hän huomautti saapuneelle potilaalle: »Saakuri kun olisit ennemmin tullut.
Olisit tainnut avun saada».
Myös Matti Luomaniemen (s. 1843) ja hänen vaimonsa Marian (s. 1826) ker
rotaan Kanttinkylässä parannustoimintaa harjoittaneen, sekä opettaneen taito
jaan myös karviankyläläiselle 1841 syntyneelle Teppa-Valeelle (Salomon Valen
tin Teppala), joka sittemmin oli terveydenhoitoasioissa karviankyläläisten tur
vana. Mutta vaikeimmissa asioissa turvauduttiin kurulaiseen Tillitohtoriin ja parkanolaiseen Riihelän Teemuun.
Karviankyläläisistä tietäjistä mainittakoon Antti Alanen (s. 1858) joka pys
tyi pidättämään veren ja Äjeskydöstä levinneessä metsäpalossa pidätti tulen kiertämällä sen. Tulen estänyttä rinkiä kiertäessään heitti Antti silloin tällöin jonkun kapulan ilmaan. Aitomushevosenkin Antti taikoi niin, että se alkoi pysyä aitojen sisällä.
Rupulin istutus
Nähtävästi vuonna 1866 aloitettiin rokotus isoarokkoa vastaan. 18. 2. pää
tettiin maksaa rouva Anna Fredrika Heleniukselle korvausta hänen virka
matkoistaan, ja päätettiin, että talolliset maksavat rupulinistutusrahaa 12 pen
niä ja torpparit 6 penniä. Myöhemmin käytettiin lukkarinpoika Wilhelm Joa
kim Nordlund Vaasassa rokottajankursseilla. Sieltä tultuaan Nordlund pystyi neulomaan myös haavoja umpeen ja tiesi paljon muutakin terveydenhoidosta.
Variksensaappaat
Kun keväällä oli vasta päiviä maassa, ei sitä enää kenkiä jalkaan pantu, vaan avojaloin juoksenneltiin ulkona. Seurauksena oli että jalat ahavoituivat, ja ihosta tihkui verta, mikä oli tuskallista. Ei ollut otettu huomioon variksen puhetta: »Vaak, vaak, tuu saunan taa, saat saappaat ja punaset pillit päälle».
Niemenmaan Miina-mamma, joka oli Säkkelän tyttäriä, voiteli Aarnen »varik
sensaappaat» voilla ja kylvetti niitä saunassa. Se oli tuskallista hoitoa, mutta kun yöksi pantiin sukat jalkaan, ei Aarne enää saappaita muistanut ollenkaan.
SEKALAISIA PARANNUSKEINOJA Juho Viitasaari (1880— 1950):
Reumatismin lääkkeet
Viitasaari pani korkittomia pulloja kusiaispesään pystyyn niin, että muura
haiset pääsivät pulloon, mutta eivät päässeet pullosta pois. Kun pullo oli täynnä, hän nosti sen pois ja pani korkin kiinni. Vuorokauden kuluttua muu
rahaiset olivat kuolleet, jolloin Viitasaari puristi muurahaisista mehun pois kankaan lävitse. 10 pullollisesta (200— 300 gramman pulloja) tuli mehua 200 grammaa. Mehu oli hyvää reumatismin voidetta.
Toinen lääke
Kärpässienen hattuja ja suolaa pantiin pulloon ja annettiin mehustua jonkin aikaa. Mehulla sitten voideltiin reumatismin vaivaamaa kohtaa.
Juho ja Helmi Koivulan reumatismin lääke
Kun pippurin käpyjä pantiin »tenun» sekaan pulloon joksikin aikaa likoa- maan, valmis mehu oli hyvää reumatismin lääkettä.
Pippuria kasvatettiin 1900-luvun alussa ruukkukasvina. Siihen tuli noin 5 cm:ä pitkiä lyijykynän paksuisia käpyjä, kaiketi punaisia, koska sanottiin vertauksena: Punanen kun pippurin käpy. Käpyjä sai ostaa apteekistakin.
