Sateenkaariperheitä koskeva tutkimus on melko uusi tulokas perhettä ja su-kulaisuutta koskevan tutkimuksen alueella. Alkuvaiheessa sen tärkeimmäksi kysymykseksi nähtiin selvittää, kehittyvätkö naisparien tai miesparien kas-vattamat lapset ”normaalisti” eli samalla tavalla kuin heteroseksuaalisissa ydinperheissä elävät lapset. Erityiskysymyksenä oli selvitettävä etenkin sitä, kasvaako näistä lapsista useammin homoseksuaaleja kuin muista lapsista.
Tytti Solantaus (2008, 75), joka on kartoittanut laajasti sateenkaariperheiden lapsia käsitteleviä tutkimuksia, summaa seuraavasti ne vallalla olleet tai ole-vat väitteet, joihin sateenkaariperheitä koskeole-vat tutkimukset oole-vat pyrkineet vastaamaan:
”Homoseksuaalinen vanhempi ei pysty vanhemmuuteen samalla ta-valla kuin heteroseksuaali. Homoseksuaali ei pysty luomaan lapsi-vanhempi-suhdetta eikä keskittymään vanhemmuuteen, koska elämä rakentuu seksuaalisuuden ympärille.”
”Homoseksuaalisten vanhempien lapsien seksuaalinen kehitys on epänormaali. Sukupuolisen identiteetin, seksuaalisen suuntautumi-sen ja sukupuoliroolien kehitys vääristyy.”
”Lasten sosiaalinen kehitys vääristyy, kun perhe on niin poikkeava.
Muut lapset eivät hyväksy heitä.”
”Lapsilla on enemmän sosioemotionaalisia ja pyskiatrisia ongelmia kuin heteroperheitten lapsilla.” (Solantaus 2008, 75, lainausmerkit alkutekstissä.)
Solantauksen mukaan kyse on ennakkoasenteiden tutkimuksesta, jossa kysy-tään, pitävätkö asenteet paikkaansa vai eivät. ”Keskiössä on homo- ja hetero-vanhemmuuden ja näiden perheiden lasten kehityksen vertailu. Lähtökohta-na on heteroperheen normatiivisuus, jolloin tutkitaan, eroavatko
homoperheet ’normista’. Stereotyyppisenä oletuksena on, että mahdollinen ero on aina kielteinen.” (Solantaus 2008, 75.) Yksi ensimmäisistä laajempaa huomiota saaneista tutkimuksista on Susan Golombockin ja kumppaneiden vuonna 1983 julkaistu artikkeli ”Children in Lesbian and Single-Parent Hou-seholds: Psychosexual and Psychiatric Appraisal” (Golombock et. al. 1983), jossa näkökulma oli nimenomaan yllä mainittu ja jossa tutkijat totesivat, että naisparien lasten kehitys on normaalia ja että homoseksuaalisuus ei ole ylei-sempää samaa sukupuolta olevien parien lasten keskuudessa kuin muiden.
Samansuuntaisia tutkimuksia on tehty tämän jälkeen lukuisia, ja tulokset ovat järjestään kumonneet yllä esitetyt ennakkoasenteet. Tytti Solantaus to-teaakin tutkimusyhteenvedossaan29 ykskantaan, että huoli homoseksuaalis-ten ihmishomoseksuaalis-ten vanhemmuuden puutteellisuudesta on turha.
Sen sijaan Solantaus tuo esiin kaksi keskeistä piirrettä, jotka ovat vaikut-taneet sateenkaariperheiden lapsista tehtyihin tutkimuksiin niiden varhais-vaiheesta 2000-luvulle asti ja jotka liittyvät sateenkaariperheiden perhe-muodoissa ja niistä käydyissä keskusteluissa tapahtuneisiin muutoksiin.
