MOTHERS IN BUSINESS -YHDISTYKSEN KAUTTA TAPAHTUVA OPPIMI- NEN JA TOIMINNAN TUOMAT HYÖDYT AKTIIVIJÄSENTEN NÄKÖKUL- MASTA.
ITÄ- SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma Syyskuu 2020
Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Tekijä
Aino Korhonen Työn nimi
Mothers in business -yhdistyksen kautta tapahtuva oppiminen, ja toiminnan tuomat hyödyt aktiivijäsenten näkökulmasta
Pääaine Työn laji – Päivämäärä –
Date Sivumäärä
Aikuiskasvatustiede Pro gradu -tutkielma x 16.9.2020 78+6 Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Tässä Pro gradu- tutkielmassa on tutkittu, mitä Mothers in Business -yhdistykseen aktiivijäseninä osallis- tuvat äidit oppivat Mothers in Business- yhdistyksen toiminnan kautta, ja millaisia laajempia hyötyjä toi- minta tuottaa toimintaan osallistuville äideille. Julkisessa keskustelussa on jo pitkään puhuttu, että äitien pitkät vanhempainvapaat heikentävät äitien kiinnittymistä työelämään sekä hidastavat äitien urakehitystä.
Mothers in business -yhdistys on perustettu tukemaan uraorientoituneita äitejä ja Mothers in Business - yhdistyksessä onkin puhuttu, että aktiivisesti toimintaan osallistuminen kasvattaa äitien osaamista, ja sitä on käytetty hyödyksi myös markkinoidessa yhdistyksen toimintaa.
Tutkielman aineisto (n= 30) koostuu yhdistyksen toimintaan aktiivijäseninä osallistuvien äitien verkkoky- selyvastauksista. Aineiston pääasiallisena analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönana- lyysiä.
Tulosten mukaan äidit oppivat Mothers in Business- yhdistyksen toiminnan kautta runsaasti erilaisia taito- ja, jotka ovat tulevaisuuden työelämätaitoja ja vaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen. Oppimistilan- teissa korostuu sosiaalisuus ja vuorovaikutuksellinen oppiminen. Verkostot ovat selkeästi suurin toimin- nan tuoma hyöty. Toiminnan kautta äidit saavat myös vertaistukea ja se lisää äitien itseluottamusta. Yhdis- tyksessä aktiivijäsenä toimiminen on äitien mukaan myös mielekästä ja paikkaa vanhempainvapaiden aikana syntyvää työelämävajetta. Tulosten perusteella aktiivijäsenenä toimiminen Mother in Business- yhdistyksessä lisää jäsenten osaamista sekä työelämä- ja muita hyötyjä.
Mothers in Business -yhdistyksen toimintaa voidaan pitää yhteiskunnallisesti merkityksellisenä, sillä MiB:n järjestämä toiminta antaa äideille mahdollisuuden ylläpitää ja kehittää osaamista vanhempainva- paiden aikana sekä työelämään paluun jälkeen. Mothers in Business -yhdistyksen toimintaan osallistuu pääasiassa korkeakoulutettuja äitejä, ja heidän voi nähdä omaksuneen elinikäisen oppimisen ideaalin, jossa omaa osaamista kehitetään jatkuvasti, ja jossa työllä on keskeinen rooli elämässä. Mothers in busi- ness -yhdistys onkin tärkeä toimija tähän kohderyhmään kuuluvien äitien keskuudessa.
Avainsanat
Mothers in Business, omaehtoinen aikuisopiskelu, opiskelun tuottamat hyödyt, naisten urat, äitiys
Philosophical Faculty School of Educational Sciences and Psychology Author
Aino Korhonen Title
Learning through Mothers in Business -Association and the wider benefits of the activity from active members perspective
Main subject Level Date Number of
pages
Adult Education Master´s Thesis x 16.9.2020 78+6
Minor Subject Thesis Bachelor`s Thesis Bachelor´s Thesis in Minor Subject Abstract
This Master´s thesis examines what mothers who participate in Mothers in Business -Association as active members learn trough it´s activities and what wider benefits the activities gives to participating mothers. It has been talked long in the public debate that mothers long parental leaves weakens mothers´ attachment to working life and slows mothers´career development. The Mothers in Business -Association is established to support career- oriented mothers and Mothers in Business -Association says that active participation to its actions increases mothers´skilss. That is also used when marketing association´s activities.
The data of the study (n=30) consists of the answers from electronic interview forms from mothers who are active members in mothers in Business -Association. Data- based content analysis is used as the main met- hod of the data.
According to the results of the study, mothers learn a wide range of skills trough the activities of the Mot- hers in Business association. Those skills can be seen as future working life skills and those affects also to the development of expertise. Sociality and interactive learning is emphasing in learning situations. Net- works are the biggest benefit of the actions of Mothers in Business Asscociation. Through it´s activities mothers also receive peer support and it increases mothers self-confidence. According mothers, being an active member in association is also meaningfull for them, and it fulfills the place of work during parental leave. Based on the results, taking part as an active member in Mothers in Business -Association increases the members´skills and adds working life and other benefits.
The activities of the Mothers in Business Association can be seen socially significant because the activities enables mothers to maintain and develop their skills during parental leaves and after returning to work Mainly high- educated mothers are attending to Mothers in business -Association and they can be seen adopted the ideal of lifelong learning where they develop their skills constantly and where the work have a central role in theirs lives. Mothers in business -association is therefore an important palyer among those mothers.
Keywords
Mothers in Business, non-vocational adult learning, benefits of learning, women´s careers, motherhood
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUSKOHDE: MIB ELI MOTHERS IN BUSINESS -YHDISTYS ... 3
3 SUOMALAINEN TYÖELÄMÄ JA ÄITIYS ... 6
3.1 Sukupuolittunut työelämä ... 7
3.2 Suomalainen perhepolitiikka ... 8
3.3 Kohti perhevapaauudistusta ... 11
3.4 Ura ... 13
3.4.1 Naisten urien erityispiirteitä ... 15
3.4.2 Verkostojen merkitys urakehityksessä ... 17
4 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET AIHEESTA ... 20
5 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA MENETELMÄLLISET VALINNAT ... 24
5.1 Tutkimuksen lähestymistapa ... 25
5.2 Aineistonkeruu ... 26
5.3 Analyysimenetelmänä aineistolähtöinen sisällönanalyysi ... 27
5.4 Aineiston analyysin eteneminen ... 27
6 TULOKSET ... 30
6.1 Vastaajien taustatiedot ... 30
6.2 Osallistuminen Mothers in Business -yhdistyksen eri toimintamuotoihin ... 37
6.3 Mothers in Business -yhdistyksessä tapahtuva oppiminen ... 43
6.3.1 Työelämään ja uraan liittyvät taidot ... 43
6.3.2 Työelämään ja uraan liittyvät hyödyt ... 48
6.3.3 Muut kuin työhön liittyvät hyödyt ... 51
6.3.4 Oppimistilanteet ... 52
6.3.5 Opittujen taitojen ja saatujen hyötyjen vaikutus osaamisen, työuraan ja uranäkymiin 55 6.3.6 MiB:n toiminnan merkitys uraäideille ... 58
7 Pohdinta ... 61
7.1 Tutkimustulosten yhteenveto ja tarkastelu ... 61
7.2 Pohdintaa MIB:n yhteiskunnallisesta merkityksestä ja jatkotutkimustarpeet ... 65
7.3 Tutkimuksen luotettavuuden ja eettisyyden tarkastelua ... 66
LÄHTEET……….70 LIITTEET (1 kpl)
1 JOHDANTO
Tässä Pro Gradussa tutkin mitä Mothers in Business -yhdistyksessä aktiivijäseninä toi- mivat äidit oppivat, ja millaisia laajempia hyötyjä he saavat yhdistyksen toiminnan kautta. Mothers in Business –yhdistys on perustettu vuonna 2015, ja yhdistyksen toi- minnan tarkoituksena on yhdistää urahenkisiä äitejä, ja tarjota heille mahdollisuuksia niin ammatilliseen, kuin myös henkilökohtaiseen kehittymiseen perhevapaiden aikana, sekä olla äitien tukena työelämään paluun jälkeen.
Tämä tutkielma on jatkoa aiemmalle kandidaatin tutkielmalleni, ”Se vain kuulosti mun jutulta! Siis, että lapsen kanssa voi mennä tilaisuuksiin, joissa käsitellään ura-asioita”- Mothers in Business –yhdistyksen toiminnan merkitys uraäideille, jossa tutkin mitkä tekijät ovat motivoineet äitejä liittymään Mothers in Business –yhdistykseen, ja millai- sia hyötyjä he ovat saaneet yhdistyksen toiminnan kautta. Kandidaatin tutkielmani tu- losten mukaan äitejä motivoi liittymään yhdistykseen ammatillisen osaamisen kehittä- minen, verkostoituminen ja vertaistuki, sekä saman henkisten äitien tarjoama seura.
Vastaajien mukaan he myös kokivat yhdistyksen toiminnan olevan antoisaa sekä hyö- dyllistä työelämän kannalta. Tämän Pro Gradun tarkoituksena on saada syvällisempää tietoa yhdistyksen toimintaan aktiivisesti osallistuvien oppimisesta, osaamisen lisään- tymisestä sekä muista yhdistystoiminnan tuomista hyödyistä ”wider benefits” näkökul- masta. Kiinnostukseni tähän aiheeseen kumpuaa omista kokemuksistani äitiyden, työn
ja yliopisto-opintojen yhdistämisestä sekä omasta tarpeesta kehittää itseäni ja toimia aktiivisesti myös vanhempainvapaiden aikana.
Tämä tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin. Tutkimusaineiston keräsin käyt- tämällä Itä-Suomen yliopiston sähköistä e-lomaketta ja aineiston analyysitapana käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Vastauksia kyselylomakkeeseen sain 30:ltä yhdis- tyksen aktiivijäseneltä. Tutkimuksen aihe on kummunnut Mothers in Business - yhdistyksen tarpeista todentaa, että yhdistyksen toiminnan kautta tapahtuu oppimista, ja että se tuo hyötyjä yhdistyksen toimintaan osallistuville jäsenille.
