4.1 Stressin määrittelyä
Aikaisimmat stressitutkimukset ovat keskittyneet stressireaktion tutkimiseen fysiologisena ilmiönä (Lazarus 1999, 62). Stressitutkija Hans Selye (1947) määritti stressin olevan eli-mistön neutraali fysiologinen reaktio mihin tahansa ulkopuolelta tulleeseen ärsykkeeseen.
Sen aiheuttaa negatiivinen tai positiivinen ärsyke, joka käynnistää elimistössä luontaisen puolustautumisreaktion. (Selye 1947; Lazarus & Folkman 1984; Lazarus 1999). Aluksi stressireaktio nähtiin tapahtuvan ulkoisten ärsykkeiden seurauksena, mutta sittemmin huomattiin, että myös sisäinen, psyykkinen uhka tai ärsyke voi aiheuttaa samankaltaisen reaktion ihmisessä (Lazarus 1999). Stressireaktio, jossa ihmisen puolustusjärjestelmä akti-voituu, on neutraali, mutta sen seuraukset voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia.
Riippumatta siitä, onko stressireaktion aiheuttaja positiivinen tai negatiivinen, sen voimak-kuus syntyy siitä, kuinka paljon sopeutumiskykyjä se vaatii elimistöltä. Stressireaktio akti-voi kehon sekä mielen toimimaan aktiivisemmin, tehokkaammin ja valppaammin (Manka 2015). Pitkittyneenä stressireaktiolla on negatiivisia seurauksia, mutta lyhytaikainen stressi on ihmiselle hyväksi. Tällaista stressiä, joka hetkellisesti auttaa yksilöä selviytymään
pa-remmin kutsutaan eustressiksi. Eustressi on hyödyllistä stressiä, joka edesauttaa esimerkik-si aesimerkik-sioiden aikaansaamista ja saa ihmisen ponnistelemaan kovempaa. (Selye 1974; Lazarus 1999.)
Stressin kokeminen on yksilöllistä ja tilannesidonnaista (Lazarus & Folkman 1984; Laza-rus 1999, 63; Santavirta ym. 2001, 2). LazaLaza-rus (1999, 68–69) kuvailee stressin aiheutumis-ta myös vaaka – mielikuvan avulla, jossa vaa’an toisella puolella on tilanteen aiheutaiheutumis-tamat vaatimukset ja toisella puolella yksilön resurssit vastata näihin vaatimuksiin. Jos vaaka on tasapainossa, ei stressiä ole tai sitä on sopivasti. Jos vaatimuksia on vähemmän kuin re-sursseja, voi tilanne, johtaa tylsistymiseen. Jos taas vaatimuksia on enemmän kuin resurs-seja, ilmenee myös stressiä. Resurssien määrä on yksilökohtaista ja elämässä kohdatut vaa-timukset voivat kuormittaa yksilöitä eri tavoin. (Lazarus 1999, 68–69.)
Stressitutkimus on keskittynyt pääasiassa siihen, miten stressi ilmenee (Lazarus 1999, 109). Lazarus (1999, 109) toteaakin, ettei stressiä ilmiönä voi ymmärtää, ellei ymmärrä myös coping-keinoja, joita stressiin liittyy. Coping-keinot ovat niitä selviytymiskeinoja, joita ihmisillä on ja joita he noudattavat selvitäkseen stressaavista tilanteista (Lazarus 1999, 109). Ne myös määrittävät sitä, kuinka voimakkaasti stressi koetaan (Manka 2015).
Lisäksi stressikokemukseen liittyy yksilön tunteet ja kokemukset. Mikäli halutaan ymmär-tää yksilön kokemusta kokonaisvaltaisesti, on tärkeää ymmärymmär-tää myös niitä tunteita, joita yksilö tilanteessa kokee. (Lazarus 1999, 45–46.)
4.2 Stressin ilmeneminen ja vaikutukset
Stressin kokeminen ja se miten siitä selviydytään, vaikuttavat fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan. Stressitutkimuksessa on eroteltu yksilölle hyödyllinen sekä haitallinen stressi. Lazarus ja Folkman (1984, 182) toteaakin, että sen sijaan että stressi käsitetään joko hyvänä tai huonona asiana ihmisen terveydelle, olisi tarkoituksenmukaisempaa käsi-tellä sitä, kuinka paljon stressiä on, minkälaista se on, mille ajankohdille yksilön elämän-kaarella stressi sijoittuu ja minkälaisissa yhteisöllisissä ja yksilöllisissä tilanteissa se on harmillista tai hyödyllistä. (Lazarus & Folkman 1984.)
Stressi ilmenee ihmiskehossa puolustautumisreaktiona, jossa keho valmistautuu selviyty-mään ulkoisesta uhasta. Elimistön on vastattava tähän reaktioon sopeutumalla tilanteeseen ja palautumalla normaaliin tilaan. (Selye 1974.) Mikäli sopeutuminen ei onnistu voi stres-sistä seurata fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Stressin ilmeneminen jaotellaan psykologisiin reaktioihin, fysiologisiin reaktioihin sekä käyttäytymisen ja elämäntapojen muutoksiin.
