Tässä alaluvussa esittelemme tutkimuksen johtopäätökset tutkimuskysymyksittäin.
Alaluvun lopussa oleva kuvio 13 havainnollistaa tutkimuksen keskeisimmät johtopäätökset ja löydökset koskien seksuaalikasvatuksen toteuttamista sekä siihen vaikuttavia tekijöitä.
Kyseistä mallia voidaan ajatella käytettävän suunniteltaessa ja kehittäessä seksuaalikasvatusta.
Tutkimuksessa käy ilmi, että opettajat opettivat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti viidennelle vuosiluokalle kuuluvat opetussisällöt. Lisäksi he käsittelivät murrosiän sosiaalisia ja henkisiä puolia yhdessä oppilaiden kanssa.
Perusopetuksen vuosiluokilla 1-6. seksuaalikasvatuksen nähdään usein keskittyvän murrosikään ja lisääntymiseen, mutta on tärkeä ottaa huomioon myös seksuaalisuuden moniulotteisuus. Lapsien tulee saada tietoa sekä henkisistä että sosiaalisista ilmiöistä liittyen seksuaalisuuteen. Aluksi on hyvä kuitenkin avata oppilaille, mitä seksuaalisuus on ja kuinka kokonaisvaltaisesti se on mukana ihmisen elämässä. Koulussa käsitellään enemmän seksuaalisuuden fyysistä puolta ja herkästi unohdetaan sen henkinen sekä sosiaalinen ulottuvuus, jotka kehittyvät erityisesti murrosiän aikana. Jotta lapsi ja nuori pystyy tarkastelemaan omaa seksuaalisuuttaan, hän tarvitsee tietoa sen eri osa-alueista ja tukea sen rakentamiseen. Tutkimukseen osallistuneet opettajat näkevät, että tietyt oppisisällöt, kuten ehkäisy ja sukupuolitaudit, opiskellaan myöhemmillä luokka-asteilla, koska he kokevat niiden olevan silloin ajankohtaisia oppilaille ja ne sisältyvät silloin myös valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tutkimuksen tulokset haastavat kehittämään seksuaalikasvatusta niin, että siinä huomioidaan entistä tarkemmin kullekin luokka-asteelle sopivat oppisisällöt, jotta oppilaat saisivat yhdenmukaista ja tarpeisiin vastaavaa seksuaalikasvatusta.
Vaikka tutkimuksessa tutkittiin vain kolmea opettajaa, löytyy aineistosta erilaisia menetelmiä ja tapoja lähestyä ja opettaa seksuaalikasvatusta. Tuntirakenteissa näkyy opettajien ammattitaito sekä kuinka hyvin he tuntevat oppilaansa. Opetusmenetelmien valinta vaikuttaa oppilaiden oppimiseen ja työskentelyyn. Opettajan pedagogiset ratkaisut vaikuttavat siihen, mitä ja miten oppilaat oppivat. Tutkimuksessa on nähtävissä, että opettajat käyttivät luokilleen sopivia opetusmenetelmiä, joiden avulla saatiin aikaan luovia keskusteluja ja lisättiin oppilaiden tarvitsemaa tietoutta. Onnistunutta menetelmävalintaa edellyttää oppilaiden ja luokan tuntemus. Koko luokan yhteinen keskustelu nousee esille eniten käytetyimpänä menetelmänä seksuaalikasvatusoppitunneilla. Keskustelu on onnistuneinta silloin, kun opettaja toimii keskustelun ohjaajana ja antaa oppilaille vapauden ilmaista omia ajatuksia sekä mielipiteitä. Opettajan tulee olla valmis erilaisiin ja vaativiinkin kysymyksiin, joita oppilailla herää. On tärkeää olla rohkaiseva ja vastata lapsille niin, että ei vähättele heidän kysymyksiään vaan vastaa niihin totuudenmukaisesti ja kohderyhmälle sopivalla tavalla. Oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastataan, kun opettaja selvittää millaisia ajatuksia ja toiveita oppilailla on seksuaalikasvatukseen liittyen.
Tutkimuksessa mukana olleet opettajat olivat avoimia ajatukselle osallistaa asiantuntijoita seksuaalikasvatukseen. Suomessa opettajien on mahdollista saada tukea ja apua seksuaalikasvatuksen opettamiseen asiantuntijoiden muodossa, jos he niin haluavat.