Naisten ja äitien asema suomalaisilla työmarkkinoilla on ollut esillä julkisessa keskuste- lussa jo vuosia. Suurin vastuu perheestä ja lasten hoitamisesta on edelleen naisilla, joka heikentää heidän urakehitystään ja kiinnittymistä työelämään. Työmarkkinajärjestöt ovat jo pitkään vaatineet perhevapaauudistuksen toteuttamista, jonka avulla vastuu las- ten ja kodin hoitamisesta jakautuisi tasaisemmin lasten molempien huoltajien kesken ja näin myös edistäisi naisten työssäkäyntiä ja työllisyyttä sekä lisäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa. Poliittisesti perhevapaauudistuksen tekeminen ei ole kuitenkaan ollut kiista- tonta eri puolueiden välillä. Nyt Sanna Marinin hallituksen (2019- 2023) aikana perhe- vapaauudistus on vihdoinkin aikeissa toteuttaa.
Tässä raportissa kerron ensin Mothers in Business -yhdistyksen toiminnasta, jonka jäl- keen siirryn käsittelemään suomalaista työelämää naisten ja varsinkin äitien näkökul- masta. Sen jälkeen siirryn tutkimuksen etenemisen ja tulosten esittelyyn.
2 TUTKIMUSKOHDE: MIB ELI MOTHERS IN BUSINESS - YHDISTYS
MiB eli Mothers in Business –yhdistys on perustettu virallisesti kesällä 2015, mutta epävirallinen verkosto aloitti toimintansa jo vuotta aikaisemmin. Kun toiminta alun pe- rin lähti käyntiin, oli toiminta kaiken kaikkiaan suppeampaa ja vähemmän järjestäyty- nyttä. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on yhdistää urahenkisiä äitejä ja tarjota heil- le mahdollisuuksia niin ammatilliseen, kuin myös henkilökohtaiseen kehittymiseen per- hevapaiden aikana, sekä olla äitien tukena työelämään paluun jälkeen. Yhdistyksen toi- minta on suunnattu pääasiassa vain yhdistykseen kuuluville jäsenille. Yhdistyksen toi- minta on kasvanut nopeasti viimevuosina. Tällä hetkellä yhdistyksessä on jäseniä yli 4000, toimintaa järjestetään kymmenellä paikkakunnalla ja työntekijöitä yhdistyksessä on kolme. Yhdistyksen toiminnan ideana on, että äidit voivat osallistua yhdistyksen järjestämään toimintaan yhdessä lastensa kanssa. Toiminnan tavoitteena on voimaannut- taa äitejä yhteensovittamaan ura ja perhe mielekkäällä tavalla, tukea äitejä ammatillises- sa kehittymisessä, edistää äitien asemaa yhteiskunnassa sekä lisätä perhemyönteisyyttä työelämässä ja yhteiskunnassa. Yhdistyksen toiminnan muotoja ovat esimerkiksi erilai- set työpajat, yritys- ja organisaatiovierailu sekä erilaiset puhujatilaisuudet ja webinaarit.
Yhdistys järjestää myös mingle- tapahtumia, joissa voi tutustua samanhenkisiin äiteihin.
Mingle tapahtumilla tarkoitetaan tilaisuuksia, joissa on mahdollisuus verkostoitumiseen sekä matalan kynnyksen vuorovaikutukseen. Näihin mingle- tapahtumiin osallistumi-
seen ei vaadita yhdistyksen jäsenyyttä. Pääsääntöisesti kaikilla yhdistykseen kuuluvilla äideillä on ylemmän korkeakouluasteen tutkinto. Korkeakoulututkinto ei ole kuitenkaan edellytys yhdistyksen toimintaan osallistumiseen. (Mothers in Business 2020; Paavola 2015.)
MiB pyrkii vaikuttamaan myös yhteiskunnallisesti ja parantamaan äitien asemaa työ- markkinoilla. MiB on luonut oman yhteiskunnallisen vaikuttamisen ohjelman vuosille 2019 – 2023. Ohjelman tavoitteena on yhteiskunta, jossa molemmilla vanhemmilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet käyttää osaamistaan työelämässä, ja jossa työ ja perhearki kuuluvat samaan arkeen. Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, tulee tehdä rohkea ja tasa- arvoa ja joustavuutta tukeva perhevapaauudistus, turvata lapsiperheiden palvelut sekä kehittää työelämää perheystävällisemmäksi. (Mothers in Business 2020.)
MiB:llä on tällä hetkellä käynnissä myös useampi eri projekti kuten MiB Lab koelaba- rotorio uusille projekteille ja ideoille, joilla yhdistyksen aktiivina toimisen edellytyksiä ja jäsenpalvelua voitaisiin parantaa. Mentorointiohjelmalla taas tuetaan vanhempainva- paalta töihin palaavia äitejä esimerkiksi uramuutoksessa, sekä ammatillisen identiteetin vahvistamisessa ja omien vahvuuksien tunnistamisessa. Mib International -hankkeessa taas pyritään edistämään maahanmuuttajataustaisten äitien asemaa työelämässä. Näiden lisäksi MiB:llä on käynnissä koko ajan myös muutama muu projekti. (Mothers in Busi- ness 2020.)
Mothers in Business –yhdistyksessä puhutaan, että aktiivijäsenenä toimiminen ylläpitää äitien ammattitaitoa, lisää aktiivijäsenen osaamista, sekä nostaa työntekijän työmarkki- na-arvoa uusien opittujen ja kehittyneiden taitojen myötä. Aktiivijäsenellä tarkoitetaan niitä yhdistyksen jäseniä, jotka aktiivisesti järjestävät toimintaa, ja pitävät yhdistyksen toimintaa pystyssä. Aktiivijäsenenä toimimisen kautta voi oppia lisää, tai kokonaan uut- ta, kuten esimerkiksi fasilitointitaitoja, organisointikykyä, esiintymistaitoa ja verkostoi- tumistaitoa. Tätä uusien taitojen oppimista yhdistys käyttää hyödyksi rekrytoidessaan yhdistykseen uusia jäseniä. Yhdistyksessä koetaan, että aktiivijäsenenä toimiminen käy monelle äidille lähes työstä ajankäytön ja spesiaalin osaamisen jakamisen johdosta. Pu- heissa tulee esille, että aktiiviuralla yhdistyksessä toimiessa on mahdollista ylläpitää ammattitaitoa ja kouluttaa itseään lisää. Yhdistyksen aktiivijäsenyys mainitaan muun muassa CV:ssä ja LinkedIn- profiileissa, ja äidit avaavat näissä työtehtäviään yhdistyk-
sessä. Yhdistyksessä toimitaan usein aktiivijäseninä sen aikaa, kun äidit ovat perheva- pailla. Töihin paluun jälkeen yleensä siirrytään rivijäseniksi, sillä yleensä äideillä ei ole enää aikaa käytettävissä niin paljoa kuin ennen, ja toiseksi heillä ei ole enää tarvetta aktiivijäsenyydelle ikään kuin työidentiteetin paikkaajaksi. (Paavola 2017.)
3 SUOMALAINEN TYÖELÄMÄ JA ÄITIYS
Suomessa naisten työelämään osallistumisella on pitkä historia, sillä naiset ovat osallis- tuneet työelämään jo agraariyhteiskunnasta lähtien. Naiset ovat työskennelleet kotien ulkopuolella jo ennen toista maailmansotaa ja toisen maailman sodan jälkeisessä jäl- leenrakentamisessa naisten työpanoksella oli merkittävä vaikutus. Kahden tulonsaajan malli onkin ollut Suomessa edustettuna pitkään, sillä niin rakenteellisten, taloudellisten kuin myös ideologisten tekijöiden vuoksi yhden elättäjän malli ei ole noussut koskaan suosioon. (Niemistö 2007, 83 - 84.) Raija Julkunen (1999,89) toteaakin, että Suomessa naisen on yleensä perusteltava kotona oloaan, toisin kuin ansiotyön tekemistä.
Suomessa naisilla on korkea työllisyysaste. Syyskuussa 2018 naisten työllisyysaste oli 69,1% (Tilastokeskus 2018). Korkeaan naisten työllisyysasteeseen vaikuttaneita tekijöi- tä ovat olleet muun muassa lasten päivähoitojärjestelmä, perhevapaajärjestelmä, ilmai- nen kouluruokailu, sekä koululaisten iltapäivähoitojärjestelmä. Asenneilmapiiri on suomessa myös hyvin myönteinen naisten työssäkäyntiä kohtaan, ja naisten työssäkäyn- tiä pidetään Suomessa itsestäänselvyytenä jota ei kyseenalaisteta. (Salmi & Närvi 2009.
70.)
3.1 Sukupuolittunut työelämä
Suomessa työmarkkinat ovat segregoituneet eli eriytyneet miesten ja naisten ammattei- hin jyrkästi. Työmarkkinoiden segregaatio on myöskin yksi suuremmista tasa-arvo- ongelmista sukupuolten välillä. Työelämän eriytyminen selittää myös osan naisten ja miesten välisestä palkkakuilusta. Vaikka naisten koulutustaso on viime vuosina noussut, se ei ole kuitenkaan vaikuttanut naisten sijoittumiseen työmarkkinoille ja pienentänyt sukupuolten välistä palkkaeroa toivotusti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 9-10.) Segregaatio voi olla sekä horisontaalista että vertikaalista. Horisontaalisella eli vaaka- suoralla segregaatiolla tarkoitetaan sitä, että koulutusalat ovat jakautuneet jyrkästi suku- puolien mukaan. Terveys- ja sosiaalialalla, opettajankoulutuksessa, humanistisella ja taidealalla, sekä palvelu- ja kaupallisella alalla ja yhteiskuntatieteissä opiskelijoista enemmistö on naisia. Miehillä on taas selkeä enemmistö tekniikan, sekä maa- ja metsä- talouden aloilla. Vertikaalisella eli pystysuoralla segregaatiolla tarkoitetaan taas koulu- asteiden sisällä tapahtuvaa segregaatiota, eli sitä että samasta koulutuksesta miehet ja naiset siirtyvät eri tehtäviin, ja miehet etenevät urallaan tyypillisesti nopeammin. (Ter- veyden ja hyvinvoinninlaitos 2018.).