Ensinnäkin Solantaus toteaa, että merkittävä osa varhaisvaiheen (1980-luvun ja 1990-(1980-luvun alkupuolen) naisparien lapsia koskevista tutkimuksista on toteutettu perheissä, joissa lapset ovat syntyneet heteroseksuaalisessa pa-risuhteessa ja olleet naisparin kasvatettavina vasta eron jälkeen. Paula Kuosmanen kutsuu näitä lapsia suomalaisen lesbokulttuurin kontekstissa ensimmäisen äitien ja lesbojen sukupolven kasvateiksi, ja toteaa, että tämän sukupolven vanhemmille oli tyypillistä erottaa äiti-identiteettinsä ja les-boidentiteettinsä voimakkaasti toisistaan (Kuosmanen 2007b, 38).30
Toinen Solantauksen raportissaan tekemä huomio on se, että homomies-ten isyys toteutuu useimmihomomies-ten etävanhemmuuhomomies-tena lashomomies-ten viettäessä viikon-loppuja ja lomia isiensä luona. Hän huomauttaa myös, ettei homoisiä ja hei-dän lapsiaan koskevaa tutkimusta tuolloin (vuoteen 2003 mennessä) juurikaan oltu tehty. Isyyden tutkiminen on myös Suomessa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta keskittynyt implisiittisesti, jos ei ääneen lausutusti, hetero-seksuaalisten miesten isyyden tutkimiseen. Tämä yksi poikkeus on Juha
29 http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/paosisallys221.htm.
30 Kuosmanen jatkaa listaustaan todeten, että lesboäitien toisen sukupolven muodostavat heteroliitois-sa lapsenheteroliitois-sa heteroliitois-saaneiden naisparien uusperheet, jotka yleistyivät pääkaupunkiseudulla ja suuremmisheteroliitois-sa kaupungeissa 1990-luvulla. Kolmas sukupolvi, ”klinikkasukupolvi”, puolestaan koostuu Kuosmasen mukaan niistä naisparien perheistä, jotka ovat hankkineet lapsensa hedelmöityshoitoklinikoilla. Neljäs sukupolvi muodostuu Kuosmasen kertomuksessa homomiehen tai miesparin kanssa moniapilaperheen perustaneista lesboäideistä ja naispareista, jotka ottivat esimerkkiä ruotsalaisten lesbojen ja homojen perustamista moniapilaperheistä. Tämä sukupolvi on muotoutunut sitä mukaa kun lapsiperheen pe-rustaminen on yleistynyt myös homomiesten keskuudessa. (Kuosmanen 2007b, 38.) Itse olisin varo-vainen erottamaan toisistaan kovin kronologisesti kolmatta ja neljättä sukupolvea, sillä ainakaan Ruot-sissa ei ole havaittavissa minkäänlaista lineaarista kehitystä klinikkasukupolvesta kohti moniapila-perheiden sukupolvea, pikemminkin päinvastoin (katso tarkemmin tämän tutkimuksen luku 3.1.). En ole havainnut tällaiseen kehitykseen viittaavia merkkejä myöskään Suomessa.
Jämsän pro gradu Isä, joka on homo vuodelta 2003 ja Jämsän sen pohjalta julkaisemat tieteelliset artikkelit, sekä Jämsän ja Paula Kuosmasen vuonna 2006 toteuttama kyselytutkimus sateenkaariperheistä Suomessa, jossa on käsitelty myös isiä ja heidän perheitään ja jonka tulokset on julkaistu teok-sessa Suomalaiset sateenkaariperheet sosiaali- ja terveyspalveluissa ja kou-lussa (Kuosmanen & Jämsä 2007).
Kansainvälisesti ei-heteroseksuaalisten miesten isyyttä tarkastelevaa tut-kimusta on tehty laajemmin. Tällöin isyyttä on tarkasteltu yhtäältä sellaisena kuin se toteutuu samaa sukupuolta olevien parien perheissä, jolloin keskiöön nousee joko miesparien isyys (ks. esim. Mallon 2004) tai sitten isyys naispa-rien perheiden erilaisten tilanteiden ja valintojen kautta tarkasteltuna (esim.
