Lähde: Suomen virallinen tilasto VI C:106 Väestö- ja asuntolaskenta 1980, Taajamat. 60 Tilastokeskus, Helsinki 1983; Tilastokeskus väestölaskenta 1990, osa 11, taajamat, Helsinki 1992, 76–78; Tilastokeskus, väestölaskenta 2000, osa 2 tilastolliset taajamat. Helsinki 2003, 68–70.
495 Tonttikokoa käsitellään tarkemmin luvussa 5.5.
5.5 PYHÄSELÄN KAAVOITUS- JA KUNTASUUNNITTELU REIJOLAN KEHITYKSEN OHJAAJANA
Kaupunkiseudut pyrkivät houkuttelemaan asukkaita, asiakkaita, matkailijoita, yri-tyksiä, investointeja ja osaamista puoleensa, jotta pystyisivät turvaamaan taloudelli-sen perustansa ja yhdyskuntiensa hyvinvoinnin.496 Pyhäselässä asukkaiden ja yritys-ten houkuttelu perustui paljolti Joensuun läheisyyteen ja Reijolan esikaupunkiin.497
Kunnalla on tärkeä rooli yhtenä alueensa tilallisuuden tuottajista. Suunnittelu ja kaavoitus ovat väline ristiriitaisten intressien ja moninaisten tavoitteiden yhteenso-vittamiseksi. Samalla se on kuitenkin vaikutusvaltainen tapa tuottaa ja hallinnoida kaupunkitilaa.498 Tämän tutkimuksen viitekehyksessä keskeisimmiksi tekijöiksi nou-sevat kunnan asema maankäytön suuntaviivojen laatijana, yhdyskuntarakenteen kehityksestä päättävänä ja kaavoituksen paikallisia linjauksia ja yksityiskohtia mää-rittävänä tekijänä. Lainsäädäntö on omalta osaltaan vaikuttanut tähän asetelmaan.
Tutkimuksen aikarajauksen perusteella kunnan rooliin esikaupunkitilan rakentajana vaikuttivat lainsäädännön näkökulmasta vuonna 1959 voimaan tullut Rakennuslaki- ja asetus, vuoden 1977 kunnallislaki sekä vuonna 2000 voimaan tullut Maankäyttö- ja rakennuslaki, joka korvasi vuoden 1959 lain.499
Tärkeimmät vaikutukset olivat vuoden 1959 osalta siinä, että lain mukaan kaavoi-tuksesta tuli neliportainen, ja se piti sisällään seutukaavan, yleis-, asema- ja rakennus-kaavan. Pyhäselän kaltainen maalaiskunta käytti suunnittelussaan lähtökohtaisesti yleiskaavoitusta ja rakennuskaavoitusta. Maankäyttö- ja rakennuslain tultua voimaan myös maalaiskunnissa siirryttiin rakennuskaavoista asemakaavoihin. Vuoden 1959 laki ohjasi kaavoitusasiat aikaisempaa vahvemmin kunnan huolehdittaviksi, ja lopul-ta voitiin jopa puhua kunnalliseslopul-ta kaavoitusmonopolislopul-ta.500 Kaavoituslainsäädännön kehityksen tarkempi kuvaus on esitelty liitteessä 3.
Kaavoitusmonopolinsa vuoksi kunnalla on ollut mahdollisuus määrittää rakenta-misen ulkoiset rajat ja laatuvaatimukset. Suunnittelu ei kuitenkaan ole ongelmatonta, päinvastoin. Vastaaminen markkinatarpeisiin esimerkiksi tässäkin tutkimuksessa pal-jon esillä olleita asukaskyselyjä hyödyntäen vaatii tulkinnallisuutta. Luonnonlähei-syys ja rauhallisuus voivat vastaajasta riippuen tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita.
Tästä huolimatta suunnitteluprosessia ja lopputulosta on mahdollista pyrkiä ohjaa-maan haluttuun suuntaan.501 Pyhäselässä toimittiin tässä mielessä varsin selkeiden tavoitteiden mukaisesti.