Työmarkkinoiden voimakas segregaatio kaventaa myös naisten ja miesten valintamah- dollisuuksia sekä ylläpitää sukupuolistereotypioita. Sukupuolien välistä eroa koulutus- valinnoissa voidaan selittää käsityksellä siitä millaisissa ammateissa miesten ja naisten tulisi työskennellä. Naisten ja miesten väliseen urakehitykseen vaikuttaa muun muassa miten perheen sisäinen työnjako on järjestetty, epätasaisesti jakautuvat perhevapaat ja yleisesti sukupuolittuneet käsitykset siitä, millaiset ovat naisten ja miesten kyvyt ja roo- lit työmarkkinoilla. Eri tutkimukset ovat osoittaneet, että jos segregaatiota halutaan pur- kaa, tulee sukupuolelle epätyypillisten valintojen tekemistä tukea. Lisäksi perhevapai- den ja perheen sisäisten töiden tulisi jakautua tasaisemmin molempien vanhempien kes- ken. (Kauhanen & Riukula 2019, 80-81.)
3.2 Suomalainen perhepolitiikka
Suomessa on panostettu voimakkaasti perhepolitiikkaan toisen maailmansodan jälkeen, jotta väestön syntyvyyttä saataisiin nostettua (Niemistö 2007, 81, 83 -84). Vuonna 1948 otettiin käyttöön ensimmäinen perhepoliittinen tuki, lapsilisä. Perhepolitiikka jäi kui- tenkin taka-alalle pariksi vuosikymmeneksi, kunnes taas 70- luvulla sitä aloitettiin ke- hittämään uudestaan, tavoitteena naisten suurempi osallistuminen työelämään. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 4-5.) Syntyvyys on suomessa kuitenkin lähtenyt laskuun suurten ikäluokkien syntymisen jälkeen, vaikka perhepolitiikkaa on jatkuvasti kehitetty ja erilaisia tukimuotoja tullut lisää. Perheiden saamien tukien taso on kuitenkin laskenut voimakkaasti 1990- luvulta lähtien suhteellisten korotusten puuttumisen vuoksi. Suo- messa perhevapaiden pituudet ovat suhteellisen pitkiä, ja vanhempainvapaiden aikaiset palkkoihin suhteutetut tuet ovat kohtuullisen korkeita. Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalainen perhepolitiikka on melko kattavaa ja suomea voidaankin pitää kansainväli- sen tasa-arvokehityksen uranuurtajana. Työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta tasa-arvo- ja perhepolitiikalla sekä työelämällä ja yritysmaailmalla on suuri vaikutus.
(Niemistö 2007, 81, 83-84.)
Vaikka Suomessa naisilla on korkea työllisyysaste, siitä huolimatta Suomessa on myös suuri määrä naisia, jotka hoitavat kotona alle kolmevuotiaita lapsia. Suomi onkin jakau- tunut voimakkaasti julkisen päivähoidon ja pienten lasten kotihoidon välille. Vuonna 1985 käyttöönotetulla alle kolmevuotiaiden lasten kotihoidontuella, kuin myös 1990- luvun laman seurauksena, naisten työllisyysaste on laskenut 1990- luvun alussa. Koti- hoidontuen suosio kuitenkin laski, kun julkiseen päivähoitoon suunnattiin lisää resursse- ja, ja subjektiivista päivähoito- oikeutta laajennettiin, joka lisäsi julkisen päivähoidon suosiota. 1990- luvun laman seurauksena kotihoidontukea myös leikattiin rajusti. (Nie- mistö 2007, 85 - 86.)
Naisten korkea työllisyydenaste viestii siitä, että tämänhetkinen perhevapaajärjestelmä toimii hyvin. Toisaalta, tällä hetkellä äidit käyttävät suurimman osan vanhempainva- paasta sekä hoitovapaasta ja kotihoidontukikaudesta, jotka ovat jaettavissa yhdessä per- heen toisen vanhemman kanssa. (Elinkeinoelämän Keskusliitto 2013.) Perheille tarjot- tavasta kotihoidontuesta voi muodostua naiselle myös ansa. Pitkät perhevapaat voivat heikommin työelämään kiinnittyneille naisille merkitä entistä vaikeampaa uudelleen
työllistymistä. Pitkällä perhevapaalla voi olla myös ”signaalivaikutus” joka tarkoittaa sitä, että työnantajat voivat sen tulkita olevan vähäistä kunnianhimoa työtä kohtaan.
Useat tutkimukset myös todistavat, että katkokset työurassa heikentävät naisten urakehi- tystä. Lisäksi kotihoidontuen on katsottu lisäävän lapsiperheiden köyhyysriskiä sekä vakiinnuttavan sukupuolten välistä epätasa-arvoa niin työmarkkinoilla, kuin toimeentu- lossa. (Peutere, Haataja, Vahtera, Kivimäki, Pentti & Virtanen 2014, 291- 292.) Tämän vuoksi julkiseen keskusteluun on noussut mahdollisuudet lisätä osa-aikatyön tarjontaa sekä mahdollisuudet joustavoittaa perhevapaita. (Elinkeinoelämän Keskusliitto 2013).
Julkisessa keskustelussa on noussut esiin oletus, että pitkät perhevapaat heikentävät naisten mahdollisuuksia työelämässä. On oletettu, että pitkien perhevapaiden aikana työntekijän ammattitaito heikkenee ja työ ja työtehtävät muuttuvat niin paljon, että työ- hön on vaikea pitkän tauon jälkeen palata. Lisäksi ajatellaan, että työntekijän tuntuma muutoksiin, joita työorganisaatiossa on ollut, heikkenee tai häviää kokonaan. Kaikista näistä syistä yhdessä tai erikseen, on arveltu heikentävän perhevapaiden pitäjien etene- mismahdollisuuksia työelämässä. (Salmi ym. 2009, 70.) Muun muassa Jenni Kello- kummun (2006, 63 – 65) tutkimuksessa todettiin, että äitien ja lapsettomien naisten vuosipalkassa on noin 10 prosentin suuruinen ero, jonka syynä voi olla esimerkiksi äi- tien tekemät vähemmät työtunnit ja urakatkojen aiheuttama taitojen ruostuminen. Yh- deksi syyksi äitien alhaisempiin palkkoihin verrattuna lapsettomiin on esitetty työnanta- jien suorittama syrjintä, sillä äitien käyttäessä suurimman osan perhevapaista, tulee vanhempainvapaista aiheutuvat kustannukset pääasiassa äitien työnantajien maksetta- vaksi. Joissakin tapauksissa osa näistä kustannuksista saatetaan siirtää työntekijän har- teille pienemmän palkan muodossa. Tällöin voidaan puhua palkkadiskriminaatiosta, eli äidille maksetaan hänen todellista tuottavuuttaan pienempää palkkaa. Äidit voivat koh- data työelämässä myös uradiskriminaatiota, jolla tarkoitetaan yrityksen sisäisillä työ- markkinoilla etenemisen haasteellisuutta verrattuna lapsettomaan työntekijään. Napari (2010, 160, 178) toteaa, että myös äitien vähäisempi inhimilliseen pääomaan, kuten esimerkiksi koulutukseen ja työkokemukseen sijoittaminen voi olla yksi tekijä palkka- erojen taustalla.
Naisten ja miesten työn ja perheen yhteensovittamiseen vaikuttaa keskeisesti myös koti- töiden jakautuminen puolisoiden kesken. Lainsäädännöllä voidaan edistää sukupuolien välistä tasa-arvoa, mutta sillä ei voida vaikuttaa perheen sisäisiin ratkaisuihin. Asen-
neilmaston muokkaaminen on tähän tehokkainta vaikuttamista. Perheille tulisi myös tarjota erilaisia mahdollisuuksia perhevelvoitteiden tasaisempaan jakamiseen. (Elinkei- noelämän Keskusliitto 2013.) 60 prosenttia isistä on ollut vuonna 2004 sitä mieltä, että heidän tulisi tehdä yhtä paljon kotitöitä kuin naisten. Isien käyttäytyminen ei ole kuiten- kaan näyttänyt vastaavan julkituotuja asenteita. Tutkimukset osoittavat, että lasten syn- nyttyä perheissä aletaan noudattamaan perinteisiä sukupuolirooleja, jolloin kotityöt siir- tyvät pääasiassa äidin vastuulle lasten synnyttyä. Asiantuntijoiden mukaan äidit puolus- tavat kotona ”reviiriään” ja heidän tulisi luottaa enemmän isien taitoon huolehtia per- heestä. (Moisio 2010, 190-191.)
Muutokset sosiaalipolitiikassa, kuin myös korkea työttömyys ja lamavuodet ovat johta- neet suomessa kohti perhekeskeisempää hyvinvointimallia. Kun julkinen sektori on lei- kannut perheille suunnattuja tukia ja palveluita, perheiden oma vastuu perheenjäsenistä on kasvanut. Naiset myös tekevät elämässään entistä enemmän perhekeskeisempiä rat- kaisuja. Myös globalisaatiosta ja kilpailun kiristymisestä johtuva työkulttuurin muutos on voinut vaikuttaa perhekeskeisyyden lisääntymiseen. Tietoisesti perheen hyväksi teh- tyjä urasuunnitelmien muutoksia voidaan nähdä olevan niin äitien, kuin myös isien kes- kuudessa. Tämä voi olla osa myös laajempaa hiljaista perhearvojen nousua. Yksilöt ovat ruvenneet tekemään ratkaisuja, jotka eivät enää vastaa vallitsevaa yhteiskunnallista
”normia”. (Niemistö 2007, 86 - 87.)
Viime vuosikymmenten aikana eurooppalaisten naisten tilanne on muuttunut suuresti.