Sheldon 2005, Donovan 2006) Toisaalta isyys tulee näkyväksi myös tutki-muksissa, joissa sateenkaariperheitä on käsitelty kokonaisuutena siten, että myös isyys on huomioitu tutkimusasetelmassa (ks. esim. Bernstein & Rei-mann 2001, Lehr 1999, Millibank 2008). Näistä tutkimuksista on vaikea ve-tää yhteen keskeisiä tuloksia, sillä kysymyksenasettelut ovat olleet hyvin eri-laisia. Eräs tärkeä huomio, joka on kaikille näille tutkimuksille yhteinen, on kuitenkin se, että homomiesten isyydessä tai sateenkaariperheissä toteutu-vassa isyydessä murretaan tavalla tai toisella isyyteen liittyviä oletuksia ja valmiita asetelmia. Nämä murtumat vaikuttavat liittyvän siihen, että isyys toteutuu erilaisessa suhteessa äitiyteen kuin mikä on tyypillistä heteroseksu-aalisissa ydinperhetilanteissa.
Sateenkaariperheiden äitejä ja äitiyttä on Suomessa tutkinut kattavimmin Paula Kuosmanen, jonka vuonna 2000 julkaistu Äitien ja lesbojen arkipäi-vän tilanteita -tutkimus sekä artikkelit (esim. Kuosmanen 2007a ja b; 2008) ovat suomalaisen queer-perhetutkimuksen ydintekstejä. Aihetta on toki si-vuttu monissa muissa julkaisuissa ja pro graduja on tehty muutamia, mainit-takoon Minna Aholan lesboperheissä kasvaneiden lasten näkemyksiä käsitte-levä ”Ihan perhe vaan”. Lesboperheissä elävien nuorten perhekäsityksiä vuodelta 2000 sekä Kirsti Suorannan naisparien sukulaisuutta ja perhekäsi-tyksiä tarkasteleva Veriside on eriside vuodelta 2004.
Keskeisisiin suomalaisiin kriittisen perhetutkimuksen antologioihin on si-sällytetty yksittäisiä artikkeleita sateenkaariperheistä,31 mutta yhtä kaikki Suomesta puuttuu keskusteleva ja aktiivinen sateenkaariperhetutkimuksen tai queer-perhetutkimuksen perinne. Tämä johtuu pitkälti siitä, että tutki-musta on tehty kovin vähän ja kovin erillisissä ympäristöissä, ja julkaistut työt ovat olleet ennemmin yksittäisiä tutkimusretkiä kuin osa mitään laajem-paa traditiota.
Kansainvälisesti keskustelua on sen sijaan käyty paljonkin. Paula Kuos-manen käy ansiokkaasti läpi 2000-luvulle tultaessa näkyviä ”lesboäitiystut-kimuksen” paradigmoja tutkimuksensa johdannossa (Kuosmanen 2000, 14).
Kuosmasen (mt., 15) mukaan siihenastisen lesboäitiystutkimuksen
31 Esim. Silius & Wrede (toim.) 1996, Aalto & Kolehmainen (toim.) 2004, Sevón & Notko (toim.) 2008, merkittävänä poikkeuksena Forsberg & Nätkin (toim.) 2003.
simmät tulokset voidaan summata siihen, että lasten kehitys samaa suku-puolta olevien parien perheissä ei eroa vastaavien heteroperheiden lasten kehityksestä, ja että lesbous ja äitiys näyttäytyivät useissa länsimaisissa kult-tuureissa 1990-luvun alkupuolelle asti joko toisilleen vastakkaisina tai aina-kin keskenään ristiriitaisina käsitteinä (ks. isyyden osalta Jämsä 2004).
