Hoitotyön vaativuus

Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan hoitotyön vaativuus nähtiin sairaanhoitajia alanvaihtoon johtavana tekijänä. Hoitotyön liiallinen vastuu, puutteellinen perehdytys, tuen puute, tiedonku-lun ongelmat ja kevään 2020 koronapandemia lisäsivät sairaanhoitajien halukkuutta hakeutua pois alalta. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan sairaanhoitaja oli lääkärin poistuttua vas-tuussa potilaan hengestä eikä vastuusta tai vastuualueiden hoitamisesta saanut ylimääräisiä kor-vauksia.

”Minä olen ihan oikeasti se, potilaan henki on vain minun käsissä, kun anestesialääkäri poistuu siitä. Ihan valtava vastuu ja siitä ei tulee

mitään lisää.” (H1)

”Vastuualueesta ei palkita.” (H5)

Puutteellinen perehdytys oli mainittu usean tutkittavan sairaanhoitajan kohdalla alanvaihtoa edistävänä tekijänä. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan työnantaja oli luvannut uudelle työntekijälle perehdytystä, mutta sitä ei koskaan järjestetty. Toisella tutkittavista sairaanhoita-jista perehdytys keskeytyi useasti työntekijästä riippumattomista syistä. Kolmannen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan uusia työntekijöitä ei aina edes perehdytetty, vaan he olivat vain käsi-pareja, jotka saivat selviytyä työssään. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan teho-osastolle keikalle saattoi tulla hoitaja, joka ei ollut koskaan nähnyt potilasta hengityskoneessa. Se lisäsi tutkittavan sairaanhoitajan mukaan vakituisen henkilökunnan työmäärää ja vastuuta. Vakitui-nen tehohoito-osaston henkilökunta perehdytti sijaisia etenkin koronapandemian aikaan teho-osaston tehtäviin oman työnsä ohessa.

”Katsotaan vähän myöhemmin sitä perehdyttämistä tuohon ja tuohon, mutta niitä ei koskaan tehty.” (H5)

”Koko ajan perehdytyksen loppua kohden aletaan vaatia lisää, mutta ei ole otettu huomioon sitä, että minun perehdytys oli koko ajan keskeyty- nyt ja joutui paikkaamaan muissa asioissa.” (H2)

”Ei niin kuin uusia työntekijöitä oikeastaan enää perehdytetty, se oli vaan se käsipari, joka sai siellä selvitä.” (H4)

”Nykyisin --- saa tulla hoitaja vaan keikalle, joka ikinä ei välttämättä ole

edes nähnyt hengityskoneessa olevaa potilasta. --- Mä en ota vastuuta.”

(H2)

Tuen puute ilmeni tutkittavien sairaanhoitajien mukaan siten, että aina ei pidetty lupauksia esi-merkiksi työvuorosuunnittelun suhteen. Sairaanhoitaja sai esittää muutamia työvuorotoiveita, mutta muuten työvuorot suunniteltiin ”työnantajan tarpeesta”. Hoitajia syyllistettiin, jos jokin asia ei toiminut. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan työkavereilta ei saanut kollegiaalista tukea eikä aina saanut apua esimerkiksi raskashoitoisen potilaan siirroissa. Toisen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan johdon reagointi muutoksiin ja uusiin ohjeistuksiin oli hidasta varsin-kin koronapandemian aikaan. Kolmannen tutkittavan sairaanhoitajan mielestä johdon ja työn-tekijöiden välillä oli arvoristiriita ja näkemyseroja potilaan asemasta.

”Joustoa koko ajan odotettiin meiltä työntekijöiltä päin, mutta sitten

ei joustettu eikä pidetty esim. työvuorojen suhteen, oli toiveita, niistä ei sitten siltä puolelta pidetty.” (H3)

”Se on aina hoitajien vika, jos joku ei toimi.” (H1) ”Henkinen tuki työkavereista, ei semmoista ollut.” (H3)

”Meillä on ollut tosi hidasta reagointi, johdon reagointi, on ollut to- della ristiriitaisia ohjeistukset verrattuna mitä valtakunnan johtota- solta on ollut.” (H7)

”Toitotetaan, että se ihminen on, asiakas on siellä keskiössä, mutta ei se itse asiassa ole.” (H9)

