Vaikka maahanmuuton kasvun myötä rasismin tutkimus on lisääntynyt Suo-messa ja muualla Euroopassa, tutkimuksissa on harvoin huomioitu kansainväli-sesti adoptoitujen kokemuksia. Tämä johtuu siitä, että adoptoituja ei nähdä maa-hanmuuttajina, vaan sosioekonomisesti ja kulttuurisesti suomalaisen kantaväes-tön jäseninä. Tässä tutkimuksessa pyrittiin tekemään näkyväksi niitä kansainvä-lisesti adoptoitujen rodullistamisen kokemuksia, jotka perustuvat heidän ei-val-koisuuteensa ja/tai ei-suomalaiseen synnyinalkuperäänsä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa niitä strategioita, joita adoptoidut käyttävät pyrkiessään vastustamaan rodullistamista ja suojautumaan sen haitallisilta seurauksilta. Tut-kimusaineisto muodostui 14:stä kansainvälisesti adoptoidun kanssa toteutetusta temaattis-narratiivisesta haastattelusta. Tutkimusaineisto analysoitiin temaatti-sesti.
Haastatteluaineistosta tunnistettiin viisi pääteemaa. Kolme ensimmäistä teemaa ilmensivät adoptoitujen rodullistamisen kokemuksia: 1) toiseuttavat kat-seet ja adoptoidun ei-valkoisuuden ympäristössä herättämä huomio, 2) rodullis-tavat stereotypiat ja 3) rodullisrodullis-tavat solvaukset ja väkivalta. Kaksi viimeistä tee-maa ilmensivät puolestaan selviytymisstrategioita, joihin adoptoidut turvautui-vat suojatessaan itseään rodullistamiselta ja sen haitallisuudelta: 4) vastustaturvautui-vat ja välttelevät selviytymiskeinot sekä 5) samaistumiset ja eronteot selviytymiskei-noina. Ensimmäistä teemaa luonnehtivat kuvaukset toistuvasta huomion koh-teena olemisesta, suomalaisuuden kyseenalaistamisesta sekä ympäristön
uteliai-53 suudesta adoptoidun elämäntarinaa kohtaan. Toisessa teemassa tuotiin esille yk-sinkertaistettuja persoonallisuuteen ja fyysisyyteen tai moraalisuuteen liittyviä ominaisuuksia, joita adoptoitujen oletettiin etnisen alkuperänsä vuoksi omaavan.
Kolmas teema muodostui adoptoitujen kohtaamista solvaavista nimittelyistä sekä fyysisestä väkivallan uhasta. Neljättä teemaa luonnehtivat rodullistamisen vastustaminen verbaalisin ja fyysisin keinoin, rodullistamisen näkeminen rodul-listavan henkilön ongelmana, sosiaalisen tuen hakeminen sekä pyrkimys olla vä-littämättä rodullistamisesta. Viidennestä teemasta välittyi, kuinka suomen kielen ja kulttuurin hallinta avasivat adoptoiduille pääsyn suomalaisuuden piiriin.
Myös kokemus adoptiosta myönteisenä asiana ja voimavarana näyttäytyi selviy-tymiskeinona, joka suojasi adoptoituja rodullistamisen haitallisuudelta.
Tutkimus osoitti, että vaikka kansainvälisesti adoptoidut täyttävät suoma-laisuuden kansalliset ja kulttuuriset kriteerit ja identifioituvat suomalaisiksi, hei-dät kategorisoidaan usein rodullistavilla asenteilla ja puhetavoilla ulkopuolisiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä jännite sisäisen identifioitumisen ja ulkoi-sen kategorisoinnin välillä voi haastaa adoptoitujen osallisuuden suomalaiseen yhteiskuntaan ja monimutkaistaa heidän identiteettityötään. Näistä haasteista huolimatta adoptoidut eivät ole voimattomia rodullistamisen uhreja, vaan heillä on käytössään lukuisia psyykkisiä, sosiaalisia ja toiminnallisia voimavaroja, joi-den avulla he vastustavat rodullistamista ja sen haitallisia seurauksia.
