1 JOHDANTO
5.2 Sairaanhoitajien alanvaihto
5.2.2 Puutteelliset työolot
Sairaanhoitajien alanvaihtoon vaikuttivat tutkittavien mukaan puutteelliset työolot, joihin kuu-luivat etenkin kiire ja liiallinen työmäärä sekä vuorotyön aiheuttamat ongelmat. Muita alalta pois ajavia tekijöitä olivat vajaa hoitajamitoitus, työpaikkakiusaaminen ja työilmapiiriongelmat sekä vaaralliset fyysiset työtilat. Tutkittavat sairaanhoitajat kokivat, että henkilöstömäärä ei li-sääntynyt työmäärän kasvaessa ja yhdellä hoitajalla saattoi olla liikaa potilaita hoidettavanaan.
Sairaanhoitajalla ei ollut aikaa potilaiden kohtaamisiin. Eräs sairaanhoitaja kertoi, että hoitajalla saattoi olla sellainen työvuoro, jossa sairaanhoitaja ei ehtinyt tavata kaikkia potilaitaan.
”Koko ajan työn määrä on kasvanut tässä viimeisten vuosien aikana ja sitten koko ajan vaan työtehtäviä lisätään, mutta henkilöstömäärä ei työ- paikalla lisäänny.” (H12)
”Ettei olisi niin montaa potilasta yhdellä hoitajalla. Välillä oli semmoi- sia työvuoroja, että et kerennyt edes kaikkia potilaita näkemään.” (H4) Jatkuva säästäminen ja vajaa hoitajamitoitus näkyivät tutkittavien sairaanhoitajien mukaan siinä, että työvuoroja jouduttiin jatkamaan eikä virallinen työaika riittänyt kaikista työtehtävistä suoriutumiseen. Yksi haastateltavista sairaanhoitajista, jonka työhön kuului myös esimiesteh-täviä, jatkoi työpäiväänsä kotona työkoneelta virka-ajan jälkeen.
”Jatkuvasti on säästetty, ja minun mielestä se on vedetty nyt ihan tappiin Minä en välttämättä päässyt kotiin sieltä - kukaan ei tullut päästämään sinua kotiin.”(H2)
”Jos työsopimuksessa lukee, että minulla on 40 viikkotuntia minun työ- aika, niin käytännössä se on 60 tuntia ja yli.” (H9)
Useat tutkittavat sairaanhoitajat olivat tyytymättömiä epäsäännöllisiin työaikoihinsa, varsinkin kolmivuorotyöhön. Kolmivuorotyö vaikutti unirytmiin sekä henkiseen että fyysiseen tervey-teen. Tutkittavat sairaanhoitajat pitivät hintaa kolmivuorotyön tekemisestä liian kovana. Kol-mivuorotyö aiheutti tutkittaville jatkuvaa väsymystä, erään sairaanhoitajan mukaan ”ei jaksettu kuin käydä töissä”. Kolmivuorotyö myös vaikeutti myös tutkittavien sairaanhoitajien oman elä-män hallintaa, vapaa-ajan viettoa ja harrastamista.
”Miksi ihmeen takia minä syön jotain bentsojohdannaisia unen saami- seen, vaan se takia, että minä käyn vuorotöissä?” (H7)
”Minun mielestäni se hinta, mikä maksetaan siitä, että se fyysinen ja psyykkinen terveys menee vuorotyössä --- se on vähän liian halpa hinta.” (H11)
”Oman elämän suunnitteleminen oli aika lailla mahdotonta.” (H3)
Vajaa hoitajamitoitus heikensi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan potilasturvallisuutta ja li-säsi vakavan hoitovirheen mahdollisuutta työpaikalla. Eräs tutkittavista sairaanhoitajista kertoi, että resurssivajeen vuoksi saatettiin joutua jäämään ylitöihin, kun esimerkiksi nukutettua poti-lasta ei voinut jättää yksin osastolle. Kiireen ja heikkojen työolojen aiheuttaman mahdollisen hoitovirheen vuoksi sairaanhoitajat pelkäsivät ammattioikeuksien menettämistä. Tutkittavat sairaanhoitajat kertoivat, että sijaisiksi oli vaikea saada ammattitaitoista työvoimaa, ja ilman heitä vakituisen henkilökunnan hoitovastuu potilaista kasvoi.