Tässä luvussa keskitytään neliportaisen kaavoitusprosessin kolmen alimman, eli yleiskaavoituksen sekä asema- ja rakennuskaavoituksen kautta analysoimaan Pyhäse-län roolia esikaupungin tilallisena tuottajana ja rakentajana. Seutukaavoituksen rooli
496 Halonen 2016, 17.
497 Karhu 2015, 130–134.
498 Leino 2006, 6.
499 Vuonna 1959 voimaan tullut Rakennuslaki Finlex-palvelussa: https://www.finlex.fi/fi/laki/
alkup/1958/19580370. Luettu 4.10.2018; nykyinen Maankäyttö- ja rakennuslaki Finlex-palvelussa: https://
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132. Luettu 4.10.2018; Halberg, Haapanala, Koljonen & al. 2015, Maankäyttö- ja rakennuslaki, Rakennuslainsäädännön historiallinen kehitys.
500 Hyötyläinen 2015, 625–626; Hallberg, Haapanala, Koljonen & al. 2015, Maankäyttö ja rakennuslaki, Rakennuslainsäädännön historiallinen kehitys.
501 Lapintie 2010, 50–54.
jää vähemmälle, sen merkitys oli suurimmassa roolissa Reijolan taajaman syntypro-sessissa, kuten luvussa 4.4 on kerrottu.
Pyhäselän kunnan entisten virkamiehien haastatteluista sai käsityksen, millaisin tavoittein ja millaisissa olosuhteissa Reijolaa 1970-luvulta 2000-luvulle kehitettiin.
Kaavoituksen yleisen tarpeen lisäksi aikaisemmin käsitellyt alueen asukkaiden lii-tospyrkimykset Joensuuhun herättivät kuntapäättäjät Reijolan aktiivisempaan kehit-tämiseen.502
Yksi Reijolan kaavoituksen kantavista ideoista olivat tilavat omakotitalotontit.
Pyhäselässä arvioitiin, että vähintään 1 000 neliön tonteilla oli mahdollisuus vastata Liperin ja Kontiolahden tarjontaan ja samalla antaa mahdollisuus suurempaan tont-tiin kuin Joensuusta oli saatavilla. Vuoden 1977 yleiskaavassa Reijolan tonttien keski-kooksi arvioitiin 1 100 neliötä, ja tavoitteena oli nostaa tonttikoko 1980-luvulla jopa 1 500 neliöön. Kontiolahdella Lehmon tonttikokotavoitteena oli 1 200 neliötä.503
Pitkäaikaisten Pyhäselän kunnallispoliitikon ja virkamiehen muisteluiden pe-rusteella tonttien hintoja pidettiin kunnassa kohtuullisina etenkin kantakaupunkiin verrattuna. Yhdessä tonttikoon kanssa se oli kilpailuvaltti. Reijolan tonttien kova kysyntä ylitti odotukset, ja tontit menivät joko kaupaksi tai vuokralle sitä mukaa, kun niitä ehdittiin kaavoittaa.504 1980-luvun lopulla Suomessa oli vallalla kasvava trendi pyrkimyksestä omakotitaloasumiseen. Tämä näkyi Reijolassakin rakentamisen kiihtymisenä. Kaikille ei riittänyt tilaa kaava-alueilla joten myös haja-asutusalueille rakentaminen lisääntyi.505 Moni Joensuusta Reijolaan muuttanut oli pettynyt kanta-kaupungin tonttitarjontaan ja vallitsevaan hintapolitiikkaan.506 Esikaupungeissa vas-tattiin kysyntään.
Myydyt ja vuokratut tontit tarkoittivat investointipaineita kasvavalle alueelle.
Koulun peruskorjaus oli yksi iso vaatimus. Sijoittaminen uuden taajaman palveluihin ei ollut yksinkertaista, sillä kunnan taloustilanne oli huono. Pyhäselässä oli lasket-tu, että yhden tontin perustamiseen käytettävät kulut tulisivat korvatuiksi noin 7–8 vuodessa. Tavoite saada Reijolaan lapsiperheitä ja hyviä veronmaksajia alkaisi kyllä tuottaa, mutta suhteellisen pitkällä viiveellä.507
Pyhäselkään laadittiin ensimmäinen kattava kuntasuunnitelma vuonna 1974.
