Seksuaalisuuden kehittymistä voidaan tarkastella Suomessa kehitetyn Seksuaalisuuden portaat-mallin (2000 ja 2015) mukaan. Kyseinen malli kuvaa ihmisen seksuaalista kehittymistä erilaisten vaiheiden kautta vauvaiästä varhaisaikuisuuteen saakka ja on viitattuna useissa alan julkaisuissa (Cacciatore 2006, 225; Riihonen, Laru & Cacciatore 2015, 50-54). Seksuaalisuuden portaat-mallin rinnalla otamme tarkasteluun myös psykoseksuaalisen kehityksen vaiheet. Kyseisen mallin on luonut Sigmund Freud ja se on ainoa teoria, joka huomioi seksuaalisuuden osana ihmisen kehittymistä. (Kronqvist &
Pulkkinen 2007.) Kummatkin mallit tarkastelevat seksuaalista kehitystä psyykkisestä näkökulmasta, mutta taustalla vaikuttaa myös fyysinen kehitys. Mallit on tiivistetty kuvioon 1 seksuaalisen kehittymisen ja iän mukaisesti. Seksuaalisuus on herkkä muutoksille ja se kehittyy koko ajan. Lapsen seksuaalisuus on erilaista kuin aikuisen ja lapsi rakentaakin seksuaalisuutta vähitellen muodostaen oman aikuisen seksuaali-identiteetin. (Cacciatore 2007, 66-67.)
Vanhemman läsnäololla ja hoivalla on keskeinen merkitys 0-4-vuotiaan seksuaalisuuden kehittymiseen. Tässä ikävaiheessa lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus- ja
kiintymyssuhde ovat olennaisessa osassa luomassa lapsen seksuaalista kehittymistä.
Lapselle tulee tarjota riittävästi turvaa ja fyysistä läheisyyttä. Kehonkuva ja minäkäsitys muodostuvat tutussa ja turvallisessa vuorovaikutusympäristössä, jossa on tarjolla rakkautta ja hoivaa. Lapsi tutkii mielellään omaa kehoaan ja vertailee sitä muiden lasten kanssa.
Näiden toimintojen kautta lapselle tulee syntyä kuva myös oman kehon oikeuksista ja koskemattomuudesta. (Laru, Riihonen & Cacciatore 2016, 120-128; Riihonen ym. 2015,47-55.)
Ikävuosien 2-8 aikana lapsella on ”tykkäyskausi”, joka kohdistuu sekä ihmisiin että esineisiin ja asioihin. Lapsi ei pidä tärkeänä sukupuolen roolia vuorovaikutussuhteissa, vaikka sen tiedostaakin. Ihastumisen tunnetta ja kaverisuhteita vertaillaan toisiinsa sekä tunnetaitoja harjoitellaan. Ikävuosien 3-9 aikana esiintyy samoja piirteitä tykkäämisestä ja ihastuksista, mutta yleisimpänä ihailun kohteena on oma vanhempi tai joku muu aikuinen.
Lasta alkaa myös kiinnostaa lisääntymiseen liittyvät kysymykset vauvojen alkuperästä.
Tässä ikävaiheessa normaali lapsen itsetyydytys eli unnutus on lapsen tapa rauhoittua. (Laru ym. 2016, 120-128; Riihonen ym. 2015, 47-55.) Psykoseksuaalisen kehitysteorian mukaan oraali- ja anaalivaihe sijoittuvat varhaislapsuuteen, jolloin lapsi kokee nautintoa suun ja peräsuolen kautta. Tällöin mielihyvän tunne syntyy pidättämisen ja imemisen kautta. Ennen kouluikää lapsi käy läpi vielä fallisen kehitysvaiheen, jossa lapsi alkaa tiedostaa sukupuolensa ja tutustuu omiin sukuelimiinsä. Lapsi hakee luontaista nautinnon tunnetta sukuelinten hyväilyn kautta. Samoihin aikoihin lapsi alkaa tuntea vetoa vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan ja tätä kutsutaan oidipaalikriisiksi. (Kronqvist & Pulkkinen 2007, 94; Freud 1971, 99-106.) Kuviossa 1 näkyy, kuinka Freudin teorian ja seksuaalisuuden portaiden kyseiset vaiheet ajoittuvat samoihin ikäkausiin.
