3 KULTTUURIKESKUS SOFIAN USKONTODIALOGI
3.2 SOFIAN USKONTODIALOGI
3.2.1DIALOGIN OSAPUOLET: INSTITUTIONAALINEN USKONTO JA SEN RAJAPINNAT
Aineistosta nousee esiin kaksi pääryhmää, joiden kanssa itseymmärryksestään käsin Sofia käy dialogia: institutionaaliset uskonnot ja niiden ulkopuolelle sijoittuvat uususkonnolliset liikkeet.
Sofian kulttuurituotannon sisällön perusteella97 dialogi institutionaalisten uskontojen välillä keskittyy ekumeniaan, abrahamilaisiin uskontoihin sekä Itä-Aasian suuriin uskontoihin, kuten buddhalaisuuteen. “[Sofia tekee] yhteistyötä Suomessa perinteisiä henkisiä ja hengellisiä traditioita ylläpitävien, mutta myös uususkonnollisten liikkeiden ja yhteisöjen kanssa, koska yhteinen totuuden etsiminen ja sitoutuminen ihmisyyden yhteisiin arvoihin on keskeistä koko kulttuurimme kehitykselle.”98
Sofian tapahtumista kristillisten kirkkojen välistä ekumeenista dialogia edustavat esimerkiksi Kristillinen rukousperinne ajan virrassa: Kristittyjen mystikkojen opetukset ja tämän päivän uudet
97 STK18, STK19, STK20.
98 SKS21, 6.
31 rukoukset -seminaari99, ekumeenisen rukousviikon tilaisuudet vuosittain100, ekumeeninen Maria-juhla101 sekä Vuorisaarna ja henkinen kasvu - Autuuden julistukset ja rakkaus -seminaari102. Lisäksi Sofian ekumeeninen suuntautuminen ilmenee palveluselämässä. Esimerkiksi vuoden 2021 pääsiäisenä Sofiassa toimitettiin Pyhän Viisauden kappelin ortodoksisen pääsiäisliturgian lisäksi ekumeeninen hartaushetki Pyhän Maria Pariisilaisen tsasounassa.103
Abrahamilaisten uskontojen välistä dialogia104 on Sofiassa käyty esimerkiksi vuoden 2019
“Abrahamin lapset - Lähi-Idän suuret uskonnot” -seminaarisarjassa. Kolmiosaisessa seminaarisarjassa “tarkasteltiin kunkin uskonnon [juutalaisuus, kristinusko ja islam] hengellistä ja kulttuurista ainutkertaisuutta, niiden historiallisia juuria ja tämän päivän merkitystä, erityisesti Suomessa.”105 Seminaarisarjassa puhujina oli tutkijoita sekä kunkin uskonnon edustajia, kuten esimerkiksi rabbi ja imaami.
Itä-Aasian suuret uskonnot, ja erityisesti niiden meditaatio- ja joogatraditio, esimerkiksi säännöllisesti järjestettävä joogaopetus, ovat osa Sofian jokavuotista ohjelmistoa. Sofiassa järjestettävien joogaseminaarien106 ohjelmistoon kuuluu joogaopetuksen lisäksi “keskustelua kristinuskon ja idän suurten uskontojen yhteyksistä ja kohtaamisesta.”107 Nämä yhteydet, erityisesti niiden hiljetymiseen
“perustuvat” meditaatio- ja rukousmenetelmät, korostuvat myös Sofiassa järjestetyissä, niin ortodoksisen108 kuin buddhalaisenkin109 perinteen sävyttämissä retriiteissä. Useimmat Sofian retriitit ovat olleet ekumeenisia.
99 STK20, 10. Seminaarissa käsiteltiin muun muassa evankelisluterilaisen kirkon rukousuudistustyötä sekä Athosvuoren rukouselämää.
100 STK20, 8.
101 STK20, 10.
102 STK19, 10.
103 https://sofia.fi/ekumeeninen-paasiaistervehdys-sofiasta/ (Luettu 12.4.2021).
