Sekä tutkimuksen haastattelu- että kyselyaineisto osoittivat, että rodullistamisen kokemukset olivat arkipäivää adoptoitujen vuorovaikutuksessa suomalaiseen kantaväestöön kuuluvien kanssa. Syy sille, miksi rodullistaminen sai niin keskei-sen roolin tutkimukseen osallistuneiden adoptoitujen identiteetin neuvotteluissa, selittynee osittain tutkimusaineistojen keräämisen ajankohdalla 2007-2017. Ajan-kohta sijoituu äärioikeiston maahanmuuttovastaisuuden voimakkaaseen kas-vuun Suomessa (ks. Sallamaa, 2018) sekä lisääntyneeseen maahanmuuttoon, joka huipentui vuoden 2015 pakolaiskriisiin (Maahanmuuttovirasto). On siten mah-dollista, että erityisesti ei-valkoiset adoptoidut ovat saaneet osansa äärioikeiston muukalaisvihamielisyydestä sekä kasvavasta maahanmuuttokritiikistä siitä huolimatta, että he täyttävät Suomen kansalaisuuden sekä suomalaisen kulttuu-rin kriteerit. Tämä osoittaa sen, miten adoptoitujen rodullistamisen kokemukset kytkeytyivät normatiiviseen käsitykseen suomalaisuudesta valkoisuutena. Sen lisäksi, että tutkimus vahvisti aiempia kotimaisia (Koskinen, 2014; 2015; Rastas, 2002; 2009; Ruohio, 2016) sekä kansainvälisiä (Docan-Morgan, 2011; Lindblad &
61 Signell, 2008; Riley-Behringer ym., 2014; Tigervall & Hübinette, 2010) tutkimuk-sia, se syvensi ymmärrystä adoptoitujen rodullistamisen kokemuksista tuomalla esiin niitä erilaisia tapoja, joilla rodullistaminen voi haastaa adoptoidut identi-teetin neuvotteluun.
Tutkimuksen kyselyaineisto paljasti adoptoitujen rodullistamisen koke-musten intersektionaalisuuden eli sen, miten synnyinalkuperä, ikä, yhteiskunta-luokka ja sukupuoli kietoutuvat toisiinsa rodullistamisen kokemuksissa (Muli-nari ym., 2009). Tutkimuksessa synnyinalkuperä kytkeytyi rodullistamisen ko-kemuksiin siten, että Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta adoptoiduilla oli Itä-Euroopasta adoptoituja enemmän rodullistamisen kokemuksia. Tämä osoit-taa selkeästi sen, miten normatiivinen käsitys suomalaisuudesta valkoisuutena altistaa adoptoidut rodullistamisen kokemuksille. Toisaalta haastatteluaineis-tosta välittyi, että valkoisuus ei automaattisesti suojaa rodullistamisen kokemuk-silta, sillä synnyinalkuperän paljastuttua myös Itä-Eurooppalaista alkuperää oleva adoptoitu kohtasi rodullistamista. Myös aiempia etnisiä vähemmistöjä ja adoptoituja tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti venäläis-taustaiset kohtaavat Suomessa rodullistettuja asenteita ja puhetapoja (Högbcaka
& Ruohio, 2020; Jerman, 2009; Puuronen, 2011).
Adoptoitujen ikä kytkeytyi tutkimuksessa rodullistamisen kokemuksiin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin ne adoptoidut, jotka olivat tutkimushetkellä iäl-tään vanhempia, raportoivat kohdanneensa enemmän rodullistamista kuin tut-kimushetkellä iältään nuoremmat adoptoidut. Iän yhteys rodullistamisen koke-muksiin voi selittyä sillä, että aikuistumisen myötä lisääntyvät uudet sosiaaliset vuorovaikutustilanteet lisäävät myös erilaisia rodullistamisen kokemuksia (Kos-kinen, 2014). Toiseksi ikä kytkeytyi rodullistamisen kokemuksiin siten, että niillä adoptoiduilla, jotka olivat adoptiohetkellä iältään vanhempia, oli enemmän ro-dullistamisen kokemuksia kuin iältään nuorempana adoptoiduilla. Ero voi selit-tyä sillä, että iältään vanhempina adoptoiduilla on taustallaan enemmän kaltoin-kohtelua ja ongelmia varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Näiden on puolestaan havaittu vaikuttavan myöhemmin muihin vuorovaikutussuhteisiin ja lisäävän riskiä joutua kiusaamisen kohteeksi. (Raaska ym., 2012.)