Tutkimuksen mukaan tiedonkulussa ilmeni ongelmia sekä tietojärjestelmien kesken että orga-nisaation sisäisessä tiedottamisessa. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan tiedonkulun on-gelmat vaikeuttivat työn tekoa etenkin silloin, kun potilasta siirrettiin hoitopaikasta toiseen ja potilaan lääkitystiedot olivat puutteelliset. Oikean lääkitystiedon hakeminen aiheutti sairaan-hoitajille ylimääräistä työtä. Eräs tutkittavista sairaanhoitajista toivoi yhtenäistä potilastietojär-jestelmää koko Suomeen. Myös ohjeistuksissa oli parantamisen varaa tutkittavien sairaanhoi-tajien mukaan, etenkin koronapandemia-aikaisessa tiedottamisessa.

”Minusta olisi pitänyt ihan suoraan laittaa silloin, että tulee yksi ohjel- misto ---, ja se palvelee koko maata. Silloin ohjelmistot keskustelisivat keskenään.” (H6)

”Se (tiedonkulku) on mennyt ilmeisesti enemmän tai vähemmän kaik- kialla aika surkeasti.” (H7)

Kevään 2020 koronapandemian ensimmäinen aalto näkyi tutkittavien sairaanhoitajien vastauk-sissa. Suomi ja lähes koko maailma julistettiin keväällä 2020 poikkeusoloihin, ja Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuus turvattiin valmiuslailla (Valmiuslaki.

29.12.2011/1552). Suomessa valmiuslaki ei ole ollut aiemmin käytössä rauhan aikana 1940- luvun sotien jälkeen. Yhteiskuntamme oli kriisissä. Tämä näkyi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan sairaanhoitajan työssä työtehtävien muuttumisena, lomien siirtoina, epävarmuutena ja pelkona tulevaisuudesta. Osalla tutkittavista sairaanhoitajista korona vahvisti halua hakeutua pois alalta. Tutkittavat sairaanhoitajat kaipasivat koronalisää palkkoihinsa. Tutkittavien

sai-raanhoitajien mielestä ohjeistukset muun muassa suojautumisesta olivat ristiriitaisia ja ne muut-tuivat jatkuvasti. Poikkeusolojen aikana muissa tehtävissä olleita sairaanhoitajia koski mahdol-linen työvelvoite (Valmiuslaki. 29.12.2011/1552).

”Kyllä se (korona) on voimistanut halua, että pitää päästä pois tuolta terveydenhuollosta entisestään. Se on vaan lisännyt halua päästä pois. Jotenkin nyt, että kun kesän selviää.” (H11)

”Oikeastaan nyt koronan aikana minulle on konkretisoitunut, että kyllä kiitellään ja muuta, mutta samalla työntekijän kaikki oikeudet viedään meiltä kuitenkin pois. Meitä voidaan sitten heitellä, miten ha- lutaan ja määrätä töihin, ja pitää olla töissä ilman mitään ylimääräistä korvausta.” (H11)

”Kyllä minä mietin, että olen onnellinen, että en ole siellä (sairaa-

lassa), mutta pelkään sitä, että puhelin soi (työvelvoite).” (H1) 5.5.5 Henkilökohtaiset tuntemukset

Tutkittavat sairaanhoitajat tunsivat työssään riittämättömyyden tunnetta ja arvostuksen puu-tetta. Työkyky aiheutti heille haasteita, lisäksi osa tutkittavista sairaanhoitajista oli tyytymättö-miä sairaanhoitajakoulutukseen. Moni sairaanhoitaja kävi kamppailua eettisen omatuntonsa kanssa. Riittämättömyyden tunne johtui tutkittavien sairaanhoitajien mukaan kiireestä ja siitä, kun omaa työtään ei pystynyt tekemään niin hyvin kuin olisi itse halunnut sen tehdä.

”Tuntui vaan, että ihan on riittämätön ammattitaidon suhteen ja sen suhteen, että ei ole vaan kuin kaksi kättä ja kaksi jalkaa itsellä.” (H4) ”Se rupesi viemään kyllä niitä voimavaroja. Semmoista riittämättö- myyden tunnetta tosi paljon, kun ei oikein kerennyt.” (H9)

”Ettei ole niitä päiviä, että sinä et ehdi keskittymään siihen työhön täyspainoisesti. Koko ajan joutuu miettimään, että onko kaikki tehty ja mikä on vielä tekemättä. Välillä täytyy jäädä ylitöihin.” (H6)

Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan arvostuksen puute vaikutti sairaanhoitajien työmotivaati-oon. Arvostuksen puute näkyi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan matalana palkkauksena.

