Olen kuvannut tutkielman luvussa neljä yksityiskohtaisesti Perelmanin argumentaatioteoriaan kuuluvia argumentaatiotekniikoita. Sitran blogitekstit - kuten tekstit yleensä - pitävät sisällään lukuisia eri argumentaatiotekniikoita. Kuvaan seuraavaksi Sitran teksteissä yleisesti käytettyjä argumentointitekniikoita ja pyrin esittämään, miten Sitran tekstien retoriikalla pyritään vaikuttamaan.
Metaforat, analogiat ja esimerkit
Sitran tekstien retoriikan ytimessä on värikäs kieli. Siksi aloitan argumentaation tarkastelun analysoimalla tekstien metaforia, analogioita ja esimerkkejä. Teksteissä esitellään terveydenhuollon datafikaation myötä avautuvia ja loppumattomina pidettyjä mahdollisuuksia. Tekstit sisältävät paljon metaforia sekä analogioita ja esimerkkejä.
Perelmanin argumentaatioteoriassa metaforien, analogioiden ja esimerkkien käyttö on osa todellisuuden rakennetta luovaa argumentointia (Perelman 1996, 120).
Metaforien käyttö toimii yhtenä lukijan vakuuttamisen keinona, sillä metaforat mobilisoivat erilaisia merkityspotentiaaleja (Jokinen ym. 1999, 148−150). Tulkitsen, että teksteissä käytettyjen metaforien avulla pyritään vakuuttamaan lukija terveysdatan hyödyntämisen ongelmallisesta nykytilanteesta sekä toisaalta toivotusta tulevaisuudesta.
Aloitan kuvaamalla sellaisia aineisto-otteita, joissa esitetään nykytilan ongelmia eri
metaforien avulla. Yhtenä toistuvana metaforana teksteissä on ajatus, että ”tieto on siiloissa”:
“Tieto pitää vapauttaa siiloista ja hitaasti päivittyvistä rekistereistä. Tiedolla johtamisen vallankumous on mahdollista tehdä tässä ja nyt.” (Sitra 22)
Tiedon ”siiloutumisen” metaforan avulla teksteissä esitetään, että tieto terveydenhuollossa on hajaantunut useaan eri paikkaan. Teksteissä tulee selväksi, että tiedon oleminen ”siiloissa” nähdään ongelmallisena asiana. Teksteissä esitetään, että
”tieto pitää vapauttaa siiloista” ja että ”siiloja tulee purkaa”. Metaforan ympärille kietoutuu ajatus siitä, että tieto terveydenhuollossa on tällä hetkellä hajautuneena ja osittuneena monissa rekistereissä ja tietojärjestelmissä, eikä tieto kulje paikasta toiseen tarpeeksi jouhevasti. Metaforan avulla esitetään, että terveydenhuollon tietojen tulisi
”siilojen” sijaan olla jatkossa yhdessä paikassa. Tällä perustellaan tekstien keskeistä ajatusta ”yhden luukun palvelusta”, jossa kansalaisten asiakas- ja potilastiedot olisivat yhdessä paikassa ja helposti eri tahojen hyödynnettävissä.
Tietojen ”siiloutumisen” ongelman lisäksi yleisenä ongelmana Sitran teksteissä nähdään se, että terveystietoja ei hyödynnetä toistaiseksi tarpeeksi. Kansalliset terveystiedot tai tietovarannot kuvataan teksteissä usein kätketyiksi ”aarrearkun” metaforaa käyttämällä:
“Suomea on kansainvälisissä tutkimuksissa kuvattu maaksi, joka istuu tietoa täynnä olevan aarrearkun päällä. Eikä syyttä: meidän arkussamme makaa laadukkaita tutkimusaineistoja, tilastoaineistoja ja rekistereitä, kehittyvää kansallista Kanta-järjestelmää sekä laajenevia bio- ja geenipankkeja.” (Sitra 10)
Sitran teksteissä usein käytetyn aarrearkun metaforan avulla kuvataan sitä, että terveystiedot nähdään arvokkaana varantona, mutta niitä ei hyödynnetä tarpeeksi.
Tulkitsen, että teksteissä käytetyllä aarrearkun metaforalla pyritään esittämään lukijalle, kuinka suurta potentiaalia terveystiedoissamme on: voisimme hyötyä terveystiedoistamme, jos vain ymmärrämme niiden arvokkuuden ja pyrkisimme hyödyntämään niitä. Aarrearkun metaforaa käytettäessä kansalaisten terveystiedot käsitetään ikään kuin kallisarvoisena raaka-aineena, jota tulisi jatkossa hyödyntää.