Vuonna 1970 laadittu kuntasuunnitelma käsitteli enimmäkseen pääomataloutta, ja etenkin kaivostoiminnan aloittaminen kunnassa asetti tarpeen uudelle suunnitelmal-le. Kuntasuunnitelma laadittiin vuosille 1975–1979, ja yhtenä suunnitelman tavoitteis-ta oli vahvistavoitteis-taa Hammaslahden kuntavoitteis-takeskuksen asemaa asutuksen ja työpaikkojen keskuksena. Mulon eli Reijolan alueen kohdalta tavoitteena oli pitää kehitys sellaisissa rajoissa, ettei se aseta kunnalle haasteita.508
Kunnassa pitäjän kehitystilanne nähtiin 1970-luvun alussa positiivisena. Uskottiin, että kaivoksen ja Reijolan vaikutuksesta väestön väheneminen pysähtyisi ja kääntyisi
502 Toimijahaastattelu 1; Toimijahaastattelu 3.
503 Pyhäselän yleiskaava 1977, 100–101; Kontiolahden kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1986–1990;
Toimijahaastattelu 5.
504 Toimijahaastattelu 3; Toimijahaastattelu 5.
505 Vartiainen 1992, 22–27.
506 Sihvonen 1994, 80–81.
507 Toimijahaastattelu 1; Toimijahaastattelu 3.
508 Pyhäselän kuntasuunnitelma 1975–1979, Pyhäselän kunta.
kasvuun. Suunnitelmassa toivotaan asukasmäärän kasvavan vuoden 1970 4 987 asuk-kaasta vuoteen 1980 mennessä 5 374 asukkaaseen. Seutukaavaliitto oli ennusteessaan paljon pessimistisempi, se oletti väestökadon jatkuvan ja asukkaita olevan vuonna 1980 enää 4 000.509
Pyhäselän asema Joensuun kupeessa tuoreena kehittyvänä kaivospaikkakuntana vaikutti siihen, että ensimmäinen koko kuntaa koskeva yleiskaava tuli ajankohtaiseksi 1970-luvun loppupuolella. Sisäasiainministeriö kirjelmöi Pyhäselkää tammikuussa 1976 ja ilmoitti, että osana Joensuun seudun yleistä kehitystä kuntaan tulisi laatia yleiskaava. Kaavaa edellytettiin myös Joensuun kaupungilta, sekä Kontiolahden ja Liperin kunnilta.510 Pyhäselän yleiskaava valmistui vuonna 1977.
Kaavassa esiteltiin Pyhäselän kunnan yleistavoitteet:
‒ Kunta olisi säilytettävä itsenäisenä, eikä osiakaan liitetä toisiin kuntiin
‒ Hammaslahden taajamaa kehitetään yhdyskuntarakenteeltaan vahvaksi kun-takeskukseksi
‒ Reijolasta ja Niittylahdesta on kehitettävä – kunnan resurssit huomioiden – toimiva paikalliskeskus
Reijolan osalta tavoitteet olivat saman suuntaiset taajaman suunnittelun alkuvaihei-siin nähden. Suunnitelma Reijolan osalta oli seuraava:
”Asuminen on sijoitettava väljään, viihtyisään ja luonnonläheiseen ympäristöön.
Asuntorakentamisesta on oltava 80 % omakotitaloja ja 20 % rivitaloja tai kytkettyjä omakotitaloja. Rakentamisella ei saa rikkoa maisemakokonaisuutta. Rakennusten tulee muodostaa ehjiä ja alueellisia kokonaisuuksia. Asuinalueiden tulee liittyä kitkattomasti puistoihin ja viheralueisiin.”511
Esikaupunkialueen suunnittelun perustuminen luonnonläheisyyteen ei ollut miten-kään poikkeuksellista. Moni luonnonläheisyyteen liittynyt periaate kumpusi jo vuo-sikymmenien takaa metsälähiö- ja puutarhakaupunkiajattelusta. Esimerkiksi Lahden Kerinkallion 1940-luvun lopulla rakennetun rintamamiestaloalueen kaavamääräyk-sissä korostettiin luonnonmukaisuutta ja yhdenmukaista vehreyttä.512
Pohjois-Amerikassa luonnonmukaisten esikaupunkialueiden markkinointi alkoi jo ennen sisällissotaa 1800-luvun puolivälissä. Romanttisen ideaalin kaupungin ja maaseudun parhaiden puolien yhdistämisestä ja keskiluokkaisen ydinperhekotien asuinalueista katsottiin olevan hyväksi niin henkiselle kuin sosiaaliselle kehityksel-le.513 1960- ja 1970-lukujen Pohjois-Karjalassa ei oltu kovin kaukana tästä ajatusmaa-ilmasta.