Naisten osa-aika- ja kokopäivätyö on lisääntynyt ylemmän asteen koulutuksen yleisty- essä, ja samoin työn kulttuuri on muuttunut intensiivisemmäksi. Sillä, että naiset ovat tulleet mukaan työelämään, on suuri vaikutus globaalissa yhteiskunnallisessa kehityk- sessä. Kehitys ei kuitenkaan aina ole ollut pelkästään myönteistä. Niin yksilö- kuin yh- teiskunnallisella tasolla voidaan havaita kielteisiä vaikutuksia. Perheen ja työn yhdistä- misen haasteet sekä niihin liittyvät ihmissuhteiden stressitilat sekä ajankäyttö- ja hyvin- vointikysymykset nousevat esiin yksilötasolla. Huoli syntyvyyden alenemisesta taas nousee esiin yhteiskunnallisena koko Eurooppaa koskevana huolena. (Niemistö 2007, 81.) Tilastokeskuksen vuonna 2016 julkaistussa katsauksessa todettiin, että syntyvyys on laskenut suomessa viidettä vuotta peräkkäin. Vuonna 2015 syntyvyyden määrä oli 1,65 lasta naisten kohden väestön uusiutumistason ollessa 2,1 lasta naista kohden. Mää- rä on tosin ollut alle väestön uusiutumistason vuodesta 1969 lähtien. Vuonna 2015 nai-
nen oli ensimmäisen kerran äidiksi tullessaan keskimäärin 28,8 vuoden ikäinen. (Tilas- tokeskus 2016.) Väestöliiton vuoden 2015 perhebarometrissä todetaan, että suomalaiset lykkäävät lasten hankintaa muun muassa yhteiskunnan perheille suunnattujen tukien riittämättömyyden, lastenhoidon järjestämisen hankaluuden sekä työn ja perheen yh- teensovittamisen haasteiden vuoksi. Lisäksi varsinkin korkeasti koulutettuja naisia huo- letti perhevapaan aiheuttama katkos työelämässä, joka voi vaarantaa ammatillisen- ja urakehityksen. Barometrissä selvisi, että esimerkiksi erilaisten työaikajoustojen ja osa- aikatyön sekä perheille suunnattujen tukien kehittämisellä olisi vastaajien mukaan myönteinen vaikutus lastenhankinnan nopeuttamiseen. (Miettinen 2015, 91 - 93.)
3.3 Kohti perhevapaauudistusta
Yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa on jo suhteellisen pitkään keskusteltu perheva- paauudistuksesta. Perhevapaauudistuksen tavoitteena on lisätä isien pitämää osuutta vanhempainvapaasta sekä parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla. Lähivuosina tavoit- teeksi on muodostunut myös vapaiden käytön joustavuuden kehittäminen, tasoittaa per- hevapaista aiheutuvia kustannuksia nais- ja miesvaltaisten alojen työnantajien kesken sekä kehittää osa-aikaisia vapaaratkaisuja. Nykyinen perhevapaajärjestelmä ei myös- kään ota huomioon perheiden moninaisuutta, eli sitä että perhe voi muodostua myös muustakin kuin kahta eri sukupuolta olevasta ja samassa taloudessa asuvasta vanhem- masta ja vanhempien biologisista lapsista. Perheiden ollessa monimuotoisia on perheillä myös erilaisia tarpeita ja erilaisia tilanteita, joita nykyinen perhevapaamalli ei ota huo- mioon. (Salmi & Närvi 2017, 25.)
Varsinkin talouskriisin aikoihin, 2010- luvulla perhevapaakeskustelu on ollut runsasta.
Keskustelussa on ollut esillä erityisesti kotihoidontuen ja naisten työllisyysasteen suhde.
25-34 vuotiaiden naisten ja kotihoidontuen suhdetta vertaillessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että moni ikäryhmään kuuluva nainen on edelleen opiskelija, ja ensimmäisen lapsen saavien naisten keski-ikä on noin 29 vuotta, jolloin suuri osa ikäryhmässä olevis- ta naisista on toistaiseksi lapsettomia. Tähän ikäryhmään kuuluvat naiset ovat usein
myös korkeakoulutettuja, jolloin heidän siirtymisensä työmarkkinoille tapahtuu miehiä myöhemmin. Kotihoidontuki mahdollistaa myös sen, että vanhempi voi hoitaa lasta kotona. Sen vuoksi kotihoidontuesta ei voida keskustella vain työvoiman saatavuuden näkökulmasta ja kannustimesta vanhemman siirtymiseksi työelämään. Kyseessä on per- heiden arvovalinta, joka on myöskin yksi suomalaisen perhepolitiikan kiistakysymys.
Huomioon tulee ottaa myös muut perhepolitiikkaan liittyvät kysymykset kuten päivä- hoidon laatu, saatavuus ja hinta sekä avoimien työpaikkojen määrä. Perhepolitiikkaa tulisi kehittää kokonaisuutena, jos vanhempia, erityisesti äitejä halutaan saada työelä- mään. Silloin ei ole viisasta heikentää päivähoidon laatua rajoittamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta tai leikkaamalla koulutusresursseja. (Salmi 2017, 229 – 234) Vuonna 2016 perhevapaakeskustelu laajentui kotihoidontuesta myös vanhempainvapai- siin, vaikka Sipilän hallitusohjelmassa ja tasa-arvo-ohjelmassa ei perhevapaita mainittu- kaan. Perhevapaauudistuksen sijaan hallitus toteutti vuonna 2016 subjektiivisen var- haiskasvatus- ja päivähoito-oikeuden rajoittamisen 20 tuntiin, ja lasten lukumäärän nos- ton seitsemästä lapsesta kahdeksaan lapseen yli kolmevuotiaiden lasten päivähoitoryh- missä. Päätökset subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta ja ryhmäkoon kas- vattamisesta saivat paljon kritiikkiä niin vanhempien työssäkäyntimahdollisuuksien, että lasten varhaiskasvatusoikeuden näkökulmista. Moni toimija esittelikin tuolloin oman perhevapaamallinsa ja toimet perhevapaiden kehittämiseksi vuonna 2016. (Salmi &
Närvi 2017, 31.) Sipilän hallitus asetti kuitenkin vuoden 2018 budjettiesityksen yhtey- dessä tavoitteekseen toteuttaa perhevapaauudistuksen. Hallitus kuitenkin luopui uudis- tuksesta, sillä sitä ei voitu toteuttaa kustannusneutraalisti ja hallituspuolueet eivät pääs- seet yhteisymmärrykseen siitä, kuinka uudistus tulisi toteuttaa. (Elomäki, Mustosmäki
& Koskinen -Sandberg 2020, 46-47.) Useampi toimija onkin painottanut, että hallitus- kaudella 2019-2023 perhevapaauudistus tulisi viimeinkin toteuttaa (Rantahalvari 2019).
Lokakuussa 2019 Antti Rinteen hallitus palautti subjektiivisen päivähoito- oikeuden kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen jokaiselle lapselle riippumatta siitä, onko hänen vanhempansa tai huoltajansa työssä koko- tai osa-aikaisesti, työttömänä tai ovatko he yrittäjiä tai opiskelijoita. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019.) Myöhemmin helmikuus- sa 2020 Sanna Marinin hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Aino- Kaisa Pekonen esitteli uuden mallin perhevapaiden uudistamiseksi, joka tulisi voimaan aikaisintaan vuonna 2021. Esitetyssä perhevapaamallissa perheen päivärahapäivien määrä kasvaisi
14 kuukauteen aiemmasta 12,7 kuukaudesta. Uudistus helpottaisi vanhemmuuden ja- kamista ja parantaisi perheiden toimeentuloa. Uudistuksen mukana myös kielenkäyttö muuttuisi sukupuolineutraaliksi ja kaikenlaisille perheille sopivaksi, sillä uudistuksessa tultaisiin luopumaan sukupuoleen sidotuista päivärahoista. Uudessa mallissa molemmat vanhemmat saisivat yhtä paljon päivärahapäiviä ja yhtäläisen joustavuuden niiden käy- tössä esimerkiksi jaksottamalla vanhempainvapaita useammassa pätkässä. (Valtioneu- vosto 2020.)
3.4 Ura
Yehuda Baruch (2004) määrittelee työuran olevan yksi ihmisen elämän pääkäsitteitä, sillä siihen sisältyy ihmisen työ, erilaisia haasteita, mahdollisuuksia kehittää itseään ja se tuo myös elannon. Työn avulla ihminen myös rakentaa identiteettiään ja työ tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden luovuuteen, tuo haasteita elämään sekä tuo ihmiselle statusta ja sosiaalisia suhteita. Pekka Ruohotie (1999, 205.) taas kuvailee uran olevan sen perin- teisimmässä ja laajimmassa käsityksessä sarja työkokemuksia, joita ihmiselle työuransa aikana kertyy. Se on perinteisesti rajautunut organisaation, työtehtäviin ja työntekijän asemaan työelämässä. Uraan liittyvät kehittymisalueet ja ongelmakohdat on voitu perin- teisessä urakehitysmallissa ennustaa esimerkiksi työntekijän iän tai aseman perusteella.
Nykyään ne eivät kuitenkaan enää riitä ennustajiksi, sillä tärkeäksi on noussut se, kuin- ka hyvin työntekijä itse tunnistaa persoonallisuuden piirteensä, arvonsa, asenteet oppi- miseen sekä taidon toimia yhteisöissä, sekä kuinka työntekijä pystyy hyödyntämään tietoa vaihtelevissa työympäristöissä, työtehtävissä sekä työyhteisöissä. Työuraa eivät siis enää määrittele toisiaan seuraavat tehtävät organisaatioiden sisällä, vaan ne ovat perinteisistä uraperiaatteista riippumattomia.
Nykypäivän työlle on ominaista epävakaisuus, määräaikaiset työsuhteet ja runsaat siir- tymät, jotka vaikuttavat myös siihen millaisena työ ja urat näyttäytyvät. Aiemmista pe- rinteisistä hierarkkisista ja byrokraattisista urista on siirrytty enemmän yksilöllisiin ja joustavimpiin uramuotoihin. Voidaan puhua proteaanisista, eli monimuotoisista urista,
joissa etusijalla on yksilölliset valinnat ja merkityksenanto. (Komulainen & Sinisalo 2006, 149-159.) Työelämässä tarvitaan nykypäivänä työntekijöitä, joilla on halua, ky- kyä sekä tahtoa jatkuvaan uuden oppimiseen, ja monimuotoisella uralla tarkoitetaan juuri tällaista, jatkuvalle oppimiselle perustuvaa ammatillista kehittymistä. Ura näh- däänkin nykyään osaamisen ja asiantuntemuksen kasvuna sekä vuorovaikutusverkoston kehittymisenä. Se syntyy erilaisten kokemusten kautta ja sille ominaista on jatkuva osaamisen kehittäminen ja monipuolistuminen sekä sosiaalinen kanssakäynti ja vuoro- vaikutusverkostot. Toisin kuin perinteisissä urissa, monimuotoiset urat eivät rajoitu tiet- tyyn organisaatioon tai esimerkiksi teollisuuden alaan. Mahdollisten ihmisten uramuu- tosten taustalla voi olla halu oppia uutta sekä tietojen soveltaminen tai uuden kokeilemi- sen mahdottomuus työpaikalla, toisin kuin raha tai korkea status. (Ruohotie 2005, 201- 203.)
