Muutos työoloissa

Useat tutkittavista sairaanhoitajista mainitsivat, että työoloissa pitäisi tapahtua positiivisia muu-toksia, jotta he voisivat palata takaisin sairaanhoitajan työhönsä. Muutokset työoloissa tarkoit-tivat heidän mukaansa mahdollisuutta tehdä päivätyötä, rakenteellisia muutoksia organisaa-tioissa, riittävää perehdytystä, työn arvostuksen lisäämistä ja nykyistä parempia työsuhde-etuja.

Mahdollisuus tehdä päivätyötä edistäisi usean tutkittavan sairaanhoitajan mukaan heidän halu-aan jäädä alalle. Päivätyöhön siirtyminen pitäisi heidän mukhalu-aansa tehdä helpommaksi.

”Minä helpotin sitä omaa työtäni, että minä vaihdoin päivätyöhön.”

(H1)

”Päivätyö on ihan ehdoton.” (H11)

Rakenteellisilla muutoksilla tutkittavat sairaanhoitajat tarkoittivat uudistuksia organisaation ra-kenteissa ja byrokratiassa. Oma organisaatio nähtiin tutkittavien sairaanhoitajien mukaan usein kankeana ja hierarkisena. Eräs alaa vaihtanut sairaanhoitaja toivoi koronapandemian tuovan hänen työpaikalleen niin suuria rakenteellisia uudistuksia, että hän voisi palata takaisin sairaan-hoitajan työhönsä.

”Kyllä se joku muu pitää muuttua – että uskaltaa mennä sinne takaisin.”

(H4)

”Tulisi niin isoja muutoksia, että korona toisi niin isoja muutoksia, että minä voisinkin palata.” (H2)

Riittävää perehdytystä kaivattiin tutkittavien sairaanhoitajien mukaan useimmille työpaikoille.

Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan perehdytyksen pitäisi olla riittävän pitkäkestoista. Eten-kin erikoisosaamista vaativissa yksiköissä, kuten teho- ja leikkausosastoilla, perehdytyksellä oli tutkittavien sairaanhoitajien mukaan suuri merkitys muun muassa potilasturvallisuuden kan-nalta. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan nuoret sairaanhoitajat toivoivat, että heidän van-hemmat ja kokeneemmat kollegansa perehdyttäisivät heidät uuden organisaation tavoille. Työ-paikoille toivottiin lisäksi työrauhaa.

”Perehdytys, sitä pitäisi olla koko ajan eikä siinä alussa kaksi päivää, kun sinä menet sinne työpaikkaan.” (H3)

Tutkittavat sairaanhoitajat toivoivat arvostusta sairaanhoitajan ammattia kohtaan. Moni tutkit-tavista sairaanhoitajista kaipasi yhteiskunnallista arvostusta ammatilleen ja parempaa arvos-tusta nimenomaan hoitotyön ammattilaisena. Suurin osa tutkittavista sairaanhoitajista arvosti itse ammattiaan, mutta he toivoivat työlleen laajempaa arvostusta, joka näkyisi myös parem-pana palkkauksena. Koronapandemian ja sairaanhoitajien taistelun taudin etulinjassa toivottiin parantavan sairaanhoitajan ammatin arvostusta yhteiskunnassa.

”Se ei näy yhteiskunnallisesti se arvostus.” (H9)

”Hoitotyön ammattilaisen asiantuntijuuden arvostaminen, se näkyisi palkkauksessa.” (H10)

Paremmat työsuhde-edut edistäisivät sairaanhoitajien alalle jäämistä erään tutkittavan sairaan-hoitajan mukaan. Virike- ja lounassetelit sekä työnantajan tarjoamat liikuntaedut tukisivat hä-nen mukaansa sairaanhoitajien alalla pysymistä.

”Samoin työsuhde-edut ja sitten se arvostus vois olla parempaa.” (H8) 5.3.4 Riittävä hoitajamitoitus

Yksi sairaanhoitajien alalle jäämistä edistävistä tekijöistä oli tutkittavien sairaanhoitajien mu-kaan riittävä henkilöstömitoitus. Riittävällä hoitajamitoituksella tutkittavien sairaanhoitajien mukaan lisättäisiin potilasturvallisuutta, tuettaisiin työssä jaksamista ja lisättäisiin työrauhaa työpaikoille. Tutkittavat sairaanhoitajat toivoivat, että rekrytoinneilla saataisiin töihin osaavaa henkilökuntaa, jota osan tutkittavien sairaanhoitajien mielestä oli nykyään vaikea löytää.

