RAUMA MAAILMANSODAN

PUHJETESSA ^{V. 1914.}

Kun itävaltalaisetsotajoukot heinäk. 28 p. 1914 hyökkäsivät Serbian alueelle ja Tonavalla vallattiin kaksi serbialaista sotaväkeä kuljettavaa laivaa, ei maailmansodan syttymistä enää voitu estää, vaan ^Saksan ase-tuttua seuraavana päivänä ratkaisevasti Itävalta-Unkarin puolelle Eng-lanti antoi laivastolleen liikkeellepanokäskyn ja Venäjä seurasi mukana, niin että Suomen saaristoalueella sotatila julistettiin heinäk. 31 ja koko maassa elok. 1 p:nä. Laivaliikenne Suomen vesistöillä lakkasi samalla.

Rautateiden

matkustajaliikennettäkin supistettiin, niin että vain yksi juna sai lähteä kustakin kaupungista kuhunkin liikenteen suuntaan.

Kulutustavarain

hinnat kohosivat heti huomattavasti. Niinpä Raumalla-kaan ei viljaa enää

elok.

1 päivänäkään saanut tukkuerissä ostaa sillä hinnalla, mikä oli ollut voimassa vähittäiskaupassa. Lamppuöljyn hinta oli Bakun lakkojen takia jo aikaisemmin

kohonnut.

Sunnuntaina elok. 2 ^p. tuotiin majakkalaiva Relandersgrund Rauman satamaan ja kaikki sataman edustalla olevat merimerkit poistettiin ja majakat sammutettiin. Rauman kirkossa luettiin samalla Saksan

sodan-julistus Venäjälle. Satamassa ^oleva hamburgilainen höyrylaiva Louise Leonhardt

takavarikoitiin

^ja siihen kohotettiin Venäjän lippu. Laivan päällystö jamiehet, yhteensä 18 henkeä, lähetettiin parin päivän kuluttua Tornion kautta

kotimaahansa.

Elok. 3 ^p. pyrki muuan tanskalainen rahti-höyrylaiva Rauman satamaan, mutta pyydettyään turhaan luotsia, se palasi merelle ankkuroiden sinne.

Paljon raumalaisia laivoja oli paraikaa Saksan satamissa ja Saksan vesillä. Ne kaapattiin ja omistajat jäivät epätietoisuuteen, koska he saisivat

korvausta

siten aiheutuneista vahingoista. Vaikkakin sodan syttyessä

laskettiin

^sen voivan kestää vain korkeintaan niin monta

kuu-kautta kuin se kesti vuosia, lamautti sotatila Raumallakin aluksi kaikki kaupungin julkiset ^työt. Rahatoimikamari päätti

elok.

3 ^p., että

satama-ja tuulaakitulojen lakattua ja liikenteen seisahduttua kaupungin julkiset työt on supistettava mahdollisimman vähiin, niin että esim. Eteläpuistojen välisen tien jaKalliokadun sekä Posellinkedonkiveäminen, uuden yhteis-lyseorakennuksen ympäristön tasoitustyöt ja sataman laiturin

rakenta-minen

^jätetään toistaiseksi. Ei vielä aavistettu ^silloin, että Rauman satama jarautatie muodostuisivat Idän ja Lännen portiksi, jonkakautta kiihtyneet matkustajat palasivat Euroopasta Itämaille ja päinvastoin ja

josta Siperian tavaroita lähetettiin Englannin markkinoille. Prinssejä, ruhtinaita, kreivejä ja korkeita diplomaatteja naisilleen, sotapäälliköitä,

upseeristoa ja tavallisia kuolevaisia saapui Rauman satamaan

jatkaak-seen sieltä matkaa Helsingin—Pietarin rataa ^Venäjälle, Puolaan ja Bal-kanin maihin, jopaPersiaan ja Turkkiin asti. Koettakaamme aikajärjes-tystä seuraten kuvitella mielessämme näidenviikkojen myllerrystä vanhan merikaupungin satamassa, rautatiellä ja postitoimistossa sekä täyteen ahdetuissa matkustajakodeissa ja yksityisasunnoissa.¹

Elok. 5 p. majakkalaiva siirrettiin takaisin merelle. Elok. 6 p. saapui Itämeren venäläisen laivaston ylipäälliköltä käsky, että Rauma oli oleva Pohjanlahden ainoa satama. Venäjän ^{kauppa jaliike} Itämerellä, Suomen-lahdella ja Pohjanlahdella oli suunnattava Rauman kautta Gefleen ^ja sieltä junalla Tukholmaan ja Osloon. Suomenlahti ja Itämeri olivat jo vaaranalaiset liikkua. Turkulaisen laivayhtiö Boren ja Suomen Höyry-laiva Oy:n ilmoitettiin alkavan välittää liikennettä Raumalta Ruotsiin.