”Tilat ovat niin hengenvaaralliset varsinkin siihen nähden, että meitä on niin vähän siellä. Tarvittaisiin vähintään yksi extrahoitaja, mihin ei todellakaan ole resurssia.” (H2)
”Tietenkin olisi ollut oikeus lähteä kylmästi, mutta kuka nyt lähtee siitä tilanteesta, että sinulla on potilas siinä nukutettuna ja sori, mi- nun työaikani päättyi.” (H2)
”Huonoissa työoloissa virhemahdollisuus kasvaa, kiireessä ja tarkkaa työtä. Jos sinä teet virheen, niin siinähän on sinun ammattioikeudet.”
(H1)
Työpaikkakiusaamista esiintyi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan jonkin verran työpaikoilla.
Kiusaaminen tapahtui sekä johdon että kollegojen puolelta. Epäkohtiin puuttumisesta kostet-tiin. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan henkilökunnan osaamista epäiltiin ja sitä testat-tiin kiusallaan. Toisen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan osaamista vaadittestat-tiin jo työsuhteen alkuvaiheessa, vaikka perehdytys oli vielä kesken. Osa henkilökunnasta jatkoi töitä kiusaami-sesta huolimatta, osa taas irtisanoutui, joutui sairauslomalle tai vaihtoi työpaikkaa.
”Jos olet sanonut oman mielipiteesi ja valittanut vaikka johtamisesta, niin se kostetaan sinulle varmasti.” (H11)
”Kiusalla, että katsotaan, onko minusta siihen, pystynkö minä teke- mään tuon asian näin, mitä siihen vaaditaan.” (H9)
”Jouduit silmätikuksi heti ja kiusatuksi. Tosi moni vaihtoi siinä, kun jotkut yrittivät sinnitellä.” (H2)
Useat tutkittavista sairaanhoitajista kaipasivat työrauhaa työpaikalleen. Eräässä työyksikössä työilmapiiriongelmaa yritettiin ratkaista palkkaamalla osastolle ulkopuolinen esimies tehtävään pätevien sisäisten hakijoiden sijaan. Osastojen erilaiset hoitokäytännöt aiheuttivat ristiriitoja työpaikalla. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan sijaiset saivat osakseen välillä huonoa kohtelua ja se edisti henkilöstön vaihtuvuutta.
”(Tehtävään) otettiin ulkopuolinen, koska katsottiin, että se jotenkin auttaisi siihen meidän työilmapiiriin.” (H2)
”Sinun pitäisi osata nyt, kun tulet teholta.” Mutta kun teille ei käy näin.” (H2)
”Jos sijaisia ei kohdella hyvin, niin sitten ne kyllä lähtee.” (H5)
Vaaralliset fyysiset työtilat vaikuttivat negatiivisesti potilasturvallisuuteen erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan. Eräällä potilaan jatkuvaa seurantaa vaativalla osastolla lääkkeet oli sijoitettu kauemmaksi ja tolpat ja muut fyysiset rakenteet peittivät näkyvyyden potilaaseen sil-loin, kun sairaanhoitaja haki lääkkeitä potilaalleen. Tutkittava sairaanhoitaja mainitsi epäkoh-daksi myös työpaikan sisäilmaongelman ja puutteet hygieniatasossa.
”Siellä on vaaralliset tilat tällä hetkellä. --- Ei tarvitsisi jättää (poti- lasta) yksin tolppien tai peilin taakse.” (H2)
”Lääkkeet on tosi kaukana, kun sinä haet potilaalle lääkkeitä lää-
keautomaatista, sinä et välttämättä näe sinun potilasta sinä aikana.”