Ajattelen aarrearkun metaforan olevan lähellä toista teksteissä toistuvasti käytettyä metaforaa, jossa terveystiedoista puhutaan ”luonnonvarana”:
“Tieto on paitsi valtaa, myös ainutlaatuinen menestysmahdollisuus koko Suomen kansantaloudelle ja yksittäisille yrityksille. Tiedon, niin sanotun big datan voi hyvästä syystä nähdä rajattomana mutta toistaiseksi vain vähän hyödynnettynä luonnonvarana, jonka kysyntä maailmanmarkkinoilla tulee lähitulevaisuudessa kasvamaan rajusti.” (Sitra 2)
Teksteissä kansalaisten terveystiedot rinnastetaan luonnonvaroihin. Tulkitsen, että terveystiedoista ja -datasta puhuminen luonnonvarana pyrkii esittämään datan hyödynnettävänä raaka-aineena, jossa piilee potentiaalista taloudellista arvoa.
Luonnonvaran metaforaan liittyy ajatus siitä, että dataa olisi ikään kuin luonnostaan.
Kriittisessä datatutkimuksessa on tuotu esiin, että usein big datan hyödyntämiseen liittyvässä puheessa ei olla tuotu tarpeeksi esiin big datan hyödyntämiseen liittyvää inhimillistä prosessia ja sitä työnmäärää, jota suurten datamassojen hyödyntäminen vaatii. (Kitchin & Laurialt 2018; Räsänen & Nyce 2013.) Dataa ei ole olemassa luonnostaan.
Sitran tekstien puhetapa terveystiedoista luonnonvarana kuvaa Sitran tekstien tyypillistä tapaa puhua terveystiedoista instrumentaalisesti. Terveysdatasta puhutaan teksteissä tutkimuksen ja palvelujen kehittämisen ”raaka-aineena”. Teksteissä datan hyödyntämisen nähdään takaavan tietoa ja ymmärrystä, kun big datasta voidaan ”louhia”
tietoa. Sitran teksteissä käytetään usein dataan käsittelyyn liitettyä metaforaa ”datan louhimisesta”. Sitran teksteissä datan nähdään siis olevan kuin ”luonnonvara”, jota voidaan ”louhia”, mutta harmittavasti se tällä hetkellä ”lymyää siiloissa”.
”Dataa pitäisi louhia, mutta se lymyää siiloissa” (Sitra 59)
Olen esittänyt, kuinka Sitran teksteissä kuvataan ongelmallista nykytilaa erilaisten metaforien avulla. Metaforia käytetään teksteissä myös silloin, kun teksteissä pyritään kuvaamaan ja kuvittelemaan parempaa tulevaisuutta. Tekstien kuvatessa tulevaisuudessa terveysdatan ympärille syntyviä taloudellisia mahdollisuuksia teksteissä käytetään
”ekosysteemin” metaforaa. Teksteissä puhutaan usein terveysdatan ympärille rakentuvasta ekosysteemistä, jolla tarkoitetaan erilaisten toimijoiden verkostoa: siihen kuuluvat muun muassa julkinen ja yksityinen terveydenhuolto, tutkijat ja yritykset.
Tämän verkoston kaikki toimijat voivat olla ottamassa osaansa niistä mahdollisuuksista,
jota terveysdatan hyödyntämisen uskotaan teksteissä tuovan. Useassa Sitran tekstissä on seuraava ote, jossa tiivistetään Isaacus-hankkeen tavoitetta:
”Kehitteillä oleva Isaacus yhdistää tulevaisuudessa hyvinvoinnin tietovarannot ja niiden käyttäjät sujuvasti ja turvallisesti. Näin osallistetaan yksilöitä, edistetään hyvinvointia ja luodaan jatkuvasti oppiva hyvinvoinnin ja terveyden ekosysteemi.” (Sitra 10, 13, 15, 18, 22, 25, 26, 29, 32, 33, 35, 36)
Tulkitsen että, ekosysteemin metafora luo lukijalle konnotaatiota joustavasta yhteistyöverkostosta. Ekosysteemin vastakohtana teksteissä esiintyy tämänhetkinen ongelmalliseksi kuvattu tilanne, missä siiloutunut tieto on hajallaan eri toimijoilla eikä terveystietoja hyödynnetä laajemmin yhteiskunnassa eli myös muussa kuin terveystietojen ensisijaisessa käyttötarkoituksessa. Ekosysteemin kerrotaan olevan myös
”jatkuvasti oppiva”, mikä luo kuvaa järjestelmän dynaamisuudesta ja muovautuvuudesta.