Opettajan omasta aktiivisuudesta riippuen hän voi käyttää seksuaalikasvatukseen tukena esimerkiksi eri järjestöjen asiantuntijoita ja materiaaleja. Koulun henkilökunnasta tukea ja apua voi kysyä terveydenhoitajalta tai muilta opettajilta. Kynnys lähestyä terveydenhoitajaa voi olla matala, sillä hän kuuluu koulun henkilökuntaan ja on opettajille entuudestaan tuttu.
On myös mahdollista, että opettaja kohtaa omassa työssään sellaisia tilanteita, joissa hänen omat tiedot taikka taidot eivät riitä ja erityisesti tällöin on hyvä turvautua asiantuntijan tukeen. Asiantuntijoiden avustuksella opettaja voi laajentaa omaa tietämystään, mutta myös tarjota oppilaille laajemman näkemyksen sekä monipuolistaa opetusta. Eriyttäminen on myös mahdollista esimerkiksi terveydenhoitajan pitämien tuokioiden avulla, jossa seksuaalikasvatus on kohdistettu tietylle ryhmälle. Opettajan tulee itse arvioida, onko asiantuntijoiden käyttäminen sopivaa juuri hänen opetusryhmälleen. Asiantuntijat voivat antaa paljon seksuaalikasvatukseen, mutta joillekin oppilaille tuttu ja turvallinen opettaja on parempi vaihtoehto seksuaalikasvatuksen tarjoajaksi. Opettajan tulee myös varmistua siitä, että asiantuntijoilla on tarpeeksi koulutusta tai tietämystä aiheesta. Terveydenhoitaja nähdään luotettavana ja käytännöllisenä toimijana sekä apuna seksuaalikasvatuksen opettamisessa että opettajan tukihenkilönä. Tutkimuksen tulokset antavat suuntaa siihen, että jokaisen oppilaan on tärkeää saada tietoa kummankin sukupuolen seksuaalisuudesta ja murrosiän muutoksista. Seksuaali-kasvatukseen sisältyy myös tiettyjä sukupuoleen sidonnaisia asiasisältöjä, näitä ovat esimerkiksi sukukypsyyden fyysiset merkit tytöillä kuukautiset ja pojilla ensimmäinen siemensyöksy. Seksuaalikasvatuksen tulee olla tasa-arvoista kaikille niin, että ymmärrys myös vastakkaisesta sukupuolesta lisääntyy. Tytöille ja pojille voidaan pitää erillisiä oppituokioita koskien omaan sukupuoleen liittyviä kehityksen piirteitä. Tämän toimintatavan avulla lasten ja nuorten saattaa olla helpompi jakaa ajatuksia ja kysyä asiantuntevalta aikuiselta asioita, jotka askarruttavat omaan kehitykseen liittyen.
On kuitenkin huomioitava, että kategorisointi tytöiksi ja pojiksi ei ole aina mustavalkoinen ja tällöin tarvitaan opettajalta sensitiivisyyttä ja oppilaslähtöistä ajattelua.
Tutkittavat opettajat tuovat esille, että opettajille on tarjolla seksuaalikasvatuksen avuksi materiaalia, joista tavanomaisin on oppikirja ja opettajan oppaat. Tukimateriaali seksuaalikasvatuksen avuksi on tarpeellista ja sitä tulisi jatkuvasti lisätä ja uudistaa. Tieto- ja viestintäteknologiaa voidaan käyttää hyödyksi myös seksuaalikasvatuksen opettamisessa.
Nykypäivän lapsille ja nuorille se on tuttu lähestymistapa ja tästä johtuen sen kautta voidaan käsitellä arempiakin aiheita. Käsitellessä seksiä ja seksuaalisuutta tieto- ja viestintäteknologian avulla voidaan anonyymisti esittää kysymyksiä ja keskustella
askarruttavista aiheista. Opettajan on mahdollista anonyymiuden avulla saada enemmän tietoa siitä, mistä aihealueesta oppilaat haluavat ja tarvitsevat tietoa. (Kontula 2012, 276.) Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että onnistunut seksuaalikasvatusoppitunti vaatii turvallisen ja kaikki oppilaat huomioivan ilmapiirin, jossa jokaisella on mahdollisuus olla oma itsensä sekä kysyä ja kommentoida. Hyvässä seksuaalikasvatusilmapiirissä hyväksytään kaikki osapuolet sellaisina kuin he ovat. Opettajan tulee huomioida, että lapset ovat erilaisia ja heillä jokaisella on oma seksuaali-identiteetti. Opetussuunnitelmassa (Opetushallitus 2014) painotetaan, että oppilas on yksilöllinen ja tämä tulee myös huomioida opetuksessa ja koulun arjessa. Nyky-yhteiskunta on kirjava ja tästä johtuen koulussa kohdataan joka päivä oppilaita ja opettajia eri taustoista. Seksuaalikasvatuksen tulee vastata tätä päivää ja huomioida sekä yhteiskunnan että oppilaiden tilanteet. Kotiväen on hyvä olla tietoisia siitä, millaista seksuaalikasvatusta koulu tarjoaa oppilaille missäkin ikävaiheessa.