6-12 –vuoden iässä lapselle on tyypillistä ihastua idoleihin tai muihin aikuisiin, jotka ei eivät ole hänen lähipiirissään. Ihastuksen sukupuolella ei ole väliä. Lapsen mielikuvituksen kehittymisen myötä myös omat fantasiat tulevat esiin. Psykoseksuaalisen kehitysteorian mukaan tähän ikävaiheeseen sijoittuu myös latenssivaihe, jolloin seksuaalisuus jää taka-alalle lapsen toiminnassa. Koulu ja sosiaaliset suhteet korostuvat tällöin lapsen elämässä.
(Laru ym. 2016, 120-128; Riihonen ym. 2015, 47-55; Kronqvist & Pulkkinen 2007, 149.) Riihosen ym. (2015) mukaan seuraavan kehitysvaiheen alkaminen on hyvin yksilöllistä, vaihdellen jopa 8-18 ikävuosien välillä. Tällöin ihastuksen kohde vaihtuu idoleista lähipiirissä olevaan, oman ikäiseen, tuttuun henkilöön. Tässä kehitysvaiheessa tutustutaan
omaan kehoon itsetyydytyksen kautta, mutta sillä ei ole kuitenkaan suurempaa seksuaalista päämäärää eikä se liity varsinaiseen rakastumiseen. (Riihonen ym. 2015, 47-55.)
Tunteista puhuminen ja niiden näyttäminen tulee näkyväksi noin 9-14-vuotiaana.
Ihastumisista puhutaan ikätovereiden kanssa ja tätä kautta ystävien merkitys korostuu.
Ihastumisen tunteista kertominen ihastuksen kohteelle on ikävuosien 10-15 tyypillinen piirre. Nuori törmää myös tilanteisiin, jolloin tunteet eivät ole molemminpuolisia ja opettelee käsittelemään torjutuksi tulemista. Tämän jälkeen ihastuminen muuttuu fyysiseen muotoon, jolloin se halutaan osoittaa esimerkiksi pitämällä kädestä. Termi ’seurustelu’ tulee näkyväksi 12-16-vuotiaan nuoren elämässä. (Riihonen ym. 2015, 47-55.)
Noin 14-18-vuotias nuori uskaltaa ottaa kontaktia ihastuksensa ja fyysisyys laajenee suutelemisen sekä koskettelun tasolle. Nuori tutustuu seksuaalisuuteen noin 15-20 vuoden ikäisenä hyväilyn ja läheisyyden kautta ilman yhdynnän tarkoitusta. Tämä kuitenkin käsitetään seksinä ja seksuaalisina tekoina. Genitaalivaihe on psykoseksuaalisen kehityksen viimeinen vaihe, jolloin seksuaaliset ajatukset ja toiminnot yhdistetään selkeästi toiseen henkilöön (ks. KUVIO 1). Rakkauden tunteet korvaavat aiemmat hetkelliset ihastukset.
Ajatellaan, että tämän kehitysvaiheen läpi käynyt nuori on saavuttanut aikuisen seksuaali-identiteetin. Lapsuuden ja nuoruuden aikana seksuaalisuus on irrallista ja nousee esille eri yhteyksissä, mutta aikuisiällä seksuaalisuus on ehyt ja tavoitteellinen kokonaisuus.