Ihotaudin parantaminen
Ihottuman päälle painettiin sormi ja luettiin kolme kertaa: »Sian sipuli, koiran käpälä, hauteheksi tähän pahahan paikkahan».
Umpisuolen leikkaus
Puuskan Heikiltä (s. 1845) puhkesi umpisuoli, ja se tuli vatsan päälle näky
viin. Heikin miniä Matilda (s. 1864) leikkasi sen lammasraudoilla poikki ja
»kurmi» pään tukkoon kudinlangalla käyttäen parsinneulaa. Näin Heikki pääsi tuskastaan. Naapurit kertoivat, ettei Puuskaan viitsinyt mennä, kun Heikki kiroili tuskissaan ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen hän eli monta vuotta.
Kurkkukivut
Kurkkukivut parannettiin Pietari Soutajan (s. 1845) kertoman mukaan seu
raavasti: karhun kurkun lävitse laski aikuisten juotavaksi viinaa ja lasten kurkkutauteihin maitoa. Pietarilla oli ollut karhun kurkku, jonka hän oli saa
nut isältään 1793 syntyneeltä Iisakki Soutajalta, joka oli ollut mukana monen karhun tapossa. Pietari oli ollut pahoillaan jälkeenpäin, kun tuli antaneeksi karhun kurkun satakuntalaisen osakunnan tutkijoille.
Valakian vihat
Useinhan sitä sattui, että tulta käsiteltäessä tuli palohaava. Sanalla palo- haavakin parannettiin:
Myllylän muori Sofia (Ida Sofia s. 1833?) Ville Rantaniemen mukaan:
»Vilimas tuli vilikutteli, välämäs tuli väläkytteli, kiriavasta kärmehestä kipinä lähti.
Maa emäs, vesi omas
Ota valakiakulta vihas pois.»
Lukkarin mamman (Amalia Fredrika Nordlund, o.s. von Printz) palaneen voide: Suolatonta voita, liinöljyä (keittämätöntä), lyijyvalkoista. Ne sekoitet
tiin yhteen ja keitettiin, sitten siveltiin palohaavalle.
Puun vihat
Maria Alfiina Kohtamäki (o.s. Ojailammi s. 1897)
Kun kertoja kutoi kangasta, hän löi jalkansa polkusimeen ja vaikka siinä
ei näkynyt ulkoista vammaa, niin sääri alkoi »ihiroiltansa» vihoittelemaan.
Kertoja asui vielä Ojaniemessä, ja kun Piikkilän Miina (s. 1850) tuli heillä käy
mään ja näki hänen tuskansa, Miina sanoi, että siihen on tullut puun vihat ja lupasi lähettää miehensä Juhon (s. 1842) sitä parantamaan. •—• Kun Juho sit
ten tuli, hän veisti kolme koivuista tikkua (koivusta olivat polkuimetkin). Kul
lakin tikulla Piikkilä painoi kolme kertaa kipeään paikkaan ja luki: »Tyvestä tyyreheet, larvasta lavieet, keskeltä kevieet. Puu nimes, ota kipus.»
Veren pidätys
Ville Rajala pani verihaavaan hämähäkin »kinaa».
Useat karvialaiset ovat pidättäneet veren sanoillaan. He eivät lukeneet sanoja ääneen. Jotkut eivät mielellään menneet verta pidättämään eivätkä neuvoneet sanoja lapsilleenkaan, koska ne olivat niin kovat sanat, että niitä oli varsinkin heikkohermoisen paras olla käyttämättä. Antti Alanen (s. 1858) pidätti veren matkankin päästä.
Kelkkalan Lyyti ei kelvannut teurastettaessa verta sekoittamaan, koska hän oli verenpidättäjänä niin voimakas, että eläimestäkin tullut veri maksoittui, jos hän sekoitti veriastiaa.
Nuoria naisia pantiin usein nuoremmakseen verta sekoittamaan. Moni kokenut teurastaja kysyi tytöltä, onko tämä »ehtaa», sillä muuten veri maksot- tuisi.