Hoitajat olivat vain käsipareja eikä heitä kutsuttu osaajiksi. Sairaanhoitajien ammattitaitoa ei arvostettu. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan hoitajia siirreltiin osastolta toiselle eivätkä he voineet vaikuttaa omaan työnkuvaansa. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan hoitajat oli-vat vain ”kertakäyttötavaraa” eikä heistä tarvinnut välittää.

”Minkä ihmeen takia minä tekisin tämmöistä duunia tämmöisellä pal- kalla tämmöisissä työoloissa, jos minä en saa edes arvostusta?” (H7)

”Työnantajan puolesta aliarvostus on alkanut nujertamaan mattoa jalkojen alta.” (H9)

”Me hoitajat olimme vain käsipareja, meistä ei puhuttu osaajina. Me olimme vain käsipareja, joita heiteltiin osastoilta toisille.” (H3) ”Tuntuu siltä, että sinä olet vaan hoitaja, on semmoista niin kuin, ”disposable” – (kertakäyttötavara) että niistä ei tarvitse välittää.”

(H7)

Työkyvyn haasteet liittyivät tutkittavien sairaanhoitajien mukaan terveyteen liittyviin haastei-siin ja jaksamiseen. Ongelmat työpaikalla saattoivat johtaa jopa loppuun palamiseen. Tyyty-mättömyys työhön ja jaksamisen ongelmat olivat yleisiä sairaanhoitajilla. Monet tutkittavista sairaanhoitajista pohtivat, kuinka he jaksaisivat sairaanhoitajan ammatissa eläkeikään asti. Eräs tutkittavista sairaanhoitajista ei halunnut näyttää omaa työhön kyynistymistään potilaille, vaan potilaita haluttiin kohdella hyvin epäkohdista huolimatta. Osa tutkittavista sairaanhoitajista oli kadottanut ”työn ilon”. Joskus ainoa ratkaisu työpaikan aiheuttamiin ongelmiin oli irtisanoutu-minen.

”Minulla se teki terveyteenkin rajuja jälkiä, johti sitten ihan totaali- seen loppuun palamiseen ja työkyvyn ongelmiin. En ole toipunut siitä vieläkään.” (H3)

”Se tunne, että kymmenestä työpäivästä kahdeksana työpäivänä läh- den pois töistä sillä mielellä, että enpä onnistunut taaskaan tänä päi- vänä, se tyytyväisyys työhön, se on kadonnut.” (H9)

”Miten ihminen voi jaksaa eläkkeelle asti tätä tämmöistä?” (H1) ”Minä en halua tulla semmoiseksi kyyniseksi hoitajaksi, että minusta ei jää semmoista inhottavaa kuvaa potilaille.” (H6)

”Minulla on irtisanomispaperi tietokoneella, kun vaan tulostan ja panen päiväykset ja lähetän eteenpäin. Eli se on ollut tehtynä jo tuolta varmaan marraskuun (2019) lopulta.” (H9)

Osalla tutkittavista sairaanhoitajista tyytymättömyys hoitoalaa kohtaan oli alkanut jo opiskelu-aikana. Osa sairaanhoitajista ei ollut tyytyväisiä koulutukseen eikä varsinkaan opintoihin liitty-viin käytännön harjoittelujaksoihin. Opiskelijat kokivat olevansa taakka ohjattaville, ja ohjaajat olivat taas tyytymättömiä, kun opiskeluohjauksesta saadut rahat oli otettu pois. Erään tutkitta-van sairaanhoitajan mukaan hänen sairaanhoitajan ammatinvalintansa oli sattuma, kun lukion jälkeen piti vain hakea johonkin. Toisen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan ristiriita sairaan-hoitajakoulutuksen ja sairaanhoitajan työn todellisuuden välillä oli todella suuri.