Ulkomaalaisten, lähinnä saksalaisten ja itävaltalaisten tuli kotimaahan päästäkseen ilmoittautua Ruotsin varakonsulilleRaumalla, konsuli R. F.

Lindgrenille saadakseen paikan junissa, jotka kuljettivat matkustajia Tornion kautta Ruotsiin. Voinvientiliike Valio ilmoitti samalla siirtä-neensä vientikonttorin Hangosta Turkuun, jotta voin vienti voisi jatkua sotatilasta huolimatta. Elok. 8 p. saatiin Raumalla kuulla, _että suuret

joukot Venäjälle palaavia matkustajia oli saapunut Tukholmaan, josta heidät lähetetään Tornion kautta kotimaahan. ^Höyrylaiva Pehr Brahe aloitti liikeyhteyden Raumalta Gefleen japäinvastoin ja Turun—Rauman väliä liikennöi höyrylaiva Thorwöst.

Nyt seurasivat yllätykset toinen toistaan. Aivan odottamatta saa-puivat jo elok.

8

päivänä ruotsalaiset höyrylaivat Gauthiod, J. L. Rune-berg, Saga ja Svithiod Tukholmasta Raumalle tuoden mukanaan 479 mat-kustajaa, pääasiallisesti kotimaahan palaavia venäläisiä. Matkustajien

joukossa oli ruhtinas Galitsin ja suomalainen senaattori, kreivi Berg.

N.

300 matkustajaa lähti seuraavana aamuna junallaRiihimäelle ja Hel-sinkiin jatkaakseen sieltä matkaa Pietariin. Kun joukossa oli paljon sellaisia, jotka olivat aivan puilla paljailla, eivät raumalaiset heiltä aluksi ottaneet maksua asunnosta eikä ruuasta, mutta varakkaammat matkus-tajat olivat liikutettujavieraille osoitetusta avuliaisuudestaja ystävällisyy-destä ja halusivat sitä runsaammin palkita heille tehdyt palvelukset.

Varattomille

ostettiin matkalippuja kaupungin varoilla. Elok. 11 p. saapui Raumalle ylimääräinen juna Tampereelta tuoden sinne suuren joukon

englantilaisia ja amerikkalaisia I ja II luokan matkustajia, jotka pyr-kivät Rauman—Ruotsin kautta

kotimaahansa.

Samalla saapuivat Geflestä

Raumalle

höyrylaivat Saga, Pehr Brahe ja Vester Nordland ja Tukhol-masta höyrylaivat Mira, Gauthiod ^ja Gestrikland tuoden ^yhteensä 741 mat-kustajaa, joukossa Persian shahi. Raumalta jatkettiin matkaa kahdella

junalla. Aamujunalla

lähetettiin

samalla ulkomaanpostia 50 säkkiä.

Peipohjasta Raumalle tulevassa junassa oli yli 30 matkustajavaunua, puolet boggie-vaunuja. Nyt näytti tilanne jo niin vaikealta, että valtuusto kokoontui ylimääräiseen kokoukseen ja valitsi erikoisen majoitustoimi-kunnan, johon tulivat jäseniksi arkkitehti Onni von Zansen, ^tehtailija I. V. Koskela, viskaali Arvo Linturi, maisteri J. A. Halonen ja kauppa-neuvos W. Sofronoff-Sovero.²

Elok. 11 p.

Pietarista

Raumalle saapuvia oli m.m. Itävalta-Unkarin lähettiläs

50-henkisine

seurueineen,

kaikki

jatkaenmatkaa laivallaGefleen.