Valakian mummun verenpidätyssanat: Jos haavoittunut oli mies, mummu pani oikean peukalonsa haavan päälle, naisen ollessa potilaana hän pani vasemman peukalonsa ja luki:
»Tysty, tysty, tyyris veri. Seino niinkun Jordanin virta, paina pehmiä peu- kalos päälle, ettei puna putoisi, maito maahan läikkyisi.» Alasen Antti oli sitä mieltä, että veren pidätykseen ei tarvita muuta kuin luja usko.
Karviassa oli useita verenpidättäjiä, joiden menettelyssä oli paljon eroja.
Valakian pidätyssanat, Toivo Suomikoski:
»Jeesus siunaa valakiakulta, valakiakulta levätköön, vesikulta valvokoon.»
Pakkasta vastaan, Toivo Suomikoski:
»Sinä pakkanen pyryn poika, kulje soita ja maita, mutta älä tartu syntisen ruumiiseen; taikka ma panen tulisen hiilen sun sukkaasi.»
Ähkyn sanat, Aarne Niemenmaa ja Lyydia Pihlajamäki ovat kuulleet sanat Lyyti Kelkkalalta:
»Yhky, ähky, äyrän poika, veden varjosta vedetty, koivun kuorista koottu.
Kuhka (kuhunka) hepo varsan poikii: tervalammin partahalle, tervan lientä litkihin.»
Nari: kipeytynyt jäsen, ranne tai nilkka alkoi kuuluvasti narista, jolloin jäsentä ei voinut tuskan takia käyttää:
Edla Hormaluoma (o.s. Isokarvia-Alkava s. 1882):
Kun kertoja sai nuorena närin nilkkaansa, Pihlajamäen vuonna 1821 synty
nyt Anna-muori haettiin sitä parantamaan.
Anna teki kolmivärisestä villalangasta narilangan, johon hän teki yhdellä vetämällä yhdeksän solmua. Sitten hän sitoi langan nilkkaan, ja nilkka vie
tiin navetan kynnykselle. Muori naputteli (vasaralla?) kynnykseen ja Edlan oli kysyttävä: »Mitä sinä hakkaat?» »Näriä minä hakkaan», vastasi muori. Muo
rin naputellessa Edlan piti kolme kertaa kysyä, ja joka kerta Anna-muori vas
tasi samoin.
Tämä on täydellisin tieto närin hakkaamisesta, mutta samaan tapaan ovat toisetkin kertoneet. Esim. Toivo Suomikoski: »Kirvestalalla löi, kipeän päälle.»
Suonen venähtymä ja suoni- eli hivellyslanka Toivo Mustakoski (s. 1903):
Hivellyslanka tehtiin yhdeksästä erivärisestä langasta ja sidottiin kipeään paikkaan. Sitten luettiin: »Siteli sinisen langan, puheli punasen langan, veteli veheriääsen langan» jne. Hän ei muistanut enempää, mutta kaiketi loru jatkui samalla tavalla eri väreille.
Kohtaus, äkillinen kipu, huimausta, oksentelua ym.
Kohtauksen saaneen piti sylellään mitata 9 kertaa ristiin sellainen ovi, josta oli kolme ruumista viety. Myös ruumislaudan mittaaminen samalla tavalla aut
toi. Joka mittauksella luettiin: »Se mikä kohteli yhden kerran, kyllä minä kohtelen toisen kerran» jne. (»Se mikä kohteli toisen)
Hilda Hill (s. 1896)
Kertojan mummu Kaisa Pikkumäki (s. 1835) sai toisinaan kohtauksen: päätä särki ja hän nimitti sitä kohtaukseksi. Lasten piti lähteä teettämään Hakkoolan Serulla (s. 1838) »kohtauksen höppylöitä». Seru otti sokeripalan, höpisi ja syl
keä pihauttikin. Kun Kaisa söi sen, niin pää parani. Kaisa joutui vuorostaan tekemään höppylän Serulle.
