että kansamme uskontoa ja uskonnollista vakaumusta sekä uskon- uskon-nollisia pyrintöjä tuetaan;

6. että kansakoulu tehdään pohjakouluksi, koulupakko ja maksuton opetus pannaan käytäntöön;

7. että työväen tilaa parannetaan valtion avustamalla vanhuuden-ja työkyvyttömyysvakuutuksella, asunto-olojen parantamisella, tarkalla ammattien tarkastuksella, pisimmän työpäivän ja alimman työpalkan määräämisellä valtion ^työssä oleville j.n.e.;

8. että asteettani suhteellisestiylenevä tuloverotus säädetään;

9. että elinkeinolaeistamme poistetaan kaikki vanhanaikaiset rajoi-tukset ja

10. että erikoisesti otetaan työohjelmaan maamme tärkeimmän elin-keinon, maanviljelyksen ja karjanhoidon tukeminen.

Länsi-Suomen ensimmäisenä vastaavana toimittajanaoli Aaro J. Jal-kanen, mutta ^sen kannattajina oli useita Rauman seminaarin opettajia, samoin Rauman Yhteislyseon opettajakuntaan kuuluvia henkilöitä. Ettei sen ohjelmassa mainita erikoisesti Rauman kaupunki-elinkeinojen tuke-mista, johtui siitä, että uusi lehti katsoi Rauman Lehden liian yksipuoli-sesti valvoneen kauppiassäädyn etuja.²⁰⁴ Maalaisliiton äänenkannattaja Lalli ilmestyi Raumalla

vv.

¹⁹¹⁸—1920, vastaavana toimittajana taiteilija

Jalmari Karhula.

Yhdistykset.

Rauman vanhin,

vieläkin

^{toimivayhdistys on}

v.

1850 perustettu Meri-miesompeluseura. Muita yhdistyselämän esikoisia on

v.

1875 perustettu Lukuyhdistys, molemmat naisten aloitteita, sekä v. 1879 syntynyt miesten Vapaaehtoinen Palokunta, josta on ollut jo aikaisemmin puhe. Vanhin raittiusyhdistys on, kuten mainittiin, vuodelta 1885, ^toinen raittiusseura,

joka sai nimen ^Hyöty, perustettiin

v.

1893 ja kolmas, Rauha- niminen

v.

1895. Viime mainittuna vuonna oli vanhimmassa jäseniä 57, Hyöty-seurassa 30 jaRauhassa 70. Raittiustyöllä on Raumalla jatkuvasti ollut vahva kannattajajoukko.²⁰⁵

Syksyllä 1891 perustettiin n.k. Kansalaisseura, joka järjesti ohjel-mallisia iltamia ^ja isänmaallisia juhlia. Rauman Musiikkiyhdistys sai

alkunsasamaan aikaan. V. 1893 sillemyönnettiin 1,500 markan suuruinen apuraha Anniskelu- ja Vähittäismyynti O.Y:n voittovaroista. Sitten se näyttää nukahtaneen, kunnes ^v. 1897

herätettiin

jälleen toimintaan puheenjohtajansamaisteri Berndt Wilhelm Paneliuksen ja laulunjohtajan, kollega Mikael Nybergin johdolla. Rauman Purjehdusseura Ison Hakimin luodossa olevine purjehduspaviljonkeineen lisäsi kaupungin viihtyisyyttä kesäisin.²⁰⁶

Naisten sosialisia harrastuksia

kuvastavat

erinimiset ompeluseurat, jotka ovat toimineet sairaiden, kansakoululasten, diakonityön, pakana-lähetyksen ja rukoushuoneen hyväksi. Sairaitten Ystävien aikaansaan-noksista on jo aikaisemmin ollut puhe ^{(s. 313).} Lastenkotiyhdistys ja

v.

1902 perustettu Rouvasväenyhdistys, jonka ensimmäisenä puheenjoh-tajana oli rovastinrouva ^Hilja Kaitila, tekivät aloitteita pienokaisten ja koululasten huollon parantamiseksi.²⁰⁷

Vanhin valtiollinen yhdistys Raumalla on Työväenyhdistys. Sen perustava kokous oli toukok. 8 p. 1892. Siihen ^liittyi heti alkuunsa 93 jäsentä. Niistä oli pappeja, opettajia ja muita virkamiehiä 9, kaup-piaita, tehtailijoita jamerikapteeneja puolisoineen 24 jaruumiillisen ^työn tekijöitä 60. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli ^maisteri, sittemmin tri Volter Högman-Rihtniemi. Ensimmäisenä sihteerinä oli Edvard Heino ja johtokunnanmuina jäseninäRauman Lehden toimittaja K. H. Tiihonen, tehtailija Isak östman-Kallio,

laivanrakennusmestari

Emanuel Urnberg, tehtailija Isak Viktor Grönfors-Koskela, merimies Viktor Ström, kansakoulunopettaja Frans Saarinen, ylikonstaapeli S. V.