(H2)
”Sisäilmaongelmat --- ja toukkia henkilökunnan tiloissa.” (H2) 5.2.3 Puutteellinen palkitseminen
Puutteellinen palkitseminen oli yksi merkittävimmistä tekijöistä sairaanhoitajien alanvaihtoon.
Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan puutteelliseen palkitsemiseen liittyivät huono palkka, hei-kot uralla etenemismahdollisuudet, huono työterveyshuolto ja puuttuvat työedut. Suurimmalle osalle tutkittavien sairaanhoitajien mielestä sairaanhoitajan palkka ei vastannut työn vastuuta.
Palkkauksen perusteet aiheuttivat ristiriitoja ja sairaanhoitajan peruspalkan tuli useampien tut-kittavien sairaanhoitajien mielestä olla nykyistä tasoa korkeampi. Koulutuksista ei maksettu lisäkorvauksia, mikä ei kannustanut kouluttautumaan alalla eteenpäin.
”Se oli minulle viimeinen niitti, mikä löi naulan arkkuun, että tuli TVA- palkkamalli, mikä markkinoitiin sillä tavalla, että osaamisen mukaan katsotaan sinun palkkasi.” (H2)
”Yhdellä työllä pitää voida elää.” (H1)
”Saman palkan minä saisin monesta muusta työstä paljon helpom- malla, vähemmällä vastuulla.” (H6)
”Kyllä voit aina kouluttautua, mutta sinä et saa siitä lisää palkkaa.”
(H5)
Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan sairaanhoitajan ammatista puuttui selkeä urapolku. Sai-raanhoitajan ammatissa koettiin olevan heikot etenemismahdollisuudet ja ilman lisäkoulutuksia sairaanhoitajan työnkuva jäi hyvin yksipuoliseksi. Osa tutkittavista sairaanhoitajista kuvasi sai-raanhoitajan työtä ”liukuhihnatyöksi”. Erään tutkittavan saisai-raanhoitajan mukaan sairaanhoita-jan ammatissa urakehityksen huippu oli mahdollista saavuttaa nopeasti, mikä ei motivoinut var-sinkaan nuoria sairaanhoitajia jatkamaan alalla.
”Rupesi jossain vaiheessa tympimään, kun tein aina sitä samaa, minä istuin aina siinä luukulla.” (H5)
”Sairaanhoitajan ammatissa tulee seinä vastaan hirmu äkkiä, ihan sama, kuinka paljon minä osaan ja kuinka hyvä minä olen työssä, se ei johda mihinkään.” (H11)
”Olen tavallaan palkka- ja urakehitykseni huipulla alle 30- vuoti- aana. Se ei ole jatkon kannalta motivoivaa.” (H11)
”Missä se on meidän oma urapolku?” (H1)
Yksi kritiikin aihe oli erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan huono työterveyshuolto. Eräs tutkittava sairaanhoitaja piti työterveyshuollon tasoa alhaisempana kuin yleisesti muilla aloilla.
Toisen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan työkyvyn tukemiseen olisi toivottu ajoissa enemmän toimenpiteitä työssä jaksamisen edistämiseksi. Kolmas tutkittava sairaanhoitaja toivoi enem-män toimenpiteitä henkilökunnan turvallisuuden suojaamiseksi tartuntataudilta koronapande-mian aikaan.
”Työterveyshuoltokin on aivan surkeaa.” (H8)
”Miten ihmisten työkykyä tuetaan, se olisi voinut auttaa.” (H3) ”Ei olla otettu huomioon turvallisuusnäkökulmia tässä toimin- nassa.” (H7)
Työsuhde-etujen puuttuminen mainittiin myös tutkimuksessa sairaanhoitajia alalta poisajavana tekijänä. Yleisesti muilla aloilla laajasti käytössä olevat kulttuuri-, liikunta- ja virikesetelit puut-tuivat erään sairaanhoitajan kuvauksen mukaan heidän työpaikkansa henkilöstöeduista. Työn-antaja tuki työmatkaliikennettä julkisia kulkuvälineitä käytettäessä kymmenellä (10) eurolla kuukaudessa, mutta se ei ollut tutkittavan sairaanhoitajan mielestä riittävä korvaus kalliista työ-matkalipusta.