”Minä en myöskään ollut kauhean tyytyväinen meidän kouluun.” (H5) ”Opiskelijat ovat vähän semmoinen riesa niille työntekijöille, siihen ei jakseta eikä ole aikaa panostaa.” (H5)

”Lukion jälkeen, kun haki sairaanhoitajaksi, piti vaan jonnekin ha- kea.” (H4)

”Se, minkä koulutuksesta aikanaan sai, niin se kontrasti siihen todelli- suuteen, mitä tuo työ on, se on vaan niin graavi.” (H3)

Sairaanhoitajan ammatin saama negatiivinen julkisuus vanhustenhuollon hoivakohuineen vai-kutti erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan alalta lähtemiseen. Negatiivinen uutinen hoitajista huomioitiin hänen mukaansa paremmin lehdistössä kuin positiivinen uutinen sairaan-hoitajista. Huonoa palautetta sai työssä tutkittavien sairaanhoitajien mukaan helposti, positii-vista palautetta sai lähinnä potilailta. Positiivisen palautteen saaminen työpaikalla ”ei kuulunut toimintakulttuuriin” erään tutkittavan sairaanhoitajan mielestä.

”Tuntuu, että jos sinä yhdenkin virheen teet töissä, niin siitä kirjoitetaan sitten lehdissä, että minkä taas hoitajat mokasi ja taas miten hoitajat teki sitä ja hoitajat teki tätä ja semmoinen negatiivinen julkisuus.”

(H12)

”Jatkuva huonon palautteen saaminen ilman omaa syytä oli semmoinen,

että virheistä kuuli, positiivista palautetta ei. Se ei kuulunut toiminta- kulttuuriin.” (H3)

5.3 Ammatissa pysymistä edistävät tekijät

Merkittävimmät syyt sairaanhoitajilla jäädä alalle olivat hyvä johtaminen, riittävä palkitsemi-nen, muutokset työoloissa ja riittävä hoitajamitoitus. Taulukossa 4 esitetään sairaanhoitajien merkittävimmät syyt jäädä alalle.

Taulukko 4. Sairaanhoitajien merkittävimmät syyt jäädä alalle.

Hyvä johtami-nen

Riittävä palkit-seminen

Muutos työ-oloissa

Riittävä hoita-jamitoitus Johdon tuki Parempi palkkaus Mahdollisuus

päi-vätyöhön

Riittävästi osaa-vaa henkilökun-taa

Työntekijöiden kuuleminen

Hyvät etenemis-mahdollisuudet

Rakenteelliset muutokset Matala hierarkia Oman toiminnan

kehittäminen

Riittävä perehdy-tys

Riittävä arvostus

Hyvät työsuhde-edut

5.3.1 Hyvä johtaminen

Hyvä johtaminen nähtiin yhtenä tärkeimmistä syistä sairaanhoitajien alalle jäämiselle. Tutkit-tavien sairaanhoitajien mukaan hyvä johtaja tukee ja kuuntelee työntekijöitään. Jos esimies pys-tyi asettautumaan työntekijän asemaan, työntekijä koki saavansa tukea esimieheltään parem-min. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan työpaikan matala hierarkia, kunnioitus ja luot-tamus johtajan välillä edistivät sairaanhoitajan ammatin itsenäistä roolia ja tukivat näin sairaan-hoitajan alalla pysymistä.

”Hyvä johtaminen, hyvä ja reilu kohtelu, luottamus puolin ja toisin, luottamus hoitajia kohtaan.” (H1)

”Jos lähiesimies on kuitenkin semmoinen, pystyy myös asettautumaan tavallaan työntekijän rooliin, niin tuntuu, että he pystyvät myös helpot- tamaan tätä omaa työtaakkaa.” (H12)

Työntekijöiden kuuleminen ja kuunteleminen koettiin tutkittavien sairaanhoitajien kohdalla tär-keäksi. Johtajien toivottiin kuuntelevan työntekijöidensä yleistä vointia ja huomioivan heidän ehdottamiaan kehitysehdotuksia. Työpaikan matala hierarkia erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan ”sai hänet voimaan sairaanhoitajana hyvin”.