Tämän päivän jättiläisjuna Raumalta Helsinkiin myöhästyi 2 tuntia ja kirjoittajakin oli

tilaisuudessa

näkemään Peipohjan asemalla kansain-välisen

hotellihumun

asemaravintolassa, johon lisätarjoilijoiksi oli

ilmoit-tautunut

eräitä paikkakunnan näyttämötaitein joitakin. He liikkuivatniin tottuneesti tungoksessa mustaan ^frakkiin pukeutuneina ja lautasliina kainalossa, ettei kukaan sivullinen voinut arvata heidän hoitavan muuta kuin varsinaista ammattiaan.

Japanin suurlähettiläs Berliinissä sivuutti Rauman elok. 12 p. ja seuraavana päivänä saapui Ruotsista jälleen 4 höyrylaivaa mukanaan 575 matkustajaa. Elok. 14 p. saapui yli 250 henkeä, joukossapari ruhti-natarta, muuan kreivi ja muuan prinssi seurueineen. Ulkomainen posti paisui paisumistaan, minkä vuoksi postihallitus lähetti Raumalle 6 posti-virkailijaa hoitamaan sitä. Ruotsista tuleva ulkomaanposti käsitti elok. 19 ^p. 198 säkkiä, mutta määrä eneni päivä päivältä. Elok. 15 p. sai Valio luvan lähettää voinsa ulkomaille Rauman kautta ja kuun lopulla

laskettiin

Valion lähettäneen jo 7,700 astiaa voita. Elok. 28 p. alkoi myöskin Siperian voita kulkea Englantiin tätä tietä. Elok. 21 p:stä syysk. 1 p;ään kulki päivittäin ^pikajuna Raumalta Riihimäelle yhtyen siellä Pietarin pikajunaan. Venäjälle palaavien joukossa matkusti Rau-man kautta Pietariin elok. 28 p. m.m. kreivi Orlow japrinsessat Dolgoruki

ja Soltikow.³

Laivaliike oli jatkunut häiriintymättä, mutta syysk. 9 p.

saksalainen

torpeedo upotti Suomen Höyrylaiva Oy:n matkustajalaivan Uleåborgin 20 meripeninkulman päässä Rauman satamasta. ^Syysk. 1 p. palasi Berli-nistä Rauman kautta kotiinsa Bakuun monimiljonääri Hadji Tadijeff nelisenkymmentä henkeä käsittäville seurueineen ja tyytyväisyytensä merkiksi hän lahjoitti 1,000 ^mk, Rauman majoituskomitealle ja 500 mk.

Tuberkuloosin

Vastustamisyhdistykselle. Myöhemmin lahjoitti insinööri Denisoff, jolle järjestettiin pyynnöstä metsästysretki Raumalla, majoitus-komitealle 400 ruplaa.

Pori alkoi käydä levottomaksi edusta ja huomiosta, joka oli tullut Rauman osaksi. Sikäläinen kaupunginvaltuusto lähetti hallitukselle

pyyn-nön, että

kauttakulkuliike

suunnattaisiin kulkemaan Porin—Mäntyluodon kautta eikä Rauman, jonka yksityinen rautatie hyötyi valtion

kustannuk-sella. Ruotsin puolella oli samanlainentilanne Tukholman ^jaGeflen välillä.

Tukholma

katsoi

^Cxeflen saaneen etuja pääkaupungin

edellä. Mutta sekä

Rauma että Gefle saivat pitää

toistaiseksi

^asemansa.

Syyskuu muodostui vieläkin valtavammaksi

liikennekuukaudeksi

Raumalla, vaikka saksalaiset torpeedoveneet liikehtivät myöskin jo sen

edustalla, Syysk. 15 ^p. höyrylaiva Gauthiodin lähtiessä säännölliselle vuo-rolleen Raumalta Gefleen, mukanaan 80 matkustajaa janiistä 58

englanti-laista merimiestä kotimatkalla Venäjän satamista, kaksi saksalaista sota-laivaa pidättivät Gauthiodin merellä Rauman edustalla javaativat kaikki 21—45 vuoden ikäiset englantilaiset merimiehet luovutettaviksi. Heitä oli kaikkiaan 36 ja tyynimielisinä he siirtyivät saksalaiseen torpeedonhävit-täjään sotavangeiksi julistettuina.⁵

