5.2 Opettajien käsitykset seksuaalikasvatuksesta
5.2.1 Opetusmenetelmät ja – välineet seksuaalikasvatuksessa
Tässä alaluvussa tarkastellaan tutkimustuloksia opetusmenetelmien ja -välineiden osalta.
Alla olevaan kuvioon 10 on koottu keskeiset tutkimustulokset menetelmien ja välineiden osalta.
KUVIO 10. Opetusmenetelmät ja -välineet seksuaalikasvatuksessa
Opettajien käyttämät opetusmenetelmät ja
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
Kaikki tutkittavat opettajat näkevät opetussuunnitelman opettajaa ja opetusta ohjaavana asiakirjana, mutta kokevat sen antavan vähän konkreettisia sisältöjä seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen. Sevi sanoo, että seksuaalikasvatus liitetään laajempaan ympäristöopin kokonaisuuteen. Hän tuo myös esille uuden opetussuunnitelman mainitseman lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukemisen, johon seksuaalikasvatus voidaan liittää.
Sevi: (…) mun mielestä täähän ei anna hirveesti, eihän tää anna paljon mihinkää muuallekaan käytännöllistä. Se sannoo, en muista löytyykö täältä ees alakoulun, oliks täällä ollenkaan koko seksuaalikasvatus-sanaa, terveyskasvatusta se puhuu siellä ja liittää sen tietenki ympäristöopin tiedonaloihin.
Rauni kokee, että opetussuunnitelma on laaja ja luottaa siihen, että uudet oppikirjat noudattavat sen linjauksia. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden suuremmat linjaukset antavat Kainon mielestä opettajille suuntaa opetuksen järjestämiseen. Hän näkee, että opettajien tulee itse päättää mitä sisältöjä ottaa opetukseen.
Kaino: No, raamithan se ops tietysti antaa. Et siellä mainitaan vitosluokan sisällöissä (…) lisääntyminen ja seksuaalinen kehitys, kaks tämmöstä aihekokonaisuutta ja sitten tietysti se että tän hetken opsihan antaa taas aika vapaat kädet siihen että mitä ne sitten sisältää. Että ei oo enää sellasta tiettyä tietopankkia mikä pitäis käydä (…) se taas jää niiku opettajan itse valittavaks ja mun mielestä se on ihan hyväki et sillon niiku voi ryhmän kohdalta kattoo tilannetta (…)
Tutkittavat opettajat näkevät opetussuunnitelman luotettavana ja opettajan työtä ohjaavana asiakirjana. Tutkimuksessa on tarkasteltu valtakunnallista opetussuunnitelmaa, jolloin ulkopuolelle rajautuu koulu- ja kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. Myös opettajat puhuvat haastattelussa valtakunnallisesta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Opettajilla on sekä vapautta että vastuuta sen suhteen, kuinka he järjestävät käytännössä seksuaalikasvatuksen omassa luokassaan. Opetussuunnitelma antaa opettajille suuntaviivat seksuaalikasvatukseen tavoitteiden ja sisältöjen muodossa (Peltonen 2005, 39–40). Tässäkin tutkimuksessa tulee esille, että tästä johtuen opettajilla on vastuu siitä, mitkä seksuaalikasvatuksen sisällöistä käsitellään milläkin vuosiluokalla (Peltonen 2005, 43).
Opettaja toteuttaa omalle luokalle soveltuvaa seksuaalikasvatusta. Tätä helpottaa, jos opettaja tiedostaa oppilaiden lähtötason ja on selvillä heidän intresseistään. (Tyrväinen 2005, 57.) Tässä tutkimuksessa näkyy kuinka tutkittavat opettajat ovat ottaneet opetuksessaan huomioon oppilaslähtöisyyden.
Keskustelu opetusmenetelmänä
Kaikki tutkimuksessa mukana olevat opettajat tuovat esille, että keskustelu opetusmenetelmänä on tärkeä seksuaalikasvatusta opettaessa ja keskustelut olivat näkyvässä roolissa myös observoiduilla oppitunneilla.