”Saada todella paljon lisää hoitajia, niin että riittäisi oikeasti apukäsiä joka huoneeseen. Ei tarvitsisi jättää (potilasta) yksin.” (H2)

”Saataisiin niitä tekijöitä niin paljon, että siellä niin kuin jokaisella riit- täisi--- Jokaisella olisi rauha tehdä se työ.” (H6)

5.3 Yhteenveto tuloksista

Tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien alanvaihtoa aiheuttivat huono johtaminen, puut-teelliset työolot, puutteellinen palkitseminen, hoitotyön vaativuus ja henkilökohtaiset tunte-mukset. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan huono johtaminen oli yksi merkittävimmistä

syistä sairaanhoitajien alanvaihtoon. Tutkittavat olivat tyytymättömiä johtajien johtamistaitoi-hin ja heidän organisointikykyijohtamistaitoi-hinsä. Johtamistyyliä pidettiin vanhanaikaisena, autoritäärisenä ja hierarkisena. Johtajien odotettiin kuulevan ja kuuntelevan työntekijöitään paremmin. Sai-raanhoitajat yrittivät viedä viestiään korkeimpaan johtoon lähiesimiestensä kautta tuloksetta.

Korkeimman johdon toivottiin tutustuvan sairaanhoitajien arkeen kentällä. Työntekijät kokivat, että heistä ei huolehdittu eikä heitä arvostettu. Yleensä työnohjaus aloitettiin liian myöhään ongelmien jo kriisiytyessä. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan johtajat eivät puuttuneet työ-paikan ongelmiin. Johtajat eivät osanneet ottaa palautetta vastaan eivätkä he nähneet asiassa ongelmaa, vaikka esimerkiksi työntekijöiden vaihtuvuus oli suurta.

Sairaanhoitajien alanvaihtoon vaikuttivat puutteelliset työolot, kuten kiire, liiallinen työmäärä ja vuorotyön aiheuttamat ongelmat. Muita alalta pois ajavia tekijöitä olivat sairaanhoitajien mu-kaan vajaa hoitajamitoitus, työpaikkakiusaaminen, työilmapiiriongelmat sekä vaaralliset fyysi-set työtilat. Henkilöstömäärä ei lisääntynyt potilasmäärän kasvaessa. Vajaa hoitajamitoitus ai-heutti sen, että työvuoroja jouduttiin jatkamaan eikä virallinen työaika riittänyt työtehtävistä suoriutumiseen. Tutkittavat sairaanhoitajat olivat myös tyytymättömiä epäsäännöllisiin työ-aikoihinsa. Etenkin kolmivuorotyö aiheutti univaikeuksia sekä fyysisiä että psyykkisiä terveys-ongelmia. Kolmivuorotyö vaikeutti myös tutkittavien elämän hallintaa ja sosiaalista elämää.

Vajaa hoitajamitoitus heikensi potilasturvallisuutta ja lisäsi hoitovirheen mahdollisuutta. Sai-raanhoitajat saattoivat pelätä hoitovirheen tekemistä ja ammattioikeuksiensa menettämistä, mikä osaltaan lisäsi sairaanhoitajien alanvaihtoa. Työpaikkakiusaamista tapahtui sekä johdon että kollegojen puolelta. Useat haastateltavista mainitsivat työilmapiiriongelman työpaikallaan.

Huono kohtelu työpaikalla edisti työntekijöiden vaihtuvuutta. Vaaralliset fyysiset työtilat vai-kuttivat negatiivisesti potilasturvallisuuteen ja sisäilmaongelmat mainittiin sairaanhoitajien alanvaihtoa edistävänä tekijänä.

Puutteellinen palkitseminen oli yksi merkittävimmistä tekijöistä sairaanhoitajien alanvaihtoon.

Tutkittavien mukaan puutteelliseen palkitsemiseen liittyivät huono palkka, heikot uralla etene-mismahdollisuudet, huono työterveyshuolto ja puuttuvat työedut. Tutkittavien mukaan sairaan-hoitajien palkkaus ei vastannut sairaanhoitajan työn vaativuutta. Tutkittavien sairaansairaan-hoitajien mukaan sairaanhoitajan ammatista puuttuivat selkeä urapolku sekä uralla etenemismahdolli-suudet. Työkyvyn tukemiseen kaivattiin toimenpiteitä työterveyshuollolta, jonka taso arvioitiin heikoksi. Myös työsuhde-etujen puuttuminen mainittiin sairaanhoitajia alalta poisajavana teki-jänä.