Kun näytti siltä, että liikenne Raumalla pysyisi vilkkaana talvellakin, koska päivittäinen matkustajamääräparissa kolmessa Tukholman laivassa

ja yhdessä Geflen laivassa

vaihteli

200—700, anoi Rauman valtuusto syysk. puolivälillä senaatilta, että asetettaisiin kaksi jäänsärkijää turvaa-maan Rauman laivakulkua talvella. Syysk. 19 p. saapui

Raumalle

tieto, että Sasnitz—Trelleborgin linjalla oli lähipäivinä tulossa n. 25,000 venä-läistä pakolaista, etupäässä Amerikasta Berliinin kautta kotiinpalaavia ja seuraavina päivinä olikinmatkustajia 400—500 päivässä, mutta lokak. 1p.

saapui Raumalle useita höyrylaivoja tuoden n. 1,250 matkustajaa ja Rau-malta lähti sinä päivänä 5 ^junaa, niistä 3 pikajunaa.⁶ Vähän aikaisemmin oli

vallankumouksellinen

L. W. Burtsew tullut pidätetyksiRaumalla paluu-matkalla kotiin Venäjälle. Lokak. 6 p.

matkusti

Rauman kautta itärinta-malle Amerikan Punaisen Ristin osasto, johon kuului 6 lääkäriä ja 25 sairaanhoitajatarta.

Lännestä

tuleva posti oli jo paisunut 400—500 säkiksi

kerralta.

Liikenteen

^yhä kasvaessa laajennettiinRauman sataman tavarasuojia

valtion

avustuksella.

Rautatieaseman odotushuoneita

lisättiin ja lisävau-nuja

hankittiin.

Erityinen naiskomitea huolehtiruokailupaikkojen järjes-tämisestä ja kaikki

kielitaitoiset

saatavissa olevat oppaat järjestettiin palvelemaan

ulkolaisia.

Mutta tämä

viikkomääriä

jatkunut yksityinen avustustoiminta uuvutti lopulta ripeimmätkin voimat. Pääkaupungin

lehdissä

kirjoitettiin julkisesti siitä, että koko maan tulisi auttaa pientä,

urhoollisesti

ponnistelevaa, vieraanvaraista Rauman kaupunkia, koska esim.

Tukholman

majoituskomitealla oli käytettävissä ^% milj. kruunua Venäjän valtion varoja, runsaista yksityisistä avustuksista puhumatta.

Rauma oli saanut ^läänin

kuvernööriltä

4,400 mk. javarakkailta matkus-tajilta yhteensä 2,500 mk., mutta se oli vain pisara meressä, sillä mitä myöhäisemmäksi aika ^kului, sitä enemmän oli pakolaisten joukossa aivan köyhiä.

Rahakkaammat

^palasivat näet jo matkustajatulvan alkaessa

Venäläisten kaivamia juoksuhautojaSyväraumalla vv. 1916^—1917.

Valok. lehtori Ellen Ljungberg.

kylpykautensa keskeyttäen Venäjälle, Lokakuun alkupäivinä Suomen Mat-kailijayhdistys lähettikin osan henkilökuntaansa raumalaisten avuksi ^ja majoituskomitean järjestämä, kilpailulta suojattu rahanvaihtokonttori

Rauman

satamassa ansaitsi myymällä ulkolaisillemarkkoja jaruplia

huo-mattavasti, varsinkin kun markan ja ruplan kurssi myöhemmin laski ulkomaiden rahaa pois ^myytäessä.

Vaikka Rauma laivaliikenteen keskuksena välitti yllätyksellisen suurta tavara- ja matkustajaliikettä näinä viikkoina, riitti pakolais-tulvasta aivan tarpeeksi työtä Torniolle, joka oli Ruotsista junalla palaa-vien jaRuotsin kautta ulkomaillepyrkivienkauttakulkuasemana. Tornion

aseman tulot olivat tavallisissa oloissa n. 10,000 mk. kuukaudessa, mutta elokuulta 1914 ne kohosivat 177,524 markkaan yksistään

matkustaja-liikenteestä.