2000-luvulla uutena lesboäiteihin ja sateenkaariperheisiin liittyvänä tut-kimushaarana on yleistynyt tutkimus, jossa tarkastellaan eri länsimaiden hedelmöityshoitolainsäädäntöä ja erilaisia vanhemmuuden määrittelyn tapo-ja. Tällaisia joko oikeustieteen, sosiologian tai oikeussosiologian piiriin kuu-luvia tutkimuksia on tehty esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Australiassa (Donovan 2006, 2000), Irlannissa (Ryan-Flood 2009), Ruotsissa ensin 1990 (Liljestrand 1990) ja uudelleen 2000-luvulla (Edenheim 2005) sekä eri puo-lilla Yhdysvaltoja. Suomessa tähän tutkimushaaraan voisi sanoa kuuluvan Riitta Burrellin väitöskirjan, jossa sateenkaariperheet eivät tosin ole pääasi-allinen näkökulma, mutta yksi tärkeä käsiteltävä teema kuitenkin (Burrell 2003), sekä spesifimmin sateenkaariperheiden asemaa oikeustieteen kannal-ta käsittelevä Liisa Niemisen artikkeli ”Oikeus synnyttää anonyymisti – lap-sen oikeus saada tietää geneettinen alkuperänsä. Näkökohtia puolesta ja vas-taan.” Naistutkimuslehdessä 3/2005. Oikeustieteilijä Anu Pylkkänen on pohtinut lainsäädännön, sukulaisuuden ja avioliittoinstituution muodosta-maa sekulaarin ja pyhän vallankäytön leimuodosta-maamuodosta-maa kokonaisuutta kirjassaan Vaihtoehto avioliitolle (Pylkkänen 2012a) sekä Suomen antropologi -lehdessä julkaisemassaan artikkelissa ”Beyond Marriage” (Pylkkänen 2012b).
Toinen uusi haara 2000-luvulle tultaessa ovat tutkimukset, joissa lesboäi-tiyttä käsitellään kulttuurintutkimuksellisessa viitekehyksessä ja keskustelu keskittyy analysoimaan perheytymisen käytäntöjä ja perheyttä symbolisella tasolla. Näistä tutkimuksista esimerkkeinä voisi mainita Róisín Ryan-Floodin kirjan Lesbian Motherhood (2009), Laura Mamon tutkimuksen Queering Reproduction vuodelta 2007 tai Amy Hequembourgin tutkimuksen Lesbian Motherhood, Stories of Becoming vuodelta 2007. Oma tutkimukseni kuuluu läheisimmin tähän viimeisimpään kategoriaan.
Keskeiset perhekäsitteet
Ennen kuin päästään käsiksi analyysiin, on syytä pysähtyä hetkeksi määritte-lemään tässä tutkimuksessa käytettyjä sateenkaariperheisiin liittyviä käsittei-tä – käsittei-tärkeimpänä tietenkin itse sateenkaariperheen käsite.
Sateenkaariperhe
Mietin pitkään, mitä käsitettä voisin käyttää viitatessani siihen ilmiöön, josta nyt käytän yleiskäsitettä ”sateenkaariperheet”. Ilmiö on monitahoinen ja eri käsitteillä on erilaisia konnotaatioita – monet esimerkiksi tässä
tutkimukses-sa käsittelemistäni perheistä eivät varmastikaan kysyttäessä identifioituisi sateenkaariperheiksi. Käsitteenä sateenkaariperhe viittaa laajassa merkityk-sessä niihin perheisiin, jotka eivät ole heteroseksuaalisia ydinperheitä eivätkä heteroseksuaalisen liiton hajoamisen pohjalle rakentuneita eri sukupuolta olevien cis-sukupuolisten32 vanhempien uusperheitä tai heteroseksuaalisen cis-sukupuolisen vanhemman yksinhuoltajaperheitä. Siis perheisiin, joiden kokoonpano tai joissa elävät ihmiset jollakin tavalla kyseenalaistavat tai poikkeavat heteroseksuaalisuuden ja siihen liitetyn kaksinapaisen sukupuoli-järjestelmän asettamista normeista.33
Yleiskielessä sana sateenkaariperhe viittaa kuitenkin usein suppeampaan, politisoituneeseen ryhmään, joka koostuu enimmäkseen naispareista ja hei-dän lapsistaan, joissain tapauksissa myös lasten isistä (vrt. Kuosmanen 2007a).34 Esimerkiksi mediateksteissä sana ”sateenkaariperhe” esiintyy yli-voimaisesti useimmin merkitsemässä naisparin ja heidän lastensa perhettä.