”Työntekijöitä kuunneltaisiin enemmän.” (H12)

5.3.2 Riittävä palkitseminen

Riittävä palkitseminen edisti sairaanhoitajien alalle jäämistä. Tutkittavien sairaanhoitajien mu-kaan riittävään palkitsemiseen kuuluivat parempi palkkaus, paremmat uralla etenemismahdol-lisuudet ja mahdollisuus oman toiminnan kehittämiseen. Palkkaukseen toivottiin muutoksia saada palkkataso sairaanhoitajan vaativaa työtä vastaavaksi. Tutkittavien sairaanhoitajien mu-kaan sairaanhoitajan peruspalkkauksen pitäisi olla selkeästi nykyistä tasoa korkeampi. Vuoro-lisät toivat palkkaukseen osalle sairaanhoitajista hieman parannusta.

”Palkkauksen pitäisi selkeästi muuttua.” (H2)

”Jos peruspalkka olisi 3000 euroa tai siitä ylöspäin ja sitten jos siihen tulisi vielä vuorolisät, niin sitten minä voisin katsoa, että palkka on koh- dallaan.” (H10)

Sairaanhoitajan uralla etenemismahdollisuudet pitäisi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan olla paremmat. Kouluttautumalla pitäisi olla mahdollisuus laajentaa sairaanhoitajan työnkuvaa ja edistää näin uralla etenemistä. Useat tutkittavat sairaanhoitajat mainitsivat, että sairaanhoitajan pitäisi voida kehittää omaa työkuvaansa nykyistä paremmin, ettei sairaanhoitajan työnkuva jäisi liian yksipuoliseksi.

”Etenemismahdollisuudet, työn kuvan muuttuminen pitäisi olla ihan mahdollista enemmän. --- Kouluttamisella ja näin voitaisiin laajentaa hoitajan työn kuvaa.” (H11)

”Vapautta ihan oman toiminnan kehittämiseen.” (H11)

5.3.3 Muutos työoloissa

Useat tutkittavista sairaanhoitajista mainitsivat, että työoloissa pitäisi tapahtua positiivisia muu-toksia, jotta he voisivat palata takaisin sairaanhoitajan työhönsä. Muutokset työoloissa tarkoit-tivat heidän mukaansa mahdollisuutta tehdä päivätyötä, rakenteellisia muutoksia organisaa-tioissa, riittävää perehdytystä, työn arvostuksen lisäämistä ja nykyistä parempia työsuhde-etuja.

Mahdollisuus tehdä päivätyötä edistäisi usean tutkittavan sairaanhoitajan mukaan heidän halu-aan jäädä alalle. Päivätyöhön siirtyminen pitäisi heidän mukhalu-aansa tehdä helpommaksi.

”Minä helpotin sitä omaa työtäni, että minä vaihdoin päivätyöhön.”

(H1)

”Päivätyö on ihan ehdoton.” (H11)

Rakenteellisilla muutoksilla tutkittavat sairaanhoitajat tarkoittivat uudistuksia organisaation ra-kenteissa ja byrokratiassa. Oma organisaatio nähtiin tutkittavien sairaanhoitajien mukaan usein kankeana ja hierarkisena. Eräs alaa vaihtanut sairaanhoitaja toivoi koronapandemian tuovan hänen työpaikalleen niin suuria rakenteellisia uudistuksia, että hän voisi palata takaisin sairaan-hoitajan työhönsä.

”Kyllä se joku muu pitää muuttua – että uskaltaa mennä sinne takaisin.”

(H4)

”Tulisi niin isoja muutoksia, että korona toisi niin isoja muutoksia, että minä voisinkin palata.” (H2)

Riittävää perehdytystä kaivattiin tutkittavien sairaanhoitajien mukaan useimmille työpaikoille.

Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan perehdytyksen pitäisi olla riittävän pitkäkestoista. Eten-kin erikoisosaamista vaativissa yksiköissä, kuten teho- ja leikkausosastoilla, perehdytyksellä oli tutkittavien sairaanhoitajien mukaan suuri merkitys muun muassa potilasturvallisuuden kan-nalta. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan nuoret sairaanhoitajat toivoivat, että heidän van-hemmat ja kokeneemmat kollegansa perehdyttäisivät heidät uuden organisaation tavoille. Työ-paikoille toivottiin lisäksi työrauhaa.