⁷ Ruotsin kautta Saksasta kotiin matkustaneita venäläisiä laskettiin

lokak.

viimeiseen päivään asti olleen n. 50,000. Lokak. 15:stä päivästä lakkautettiin Geflen—Rauman matkustaja-laivavuorot, mutta

Tukholman linjalla kulkivat matkustajalaivat säännöllisin vuoroin ja tavaraliike linjalla Rauma—Gefle lisääntyi lisääntymistään. Jouluk. 7 ^p.

lakkasi kuitenkin sekä matkustajaliikenne että tavaralähetys Raumalta ulkomaille jakaikki liikenne suunnattiin kulkemaan Tornion kautta.⁸

Syksy 1914 ^jäi raumalaisten mieliin toden ja sadun sekaiseksi kuo-huntakaudeksi, jolloin mitä

mielikuvituksellisimmat

mahdollisuudet vai-mensivat päivä päivältä edellisen päivän järkyttäviä kokemuksia. Sodan

jännitys, ulkomaalaisten levottomat ja monenkirjavat joukot, tavara-ruuhkat rautateillä ja satamassa, majoitusvaikeudet, ^ruuan ja juoman

hankinta, kielentaitamattomuus puolelta ja toiselta, kaikki muodosti her-moja kiihoittavan myllerryksen vanhassa merikaupungissa. Mutta se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Syttynyt maailmansota sensijaan jatkui jatkumistaan totuttaen ihmiset vähitellen sotatilan vaikeuksiin ^ja rasituksiin. Ja lopulta ^syksyn 1914 kokemuksetkin jäivät varjoon niiden

uusien ja merkittävämpien ^tapausten rinnalla, joiden melskeessä suku-polvemme eli Suomen vapaussodan kynnyksellä.

LOPPULAUSE.

Vuosisata, joka ulottuu Haminan rauhasta Suomen itsenäistymiseen, on Rauman kaupungin historiassa ensin verkkaista, mutta jo Itämaisen sodan päätyttyä ja varsinkin 1870-luvulta lähtien ripeätä kehityksen aikaa. Kaupungin väkiluku kolminkertaistui vuosisadan kuluessa jaasutus laajeni vastaavasti merenrantaa kohden, niin että alkuperäinen ”vanha kaupunki” alkoi yhä ilmeisemmin jäädä ahtaaksi, erilliseksi kaupungin-osaksi uuteen asuttuun ^alaan verrattuna.

Hallinnollisessa suhteessa 1800-luvulla tapahtunut kehitys on ainut-laatuinen kaupunkiemme historiassa. Vain 1600-luvun alkupuolella oli samanlainen nousukohta havaittavissa. Valtiollisella alalla toteamme valtiopäivien aikaansaannoksetv. 1863 jälkeen ja 1900-luvun alussa sääty-edustuksen väistymisen kansaneduskunnan tieltä, seurauksena yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteuttamisesta. Yhteiskunnallisella alalla^on ollut

havaittavissa

kaksi rinnakkaista kehityksen suuntaviivaa. Toisaalta ovat kunnat vapaasti käyttäneet uuden kunnallislain puitteissa itsemääräämis-oikeuttaan. Toisaalta on valtio entistä enemmän pyrkinyt tarttumaan

paikallisenkin kehityksen ohjiin yhdenmukaistuttaakseen määrätyttoimin-nanalat koko maassa. Kaupunkikunta, kuten maalaiskunnatkin, on

enti-seen tapaan hoitanut eräitä hallinnon alaan kuuluvia tehtäviä, nimittäin teitä, kyytilaitosta ja majoitusta jaavustanut liikennettä palvelevan puhe-limen ^ja sähkölennättimen kehitystä paikkakunnalla, vaikka viime mai-nittu

tiedotusväline

säädetyinkin alusta pitäen valtion laitokseksi.⁹

Verrattaessa 1800-luvulla todettavaa kehitystä vastaaviin oloihin 1600-luvulla, ilmenee näiden kehityskausien välinen olennainen ero siinä, että 1600-luvun kehitystä johti hallitus valtakunnan

turvallisuutta

^ja

laajentamista silmällä pitäen, mutta 1800-luvulla määräsi ^kehityksen oman kansakuntamme kulttuuripolitiikka, joka nojaa käsitykseen, että kulttuurin kehittäminen ja varjeleminen kuuluu kansan korkeimpiin tehtäviin. Siitä onkin seurannut, että kansallisen kulttuurin monipuolis-tuessa valtio ja kunnat ovat saaneet yhä uusia tehtäviä

suorittaakseen.