Niinpä käsitteen käyttö merkitsemään laajempaa ja monimuotoisempaa joukkoa heteroydinperhenormista poikkeavia perheitä ja perhemuotoja ei ole täysin ongelmatonta.
Sateenkaariperhe sisältää käsitteenä oletuksen lapsiperheestä – esimer-kiksi kaksi aikuista samaa sukupuolta olevaa henkilöä, jotka ovat rekisteröi-neet parisuhteensa, eivät mielly yleiskielessä sateenkaariperheeksi – niin kuin eivät myöskään polyamorisessa suhteessa ilman lapsia elävät perheet tai yksin asuvat parisuhteessa elävät ei-heterot. Sateenkaariperhe tuo siis käsit-teenä lapsen ajatuksen mukaan perheen määritelmään.
Näine ongelmineenkin sateenkaariperhe on kuitenkin käsite, joka kuvaa käsittelemäni perhepuheen subjekteja parhaiten ja kattavimmin. Esimerkiksi käsite ”ei-heteronormatiiviset perheet” ei käy suoraan kuvaamaan tätä ilmiö-tä, sillä yhtä lailla kuin heteroseksuaalinen ydinperhe voi tietyissä tilanteissa toimia ei-heteronormatiivisesti, myös sateenkaariperhe voi joissakin tilan-teissa toimia heteronormatiivisesti. Vierastan myös käsitteitä, jotka määritte-levät kohteensa ensisijaisesti negaation kautta. Esimerkiksi käsite ”ei-hetero-ydinperhe” määrittelisi nämä perheet puhtaasti sen kautta mitä ko. perheet eivät ole, ja nimenomaan suhteessa yhteen tiettyyn normiin – järkevää käsit-teen rakentamista ei ole lähteä luettelemaan kaikkea sitä, mitä sakäsit-teenkaari- sateenkaari-perheet eivät ole. Ruotsissa yleisesti käytetty käsite ”homofamiljer”, homo-perheet, ei puolestaan myöskään ole hyvä, sillä sana ”homo” viittaa yksinomaan homoseksuaaleihin ja silloinkin yleisemmin miespuolisiin ho-moseksuaaleihin (ks. Rosenberg 2006, 21). Englanninkielinen
32 Cis-sukupuolisuutta (latinan prefiksistä cis – samalla puolella) käytetään transsukupuolisuuden vastinparina, kun tarkoitetaan sellaista henkilöä, jonka biologinen sukupuoli, sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti ovat linjassa keskenään, eli käytännössä feminiinistä naiseksi identifioituvaa biologista naista tai maskuliinista mieheksi identifioituvaa biologista miestä.
33 http://www.sateenkaariperheet.fi/index.php, haettu 12.9.2011
34 Suomessa sateenkaariperheiden asiaa on ajanut jo pitkään Sateenkaariperheet ry -niminen yhdistys, jonka nimeen sana sateenkaariperhe myös usein liitetään.
tä puhuu lähes järjestään ”lesbo- ja homoperheistä” (lesbian and gay fami-lies, ks. esim. Mallon 2004, Donovan 2006). Tämä käsite on sikäli ongelmal-linen, että se tulee rajanneeksi tarkastelun pelkästään tiettyyn seksuaali-identiteettiin identifioituvien henkilöiden perheisiin, mikä puolestaan jättää tarkastelun ulkopuolelle merkittävän osan sateenkaariperhepuheessa esiin-tyviä perhemuotoja.
Olen päätynyt käyttämään sateenkaariperheen käsitettä läpi tämän tut-kimuksen kuvaamaan kaikkia niitä (lapsi)perheitä, jotka jotenkin eroavat joko muodoltaan, vanhempien tai vanhemman seksuaaliselta suuntautumi-selta tai seksuaalikäytännöiltä, vanhempien tai vanhemman sukupuolen il-maisulta tai muulla tavoin heteroseksuaalisesta ydin-, yksinhuoltaja- tai uus-perhemallista. Ongelmallisuudet huomioiden sateenkaariperhe on käsite, joka on sekä yleiskielisesti ymmärrettävä, suomen kieleen hyvin istuva että kuvaa käsittelemääni ilmiötä mahdollisimman vähiä ennakko-oletuksia mu-kanaan kantaen.