Vilutauti (Hilda Hill)
V. 1838 syntynyt Hakkoolan Ellu-vaari (vaimo Serafia s. 1838) toi kerran metsästä tuohen päällä jotakin hyllyvää ja sanoi: »Nyt on puronnu piliviä met
tähän». Se pilvi oli vaaleaa, vähän harmahtavaa. Se näytti vähän sammakon
kudulta, mutta ei ollut sitä, sillä sitä oli puun juurella, eikä vedessä. Seru- muori oli hyvillään löydöstä ja sanoi tekevänsä siitä »piliven leipää», sillä se on hyvää vilutautiin. Seru sekoitti pilveen jauhoja ja leipoi takinasta kakkaroita, pani ne laudalle ja litisteli siinä ja nosti laudan orrelle, jotta pilven leipä kui
vuisi.
Rehtori Aukusti Sarvelan mukaan pilvi oli limasientä.
Vaarnes — Veripahka (Hilda Hill)
»Kun minä olin Mäkiviidassa, tuli vasemman käteni ranteeseen hirveän suuri veripahka. Siitä on arpi vieläkin näkyvissä. Siinä oli hirveä pakotus.
Kun sitten menin kotonani käymään, ja äitini näki pahkan, hän määräsi minun menemään Soutajaan, parannuttamaan sitä sillä Maija-muorilla, joka oli enti
nen Varsaluoman Maija s. 1847. En aikonut mennä Soutajaan, mutta lähdin kuitenkin äitini mieliksi. Maija sattui olemaan pihalla, jossa näytin kättäni.
Maija sanoi, ettei hän saa sitä enää takaisin, koska se tuntuu olevan jo mätäne- mistilassa, mutta kyllä hän siitä kivun pois saa. Maija kehotti minua tupaan ja haki toisesta huoneesta roppisen, jossa oli niinsanottuja merikiviä kymmen
kunta kappaletta, ja niillä Maija paineli paisetta ja höpisi jotakin. — Valitte- lin muorille, kun minulla ei ole täällä rahaa maksuun, mutta lupasin sen m yö
hemmin suorittaa. Maija sanoi, ettei hän siitä mitään ota, eikä saa edes kiittää.
Kun sitten kävelin metsäpolkua myöten Mäkiviitaan, käsi heilui sivulla, mutta yhtään ei tuntunut kipua. Se oli heinäaikaa, ja vaikka niittää huitelin »tarria»
että jytisi, niin yhtään ei tuntunut kipua. — Yhtenä yönä pahka sitten puhkesi ja paljon siitä tuli mätää. Menin navettaan ja muuripadasta ottamallani vedellä pesin haavan ja vaikka pusertelin siitä mätää pois kuinka voimakkaasti, ei yhtään tehnyt kipeää.»
Hulda ja Jalmari Vuorela (s.1898)
Teppa-Valee teki vaarnes-vettä veripahkan parantamiseen.
Savipuoli (Hilda Hill)
»Viisiloppinen» oli yleensä onnea tuottava merkki. Kun sen piirsi savipuo
len päälle, niin savipuoli parani.
Sulo Rantalan parannuskeino savipuoleen ja muihin ihottumiin:
Sulo oli saanut vanhemmiltaan kolme pientä puupalloa, jotka olivat kasva
neet (pihlajan?) kyljessä. Ne olivat noidan »lukemat». Niillä parannettiin ihottumia siten, että otettiin yksi pallo kerrallaan, painettiin sillä kolme kertaa kipeätä kohtaa ja sanottiin: »Mee sinne josta oot tullutkin», sitten toisella pal
lolla samoin kolme kertaa ja niin myös kolmannella. Joka kerta ennen paina
mista sylkäistiin palloon.
Ampiaisen purema: Ampiaisen puremaa painettiin märällä mullalla.
Pistos. Pistos tuntui polttavana kipuna rinnassa.
Se parannettiin »pistosklasilla»: Juomalasiin pantiin höllään rohtimia ja sytytettiin ne tuleen, painettiin sitten kipeän paikan päälle ja annettiin palaa loppuun. Rohtimien palaessa loppui happi, ja se sai aikaan imun, joka veti ihoa lasiin.