Kaupungit eivät ole enää idyllisiä porvariyhdyskuntia, vaan mitä erilai-simpien väestökerroksien kokoomuksia ja modernin elinkeino- ja kult-tuurielämän polttopisteitä.

Kuvattavan sataluvun keskivaiheilta lähtien toteutettiin vapaamielistä talouspolitiikkaa, jonka mukaan valtion tulee suoda taloudelliselle

yritte-liäisyydelle ja tuottaville voimille esteetön toiminnan mahdollisuus. Rau-man kokoiset pikkukaupungit uumoilivat elinkeinovapaudesta itselleen romahdusta jahäviötä, mutta kehitys on osoittanut, että sekoitui niillekin siunaukseksi. Elinkeinovapauden, yritteliäisyyden ja

tekniikan

luomassa taloudellisessa nousussa säilyttivätvanhat liikekeskuksetasemansa, jos ne tarjosivat edellytyksiä teollisuuden kehittymiselle ja, jos ne olivat ^kyllin

kaukonäköisiä

turvatakseen ajoissa sijansa myöskin henkisen viljelyksen keskuksina.¹⁰ Siinä suhteessa Rauma kuuluu pikkukaupunkeihin, ^jotka tunsivat etsikkoaikansa. Kiitos viisaan koulu- ^ja liikepolitiikan on meri-kaupunkimme asema kauppapiirinsä liike- ja sivistyselämän keskuksena

1800-luvulla huomattavasti kohonnut lähinnä edelliseen vuosisataan ver-rattuna. Viime vuosikymmeninä ^on valtion ^täytynyt säännöstellä talou-dellisten eturyhmien välisiä suhteita ja kriisiaikoina käyttää diktatoori-siakin toimenpiteitä väliaikaisina suojeluskeinoina suurempien

taloudel-listen ^vahinkojen välttämiseksi. Eri elinkeinonharjoittajien keskeisissä

suhteissakin on havaittavissa aivan uusimpana ilmiönä merkantalistisen talouspolitiikan mukaisen säännöstelyn oireita.

Kulttuuripoliittisesti merkittäväsaavutus 1800-luvulla oli kansakoulu-laitoksen perustaminen. Siinä toteutettiin periaatetta, että kunta ^on velvollinen kustantamaan alkeisopetuksen kaikille jäsenilleen jaettä van-hemmat ovat velvolliset panemaan lapsensa kouluun. Muitakin oppi-laitoksia on Rauman kaupunki koettanut yleistä kehitystä seuraten hankkia paikkakunnalle tukemalla yksityisten aloitteita koulun alalla.

Oppikoulu, Yhteislyseo, on yliopistoon johtavana yhteiskouluna siirtynyt kokonaan valtion liuostaan. Samoin ovat merenkulkuopisto ja seminaari alunperin olleet valtionlaitoksia, mutta varsinaisten ammattikoulujen alalla on kysytty viime aikoihin asti kunnan ja yksityisten varoja.

Köyhäinhoito ja terveydenhoito siirtyivät kuten koulutkin 1800-luvulla kirkon hallinnasta kunnallisiksi muodostaen ^nykyisin huomattavat meno-erät kunnan rasituksissa. Uudenaikainen yhteiskunnallinen lasten-, työ-kyvyttömien- ja vanhustenhuolto ja työvoiman suojeleminen otettiin kau-punkien kunnalliseen toimintaohjelmaan vasta 1900-luvun taitteessa.

Yksityisen rautatien, sähkölaitoksen ja puhelinverkoston hankkimi-nen ja kaupungin sataman jatkuva laajentaminen ovat olleet Rauman kaupunkikunnan taloudellisia suuryrityksiä. Niitä seurannut menestys on kruunannut yritteliäiden kaupunkilaisten elämäntyön, heidän jotka vastoin vanhoillaanolijoiden pessimismiä ovat osoittaneet eteenpäinpyrki-vää elämänhalua. Siten ^on vanha Rauma kunnialla edustanut perinteitään.

Eteenpäin rynnistäminen ^on saattanut maksaa monen yrittäjän hengen ja

onnen,

^mutta yrittelevien varassa on sittenkin paikkakunnan kehitys

jatulevaisuus. Vanhan merikaupungin tunnussanana olkoon siis vastai-suudessakin merenkulkijain ylväs elämänohje:

NAVIGARE NECESSE EST. VIVERE NON EST.