”Ei ole mitään työsuhde-etuja.” (H8)
5.2.4 Hoitotyön vaativuus
Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan hoitotyön vaativuus nähtiin sairaanhoitajia alanvaihtoon johtavana tekijänä. Hoitotyön liiallinen vastuu, puutteellinen perehdytys, tuen puute, tiedonku-lun ongelmat ja kevään 2020 koronapandemia lisäsivät sairaanhoitajien halukkuutta hakeutua pois alalta. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan sairaanhoitaja oli lääkärin poistuttua vas-tuussa potilaan hengestä eikä vastuusta tai vastuualueiden hoitamisesta saanut ylimääräisiä kor-vauksia.
”Minä olen ihan oikeasti se, potilaan henki on vain minun käsissä, kun anestesialääkäri poistuu siitä. Ihan valtava vastuu ja siitä ei tulee
mitään lisää.” (H1)
”Vastuualueesta ei palkita.” (H5)
Puutteellinen perehdytys oli mainittu usean tutkittavan sairaanhoitajan kohdalla alanvaihtoa edistävänä tekijänä. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan työnantaja oli luvannut uudelle työntekijälle perehdytystä, mutta sitä ei koskaan järjestetty. Toisella tutkittavista sairaanhoita-jista perehdytys keskeytyi useasti työntekijästä riippumattomista syistä. Kolmannen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan uusia työntekijöitä ei aina edes perehdytetty, vaan he olivat vain käsi-pareja, jotka saivat selviytyä työssään. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan teho-osastolle keikalle saattoi tulla hoitaja, joka ei ollut koskaan nähnyt potilasta hengityskoneessa. Se lisäsi tutkittavan sairaanhoitajan mukaan vakituisen henkilökunnan työmäärää ja vastuuta. Vakitui-nen tehohoito-osaston henkilökunta perehdytti sijaisia etenkin koronapandemian aikaan teho-osaston tehtäviin oman työnsä ohessa.
”Katsotaan vähän myöhemmin sitä perehdyttämistä tuohon ja tuohon, mutta niitä ei koskaan tehty.” (H5)
”Koko ajan perehdytyksen loppua kohden aletaan vaatia lisää, mutta ei ole otettu huomioon sitä, että minun perehdytys oli koko ajan keskeyty- nyt ja joutui paikkaamaan muissa asioissa.” (H2)
”Ei niin kuin uusia työntekijöitä oikeastaan enää perehdytetty, se oli vaan se käsipari, joka sai siellä selvitä.” (H4)
”Nykyisin --- saa tulla hoitaja vaan keikalle, joka ikinä ei välttämättä ole
edes nähnyt hengityskoneessa olevaa potilasta. --- Mä en ota vastuuta.”
(H2)
Tuen puute ilmeni tutkittavien sairaanhoitajien mukaan siten, että aina ei pidetty lupauksia esi-merkiksi työvuorosuunnittelun suhteen. Sairaanhoitaja sai esittää muutamia työvuorotoiveita, mutta muuten työvuorot suunniteltiin ”työnantajan tarpeesta”. Hoitajia syyllistettiin, jos jokin asia ei toiminut. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan työkavereilta ei saanut kollegiaalista tukea eikä aina saanut apua esimerkiksi raskashoitoisen potilaan siirroissa. Toisen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan johdon reagointi muutoksiin ja uusiin ohjeistuksiin oli hidasta varsin-kin koronapandemian aikaan. Kolmannen tutkittavan sairaanhoitajan mielestä johdon ja työn-tekijöiden välillä oli arvoristiriita ja näkemyseroja potilaan asemasta.