Monimuotoisille urille keskeistä on yksilön oma vastuu uransa kehittämisestä. Ajatte- lemme kuitenkin, että tiedonluomisen toiminnot syntyvät yhteisten tavoitteiden ja vuo- rovaikutuksen tuloksena. Tällöin ura onkin tulos erilaisten verkostojen ja ihmissuhtei- den toiminnasta, niiden muutoksista sekä oppimisesta. Voidaan puhua vuorovaikutuk- seen perustuvasta urakehityksestä. Vuorovaikutukseen perustuvalle urakehitykselle on tärkeää, että yksilöllä on ihmissuhteita, joissa on keskinäinen riippuvuus ja vastavuoroi- suus. Lisäksi yksilöllä tulee olla valmiudet pitää ihmissuhteita oman oppimisen ja kehit- tymisen lähteinä. Yksilöllä tulee olla myös ihmissuhdetaitoja kuten, empatiaa, oman itsensä altistaminen ja hallinta, kuuntelu ja taito hyötyä palautteesta, jotka ovat varsin- kin yksilön oppimisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia. Lisäksi tulee huomioida, että myös työelämän ulkopuolinen elämä vaikuttaa vuorovaikutukseen perustuvaan uraan, sillä myös vapaa-ajallakin yksilö tarvitsee mahdollisuuksia kehittää itseään. (Ruohotie 2005, 208-209.)
Monimuotoiselle urakehitykselle tärkeitä edellytyksiä ovat joustavuus ja sopeutumisky- ky, joiden avulla yksilö omaksuu uusia työtehtäviä, luo ihmissuhteita sekä ottaa haltuun eri roolit ja vastuut, jotka mukauttaa osaksi omaa identiteettiään. Myös elämänhallin- taan liittyvät taidot korostuvat puhuttaessa monimuotoisista urista. Lisäksi yksilö joutuu peilaamaan omaa minäänsä ja identiteettiään, ylittämään rajoja sekä kyseenalaistamaan ja tekemään uudelleen järjestelyä. Yksilö voi joutua tekemään tätä työtä myös työajan ulkopuolella. Kun monimuotoinen ura on vuorovaikutussuhteisiin perustuva, synnyttää
se myös uusia mahdollisuuksia, verkostoja, suhteita ja virikkeitä, joista yksilö pystyy hyötymään monipuolisesti. (Ruohotie 2005, 214-216.)
3.4.1 Naisten urien erityispiirteitä
Monet työelämän rakenteet ja organisaatiokulttuurit perustuvat yhä edelleen ideaan pe- rinteisestä uramallista, jossa työntekijä sitoutuu vahvasti työhön eikä anna työn ulko- puolisten velvollisuuksien vaikuttaa työn suorittamiseen. Perinteiselle uramallille kun on tyypillistä jatkuva keskeytymätön kokopäivätyö, pitkäaikainen työsuhde sekä objek- tiiviset menestyksen mittarit kuten palkkataso sekä ylennykset. Tämä perinteinen ura- malli ei kuitenkaan istu sellaisenaan monen naisen elämään. Vaikka nykyisin puolet työvoimasta on naisia, silti työhön liittymättömät velvollisuudet, kuten kodinhoito sekä lapsista huolehtiminen, on edelleen pääasiassa naisten vastuulla. Työhön liittymättö- mien vastuiden määrä on naisilla suuri ja sen vuoksi heidän on vaikea täyttää perintei- sen uramallin ideaalin työntekijän vaatimukset. Kun työstä on tulossa koko ajan vaati- vampaa, ja työlle ominaista on pitkät työtunnit, tulee naisille yhä haastavammaksi täyt- tää niin työhön kuin myös muuhun elämään liittyvät vaatimukset. Kun naiset punnitse- vat perinteisen uran kustannuksia ja hyötyjä, useat naiset, erityisesti äidit päättävät, että uralla ylemmälle tasolle nousemisen hinta on liian kova. Sen vuoksi he haluavat valita sellaisen uran, jossa he voivat menestyä omilla ehdoillaan ja löytää tasapainon työn ja muun elämän välillä. Tämän vuoksi organisaatioiden huipulla on vain vähän naisia, sillä naiset eivät halua seurata perinteisen uramallin sääntöjä. Vaikka naiset haluavat työs- kennellä, he eivät halua työskennellä samalla tavalla kuin on yleensä työskenneltävä huipulle päästäkseen. (Cabrera 2008, 187-187.)
On tutkittu, että lasten tekemisen lykkäämisen sekä perheen koon rajoittaminen vaikut- tavat positiivisesti naisten urakehitykseen sekä palkkaukseen. Naiset, jotka lykkäävät lasten saamista sekä naiset, joilla on vähemmän lapsia panostavat enemmän inhimilli- seen pääomaan kuten koulutukseen sekä työkokemukseen kuin naiset, jotka saavat lap- sia aiemmin tai joilla on enemmän lapsia. Naiset, jotka saavat lapsia aiemmin käyttävät todennäköisesti vähemmän aikaa uran suunnitteluun ja koulutukseen, ja tämä myös vai-
kuttaa heidän palkkatasoonsa. Aiemmin lapsia saavat naiset myös todennäköisemmin keskeyttävät uransa sen kriittisissä uranrakennusvaiheissa, jolla voi olla pitkäkestoinen vaikutus työntekijän palkkaukseen sekä ylennyksiin, sillä perinteisessä urakehitysmal- lissa ensimmäiset työvuodet ovat uralla etenemisen kannalta tärkeitä. Uran nopea liik- keelle pääsy on signaali yksilön potentiaalista, kun taas hidas uran alku voi rajoittaa yksilön uramahdollisuuksia. Perinteiselle uralle on myös tyypillistä, että organisaatiot ovat valmiita panostamaan niihin työntekijöihin, joilta he odottavat saavansa eniten ta- kaisin tuottoa. Perinteisessä mallissa uralle omistautuminen, pitkät työpäivät, pitkään jatkunut yhtäjaksoinen työnteko opintojen jälkeen sekä halu laittaa työntekeminen muun edelle antaa organisaatioille viestiä, että työntekijä on panostuksen arvoinen. Lapsen saaminen ja lyhyemmän työajan tekeminen voi muodostaa urariskin, sillä se viestii or- ganisaatiolle vähäisestä työorientaatiosta tai sitoutumisesta organisaatioon. Tämän vuoksi työnantajat eivät ole valmiita panostamaan niin paljon äitien, tai epätavallista urapolkua tekevien työntekijöiden koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen, sillä he ennustavat, että tehdyt panostukset eivät todennäköisesti maksa itseään takaisin. Vähäi- set investoinnit yksilön uraan kytkeytyvät kielteisesti yksilön objektiiviseen ja subjek- tiiviseen uramenestykseen. Myös tehtäessä perheen sisäisiä suuria päätöksiä, kuten muuttaminen, työpaikan vaihtaminen, lasten saaminen ja lasten hoidon vastuun jakami- nen, laittavat perheet usein toisen vanhemman uran etusijalle, joka on useimmiten mie- hen ura. Vanhempi, joka on perheen päätöksenteossa etusijalla saavuttaa usein parem- man ammatillisen menestyksen, saa enemmän uramahdollisuuksia sekä tuntee olevansa menestyneempi, kuin se vanhempi, jonka ura ei ole etusijalla. (Valcour & Ladge 2008.) Kuten todettu, naisilla on miehiä todennäköisemmin urakatkoja ja organisaatiovaihdok- sia ja he tekevät miehiä vähemmän työtunteja. Onkin ajateltu, että nämä vaikuttavat negatiivisesti naisten urakehitykseen. Proteaaniset eli monimuotoiset urat antavat naisil- le kuitenkin mahdollisuuden seurata ei- normatiivisia urapolkuja tuntematta epäonnis- tumista, vaikka he voivatkin kärsiä tulomenetyksistä tai erilaisista rajoituksista uralla etenemisessä. Onkin huomattu, että naisten urapolun monimuotoisuuden hyväksymisel- lä ei ole kielteistä vaikutusta naisten tuntemaan tyytyväisyyteen uraa kohtaan. (Valcour
& Ladge 2008.) Cabrera (2008, 188-189) toteaakin, että naiset hylkäävät perinteisen uran mallin, joka on usein toimimaton heidän elämässään, ja asettavat sen sijaan omat ehdot työnteolle. Monimuotoisissa urissa yksilöt ovat itseohjautuvia oman uransa suh-
teen ja sen vuoksi naiset voivat luoda itselleen useamman urasyklin, jotka auttavat heitä perhevastuiden hoitamisessa ja joiden kautta he tyydyttävät omia henkilökohtaisia tar- peita sekä saavuttavat henkilökohtaista menestystä. Naiset myös määrittelevät menetyk- sen eri tavoin kuin miehet, sillä he määrittelevät menestyksen olevan enemmän subjek- tiivisia kokemuksia, kuin objektiivisia tuloksia. Monimuotoisissa urissa menestys perus- tuu juuri yksilön omien arvojen täyttymiseen ja niissä henkilökohtainen tyytyväisyys tai perheen onnellisuus on arvotettu korkeammalle kuin esimerkiksi rahalliset palkkiot, tai suoraviivainen uralla eteneminen, joiden mukaan taas perinteisessä uramallissa menes- tys usein arvioidaan. Naisten on myös todettu käyttävän enemmän lyhyemmän aikavälin uratavoitteita kuin miehet. Pitkän aikavälin uratavoitteiden nähdään kuuluvan perintei- sen uran malliin, mutta naisten käyttämät lyhyemmän aikavälin urastrategiat sopivat parhaiten naisten muuttuviin olosuhteisiin. Lyhyen aikavälin uratavoitteet ovat osa mo- nimuotoista uraa ja onkin todettu, että naiset ovat saavuttaneet myönteisiä tuloksia mo- nimuotoisilla urilla, ja he pystyvät myös yhdistämään työn ja perhe-elämän paremmin.