Hoitotyön liiallinen vastuu, puutteellinen perehdytys, tuen puute, tiedonkulun ongelmat ja ke-vään 2020 koronapandemia lisäsivät sairaanhoitajien halua hakeutua pois alalta. Hoitotyön vaa-tivuus edellytti asianmukaista perehdytystä, ja siinä sairaanhoitajat kokivat olevan puutteita.

Tuen puute ilmeni muun muassa silloin, kun sairaanhoitaja ei saanut työkavereiltaan kollegiaa-lista tukea tai esimies ei huomioinut työntekijän toivomia työvuoroja. Tiedonkulussa ja ohjeis-tuksissa oli parannettavaa. Osalla tutkittavista sairaanhoitajista keväällä 2020 alkanut korona-pandemia lisäsi ennestään halua hakeutua pois alalta.

Riittämättömyyden tunne ja heikentynyt työkyky aiheuttivat osalle tutkittavista sairaanhoita-jista työkyvyn haasteita. Arvostuksen puute vaikutti sairaanhoitajien työmotivaatioon eikä sai-raanhoitajien ammattitaitoa tutkittavien saisai-raanhoitajien mukaan arvostettu riittävästi. Tyyty-mättömyys työhön ja jaksamisen ongelmat olivat yleisiä tutkituilla sairaanhoitajilla. Osalla tut-kittavista sairaanhoitajista tyytymättömyys hoitoalaa kohtaan oli alkanut jo opiskeluaikana.

Sairaanhoitajan ammatin saama negatiivinen julkisuus hoivakohuineen vaikutti sairaanhoita-jien alanvaihtoon.

Merkittävimmät syyt sairaanhoitajilla jäädä alalle olivat hyvä johtaminen, riittävä palkitsemi-nen, muutokset työoloissa ja riittävä hoitajamitoitus. Hyvä johtaminen nähtiin yhdeksi tärkeim-mistä syistä sairaanhoitajien alalle jäämiseksi. Johtajien toivottiin kuulevan ja kuuntelevan työntekijöitään. Riittävä palkitseminen edisti tutkittavien sairaanhoitajien mukaan sairaanhoi-tajien alalle jäämistä. Sairaanhoitajan uralla etenemismahdollisuudet tulisi tutkittavien sairaan-hoitajien mukaan olla paremmat ja sairaanhoitajan pitäisi voida vaikuttaa omaan työnkuvaansa esimerkiksi koulutuksen avulla.

Mahdollisuus tehdä päivätyötä edistäisi usean tutkittavan sairaanhoitajan mukaan heidän halu-aan pysyä alalla. Perehdytyksen pitäisi olla riittävän pitkäkestoista etenkin erikoisosaamista vaativissa yksiköissä sairaanhoitajien alalle jäämiseksi. Sairaanhoitajat toivoivat tutkittavien sairaanhoitajien mukaan enemmän arvostusta ammattiaan kohtaan, joka näkyisi myös heidän palkkauksessaan. Sairaanhoitajien taistelun koronapandemian etulinjassa toivottiin nostavan sairaanhoitajan ammatin yhteiskunnallista arvostusta sairaanhoitajien jäämiseksi alalle. Myös hyvät työsuhde-edut edistäisivät sairaanhoitajien alalla pysymistä. Riittävällä hoitajamitoituk-sella tutkittavien sairaanhoitajien mukaan lisättäisiin potilasturvallisuutta, tuettaisiin työssä jak-samista ja taattaisiin työrauha työpaikoilla.

6 POHDINTA

6.1 Tulosten tarkastelu

6.1.1 Sairaanhoitajien alanvaihto

Tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien alanvaihtoon vaikuttivat erityisesti huono johta-minen ja puutteelliset työolot. Muita syitä alanvaihtoon olivat puutteellinen palkitsejohta-minen, hoi-totyön vaativuus ja henkilökohtaiset tuntemukset. Tutkittavat sairaanhoitajat odottivat johtajilta tukea ja heidän läsnäoloaan työpaikoilla. Sairaanhoitajat odottivat johtajilta esimerkillistä käy-töstä, sillä johtajat saattoivat omalla esimerkillään ja käytöksellään vaikuttaa työpaikan ilma-piiriin. Johtamisessa tutkittavat sairaanhoitajat näkivät ongelmina palautteen annon ja vastaan-ottamisen sekä työpaikan ongelmiin puuttumattomuuden. Tutkittavat sairaanhoitajat kuvasivat johtamista vanhanaikaiseksi ja autoritääriseksi. Osa johtajista kielsi työpaikan epäkohdat, kuten henkilökunnan suuren vaihtuvuuden. Tutkittavat sairaanhoitajat arvostelivat korkeinta johtoa ankarammin kuin lähijohtoa. Ongelmat johtamisessa ovat tulleet esiin myös aiemmissa sairaan-hoitajien alanvaihtoa käsittelevissä tutkimuksissa (Simon ym. 2010, Sawatzky ym. 2015, Flink-man & Salanterä 2015, Hayward ym. 2016).