Rikka silmässä. Silmään pistetty kravunkivi ajoi edellään rikan pois silmästä.
Hampaan pakotus (porotus)
Kun Koivulan v. 1871 syntynyt Juho oli poikanen, hänellä oli kova hampaan porotus kun meni Koivuluomalle. Siellä Koivuluoman v. 1848 syntynyt Matti- vaari paransi hammaskivun. Matti antoi Juholle kourallisen karkeita suoloja ja käski Juhon pureskella niitä. Sitten suolaa piti pudottaa Matin kouraan.
Matti läksi ulos, ja uteliaana Jussi seurasi salaa, mitä vaari tekee. Matti meni metsään ja kairasi siellä puuhun reiän. Sitten hän tunki suolat reikään ja löi suolojen peitoksi tapin ja sanoi: »Kidu sinä, älä muita kiduta.»
Joku heitti suolat uuniin, ja sekin auttoi. Juho Koivula sanoi, ettei hänellä ole sen jälkeen ollut hampaan porotusta, kun Matti sen paransi.
Käärmeen purema
Mäkelän Simppa, joka oli kuuluisa parantaja, neuvoi panemaan käärmeen
pureman päälle keuhkorapalevyjä.
Lyyti Kivelä (1884— 1974) sanoi maanneensa käärmeen puremasta kaksi viikkoa sairaalassa. Vielä poislähtiessä sääri oli ajettunut ja musta. Sitten hän meni Rajalan Villen puheille. Tämä voiteli säären, ja heti ajetus alkoi nopeasti laskea, ja sääri parani.
Heikkilän Jaakko höpisi hetken vahvaan kermaan ja voiteli sillä pureman kohdan, joka näin parani.
Kengän hieroma
Kengän hieromasta tuli helposti tuskallinen. Amalia Kiviniemi (s. 1855), neuvoi polttamaan vanhaa kenkärajaa ja panemaan sen tuhkaa hieromaan.
— Hieromaa pestiin myös pohjoiseen juoksevan lähteen vedellä.
Ruusu
Ruusu on ihotauti, joka esiintyy enimmäkseen päässä ja kasvoissa suun ympärillä. Se on ihon tulehtuma, joka ilmenee ihon turvotuksena ja kuumeena.
Se syntyy bakteerien vaikutuksesta ja voi levitä muuallekin ruumiiseen.
Niilo Saarivirta (s. 1887) tiesi, miten pää ja kasvoruusu parannettiin:
»Tervatuista pellavista tehtiin kaksinkertainen päähän sopiva kalotti, kerrosten väliin pantiin pehmeiksi hakattuja männyn ja kuusen kasvantoja.»
Syylät
Syylän juureen solmittiin kireälle jouhi. Kun syylään ei enää päässyt verta, se kuihtui.
Toinen parannuskeino: Syylää hangattiin lihanpalalla, minkä jälkeen lihan
pala vietiin esimerkiksi tunkioon, jossa se nopeasti mätäni. Se oli syylänkin loppu. Usein syyläinen iho pestiin ruumiinpesusaippualla.
Ajoksen parannus: Toivo Suomikoski
Ajoksen parantaminen oli alettava niin aikaisin, ettei sitä ollut ehditty ristiä ajokseksi (siis sanoa sitä ajokseksi). Ajoksen alkua paineltiin sormella ympä
riinsä myötäsuuntaan ja luettiin: »Äkämä, mökämä, putken pukama, tänäpänä kirkko, huomenna kirppu. Mene pohjan tunturille, Lapin lasten laitumille, kuun kuulemattomihin, päivän näkymättömihin, kissan naukumattomihin.
»Sen jälkeen syljettiin ajokseen kolme kertaa ja sanottiin: »Mene koira kotios.»
Naaran nappi on syylän tapainen kipeä kohta silmäluomessa. Toivo Suomi- koski:
Naarannappia siveltiin kissan hännällä kolme kertaa, ja sen jälkeen syljet
tiin kissan puohon kolme kertaa, minkä jälkeen naarannappi hävisi.