”Joustoa koko ajan odotettiin meiltä työntekijöiltä päin, mutta sitten
ei joustettu eikä pidetty esim. työvuorojen suhteen, oli toiveita, niistä ei sitten siltä puolelta pidetty.” (H3)
”Se on aina hoitajien vika, jos joku ei toimi.” (H1) ”Henkinen tuki työkavereista, ei semmoista ollut.” (H3)
”Meillä on ollut tosi hidasta reagointi, johdon reagointi, on ollut to- della ristiriitaisia ohjeistukset verrattuna mitä valtakunnan johtota- solta on ollut.” (H7)
”Toitotetaan, että se ihminen on, asiakas on siellä keskiössä, mutta ei se itse asiassa ole.” (H9)
Tutkimuksen mukaan tiedonkulussa ilmeni ongelmia sekä tietojärjestelmien kesken että orga-nisaation sisäisessä tiedottamisessa. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan tiedonkulun on-gelmat vaikeuttivat työn tekoa etenkin silloin, kun potilasta siirrettiin hoitopaikasta toiseen ja potilaan lääkitystiedot olivat puutteelliset. Oikean lääkitystiedon hakeminen aiheutti sairaan-hoitajille ylimääräistä työtä. Eräs tutkittavista sairaanhoitajista toivoi yhtenäistä potilastietojär-jestelmää koko Suomeen. Myös ohjeistuksissa oli parantamisen varaa tutkittavien sairaanhoi-tajien mukaan, etenkin koronapandemia-aikaisessa tiedottamisessa.
”Minusta olisi pitänyt ihan suoraan laittaa silloin, että tulee yksi ohjel- misto ---, ja se palvelee koko maata. Silloin ohjelmistot keskustelisivat keskenään.” (H6)
”Se (tiedonkulku) on mennyt ilmeisesti enemmän tai vähemmän kaik- kialla aika surkeasti.” (H7)
Kevään 2020 koronapandemian ensimmäinen aalto näkyi tutkittavien sairaanhoitajien vastauk-sissa. Suomi ja lähes koko maailma julistettiin keväällä 2020 poikkeusoloihin, ja Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuus turvattiin valmiuslailla (Valmiuslaki.
29.12.2011/1552). Suomessa valmiuslaki ei ole ollut aiemmin käytössä rauhan aikana 1940- luvun sotien jälkeen. Yhteiskuntamme oli kriisissä. Tämä näkyi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan sairaanhoitajan työssä työtehtävien muuttumisena, lomien siirtoina, epävarmuutena ja pelkona tulevaisuudesta. Osalla tutkittavista sairaanhoitajista korona vahvisti halua hakeutua pois alalta. Tutkittavat sairaanhoitajat kaipasivat koronalisää palkkoihinsa. Tutkittavien
sai-raanhoitajien mielestä ohjeistukset muun muassa suojautumisesta olivat ristiriitaisia ja ne muut-tuivat jatkuvasti. Poikkeusolojen aikana muissa tehtävissä olleita sairaanhoitajia koski mahdol-linen työvelvoite (Valmiuslaki. 29.12.2011/1552).
”Kyllä se (korona) on voimistanut halua, että pitää päästä pois tuolta terveydenhuollosta entisestään. Se on vaan lisännyt halua päästä pois. Jotenkin nyt, että kun kesän selviää.” (H11)
”Oikeastaan nyt koronan aikana minulle on konkretisoitunut, että kyllä kiitellään ja muuta, mutta samalla työntekijän kaikki oikeudet viedään meiltä kuitenkin pois. Meitä voidaan sitten heitellä, miten ha- lutaan ja määrätä töihin, ja pitää olla töissä ilman mitään ylimääräistä korvausta.” (H11)
”Kyllä minä mietin, että olen onnellinen, että en ole siellä (sairaa-
lassa), mutta pelkään sitä, että puhelin soi (työvelvoite).” (H1) 5.5.5 Henkilökohtaiset tuntemukset
Tutkittavat sairaanhoitajat tunsivat työssään riittämättömyyden tunnetta ja arvostuksen puu-tetta. Työkyky aiheutti heille haasteita, lisäksi osa tutkittavista sairaanhoitajista oli tyytymättö-miä sairaanhoitajakoulutukseen. Moni sairaanhoitaja kävi kamppailua eettisen omatuntonsa kanssa. Riittämättömyyden tunne johtui tutkittavien sairaanhoitajien mukaan kiireestä ja siitä, kun omaa työtään ei pystynyt tekemään niin hyvin kuin olisi itse halunnut sen tehdä.