104 Abrahamilaisten uskontojen dialogin tärkeys todetaan myös Maailman elämän edestä -asiakirjassa:
“[Ortodoksinen kirkko] tunnistaa erityiseksi velvollisuudekseen suhteensa kahteen toiseen ‘kirjan kansaan’, Aabrahamin perillisiin juutalaisuuteen ja islamiin, joiden kanssa se on elänyt yli vuosituhannen ajan ja käynyt vuoropuheluja jo kauan.” (s. 30).
105 STK19, 8.
106 Joita esimerkiksi vuonna 2019 järjestettiin kolmesti. STK19.
107 STK19, 17.
108 Esimerkiksi Ortodoksinen hiljaisuuden retriitti (järjestetty 13.-15.3.2020). STK20.
109Esimerkiksi Buddhalaisia meditaatiomenetelmiä mielenrauhan saavuttamiseksi (järjestetty 8.-9.8.2020).
STK20.
32 Muiden (uus)hengellisten liikkeiden kanssa on käyty Sofiassa dialogia esimerkiksi vapaamuurareiden aateseminaareissa.110 Syksyllä 2021 järjestettävässä Näköaloja uskontoon ja henkisiin liikkeisiin 2020-luvulla - neljän eri seminaarin sarjassa tullaan käsittelemään henkisyyttä, esoteriaa ja taidetta teosofian, antroposofian, vapaamuurariuden sekä new agen näkökulmista.111
3.2.2MISTÄ PUHUTAAN JA MIKSI?- KOHTI SOFIAN EETOSTA
Sofian toimintaa ylläpitävän säätiön
tarkoituksena on olla yhteisö, jossa koulutuksen, taiteen, tutkimuksen, hiljaisuuden viljelyn ja eettisen pohdiskelun kautta avautuu mahdollisuus ortodoksisuuteen tutustumiseen, kulttuurikeskusteluun, syvälliseen kokemukseen ja henkiseen kasvuun myös kirkkojen ja uskontojen välisen keskinäisen oppimisen ja yhteistyön kautta.112
Tästä kuvauksesta ilmenee Sofian toiminnan tarkoituksen keskeiset elementit:
(i) ortodoksisuuteen tutustuminen (ii) kulttuurikeskustelu
(iii) syvällinen kokemus (iv) henkinen kasvu
Nämä Sofia pyrkii saavuttamaan seuraavien strategioiden kautta:
(i) koulutus (ii) taide (iii) tutkimus
(iv) hiljaisuuden viljely (v) eettinen pohdinta
(vi) kirkkojen ja uskontojen keskinäinen oppiminen ja yhteistyö.
110 STK18, STK19.
111 https://sofia.fi/tapahtumat/ (Luettu 30.4.2021).
112 STK20, 1-2.
33 Luetelluista strategioista jälkimmäisin, kirkkojen ja uskontojen keskinäinen oppiminen ja yhteistyö, vastaa selkeimmin tämän tutkielman temaattista rajausta. Tarkastelen seuraavaksi Sofian toiminnan keskeisiä elementtejä, eli sen toiminnan tarkoituksen toteuttamista nimenomaan tämän strategian kautta.
(i) Ortodoksisuuteen tutustuminen:
“Ortodoksisuus on Suomen keskeisiä kansallisia kulttuuriperinteitä. Jotta tämä omaleimainen kulttuuri voisi kehittyä edelleen, Kulttuurikeskus Sofia vaalii tätä perinnettä ja samalla tarjoaa syvempää tietoa idän kirkon henkisestä ja hengellisestä traditiosta suomalaisessa kulttuurikontekstissa.”113 Ortodoksisen kulttuurin kehittymisen mahdollisuus indikoi, että Sofia ei näe ortodoksisuutta staattisena ja valmiina kulttuurina. Jos kulttuuri on elävää, se myös kasvaa ja kehittyy. Osaksi se on kohtaamista ja vuoropuhelua ympäristön antamien virikkeiden ja haasteiden suhteen.