LIITE

LIITE.

Rauman tullinhoitajat vv. 1608^—1917.

Martti Klaunpoika, tullinhoitaja, main. vv. 1608—1609.

Erik Niilonpoika, tullinhoitaja, main. vv. 1611, 1613—1615 ja 1629.

Paavali Hannunpoika, tullinhoitaja, main. v. 1628.

Henrik Antinpoika, tullinhoitaja, main. ^vv. 1634—1635.

Jaakkima Timme, tullinvuokraaja v. 1641.

Tuomas Tuomaanpoika Leijonberg, tullinvuokraaja vv. 1642, 1646, 1647 ja 1652.

Jaakko Eerikinpoika, tullinhoitaja, esitti valtakirjansa 20.12. ^1647.

Pietari Paavalinpoika, tullinhoitaja, main. v. 1649.

Antti Pentinpoika Bilingius, tullinhoitaja, main. 6.4. 1650, 8.1. 1651 ^{ja v.} 1654.

Barthold Harmens, tullinvuokraaja v. 1655. Syntyään hamburgilainen. Hän oli kauppias Pietari Laurinpoika Toivaisen ^vävy.

Niilo ErikinpoikaBursman, tullinhoitaja, main. vv. 1658—1669,kuoli 16.12. 1669.

Rauman ^edustaja Tukholman valtiopäivillä 1668.

Hannu Henrikinpoika Wilhelm, tullinhoitaja vv. 1670—1671.

Juhana Niilonpoika, tullinhoitaja vv. 1672—1675. Hänellä oli vaillinki tullitileissä.

Tuomas Laurinpoika Backman, tullinhoitaja, main. 10.12. 1677.

Klaus Öhrling, tullinhoitaja vv. 1676—1677. Hänen lankonsa Andreas Petreus oli hänen takausmiehensä ^ja tuomittiin ^{16.5. 1677 hänen puolestaan} maksamaan 838: 20: 1^,3/25 ^talaria. Petreuksen takaussitoumus oli päivätty 15.9. 1675.

Matti Matinpoika Borgman, tullinhoitaja, esitti valtakirjansa 17.6. 1682. Hänet haudattiin Rauman kirkkoon 15.3. 1688.

Juhana Hannunpoika Wilhelm, main. entiseksi tullinhoitajaksi 17.3. 1696. Oli

v. 1693 Rauman edustajana Tukholman valtiopäivillä.

Juhana Spornberg l. Sporrenberg, ^main. tullinhoitajana 23.2. 1698, sai vah-vistusvaltakirjan 15.4. 1726 ja joutui eläkkeelle 20.6. 1728. Hän oli postinhoitajana vv. 1699—1744, tullikirjurina v. 1732 ja kuoli v. 1744.

Niilo Botzlin, tullinhoitaja. Aikaisemmin tullinhoitajana Kajaanissa. Main.

23.9. 1728. Oli virasta pidätettynä v. 1732, mutta siirrettiin marrask. ^s.v. tulli- ^ja aksiikirjuriksi Porvooseen.

Johan Jonsson, Rauman tullikirjuri, entinen kapteeni, hoiti v. 1732 tullinhoitajan-virkaa Botzlinin ollessa virastaan pidätettynä.

Juhana Juhananpoika Sporrenberg, main. tullinhoitajana 2.1. 1733—28.3. 1742, raatimies. Oli aikaisemmin Porvoon tullikamarin päällysmiehenä.

Elias Berck, tullinhoitaja, main. 22.9. 1742—2. ^8. 1749, toimi samanaikaisesti tullikirjurina läntisellä tulliportilla.

Juhana Gabriel Unaeus, tuli 5.3. 1750 tullinhoitajaksi vaihdettuaan virkaa Uuden-kaupungin tullinhoitajan Berckhn kanssa.

Tuomas Tordelin, tullinhoitaja vv. 1758—1760. Aikaisemmin tullinhoitajana Uudessakaupungissa; puoliso Hedwig Orberg, tytär Fredriikka Loviisa, s. Rau-malla 9.7. 1759.

Samuel Johan Aspegren tuli 6.10. 1760 tullinhoitajaksi saaden inspehtorin nimen ja arvon. Oli silloin päällysmiehenä Viaporissa, Helsingin meritullikamarin alaisessa vartiossa. Ei todennäköisesti ollenkaan astunut tullinhoitajan virkaansa.