Sevi: (…) mulla on hyvin mukava ja avoin ja varsin kiva kypsästi suhtautuva ryhmä niin se että siellä meni ryhmäpohdinnat ja siellä meni kyselyt ja opetuskeskustelu ja tällainen dialogi (…) ja sitten tietysti se opettajan asioitten valaisu (…)
Rauni: (…) nään kaikessa opettamisessa, että ensin tavallaan niin kuin jutellaan pelisäännöt selviksi sen asian ympäriltä. Eli aloitetaan se asia niin kuin keskustelemalla. Sitten tutustutaan asiaan, luetaan materiaalit läpi mitä on, sitten palataan vielä keskustelujen ja tehtävien kautta (…)
Kaino: Kun se sais käsiteltyä vielä sillä tavalla, että semmosta positiivista keskustelua aiheesta heräis nii ne on ehkä niit hyvii puolii mut haastava aihe.
Sevi kuvaa tunneillansa tapahtuneita keskusteluja termeillä ryhmäpohdinta ja dialogi. Nämä termit kuvaavat myös keskustelun laatua, joka on osallistava. Tätä tukee observoinnissa esille tullut oppitunnilla tapahtunut dialogi opettajan ja oppilaiden välillä aiheista lapsien saaminen ja murrosikä.
Oppilas 1: Voiko syntymästä lähtien olla sellainen, että ei voi saada lapsia?
Sevi: Voi, tai se voi tulla myöhemmin. Monenlaista voi tapahtua ja se on mahdollista. En tiedä miksi murrosiälle nauretaan.
Keskustelua kasvupyrähdyksestä ja hormoneista.
Sevi: Pituuspyrähdys käynnistää murrosiän.
Oppilas 2: Se saattaa johtua siitä, että murrosiälle nauretaan, jos jännittää se että jos alkaa tulee finnejä ja ei halua olla paikassa missä on muita ihmisiä tai äänenmurroksessa sama juttu.
Sevi: Meidän tulee olla hienotunteisia toisia ihmisiä kohtaan ja suhtautua asiaan normaalisti.
Oppilas 3: Kasvaako hormonit myös kun keho kasvaa?
Sevi: Ne on en aineet, jotka kasvattaa.
Rauni tuo esille keskustelun kokoavana tekijänä oppitunneilla. Hän kokee keskustelun olevan hyvä keino aloittaa aiheen käsittely ja hänen mukaansa keskustelulla on suuri merkitys muiden opetusmenetelmien ohessa. Hänen oppitunneillaan käytiin oppilaita osallistavia keskusteluja työskentelyn ohessa.
Oppilas 1: Pitääkö äidin syödä enemmän raskaana?
Oppilas 2: Minne vauvan ulosteet menee?
Rauni: Hyvä kysymys, vauva ei ulosta ja äidin pitää syödä enemmän, ei ihan kahden edestä.
Oppilas 3: Siksikö ei saa juoda alkoholia, kun se menee sinne?
Rauni: Joo, kyllä.
Oppilas 4: Joo, eikä tupakkaa vetää.
Oppilas 5: Jotkut silti vetää.
Rauni: Lapsi ei ole välttämättä terve, jos juo alkoholia. Lapsi syntyy riippuvaisena tai voi olla kehityshäiriöitä, jos käyttänyt vääriä aineita.
Tutkittavat opettajat käyttivät opetusmenetelmänä keskustelua, jossa korostettiin oppilaiden omien ajatusten esille tuomista. Opettajat loivat oppitunneille ilmapiirin, jossa oppilaat saivat jakaa ajatuksia ja esittää kysymyksiä vapaasti ilman pidättyväisyyttä. Sekä haastatteluissa että observoinneissa opetusmenetelmänä korostui keskustelu. Keskustelun paljous ja monipuolisuus kertovat, että se oli sopiva menetelmä kyseisille ryhmille.
Myös Brenifierin (2009) mukaan keskustelu luokkatilanteessa auttaa sekä opettajaa että oppilaita selkeyttää ongelmia ja käsiteltäviä asioita. Yhteisten luokkakeskustelujen kautta opettajalle valkenee oppilaiden käsitykset aiheesta ja aukot tietämyksessä. Tätä kautta opettaja voi tukea oppilaiden oppimista paremmin. Brenifier (2009) tuo ilmi luokkakeskustelun yhteydessä lyhytkestoisen opettajajohtoisen puheen, jolla opettaja jakaa tietoa ja sokraattisen menetelmän, jossa oppilaiden välinen keskustelu ja kysymykset ovat pääosassa. Tämän kaltaista menetelmää käytettiin myös tutkittavien opettajien oppitunneilla.