On tärkeää, että opettajat ja kotiväki ovat samalla linjalla siitä, mitkä seksuaalikasvatuksen osa-alueet kuuluvat koululle ja mitä asioita oppilaille tulisi kertoa kotona. Opettajat eivät ole aina tietoisia kotona tapahtuvasta seksuaalikasvatuksesta ja sen luonteesta. Tästä seuraa se, että opettajien tulee olla entistä tiedostavampia sisältöjen valinnassa. Seksuaalikasvatuksen päävastuu on lapsen huoltajilla, koska he tuntevat lapsensa ja tietävät hänen tarpeensa parhaiten. Seksuaalikasvatus koulussa määräytyy perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan ja näin ollen sisältää tietyt valtakunnalliset linjaukset, joiden mukaan määräytyy millaista seksuaalikasvatusta mikäkin ikäluokka saa. Kotona kasvattajien on hyvä ottaa huomioon lapsen ikätaso ja suojata lapsia niin, etteivät he altistu haitallisille vaikutteille. Näitä vaikutteita ovat esimerkiksi mediassa ja internetissä esiintyvä materiaali.
Lapsen seksuaaliselle kehitykselle ei ole hyväksi, jos hän alistuu tällaiselle materiaalille liian aikaisin. Koulun seksuaalikasvatus on välttämätöntä, koska kaikki oppilaat eivät kuitenkaan saa tarvitsemaan tietoa ja tukea kotoa. Jos seksuaalikasvatusta ei opettaisi koulussa, niin se tekisi seksuaalisuudesta ja sen ilmenemisestä tabun. On tärkeää, että opettaja tarttuu seksuaalisuuteen liittyviin arkoihin aiheisiin ja sitä kautta luo avoimen keskusteluilmapiirin kouluun. Tämä edesauttaa positiivisesti yhteiskunnassa käytävää keskustelua seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Oppilaiden on hyvä keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista myös vertaistensa, eli muiden lasten ja nuorten kanssa, yhdessä aikuisen tukemana.
Sekä kotien että koulun pohdittavana on jatkuvasti se, mikä on oikea aika aloittaa seksuaalikasvatus sekä millaista tietoa tarjotaan millekin ikäluokalle. Seksuaalikasvatukseen
kuuluvat jo keskustelut ihastumisista, tykkäämisestä ja omasta itsestä sekä kehosta. Koulun seksuaalikasvatuksen ajatellaan alkavan näin ollen jo päiväkodista jatkuen läpi jokaisen kouluasteen loppuun. Opettajan tulee käsitellä oppilaiden kanssa lasten eri ikävaiheissa nousevia ajatuksia seksuaalisuudesta, omasta kehosta ja ihmissuhteista. Opettajan ja kasvattajien tulee ottaa huomioon myös se, että lapsille puhutaan sellaisista asioista sellaisilla termeillä, jotka he pystyvät ymmärtämään. Seksuaalikasvatuksen tulee vastata sen hetkiseen tarpeeseen, mutta ihmisen yksilöllisyyden huomioon ottaen olla ennakoivaa. Tämä on haaste seksuaalikasvatuksessa. Opettajan ammattitaito, sensitiivisyys sekä oppilaiden tuntemus auttavat kuitenkin tunnistamaan seksuaalikasvatuksen tarpeen ja tarjoamaan sitä kullekin ikäkaudelle sopivalla tavalla. Seksuaalikasvatuksen jatkumo vuosiluokalta toiselle tulee sisältää myös kertaamista, koska tällä tavoin varmistetaan se, että jokainen oppilas saa tarvitsemansa tiedon silloin, kun se on ajankohtaista hänelle itselleen. (ks. WHO 2010a, 31.) Vaikka seksuaalikasvatus saatetaan kokea haasteellisena, niin sillä on pelkkiä positiivisia vaikutuksia. Koulun tärkein tehtävä on kehittää lapsen ajattelua sekä antaa asianmukaista ja ajankohtaista tietoa, mikä pätee myös seksuaalikasvatuksessa. Tällöin voidaan myös vaikuttaa lasten ja nuorten valintoihin nykyhetkessä ja tulevaisuudessa, joilla on merkitystä sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvointiin.