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan puutteet työoloissa johtuivat liian suuresta työmäärästä ja vajaasta hoitajamitoituksesta. Tutkittavat sairaanhoitajat kokivat, että sairaanhoitajien työtahti oli vain kiristynyt viimeisten vuosien aikana eikä henkilöstömäärä lisääntynyt työmäärän kas-vaessa. Tutkittavilla sairaanhoitajilla etenkin kolmivuorotyö vaikutti unirytmiin ja oman elä-män hallintaan. Hintaa kolmivuorotyön tekemisestä pidettiin liian kovana eivätkä tutkittavat halunneet uhrata omaa terveyttään sairaanhoitajan ammatissa. Vuorotyöstä aiheutuvat haitat tulevat ilmi myös aiemmissa sairaanhoitajien alanvaihtoa koskevissa tutkimuksissa. Vuorotyö aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia sairaanhoitajille (Chachula ym. 2015, Hayward ym. 2016.) Kokeneilla sairaanhoitajilla yövuorot aiempien tutkimuksien mukaan ai-heuttavat muun muassa ahdistuskohtauksia, sydänperäisiä oireita ja ruoansulatuselimistön on-gelmia (Hayward ym. 2016), mitkä seikat edistävät sairaanhoitajien alanvaihtoa.

Tämän tutkimuksen mukaan vajaa hoitajamitoitus lisäsi sairaanhoitajien alanvaihtoa. Eräs tut-kittavista tehohoitajista kertoi, että seuraavaan vuoroon ei aina löytynyt työntekijää, vaan

re-surssivajeen vuoksi sairaanhoitajan piti jäädä usein ylitöihin. Toinen tutkittavista sairaanhoita-jista pelkäsi hoitovirheen aiheuttavan sairaanhoitajan ammattioikeuksien menettämisen. Aiem-pien tutkimusten mukaan korkeat potilasmäärät aiheuttavat sairaanhoitajissa ylikuormitusta ja negatiivista ilmapiiriä työpaikalla ja nämä syyt lisäävät sairaanhoitajien alanvaihtoa (Chachula ym. 2015, Hayward ym. 2016, Burmeister ym. 2019). Aiemmissa tutkimuksissa (Chachula ym.

2015, Flinkman & Salanterä 2015) on todettu, että vajaa hoitajamitoitus heikentää potilastur-vallisuutta ja lisää vakavan hoitovirheen mahdollisuutta työpaikoilla. Pelko hoitovirheen teke-misestä tulee ilmi Flinkmannin & Salanterän (2015) tutkimuksessa, jonka mukaan nuoret sai-raanhoitajat kokevat saavansa liian aikaisin liikaa vastuuta potilaistaan. Tutkimuksen mukaan nuoret sairaanhoitajat pelkäävät tekevänsä vakavan lääkevirheen oman ammatillisen epävar-muutensa vuoksi (Flinkman & Salanterä 2015.)

Tämän tutkimuksen mukaan työpaikoilla tapahtui kiusaamista. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan kiusaaminen tapahtui johdon ja kollegojen puolelta. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret sairaanhoitajat kokevat haastavana työskentelyn sairaalahierarkian alatasolla ja nuoria sairaanhoitajia kohdellaan työpaikalla heidän asemansa mukaisesti (Chachula ym. 2015, Flink-man & Salanterä 2015). Kokeneet sairaanhoitajat mainitsevat kokeneensa verbaalista väärin-käyttöä lääkärien taholta Haywardin ym. (2016) tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa sairaan-hoitajiin kohdistunut väkivalta ei noussut esille luultavasti sen vuoksi, että yksikään tutkimuk-seen osallistuneista sairaanhoitajista ei työskennellyt päivystyksessä, jossa hoitajiin kohdistu-nut väkivalta on yleisempää. Tutkittavat sairaanhoitajat eivät maininneet väkivallan uhkaa sai-raanhoitajia alalta poisajavana tekijänä, mutta sen on todettu vaikuttavan saisai-raanhoitajia alalta poisajavana tekijänä aiemmissa Chachulan ym. (2015) ja Flinkmannin & Salanterän (2015) tutkimuksissa. Nuoret sairaanhoitajat kokevat henkistä ja fyysistä väkivaltaa lähinnä potilaiden taholta (Flinkman & Salanterä 2015).

