Adoptioon liittyvää rakenteellista avoimuutta kuvataan usein jatkumona, jonka toisessa päässä on avoin adoptio, jota luonnehtii jonkinasteinen kontakti synnyin-vanhempiin. Jatkumon toisessa päässä on suljettu adoptio, jota luonnehtii puoles-taan kontakin puute synnyinperheeseen. (Berge ym., 2006; Wolfgram, 2008.) Kansainväliset adoptiot edustavat kotimaan adoptioista poiketen usein jatku-mon suljettua päätä (Högbacka, 2011). Tästä johtuen adoptoiduilta puuttuu yh-teys synnyinperheeseensä ja usein myös tiedot heistä (Brooks, Simmel, Wind,
& Barth, 2005). Adoptoiduilta puuttuvat usein myös yhteys etniseen alkupe-räänsä ja tiedot muista synnyinssukulaisistaan, lääketieteellisestä historiastaan
2 PERHE ADOPTIOIDENTITEETIN KONTEKSTINA
sekä muista sellaisista identiteettiin liittyvistä perustiedoista, jotka ovat muille usein itsestään selviä (Grotevant, 1997). Synnyinalkuperän selvittäminen on kan-sainvälisissä adoptioissa usein myös huomattavasti vaikeampaa kuin kotimaan adoptioissa (Partanen, 2014). Sitä, miten adoptoidut käsittelevät näitä puutteelli-sia tietoja tai sitä, miten he pyrkivät täydentämään niitä, tarkastellaan tässä tut-kimuksessa etsimisen käsitteellä. Käsite on yleinen adoptiotutkimuksissa ja voi viitata kaikkeen synnyinperheeseen liittyvien ajatusten, informaation etsimisen sekä synnyinperheen konkreettisen etsimisen välillä (Müller & Perry, 2001; Wro-bel, Grotevant, McRoy, 2004). Joskus etsiminen jaotellaan myös sisäiseen ja ulkoi-seen etsimiulkoi-seen, jossa edellisellä viitataan synnyinperheen ajatteluun ja jälkimmäi-sellä adoptioon liittyvän informaation ja/tai synnyinperheen konkreettiseen et-simiseen (Irhammar & Bengtsson, 2004).
Adoptiotutkijoiden kiinnostuksen kohteina ovat olleet synnyinperheen et-simisen motiivit sekä etet-simisen yleisyys adoptoitujen joukossa. Tutkimuksissa etsimisen on havaittu kohdistuvan erityisesti synnyinvanhempien henkilöllisyy-teen, ulkonäköön ja persoonallisuuden piirteisiin, adoption taustalla oleviin syi-hin sekä lääketieteelliseen historiaan (Müller & Perry, 2001; Wrobel & Dillon, 2009; Wrobel & Grotevant, 2019). Synnyinperheen jäsenistä adoptoitujen suurin kiinnostus näyttäisi kohdistuvan synnyinäiteihin (Müller, Gibbs & Arierly, 2003;
Müller & Perry, 2001; Ruohio, 2016; Söderlund, 2020). Tämä johtuu siitä, että syn-nyinäideillä ajatellaan olevan eniten tietoa adoptoitujen varhaisesta elämänhis-toriasta sekä adoptioon johtaneista syistä (March, 1995). Vaikka etsimisen motii-vit kohdistuvat yleisesti erilaisiin adoptioon ja sukuhistoriaan liittyviin konkreet-tisiin tietoihin, niin varsinaisia syitä etsimiseen näyttäisivät olevan identiteetin täydentäminen sekä adoptioon liittyvien menetysten käsittely (Powell &
Afifi, 2005; Wang, Ponte & Olle, 2015; Yngvesson, 2003).
