Määritelmä arvosta Tyypillinen ilmentymä
Valta: Sosiaalinen status ja arvovalta, kontrolli tai valta suhteessa muihin ihmisiin tai resursseihin
Uskaltava, muuttuva elämä, jännittävä elämä
Itseohjautuvuus:Itsenäinen ajattelu ja toiminta
Luovuus, uteliaisuus, vapaus
Universalismi:Ymmärrys, arvostus, suvaitsevaisuus sekä halu suojella kaikkea elämää Perinteet:Vallitsevan kulttuurin tai uskonnon
tapojen ja ajatusten arvostus, sitoutuminen ja hyväksyminen
Taulukossa 2 näkyy 10 perusarvoa sekä niiden määrittelevät tavoitetekijät.
Schwartzin (1992) mukaan nämä arvot muodostavat kehämallisen jatkumon.
Jokainen arvo on määritelty sen tavoitteen perusteella, johon ihmisen toiminta sen perusteella suuntaa eli mitä motivaatiota se edustaa (Schwartz, 1992). Alla kuviossa 5 on Schwartzin (1992) arvoteoria kymmenestä arvosta arvokehällä.
Kuvio on käännetty ja mukailtu Schwartzin (1994) alkuperäisestä versiosta.
Schwartzin (1992) arvoteorian kehikossa mallin kehän sisäreunalla olevat arvot yhteen-sopivia motivaatiota, jolloin samat teot voivat edustaa molempia
motivaatiota. Arvot, jotka ovat kehän ulkoreunalla, edustavat kilpailevia motivaatioita, jolloin samat teot eivät voi edustaa molempia motivaatiota.
KUVIO 5. Schwartzin (1992) teoria kymmenestä arvosta ja niiden suhteista
Suuri osa arvotutkimuksesta on keskittynyt tutkimaan yksilön arvojen priorisoinnin suhdetta asenteisiin, käyttäytymiseen sekä sosiaalisiin rooleihin ja kokemuksiin (Ros, Schwartz & Surkiss, 1999). Ros, Schwartz ja Surkiss (1999) keskittyivät tutkimuksessa siihen, miten työarvot ja muut työhön liittyvät näkökulmat yhdistyvät yksilöllisiin perusarvoihin. Kuten perusarvotkin, työarvot voidaan määritellä koskevan mieleisiä lopputulemia, kuten esimerkiksi korkeata palkkaa tai haluttua käytöstä ihmisten parissa. Tutkijat ovat tunnistaneet muutamia perustavia työarvojen tyyppejä. Näitä tyyppejä on Rosin ja kollegoiden (1999) mukaan löydetty kolmesta neljään: 1) sisäsyntyinen tai itsensä toteuttamisen arvo 2) ulkoapäin tuleva tai turvallisuuden tai materian arvo 3)
Hedonismi
Perinne
sosiaalinen tai relationaalinen arvo (esim. Crites 1961). Elizur (1984; Rosin, Schwartzin & Surkissin, 1999 mukaan) tarkasteli tutkimuksessaan arvojen lopputulemia ja löysi tutkimuksessaan seuraavat osa-alueet: Instrumentaaliset lopputulemat kuten työolosuhteet ja edut, kognitiiviset lopputulemat kuten kiinnostus ja saavutukset, affektiiviset lopputulemat kuten sosiaaliset suhteet ja kollegat. Schwartzin (1992) perusarvojen teoria liittää tutkimukseen lisäksi arvovallan ja tai vallan arvon. (Ros, Schwartz & Surkiss, 1999)
4.4 Arvojen ja johtamisen välinen yhteys