Psykologisissa reaktioissa huomio keskittyy emootioihin eli tunteisiin. Näitä tunteita ovat muun muassa ahdistus, ärtymys ja masennus. Lisäksi stressi voi vaikuttaa motivaatioon sekä kognitiivisiin toimintoihin näyttäytyen esimerkiksi vaikeutena keskittyä tai irrottautua ongelmalliseksi koetun asian pohdiskelusta. Fyysiseen terveydentilaan stressi vaikuttaa muun muassa hormonierityksen kautta ja sillä on todettu olevan vaikutuksia riskiin sairas-tua sydän- ja verisuonitauteihin. Stressin psykosomaattisia oireita ovat muun muassa uni-vaikeudet, päänsärky ja vatsavaivat. Käyttäytymiseen ja elämäntapoihin stressi vaikuttaa esimerkiksi sosiaalisuuden vähentymisenä sekä lääke- ja nautintoaineiden lisääntymisenä.
(Mm. Lazarus & Folkman 1984; Haikonen 1999; Manka 2015.)
4.3 Stressistä selviytyminen ja selviytymiskeinot
Selviytymiskeinojen avulla yksilö voi mukautua ja palauttaa kehon takaisin normaalitilaan stressireaktion ilmetessä (Seyle 1974; Lazarus & Folkman 1984). Selviytymiskeinot ovat ihmisen jatkuvasti muuttuvia kognitiivisia ja toimintaan suuntautuneita pyrkimyksiä käsi-tellä eli vähentää, minimoida, hallita tai sietää ulkoisia tai sisäisiä vaatimuksia, jotka kulut-tavat ihmisen voimavaroja tai ylittävät ne (Lazarus & Folkman 1984).
Lazaruksen (Lazarus & Folkman 1984) prosessisuuntautunut teoria tarkastelee selviyty-miskeinoja näkökulmasta, jossa mielenkiinto kohdistuu ihmisen ajatuksiin ja toimintaan sekä siihen, miten nämä ajatukset ja toiminnot muuttavat arviota tilanteesta, jossa ihminen kokee stressiä. Selviytymisprosessi alkaa tilanteesta tai tapahtumasta, ärsykkeestä, joka vaatii ihmiseltä kognitiivista arviointia. Arviointia ohjaavat tilanteeseen liittyvät tekijät, kuten käytettävissä olevat voimavarat sekä henkilöön itseensä liittyvät tekijät kuten luon-teenpiirteet. Kognitiivinen arviointi jakautuu primaariin ja sekundaariin arviointiin. Pri-maarissa arvioinnissa yksilö arvioi onko stressitekijä haitallinen, uhkaava vai mahdollisuus itselle. Haitta- sekä uhkatulkinnoista seuraa negatiivisia tunteita, kuten surua ja vihaa, jopa pelkoa. Mikäli stressiä aiheuttava tilanne koetaan kuitenkin mahdollisuutena, aiheuttaa se
myönteisiä tunteita kuten innostusta ja luottamusta sekä halua ponnistella ja ottaa haaste vastaan. (Feldt & Mäkikangas 2009, 77.)
Sekundaarissa arvioinnissa ihminen arvioi selviytymiskeinojaan stressaavasta tilanteesta.
Selviytymiskeinot jaetaan Lazaruksen teoriassa ongelmasuuntautuneisiin ja tunnesuuntau-tuneisiin. Ongelmasuuntautuneilla keinoilla tarkoitetaan keinoja, joissa ihminen kokee, että jotain on tehtävissä ja pyrkii ratkaisemaan stressiä aiheuttavan tilanteen. Tunnesuuntautu-neilla ratkaisukeinoilla taas tarkoitetaan keinoja, joilla ihminen pyrkii muuttamaan ongel-mallisen tilanteen aiheuttamia epämiellyttäviä tunteita ja koetaan, että tilannetta ei voi muuttaa vaan se tulee hyväksyä. (Feldt & Mäkikangas 2009, 77.)
Selviytymiskeinojen neljä perusperiaatetta ovat niiden muuntuvaisuus, tahdonalaisuus, liittyminen stressin hallintaan – ei sen poistamiseen – sekä lopputuloksen vaihtelevuus.
Selviytymiskeinot eivät siis ole osa yksilön persoonallisuutta vaan opittavissa olevia keino-ja käyttäytyä. Opitun kautta ne ovat myös tahdonalaisia, eivätkä refleksin kaltaisia reaktioi-ta kuten säikähtäminen reaktioi-tai käden pois vetäminen kuumalreaktioi-ta hellalreaktioi-ta. Vaikka selviytymiskei-noilla tähdätään yksilön kannalta myönteiseen lopputulokseen, ei sitä aina saavuteta. Sel-viytymiskeinojen lopputulos voi olla tehoton tai niillä voi olla myös negatiivisia seurauksia hyvinvoinnin kannalta. (Feldt & Mäkikangas 2009, 77.)
Folkman (2008) lisäsi teoriaan merkityskeskeiset selviytymiskeinot. Mikäli tunne- tai on-gelmasuuntautuneet ratkaisukeinot jäävät tehottomiksi, ei ihminen välttämättä tyydy tilan-teeseensa. Tällöin otetaan käyttöön merkityskeskeiset selviytymiskeinot, jotka vahvistavat yksilön myönteisiä tunteita ja niiden taustalla olevia kognitiivisia arviointeja. Myönteiset tunteet motivoivat merkityskeskeisten selviytymiskeinojen etsinnässä sekä palauttavat yk-silön voimavaroja, mikä vaikuttaa myönteisesti stressaavan asian kognitiiviseen arvioin-tiin. Myönteisillä tunnekokemuksilla on hyvinvointia edistävä vaikutus stressiprosessista selviytymisessä. Merkityskeskeiset selviytymiskeinot sisällyttävät ajatuksen, että elämän vaikeisiinkin hetkiin voi sisältyä myönteisiä kokemuksia. (Folkman 2008; Feldt & Mäki-kangas 2009, 78–80.)