Koetan pureutua syvemmin ekosysteemin metaforaan ja siihen millaisia merkityspotentiaaleja se voi mobilisoida. Ensinnäkin ekosysteemillä yleisesti tarkoitetaan eliöyhteisön ja sen ympäristön muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta.
(suomisanakirja.fi) Tulkitsen, että Sitran teksteissä taajaan käytetyllä ekosysteemin metaforalla pyritään mobilisoimaan sellaisia merkityspotentiaaleja, että terveystietojen hyödyntämistä voidaan ajatella terveydenhuoltoa suurempana kokonaisuutena.
Ekosysteemin metaforan avulla pyritään luomaan kuvaa laajemmasta toiminnallisesta kokonaisuudesta: terveyden ja hyvinvoinnin ekosysteemiin kuuluu paitsi terveydenhuoltojärjestelmä, mutta myös uusi liiketoimintaympäristö:
”Toisaalta ekosysteemin rakentaminen edellyttää datan jakamista yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Tämä peli on avattu jo julkisen puolen toimijoiden osalta. Nyt mukaan datan vaihtoon tarvitaan myös yrityksiä.” (Sitra 37)
Ekosysteemin metafora kuvaa hyvin tällaista toiminnallista kokonaisuutta, johon sisältyy lukuisia eri toimijoita. Lisäksi väitän, että koska ekosysteemin käsitteeseen liittyy positiivisia konnotaatioita ja sen vakiintunut merkitys kuvaa luonnon järjestystä, pyritään metaforan käytöllä siirtämään ajatus ”luonnollisesta” verkostosta myös teksteissä käsiteltyyn terveyden ja hyvinvoinnin ekosysteemiin.
Metaforien lisäksi Sitran tekstit sisältävät analogioita. Yhtenä analogian esimerkkinä on seuraava ainesto-ote, jossa terveydenhuollon datafikaatiota rinnastetaan siihen, kun tehdastuotannossa otettiin käyttöön liukuhihnat 1900-luvulla:
”Kun tehtaissa 1900-luvun alussa siirryttiin höyryvoiman käytöstä sähkömoottoreihin, muutos mullisti koko tehdastuotannon. Enää ei tarvinnut siirtää voimaa mekaanisesti suuresta keskusenergialähteestä eri puolille tehdaslaitosta, vaan tehtaan eri koneet saivat kukin oman moottorinsa ja tehdastyö voitiin organisoida tuotantovirran ehdoilla. Liukuhihnaan perustuva tuotantomalli saatiin käyntiin täydellä teholla, ja kulutustavaroiden vyöry markkinoille vaikutti syvällisesti koko länsimaiseen elämäntapaan.
Terveys- ja hyvinvointipalvelujen osalta elämme juuri nyt hetkeä, jolloin näennäisesti toisistaan riippumattomat kehityskulut jälleen risteävät ja synnyttävät yhdessä jotain aivan uutta. Tämä voi hyvinkin mullistaa tapamme tuottaa palveluja, organisoida työtä sekä hahmottaa maailmaa ja itseämme.
Muutos rakentuu jo ennestään monipuolisten henkilötietovarantojemme sekä digitalisaation ja terveysteknologian kehityksen varaan. Tärkeitä aineksia ovat myös suomalaisten luottamus viranomaisia kohtaan sekä korkea koulutustaso.” (Sitra 1)
Aineisto-otteessa terveydenhuollon datafikaation nähdään mullistavan palveluiden tuottamisen ja työn organisoimisen sekä muuttavan sen, kuinka hahmotamme itseämme ja maailmaa. Analogian avulla tekstissä pyritään kuvaamaan kokonaisvaltaista ja suurta muutosta, joka terveysdatan hyödyntämiseen uskotaan liittyvän. Teksteissä hyödynnetään analogian käyttöä myös pienemmissä esimerkeissä, kuten seuraavassa aineisto-otteessa:
”Oivalluksen tuloksena emme olisi vähemmän ainutlaatuisia kuin ennen vaan eri tavalla ainutlaatuisia. Jokainen meistä on genomiltaan omanlaisensa samaan tapaan kuin jokainen lumihiutale on erilainen suhteessa muihin hiutaleisiin.” (Sitra 5)
Aineisto-otteessa rinnastetaan ihminen lumihiutaleeseen, jonka avulla tekstissä korostetaan yksilöiden genomien omalaatuisuutta arkielämästä tutun lumihiutale-analogian avulla. Sitran teksteissä analogioiden avulla pyritään luomaan yleisössä toivotunlaisia mielleyhtymiä liittyen käsiteltävään asiaan, sekä havainnollistamaan esimerkiksi genomitiedon ainutlaatuista luonnetta.