”Tuntui vaan, että ihan on riittämätön ammattitaidon suhteen ja sen suhteen, että ei ole vaan kuin kaksi kättä ja kaksi jalkaa itsellä.” (H4) ”Se rupesi viemään kyllä niitä voimavaroja. Semmoista riittämättö- myyden tunnetta tosi paljon, kun ei oikein kerennyt.” (H9)
”Ettei ole niitä päiviä, että sinä et ehdi keskittymään siihen työhön täyspainoisesti. Koko ajan joutuu miettimään, että onko kaikki tehty ja mikä on vielä tekemättä. Välillä täytyy jäädä ylitöihin.” (H6)
Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan arvostuksen puute vaikutti sairaanhoitajien työmotivaati-oon. Arvostuksen puute näkyi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan matalana palkkauksena.
Hoitajat olivat vain käsipareja eikä heitä kutsuttu osaajiksi. Sairaanhoitajien ammattitaitoa ei arvostettu. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan hoitajia siirreltiin osastolta toiselle eivätkä he voineet vaikuttaa omaan työnkuvaansa. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan hoitajat oli-vat vain ”kertakäyttötavaraa” eikä heistä tarvinnut välittää.
”Minkä ihmeen takia minä tekisin tämmöistä duunia tämmöisellä pal- kalla tämmöisissä työoloissa, jos minä en saa edes arvostusta?” (H7)
”Työnantajan puolesta aliarvostus on alkanut nujertamaan mattoa jalkojen alta.” (H9)
”Me hoitajat olimme vain käsipareja, meistä ei puhuttu osaajina. Me olimme vain käsipareja, joita heiteltiin osastoilta toisille.” (H3) ”Tuntuu siltä, että sinä olet vaan hoitaja, on semmoista niin kuin, ”disposable” – (kertakäyttötavara) että niistä ei tarvitse välittää.”
(H7)
Työkyvyn haasteet liittyivät tutkittavien sairaanhoitajien mukaan terveyteen liittyviin haastei-siin ja jaksamiseen. Ongelmat työpaikalla saattoivat johtaa jopa loppuun palamiseen. Tyyty-mättömyys työhön ja jaksamisen ongelmat olivat yleisiä sairaanhoitajilla. Monet tutkittavista sairaanhoitajista pohtivat, kuinka he jaksaisivat sairaanhoitajan ammatissa eläkeikään asti. Eräs tutkittavista sairaanhoitajista ei halunnut näyttää omaa työhön kyynistymistään potilaille, vaan potilaita haluttiin kohdella hyvin epäkohdista huolimatta. Osa tutkittavista sairaanhoitajista oli kadottanut ”työn ilon”. Joskus ainoa ratkaisu työpaikan aiheuttamiin ongelmiin oli irtisanoutu-minen.