Tämä heijastaa esittämääni näkemystä “monista ortodoksisuuksista”. Toiseksi Sofia ilmaisee selvästi, että kirkkojen ja uskontojen välinen dialogi on mahdollisuus lisätä ei-ortodoksien tietoa ja ymmärrystä ortodoksisesta traditiosta. Dialogiin ei avauduta vain siksi, että on tarve ymmärtää muita, vaan myös siksi, että on tarve tulla ymmärretyksi. Kolmanneksi, Sofia kertoo asemoivansa ortodoksisuuden nimenomaan suomalaiseen kulttuurikontekstiin. “Suomalaisella ortodoksisuudella”
ja “ortodoksisuudella suomalaisessa kulttuurikontekstissa” on nähdäkseni suuri merkitysero. Näistä jälkimmäinen varsin selkeästi tunnistaa ja tunnustaa uskonnon ja kulttuurin kontekstisidonnaisuuden, mutta samalla myös ortodoksisuuden universaalin luonteen.
Ortodoksista traditiota Sofiassa välitetään esimerkiksi liturgisen elämän, kirkkotaiteen sekä ortodoksisuutta esittelevien seminaarien kautta. Pyhän Viisauden kappelin sekä Pyhän Maria Pariisilaisen tsasouna tarjoavat Sofiassa vieraileville mahdollisuuden tutustua niin ortodoksiseen liturgiseen elämään, kirkkotaiteeseen kuin praasniekkaperinteeseenkin. Ikonimaalaus-, mosaiikki- sekä kirkkolaulukurssit ovat kiinteä osa Sofian ohjelmistoa.114 Ortodoksisuuteen perehdyttäviä seminaareja ja seminaarisarjoja järjestetään runsaasti. Esimerkkinä tällaisista seminaareista ovat
113 STK20, 1.
114 Esimerkiksi STK18, 12.
34 Liturginen traditio -luentosarja,115Ortodoksinen usko ja elämännäkemys -luentosarja116 sekä syksyllä 2021 järjestettävä Ortodoksisuus tutuksi -seminaarisarja.117
(ii) Kulttuurikeskustelu:
Kulttuurikeskustelu Sofian toiminnan elementtinä ilmentää Sofian käsitystä sen toiminnan kontekstista. Ortodoksisen kulttuurin “edustajana” sama käsitys koskee Suomen ortodoksisen kirkon ajallista ja paikallista, kulttuurillista ja yhteiskunnallista, toimintaympäristöä. Sofia kertoo tarjoavansa tilan ja tuen “aidolle keskusteluilmapiirille Suomen henkisestä ja hengellisestä tilasta, arvoista ja hiljentymisestä sekä globalisaation haasteista.”118
Keskustelua aikamme henkisestä ja hengellisestä tilasta ilmentävät lisäksi yleiskristillisessä hengessä järjestetyt seminaarit Onko pyhyydellä ja pyhimyksillä tilaa 2000-luvulla?119 sekä Profeetat nykyajassa.120 Globaaleja haasteita on niin ikään kristillisestä näkökulmasta käsitelty esimerkiksi Ympäristöahdistus ja toivo -seminaarissa.121 Sofiassa vuonna 2020 Kriittisen korkeakoulun kanssa yhteistyössä toteutettu Reijo Wileniuksen muistoseminaari tarjosi näkökulmia antroposofisesta humanismista Suomessa.122 Samoin yleishumanistista linjaa edustaa elokuussa 2021 futurologia ja uskontotietelijä Tapio Tammisen muistoseminaari, joka järjestetään yhteistyössä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kanssa.123
(iii) Syvällinen kokemus ja (iv) henkinen kasvu:
“[Sofia] ammentaa sivistyksen ja henkisen kasvun aineksia eri kirkkokuntien ja uskontojen omaleimaisesta suhteesta taiteeseen, mystiikkaan, hengellisyyteen, yhteiskuntaan ja luontoon.”124 Sofian toiminnassa syvällinen kokemus ja henkinen kasvu liittyvät siis mainittuihin teemoihin (taide,
115 STK18, 9.
116 STK18, 7.
117 https://sofia.fi/tapahtumat/ (Luettu 30.4.2021).
