuunnitelmien muutoksia voidaan nähdä olevan niin äitien, kuin myös isien kes-kuudessa. Tämä voi olla osa myös laajempaa hiljaista perhearvojen nousua. Yksilöt ovat ruvenneet tekemään ratkaisuja, jotka eivät enää vastaa vallitsevaa yhteiskunnallista

”normia”. (Niemistö 2007, 86 - 87.)

Viime vuosikymmenten aikana eurooppalaisten naisten tilanne on muuttunut suuresti.

Naisten osa-aika- ja kokopäivätyö on lisääntynyt ylemmän asteen koulutuksen yleisty-essä, ja samoin työn kulttuuri on muuttunut intensiivisemmäksi. Sillä, että naiset ovat tulleet mukaan työelämään, on suuri vaikutus globaalissa yhteiskunnallisessa kehityk-sessä. Kehitys ei kuitenkaan aina ole ollut pelkästään myönteistä. Niin yksilö- kuin yh-teiskunnallisella tasolla voidaan havaita kielteisiä vaikutuksia. Perheen ja työn yhdistä-misen haasteet sekä niihin liittyvät ihmissuhteiden stressitilat sekä ajankäyttö- ja hyvin-vointikysymykset nousevat esiin yksilötasolla. Huoli syntyvyyden alenemisesta taas nousee esiin yhteiskunnallisena koko Eurooppaa koskevana huolena. (Niemistö 2007, 81.) Tilastokeskuksen vuonna 2016 julkaistussa katsauksessa todettiin, että syntyvyys on laskenut suomessa viidettä vuotta peräkkäin. Vuonna 2015 syntyvyyden määrä oli 1,65 lasta naisten kohden väestön uusiutumistason ollessa 2,1 lasta naista kohden. Mää-rä on tosin ollut alle väestön uusiutumistason vuodesta 1969 lähtien. Vuonna 2015

nai-nen oli ensimmäisen kerran äidiksi tullessaan keskimäärin 28,8 vuoden ikäinai-nen. (Tilas-tokeskus 2016.) Väestöliiton vuoden 2015 perhebarometrissä todetaan, että suomalaiset lykkäävät lasten hankintaa muun muassa yhteiskunnan perheille suunnattujen tukien riittämättömyyden, lastenhoidon järjestämisen hankaluuden sekä työn ja perheen yh-teensovittamisen haasteiden vuoksi. Lisäksi varsinkin korkeasti koulutettuja naisia huo-letti perhevapaan aiheuttama katkos työelämässä, joka voi vaarantaa ammatillisen- ja urakehityksen. Barometrissä selvisi, että esimerkiksi erilaisten työaikajoustojen ja osa- aikatyön sekä perheille suunnattujen tukien kehittämisellä olisi vastaajien mukaan myönteinen vaikutus lastenhankinnan nopeuttamiseen. (Miettinen 2015, 91 - 93.)