Monimuotoisia uria tutkittaessa on huomattu, että monimuotoista uraa noudattavilla naisilla on todennäköisemmin perhe, kun taas perinteistä uramallia noudattavat naiset olivat perheettömiä. Monimuotoista uraa noudattaneet naiset myös saavuttivat nope- ammin ylemmän johdon tehtävät kuin perinteistä uraa noudattavat naiset. (Cabrera 2008, 189.)
3.4.2 Verkostojen merkitys urakehityksessä
Barthauer & Kauffeld (2018, 50.) toteavat, että ammatilliset verkostot ovat uran kannal- ta tärkeää sosiaalista pääomaa. Field (2003, 1-2.) kuvailee sosiaalisen pääoman olevan ihmisten verkostoitumista toisten ihmisten kanssa, jotka jakavat samansuuntaiset arvot.
Tämä voidaan nähdä pääomana, jota voidaan hyödyntää monessa erilaisessa tilanteessa.
On yleistä, että mitä enemmän ihminen tuntee toisia ihmisiä, joilla on yhteinen näke- mys, sitä enemmän ihmisellä on sosiaalista pääomaa. Kun verkostoituu ihmisten kanssa ja pitää näitä verkostoja yllä, voidaan saavuttaa asioita, joihin ei itse pysty, tai joiden saavuttamiseen tarvittaisiin muuten paljon työtä.
Sosiaalinen pääoma on voi koostua suhteista kollegoihin tai muihin organisaatioihin ja niiden kautta voi saada asianmukaista ja oikea-aikaista tietoa, jota tarvitaan työtehtävien suorittamiseen ja työelämässä etenemiseen. Verkostot voidaan jakaa vahvoihin ja hiek- koihin verkostoihin, jotka tuottavat erilaisia hyötyjä yksilölle. Vahvoilla verkostoilla tarkoitetaan työntekijän lähipiiriä, joiden kautta työntekijä saa muun muassa sosio- emotionaalista tukea suurissa päätöksissä, kuten esimerkiksi työpaikan vaihtamisessa.
Verkostot voivat olla kuitenkin myös heikkoja, joilla tarkoitetaan ammatillisissa yh- teyksissä syntyviä verkostoja. Nämä heikot verkostot luovat pääsyn tietoihin, joita ihmi- set jakavat lähipiirinsä ulkopuolella. Heikkojen verkostojen ylläpitäminen ei vie niin paljoa työntekijän voimavaroja, kuin vahvojen verkostojen ylläpitäminen, ja ne mahdol- listavat nopean pääsyn uuteen tietoon. Laajat ja hyvin hajaantuneet ammatilliset verkos- tot lisäävät työntekijän persoonan ja työn näkyvyyttä, kuin myös mahdollistavat nopean tiedonsaannin sekä lisäävät aineellisten ja taloudellisten resurssien saatavuutta. (Bart- hauer & Kauffeld 2018, 52.)
Viimeisten vuosikymmenten aikana erilaiset sosiaalisen median alustat ovat tulleet laa- jasti ihmisten käyttöön ja ne tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia yksilöiden väliseen vuo- rovaikutukseen sekä verkostoitumiseen. Esimerkiksi Facebook ja Instagram mahdollis- tavat niin yksilöille, kuin myös organisaatioille mahdollisuuksia yhteydenpitoon ympä- röivään maailmaan. Twitter taas osaltaan mahdollistaa keskustelun niiden ihmisten kes- kuudessa, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista. Sen lisäksi, että nämä erilaiset alustat mahdollistavat vuorovaikutuksen ja markkinoinnin, on osa alustoista suunniteltu parantamaan yksilöiden tulevaisuudennäkymiä ja auttamaan työn löytymisessä. Lin- kedIn on esimerkiksi tällainen alusta, jossa yksilöt voivat verkostoitua ammatillisessa tarkoituksessa, tavata uusia asiakkaita sekä luoda tietä tuleville työpaikoille. Vuosien saatossa LinkedInistä on tullut entistä suositumpi ja sen kautta on myös työllistytty.
Nämä erilaiset verkkotyökalut sosiaalisen pääoman kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi tarjoavat erilaisia menetelmiä yhteydenpitoon omien sosiaalisten verkostojen lähellä olevien yksilöiden kanssa. Siinä missä sähköisen viestinnän kuten sähköpostin avulla ihmiset kommunikoivat ja jakavat tietoja keskenään, mahdollistaa sosiaalisen median alustat viestimisen myös laajemmalle piirille, ja niihin liittyville kontakteille. Sähköinen viestintä ja sosiaalinen media tarjoavat myös mahdollisuuden pitää yhteyttä muihin ih- misiin ilman maantieteellisiä rajoituksia. (Maguire 2016).
Tutkimusten mukaan naisten sosiaaliset verkostot verrattuna miehiin ovat pienempiä ja keskittyvät enemmän perhepiiriin. Miehet verkostoituvat naisia enemmän ylemmissä asemissa toimiviin ihmisiin sekä erilaisiin organisaatioihin. Miehet myös käyttävät nai- sia enemmän sosiaalista mediaa verkostoitumiseen, vaikka sosiaalisen median käyttäjis- tä suurempi osa on naisia. Naisilla sosiaalisen median käyttö keskittyy enemmän per- heeseen ja ystäviin sekä kuvien ja uutisten jakamiseen. Naisten verkostoitumista enem- män perhepiiriin selittää osin se, että he ovat pääasiallisesti vastuussa lastenhoidosta.
Sosiaalisen pääoman kehityksen tapaan verkkoyhteistyöalustojen, erityisesti sosiaalisen median on osoitettu vaikuttavan merkittävästi yksilöiden saavuttamaan arvoon. Naisten sosiaalisen median rajoitetumpi käyttö ammatillisen verkostoitumisen kanavana voi rajoittaa heidän arvonsa kasvua. (Maguire 2016.)
4 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET AIHEESTA
Naisten työhön palaamista perhevapaiden jälkeen ja naisten omaehtoista opiskelua on tutkittu niin Suomessa, kuin myös kansainvälisesti. Tässä kappaleessa esittelen ensin Suomessa tehtyä tutkimusta naisten työelämään palaamisesta vanhempainvapaiden jäl- keen, jonka jälkeen siirryn esittelemään tutkimuksia naisten omaehtoisesta opiskelusta niin Suomessa kuin myös laajemmin Euroopassa.
Luotonen (2012, 78, 116-122) on tutkinut syitä, jotka ovat eri aloilla työskentelevien naisten keskuudessa vaikuttaneet työelämään palaamisen lapsen saamisen jälkeen. Tut- kimuksessa mukana olleilla naisilla oli kaikilla valmiina työpaikka, johon palata van- hempainvapailta. Tutkimuksen mukaan suurin osa naisista teki päätöksen työhön pa- laamisen ajankohdasta perheen taloudellisen tilanteen mukaan. He myös kokivat, että heillä on niin halu, kuin velvollisuus osallistua perheen elatukseen. Lisäksi päätökseen vaikuttivat työn imu, kodin imu ja äitien huoli heidän ammattitaitonsa heikkenemisestä kotona lapsen kanssa ollessa. Äidit kuvailivat, että työ tuo heille itsenäisyyttä ja arvoste- tuksi tulemista, myönteisiä itsensä toteuttamisen kokemuksia, ja että työ myös vetää heitä puoleensa perhevapaalla ollessa. Varsinkin korkeakoulutetut naiset korostivat näi- tä työhön liittyviä tekijöitä. Tutkimukseen osallistuneet äidit kokivat myönteisesti työn ja perhe-elämän välisen eron ja sen koettiin tuovan heille voimaa. Toisaalta äidit koki- vat myös, että lapsen hoitaminen kotona on heille merkityksellistä ja nautinnollista.
Tutkimuksen mukaan äidit siis joutuvat punnitsemaan kahden itselle mielekkään vaih- toehdon välillä. Kotona lapsen kanssa olemisen ja ansiotyön välillä.
Tutkimuksessa tutkittiin myös sitä, kuinka äitien työhön paluu oli sujunut ja mitkä teki- jät olivat sitä helpottaneet. Vastaajista suurin osa oli kokenut työhön paluun helpoksi tai vähintäänkin helpoksi. Vain pieni osa naisista koki työhön palaamisen olleen hankalaa tai melko hankalaa. Työhön palaamista helpottaneiksi tekijöiksi vastaajat olivat mainin- neet työn tuttuuden, esimiehen merkityksen, työkaverit sekä työyhteisön. Myös palk- kaus ja helposti järjestynyt lastenhoito oli koettu helpottaviksi tekijöiksi, niin kuin myös joustavuus työaikajärjestelyissä. (Luotonen 2012, 78, 116-122.)
Äitien työhön palaamista on tutkittu myös paikallistasolla. Sihto (2015) on tutkinut Jy- väskylässä asuvien työväen- ja keskiluokkaan kuuluvien äitien työhön palaamista lapsen saamisen jälkeen. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti niihin syihin miksi äidit ovat päättäneet palata takaisin työelämään, työhön palaamisen ajoitukseen sekä siihen kuinka paikalliset työmarkkinat ovat vaikuttaneet päätökseen palata takaisin töihin vanhem- painvapaalta. Tutkimuksen mukaan molempiin ryhmiin kuuluvilla äideillä oli samanlai- nen moraalinen rationaliteetti palkkatyön ja lastenhoitamisen yhdistämisessä. Molem- missa ryhmissä haastatellut äidit korostivat työtä erillisenä roolina äitiydestä ja molem- missa ryhmissä tekijät, jotka motivoivat työn tekemiseen olivat samankaltaisia. Mo- lemmissa ryhmissä äideillä oli vahva motivaatio työn tekemiseen, ja he näkivät itsensä ensisijaisesti työntekijöinä, kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja aloittamaan päivähoidos- sa. Kukaan tutkimuksessa haastatelluista naisista ei nähnyt kotiäidiksi jäämistä mahdol- lisena omalla kohdalla. Haastatellut kuitenkin kohtasivat erilaisia rajoittavia tekijöitä tehdessään päätöstä töihin paluusta. Perheen taloudellinen tilanne oli merkittävä tekijä työväenluokkaan kuuluville äideille pohdittaessa töihin palaamista. Muutama työväen- luokkaan kuuluva äiti kertoi, että he eivät olisi palanneet töihin niin nopeasti jos per- heen taloudellinen tilanne olisi ollut parempi. Joillekin työväenluokkaan kuuluville äi- deille tämä herätti ristiriitaisia tunteita, koska tämä oli ristiriidassa heidän moraalisen rationaalisuuden kanssa. Keskiluokkaan kuuluvista äideistä taas yksikään ei maininnut tutkimuksessa, että perheen taloudellinen tilanne olisi vaikuttanut keskeisesti päätök- seen töihin paluusta, tai sitä ei tuotu esille avoimesti. Useampi keskiluokkaan kuuluva äiti kertoi, että työn saaminen heidän omalta osaamisalaltaan on vaikeaa, joka vaikutti osaltaan päätökseen töihin palaamisesta. Kaiken kaikkiaan erot työhön palaamisen ajan-
kohdassa olivat pieniä molempien ryhmien välillä, työväenluokkaan kuuluvien äitien palatessa töihin hieman aiemmin. Suomessa ei ole tutkittu aiemmin sitä kuinka paikalli- set työmarkkinat vaikuttavat äitien palaamiseen työelämään lapsen saamisen jälkeen ja lisätarvetta tällaiselle tutkimukselle olisi, sillä paikalliset työmarkkinat voivat vaikuttaa äitien päätöksiin. (Sihto 2015, 31- 36.)