»Mato ajaa maksalle», sanottiin, kun närästi.
Maitohammas. Toivo Suomikoski
Lapsen irronnut maitohammas oli heitettävä muurin kujaan ja samalla sanottava: »Hiiri, hiiri hiukkahammas, anna mulle rautahammas, minä annan luuhampaan». Näin saatiin kestävät hampaat.
Verenpaine
Jos potilaassa oli liikaa verenpainetta, iskettiin verta ohimosuonesta. Jotta veri ajautuisi ohimosuoniin, potilasta kuristettiin kaulasta. Sitten puhkaistiin verisuoni kirveen tapaisella suoniraudalla.
Kaihi
Joku nainen Kanttinkylästä oli poistanut kaihin silmistä kastamalla kan- kaantilkkua paloöljyyn ja hieromalla sillä kaihin pois.
Kastevesi oli hyvää silmänvoidetta. Sitä sai vetämällä lakanaa juhannus
yönä kasteisella niityllä ja vääntämällä vesi lakanasta kiuluun. Se oli pullo
tettava ennen auringon nousua. Sen antaminen lehmille lisäsi maidon tuottoa.
Käärmeen manaus. Taavetti Niemenmaa (s. 1875), Juho Isoniemi (s. 1868), Heikki Kankaanranta (s. 1873).
»Pirätä piru hevostas, että saan suitet suuhus».
Verenpidätyssanat kuten edellä ja:
»Pidätä veri, seiso veri, niinkun seisoo sen sielu helvetissä, joka pyhänä ken
kiänsä voitelee.»
Kaupunkireisuilla kuljettiin yleensä suuremmissa joukoissa, jo rosvojenkin pelossa. Talven umpikeleillä vaihdettiin taaimmainen hevonen tietä aukaise
maan, kun etuhevonen väsyi. Kerran erään miehen hevonen pysähtyi eikä läh
tenyt millään jatkamaan matkaa. Joukossa oli kuitenkin sellainen mies, joka tiesi, millä hevosen saa toipumaan. Hän kysyi, kenen kengät on voideltu pyhänä. Eräs joukosta antoi kenkänsä. Tietäjä otti kengät, löi hevosta niillä päähän ja sanoi: »Mitä siinä seisot, niinkun sen sielu helvetissä, joka pyhänä kenkänsä tervaa». Niin hevonen lähti liikkeelle.
Se pyhänä tervaaminen oli suuri synti.
Riisi on lasten puutostauti, joka viivästyttää lapsen luuston kehitystä. Anna- Liisa Norrbacka tiesi reseptin sen parannukseen: (Kertonut Hilda Hill.)
Kun kertoja oli vielä lapsi, Sarvikylässä kulki vanha muori, jota sanottiin Norrpakan Anna-Liisaksi. Häntä pidettiin noitana. »Kai vanhuuttaan se höpisi loitsujaan. Minä uteliaisuudesta menin muorin lähelle, kuullakseni niitä loit
suja, minua kiellettiinkin, mutta muistiini jäi seuraavat loitsut»:
»Pois riisi riistämästä Ähkyn sanat:
vaimon lasta raastamasta »Ähky, puhku, Ähämäristä Pois, pois Pohjanmereen vieras voidetten tekijä Norjan koskeen punaiseen.» Selekä tehty seipähistä
vatsa vaskesta valettu.»
Joskus muori höpisi: »Tuli tuli taivahasta, tuli tuli merestä».
145
Kiroja vastaan: Annastiina Kuusisto (s. 1. 1. 1866)
Koskelan noita noukki käärmeitä ennen käen kukkumista ja paistoi niitä saunan pesässä. Niitä syötiin ja annettiin lapsillekin, jotta kirot eivät heihin pystyisi.