”Minulla se teki terveyteenkin rajuja jälkiä, johti sitten ihan totaali- seen loppuun palamiseen ja työkyvyn ongelmiin. En ole toipunut siitä vieläkään.” (H3)
”Se tunne, että kymmenestä työpäivästä kahdeksana työpäivänä läh- den pois töistä sillä mielellä, että enpä onnistunut taaskaan tänä päi- vänä, se tyytyväisyys työhön, se on kadonnut.” (H9)
”Miten ihminen voi jaksaa eläkkeelle asti tätä tämmöistä?” (H1) ”Minä en halua tulla semmoiseksi kyyniseksi hoitajaksi, että minusta ei jää semmoista inhottavaa kuvaa potilaille.” (H6)
”Minulla on irtisanomispaperi tietokoneella, kun vaan tulostan ja panen päiväykset ja lähetän eteenpäin. Eli se on ollut tehtynä jo tuolta varmaan marraskuun (2019) lopulta.” (H9)
Osalla tutkittavista sairaanhoitajista tyytymättömyys hoitoalaa kohtaan oli alkanut jo opiskelu-aikana. Osa sairaanhoitajista ei ollut tyytyväisiä koulutukseen eikä varsinkaan opintoihin liitty-viin käytännön harjoittelujaksoihin. Opiskelijat kokivat olevansa taakka ohjattaville, ja ohjaajat olivat taas tyytymättömiä, kun opiskeluohjauksesta saadut rahat oli otettu pois. Erään tutkitta-van sairaanhoitajan mukaan hänen sairaanhoitajan ammatinvalintansa oli sattuma, kun lukion jälkeen piti vain hakea johonkin. Toisen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan ristiriita sairaan-hoitajakoulutuksen ja sairaanhoitajan työn todellisuuden välillä oli todella suuri.
”Minä en myöskään ollut kauhean tyytyväinen meidän kouluun.” (H5) ”Opiskelijat ovat vähän semmoinen riesa niille työntekijöille, siihen ei jakseta eikä ole aikaa panostaa.” (H5)
”Lukion jälkeen, kun haki sairaanhoitajaksi, piti vaan jonnekin ha- kea.” (H4)
”Se, minkä koulutuksesta aikanaan sai, niin se kontrasti siihen todelli- suuteen, mitä tuo työ on, se on vaan niin graavi.” (H3)
Sairaanhoitajan ammatin saama negatiivinen julkisuus vanhustenhuollon hoivakohuineen vai-kutti erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan alalta lähtemiseen. Negatiivinen uutinen hoitajista huomioitiin hänen mukaansa paremmin lehdistössä kuin positiivinen uutinen sairaan-hoitajista. Huonoa palautetta sai työssä tutkittavien sairaanhoitajien mukaan helposti, positii-vista palautetta sai lähinnä potilailta. Positiivisen palautteen saaminen työpaikalla ”ei kuulunut toimintakulttuuriin” erään tutkittavan sairaanhoitajan mielestä.
”Tuntuu, että jos sinä yhdenkin virheen teet töissä, niin siitä kirjoitetaan sitten lehdissä, että minkä taas hoitajat mokasi ja taas miten hoitajat teki sitä ja hoitajat teki tätä ja semmoinen negatiivinen julkisuus.”
(H12)
”Jatkuva huonon palautteen saaminen ilman omaa syytä oli semmoinen,
että virheistä kuuli, positiivista palautetta ei. Se ei kuulunut toiminta- kulttuuriin.” (H3)
5.3 Ammatissa pysymistä edistävät tekijät
Merkittävimmät syyt sairaanhoitajilla jäädä alalle olivat hyvä johtaminen, riittävä palkitsemi-nen, muutokset työoloissa ja riittävä hoitajamitoitus. Taulukossa 4 esitetään sairaanhoitajien merkittävimmät syyt jäädä alalle.
Taulukko 4. Sairaanhoitajien merkittävimmät syyt jäädä alalle.
Hyvä johtami-nen
Riittävä palkit-seminen
Muutos työ-oloissa
Riittävä hoita-jamitoitus Johdon tuki Parempi palkkaus Mahdollisuus
päi-vätyöhön
Riittävästi osaa-vaa henkilökun-taa
Työntekijöiden kuuleminen
Hyvät etenemis-mahdollisuudet
Rakenteelliset muutokset Matala hierarkia Oman toiminnan
kehittäminen
Riittävä perehdy-tys
Riittävä arvostus
Hyvät työsuhde-edut
5.3.1 Hyvä johtaminen
Hyvä johtaminen nähtiin yhtenä tärkeimmistä syistä sairaanhoitajien alalle jäämiselle. Tutkit-tavien sairaanhoitajien mukaan hyvä johtaja tukee ja kuuntelee työntekijöitään. Jos esimies pys-tyi asettautumaan työntekijän asemaan, työntekijä koki saavansa tukea esimieheltään parem-min. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan työpaikan matala hierarkia, kunnioitus ja luot-tamus johtajan välillä edistivät sairaanhoitajan ammatin itsenäistä roolia ja tukivat näin sairaan-hoitajan alalla pysymistä.