Vanhemmuuksista
Sateenkaariperheissä toteutuu monenlaisia vanhemmuuksia, jotka on välillä syytä analyyttisistä syistä pystyä erottamaan toisistaan. Keskeisimpiä van-hemmuuden erontekoja on jako yhtäältä sosiaaliseen ja toisaalta biologiseen, juridiseen ja geneettiseen vanhemmuuteen. Sateenkaariperhepuheessa sosi-aalisella vanhemmuudella viitataan yleisesti sellaiseen vanhemmuuteen, joka ei perustu biologiselle, oikeudelliselle tai geneettiselle siteelle vanhemman ja lapsen välillä, eli vanhemmuuteen, joka rakentuu ensisijaisesti arjessa ja so-siaalisissa suhteissa. Tietyissä tilanteissa sosiaalista vanhemmuutta käyte-tään kuitenkin myös laajemmin kuvaamaan sitä, ketkä lasta tosiasiallisesti arjessa vanhemmoivat. Tällöin biologiset, juridiset ja geneettiset vanhemmat voidaan erikseen määritellä myös sosiaalisiksi vanhemmiksi.
Ruotsiksi ja englanniksi sosiaalista vanhemmuutta kuvataan käsitteillä, jotka kääntyvät parhaiten ”kanssavanhemmuudeksi”. Ruotsiksi käytetään esimerkiksi sanoja medförälder, medmamma tai medpappa, englanniksi co-parent, co-mother tai co-father. Nämä käsitteet ovat kuitenkin sikäli ongel-mallisia, että ne asettavat oletuksen ensisijaisesta vanhemmasta, jonka kaut-ta sosiaalinen vanhemmuus määrittyy. Tässä tutkimuksessa olen päätynyt kutsumaan sosiaaliseksi vanhemmaksi sellaista vanhempaa, jonka asema lapsen elämässä on kiinni ennen kaikkea sosiaalisesta suhteesta ja jonka vanhemmuus perustuu tämän sosiaalisen suhteen ylläpitämiselle.
Toinen käsitteiden rypäs liittyy siihen vanhemmuuteen, joka perustuu jo-ko geneettiselle siteelle tai sille, että vanhempi on synnyttänyt lapsen35. Tätä
35 Joissain tilanteissa on mahdollista, että vanhempi, joka on synnyttänyt lapsen, ei ole geneettistä sukua lapselle. Näin on esimerkiksi silloin, jos lapsen alulle saattamiseen on käytetty luovutettuja mu-nasoluja. Sateenkaariperheiden kohdalla näin tapahtuu joskus tilanteissa, joissa parin toisella
osapuo-vanhemmuutta kutsutaan sateenkaariperhepuheessa yleisesti biologiseksi vanhemmuudeksi. Yleensä tällä käsitteellä viitataan lapsen synnyttäneeseen äitiin ja siihen mieheen36, jonka sukusolusta lapsi on saanut alkunsa. Tässä tutkimuksessa käytän biologista vanhemmuutta sen yleisessä merkityksessä tarkoittamassa vanhempaa, joka on joko synnyttänyt lapsen tai tuottanut siittiön, josta lapsi on saanut alkunsa. Käytän käsitettä synnyttänyt äiti tar-koittamaan sitä naista, joka lapsen on synnyttänyt. Tarvittaessa täsmällisem-pää ilmaisua puhun geneettisestä vanhemmuudesta.