Arvot ovat keskeisessä asemassa yksilön moraalisen päätöksenteon lisäksi yhteisön toiminnassa eli organisaatioiden tasolla. Fryn (2003) mukaan etiikalla on suuri merkitys johtajuudelle, sillä johtamisen avulla on mahdollista sitouttaa seuraajia yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Branson (2009) näkee moraalilla olevan keskeinen asema johtamisessa, sillä johtajan tietoisuuden soveltaminen luo viisautta, joka auttaa heitä tekemään päätöksiä siitä, mikä on tärkeää, mikä on oikein ja millä on merkitystä. Toisiin ihmisiin vaikuttaminen on tekona aina eettinen ja moraalinen sitoumus. (Branson, 2009, 33)
Sergiovannin (1992, 8) teoriassa (kuvio 6) johtajuuden ja arvojen välisen yhteyden muodostumisesta on kolme tekijää: johtajuuden pää (head), sydän (heart) ja käsi (hand). Johtamisen sydän liittyy siihen, mihin henkilö uskoo, mitä hän arvostaa, mistä hän unelmoi ja mihin hän on sitoutunut eli millainen hänen sisäinen maailmansa on. Johtamisen pää liittyy johtajan teoreettiseen käytännön tuntemukseen, jonka johtaja luo työurallaan sekä heidän kyvystään reflektoida kokemiaan tilanteita. Johtajuuden pää on muotoutunut sydämen myötä ja samalla pää ohjailee käden toimintaa, toiminnan reflektointi puolestaan muokkaa sydäntä ja kättä. Johtajuuden käsi eli päätöksenteko ja toiminta, ei ole yksin tarpeeksi vahva selittämään johtajuuden moniulotteisuutta, siksi Sergiovannin (1992) teoriassa otetaan huomioon myös muut keskeiset tekijät. (Sergiovanni, 1992, 7–8)
KUVIO 6. Sergiovannin (1992, 6) johtajuuden pää, sydän ja käsi –teoria
Sergiovanni (1984) kirjoittaa organisaation keskuksista ja arvoista osana organisaatiokulttuuria. Organisaation ja yhteiskunnan keskukset muodostuvat Sergiovannin (1984, 8) mukaan tunteista, arvoista ja uskomuksista. Tarkoituksen luominen ja jaetut arvot ovat kuin liimaa, joka tuo ihmisiä yhteen merkityksellisillä tavoilla. Kun arvot on omaksuttu, niistä tulee kompasseja ja maamerkkejä, jotka ohjaavat, miksi asioita tehdään ja miten. Lisäksi arvot ovat lähteitä identiteetin rakennukselle sekä yksilö että ryhmätasolla, joiden avulla ihmisten elämistä tulee merkityksellisiä. Kehittämällä ja hyväksymällä keskuksen arvoja, vastataan ihmisten perustarpeeseen tuntea vakautta ja järjestystä sekä edesautetaan uuden ja poikkeavan mukauttamista vallitseviin arvoihin. Lyhyesti sanottuna arvot ohjailevat ihmisen uskomuksiamme ja tekojamme organisaatiotason keskusten avulla. (Sergiovanni 1984, 8–9, 25)
Schein (2010) jakaa organisaatiokulttuurin kolmeen tasoon. Ensimmäinen taso käsittää artefaktit (artifacts) eli organisaatiokulttuurin havaittavissa olevat ulottuvuudet, kuten fyysinen ympäristö, kieli, teknologia ja tuotteet, sen julkituodut arvot, kertomukset organisaatioista sekä näkyvät rituaalit käyttäytymisessä.
Toinen teoriassa määritelty taso on omaksutut uskomukset ja arvot (espoused beliefs and values). Toisella tasolla ryhmä on käynyt läpi muutosprosessin, jonka myötä he ovat omaksuneet tiettyjä yhteisiä, jaettuja arvoja ja uskomuksia.