Sitran tekstien argumentaatiossa hyödynnetään myös esimerkkejä. Usein esimerkkejä hyödynnetään kuvaamalla erilaisia terveysalan kokeiluja, tuotteita ja palveluja:
“Näistä virtuaaliyhteisöistä erinomainen esimerkki on PatientsLikeMe, jossa yli 200 000 ihmistä jakavat tietojaan, auttaakseen uusien läpimurtohoitojen kehittämisessä – käytännössä siis ihmiskohtaloiden muuttamisessa.” (Sitra 7) Teksteissä kuvataan erilaisia teknologiakokeiluja uraauurtavina menestystarinoina.
Useassa esimerkissä kuvataan, kuinka ihmiset käyttävät teknologiaa sujuvasti ja saavat terveyspalveluita helppojen ja sujuvien käyttöliittymien avulla. Tulkitsen, että esimerkkien avulla pyritään vahvistamaan kuvaa ongelmattomista ja sujuvista digitaalisista tuotteista ja palveluista. Tämänhetkisillä onnistuneilla kokeiluilla perustellaan teksteissä tulevaisuuden terveydenhuollon digitaalisia palveluita, jolloin palveluiden käytön esitetään olevan samaan tapaan onnistunutta ja ongelmatonta.
Seuraavassa aineisto-otteessa pyritään esimerkin avulla vakuuttamaan lukijaa onnistuneesta lääketutkimuksen organisoitumisesta:
”Tanskan NEXT – National Experimental Therapy Partnership on hyvä esimerkki toimivasta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä. Sen tavoitteena on kasvattaa Tanskassa tehtävän kliinisen lääketutkimuksen määrää. Yhteistyö ja rahoitus on rakennettu sairaaloiden, lääkeyhtiöiden ja julkisten toimijoiden kesken. Ohjausryhmä, jossa yksityiset ja julkiset tahot ovat edustettuina, sekä NEXTin lääketieteellisten asiantuntijoiden työskentely sairaaloiden tutkimuskeskuksissa varmistavat tiiviin yhteistyön toimijoiden välillä.” (Sitra 59)
Aineisto-otteessa kuvataan Tanskan onnistunutta esimerkkiä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä lääketutkimuksessa. Tällaisen onnistuneen kokeilun käyttämisellä tekstissä esimerkkinä pyritään tulkintani mukaan vakuuttamaan yleisöä julkisen ja yksityisen sektorin hyvästä yhteistyöstä. Esimerkkien avulla teksteissä pyritään siirtämään esimerkkien positiivinen merkitys siihen asiaan, jonka puolesta teksteissä argumentoidaan, esimerkiksi yksityisen ja julkisen yhteistyön edistämiseen Suomessa.
Kuvaamani metaforien, analogioiden ja esimerkkien käyttö on Perelmanin argumentaatioteorian mukaan todellisuuden rakennetta luovaa argumentaatiota. Väitän,
että tällaisilla todellisuuden rakennetta luovilla argumentaatiokeinoilla Sitran teksteissä pyritään luomaan kuvaa terveystietojen hyödyntämisen tämänhetkisestä alikäytöstä sekä toisaalta terveystietojen hyödyntämisen mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Metaforien, analogioiden ja esimerkkien avulla teksteissä vakuutetaan yleisöä tämänhetkisen tilanteen ongelmallisuudesta ja esitetään toisaalta ratkaisumahdollisuuksia esitettyyn ongelmaan.
Todellisuuden rakennetta luovien argumentaatiokeinojen avulla teksteissä vakuutetaan lukijaa sellaisten merkityspotentiaalien avulla, jotka ovat Sitran ohjelmallisten tavoitteiden kannalta kannatettavia.