7.3 Osatutkimus III: Rodullistaminen adoptoitujen psyykkisen hyvinvoinnin haastajana
Aiemmissa eri etnisten vähemmistöjen rodullistamisen kokemuksia tarkastele-vissa tutkimuksissa on havaittu rodullistamisen haitallisuus psyykkiselle hyvin-voinnille (esim. Paradies ym., 2015). Vaikka adoptiotutkimukset ovat osoittaneet, että kansainvälisesti adoptoiduilla on muuhun väestöön verrattuna enemmän erilaisia psyykkisiä terveyteen liittyviä haasteita (Behle & Pinquart, 2016), tutki-muksissa ei ole kiinnitetty huomiota siihen, miten rodullistamisen kokemukset ovat yhteydessä adoptoitujen psyykkiseen terveyteen. Tässä tutkimuksessa tar-kasteltiin FinAdo-kyselylomaketutkimuksen osa-aineiston avulla 213:en kan-sainvälisesti adoptoidun aikuisen rodullistamisen kokemuksia sekä niiden yh-teyttä adoptoitujen taustatietoihin sekä psyykkiseen oireiluun, jota tutkimuk-sessa ilmensivät psyykkinen ahdistus ja unihäiriöt. Lisäksi tarkasteltiin sitä, mi-ten sosiaalinen tuki ja koherenssin tunne lieventävät rodullistamisen kokemus-ten aiheuttamaa psyykkistä oireilua.
Tulosten mukaan kansainvälisesti adoptoidut kohtasivat rodullistamista melko usein. Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta adoptoiduilla oli enemmän rodullistamisen kokemuksia kuin Itä-Euroopasta adoptoiduilla. Myös naiset ja ne adoptoidut, jotka olivat adoptio- ja tutkimushetkellä iältään muita vanhempia sekä perhetaustaltaan työnväenluokkaisia, raportoivat muita tutkittavia
enem-män rodullistamisen kokemuksista. Rodullistamisen kokemukset olivat positii-visesti yhteydessä adoptoitujen kokemaan psyykkiseen ahdistukseen ja unihäi-riöihin. Toisin sanoen, mitä enemmän adoptoiduilla oli rodullistamisen koke-muksia, sitä enemmän he kokivat psyykkistä ahdistusta ja unihäiriöitä. Lisäksi tulokset osoittivat negatiivisen yhteyden rodullistamisen kokemusten, psyykki-sen ahdistukpsyykki-sen ja sosiaalipsyykki-sen tuen välillä siten, että erityisesti ne adoptoidut, joilla oli saatavilla runsaasti sosiaalista tukea, kärsivät muita vähemmän psyyk-kisestä ahdistuksesta. Tiivistetysti tutkimus osoitti, että erityisesti niillä kansain-välisesti adoptoiduilla, jotka poikkeavat ulkonäöltään suomalaisesta kantaväes-töstä, on muita suurempi riski kohdata rodullistamista eri elämänalueilla. Lisäksi tutkimus osoitti, että rodullistamisen kokemukset voivat olla uhka kansainväli-sesti adoptoitujen psyykkiselle hyvinvoinnille. Tutkimuksen tulokset antoivat viitteitä siitä, että laaja sosiaalinen tukiverkosto voi suojata adoptoituja rodullis-tamisen aiheuttamalta psyykkiseltä ahdistukselta.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kansainvälisesti adoptoitujen identiteetin neu-votteluja synnyinperheen ja adoptioperheen sekä normatiivisen suomalaisuus-käsityksen kontekstissa. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia merkityksiä syn-nyinperheen etsiminen saa adoptoitujen identiteetin neuvotteluissa sekä sitä, mi-ten adoptoidut neuvottelevat kuulumistaan synnyin- ja adoptioperheisiinsä. Li-säksi tutkittiin, minkälaisia haasteita normatiivinen käsitys suomalaisuudesta asettaa adoptoidun identiteetille ja hyvinvoinnille ja miten adoptoidut neuvotte-levat identiteettiään kohdatessaan näitä haasteita. Näitä kysymyksiä selvitettiin hyödyntämällä laadullista temaattis-narratiivista haastatteluaineistoa (osatutki-mukset I ja II) sekä määrällistä kyselylomakeaineistoa (osatutkimus III).