118 STK20, 3.
119 STK19, 14.
120 STK18, 13.
121 STK18, 10.
122 https://sofia.fi/reijo-wilenius-muistoseminaari-la-31-10-2020-klo-13-17/ (Luettu 5.6.2021).
123 Julkaisematon muistio.
124 SKS21, 4.
35 mystiikka, hengellisyys, yhteiskunta ja luonto). Niiden käsittelyssä kuitenkin on usein läsnä uskontodialogin ulottuvuus Sofian ammentaessa aineksia eri kirkkokunnista ja uskonnoista.
Myös kaikille uskonnoille ja maailmankatsomuksille yhteisten teemojen käsittely ilmenee Sofialle mahdollisuutena uskontodialogiin. Esimerkiksi kestävän kehityksen tematiikkaa käsiteltiin Askeesi, meditaatio ja ekologia elämäntapamme haastajina -seminaarissa125 eri uskontojen askeesi- ja meditaatiotradition kautta. Samoin Kuolema: luopuminen ja toivo? -seminaarisarjassa126 pidettiin esillä kristillisen perinteen ja Aasian eri uskontojen näkökulmia kuolemanjälkeiseen elämään.
Filosofirengas Wiisauden Ystävien kanssa järjestetyssä seminaarissa Vuorisaarna ja henkinen kasvu127 käsiteltiin nimenmukaisesti henkistä kasvua Jeesuksen vuorisaarnan valossa.
Uskontotieteilijä Teemu Taira kuvaa uskonnon aseman muutosta nyky-yhteiskunnassa:
Yhdet katsovat yhteiskunnan maallistuvan ja toiset esittävät huomioita sen sakralisoitumisesta. Niitä on mahdollista ajatella jopa yhdenaikaisina: yksilöllistyminen on eräs uskonnon vaikutuskykyä heikentävä tekijä, mutta samalla se mahdollistaa uskontojen uudenlaisen omaksumisen, jota kutsutaan yleisesti ja hieman epäjärjestelmällisesti sakralaatioksi.128
Sofian eetoksessa institutionaalisen sekularisaation uhkakuvien sijaan huomio kiinnittyy yksilöllisen sakralisaation mahdollisuuksiin: “Yksityisellä ihmisellä on nyt enemmän mahdollisuuksia kuin ennen. Ihminen voi kasvaa niistä lähtökohdista, jotka Jumala on antanut. Aiemmin riitti, että kulki joukon mukana. Yhteisön paine oli voimakas ja erilaisuutta ei hyväksytty. Nyt mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen on paljon enemmän.”129 Huoli institutionaalisen kirkon tulevaisuudesta voi helposti peittää alleen sen todellisuuden, että ihmisillä on suomalaisessa yhteiskunnassa mahdollisuus toteuttaa vapauttaan ennenkokemattomalla tavalla. Tulevat vuodet näyttävät missä määrin uutta uskonnollista eetosta syntyy Suomessa institutionaalisissa kirkoissa, ja missä määrin niistä riippumatta. Sofialla on oma tehtävänsä tässä rajapinnassa instituutioiden ja yksilöllisen totuuden etsimisen välillä.
125 STK18, 9.
126 STK20, 8.
127 STK18, 10.
128 Taira 2006, 12.
129
https://www.ekumenia.fi/sen_esittaytyy/kevat-_ja_syyskokous/kevatkokouksessa_2008_pohdittiin_jumalallista_viisautta/metropoliitta_ambrosius_jumalall inen_viisaus_postmodernissa_hamyssa/ (Luettu 25.5.2021).
36