(Brenifier 2009, 14, 45.) Sokraattisessa menetelmässä ja keskustelussa keskiössä ovat oppilaiden syvällinen pohdinta ja näkökulmien esittäminen. Opettajan rooli on laajentaa keskustelua esittämällä syventäviä kysymyksiä ja ottaa esille uusia keskeisiä termejä. (Van der Leeuw 2008, 236–237.)
Kahden tutkittavan opettajan vastauksista käy ilmi, että opettaja toimii keskustelun ohjaajana ja kokoaa esille tulleita asioita. Kaino nostaa opettajajohtoisen aihepiirien kokoamisen ja asioiden yhdistämisen tärkeänä piirteenä seksuaalikasvatukseen liittyvissä aihepiireissä.
Kaino: (…) keskustelua ja itseohjautuvuutta pitää tunneilla jonkin verran olla, mut ehkä normaalia tärkeempi on viel sellanen opettajan kokoaminen ja opettajajohtoinen asioitten yhdistäminen tässä aihepiirissä minun mielestä.
Observoinneissa tuli ilmi, että opettajajohtoiset keskustelut olivat suuri osa tuntirakennetta seksuaalikasvatusoppitunneilla. Jokainen tutkittava opettaja käytti koko luokan yhteistä keskustelua opetusmenetelmänä, jossa opettaja ohjasi ja tuki keskustelun etenemistä. Kainon seksuaalikasvatusoppitunnilla käsiteltiin diojen avulla ihmisen lisääntyminen hedelmöittymisestä syntymään, mikä johti opettajajohtoiseen keskusteluun.
Kaino: Tietäisikö joku jo mitä nuo kuvat tarkoittaa?
Oppilas 1: Nainen ja lapsi, nainen synnyttää.
Kaino: Kyllä, ihmisvauva tulee pää edellä.
Oppilas 2: Tuossa kuva, missä sperma kohtaa munasolun.
Kaino: Tietääkö joku, mikä uiskentelee?
Oppilas 3: Siittiö.
Kaino: Muuten hedelmöitys ei tapahdu kaikilla, jos siittiösolu ei kohtaa munasolua, eikä tule vauvaa. Mikäs tämä toukannäköinen on?
Oppilas 4: Vauva kehittyy.
Kaino: Täsmälleen. Sikiö kehittyy, se on peukalonkynnen kokoinen.
Oppilas 5: Olis kiva muistaa (kohdussa olo).
Kaino: Niitä ei kukaan muista. Miten sikiö saa ravinnon?
Oppilas 6: Napanuora
Kaino: Kyllä. Äidin ravinnosta. Sitten vauva on riittävän vahva syntymään.
Myös Sevi kokee, että opettajan tulee pitää huolta siitä, että tunneilla esille tulleet asiat ovat selkeitä oppilaille. Observoinneissa tulee esiin, että Sevi haluaa varmistaa, etteivät oppilaita askarruttavat asiat jää heille epäselviksi. Tätä tukee se, että Sevi oli kerännyt oppilailta
ennakkoon kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen, murrosikään ja lisääntymiseen. Nämä kysymykset hän ottaa esille oppitunneilla sopivissa asianyhteyksissä.
Oppilas 1: Miksi murrosikä alkaa, onko sillä jokin tarkoitus?
Sevi: Joo, se on luonnonlaki, jokainen joutuu kohtaamaan sen. Lapsuus ei kestä ikuisesti. Oletteko kuvitelleet, että teistäkin tulee joskus vanhempia ja ukkeja ja mummeja?
Oppilas 2: Mikä sen käynnistää?
Sevi: Hormonit ihmisen sisällä käynnistävät.
Oppilas 3: Onko erikseen mies ja naishormonit?
Sevi: On, minkä verran niitä sitten on, sen säätelee omat kehitystekijät.
Tiedetään paljon ihmisiä, joille sukupuoli ei ole niin selkeä. On sellaisia, jotka vaihtavat sukupuolta, se on monimutkaista.
Oppilas 4: On transsukupuolisia, että on mies ja nainen.
