Kutsuntatoimiston puolesta:
G. O. Wärbeck Sotakomisarius Karl Tigersted
(Leima: Kuts. toimisto Turun ja Porin Ln 2 piirissä)
8 kutsunta-alue Kuts. luettelo N:o 34 Ollut läsnä tämän vuoden harjoituskokouksessa 8:ssa reservikomppaniassa Ikaalisissa 21 pnä Heinäkuuta 1894.
v.t. Komppanian päällikkö Luutnantti: Vapaaherra Rehbinder (Leima: 8 reservikomppania).
Ollut läsnä tämän vuoden harjoituskokouksessa 8:ssa reservikomppaniassa Ikaalisissa 23 p. Elokuuta 1895.
v.t. Komppanian päällikkö
Luutnantti: Vapaaherra Rehbinder (Leima: 8 reservikomppania).
Ollut läsnä tämän vuoden harjoituskokouksessa 8:ssa reservikomppaniassa Ikaalisissa 9 p. Syyskuuta 1896.
Komppanian päällikkö
Alikapteeni Vapaaherra Rehbinder (Leima: 8 reservikomppania).
Juho Koivula muistelee olleensa harjoituksissa v. 1894 noin kuukauden, v.
1895 3 viikkoa ja v. 1896 2 viikkoa.
Joku mukana olleista oli Svante Erkkilälle kertonut, että pyhän aikana oli käyty Karviassa viettämässä pyhää, vaikka vasta lauantai-iltana pääsi lähte
mään ja maanantaiaamuna piti olla paikalla klo 8. Matka linnuntietä Vatulasta Karvian kirkolle on 50 km. Silloiset polut ja tiet kulkivat kyllä melko suoraan, mutta oli siinä »plätkimistä tossua toisen eteen», kun kulki matkan edestakai
sin.
Harjoituksissa käytettiin venäläisiä komentosanoja. Olin niin »viraaton», etten ottanut näitä komennussanoja Koivulalta muistiin, vaikka hän kuuluu ne vanhanakin muistaneen.
Aleksanteri Santti kertoi, että käytännössä silloin ollut sotilaskiväärikin täytyi osata esittää kysyttäessä: se oli »kenraali Berdanin keksintöä N:o 2» (vuo
delta 1871 10,66 m/m). Kiväärissä oli tietenkin »pajunetti», pistoase.
Mäkipää Jämijärveltä oli iso ja väkevä mies. Hän oli joutunut olemaan kaksi viikkoa omissa vaatteissaan ennen kuin Turusta saapui isompi puku. Nos- topunnusta Mäkipää oli moittinut kovin pieneksi.
Niihin aikoihin kun Juho Koivula oli asevelvollisuuttaan suorittamassa, paini oli suosittu voimain koetus miesten keskuudessa. Jussikin kertoi harjoitelleensa
sitä jo ennen »väkeen» menoa niin ahkerasti, että esim. Kuuselan Nion ollessa Harjulla, Jussin kotona, päivämiehenä, toisinaan ei tahtonut tulla työstä mitään, kun niin ahkeraan painittiin. Tästä oli etu, että hän oli plutuunansa paras pai
nija. Plutuunainvälisiä painikoitoksia ei vielä ollut silloin ollut, kun Harjun (myöh. Koivula) plutuunanpäällikkö, merikarvialainen Vesterbacka tuli eräänä iltana pyytämään Jussia painimaan kasarmin pihalle.
Plutuunanpäälliköt olivat lyöneet vetoa siitä, kenen plutuunassa on paras painija. Vesterbacka lupasi Harjulle tupakkapaketin palkkioksi koitoksesta, johon Jussi suostui. Hänen vastassaan oli punkalaitumelainen Kaarela. Aluksi Harju ei voinut Kaarelalle mitään, enempää kuin Kaarelakaan hänelle. Mutta pian Jussi pääsi perille toisen heikkouksista ja voitti.
Kun Harju oli voittanut, tuli hänen oman plutuunansa jefreitteri häneltä kysymään, painisiko Jussi hänenkin kanssaan. »Vaikka koko yön», vastasi Harju, jolla oli harjoituksissa saatua kaunaa jefreitteriä vastaan, joten hän ajat- teli, että nyt on hyvä kostaa. Ja vyöstä kun painittiin, niin Harju otti siinä mie
lessä jefreitterin vyöstä kiinni, että hän repäisee toisen housut rikki. Kun Jussi sitten heitti niin jefreitterin housut repesivät edestä, joten hän joutui mene
mään kasarmiin sisälle housujaan käsillään kooten. Miesten nauraessa Harju mielissään ajatteli, että nyt saa jefreitteri hänelle vastakin ilkeillä, koska kosto luonnisti niin hyvin.
Plutuunanpäälliköltään Harju sai luvatun tupakkapaketin, muutaman hals- toopin maitoa ja nisukakon, joita kylän akat tapasivat olla aidan takana myy
mässä.