Yhteisistä arvoista ja uskomuksista voi Scheinin (2010) mukaan muodostua Sydän
(the heart)
Käsitys siitä, miten maailma
toimii
Päätös, toiminta ja käyttäytyminen Mitä yksilö
arvostaa tai mihin uskoo
Pää (the head)
Käsi (the hand)
lopulta sääntöjä, joita organisaatio voi hyödyntää uusia, ennakoimattomia tilanteita kohdatessaan. Uskomuksista ja arvoista muodostuu näin organisaatio-filosofian ydin. Kolmantena tasona Schein (2010, 27) mainitsee perustavat piilevät oletukset (basic underlying assumptions),jotka ovat itsestäänselvyyksinä pidettyjä oletuksia organisaatiossa. Perusolettamukset ovat niin syvälle juurtuneet ja niiden oikeellisuudesta vallitsee niin laaja yhteisymmärrys organisaation sisällä, että niitä on hyvin vaikea muuttaa. (Schein, 2010, 27–28)
5 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
5.1 Tutkimusfilosofiset lähtökohdat
Tutkimuksen tutkimusfilosofisia lähtökohtia voidaan tarkastella ensinnäkin ontologisesta näkökulmasta, joka havainnoi todellisuuden luonnetta ja muotoa ja jonka avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä on totta (Guba & Lincoln, 1994; Hirscheim, 1992; Myers, 2009; Juutin & Puusan, 2020, 34 mukaan). Lisäksi tutkimusfilosofiaa on mahdollista lähestyä epistemologisesta näkökulmasta, joka tarkastelee sitä, miten tietoa on mahdollista hankkia, oletuksemme tiedosta sekä tiedon luonteesta (Guba & Lincoln, 1994; Hirscheim, 1992, Myers, 2009, Juutin
& Puusan, 2020, 34 mukaan). Tässä pro gradu –tutkielmassa todellisuutta tarkastellaan konstruktivistisen paradigman tavalla hahmottaa maailma.
Konstruktivistisesta näkökulmasta tutkimuksen ontologisia kysymyksiä voidaan ymmärtää suhteellisina (Guba & Lincoln, 1994). Todellisuus rakentuu mentaalisten konstruktioiden varaan, jotka perustuvat sosiaalisiin suhteisiin ja kokemuksiin (Guba & Lincoln, 1994). Sosiaalisessa konstruktionismissa korostetaan sekä kielen että vuorovaikutuksen merkitystä maailmankuvan muovaajana (Puusa & Juuti, 2020, 24). Sosiaalisen konstruktionismin mukaan ihmisten ajatellaan tuottavan kielen avulla sen maailman, jossa he elävät (Puusa
& Juuti, 2020, 24).
5.2 Tutkimuskysymykset
Tutkimuskysymykset muotoituivat olemassa olevan teorian pohjalta ja ne liittyvät läheisesti tutkimuksen tarkoitukseen sekä tavoitteisiin. Ohessa itse kysymykset:
1) Mitä itsensä johtamisen strategioita varhaiskasvatuksen johtajat käyttävät?
2) Mitä arvoja varhaiskasvatuksen johtajat edustavat?
2.1) Millainen yhteys arvoilla on varhaiskasvatuksen johtamiseen?
Ensimmäinen tutkimuskysymys viittaa itsensä johtamisen strategioihin.
Kysymyksen tarkoituksena on ohjata tutkimuksen taustalla olevaa ajattelua kohti eri itsensä johtamisen strategioiden tunnistamista varhaiskasvatuksen johtajien ajattelussa ja toiminnassa tutkimuksen avulla kerätyn aineiston pohjalta. Toinen tutkimuskysymys viittaa varhaiskasvatuksen johtajien edustamien arvojen erittelyyn. Kysymyksen valintaa ohjaa tieto arvojen keskeisestä asemasta ja merkityksestä itsensä johtamisessa, sillä arvot ohjailevat ihmisen toimintaa ja ajattelua. Kolmas tutkimuskysymys liittyy läheisesti kysymykseen numero kaksi ja sen avulla voidaan tarkastella lähemmin arvojen ja johtamisen välistä yhteyttä.
Tutkimuskysymykset keskittyvät kahteen tärkeään osa-alueeseen itsensä johtamisessa: Itsensä johtamisen strategioihin sekä varhaiskasvatuksen johtajien arvopohjaan, joiden tutkimuksella on mahdollista kartoittaa yhteis-kunnallisesti merkityksellistä tietoa varhaiskasvatuksen johtamiseen sisäisesti vaikuttavista osatekijöistä.