Sevi: Kyllä, hormonit käynnistää murrosiän ja keho muuttuu.
Seksuaalisuudesta ja sukupuolesta paljon erilaisia muotoja.
Oppilas 5: Kauan murrosikä kestää?
Sevi: Voi kestää useita vuosia ja mielessä ja aivoissa tapahtuva muutos kestää vielä kauemmin.
Keskustelujen pääpaino oli oppilaiden osallistamisessa ja heidän ajatuksiensa esiin nostamisessa. Kuitenkin opettajan tehtävänä oli varmistaa sekä tiedon oikeaperäisyys että oppilaiden oppiminen. Opetuksellisen päämäärän takia keskusteluiden tulee edetä ja opettajan tehtävänä on varmistaa, että keskusteluissa tapahtuu tiedon syventämistä. Opettaja johdattaa keskustelua eteenpäin ja nostaa esille keskeisiä huomioita. Tämän vuoksi opettajan rooli keskustelun ohjaajana on erityisen tärkeä. (Brenifier 2009, 14, 45–46; Eskelä-Haapanen, Hannula & Lepola 2015, 17.) Keskustelujen kautta opettaja ohjaa oppilaiden oppimisprosesseja ja kannustaa heitä kyseenalaistamaan tietoa sekä tutkimaan ympäröivää maailmaa (Havu & Järvinen 1998, 149–151).
Kaikkien tutkittavien haastatteluissa nousi esille, että he kokevat ilmapiirillä olevan suuri vaikutus keskusteluun. Kaino kokee tärkeänä, että keskusteluilmapiiri on positiivinen, mutta tuo myös esille, että keskustelun ylläpitäminen seksuaalikasvatustunneilla voi olla haastavaa. Seksuaalikasvatuksen sensitiivisyyden tiedostavat myös kaksi muuta tutkittavaa.
Rauni: No, nää on kuitenki semmosia juttuja, että (…) puhutaan tota aika intiimeistä asioista niin se ei oo kaikille, eikä se kyllä itellekkään oo ihan se helpoin juttu.
Sevi: Sen verran sensitiivinen aihepiiri, että hiukan kuitenkin pohtia sitä että mitä se edessä oleva ryhmä saattaa ikään kuin antaa siihen ja harkintaa, että millä kannattaa mennä.
Keskustelu on opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutustilanne. Kaino kokee oppilaiden mielipiteiden olevan tärkeitä ja kuuluvan osana onnistuneeseen tuntikokonaisuuteen.
Kaino: Erittäin haastava niiku keskusteluttaa tai hakee oppilailta mielipiteitä, koska aihe on nii arka (…) semmosilla riittävän yksinkertasilla väittämillä tai aiheilla saamaan myös oppilaitten mielipiteitä siihen siihen sisältöön (…) Raunin oppitunnilla murrosiän muutokset – tehtävää tarkastaessa hän kannustaa oppilaita keskustelemaan sekä kehottaa ilmaisemaan mahdollisen eriävän mielipiteen.
Opetusmenetelmänä keskustelu on onnistunut silloin, kun kaikki luokan oppilaat saadaan osallistettua siihen ja silloin, kun keskusteluissa nousee esille erilaisia ajatuksia. On selvää, että Rauni tuntee oppilaansa ja opettajana osaa olla sensitiivinen heitä kohtaan. Tästä johtuen luokkakeskustelu oli onnistunut. Kun opettaja tuntee opetusryhmänsä, hän pystyy tukemaan oppilaita ja onnistuu osallistamaan luokan kaikki oppilaat yhteiseen keskusteluun. (Eskelä-Haapanen ym. 2015, 37.) Seksuaalisuudesta puhuttaessa esille nousee herkästi myös negatiivisia asioita ja arkoja aiheita. Observoitavilla oppitunneilla näkyi kuitenkin, että oppilaille jäi positiivinen kuva ja käsitys aiheesta, mikä on tärkeää.