Jonas Hagelström, tulli-inspehtori, main. 17.2. 1761—1.8. 1763.

Hans Gust. Unaeus, tulli-inspehtori, main. 4.7. 1764—30. 1.1765.

Mikael Forsman, tullinhoitaja, main. 18.2. 1765. Sai 1.7. 1782 eron eläkkeineen;

aikaisemmin tullikirjuri Hämeenlinnassa, tulli- ja aksiisikirjuri Raumalla v. 1762.

Emanuel Forsman, edellisen poika, tulli- ja aksiisikirjuri Kristiinankaupungissa, sai 5.1. 1776 oikeuden puolta palkkaa nauttimalla toistaiseksi hoitaa Rauman tulli-kamaria, mutta sai jo 12.3. 1777 määräyksen palata Kristiinankaupunkiin.

Mikael Olgren, tullinhoitaja 1.7. 1782. Aikaisemmin ylimääräinen päällysmies Raumalla 1.12. 1768; tullikirjuri ja ylipäällysmies Salmensuun lastauspaikalla

25, 10.1770.

Johan Stecksenius, tullinhoitaja 15.10. 1789. Toimi samanaikaisesti tullikirju-rina länsitullissa. Otettiin tullilaitoksen palvelukseen v. 1765. Oli Naantalissa tullin-hoitajana ennen Raumalle tuloaan. ^Synt. Uumajalla v. 1741.kuoli Raumalla 14.1. 1793;

puoliso Margareta Klingenberg.

Matthias Jakob Bjugg, tullinhoitaja, sai virkamääräyksen 4.3. 1793, erosi eläk-keelle 9.7. 1807, kuoli Tukholmassa 22.11. 1807. (Ks. Tullilehti 1933, ^s. 51—53.)

Gustaf ^Johan Jägerhorn, kunink. henkivartijakapteeni, s. 1751, v.t. tullinhoitaja 6.12. 1806, vakinainen v. 1807; puoliso Maria Leena Johanna Ulfsparre, s. 1747, poika Gust. Reinhold Jägerhorn, s. 1779, ^oli v. 1812 vänrikki Venäjän armeijassa. Kap-teeni J. omisti ^Raumalla Iso ^{Simulan (n:o 144)} ainakin vv. 1802—1812.

Samuel Söderman, tullinhoitaja vv. 1820—1833.

Henrik Kristian ^{Wilhelm von} Brandenburg*, tullinhoitaja v. 1833, tuomittiin 20.2. 1844 vankeuteen, kuoli Raumalla 5.1. 1865.

Lorentz Mörtengren sai virkamääräyksen 21.2. 1844.

Reinhold Wilhelm Stjemcrantz, vapaaherra, tullinhoitaja vv. 1847—1855, kuoli Raumalla 26.3. 1855.

Gustaf ^{Otto Holmström,} astui virkaan v. 1856.

Karl Hidtman vv. 1871?—1876.

Wilhelm Johansson vv. 1876—1904 ja Thure Filip Wahlroos ^vv. 1904—1917.**

* Henrik Kristian Wilhelm ^von Brandenburgin puoliso oli Sofia Magdalena Lind-qvist Raumalta. Heillä oli poika Kristian Wilhelm, josta Eva Ljungberg kirjoitti kertomuksen Fonny.

** Suomen valtiokalenteri vuodesta 1848—1917. Tilintarkastaja E. Tamelander Helsingistä on ystävällisesti avustanut ylläolevan luettelon laatimista.

NOOTI

E J ^A

LYHENNYKSIÄ:

SVA ⁼ Suomen Valtionarkisto.

RRA ⁼ Rauman raastuvanoikeuden- ja maistraatinarkisto; nykyisin asiakirjat vuoteen 1882 asti Turun Maakunta-arkistossa.

RKA Rauman kirkonarkisto.

RM ⁼ Rauman Museon arkisto, tk. ⁼ tuomiokirja.

mp. ⁼ maistraatin pöytäkirja, vp. ⁼ valtuuston pöytäkirja, emt. ⁼ edellä mainittu teos.

Ss. I—l9

In document Rauman historia IV (sivua 94-110)