Omaehtoista opiskelua eri maissa kuin myös eri sukupuolten välillä on tutkittu aiemmin muun muassa Bell- tutkimuksessa (Benefits of lifelong learning). Tutkimuksessa tutkit- tiin omaehtoisen nonformaalin ei-ammatillisen opiskelun hyötyjä kymmenessä eri Eu- roopan maassa ja tutkimuksessa arviointiin millaisia laajempia hyötyjä omaehtoinen, nonformaali koulutus tuo koulutukseen osallistuville aikuisille. Tutkimuksen mukaan omaehtoinen opiskelu parantaa opiskelijan elämänlaatua monin tavoin ja opiskelijoille tärkeitä tekijöitä ovat muun muassa vuorovaikutus ja tunne ryhmään kuulumisesta. 70- 87% vastaajista koki omaavansa enemmän opiskelumotivaatiota, sosiaalisia verkostoja sekä lisääntynyttä hyvinvointia. 31-42% vastaajista oli taas kokenut opintojen vaikutta- neen myönteisesti työhön ja uraan sekä aktiiviseen kansalaisuuteen liittyvissä tekijöissä.
Tutkimuksessa selvisi myös, että miehet tunnustavat naisia enemmän työhön liittyviä hyötyjä, kun taas naiset perheeseen liittyviä hyötyjä. Matalamman koulutustason omaa- vat henkilöt hyötyivät enemmän omaehtoisesta opiskelusta, ja opiskelumotivaation li- sääntyminen voi näin innostaa myös jatko-opintoihin ja tasoittaa koulutuksellisia eroja.
Tutkimuksen mukaan opiskelun omaehtoisuus näyttää vaikuttavan hyötyjen syntymi- seen ja näin myös lisää ei- ammatillisen koulutuksen merkitystä koulutuspoliittisesti.
Näin ollen erilaiset ei- ammatilliset opinnot tulisi huomioida paremmin koulutusraken- teissa niin kansallisesti kuin myös laajemmin Euroopan tasolla. (Manninen & Meriläi- nen 2015, 84-85, 89, 94-95.)
Laakkonen, Manninen & Kauppila (2015, 7, 13-15) käsittelevät tutkimuksessaan nuor- ten naisten osallistumista omaehtoiseen koulutukseen. Tutkimuksen aineistona oli käy- tetty 14:sta Pohjois- Karjalassa asuvan 25-35 vuoden ikäisen naisen yksilöhaastatteluja.
Tutkimuksen mukaan naisten koulutukseen osallistumista selittää muun muassa se, että opiskelu tuottaa heille itsessään mielihyvää, ja tarkoittaa liikkeellä pysymistä, ja että siihen ei osallistuta pelkän pakon edessä, vaan myös muiden myönteisten hyötyjen ta- kia. Opiskelun katsottiin myös olevan kulttuurillisesti suotavaa ja arvostettua. Korkealle kouluttautuminen koettiin jopa pakottavaksi, sillä varsinkin Suomalaisia naisia ympäröi
pitkälle kouluttautumisen kulttuurinen normi. Kouluttautuminen liittyi oman ammatti- taidon kehittämiseen ja työn mielekkyyden varmistamiseen enemmän kuin nousujohtei- sesti etenevän uran tavoitteluun. Tutkimuksessa naisten aikuisopiskelu näyttäytyi olevan liikkumista elämän erilaisten vastaparien välillä, kuten työn ja opiskelun välillä sekä opiskelevan nuoren ja työtätekevän aikuisten välillä.
Saman suuntaisia tutkimustuloksia on saanut myös Boeren (2011, 333, 338-344) joka on tutkinut sukupuolten eroja nonformaaliin koulutukseen osallistumisessa Belgiassa.
Tutkimuksessa käytetty aineisto oli osa isompaa melkein koko Euroopan laajuista Adult Education Survey (AES)- tutkimusta. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuvat naisia useammin työhön liittyvään nonformaaliin koulutukseen ja heillä on myös enemmän työhön liittyvää motivaatiota nonformaaliin koulutukseen osallistumiseen kuin naisilla.
Naisilla on yleensä päävastuu kodinhoidosta, joka näkyy pienempänä työllisyytenä tie- tointensiivisissä töissä ja näin heillä on myös vähemmän mahdollisuuksia työhön liitty- vään koulutukseen. Naisten kohdalla osallistumista nonformaaliin koulutukseen motivoi enemmän henkilökohtainen mielenkiinto opiskeltavaa asiaa kohtaan, ja he korostivat oppimisessa sellaisia tekijöitä kuten hauskan pitäminen, itsetunnon vahvistaminen ja suhteiden luominen. Nonformaaliin koulutukseen osallistumista esti myös taloudelliset tekijät sillä 15% tutkimuksessa mukana olleista naisista kertoi opintojen olevan liian kalliita. Suurin ero miesten ja naisten välillä oli kuitenkin aikaan ja perheen ja muun elämän yhdistämiseen liittyvät tekijät.
5 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA MENETELMÄLLISET VALINNAT
Mothers in business –yhdistyksen toiminnan tavoitteena on, että yhdistyksessä aktiivi- jäsenenä toimiminen ylläpitää ja lisää aktiivijäsenen ammattitaitoa ja osaamista sekä nostaa työntekijän markkina-arvoa uuden osaamisen myötä. Tämän tutkielman tavoit- teena on tutkia lisääkö Mothers in Business –yhdistyksessä toimiminen aktiivijäsenten osaamista ja millaista taitoja toiminta kehittää. Lisäksi tarkoituksena on tutkia millaisia laajempia hyötyjä toimintaan osallistuminen tuo yhdistyksen aktiivijäsenille. Mothers in Business -yhdistyksessä oli tämän tutkimuksen toteuttamishetkellä noin 80- 100 aktiivi- jäsentä.
Tutkielman tutkimuskysymykset ovat:
1. Millaisia taitoja Mothers in Business -yhdistyksen toimintaan aktiivijäsenenä osallistuessa opitaan?
2. Millaisia muita laajempia hyötyjä toimintaan osallistuminen tuottaa?
5.1 Tutkimuksen lähestymistapa
Tämä tutkielma on toteutettu laadullisin menetelmin. Laadulliselle tutkimukselle on ominaista, että siinä pyritään kuvaamaan ilmiöitä ja tapahtumia, ymmärtämään toimin- taa sekä luomaan teoreettisesti mielekäs tulkinta jollekin ilmiölle. Siksi on tärkeää, että tutkimukseen kerätään tietoa henkilöiltä, joilla on tietoa tai kokemusta tutkittavasta il- miöstä mahdollisimman paljon. (Tuomi & Sarajärvi 2004, 87-88.) Laadullisen mene- telmän käyttöä puoltaa myös se, että tutkimusjoukon ollessa pieni ei tilastollisten yleis- tysten tekeminen olisi mielekästä.
Tämän tutkimuksen taustafilosofiaksi valikoitui fenomenologis-hermeneuttinen lähes- tymistapa. Fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen tavoitteena on yksilön henkilö- kohtaisten oppimisprosessien, kokemusten ja käsityksien ymmärtäminen. Fenomenolo- gia on tutkimusta ilmiöiden olemuksista ja merkityksistä, hermeneutiikkaa voidaan taas kuvailla tulkinnaksi ja teoriaksi. Hermeneutiikka ja fenomenologia ovatkin usein käytet- tyjä kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. (Kakkori & Huttunen 2014, 367-368.) Tökkä- rin (2018, 67- 70) mukaan Fenomenologia ja hermeneutiikka antavat useita mahdolli- suuksia kokemuksen tutkimiseen, mutta ne eivät muodosta yhtenäistä suuntausta. Her- meneuttis- fenomenologisessa tutkimuksessa tutkijan omat kokemukset ja ennakko- oletukset ovat tiedostettuja ja niitä hyödynnetään tutkimuksen tulkinnassa. Tuomi &
Sarajärvi (2004, 35) toteavat, että fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen tavoittee- na on kokemuksen merkityksen käsitteellistäminen, eli tuoda jo tunnettu tieto tiedetyksi.
Tässä tutkimuksessa ennakko-oletuksena on, että MiB:ssä aktiivisesti toimiminen kehit- tää jäsenten osaamista ja tuo laajempia hyötyjä yksilölle. Haasteena fenomenologis- hermeneuttisessa tutkimuksessa on se, että tieto, jota tutkimuksella saavutetaan, koskee yksilöitä. Kokoavia yhteenvetoja voidaan kuitenkin tehdä silloin kun yksilöiden kon- tekstit ovat riittävän samankaltaisia keskenään, esimerkiksi yksilöiden ammatti tai asuinpaikka. (Tökkäri 2018, 70.) Tässä tutkimuksessa kohdehenkilöitä yhdistävät tekijät ovat äitiys sekä aktiivinen toiminta MiB:ssä.