Muut opetusmenetelmät
Keskustelun ja asiantuntijoiden osallistamisen lisäksi tutkittavat opettajat kertovat käyttävänsä opetusmenetelminä oppikirjojen parissa työskentelyä, tehtävien tekemistä, tiedon etsintää ja opettajan luennoivaa opetusta. Oppilaiden omia kysymyksiä käytettiin myös oppitunneilla hyödyksi. Lisäksi observoinneissa nousi esille useita erilaisia opetusmenetelmiä, joita opettajat käyttivät seksuaalikasvatusoppitunneilla.
Kainon oppitunneilla keskeisenä opetusmenetelmänä oli tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen. Kaino oli suunnitellut biologian ihmisjakson pohjautuvan ihmiskirja–
projektiin, jonka jokainen oppilas toteutti tabletilla. Oppilaiden tehtävänä oli luoda ihmisen
lisääntymiseen ja murrosikään liittyvät sivut Puppet Edu- ohjelmalla kahdella eri oppitunnilla. Oppilaat käyttivät kirjan tekemiseen apuna oppikirjaa, internetiä ja kuvia eri lähteistä.
Toiminnallinen työskentely näkyi Sevin oppitunnilla. Oppilaiden tehtävänä oli älytaululla jaotella murrosiän muutoksia eri laatikkoihin. Tehtävä on esitetty tiivistetysti taulukossa 4.
Oppilaat miettivät omalla paikallaan kuuluuko murrosiän muutos laatikkoon ”tytöt”, ”pojat”
vai ”molemmat” ja tulivat vuorollaan älytaululle siirtämään muutoksen oikeaan laatikkoon.
Lisäksi tehtävän ohessa keskusteltiin esille nousseista ajatuksista ja opettaja kokosi yhteen opittuja asioita.
TAULUKKO 4. Oppikirjasarjan verkkotehtävä murrosiän muutoksista
Murrosiän muutos Hartiat levenevät
Äänenmurros Pituuskasvu voimistuu
Kuukautisten alku Viikset ja parta kasvavat
Hien haju voimistuu Hartiat levenevät Lihakset voimistuvat
Rinnat kasvavat Mielialat vaihtelevat
Lantio levenee Iho rasvoittuu Ihokarvoja kasvaa Sukusolut alkavat kehittyä
Raunin seksuaalikasvatusoppitunnilla yksi työskentelymuodoista oli itsenäinen työskentely.
Oppilaiden tehtävänä oli etsiä oppikirjasta selitykset seksuaalikasvatusjaksoon liittyville käsitteille ja kirjoittaa ne omaan vihkoon. Tehtävän sisällöt on esitetty taulukossa 5.
TAULUKKO 5. Käsitteen ja selityksen yhdistämistehtävä
Selitys Vastaus eli käsite
Miehen sukusolu Siittiö
Naisen sukusolu Munasolu
Siellä muodostuu munasoluja Munasarja
Siellä muodostuu siittiöitä Kivekset
Tämän sisällä olemme kaikki kehittyneet Kohtu
Tämä peittää kohdun pintaa Limakalvo
Tätä pitkin munasolut kulkevat Munatorvi Tätä pitkin siittiöt kulkevat Siemenjohdin
Sevin oppitunnilla käsitteiden liittäminen selityksiin toteutettiin ryhmätyöskentelynä niin, että opettaja jakoi lapulla pöytäryhmille käsitteet ja selitykset, jotka oppilaiden tuli yhdistää toisiinsa. Oikeat vastaukset tarkastettiin niin, että yksi ryhmän jäsenistä tuli yhdistämään käsitteen ja sen selityksen dokumenttikameralle. Parityöskentely tuli esiin Sevin oppitunnilla, jossa Väestöliiton nettisivuihin tutustuttiin tableteilla yhdessä parin kanssa.
Itsenäinen lukeminen opetusmenetelmänä näkyi Raunin oppitunnilla, kun oppilaat tutustuivat murrosikä –kappaleeseen oppikirjasta.