Sairaanhoitajat mainitsivat työilmapiiriongelmat tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien alanvaihtoa edistävinä tekijöinä. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan työpaikan ongelmia yritettiin ratkaista palkkaamalla osastolle sen ulkopuolelta tuleva esimies. Hänen oletettiin osas-ton ulkopuolelta tulevana työntekijänä ratkaisevan osasosas-ton ongelmat. Kyseinen esimies siirret-tiin osastolle vastentahtoisesti ja hän loikin osastolle negatiivista ilmapiiriä. Huonot työolot ja liiallinen työmäärä luovat työpaikalle negatiivista ilmapiiriä myös Chachula ym. (2015) tutki-muksen mukaan. Tutkittavat sairaanhoitajat mainitsivat vaaralliset fyysiset työtilat, kuten pitkät

etäisyydet lääkeautomaatille ja rakenteelliset esteet, sairaanhoitajien alanvaihtoa edistävänä te-kijänä. Tietoa vaarallisista fyysisistä työtiloista, jotka edistäisivät sairaanhoitajien alanvaihtoa, ei löytynyt muista aiemmista sairaanhoitajien alanvaihtoa käsittelevistä tutkimuksista.

Puutteellinen palkitseminen tuli ilmi tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien alanvaihtoa edistävänä tekijänä. Tutkittavat kritisoivat sairaanhoitajien alhaista palkkatasoa. Tutkittavien mielestä palkkaus ei vastannut sairaanhoitajien työn vastuuta eikä kouluttautuminen tukenut heidän mielestään palkkakehitystä sairaanhoitajan ammatissa. Selkeä epäkohta sairaanhoitajan uralla olivat myös heikot etenemismahdollisuudet. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan sairaanhoitajan urakehityksen huippu oli mahdollista saavuttaa jo alle 30- vuotiaana, mikä ei motivoinut nuoria sairaanhoitajia jatkamaan alalla. Puutteellinen palkitseminen mainitaan myös aiemmissa tutkimuksissa sairaanhoitajia alalta poisajavana tekijänä (Chachula ym. 2015).

Samaan tulokseen on päätynyt myös Flinkman & Salanterä (2015) tutkiessaan nuoria sairaan-hoitajia. Nuoret sairaanhoitajat kokevat, että sama, yksipuolinen työ tulisi jatkumaan heillä elä-keikään asti ilman selkeitä etenemis- ja kehittymismahdollisuuksia. Nuoret sairaanhoitajat nä-kevät sairaanhoitajavajeen mahdollisuutena vaihtaa työpaikkaa, ja vaihtamalla työpaikkaa he saattoivat hetkellisesti helpottaa omaa tilannettaan. (Flinkman & Salanterä 2015.)

Tässä tutkimuksessa tutkittavat sairaanhoitajat kritisoivat huonoa työterveyshuoltoa ja puuttu-via työsuhde-etuja sairaanhoitajia alalta poisajaviksi tekijöiksi. Aiemmissa, lähinnä kansainvä-lisissä tutkimuksissa, nämä tekijät eivät tulleet ilmi sairaanhoitajia alalta poisajavina tekijöinä.

Työterveyshuollon tehtävä on työntekijän työssä jaksamisen tukeminen ja sen rooli esimerkiksi tartuntataudeilta suojautumisessa on olennaisen tärkeä. Hyvä työterveyshuolto huolehtii työn-tekijöistään ennaltaehkäisevästi ennen kuin ongelmat työpaikalla pääsevät kriisiytymään. Myös kulttuuri-, liikunta- ja virikeseteleitä tulisi käyttää työntekijöiden palkitsemiseen ja sairaanhoi-tajien työhyvinvoinnin edistämiseen nykyistä huomattavasti laajemmin.