Tutkimus antaa paljon tietoa seksuaalikasvatuksesta opettajien näkökulmasta. Opettajat tekevät työtä persoonallaan ja se myös näkyy seksuaalikasvatusoppitunneissa. He hyödyntävät vahvuuksiaan seksuaalikasvatuksessa ja opettamiseen vaikuttavat työkokemus, opettajan oma asenne ja tietämys aiheesta. Jokaisella tutkittavalla on toimiva ja ajankohtainen tapa lähestyä seksuaalikasvatusta. Jokainen opettaja on yksilö, jolla on omannäköinen tapa seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen. Tutkittavat opettajat tiedostavat, että seksuaalikasvatus on herkkä aihepiiri, mutta se ei näkynyt tuntien toteutuksessa eikä myöskään heidän toiminnassaan. Opettajien kiinnostus oppilaiden hyvinvoinnista välittyi heidän ammattitaitoisessa toiminnassaan ja empaattisessa suhtautumisessa oppilaita kohtaan. Kerätyssä tutkimusaineistossa näkyy kaikkien tutkittavien työkokemuksen tuoma varmuus ja asiantuntijuus. Tutkittavat opettajat ovat toimineet ammatissaan pitkään ja heidän didaktiset ja sisällölliset valmiudet seksuaalikasvatuksen opettamiseen ovat hyvät.
Tästä seuraa ajatus siitä, onko kaikilla opettajilla yhtä hyvät taidot ja asenne opettaa seksuaalikasvatusta. Tutkittavat opettajat eivät nähneet tarvetta seksuaalikasvatukseen liittyvälle täydennyskoulutukselle, mutta olisi hyvä, että sitä olisi tarjolla sellaisille opettajille, jotka kokevat sen aiheelliseksi. Ammatillisen koulutuksen opettajille on tarjottu
seksuaalikasvatukseen liittyvää täydennyskoulutusta, jossa on otettu esille muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaidot (Klemetti & Raussi-Lehto 2016, 182). On tärkeää, että täydennyskoulutuksella vastataan opettajien tarpeisiin ja siinä otetaan huomioon seksuaalikasvatuksen haasteet. Täydennyskoulutuksen tulisi ottaa huomioon nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden asettamat vaatimukset. Täydennys- koulutuksen tulisi olla helposti saatavilla niin, että opettajat voisivat kouluttautua työnsä ohessa, jolloin kynnys tietojen päivittämiseen ja osaamiseen laajentamiseen on matala.
Tässä pro gradu- tutkielmassa on esitelty monipuolisesti tutkimustietoa ja lähteitä liittyen seksuaalikasvatukseen. Teoreettisen tiedon ja tutkimuksen toteutuksen kautta olemme huomanneet, että tarjolla oleva tieto ei välttämättä anna opettajille tarpeeksi valmiuksia seksuaalikasvatuksen opettamiseen. On olemassa valmiita malleja ja ohjeita seksuaalikasvatuksen opettamiseen, joita tutkimuksista saadut tiedot tukevat. Huomiomme kiinnittyi kuitenkin siihen seikkaan, että olemassa olevat mallit ja ohjeet kaipaavat rinnalleen lisää monipuolista teoria- ja käytännöntietoa. Tämä siksi, että opettajan on hyvä tietää ajankohtaisesta tutkimustiedosta seksuaalisuudesta ja seksuaalikasvatuksesta, jotta opetus on tuloksellista. Ajankohtaisen ja laajan tutkimustiedon avulla voidaan muodostaa lisää yleistettäviä, käytännön tarpeeseen vastaavia malleja ja ohjeita tukemaan seksuaalikasvatusta.
KUVIO 13. Seksuaalikasvatuksen toteuttaminen ja siihen vaikuttavat tekijät