Grönlund ja neiti Hilda Nyberg. Yhdistyksen

tarkoituksena

oli ^työväen sivistystason ja elinehtojen parantaminen ja yhdistys oli alkuvuosinaan puolueeton, kuten maan muutkin työväenyhdistykset. Toiminta oli vilkasta.

Asunto-olot, raittiuskysymys ja työttömyyden torjuminen olivat usein kes-kustelun alaisina. Niistä tehtiin esityksiä kaupunginvaltuustollekin. Val-tiollisista kysymyksistä kiinnitti kunnallinen ja valtiollinen äänioikeus enin huomiota puoleensa. Rehtori Volter Högmanin toimiessa puheenjoh-tajana ja yhdistyksen eduspuheenjoh-tajana vv. 1892—1895 Rauman Työväenyhdis-tys oli hänen välityksellään yhteydessä maan toisten työväenyhdistysten kanssa. Niiden yhteisenä elimenä oli Suomen Työväen Valtuuskunta,²⁰⁸

Rauman Työväenyhdistyksellä oli myöskin oma kirjasto ja

luku-sali, laulukuoro, soittokunta ja näytelmäseura. Lukusalia ylläpidettiin v:een 1900 asti. Tri Volter Högman-Rihtniemen jälkeentoimi yhdistyksen puheenjohtajana vaskiseppämestari Tobias Erland Grönroos

vv.

1896 1897 ja 1912—1913. Kun 1890-luvun lopulla sosialistinen virtaus pääsi valtaan ^maan suurempien kaupunkien työväenyhdistyksissä, pysyi Rau-man Työväenyhdistys vielä verrattain kauan uskollisena puolueettomuus-periaatteelleen. Yhteys

v.

1899 perustettuun Työväenpuolueen puolue-hallintoon oli aluksi verrattain heikko ja

v.

1904 lausuttiin julki, "ettei yhdistys enää kuulunut puoluehallintoon, koska sitä johtavat yhdistykselle vieraat periaatteet". Helmik. 11 p. 1905 saapui puoluehallinnon puhuja P. J. Mömmö luennoimaan sosialismista Rauman työläisillekin ja Työ-väenyhdistyksen jäsenet, jotka nyt olivat jo miltei kauttaaltaan ruumiil-lisen ^työn tekijöitä, päättivät syysk. 3 p. sanottuna vuonna ^pidetyssä kokouksessa, että v. 1906 alusta yhdistys liittyy Suomen

Sosiaalidemo-kraattiseen puolueeseen. Ensimmäisen ammattiyhdistyksen, nimittäin Kivityömiesten ammattiosaston, liitti Työväenyhdistys alaosastokseen

v.

1898. Se ei kuitenkaan ollut toiminnassa kuin vuoden. ^Myöhemmin on miltei jokaisella ammattiryhmällä ollut alaosastonsa yhdistyksen piirissä ja yhdistyksen jäsenlukuon siten lisääntynyt, niin että ^se

v.

1917 oli ^yli 1,000 henkeä. V. 1907 yhdistys sai oman talon Soihtulan. Rakennus-puuhan etunenässä oli kaupanjohtaja Otto Palen-Peitsalo (1870 —1929),

joka oli valtuusmiehenä vv. 1906—1911 ja kansanedustajana

vv.

1915^— 1917. Hän muutti Poriin syksyllä 1917.²⁰⁹

Kun suurlakon jälkeen porvarilliset puolueetkin perustivat haara-osastonsa ^{Raumalle ja} Rauman Lehden rinnalle ilmestyi Kansallisen Kokoomuspuolueen äänenkannattaja, Länsi-Suomi, kiihtyi valtiollinen elämä ja mielipiteiden vaihto sangen huomattavasti piristäen hereille julkisesta elämästä välinpitämättömätkin kansalaiset. Eri elinkeinoryh-millä oli omat yhdistyksensä ja uusien oppilaitosten mukana tuli van-haan merikaupunkiin ajan henkisen elämän tuulahduksia entistä enem-män, joten Rauma kehittyi 1900-luvun toisen vuosikymmenen puoli-väliin ehdittäessä sivistysriennoissaankin täysin uudenaikaiseksi kau-pungiksi.