Sateenkaariperhepuheessa esiintyy usein myös mainintoja biologisista
”vanhemmista”, joita ei mielletä vanhemmiksi sanan varsinaisessa merkityk-sessä. Tällöin puhutaan sukusolujen luovuttajista, spermanluovuttajista, siit-tiöiden luovuttajista, munasolujen luovuttajista37 tai vanhemmista, jotka ovat antaneet lapsensa adoptoitavaksi. Välillä rajankäynti sen välillä, kuka on luo-vuttaja tai synnyttäjä ja kuka vanhempi, voi olla hankalaa. Joskus myös eri osapuolet näkevät tilanteen eri tavoin. Näissä tilanteissa pyrin käyttämään sitä käsitettä, joka parhaiten vastaa osapuolten omaa näkemystä – ja jos se on epäselvä, kirjoitan tilanteen auki.
Kolmas keskeinen vanhemmuuskäsite tutkimuksessani on juridinen tai oikeudellinen vanhemmuus. Tällä käsitteellä tarkoitan vanhemmuutta, joka on oikeudellisesti vahvistettu ja johon sisältyvät vanhemmuuteen lainsää-dännössä liitetyt oikeudet ja velvollisuudet. Juridinen vanhempi voi olla tai olla olematta biologinen vanhempi, geneettinen vanhempi tai sosiaalinen vanhempi, mutta käsitettä sukusolujen luovuttaja käytän järjestään erillään juridisesta vanhemmuudesta. Juridisen vanhemmuuden ehtoja ja käytäntöjä käsitellään tarkemmin alaluvuissa 2.1 ja 3.1.
Uusperheiden kohdalla puhutaan usein myös vanhempipuolista tai bo-nusvanhemmista eli vanhemmista, jotka tulevat lapsen elämään lapsen syn-tymän jälkeen. Sateenkaariperhepuheessa ei ole pidetty asiallisena viitata lapsen elämässä alusta asti mukana olleeseen sosiaaliseen vanhempaan bo-nusvanhempana tai äiti- tai isäpuolena. Tämä sanasto on varattu myös sa-teenkaariperheitä koskevassa kielenkäytössä uusperhetilanteisiin eli tilantei-siin, joissa vanhempi ei ole ollut lapsen elämässä alusta asti läsnä. Paikoin, kuten luvussa 3.2. tulen sosiaalisten vanhempien osalta osoittamaan, van-hempipuoleksi sanan konventionaalisessa merkityksessä asemoituvaa henki-löä voidaan myös tekstissä käsitellä vanhempana siinä missä lapsen elämässä alusta asti olleita vanhempiakin.
lella ei ole toimivia munasoluja ja toinen osapuoli toimii munasolujen luovuttajana – tällöin syntyvän lapsen sosiaalinen äiti on myös hänen geneettinen äitinsä. Kuitenkaan tässä tilanteessa geneettisestä siteestä ei ole minkäänlaisia oikeudellisia seuraamuksia vaan lapsen synnyttänyt äiti katsotaan joka tapauksessa hänen juridiseksi vanhemmakseen.
36 Joissain tilanteissa lapsen biologinen isä voi olla myös nainen tai biologinen äiti voi olla mies – näin on yleensä tilanteissa, joissa vanhemman elämään liittyy sukupuolenkorjausprosessi.
37 Myös alkioita voi Suomen hedelmöityshoitolain mukaan joissain tilanteissa luovuttaa, mutta tällaista tilannetta ei ole sateenkaariperheiden osalta tullut vastaan missään vaiheessa tutkimustani.
Nyt mainittujen lisäksi sateenkaariperhepuheeseen sisältyy myös liuta muita, joskus jopa hieman absurdeja vanhemmuuteen ja sukulaisuuteen liit-tyviä nimikkeitä, joita käsittelen tarkemmin esimerkiksi luvuissa 3.1 ja 3.2.
Pyrin kussakin yksittäisessä tilanteessa parhaani mukaan selittämään ja kir-joittamaan auki sen, miten tiettyä vanhemmuuteen liittyvää käsitettä kul-loinkin käytän. Yllä on selvitetty käsitteiden käytön pääperiaatteet sellaisena kuin ne tässä tutkimuksessa toteutuvat.