Myös kärrynpyörien nostolla kilpailtiin voimasta. Tämä tapahtui samaan tapaan kuin nykyinen painonnostokin. Siinäkin koitoksessa Harju voitti Kaare
lan, sillä hän nosti yhteen menoon 12 kertaa ja Kaarela ainoastaan 10 kertaa (rinnalta ylös). Senaikaisia voimainkoitoksia olivat myös kissinhännän- ja väkikarikan veto. Paitsi vyöstä kiinnipitäen painittiin myös rinnuksista siihen aikaan.
Mikä lienee mustalais-Vihtorin, joka oli Jannen poika, mieleen pistänyt, kun hän aivan viimeisinä päivinä karkasi kasarmilta. Hänet saatiin kuitenkin Sor- menpellossa kiinni ja tuotiin vangittuna takaisin. Putkassa ollessaan hän ker
ran pyysi vartijan viemään häntä »makkiin». Tällä reisulla hän pyysi vartijan siirtämään raudat toiseen nilkkaan, ja kun vartija irrotti raudat, Vihtori siep- pasi ne ja löi vartijaa niillä päähän. Vihtori pääsi pakoon ja oleskeli kait Poh
janmaalla.
Kerran varastettiin joltakin sotilaalta taskukello ja rahaa, eikä kelloa löy
detty suoritetussa »kanissakaan.» Sattui kuitenkin niin hyvin, että erään reser
viläisen kivääristä putosi pesupuikko kasarminseinällä. Kun hän kumartui sitä ottamaan, kuuli hän kivijalan reiästä kellon nasketta, ja sieltä se kello löytyi.
Epäilykset kohdistuivat erääseen mieheen, joka yritti hämätä toisia pyydel
len tovereilta rahaa, jota ei hänellä muka ole. Kuitenkin hänen nähtiin
oste-levän aidan takana olevilta akoilta maitoa ja nisua. Hän saikin jonkun vuoden linnaa Turussa sotaoikeudessa.
On luonnollista, että reservipalveluksessakin harjoitettiin paljon ammun
taa, ja kilpailujakin ammunnassa oli. Karvialainen Jeremias Takala (myö
hemmin Mäki-Korte) sai v. 1894 Vatulassa »oivallisesta ampumisesta» umpinai
sen hopeakuorisen avaimella vedettävän taskukellon: ANCRE 15 RUBIS FABRIQUE de la COTE LOCLE SUISSE. Suomen Kaartinpataljoona tapasi voittaa venäläiset, kun leirillä Krasnoje Selossa kilpailtiin ammunnassa.
Olen kuullut kerrottavan, että joukkueiden välisissä ampumakilpailuissa upseerit olisivat kehottaneet joitakin ampujia ampumaan jonkun laukauksen taulun edessä olevaan »sorikkoon», jolloin hyppäävät kivet tekivät reikiä taului
hin. Männistön Anttonilta nuoret tiedustelivat, kuinka suuri vahvuus Vatulan reservikasarmilla oli siihen aikaan, kun se oli vielä toiminnassa ja Anttonikin siellä palveli. — Anttonikaan ei ollut miesluvusta kirjaa pitänyt, mutta hän kehotti kysyjiä laskemaan miesmäärän seuraavista tiedoista: Vatulan harjulla oli 24 prätyyteslautaa ja neljä miestä kantoi yhtenään siitä prätyytestä pois.
Valitettavasti minunkin täytyy tyytyä Männistön Anttonin tietoon.
Sotaväki lakkautettiin v. 1901, paitsi Suomen Kaartinpataljoona, joka lopetti vasta v. 1905.
Lisää reservikasarmista
Suuri oli kummastukseni kun sain 22. 5. -71 Pieksämäeltä V. V. Salomaalta kirjeen, jossa hän ulkokuntalaisena vaivautui minulle ilmoittamaan, että Val
tion painatuskeskuksesta saa v. 1865—-1866 painettuja »vanhanväen» harjoitus- ohjesääntöjä. Niitä on painettu kolme vihkoa, eivätkä ne tyyriitäkään ole. Näis
tä käyvät ilmi mm. ne venäläiset komentosanat, joiden mukaan sotaväki äksee
rasi.
Innostuin heti, että nyt ne tilataan museon arkistoon, jonne ne parhaiten kuuluvat. Soitin kunnansihteerille, mutta huomasin itsekin selityksen kuul
tuani, ettei niitä niin vaan voi kunnan rasitukseksi tilata: Ensin on pidettävä museotoimikunnan kokous ja anottava kunnanhallitukselta lisätalousarviossa määrärahaa ostoon. Lisäksi olisi pidettävä ylimääräinen valtuuston kokous, mikäli kunnanhallitus kannattaisi esitystä. Tämä kaikki rasittaisi kunnan taloutta. Lisäksi on vaikeutena se, ettei museotoimikunta ole päätösvaltainen kuolemien ja sairastapauksien takia.
Kun halusin kirjat, minun oli riskeerattava oman taloudellisen kantokykyni kestävyys ja tilattava vihot itselleni. Onnekseni oli saatavissa enää ainoas
taan yksi vihko, koska toisten painos oli loppunut. Lasku teki siis 1;50 mk.
Vaikka se tietysti koski kipeästi, on omatuntoni rauhallinen siitä, etten sillä rahalla kunnan taloutta tuhonnut.