Laaja-alaisten keskusteluiden lisäksi opettajat käyttivät tunneillaan monipuolisesti muita opetusmenetelmiä, jotka tukivat toinen toisiaan. Esiin nousivat erityisesti tieto- ja viestinteknologian käyttö sekä ryhmätehtävät. Tällaiset opetusmenetelmät noudattavat myös käytössä olevan opetussuunnitelman linjaa (Opetushallitus 2014). Tunnetusti työskentelytavalla on suuri merkitys oppilaiden oppimisen kannalta. Yhteistoiminnallisia menetelmiä, esimerkiksi ryhmätöitä, käytettiin oppitunneilla ja ne ovat todettu hyviksi menetelmiksi terveyskasvatuksessa. (Kepler-Uotinen 2005, 141–143.) Observoiduilla oppitunneilla opettajat luennoivat oppilaille ja luokan kesken katsottiin videoita, jotka ovat todettu PoikaS-hankkeen kyselyssä pojille mieluisiksi lähestymistavoiksi seksuaaliasioihin (Anttila 2012b, 87–88). Draamaa ei käytetty opetusmenetelmänä kyseisillä oppitunneilla, vaikka sen käyttö on opetusmenetelmänä seksuaalikasvatuksessa hieman lisääntynyt Kontulan ja Meriläisen (2007) mukaan. Pari- ja ryhmätyöskentely, joita tutkittavat opettajat käyttivät oppitunneilla, ovat myöskin lisääntyneet 1990-luvulta opetusmenetelmänä nimenomaan seksuaalikasvatuksessa. (Kontula & Meriläinen 2007, 50–51.)
Asiantuntijoiden käyttäminen seksuaalikasvatuksessa
Tutkimuksessa kävi ilmi, että jokainen tutkittava pitää asiantuntijoiden osallistamista seksuaalikasvatukseen hyvä asiana. Opettajat nostavat esille sekä koulun sisäisiä että ulkopuolisia toimijoita. Kaikki tutkittavat kokivat terveydenhoitajan henkilönä, jota opettaja voi helposti lähestyä seksuaalikasvatusta koskevissa asioissa.
Kaino: Vähintään jommalla kummalla vuosiluokalla niiku jonkulainen terveydenhoitajan pitämä tunti tai tuokio tai miksei vaikka kahden-kolmen tunnin kokonaisuus nii ehdottoman hyvä.
Rauni: (…) jos miettii nyt, vaikka meidän koulun terveydenhoitajan kanssa tehtyä yhteystyötä, niin hän on erittäin hyvä toimimaan lasten kanssa ja semmonen (…) lisä siihen mitä oma opettaja voi tuoda siihen turvallista ja tuttuutta ja semmoinen niin kuin rauhallinen, turvallinen ympäristö, missä voidaan niin kun puhua asioista kuin asioista.
Sevi: Mutta kyll mä luulen, että jos mä tarttisin sitä (apua) niin mä kääntysin ehkä meidän terveydenhoitajan puoleen.
Opettajien haastatteluvastauksista käy ilmi, että terveydenhoitaja on usein lähellä opettajaa oleva seksuaalikasvatuksen asiantuntija, jota on tarvittaessa helppo lähestyä. Opettajat kokevat, että terveydenhoitajalla on oman alansa koulutuksen kautta pätevyys ja valmius auttaa seksuaalikasvatuksen järjestämisessä.
Tutkittavien vastauksista käy myös ilmi, että terveydenhoitaja koetaan henkilönä, jonka avulla seksuaalikasvatusta pystytään eriyttämään. Terveydenhoitajan tai muun ammattilaisen avulla pystytään kohdentamaan informaatio tietylle ryhmälle ja näin huomioidaan lasten erilaiset tarpeet seksuaalikasvatusta koskien.
Rauni: Esimerkiksi tuossa hän (terveydenhoitaja) kävi pitämässä meidän luokan tytöille ja pojille murrosiästä semmoisen tovin tossa syksyllä, kun alko ilmetä (…) että tarvii ohjausta (…)
Kaino: (…) mahdollisesti sitten eriyttää sillä tavalla, että jos nyt näkee et on asiat hirmu pinnalla jo (…) vaikka joku ulkopuolinen taho, joka tulee kertomaan, esimerkiks nyt terveydenhoitaja tulis mieleen, että tulis kertomaan joistakin asioista jollekin ryhmälle (…)
Tutkimuksessa käy ilmi, että opettajat näkevät seksuaalikasvatuksen eriyttämisen tarpeellisena. Eriyttämisen tarve liittyy sekä sukupuoleen että yksilöllisiin tarpeisiin. On tärkeää, että esimerkiksi tytöt saavat tarpeellisen tiedon koskien kuukautisia ja niihin liittyviä käytännön asioita. Eriyttämisen tarve tulee ilmi myös silloin, kun perehdytään WHO:n määritelmään kokonaisvaltaisesta seksuaalikasvatuksesta. Siinä listataan, että seksuaalikasvatuksen tulee ottaa huomioon ihmisen iän ja kehitystason lisäksi myös hänen sukupuolensa. Tätä ajattelumallia toteuttamalla on tarpeellista eriyttää seksuaalikasvatusta niin, että jokainen oppilas saa itselleen soveltuvaa tietoa ja tukea. Seksuaalikasvatuksen eriyttäminen sukupuolen mukaan, kuten tutkittavat opettajat toivat esille, noudattaa WHO:n määritelmää. (Klemetti & Raussi-Lehto 2016, 38.)