Kokonaisratkaisuna Reijolasta tavoiteltiin taajamarakenteeltaan selkeästi jä-sentynyttä, asumisen kannalta viihtyisää ja turvallista yhdyskuntaa. Etulyöntiase-mana suhteessa muihin seudun alueisiin nähden pidettiin Reijolan nuoruutta ja
509 Pyhäselän kuntasuunnitelma 1975–1979, Pyhäselän kunta, 13.
510 Pyhäselän yleiskaava 1977, Pyhäselän kunta, 1–2.
511 Pyhäselän yleiskaava 1977, Pyhäselän kunta, 89.
512 Palomäki 2011, 347.
513 Sandul 2014, 25–26.
suunnitelmallista rakentamista jo alusta asti. Viihtyisyyttä pyrittiin rakentamaan muun muassa tonttien keskimääräisen koon kasvattamisella 1 100 neliömetristä 1 500 neliömetriin.514
Tässä vaiheessa Reijolan rakentamiselle ja suunnittelulle oli kolme vaihtoehtoista suunnitelmaa. Suunnitelmat koskivat kasvusuuntia, asuinalueiden tarkempaa sijoit-telua, teollisuusalueiden sijoittelua sekä liikenteen järjestämistä. Vaihtoehdoissa 1 ja 3 ongelmana oli taajaman mahdollinen muotoutuminen nauhamaiseksi tienvarsiasu-tukseksi ja maanomistusolosuhteiden huonompi tilanne suhteessa vaihtoehtoon 2.
Kunnan asettama yleiskaavatoimikunta päätyikin vaihtoehtoon 2, perusteluinaan:
‒ Kunnan maanomistus
‒ Teollisuusalueiden sijoittelu
‒ Nykyinen kaavoitusvalmius
‒ Yhdyskuntarakenteen eheys
Päätöksellä yhdyskuntarakenteen eheydestä kunta pyrki ehkäisemään Reijolan ra-kentumista nauhamaiseksi tienvarsiasutukseksi ja edesauttamaan taajaman muototu-mista tiiviiksi kokonaisuudeksi.515 Tavoitteessa ei sittemmin onnistuttu, ja esimerkiksi Reijolan asemakaavan selostuksessa vuodelta 2002 Reijolan taajamaa kuvaillaan ylei-silmeeltään valtatiemäiseksi ja keskusta-alueeltaan ankeaksi. Koko taajaman osalta tavoitteeksi määritellään yhdyskuntarakenteen eheyttäminen.516
Kaavoituksen ja kunnan kokonaissuunnittelun osalta Reijolasta oli määrä tulla viihtyisä omakotitaloalue riittäviksi katsotuilla palveluilla ja kohtalaisen suurilla työpaikkamäärillä. Etenkin teollisuuden työpaikkoja oli tarkoitus lisätä. Pyhäselkä kaavaili uuden asuinalueen rinnalle mittavia teollisuusinvestointeja. Kunta havitteli Reijolan viereiseen Mulonniemeen syväsatamaa jo 1960-luvulla, ja samalle alueelle kaavailtiin myös turvevoimalaitosta ja Joensuun seudun keskuspesulaa.517
Seuraava suurisuuntainen hanke oli VR:n järjestelyratapiha, jolle varattiin tilaa Reijolan täydennetyssä kaavassa 1970-luvun lopulla. Paikalliset asukkaat eivät olleet varauksettomia hanketta kohtaan, sillä huoli ympäristön rauhallisuuden järkkymises-tä heräsi, mutta kunnan edustajat olivat vahvasti hankkeen kannalla.518 Reijolan asuk-kaiden keskuudessa oli havaittavissa samansuuntaista ”nimby”-reaktioita, kuten Ant-tila on havainnut pääkaupunkiseudun esikaupunkien kohdalla. Kaupunkirakenteen tiivistäminen sekä tie- ja teollisuushankkeet ovat kannatettavia sinänsä, mutta niiden ei haluta vaikuttavan oman asuinalueen rauhallisuuteen tai luonnonläheisyyteen.519
Kuntasuunnitelmien, yleiskaavan ja sanomalehtiaineiston perusteella vaikuttaa siltä, että Pyhäselässä pyrittiin Reijolan alueen osalta liian kunnianhimoiseen koko-naisuuteen. Toisaalta haluttiin viihtyisä ja luonnonläheinen asuintaajama Joensuussa työssäkäyville ihmisille, toisaalta alueelle haviteltiin hyvinkin raskasta teollisuutta ja kunnan työpaikkaomavaraisuustavoitteet olivat kovat. Suunnittelussa tavoiteltiin ehyttä ja tiivistä yhdyskuntarakennetta, mutta tätä ihannetta oli harvoin mahdollista
514 Pyhäselän yleiskaava 1977, Pyhäselän kunta, 99–100.
515 Pyhäselän yleiskaava 1977, Pyhäselän kunta, 96–97.
516 Reijolan rakennuskaavan selostus 1.12.1968, Pyhäselän kunta; Reijolan asemakaavan muutos ja selostus 12.11.2002, Pyhäselän kunta, 16.