”Hyvä johtaminen, hyvä ja reilu kohtelu, luottamus puolin ja toisin, luottamus hoitajia kohtaan.” (H1)
”Jos lähiesimies on kuitenkin semmoinen, pystyy myös asettautumaan tavallaan työntekijän rooliin, niin tuntuu, että he pystyvät myös helpot- tamaan tätä omaa työtaakkaa.” (H12)
Työntekijöiden kuuleminen ja kuunteleminen koettiin tutkittavien sairaanhoitajien kohdalla tär-keäksi. Johtajien toivottiin kuuntelevan työntekijöidensä yleistä vointia ja huomioivan heidän ehdottamiaan kehitysehdotuksia. Työpaikan matala hierarkia erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan ”sai hänet voimaan sairaanhoitajana hyvin”.
”Työntekijöitä kuunneltaisiin enemmän.” (H12)
5.3.2 Riittävä palkitseminen
Riittävä palkitseminen edisti sairaanhoitajien alalle jäämistä. Tutkittavien sairaanhoitajien mu-kaan riittävään palkitsemiseen kuuluivat parempi palkkaus, paremmat uralla etenemismahdol-lisuudet ja mahdollisuus oman toiminnan kehittämiseen. Palkkaukseen toivottiin muutoksia saada palkkataso sairaanhoitajan vaativaa työtä vastaavaksi. Tutkittavien sairaanhoitajien mu-kaan sairaanhoitajan peruspalkkauksen pitäisi olla selkeästi nykyistä tasoa korkeampi. Vuoro-lisät toivat palkkaukseen osalle sairaanhoitajista hieman parannusta.
”Palkkauksen pitäisi selkeästi muuttua.” (H2)
”Jos peruspalkka olisi 3000 euroa tai siitä ylöspäin ja sitten jos siihen tulisi vielä vuorolisät, niin sitten minä voisin katsoa, että palkka on koh- dallaan.” (H10)
Sairaanhoitajan uralla etenemismahdollisuudet pitäisi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan olla paremmat. Kouluttautumalla pitäisi olla mahdollisuus laajentaa sairaanhoitajan työnkuvaa ja edistää näin uralla etenemistä. Useat tutkittavat sairaanhoitajat mainitsivat, että sairaanhoitajan pitäisi voida kehittää omaa työkuvaansa nykyistä paremmin, ettei sairaanhoitajan työnkuva jäisi liian yksipuoliseksi.
”Etenemismahdollisuudet, työn kuvan muuttuminen pitäisi olla ihan mahdollista enemmän. --- Kouluttamisella ja näin voitaisiin laajentaa hoitajan työn kuvaa.” (H11)
”Vapautta ihan oman toiminnan kehittämiseen.” (H11)
5.3.3 Muutos työoloissa
Useat tutkittavista sairaanhoitajista mainitsivat, että työoloissa pitäisi tapahtua positiivisia muu-toksia, jotta he voisivat palata takaisin sairaanhoitajan työhönsä. Muutokset työoloissa tarkoit-tivat heidän mukaansa mahdollisuutta tehdä päivätyötä, rakenteellisia muutoksia organisaa-tioissa, riittävää perehdytystä, työn arvostuksen lisäämistä ja nykyistä parempia työsuhde-etuja.
Mahdollisuus tehdä päivätyötä edistäisi usean tutkittavan sairaanhoitajan mukaan heidän halu-aan jäädä alalle. Päivätyöhön siirtyminen pitäisi heidän mukhalu-aansa tehdä helpommaksi.
”Minä helpotin sitä omaa työtäni, että minä vaihdoin päivätyöhön.”
”Minä helpotin sitä omaa työtäni, että minä vaihdoin päivätyöhön.”