Terveydenhoitajan lisäksi opettajat tuovat ilmi, että he voivat tarvittaessa olla yhteydessä myös muihin asiantuntijoihin, joilta on mahdollista saada tukea seksuaalikasvatukseen.
Rauni kertoo, että heidän luokkaansa on tulossa asiantuntija Väestöliitolta pitämään oppituokion yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Kysyttäessä, mistä Kaino saa tarvittaessa tukea ja apua seksuaalikasvatuksen opettamiseen, hän mainitsee koulupsykologin ja oppilashuoltohenkilöstön. Hänen näkemyksensä mukaan ulkopuolisen ihmisen läsnäolo saattaa tuoda luokkaan vapaamman ilmapiirin, mikä helpottaa keskustelua sensitiivisistäkin aiheista. Sevi kokee, että asiantuntijoiden tuoma ajankohtainen tieto ja oman alan asiantuntijuus voivat hyödyttää opettajaa työssään.
Tutkittavat ovat tietoisia mahdollisuudesta käyttää asiantuntijoita apuna seksuaalikasvatuksen toteuttamisessa. Asiantuntijoiden osallistaminen seksuaali-kasvatukseen tuo tarvittaessa vaihtelua ja monipuolistaa opetusta (Kontula & Meriläinen 2007, 55–56). Käy kuitenkin ilmi, että tutkittavilla ei ole ollut tarvetta asiantuntijoiden avulle vielä, mutta tiedostavat sen olevan mahdollista. Opettajat tuovat ilmi näkökulman siihen, että joitakin seksuaalikasvatuksen aihepiirejä voi olla helpompi opiskella luokassa asiantuntijan kuin oman opettajan johdolla. Tutkittavat luottavat siihen, että asiantuntijoilla on ajankohtaisin tieto seksuaalisuuden aihealueista. Koulujen ja asiantuntijoiden yhteistyö tukee toimijuutta koulurajojen ulkopuolella ja edistää oppimisympäristöjen monipuolisuutta (Hakkarainen, Bollström-Huttunen, Pyysalo & Lonka 2005, 177).
Opetusmateriaalit
Materiaaleja käytetään sekä opettamisen välineinä että tiedon lähteenä opettajalle. Oppikirjat ovat tyypillisesti esillä oppitunneilla ja opetuksessa. Ne herättävät haastateltavissa erilaisia ajatuksia. Tutkittavat opettajat puhuvat oppikirjojen sisällöistä ja käytöstä seuraavanlaisesti:
Sevi: Ylipäätään tuo luonto- ja ympäristötieto on vähän sellanen (…) että koetan vähän kattoo ettei se kirja sitois, mutta tuo nyt mikä meillä käytössä (…) nii se selvitti nyt sukupuolielimistön ihmisen elimistönä ja vihjaa vienosti siihen vähän vähemmän että on myöskin sitä psyykepuolen muutoksia (…) sellanen vähän kuivakka, mutta asiallinen toki kuitenkii.
Rauni: Ihan uudet oppikirjat, että ne jollakin tavalla on opetussuunnitelmat mukaiset, että niissä on hyvät (…) keskustelun pohjat oppilaille alkaa niitä asioita opettaa.
Observoinneista käy ilmi, että oppikirjat olivat käytössä tutkittavien opettajien seksuaalikasvatusoppitunneilla. Kahden tutkittavan opettajan oppitunneilla oppikirjan kappaleeseen tutustuttiin ja sitä luettiin itsenäisesti. Sevi ei käyttänyt oppikirjoja seksuaalikasvatusoppitunneilla poiketen näin Kontulan ja Meriläisen tuloksista koskien oppikirjojen käyttämistä ja tarpeellisuutta (Kontula & Meriläinen 2007, 55).