Tutkijat ovat havainneet sukupuolen ja iän olevan yhteydessä synnyinper-heen etsimiseen siten, että naiset pohtivat synnyinperhettään miehiä enemmän ja aikuiset nuoria ja lapsia enemmän (Müller & Perry, 2001; Skinner-Drawz, Wro-bel, Grotevant & Von Korff, 2011; Tieman, van der Ende & Verhulst, 2008). Myös se, miten intensiivistä etsiminen on, vaihtelee adoptoitujen välillä aina vähäisestä kiinnostuksesta syvään kaipuuseen löytää synnyinperhe (Dunbar & Grotevant, 2004; Farr, Grant‐Marsney & Grotevant, 2014; Müller & Perry, 2001). Lindgren ja Nelson (2013) havainnollistavat tätä vaihtelua jatkumona, jonka toista päätä luonnehtii tässä ja nyt elämä, jossa adoptio ja synnyinalkuperä eivät ole keskeisiä identiteetin ulottuvuuksia. Jatkumon toista päätä luonnehtii puolestaan siellä ja silloin elämä, jossa adoptio ja hylätyksi tuleminen ovat merkityksellisiä identi-teetille. Se, miten adoptoidut liikkuvat näiden etsimistä heijastavien eri ääripäi-den välillä, kuvastaa adoptioiääripäi-dentiteetin ja etsimisen jatkuvaa luonnetta.
Vaikka suurin osa adoptoiduista näyttäisi pohtivan synnyinperhettään jos-sain määrin ja josjos-sain elämänvaiheessa (Godon, Green & Ramsey, 2014; Hawkins ym., 2007; Tieman ym., 2008; Wrobel & Dillon, 2009), kaikki eivät ole kiinnostu-neita synnyinperheensä konkreettisesta etsimisestä. Tämän taustalla on havaittu erilaisia syitä, kuten pelko uudesta hylkäämisen kokemuksesta (Dunbar & Gro-tevant, 2004; Powell & Afifi, 2005), synnyinvanhempien mahdollinen kuolema
25 (Carsten, 2000) sekä lojaalisuuden tunne adoptiovanhempia kohtaan (Colaner &
Kranstuber, 2010; Kalus, 2016; Powell & Afifi, 2005). Myös synnyinvanhempiin liittyvien negatiivisten käsitysten, itsensä kokemisen erityisesti (adoptioon) va-littuna sekä vahvan identifioitumisen johonkin muuhun identiteetin osa-aluee-seen on havaittu vähentävän kiinnostusta etsiä synnyinperhe (Roche & Perlez, 2000). Kansainvälisissä adoptioissa maantieteelliset etäisyydet, kieli- ja kulttuu-rierot sekä sosioekonomiset erot adoptoitujen ja synnyinperheiden välillä voivat niin ikään estää synnyinperheen konkreettisen etsimisen (Tieman ym., 2008).
Adoptiotutkimuksissa on pyritty erilaisten teoreettisten mallien avulla ym-märtämään adoptoidun tarvetta etsiä synnyinalkuperäänsä (Müller & Perry, 2001). Normatiivinen kehitysprosessimalli näkee synnyinperheen etsimisen luon-nollisena osana adoptoidun psykososiaalista kehitystä, jonka myötä adoptoitu pyrkii luomaan merkityksen itsestään adoptoituna sekä integroimaan synnyin-perheensä osaksi identiteettiään ja perhekäsitystään (Brodzinsky, Schecther &
Henig, 1993; Wrobel ym., 2004). Normatiivisen kehitysprosessimallin mukaan et-siminen on keino, jonka avulla adoptoitu pyrkii ratkaisemaan adoptioidentiteet-tiin liittyviä ristririitoja sekä tyydyttämään ihmisen luonnollista tarvetta luoda elämänkerrallista ja sukupolvien välistä jatkuvuutta (Müller & Perry, 2001). Nor-matiivinen kehitysprosessimalli korostaa etsimistä läpi elämän jatkuvana proses-sina, joka saa erilaisia merkityksiä psykososiaalisen kehityksen eri vaiheissa.