Rupitauti. Eino Köykkä (s. 13. 12. 1913)
Kun kertoja oli rippikouluiässä, siis noin vuonna 1928, hänen naamansa oli niin ruvessa, että hän ei halunnut mennä sellaisella naamalla jatkamaan rippi- kouluaan elleivät ruvet parane. Hän meni Porrasmuorin (Maria s. 1866) luo apua saamaan. Muori pani hänet ensin leikkaamaan kyntensä. Maija kuu
mensi nämä kynnensirut niin, että ne käpristyivät. Maija käski kertojan hakea pihanurmikosta kolmion muotoisen nurmimättään. Sitten Maija teki tahnan, johon pani, mitä lie pannutkaan, voitakin kait. Tahnaan hän lisäsi polttamansa kynnet ja levitti tahnan nurmimättään ruohon puolelle. Sitten hän paineli mättäällä Einon kasvoja ja hoki: »Ota sinä vihas pois, kun minäki otan vihani pois. Älä sinäkää pidä vihaa, kun en minäkään pidä vihaa.» Tämän lorun Maija luki kolmeen kertaan koko ajan painellen Einon naamaa. Sitten Maija määräsi Einon viemään mättään pihalle ja heittämään sen pohjoiseen vasem
man olkapäänsä ylitse. Viikon kuluttua ruvet olivat poissa. Lisäys rupitaudin parannukseen: Julius Luusalo s. 1897. Eino Köykän mainitseman nurmimättään tuli olla tasakylkisen kolmion siten, että kärki osoitti etelään.
Harjaksis
Kun lapsi oli itkuinen ja kieritteli itseään, sillä oli harjakset (kankeat iho
karvat, jotka täytyi vihtoa pois). Oli useitakin akkoja (ämmiä), jotka osasivat sen tehdä.
Parantaja teki maidosta ja nisujauhoista vellin, vei lapsen lämpimään sau
naan, levitti vellin lapsen selkään ja pani päälle ohuen vaatteen (esim. sitsi- kaulahitten) ja vihtoi lapsen selkää. Kun huivi otettiin pois, olivat harjakset tarttuneet taikinaan.
Painoksissa
Lapsi oli painoksissa, kun se itki aina samaan aikaan päivästä. Tähän oli montakin parannuskeinoa. Tässäkin lapsi toisinaan kylvetettiin, mutta pujo
teltiin sen jälkeen kolme kertaa isänsä housunpunttien lävitse.
Elisabet Raiskio (s. 1878) oli nuorena nähnyt, että painoksissa olevaa lasta pistettiin kolme kertaa riihen aakkunasta ulos ja sisään. Toinen pistäjistä oli sisä- ja toinen ulkopuolella. — Kertoja oli niin kaukana riihestä, ettei kuullut, puhuttiinko samalla mitään.
Painoksen parantamiseen oli sellainenkin keino, että lapsi pantiin jauhin- kiven ( käsikivet) päälle ja pyöritettiin kiveä.
Jotkut tekivät polttopäreistä tuolien sarjalle »viisloppisen» ja lasta pisteltiin tämän läpi.
Hilma Alakarvian (s. 1877) kertoman mukaan Kärki-Mantalla oli seuraava parannuskeino: »Pajupuskia» kasvavalla niityllä lasta pisteltiin pajupuskan läpi. Toisen piti olla vastaanottamassa, kun lasta pisteltiin edes takaisin. Kun lähdettiin pois, ei saanut katsoa taakse.
Ruven parannus huulesta
Toivo Suomikoski (s. 1900)
Se, jonka huulessa oli rakko, sanoi toiselle: »Huulessani on rakko». »Sylje pois», sanoi toinen. Näin tehtiin kolme kertaa, ja parannettava tietenkin sylki, kun käskettiin.
Manne (Hermanni) Kivelä (s. 1887) kertoi:
Kun kertoja oli poikanen, hänen veljensä Konstun silmistä alkoi mennä näkö. Isä Jaakko Kivelä lähetti pojan Helsinkiin silmäklinikkaan. Paikalla oli 19 lääkäriä, jotka puolen vuoden kuluttua tuomitsivat Konstun sokeaksi.