”Perehdytys, sitä pitäisi olla koko ajan eikä siinä alussa kaksi päivää, kun sinä menet sinne työpaikkaan.” (H3)

Tutkittavat sairaanhoitajat toivoivat arvostusta sairaanhoitajan ammattia kohtaan. Moni tutkit-tavista sairaanhoitajista kaipasi yhteiskunnallista arvostusta ammatilleen ja parempaa arvos-tusta nimenomaan hoitotyön ammattilaisena. Suurin osa tutkittavista sairaanhoitajista arvosti itse ammattiaan, mutta he toivoivat työlleen laajempaa arvostusta, joka näkyisi myös parem-pana palkkauksena. Koronapandemian ja sairaanhoitajien taistelun taudin etulinjassa toivottiin parantavan sairaanhoitajan ammatin arvostusta yhteiskunnassa.

”Se ei näy yhteiskunnallisesti se arvostus.” (H9)

”Hoitotyön ammattilaisen asiantuntijuuden arvostaminen, se näkyisi palkkauksessa.” (H10)

Paremmat työsuhde-edut edistäisivät sairaanhoitajien alalle jäämistä erään tutkittavan sairaan-hoitajan mukaan. Virike- ja lounassetelit sekä työnantajan tarjoamat liikuntaedut tukisivat hä-nen mukaansa sairaanhoitajien alalla pysymistä.

”Samoin työsuhde-edut ja sitten se arvostus vois olla parempaa.” (H8) 5.3.4 Riittävä hoitajamitoitus

Yksi sairaanhoitajien alalle jäämistä edistävistä tekijöistä oli tutkittavien sairaanhoitajien mu-kaan riittävä henkilöstömitoitus. Riittävällä hoitajamitoituksella tutkittavien sairaanhoitajien mukaan lisättäisiin potilasturvallisuutta, tuettaisiin työssä jaksamista ja lisättäisiin työrauhaa työpaikoille. Tutkittavat sairaanhoitajat toivoivat, että rekrytoinneilla saataisiin töihin osaavaa henkilökuntaa, jota osan tutkittavien sairaanhoitajien mielestä oli nykyään vaikea löytää.

”Saada todella paljon lisää hoitajia, niin että riittäisi oikeasti apukäsiä joka huoneeseen. Ei tarvitsisi jättää (potilasta) yksin.” (H2)

”Saataisiin niitä tekijöitä niin paljon, että siellä niin kuin jokaisella riit- täisi--- Jokaisella olisi rauha tehdä se työ.” (H6)

5.3 Yhteenveto tuloksista

Tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien alanvaihtoa aiheuttivat huono johtaminen, puut-teelliset työolot, puutteellinen palkitseminen, hoitotyön vaativuus ja henkilökohtaiset tunte-mukset. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan huono johtaminen oli yksi merkittävimmistä

syistä sairaanhoitajien alanvaihtoon. Tutkittavat olivat tyytymättömiä johtajien johtamistaitoi-hin ja heidän organisointikykyijohtamistaitoi-hinsä. Johtamistyyliä pidettiin vanhanaikaisena, autoritäärisenä ja hierarkisena. Johtajien odotettiin kuulevan ja kuuntelevan työntekijöitään paremmin. Sai-raanhoitajat yrittivät viedä viestiään korkeimpaan johtoon lähiesimiestensä kautta tuloksetta.

Korkeimman johdon toivottiin tutustuvan sairaanhoitajien arkeen kentällä. Työntekijät kokivat, että heistä ei huolehdittu eikä heitä arvostettu. Yleensä työnohjaus aloitettiin liian myöhään ongelmien jo kriisiytyessä. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan johtajat eivät puuttuneet työ-paikan ongelmiin. Johtajat eivät osanneet ottaa palautetta vastaan eivätkä he nähneet asiassa ongelmaa, vaikka esimerkiksi työntekijöiden vaihtuvuus oli suurta.