Tässä tutkimuksessa sairaanhoitajat pitivät hoitotyön vaativuutta merkittävänä tekijänä sairaan-hoitajien alanvaihdon kannalta. Eräs tutkittavista sairaanhoitajista mainitsi, että sairaanhoitaja oli vastuussa potilaan hengestä anestesialääkärin poistuttua leikkausosastolta eikä vastuusta tai vastuualueiden hoitamisesta saanut ylimääräisiä korvauksia. Aiempien tutkimusten mukaan myös nuoret sairaanhoitajat kokevat sairaanhoitajan työn aiheuttaman vastuun raskaana etenkin sairaanhoitajan uran alkuvaiheessa (Flinkman & Salanterä 2015). Suomalaisten sairaanhoita-jien tehokkuus ja vastuunkanto näkyy myös aiemmissa tutkimuksissa. Verrattaessa Suomen,

Ruotsin ja Norjan hoitotyön kulttuuria, suomalaiset (9.4) sairaanhoitajat ovat vastuussa selke-ästi suuremmista potilasmääristä kuin heidän norjalaiset (6.5) ja ruotsalaiset (7.6) kollegansa (Lindqvist ym. 2014).

Puutteet perehdytyksessä lisäsivät sairaanhoitajien alanvaihtoa tämän tutkimuksen mukaan.

Eräälle tutkittavista sairaanhoitajista oli luvattu perehdytystä hänen uudessa työpaikassaan, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan järjestetty. Toisen tutkittavan sairaanhoitajan mukaan teho-osastolle saattoi tulla sijaiseksi hoitaja, joka ei ollut koskaan nähnyt potilasta hengityskoneessa.

Perehdytyksen tarve korostui tutkittavien sairaanhoitajien mukaan erikoissairaanhoidossa. Pe-rehdytyksen tarve lisääntyi koronapandemian aikaan etenkin teho-osastoilla, kun vakituinen henkilökunta perehdytti sijaisia tehohoitoon oman työnsä ohessa. Aiempien tutkimusten mu-kaan nuoret sairaanhoitajat kokevat perehdytyksensä usein riittämättömäksi (Flinkman & Sa-lanterä 2015). Asianmukainen perehdytys pidentäisi todennäköisesti sairaanhoitajien työuria ja saisi sairaanhoitajia pysymään alalla. Esimerkiksi osalla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoi-topiirin sairaaloista on käytössään PTAP- (Practice Transition Accreditation Program) – pereh-dytysohjelma. Tällaisilla perehdytysohjelmilla tuetaan uutta työntekijää ja luodaan kehittymis-mahdollisuuksia hoitotyön ammattilaisille heidän urapoluillaan. (Halfer & Benedetto 2020.) Tämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajat mainitsivat tuen puutteen sairaanhoitajia alalta poisajavana tekijänä. Kollegiaalisen tuen puute ilmeni erään tutkittavan sairaanhoitajan mu-kaan silloin, kun sairaanhoitaja pyysi apua kollegaltaan raskashoitoista potilasta siirrettäessä eikä hän saanut siihen tarvittavaa siirtoapua. Tuen puute mainitaan sairaanhoitajia alalta poisajavana tekijänä myös aikaisempien tutkimusten mukaan (Chachula ym. 2015, Flinkman

& Salanterä 2015, Hayward ym. 2016, Bong 2019). Tässä tutkimuksessa tutkittavat sairaanhoi-tajat mainitsivat tiedonkulun sekä erilaisten potilastietojärjestelmien aiheuttamat ongelmat sai-raanhoitajia alalta poisajavina tekijöinä. Erään tutkittavan sairaanhoitajan mukaan potilastiedot eivät siirtyneet ongelmitta hoitolaitoksesta toiseen potilassiirtojen yhteydessä. Digitalisaatiota hyödynnettäessä on tärkeää varata riittävästi aikaa uusien tietojärjestelmien käyttöönottoon ja tiedostaa järjestelmien haavoittuvuus muun muassa tietosuojan osalta. Aiemmissa tutkimuk-sissa tiedonkulun tai potilastietojärjestelmien aiheuttamat ongelmat eivät ole nousseet esille sairaanhoitajia alalta poisajavina tekijöinä.

Kevään 2020 koronapandemian ensimmäinen aalto vaikutti sairaanhoitajien alanvaihtoaikeisiin tutkittavien sairaanhoitajien mukaan. Poikkeusolot ja valmiuslain käyttöönotto keväällä 2020

näkyivät usean tutkittavan sairaanhoitajan työssä. Poikkeusolot muuttivat sairaanhoitajien työ-tehtäviä, ne siirsivät heidän lomiaan, ne loivat epävarmuutta ja ne lisäsivät pelkoa tulevaisuu-desta. Osalla tutkittavista sairaanhoitajista koronapandemia lisäsi selvästi halua hakeutua pois alalta. Tutkittavat sairaanhoitajat halusivat koronalisää palkkoihinsa. Suojavälineitä ei ollut aina riittävästi saatavilla koronapandemian aikana tutkittavien sairaanhoitajien mukaan. Ter-veydenhuollon henkilöstöä koskevaan työvelvoitteeseen eräs tutkittavista sairaanhoitajista suh-tautui pelon sekaisin tuntein.