Tapaus oli kait niin erikoinen, että sairaalan ylilääkäri oli pyytänyt ilmoitta
maan, miten tapaus kehittyy. Poika oli kotiin tullessaan miltei umpisokea.
Joku kehotti isä-Jaakkoa käyttämään poikaa Parkanon Raivaluomalla Kujansuun ämmällä, jonka kerrottiin tietävän silmätaudeista. — Jaakko ei uskonut taikoihin, mutta kun matka ei oijosmain ollut pitkä, niin hän arveli, ettei tuossa suuria häviäkään ja läksi taluttelemaan poikaa Raivaluomalle.
Akka olikin kotonaan. Hän sanoi aikoneensa lähteä jonnekin, mutta kun tiesi heidän tulonsa, ei lähtenytkään. Kaiketi Jaakon ilmeestä eukko näki, ettei Jaakko uskonut hänen tietäneen heidän tulostaan. Silloin akka sanoi: »Mitä sinä sitä metsälintua siellä polulla hyppyytit?» Jaakko kielsi tehneensä niin, mutta eukko sanoi, että älä valehtele. Ja tosiaankin, polulla oli todella ollut metsopoikue. Koppelo oli alkanut »räpäköiden» lentää pois poikueensa luota, jotta poikaset pääsisivät piiloon sillä aikaa, kun Jaakko häntä jahtaa. Mutta koppelo olikin äkkiä parantunut.
Ihmetellen Jaakko sitten kertoi asiansa, jolloin ämmä kysyi: »Onko viinaa?»
Jaakko antoi potin, ja akka alkoi tirkistellä sen lävitse ja sanoi, että saunassa oli joku nainen heittänyt pojan silmille rumihin multaa. Akka näytti sitten pul
losta sekä saunan että naisen, jotka Jaakko tunsi.
Akka voiteli Konstun silmät ja sanoi, että silmiin tulee kahden viikon kulut
tua kova polte, minkä jälkeen jonkun olisi tultava hakemaan toista voidetta, jonka valmistamiseen hänellä ei sillä kertaa ollut aineita. Kun he olivat läh
dössä pois eukko sanoi: »Kyllä se toinenkin poika tarvitsisi apua, kun se on yltä
päältä ruvis.» Mistä se eukko mahtoi sen tietää, mutta kyllä Manne tosiaankin oli ollut silloin ruvissa, mutta eukko teki hänellekin voiteen ja ruvet hävisivät.
Kun polte tuli Konstun silmiin, Jaakko lähti hakemaan sitä toista voidetta.
Parantaja oli sanonut, ettei poikaa tarvitse toista kertaa tuoda. Polte silmissä loppui yhtäkkiä, ja siitä arvattiin, että Jaakko oli päässyt perille. Kolmen kuu
kauden kuluttua näkö oli melkein entisellään. Myöhemmin Konstu pääsi Amerikkaankin, vaikka huonon näön vuoksi moni karvialainenkin sai palata New Yorkista kotimaahan. — Asiasta ei ilmoitettu silmäklinikalle, vaikka ylilääkäri oli pyytänyt. — Ensimmäinen lääke oli kirkasta ja toinen punerta
vaa.
»Apoteekkiloota»
8. 5. 1887 oli päätetty pyytää Ikaalisten »apoteekkari» Strömmeriltä »apo- teekkilootaa». Se sisälsi mm. seuraavia lääkkeitä: Kylmyydentippoja, sydä- menvahvistustippoja, veren puhdistosta, halpausvettä, sidelaastaria, karpoli- öljyä ja happamia tippoja naisten liiallisiin vuotoihin, närvin tippoja = kam- feritippoja, tilkmannin tippoja, pirunpaskaa, preseveerannesta ja anistippoja.
Koi. Elisabet Raiskio, s. 1878 Kräätärin torpassa (Raitaluoma)
Kertojan ollessa Sarvijoessa piikana, tuli emännän sormeen koi. Tämä
Kertojan ollessa Sarvijoessa piikana, tuli emännän sormeen koi. Tämä