Yhteiskuntaluokka kytkeytyi adoptoitujen rodullistamisen kokemuksiin si-ten, että niillä adoptoiduilla, joiden vanhemmat edustivat matalampaa sosioeko-nomista asemaa, oli enemmän rodullistamisen kokemuksia kuin adoptoiduilla, joiden vanhemmat edustivat korkeampaa sosioekonomista asemaa. Raaskan ym.
(2012) tutkimuksessa kansainvälisesti adoptoitujen lasten kiusatuksi tulemisen kokemusten ja vanhempien matalan sosioekonomisen aseman välistä yhteyttä perusteltiin kasvuympäristön riskitekijöillä. On siten mahdollista, että elinympä-ristöissä, joissa on erilaisia sosioekonomisia haasteita, on suurempia sosiaalisia ongelmia ja siten mahdollisesti myös enemmän rodullistamisen uhkaa. Yhteys voi osittain selittyä myös sillä, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa oleviin kohdistuva rodullistaminen on usein avoimempaa ja myös sosiaalisesti hyväksytympää (Jackson, Kubzansky & Wright, 2006).
Rodullistamisen sukupuolittuneisuus ilmeni tutkimuksen kyselyaineis-tossa naisten miehiä yleisimpinä rodullistamisen kokemuksina. Tulos poikkeaa
etnisiin vähemmistöihin liittyvistä tutkimuksista, joissa miesten on havaittu koh-taavan naisia enemmän rodullistamista (Liang ym., 2007; Paradies, 2013). Ero voi selittyä sillä, että rodullistamista kohdanneet adoptoidut naiset olivat miehiä ha-lukkaampia osallistumaan tutkimukseen. Eräs syy voi olla myös se, että tutki-mukseen osallistuneiden naisten joukossa oli suhteellisesti enemmän Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta adoptoituja kuin tutkimukseen osallistuneiden miesten joukossa. Haastatteluaineistossa rodullistamisen sukupuolittuneisuus välittyi joidenkin naisten kohtaamana seksuaalisena ahdisteluna. Myös aiem-missa tutkimuksissa on havaittu ei-valkoisten naisten ja tyttöjen olevan muita alttiimpia seksuaaliselle häirinnälle (Hübinette & Tigervall, 2008). Tämän taus-talla nähdään muun muassa aasialaisiin naisiin liitetyt seksualisoivat stereoty-piat (Lindblad & Signell, 2008) sekä oletus ei-valkoisten tyttöjen varhaisesta sek-suaalisesta kypsymisestä (Rastas, 2002). Miesten kuvauksissa rodullistamisen su-kupuolittuneisuus välittyi vartijoiden ja poliisien heihin kohdistavana kontrol-lina. Vastaavanlainen ilmiö on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa (Hübinette & Tigervall, 2008; Hällgren, 2005), ja sen nähdään kytkeytyvän viih-deteollisuuden ja median harjoittamaan ei-valkoisten miesten kriminalisointiin (Essed, 1991).