Museot.

Rauman Lehti esitteli varsinkin ensi vuosikymmenellään 1880-luvulla tavan takaa palstoillaan kaupungin historiaa valaisevia lähteitä ^jalehden viivanalaisessa palstassa julkaistiin historiallis-aiheisia kertomuksia ja novelleja, joiden kirjoittajia oli innoittanut oman kaupungin piirissä säilynytperimätieto jakansantarinat menneiltä ajoilta. Kun sitten ^Pyhän Ristin kirkon korjaus oli suoritettu

v.

^{1891 ja}kirkosta poistettiin monet arvokkaat muistomerkit, heräsi kaupunkilaisten kesken nähtävästi mais-teri Emil Nervanderin vaikutuksesta ajatus perustaa Raumallekin kau-punginmuseo. Museon perustavassakokouksessa, jokapidettiin kaupungin-valtuuston istuntosalissa lokak. 16 ^p. 1891, ^{oli läsnä} parikymmentä asian-harrastajaa ja kauppias J. W. Söderlundin toimiessa puheenjohtajana suunniteltiin museolle rakennettavaksi oma talo ^kaupungin omistamalle

”Palotontille”, jossa nykyisin on kirkkopuisto pohjoispuolella jokea. Asiaa edelleen ajamaan valittiin museokomitea, johon tulivat jäseniksi rehtori Volter Högman-Rihtniemi, oikeusneuvosmies August Sunell, ^kauppias Fredrik Lehtinen, rovasti Wilh. Kaitila, kaupunginlääkäri Hj. Nordling, maisteri Berndt Wilhelm Panelius ja kauppias Johan Wilhelm Söderlund sekä varajäseniksi rouva Mimmi Nordling, rouva Aina Panelius, konsuli Adolf Wilhelm Granström ^jaRauman Lehden toimittaja Kaarlo Hemmo Tiihonen.²¹⁰ Kauppias Fredrik Lehtinen osoitti josilloinsuurta kiintymys-tään tulevaan museoon lahjoittamalla sen perustamisrahastoon 1,000 mk.

Museolle hankitut ja sille lahjoitetut esineet sijoitettiin aluksi pap-pilan pieneen rakennukseen, josta vuokrattiin sille yksi huone. Varoja museon hyväksi koottiin iltamilla jahuvitilaisuuksiajärjestämällä. Vähit-täismyynti Oy:n voittovaroista saatiin niinikään avustusta. Kokoukses-saan jouluk.29 ^p. 1892 valtuusto päätti ottaa museon ^kaupungin liuostaan.

Paitsi maisteri Emil Nervanderia antoi myöskin professori J. R. ^Aspelin Helsingistä apuaan museon järjestämisessä. Maisteri Nervander laati rakennuspiirustuksen museota varten

v.

1892 alussa ja Rauman Lehti julkaisi pitkin vuotta museolle lahjoitettujen esineiden luetteloja. Oman talon hankkeesta museon täytyi kuitenkin varojen puutteessa luopua.

Kun pappilasta vuokrattu museohuone ei enää riittänyt karttuville

kokoel-mille, sijoitettiin ne alakansakoulun huoneistoon, kahteen kamariin.

V. 1902 museo pääsi kotiutumaan Raatihuoneen yläkertaan²¹¹ jakauppias Fredrik Lehtisen lahjoitettua sille ^xi milj. mk. ehdolla, että vanha Raati-huone luovutetaan kokonaankaupunginmuseolle, sai Rauman museo arvoi-sensa tyyssijan tässä vanhoista muistoista rikkaassa ympäristössä.²¹²

Rovasti Kaarle Heleniuksen toimesta Raumalle perustettiin myöskin Kirkkomuseo, jonka kokoelmat sijoitettiin Pyhän Ristin kirkon tornin kahteen tornihuoneeseen. Alempaan tornihuoneeseen sijoitettiin raskaam-mat ^jatilaa vaativammat esineet, kuten penkkien vanhat ovet, sakariston kalustoa ja ruumispaarit. Ylempään tornihuoneeseen taasen sijoitettiin

kaikkein

arvokkaimpia esineitä: Anna Sonckin ^v. 1640 kirkolle lahjoit-tama kastemalja, messukasukat, alttarivaatteet, vanhat kynttilä jalat ja taulut, jotka odottavat vain korjausta päästäkseen takaisin kirkkoon.²¹³

In document Rauman historia IV (sivua 89-94)