Peräkkäisyyssiteiden käyttö
Seuraavaksi käsittelen Sitran tekstien toista tyypillistä argumentaatiotekniikkaa, eli peräkkäisyyssiteiden käyttöä. Tällä tarkoitetaan, että argumentaatio rakentuu seurauksista lähtevällä argumentaatiolla. Peräkkäisyyssiteiden käyttö lukeutuu Perelmanin argumentaatioteoriassa todellisuuden rakenteeseen perustuvaan argumentointiin.
Perelmanin mukaan seurauksista lähtevä argumentaatio voi näyttää siinä määrin itsestään selvältä, ettei se edes kaipaisi perusteluja. Erilaisia seurauksia voidaan havainnoida, ennakoida, todentaa tai olettaa. (Perelman 1996, 94‒95.)
Sitran teksteissä tarvittavia toimenpiteitä, kuten erilaisten IC-teknologioiden käyttöönottoa perustellaan useasti sillä, että niiden oletetaan tai ennakoidaan johtavan tiettyihin seurauksiin. Teksteissä yleisesti esitettyjä seurauksia ovat tehokkaampi terveydenhuolto, paremmat terveydenhuollon palvelut, kansantalouden kasvu, uusien yritysten synty sekä kansalaisten entistä parempi terveys ja hyvinvointi. Sitran tekstien retoriikassa on keskeistä, että asioita perustellaan tulevaisuuden visioihin perustuen. Yksi esimerkki seurauksista lähtevästä argumentaatiosta on aineisto-ote, jossa ennakoidaan, että genomitiedon hyödyntäminen tulee mullistamaan terveydenhuoltoa:
“Genomitiedon hyödyntäminen tulee mullistamaan perinteisen terveydenhuollon, mutta sitä ennen yhteisten pelisääntöjen tarve on selkeä.
Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa yhteistyössä valmisteltu Kansallinen genomistrategia valmistui kesäkuussa 2015. Genomitiedon lisääntyminen antaa mahdollisuuksia entistä tehokkaampaan ja yksilöllisempään sairauksien hoitoon, mutta se voi myös osaltaan siirtää huomiota sairauksista terveyden ylläpitämiseen.” (Sitra 16)
Aineisto-otteessa esitetään, että genomitietoa tullaan hyödyntämään tulevaisuudessa terveydenhuollossa. Tähän esitettyyn seuraukseen tukeutuen teksteissä perustellaan sitä, että genomitiedon hyödyntämiseen liittyvät pelisäännöt tulee määritellä nyt. Tekstissä seurauksella perustellaan ja se määrittää tämänhetkistä toimintaa, eli sitä mitä pitäisi tehdä nyt. Myös seuraavassa aineisto-otteessa nykyhetken toimintaa motivoidaan kuvaamalla tulevaisuuden odotettua kehitystä:
”Kyse on merkittävästä kansainvälisestä trendistä, ja on oma päätöksemme, olemmeko muutoksessa aktiivisia toimijoita vai sivustaseuraajia. Globaalisti ajatellen Suomesta voi tulla genomitiedon hyödyntämisessä, siis vaikuttavampien ja asiakaslähtöisempien terveyspalvelujen kehittämisessä, edelläkävijä, joka pystyy myös hyödyntämään perimässä piilevät, valtavat innovaatio- ja liiketoimintamahdollisuudet.” (Sitra 5)
Aineisto-otteessa esitetään, että tulevaisuudessa Suomi voisi olla genomitiedon hyödyntämisen edelläkävijä, mikäli niin päätämme. Tulkintani mukaan lukijaan pyritään vetoamaan kuviteltuun tulevaisuuteen nojaten. Tekstin argumentointi rakentuu siis seurauksien varaan. Samalla teksti ottaa kantaa siihen, onko Suomi muutoksessa
”aktiivinen toimija vai sivustaseuraaja”. Tämä vie seuraavaan teemaan eli siihen, kuinka Sitran tekstit pyrkivät saamaan yleisöään myötämieliseksi muutokselle ja motivoimaan yleisön jäseniä muutokseen.
Muutoksen retoriikka
Olennaisena osana Sitran blogitekstien retoriikkaa on se, että tekstit pyrkivät motivoimaan muutokseen. Tämä löytyy valtaosasta Sitran teksteistä ja pidän tätä Sitran tekstien punaisena lankana ja niiden eetoksena. Sitran teksteissä käytetään muun muassa tällaisia muutokseen motivoivia ilmauksia: ”nyt on aika toimia”, ”on tartuttava tuumasta toimeen”, ”nyt on mahdollisuutemme” ja ”tätä tilaisuutta ei kannata menettää”.