5.3 Aineisto
Tutkimusaineisto on kerätty kolmesta eri kaupungista Suomessa varhais-kasvatuksen johtajina toimivilta henkilöiltä. Heidän iällään, sukupuolellaan eikä koulutustaustallaan ei ole tutkimuksen kannalta erityistä merkitystä. Tutkimus-kyselyyn vastasi 27 varhaiskasvatuksen johtajaa. Tutkimusaineisto hankittiin yhteydenotolla kaupungin yhteyshenkilön kautta sähköpostitse. Tutkimuksen osio, joka koskee varhaiskasvatuksen johtajien itsensä johtamisen strategioita, toteutettiin kyselylomakkeen avulla. Kysymykset olivat Likert -asteikolle sijoitettuja monivalintakysymyksiä ja niitä oli yhteensä 32 kappaletta.
Kyselytutkimus perustuu Neckin ja Houghtonin (2002) laatimaan tutkimuskyselylomakkeeseen itsensä johtamisen strategioista. Arvoihin liittyviä kysymyksiä oli puolestaan neljä. Avoimet kysymykset arvoista olivat omintakeisia. Itse kysely toteutettiin Google Forms -kyselylomakkeella anonyymisti. Vastaajat on merkitty kirjaimella J (=johtaja) sekä numeroitu.
Vastaajien numeroinnit ovat sattumanvaraisia. Numeroinnin tarkoituksena on helpottaa lukijan tekemää tulkintaa vastaajien lukumäärästä. Kyselyllä kootulla aineistolla on omanlaisensa luonne verrattuna esimerkiksi haastatteluaineistoon.
korkeintaan muutaman virkkeen pituisia lauseita, mikä loi haasteita tutkimusaineiston analyysivaiheelle. Tutkimuksen laadun, syvyyden ja luotettavuuden parantamiseksi on tutkimuksessa valittu kerätä aineistoa mahdollisimman monelta eri vastaajalta. Tutkimuskyselylomake kysymyksineen löytyy tämän tutkimuksen liitteenä.
5.4 Tutkimusmetodi
Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Juutin ja Puusan (2020, 9) mukaan laadullisessa tutkimuksessa on yleinen pyrkimys ymmärtää tutkimuksessa tarkasteltavaa ilmiötä tutkimuksen kohteena olevan henkilöiden näkökulmasta.
Tuomi ja Sarajärvi (2002,74) tiivistävät kirjassaan haastattelun ja kyselyn ideaa yksinkertaisesti: “Kun haluamme tietää, mitä ihminen ajattelee ja miksi hän toimii niin kuin hän toimii, on järkevää kysyä asiaa häneltä.” Tässä tutkimuksessa aineisto kerätään kyselyn avulla. Kysely tutkimusmetodina voi jättää pois tutkimuksen syvyyttä, mutta voi samalla antaa vastaajille enemmän rohkeutta ja aikaa pohtia omia vastauksiaan. Tutkimuksen monivalintakysymysten perusteella koottu aineisto esitetään erikseen taulukkomuodossa. Muilta osin tutkimuksessa sovelletaan tutkimusmetodina sisällönanalyysia. Metodina sisällönanalyysi antaa tutkijalle raamit, joiden avulla voidaan tarkastella tutkittavaa ilmiötä objektiivisesti ja systemaattisesti (Kyngäs & Vanhanen, 1998).
Sisällönanalyysin avulla aineistoa voidaan kvantifioida, järjestellä ja kuvailla (Kyngäs & Vanhanen, 1998). Lisäksi sisällönanalyysin eräänä tavoitteena on luoda tutkimusaineistosta sellaisia tiiviitä asiakokonaisuuksia (Tuomi & Sarajärvi, 2002), jotka käsitteellistävät ilmiötä (Kyngäs & Vanhanen, 1999). Kyseistä metodia hyödyntämällä on mahdollista tuoda analyysin avulla esiin tekstin syvempiä merkityksiä systemaattisesti luokittelemalla sekä tulkintoja tekemällä (Tuomi & Sarajärvi, 2009).