Sekä Rauni että Kaino tuovat esille tukimateriaalin, joka on suunnattu opettajille. Tällä tarkoitetaan luokan käytössä olevan oppikirjasarjan opettajan lisämateriaaleja ja opasta.
Rauni viittaa opettajan materiaaliin ja oppikirjaan seuraavanlaisesti:
Rauni: (…) kyllä se opettajan opas, oppikirja, sillähän me paljolti hyvin pitkälti mennään, koska ne on ne meidän tavallaan niin kuin viralliset jutut mitä me käytetään.
Havainnollistamisvälineiden käyttö opetuksessa
Havainnollistamisvälineillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan esimerkiksi kondomeja ja kuukautissuojia, jotka liittyvät seksuaalikasvatuksen aihepiireihin. Havainnollistamisen avulla on tarkoitus saada välineet ja niiden käyttö konkreettisemmin esille. Opettajat näkevät havainnollistamisvälineiden käytön tärkeänä, mutta kokevat samalla, että ne kuuluvat myöhempään ikävaiheeseen.
Kaino: Mie en oo alakoulun puolella pitäny nii merkityksellisenä havainnollistaa, esimerkiksi niiku ehkäisyvälineiden käyttöö (…) mie jotenki koen, että (…) on tärkee mainita mutta ehkä asia on miusta enemmä sitte yläkoulun puolen sisältöö (…)
Rauni: Mä jätin ihan tarkoituksella nämä välineet pois (…) sillä sai sitten hillittyä sitä tirinää ja tärinää sieltä, että jos sinne ois kondomit tuonu ja muut niin, ehkä se ois (…) vieny semmoista fokusta siitä asiasta.
Sevi: Mutta jos nyt vaikka tuon kondomin tuosta niin mä luulen (…) että se on sitten ajankohtainen, en tiiä onko meillä jo ens vuonna, kutosella vai onko yläkoulun terveyskasvatuksen yhteydessä, (…) sitten porkkanan päälle harjoitellaan tai mihin hyvänsä niin sehän muuten harjoitellaan (…)
Opettajat näkevät ehkäisyvälineiden esittelyn kuuluvan yläkoulun oppisisältöihin nuorten ollessa hieman vanhempia. Tämän takia tutkittavat eivät sisällyttäneet havainnollistamisvälineitä viidennen luokan seksuaalikasvatusoppitunneille. Perus-opetuksen opetussuunnitelman perusteissa tuodaan terveystieto-oppiaineen 7-9 vuosiluokkien osiossa esille tavoitteita ja sisältöjä, joita ovat: oppilaiden terveyden edistäminen, terveyttä vaarantavien tekijöiden tiedostaminen sekä seksuaaliterveyden osa-alueet (Opetushallitus 2014). Tästä voidaan päätellä, että ehkäisyvälineet ja niihin liittyen yhdyntä ja sukupuolitaudit tulevat käsiteltäviksi aiheiksi yläkoulussa, kuten tutkittavat opettajat tuovat esille.
Kuvat ja videot sekä internet seksuaalikasvatuksen tukena
Tutkittavat näkivät havainnollistamisen kuvien ja videoiden avulla sopivana viidennen vuosiluokan ikäryhmälle. Kuvien käyttö näkyi kaikkien tutkittavien opettajien oppitunneilla.
Kuvia tarkasteltiin sekä oppikirjasta että älytaululta. Sevi havainnollisti oppisisältöjä älytaululla olevien kuvien avulla. Hänen oppitunnillaan käytettiin myös opetusvideota seksuaalikasvatuksen tukena. Haastatteluissa opettajat toivat esille olemassa olevia seksuaalikasvatusvideoita, joita olisi mahdollista käyttää opetuksen tukena. Sevi kertoi murrosikäsarjasta, jossa elävien ihmisten avulla havainnollistetaan ihmiskehoa ja sen muutoksia. Sekä observoinneissa että haastattelussa tulee ilmi Raunin oppilaan mainitsema