Tutkimuksen keskeisin teoreettinen kontribuutio liittyi adoptioidentiteetin tarkasteluun identiteetin neuvotteluina. Adoptoidun identiteetin tarkastelu syn-nyin- ja adoptioperhettä vasten valaisi, että puutteelliset tiedot synnyinperheestä voidaan kokea katkoksena identiteetissä, mikä puolestaan voi aktivoida synnyin-perheen etsimisen merkittäviin elämänkulkuun liittyvissä siirtymissä. Adop-toidun identiteetin neuvottelu normatiivisen suomalaisuuskäsityksen konteks-tissa toi esille sen, että rodullistaminen on haitallista adoptoitujen psyykkiselle hyvinvoinnille ja aktivoi identiteetin neuvottelun erilaisina selviytymisstrategi-oina. Näistä haasteista huolimatta adoptoidun identiteetin tarkastelu identiteetin neuvotteluna kääntää katseen pois adoptiotutkimukselle tyypillisestä ongelma-lähtöisestä tarkastelutavasta (ks. Koskinen, Sarkkinen & Svala, 2014). Identiteetin neuvottelu -käsitteen avulla adoptoitu näyttäytyy aktiivisena toimijana, joka et-simällä synnyinperhettään sekä kertomalla siitä, neuvottelee kuulumisen, jatku-vuuden sekä eheyden kokemusta identiteettiinsä. Vastaavasti, kun adoptoidun identiteettiä tarkastellaan rodullistamisen kokemusten näkökulmasta, vie identi-teetin neuvottelun käsite huomion pois adoptoiduista uhreina ja tuo heidät esiin yksilöinä, joilla on käytössään erilaisia srategioita, joiden avulla he haastavat ro-dullistamisen ja neuvottelevat yhteyden, eheyden ja toimijuuden kokemuksia.
Adoptoitujen identiteetin neuvottelu näyttäytyy tutkimuksessa siten myös on-nistuneena identiteetin neuvotteluna, jonka myötä adoptoiduilla on
mahdolli-8 POHDINTA
suus rakentaa mielekäs merkitys adoptiolleen ja saavuttaa näin yhä sisäisty-neempi ja kypsempi adoptioidentiteetti. Identiteetin neuvottelun onnistuminen välittyy myös siinä, miten tutkimukseen osallistuneet adoptoidut näyttäisivät saavuttaneen aikuistumisen myötä kaksikulttuurisen identiteetin, jossa yhdisty-vät niin suomalainen kulttuuri-identiteetti kuin positiivinen suhde omaan etni-seen alkuperään. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, että adoptoitujen identi-teetin neuvottelut mahdollistavat adoptoiduille keinon neuvotella identiteet-tiinsä sellaista psykologista, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, joka ei välttä-mättä olisi mahdollista ilman kansainväliseen adoptioon liittyviä erityispiirteitä.
Kansainvälisesti adoptoitujen identiteetin neuvottelu voidaan nähdä myös laajempana sosiokulttuurisena vuoropuheluna, jossa kansainvälisesti adop-toidut uudistavat käsitystä perheestä ainoastaan biologiseen sukulaisuuteen pe-rustuvina suhteina sekä suomalaisuutta pelkästään valkoisuutena ja/tai synty-peräisenä suomalaisuutena. Seuraavissa luvuissa vastataan tutkimuskysymyk-siin yhdistämällä eri menetelmällisillä lähestymistavoilla saatujen kolmen osa-tutkimuksen keskeisimmät tulokset. Lopuksi tarkastellaan osa-tutkimuksen luotetta-vuutta, johtopäätöksiä sekä jatkotutkimuskohteita.