Mallin mukaan erityisesti nuoruus ja varhaisaikuisuus ovat vaiheita, jolloin adoptioidentiteettityö on voimakkaimmillaan ja jolloin synnyinperheen etsimi-nen aktivoituu (Skinner-Drawz ym., 2011; Tieman, ym., 2008). Erityisesti aikui-suuteen liittyvien siirtymien, kuten parisuhteen muodostamisen ja vanhem-maksi tulon, on havaittu aktivoivan synnyinperheen etsimisen (Farr, Grant‐
Marsney & Grotevant, 2014; Farr, Grant-Marsney, Musante, Grotevant & Wrobel, 2014).
Adoptoidun tarvetta etsiä synnyinalkuperäänsä on selitetty myös sosiokult-tuurisen normimallin avulla (Müller & Perry, 2001). Normatiivisen perhekäsityk-sen mukaan perhe perustuu ensisijaisesti biologiseen siteeseen sekä yhteiseen et-niseen alkuperään lapsen ja vanhemman välillä (Leighton, 2012; March, 1995).
Tätä vasten adoptio näyttäytyy ikään kuin fiktiivisenä tai ”tehtynä” sukulaisuu-tena ja ”toiseksi parhaana” vaihtoehtona biologisiin siteisiin perustuville per-heille (Garber & Grotevant, 2015; Modell, 1977). Koska adoptoitujen perhesuhteet eivät vastaa normatiivista käsitystä perheestä, he kohtaavat usein stigmatisointia, jolla kyseenalaistetaan heidän perheensä normaalius ja ”oikeus” (Baden, 2016;
Farr, 2016; Garber & Grotevant, 2015; Söderlund, 2020; Wegar, 2000). Sosiokult-tuurista normimallia vasten synnyinperheen etsimisen voi näin ollen ymmärtää reaktiona kohdattuun stigmatisointiin ja keinona, jonka avulla adoptoidut pyr-kivät neutralisoimaan adoptioon liittyvän stigman ja saavuttamaan ”normaaliu-den” niin omissa kuin ympäristön silmissä (March, 1995; Yngvesson & Mahoney, 2000).
Edellä kuvattujen mallien lisäksi etsimistä on pyritty ymmärtämään myös psykopatologisen mallin avulla. Sen mukaan etsiminen on ensisijaisesti seurausta
adoptioperheen vuorovaikutusongelmista, adoptoitujen psyykkisistä ongel-mista sekä negatiivisista adoptiokokemuksista (Müller & Perry, 2001). Mallia mukailee käsitys, jonka mukaan synnyinalkuperästä vieraantuminen johtaa väis-tämättä niin kutsuttuun sukuhistoriaan liittyvään hämmennykseen (genealogi-cal bewilderness), joka puolestaan voi johtaa traumaan ja vaikeuksiin ihmissuh-teissa (Brodzinsky ym., 1993; Lifton, 1994; Verrier, 1987). Mallin mukaan syn-nyinperheen löytäminen on välttämätöntä adoptoidun psyykkiselle hyvinvoin-nille ja identiteetin eheydelle. Psykopatologista mallia kritisoidaan siitä, että se jättää huomioimatta synnyinperheen etsimisen taustalla olevat sosiokulttuuriset ja kehityspsykologiset seikat (Müller & Perry, 2001). Tutkimustulokset synnyin-perheen etsimisen, adoptiosynnyin-perheen vuorovaikutussuhteiden sekä adoptoidun psyykkisten ongelmien välisistä yhteyksistä ovat olleet ristiriitaisia. Tiemanin ym. (2008) mukaan etsijöillä oli enemmän psyykkisiä ongelmia kuin niillä adop-toiduilla, jotka eivät etsineet synnyinalkuperäänsä. Lisäksi etsijöiden joukossa oli enemmän niitä, joiden adoptiovanhemmat olivat eronneet. Toisaalta Godonin ym. (2014) tutkimuksessa adoptoitujen psyykkisen sopeutumisen ja etsimisen välillä ei havaittu yhteyttä. Myöskään Wrobelin ym. (2004) tutkimuksessa ei löy-detty yhteyttä etsimisen, perheen vuorovaikutussuhteiden eikä adoptoidun psyykkisen terveyden välillä.