Kansainvälistä tutkimustietoa koronapandemian vaikutuksista sairaanhoitajien alanvaihtoaikei-siin ei ole vielä saatavilla, mutta Suomen Sairaanhoitajaliitto (2020b) on tehnyt selvityksen asi-asta. Kyselyn mukaan henkilöstön arvostus korona-aikana koettiin usein olemattomaksi ja vaih-tuvat työtehtävät sekä perehdytyksen puute uuvuttivat sairaanhoitajat. Yli puolet (51 %) kyse-lyyn vastaajista koki työturvallisuutensa vaarantuneen koronapandemian aikana. Henkilöstö-vaje koronapandemian aikana johtui sairauslomista eikä lisähenkilöstöä ollut palkattavissa ky-selyn mukaan tai henkilöstörakenne oli jo alun perin puutteellinen. (Sairaanhoitajaliitto 2020b.) Vain pieni osa sairaanhoitajista sai heidän toivomansa koronalisän kevään 2020 koronapande-mian hoidosta. Koronapandekoronapande-mian toisen aallon vaikutuksia sairaanhoitajiin voi vain arvailla.

Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan riittämättömyyden tunne ja arvostuksen puute lisäsivät sairaanhoitajien alanvaihtoa. Tutkittavien sairaanhoitajien mukaan sairaanhoitajakoulutus arvi-oitiin liian teoriakeskeiseksi eikä koulutus antanut riittävästi käytännön taitoja työelämää var-ten. Eräs tutkittavista sairaanhoitajista koki, että käytännön harjoittelujaksoilla opiskeluohjauk-seen ei panostettu riittävästi. Arvostuksen puute näkyi tutkittavien sairaanhoitajien mukaan al-haisena palkkauksena ja hoitajista puhuttiin käsipareina, ei ammattilaisina, joita heiteltiin osas-tolta toiselle. Osa tutkittavista sairaanhoitajista pohti, kuinka jaksaisi sairaanhoitajan ammatissa eläkeikään asti. Sairaanhoitajat eivät aina näyttäneet tyytymättömyyttään ulospäin. Eräs tutkit-tavista sairaanhoitajista ei halunnut näyttää omaa kyynistymistään potilaille, koska hän ei ha-lunnut olla ”inhottava sairaanhoitaja”. Työtyytymättömyys ja tyytymättömyys sairaanhoitaja-koulutukseen on todettu aiemmin myös muissa tutkimuksissa (Flinkman & Salanterä 2015, Moloney ym. 2018, Bong 2019). Työtyytymättömyys on yleistä sairaanhoitajien keskuudessa ja se mainitaan yhdeksi syyksi sairaanhoitajien alanvaihtoon (Brewer ym. 2015, Collini ym.

2015). Aiempien tutkimusten mukaan haasteet työkyvyssä liittyvät työssä jaksamiseen ja ter-veydellisiin haasteisiin (Hayward ym. 2016, Shemueli ym. 2016, Dwyer ym. 2019, Asakura ym. 2020). Aiempien tutkimusten mukaan kokeneilla sairaanhoitajilla fyysiset ja psyykkiset

muutokset terveydentilassa ovat usein lopullinen syy sairaanhoitajien alanvaihtoon. (Hayward ym. 2016.)

Tämän tutkimuksen mukaan arvomaailmojen ristiriita ja eettiset ongelmat aiheuttivat sairaan-hoitajilla alanvaihtoa tai vakavia alanvaihtoaikeita. Aiempien tutkimusten mukaan arvomaail-mojen ristiriita ja eettiset ongelmat ilmenivät tilanteissa, kun potilaita ei voitu liiallisen työmää-rän tai henkilöstövajeen vuoksi hoitaa niin hyvin kuin sairaanhoitaja olisi itse halunnut (Collini ym. 2015, Flinkman & Salanterä 2015, Moloney ym. 2018, Burmeister ym. 2019). Aiempien tutkimusten mukaan osa nuorista sairaanhoitajista ei halunnut työskennellä sellaisessa organi-saatiossa, jossa potilaille ei pystytty tarjoamaan parasta mahdollista hoitoa (Flinkman & Salan-terä 2015). Tässä tutkimuksessa tutkittavat sairaanhoitajat mainitsivat sairaanhoitajien saaman negatiivisen julkisuuden yhdeksi syyksi alanvaihtoon. Suomessa oli aiemmin uutisoitu vanhus-tenhoidon ongelmista, jotka lisäsivät negatiivista julkisuutta hoitoalaa kohtaan. Tällä hetkellä uutisoidaan palvelutalojen koronavirustartunnoista ja koronan aiheuttamista kuolemista. Aiem-missa kansainvälisissä tutkimuksissa sairaanhoitajien saama negatiivinen julkisuus ei ole nous-sut esiin sairaanhoitajia alalta poisajavana tekijänä.