Tutkimuksen haastatteluaineistosta ilmeni, kuinka avoimen ja tahallisen rodullistamisen lisäksi osa adoptoitujen kohtaamasta rodullistamisesta ilmeni hienovaraisempina rodullistamisen muotoina eli niin kutsuttuina mikroaggres-sioina. Niille tyypillistä on se, että vuorovaikutuksen toinen osapuoli ei usein tie-dosta asenteidensa ja puhetapojensa loukkaavuutta (Sue ym., 2007; Zhang ym., 2019). Tahattoman rodullistamisen kohtaaminen ilmeni adoptoitujen kuvauk-sissa joskus vuorovaikutuksen toisen osapuolen kohteliaisuuksina, kuten adop-toitujen suomen kielen taidon ja suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisen ihaste-luna sekä adoptoitujen fyysisiin piirteisiin liittyvinä kohteliaisuuksina. Jatkuva huomion kohteena oleminen positiivisessakin mielessä voi silti herättää tunteen erilaisuudesta ja toiseudesta. Hienovaraisia rodullistamisen muotoja pidetään erityisen haitallisina, koska niiden syrjivyyttä on vaikeampi havaita ja siten myös vaikeampi vastustaa (Sue ym., 2007). Adoptoitujen rodullistamisen kokemuksille oli ominaista myös se, että ne saattoivat ilmetä epäsuorasti muiden rodullistettu-jen ryhmien kokemusten kautta. Myös epäsuoran rodullistamisen kohtaaminen on vahingollista, sillä se välittää käsityksiä rodullistettujen ryhmien alempiarvoi-suudesta (Matsuda, Lawrence, Delgado & Crenshaw, 2018).
Edellä kuvatun kaltaisilla rodullistamisen kokemuksilla oli erilaisia merki-tyksiä haastateltujen adoptoitujen elämään. Erityisesti nuoruudessa ihmisten identiteetit rakentuvat niistä palautteista, joita he saavat vuorovaikutuksessaan muiden kanssa (Swann & Bossom 2008). Adoptoitujen kuvauksista välittyi muun muassa se, miten tietoisuus heidän ei-valkoisuutensa ympäristössä herättämistä reaktioista sai heidät jo lapsuudessaan pohtimaan muun muassa “Miten minun ulkonäköni sopii suomalaisuuteen?” ja ”Saanko olla suomalainen?”. Adoptoidut toivat esiin myös sen, miten rodullistamisen kokemukset saivat heidät usein en-nakoimaan niitä erilaisia reaktioita, joita heidän ei-valkoisuutensa voi
ympäris-63 tössä herättää. Tämänkaltainen valppaus viittaa pitkittyneeseen identiteetin neu-votteluun, jossa yksilö on koko ajan ikään kuin identiteetin neuvottelun valmius-tilassa (Kaufman & Johnson, 2004).
Tutkimuksen kyselyaineisto vahvisti haastatteluaineistossa välittynyttä ko-kemusta rodullistamisen kokemusten haitallisuudesta. Kyselyaineiston perus-teella rodullistamisen kokemukset olivat yhteydessä psyykkiseen oireiluun, joi-den indikaattoreina olivat tutkimuksessa psyykkinen ahdistus ja uniongelmat.
Tulokset vahvistavat aiempia tutkimuksia, joissa rodullistamisen kokemusten on havaittu olevan yhteydessä adoptoitujen lasten ja nuorten ahdistukseen, masen-nukseen sekä heikentyneeseen itsetuntoon (Feigelman, 2000; Ferrari ym., 2017;
Lee ym., 2015; Schires ym., 2020). Tulokset saavat tukea myös Arnoldin ym. (2016) tutkimuksesta, jonka mukaan rodullistamisen haitallisuus psyykkiselle hyvin-voinnille jatkuu aikuisuuteen saakka. Identiteetin neuvotteluteorian näkökul-masta rodullistamisen kokemusten ja psyykkisen oireilun välinen yhteys voi se-littyä sillä, että adoptoitujen henkilökohtainen kokemus itsestään suomalaisina on ristiriidassa ympäristön rodullistavan palautteen kanssa, joka sulkee adop-toidut suomalaisuuden ulkopuolelle. Ting-Toomeyn (2015) mukaan erityisesti ahdistus on signaali siitä, että sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa yksilön ryh-mäjäsenyys on tullut torjutuksi ja yksilö stigmatisoiduksi erilaisuutensa vuoksi.
Rodullistamisen kokemusten ja psyykkisen oireilun välinen yhteys voi selittyä myös rodullistamisen kokemusten toistuvuudella, joka voi johtaa identiteetin neuvottelun pitkittymiseen ja muodostaa riskin psyykkiselle hyvinvoinnille (Kaufman & Johnson, 2004).