Sairaanhoitajien alanvaihtoon vaikuttivat puutteelliset työolot, kuten kiire, liiallinen työmäärä ja vuorotyön aiheuttamat ongelmat. Muita alalta pois ajavia tekijöitä olivat sairaanhoitajien mu-kaan vajaa hoitajamitoitus, työpaikkakiusaaminen, työilmapiiriongelmat sekä vaaralliset fyysi-set työtilat. Henkilöstömäärä ei lisääntynyt potilasmäärän kasvaessa. Vajaa hoitajamitoitus ai-heutti sen, että työvuoroja jouduttiin jatkamaan eikä virallinen työaika riittänyt työtehtävistä suoriutumiseen. Tutkittavat sairaanhoitajat olivat myös tyytymättömiä epäsäännöllisiin työ-aikoihinsa. Etenkin kolmivuorotyö aiheutti univaikeuksia sekä fyysisiä että psyykkisiä terveys-ongelmia. Kolmivuorotyö vaikeutti myös tutkittavien elämän hallintaa ja sosiaalista elämää.

Vajaa hoitajamitoitus heikensi potilasturvallisuutta ja lisäsi hoitovirheen mahdollisuutta. Sai-raanhoitajat saattoivat pelätä hoitovirheen tekemistä ja ammattioikeuksiensa menettämistä, mikä osaltaan lisäsi sairaanhoitajien alanvaihtoa. Työpaikkakiusaamista tapahtui sekä johdon että kollegojen puolelta. Useat haastateltavista mainitsivat työilmapiiriongelman työpaikallaan.

Huono kohtelu työpaikalla edisti työntekijöiden vaihtuvuutta. Vaaralliset fyysiset työtilat vai-kuttivat negatiivisesti potilasturvallisuuteen ja sisäilmaongelmat mainittiin sairaanhoitajien alanvaihtoa edistävänä tekijänä.

Puutteellinen palkitseminen oli yksi merkittävimmistä tekijöistä sairaanhoitajien alanvaihtoon.

Tutkittavien mukaan puutteelliseen palkitsemiseen liittyivät huono palkka, heikot uralla etene-mismahdollisuudet, huono työterveyshuolto ja puuttuvat työedut. Tutkittavien mukaan sairaan-hoitajien palkkaus ei vastannut sairaanhoitajan työn vaativuutta. Tutkittavien sairaansairaan-hoitajien mukaan sairaanhoitajan ammatista puuttuivat selkeä urapolku sekä uralla etenemismahdolli-suudet. Työkyvyn tukemiseen kaivattiin toimenpiteitä työterveyshuollolta, jonka taso arvioitiin heikoksi. Myös työsuhde-etujen puuttuminen mainittiin sairaanhoitajia alalta poisajavana teki-jänä.

Hoitotyön liiallinen vastuu, puutteellinen perehdytys, tuen puute, tiedonkulun ongelmat ja ke-vään 2020 koronapandemia lisäsivät sairaanhoitajien halua hakeutua pois alalta. Hoitotyön vaa-tivuus edellytti asianmukaista perehdytystä, ja siinä sairaanhoitajat kokivat olevan puutteita.

Tuen puute ilmeni muun muassa silloin, kun sairaanhoitaja ei saanut työkavereiltaan kollegiaa-lista tukea tai esimies ei huomioinut työntekijän toivomia työvuoroja. Tiedonkulussa ja ohjeis-tuksissa oli parannettavaa. Osalla tutkittavista sairaanhoitajista keväällä 2020 alkanut korona-pandemia lisäsi ennestään halua hakeutua pois alalta.

Riittämättömyyden tunne ja heikentynyt työkyky aiheuttivat osalle tutkittavista sairaanhoita-jista työkyvyn haasteita. Arvostuksen puute vaikutti sairaanhoitajien työmotivaatioon eikä sai-raanhoitajien ammattitaitoa tutkittavien saisai-raanhoitajien mukaan arvostettu riittävästi. Tyyty-mättömyys työhön ja jaksamisen ongelmat olivat yleisiä tutkituilla sairaanhoitajilla. Osalla tut-kittavista sairaanhoitajista tyytymättömyys hoitoalaa kohtaan oli alkanut jo opiskeluaikana.

Sairaanhoitajan ammatin saama negatiivinen julkisuus hoivakohuineen vaikutti sairaanhoita-jien alanvaihtoon.