5.2 Aineistonkeruu
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Itä- Suomen yliopiston E- lomakejärjestelmän kautta. Sähköisen kyselylomakkeen käyttöä puolsi muun muassa se, että sen avulla tavoittaa helposti eri puolilla Suomea asuvat MiB:n aktiivijäsenet ja ky- selyyn pystyi vastaamaan joustavasti omaan aikatauluun sopivana ajankohtana. Kysely oli avoinna MiB:n aktiivijäsenille ajalla 1.5. 2018 – 1.7. 2018. Kyselyyn vastaamisaikaa jouduin pidentämään, sillä ensimmäiseen asetettuun määräaikaan mennessä en ollut saanut tarpeeksi vastauksia. Suora verkkolinkki kyselyyn jaettiin MiB:n aktiivijäsenten facebook- ryhmässä sekä MiB:n aktiivijäsenten sähköisessä uutiskirjeessä. Kyselyyn vastaaminen oli aktiivijäsenille vapaaehtoista. Vastauksia kyselyyn tuli 30:ltä yhdistyk- sen aktiivijäseneltä. Tavoitteena oli saada vastaus kyselyyn noin 30- 40 aktiivijäseneltä, joten vastauksia kyselyyn sain minimitavoitteeni verran. Koska kohderyhmänä tutki- muksessa ovat äidit, jotka ovat joko vanhempainvapaalla tai palanneet työelämään voi olettaa, että aikaa kyselyihin vastaamiseen ei hektisen arjen keskellä välttämättä jää.
Kyselylomake (liite 1) koostui alussa olevista 11:sta taustatietokysymyksestä, joita seu- rasi kuusi avokysymystä. Taustatietokysymyksillä kartoitin muun muassa vastaajien ikää, lasten lukumäärää, vastaajan koulutusastetta sekä työmarkkinatilannetta. Avoky- symykset taas käsittelivät yhdistyksen toiminnan kautta tapahtuvaa oppimista ja sen tuomia hyötyjä. Avokysymyksiä käytin siksi, että niiden avulla kyselyyn vastaaja saa mahdollisuuden kertoa sen, mitä hänellä on syvemmin mielessä kysyttävästä aiheesta.
(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2007, 196). Avokysymysten vastausten laajuus vaihteli hyvin paljon. Osa vastaajista oli vastannut kysymyksiin vain yksittäisillä sanoilla. Osa vastauksista sisälsi taas enemmän pohdintaa ja olivat huomattavasti laajempia. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä aineisto kertyi sen verran, että analyysin tekeminen oli mie- lekästä. Yksittäisiä sanoja oli käytetty varsinkin kohdassa, joka käsitteli taitoja, joita yhdistyksen toiminnan kautta vastaajat ovat oppineet.
5.3 Analyysimenetelmänä aineistolähtöinen sisällönanalyysi
Tämän tutkimuksen aineiston analyysitapana on käytetty sisällönanalyysiä. Valitsin analyysitavaksi sisällönanalyysin, sillä sitä voidaan käyttää silloin, kun tutkimuksen tavoitteena on saada tiivistetty ja yleinen kuvaus tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi & Sara- järvi 2002, 93, 105, 109-115.) Sisällönanalyysi voi olla joko deduktiivinen, jolloin ai- neistosta pyritään löytämään ilmiötä selittävien teorioiden ilmaisuja tai induktiivinen, jolloin tutkijalla ei ole ennakkoteoriaa ja analyysi on puhtaasti aineistolähtöinen. (Kana- nen 2017, 136-137.)
Tässä tutkimuksessa sisällönanalyysi on tehty aineistolähtöisesti eli induktiivisesti. Ai- neistolähtöinen sisällönanalyysi voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen. Redusointiin eli aineiston pelkistämiseen, klusterointiin eli aineiston ryhmittelyyn ja abstrahointiin eli teoreettisten käsitteiden luomiseen. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 93, 105, 109-115.) Tuomi ja Sarajärvi (2004, 115.) toteavat, että aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä edetään empiirisen aineiston tulkinnasta kohti käsitteellisempää ymmärrystä tutkittavas- ta asiasta. Vastaus tutkimusongelmaan saadaan siis yhdistelemällä käsitteitä, päättele- mällä ja tulkitsemalla. Aineistolähtöisen sisällön analyysin jokaisessa vaiheessa tulee pyrkiä ymmärtämään tutkittavien omaa näkökulmaa asiasta.
5.4 Aineiston analyysin eteneminen
Aineiston analyysin aloitin tutustumalla ja lukemalla huolellisesti läpi kaikki saadut vastaukset. Toisella lukukierroksella koodasin aineistosta tutkimuskysymyksiini liitty- viä sanoja ja ilmauksia käyttämällä eri värejä. Kun aineiston koodaus oli tehty, aloitin aineiston ryhmittelyn eri alateemoihin ja edelleen isojen pääteemojen alle. Esimerkki tekemästäni teemoittelusta taulukossa 1, jossa kuvaan työelämän ulkopuolisia hyötyjä.
Aineiston luokittelin kyselylomakkeessa olevien avoimien kysymyksien otsikoiden alle, jolloin oppimista ja saatuja hyötyjä kuvaavia pääteemoja syntyi viisi kappaletta. Nämä viisi pääteemaa ovat: työelämään ja uraan liittyvät taidot, työelämään ja uraan liittyvät
hyödyt, muut kuin työhön liittyvät hyödyt, oppimistilanteet ja opittujen taitojen ja saatu- jen hyötyjen vaikutus osaamiseen. Taulukoinnin jälkeen teemoittelin loppuun vielä erikseen, mitä MiB:n toiminta merkitsee äideille ja mitä he toivovat yhdistykseltä tule- vaisuudessa. Vastaajat, joilta olen tuonut taulukoihin ja tekstiin esimerkkilauseita olen merkannut tekstiin ja taulukoihin käyttämällä V- kirjainta, jonka perässä vastaajan nu- mero.
Taulukko 1. Esimerkki aineiston teemoittelusta
OPPIMISTILANTEET
Yläteema Alateema Esimerkki ilmauksesta
MiB:n tapahtumat (f=15)
MiB:n tilaisuudet (8) ”MiBn tilaisuuksien yh- teydessä” V26
Vuorovaikutuksessa mui- den kanssa (7)
”Kohtaamisissa aktiivien ja jäsenten kanssa” V6
Yhdessä työskentelemi- nen (f=7)
Osallistuminen tapahtu- mien järjestämiseen (4)
”tilaisuuksia järjestäessä ja parhaiten tilaisuuksissa, joissa on ollut työpajoja tms. käytännön oppimista”
V10 Työskentelemällä muiden kanssa (3)
”oppiminen tapahtuu tilan- teissa, joissa yhdessä kehi- tetään yhdistystä ja sen toimintaa” V2
Verkkoympäristöt (f=7) Verkkoympäristö (7) ”verkossa” V29
”webinaareissa” V27
”facebook” V9
Kyselylomakkeen alussa olleista taustatietokysymyksistä muodostin pylväsdiagrammit käyttämällä Excel- ohjelmaa. Taustatietokysymyksiä en ollut tietoisesti merkinnyt pa-
kolliseksi kyselylomakkeeseen. Tämän vuoksi kaikki vastaajat eivät olleet vastanneet kaikkiin kohtiin. Tämän seikan ratkaisin taulukoidessa niin, että merkitsin vastaamatta jättäneet taulukoihin ”ei vastausta” pylvään alle.
6 TULOKSET
6.1 Vastaajien taustatiedot
Tässä luvussa esittelen tutkimukseni tulokset. Ensimmäisessä osiossa esittelen taustatie- tokysymysten määrällisen aineiston ja siitä tehdyt havainnot. Toisessa osiossa esittelen aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla tehdyn laadullisen aineiston vastaukset.
Vastaajien iät (kuvio 1) jakautuivat 28- 48 vuoden välille 34-36 vuotiaiden ollessa ylei- sin ikäryhmä.
Kuvio 1. Vastaajien ikäjakauma
0 1 2 3 4 5 6 7 8
28-30 31-33
34-36 37-39
40-42 43-45
46-48 Ei vastausta
Kuvio 2. Lapsien lukumäärä ja ikäjakauma
Vastaajilla oli lapsia yhteensä 53, joista 0- 11 kuukautta vanhoja oli 12. Eniten vastaajil- la oli 1-6 vuotiaita lapsia, joita oli 34. Yli 7 -vuotiaita ja vanhempia lapsia vastaajilla oli seitsemän (kuvio 2). Yli 7- vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten suhteellisen pientä määrää voi selittää se, että MiB on vielä suhteellisen nuori yhdistys, jolloin myös toi- mintaan osallistuvien äitien lapset ovat vielä pieniä. MiB:n tapahtumiin voi tosin osal- listua myös vanhempien lasten äidit, mutta ainakin aktiivijäsenten lapset ovat suhteelli- sen nuoria, päiväkoti-ikäisiä.
Lasten hoitomuodot olivat kotihoito, osa-aikainen päivähoito ja kokoaikainen päivähoi- to (kuvio 3). Vastaajien lapsista kotihoidossa oli 12. Päivähoidossa kokoaikaisesti oli 11 ja osa-aikaisesti kuusi. Seitsemässä perheessä perheen kuopus oli kotihoidossa vanhem- pien lasten ollessa osa-aikaisesti päivähoidossa. Yhdessä perheessä kuopus oli kotihoi- dossa vanhemman lapsen ollessa koulussa. Voisi siis päätellä, että perheet, joissa pienen lapsen lisäksi myös isompia lapsia, arvostavat kotihoidon lisäksi myös päivähoitopaik- kojen tarjoamaa varhaiskasvatusta. Kaksi vastaajaa jätti vastaamatta lasten hoitomuotoa koskevaan kysymykseen.
0 5 10 15 20 25 30 35 40
0-11kk vanhoja 1-6 - vuotiaita 7 -vuotiaita ja vanhempia
Lapsien ikäjakauma
Kuvio 3. Lasten hoitomuoto
Kuvio 4. Ylin suoritettu ammatillinen koulutus tai tutkinto
0 2 4 6 8 10 12 14
Ei vastausta Kotihoidossa Päivähoidossa
kokoaikaisesti
Päivähoidossa osa- aikaisesti
Lasten hoitomuodot
0 5 10 15 20 25
Ammattikorkeakoulututkinto Ylempi
ammattikorkeakoulututkinto
Yliopistotutkinto