Aiemmissa tutkimuksissa heikko sitoutuminen organisaatioon (Simon ym. 2010, Collini ym.

2015), työn ja perheen yhteensovittamisen aiheuttamat ongelmat (Dåderman & Basinska 2016) ja sairaanhoitajan ammattiin kuulumattomien tehtävien tekeminen (Sveinsdottir & Blöndal 2014) tulevat ilmi tutkimuksissa sairaanhoitajia alalta poisajavina tekijöinä. Eräs nuori sairaan-hoitaja kertoo hänen työnsä aiheuttavan vaikeuksia kotona, mutta hän saa tukea puolisoltaan vaikeina hetkinä (Flinkman & Salanterä 2015). Aiemmissa tutkimuksissa Hauck ym. (2011) käsittelevät tutkimuksessaan työssä voimaantumisen merkitystä ja Shanshan ym. (2020) mai-nitsevat heikon kutsumuksen sairaanhoitajia alalta poisajavina tekijöinä. Nämä tekijät eivät tul-leet ilmi tutkittaville sairaanhoitajille tehdyissä haastatteluissa sairaanhoitajia alalta poisajavina tekijöinä eikä niitä myöskään kysytty erikseen tutkittavilta sairaanhoitajilta. Tämän tutkimuk-sen muut tulokset ovat laajalti yleistettävissä sairaanhoitajien alanvaihtoon tai sairaanhoitajien vakaviin alanvaihtoaikeisiin liittyen, sillä moniin samankaltaisiin tuloksiin on päädytty myös aiemmissa sairaanhoitajien alanvaihtoa koskevissa tutkimuksissa.

6.1.2 Ammatissa pysymistä edistävät tekijät

Sairaanhoitajien ammatissa pysymistä edistäviä tekijöitä olivat tämän tutkimuksen mukaan hyvä johtaminen, riittävä palkitseminen, muutos työoloissa ja riittävä hoitajamitoitus. Aiem-missa tutkimuksissa ei käsitelty sairaanhoitajien ammatissa pysymistä edistäviä tekijöitä, vaan niissä annettiin lähinnä suosituksia ja toimintamalleja, kuinka edistää sairaanhoitajien pysy-mistä alalla. Tutkittavat sairaanhoitajat kuvasivat hyvää johtajaa reiluksi, luotettavaksi ja em-paattiseksi. Hyvä johtaja tuki ja kunnioitti työntekijää sairaanhoitajan itsenäisessä roolissa.

Hyvä johtaja kuuli ja kuunteli alaisiaan. Tutkittavat sairaanhoitajat arvostivat matalaa hierar-kiaa johtamisessa. Hyvä johtaminen mainitaan useissa aiemmissa tutkimuksissa tärkeäksi sai-raanhoitajan ammatissa pysymistä edistäväksi tekijäksi (Simon ym. 2010, Sawatzky ym. 2015, Flinkman & Salanterä 2015, Hayward ym. 2016). Johtamisen kehittäminen edellyttää hoitotie-teen johtamiskoulutuksen lisäämistä. Hoitotiehoitotie-teen tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että hoi-totyön johtamista voisi opiskella maanlaajuisesti Suomessa kaikilla yliopistosairaalapaikka-kunnilla, joilla on mahdollisuus harjoittaa tieteellistä tutkimusta yliopistosairaaloiden yhtey-dessä.

Ammatissa pysymistä edistäviä tekijöitä olivat tämän tutkimuksen mukaan paremmat uralla etenemismahdollisuudet ja mahdollisuus oman toiminnan kehittämiseen. Tutkittavat

Ammatissa pysymistä edistäviä tekijöitä olivat tämän tutkimuksen mukaan paremmat uralla etenemismahdollisuudet ja mahdollisuus oman toiminnan kehittämiseen. Tutkittavat

In document Sairaanhoitajien alanvaihto - mikä siihen johtaa? Haastattelututkimus (sivua 42-0)