Seuraavassa aineisto-otteessa puhutaan siitä, kuinka juuri nyt on aika toimia:
“Momentum ei ole koskaan ollut vahvempi. Suomi voisi olla kansainvälisesti terveysalan suunnannäyttäjä, jos saamme siirrettyä tahtotilamme, ainutlaatuiset tietovarantomme sekä nykytietämyksemme käytännön tekemiseksi.” (Sitra 13)
Aineisto-otteessa pyritään motivoimaan muutokseen sanomalla, että ”momentum ei ole koskaan ollut vahvempi”, jonka jälkeen tekstissä esitetään tulevaisuuden visio, johon päästään, jos kuvatut vahvuudet ja potentiaalit siirretään käytännön tekemiseksi.
Seuraavassa aineisto-otteessa ”datatalouden lentoon saattamiseen” motivoidaan kirjoittaen ”seuraavaksi pitää ryhtyä tuumasta toimeen” sekä vetoamalla ”yhteiseen tekemiseen” ja ”yhteistyöhön”:
Varaslähtö ATK-päiville -tilaisuudessa pohdittiin ja ideoitiin keinoja, miten Suomen datatalous saadaan lentoon. Vaikuttaa siltä, että keskusteluissa päästiin vasta vauhtiin, joten eiköhän pyritä pitämään huolta, että tämä ei jää tähän? Seuraavaksi pitää ryhtyä tuumasta toimeen. Tämä tarkoittaa yhteistä tekemistä. Suuntaa näyttää rakenteilla oleva palveluoperaattori, joka vauhdittaa sote-datan sujuvaa hyödyntämistä jo ensi vuonna.
Yhteistyöllä. (Sitra 37)
Edellisissä aineisto-otteissa painotetaan, että juuri nyt on oikea hetki toimia. Tätä viestiä vahvistetaan ja yleisöä motivoidaan muutokseen käyttämällä me-retoriikkaa. Me-retoriikan käytön voidaan ajatella olevan eräänlaista konsensuksella vahvistamista.
(Jokinen 1999, 139.) Blogiteksteissä käytetään usein me-retoriikkaa ja tekstit ovat sävyltään yhteishenkeä luovia ja kannustavia. Teksteissä ideaalina pidetään uusien asioiden ennakkoluulotonta kokeilua. Olennaisena asiana esitetään aktiivinen tekeminen ja niissä puhutaan muun muassa kokeilujen puolesta. Seuraavassa aineisto-otteessa kerrotaan, että täydellistä alustaa tai ekosysteemiä ei ole olemassakaan ja että ne kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti:
”Sote-tiedonhallinnan digitalisaatio toteutuu yritysten ja erehdysten kautta, aivan kuten muillakin toimialoilla. Organisaatiot eivät kykene valitsemaan täydellistä teknistä alustaa tai luomaan optimaalista ekosysteemiä, koska nämä kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Siispä olennaista on olla aktiivisesti ja innostuneena mukana kehityksessä, oppia ja muuttaa toimintaa koko ajan pienin askelin. Me Suomessa olemme hyviä kehittämään ja halutessamme voimme toimia mallina muille globaaleille toimijoille. Meidän vain täytyy ryhtyä yhdessä töihin ja uskoa tiimimme kykyyn luoda ja toteuttaa uutta.”
(Sitra 26)
Teksteissä painotetaankin, että tärkeintä on olla ”aktiivisesti ja innostuneena mukana kehityksessä”.
Väitän, että Sitran tekstien yhtenä retorisena tehtävänä on muutokseen motivoiminen.
Datanintensiivisten teknologioiden odotetaan muuttavan terveydenhuoltoa ja yhteiskuntaa laajasti tulevaisuudessa. Tämä muutos on kuitenkin vielä niin sanotusti arvausten varassa, eikä tulevaisuutta pystytä varmasti ennustamaan, ja siksi on tärkeää, että pysytään jatkuvassa muutoksen ja kehittämisen tilassa. Sitran tekstien positiivisella suhtautumisella muutokseen ja datafikoitumisen kehittämiseen pyritään tulkintani mukaan mahdollistamaan se, että tulevaisuuden visio dataohjautuvasta terveydenhuollosta voi toteutua.