Merkittävimmät syyt sairaanhoitajilla jäädä alalle olivat hyvä johtaminen, riittävä palkitsemi-nen, muutokset työoloissa ja riittävä hoitajamitoitus. Hyvä johtaminen nähtiin yhdeksi tärkeim-mistä syistä sairaanhoitajien alalle jäämiseksi. Johtajien toivottiin kuulevan ja kuuntelevan työntekijöitään. Riittävä palkitseminen edisti tutkittavien sairaanhoitajien mukaan sairaanhoi-tajien alalle jäämistä. Sairaanhoitajan uralla etenemismahdollisuudet tulisi tutkittavien sairaan-hoitajien mukaan olla paremmat ja sairaanhoitajan pitäisi voida vaikuttaa omaan työnkuvaansa esimerkiksi koulutuksen avulla.

Mahdollisuus tehdä päivätyötä edistäisi usean tutkittavan sairaanhoitajan mukaan heidän halu-aan pysyä alalla. Perehdytyksen pitäisi olla riittävän pitkäkestoista etenkin erikoisosaamista vaativissa yksiköissä sairaanhoitajien alalle jäämiseksi. Sairaanhoitajat toivoivat tutkittavien sairaanhoitajien mukaan enemmän arvostusta ammattiaan kohtaan, joka näkyisi myös heidän palkkauksessaan. Sairaanhoitajien taistelun koronapandemian etulinjassa toivottiin nostavan sairaanhoitajan ammatin yhteiskunnallista arvostusta sairaanhoitajien jäämiseksi alalle. Myös hyvät työsuhde-edut edistäisivät sairaanhoitajien alalla pysymistä. Riittävällä hoitajamitoituk-sella tutkittavien sairaanhoitajien mukaan lisättäisiin potilasturvallisuutta, tuettaisiin työssä jak-samista ja taattaisiin työrauha työpaikoilla.

6 POHDINTA

6.1 Tulosten tarkastelu

6.1.1 Sairaanhoitajien alanvaihto

Tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien alanvaihtoon vaikuttivat erityisesti huono johta-minen ja puutteelliset työolot. Muita syitä alanvaihtoon olivat puutteellinen palkitsejohta-minen, hoi-totyön vaativuus ja henkilökohtaiset tuntemukset. Tutkittavat sairaanhoitajat odottivat johtajilta tukea ja heidän läsnäoloaan työpaikoilla. Sairaanhoitajat odottivat johtajilta esimerkillistä käy-töstä, sillä johtajat saattoivat omalla esimerkillään ja käytöksellään vaikuttaa työpaikan ilma-piiriin. Johtamisessa tutkittavat sairaanhoitajat näkivät ongelmina palautteen annon ja vastaan-ottamisen sekä työpaikan ongelmiin puuttumattomuuden. Tutkittavat sairaanhoitajat kuvasivat johtamista vanhanaikaiseksi ja autoritääriseksi. Osa johtajista kielsi työpaikan epäkohdat, kuten henkilökunnan suuren vaihtuvuuden. Tutkittavat sairaanhoitajat arvostelivat korkeinta johtoa ankarammin kuin lähijohtoa. Ongelmat johtamisessa ovat tulleet esiin myös aiemmissa

Tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien alanvaihtoon vaikuttivat erityisesti huono johta-minen ja puutteelliset työolot. Muita syitä alanvaihtoon olivat puutteellinen palkitsejohta-minen, hoi-totyön vaativuus ja henkilökohtaiset tuntemukset. Tutkittavat sairaanhoitajat odottivat johtajilta tukea ja heidän läsnäoloaan työpaikoilla. Sairaanhoitajat odottivat johtajilta esimerkillistä käy-töstä, sillä johtajat saattoivat omalla esimerkillään ja käytöksellään vaikuttaa työpaikan ilma-piiriin. Johtamisessa tutkittavat sairaanhoitajat näkivät ongelmina palautteen annon ja vastaan-ottamisen sekä työpaikan ongelmiin puuttumattomuuden. Tutkittavat sairaanhoitajat kuvasivat johtamista vanhanaikaiseksi ja autoritääriseksi. Osa johtajista kielsi työpaikan epäkohdat, kuten henkilökunnan suuren vaihtuvuuden. Tutkittavat sairaanhoitajat arvostelivat korkeinta johtoa ankarammin kuin lähijohtoa. Ongelmat johtamisessa ovat tulleet esiin myös aiemmissa

In document Sairaanhoitajien alanvaihto - mikä siihen johtaa? Haastattelututkimus (sivua 34-0)