(Riihonen ym. 2015, 47-55; Kronqvist & Pulkkinen 2007, 175; Freud 1971, 117.) Tämän jälkeen siirrytään seksuaalisuuden kehittymisen vaiheeseen, jolloin yhdyntä tulee ajankohtaiseksi. Seksuaalisuuden kehittymisen viimeinen vaihe sijoittuu ikävuosiin 16-25, jossa korostuu jaettu nautinto. Tämä kehitysvaihe ei ole enää kokeilevaa tutustumista omaan ja toisen kehoon vaan henkisen ja fyysisen yhteyden saavuttamista. (Riihonen ym. 2015, 47-55.)
KUVIO 1. Seksuaalisuuden kehittyminen Seksuaalisuuden portaiden ja psykoseksuaalisen kehityksen vaiheiden mukaan (mukaillen Laru ym. 2016, Riihonen ym. 2015, Freud 1971, Kronqvist & Pulkkinen 2007)
Aalbergin ja Siimeksen (1999) mukaan nuoruusiässä voidaan nähdä kolme eri seksuaalisuuden näkökulmaa. Yksi näistä näkökulmista pureutuu siihen, kun nuori tutustuu omaan kehoonsa ja sitä kautta luo suhteen omaan fyysiseen itseensä. Keho muuttuu jatkuvasti ja tämän myötä nuoren tulee hyväksyä itsensä ja omat heräävät seksuaaliset halunsa. Itsetyydytys on tässä ikävaiheessa heräävä, turvallinen ja luonnollinen keino
Anaalinen vaihe Oraalinen vaihe
Fallinen vaihe Oidipaalikriisi
Fallinen vaihe Oidipaalikriisi Latenssivaihe
Genitaalivaihe
tutustua omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa. Toinen seksuaalisuuden näkökulma on, kun nuori alkaa vähitellen irrottautua vanhemmistaan muuttamalla katsontakantaansa heihin.
Nuori käsittelee erilaisia tunteita, halua sekä toiveita ja peilaa niitä suhteessa vanhempiensa arvoihin. Kolmannessa näkökulmassa korostetaan vertaissuhteiden merkitystä. Nuoren seksuaalisuus muotoutuu vuorovaikutuksessa ikäistensä kanssa. Ensimmäiset seurustelusuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen kaveriporukoissa on tyypillistä tälle vaiheelle. (Aalberg & Siimes 1999, 77-78.) Nuorelle oman ikäisten kanssa keskustelu ja kokemusten jakaminen on tärkeä keino prosessoida ja hyväksyä seksuaalinen kehittyminen ja murrosikään liittyvä kasvu (Mäenpää & Siimes 1995, 55–68).
Tässä tutkimuksessa seksuaalisuus nähdään kokonaisvaltaisena ja läpi elämän kehittyvänä synnynnäisenä ominaisuutena. Erityisesti murrosikä on seksuaalisuuden kannalta kehittymisen ja muutosten aikaa, jolloin nuoren seksuaalisuus ottaa suuremman roolin hänen elämässään. Nuori pohtii omaa seksuaalisuuttaan sekä yksilöllisesti että muiden ihmisten kanssa käytävien vuorovaikutussuhteiden kautta. (Kontula 1990, 19.) Murrosiässä tapah-tuvat sisäiset ja ulkoiset muutokset vaikuttavat paljon nuoren fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen sekä sosiaalisiin suhteisiin ja seksuaalisuuden muotoutumiseen (Mäenpää &
Siimes 1995, 55–68; DeLamater & Friedrich 2002, 10–14).
3 SEKSUAALIKASVATUS KOULUSSA
Tässä luvussa esittelemme seksuaalikasvatusta koulun viitekehyksessä. Ensin tarkastelemme seksuaalikasvatusta yleisesti koulumaailmassa, jonka jälkeen esittelemme seksuaalikasvatuksen lähikäsitteet. Tarkastelemme, miten seksuaalikasvatus näkyy valtakunnallisten perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa alkaen vuodesta 1985 ja jatkuen vuoteen 2014. Otamme tässä luvussa huomioon myös erilaiset järjestöt ja materiaalit seksuaalikasvatuksen kentällä.