Aineiston analyysi voidaan suorittaa joko deduktiivisesti tai induktiivisesti eli joko teoria- tai aineistolähtöisesti (Kyngäs & Vanhanen, 1999). Analyysiä kuvaa tässä tutkimuksessa sanalla deduktiivinen, jossa yksityiskohdista liikutaan yleistyksiin (Tuomi & Sarajärvi 2002, 100). Jos tutkimuksen aineiston keruumetodia on jo alun alkaen ohjannut tietty struktuuri, tämä sama struktuuri voi toimia
analyysirunkona (Miles & Huberman, 1994; Kyngäs ja Vanhasen, 1999 mukaan).
Tämän aineiston analyysia ohjaa aikaisempaan tietoon eli kysymyksiin perustuva analyysirunko (Kyngäs & Vanhanen, 1999). Deduktiivisessa analyysitavassa olemassa olevaa teoriaa ilmiöön liittyen testataan vertaamalla sitä tutkimusaineiston kontekstiin (Graneheim, Lindgren & Lundman, 2017). Kun aineisto on jo kertaalleen strukturoitu, kuten tässä tutkimuksessa tehtiin kyselyn avoimia kysymyksiä suunnitellessa, on tutkimusta mahdotonta lähestyä induktiivisella analyysimenetelmällä (Kyngäs & Vanhanen, 1999). Tutkimuksen analyysirunko voi olla hyvin väljä, jolloin analyysirungon sisälle muodostetaan eri kategorioita induktiivisen sisällön analyysin periaatteita noudattaen (Kyngäs &
Vanhanen, 1999). Induktiivinen analyysi pitää sisällään kolme eri vaihetta:
redusoinnin, klusteroinnin sekä abstrahoinnin (Tuomi & Sarajärvi, 2009).
Analyysirungon ollessa valmiiksi strukturoitu, aineistosta voidaan poimia tiettyjä asiakokonaisuuksia, jotka sopivat yhteen analyysirungon kanssa (Patton, 1990;
Sandelowski, 1993, 1995; Kyngäksen ja Vanhasen, 1999, mukaan).
Tutkimuksen alkuun on Tuomen ja Sarajärven (2002, 94) mukaan valittava tutkimusaiheeksi pieni, rajattu ja kapea ilmiö. Tässä tutkimuksessa tutkimusaiheeksi muodostui arvojen merkitys itsensä johtamisen osana.
Seuraava vaihe analyysissä on analyysiyksikön valitseminen (Kyngäs &
Vanhanen, 1999). Tutkimuksen analyysiyksiköksi on valittu yksi ajatus-kokonaisuus, kuten Kyngäksen ja Vanhasen (1999) artikkelissa käy ilmi eräänä esimerkkinä siitä, kuinka analyysi voidaan toteuttaa. Aineistoa luettaessa on aineistoon ensin tutustuttu ja ensimmäistä lukukertaa voisi kuvailla objektiiviseksi, ei tulkinnalliseksi lukukerraksi. Aineistoon tutustumisen jälkeen aineistoa on analysoitu valmiin teorialähtöisen analyysirungon pohjalta. Teorian perusteella muodostui neljä pääkategoriaa, joiden avulla on mahdollista kartoittaa ajatuksellisten yksiköiden suhteita ja yhteyksiä toisiinsa sekä teoriaan systemaattisesti. Pääkategoriat ovat 1. yhteinen arvopohja varhaiskasvatuksen perustana, 2. arvot varhaiskasvatuksen johtamisen tavoitteina ja tukipilareina 3.
arvot kasvatusyhteisön johtamisessa 4. Muuta arvoihin ja varhaiskasvatuksen johtamisen asiantuntijuuteen liittyvää.
TAULUKKO 3. Esimerkki kategorisoimisesta teorialähtöisen sisällönanalyysin