517 Pyhäselän yleiskaava 1977; Pyhäselän kuntasuunnitelma 1975–1979.
518 Kiihtelys-Pyhäselkä lehti 5.12.1979.
519 Anttila 2015, 250–253.
toteuttaa käytännössä.520 Samaan aikaan Reijola haluttiin pitää kunnan selkeänä kak-kostaajamana keskustaajama Hammaslahteen nähden. Ristiriidat ja sekavuus Rei-jolan ja koko kunnan kehittämisen suhteen näyttäytyvät lähdeaineistossa vahvana.
Ristiriidat kunnan sisäisen kehittämisen painopisteistä tulivat esille jo varhaisessa vaiheessa. Uuden taajaman asiat veivät väistämättä huomiota pois muilta alueilta, ja etenkin kuntakeskus Hammaslahden tilanne herätti keskustelua päättäjien keskuu-dessa. Reijola- ja Hammaslahtipuolueisiin jakautunut kuntakehittämisen politiikka oli törmäyskurssilla etenkin sen jälkeen, kun Reijolan kasvu alkoi uhata Hammaslahden asemaa kunnan väkirikkaimpana keskuksena.521
Keskeinen viranhaltija muisteli Reijolan ja Hammaslehden kehittämissuhdetta näin:
”Siinä oli se ongelma, että investointitahti oli niin kova, että pienenä kuntana jou-duttiin tasapainottelemaan koko ajan. Ja tuota se oli yhdessä vaiheessa, hirveetä käen-vääntöö, että hammaslahtelaiset ei halunnu, että Reijola kasvaa liian isoksi. Pelko oli nimenomaan se kuntaliitos, et se sitten tulee. Ja jälkikäteen ajatellen oon miettiny, että enemmän olisi pitänyt Hammaslahtea kattoa tuota, tuli liikaa katottua Reijolaa, mutta kysynnän ja tarjonnan laki oli sellainen, että selkeesti Reijola veti paljon enemmän.”522 Päättäjien huolet kuntaliitoksesta eivät olleet tuulesta temmattuja, kuten luvussa 5.2 on osoitettu. Reijolan osalta kuntaliitospuheet tulivat toistuvasti esiin, ja taajamake-hityksen suhteen Hammaslahti oli jäämässä auttamattomasti jälkeen uudesta taaja-masta. Hammaslahden hiipumista pyrittiin ehkäisemään ylimääräisin panostuksin kuntakeskukseen. Kuntasuunnitelmissa vuosille 1985–1989 ja 1987–1991 alueelliseksi päätavoitteeksi otettiin kuntakeskuksen vahvistaminen edelleen, ja Reijolan kehittä-minen tapahtuisi budjetin sallimissa rajoissa.523 Poliittisesta tahdosta huolimatta Rei-jolan kasvoi ohi kuntakeskuksesta ja Hammaslahden kehitys hidastui.
Sanomalehti Karjalainen uutisoi Pyhäselän yhdyskuntarakenteen kehityksestä maaliskuussa 1990 otsikolla ”Reijola ohitti Hammaslahden”. Uutisessa kerrottiin ly-hyesti perusteet kuntakeskuksen ja uuden esikaupunkitaajaman tilanteesta: Reijolan alue yksinkertaisesti houkutteli paremmin asukkaita kuin Hammaslahti. Artikkeli laajensi tarkasteluaan myös muualle Joensuun seudulle. Liperissä Ylämyllyn taaja-ma oli ohittanut kirkonkylän jo useita vuosia sitten, ja nyt taajataaja-maan suunniteltiin uutta keskustaa. Kontiolahdella Lehmon ja kirkonkylän välillä oli tasaisempaa, mut-ta tulevaisuuden näkymät povasivat Lehmon kasvavan pian kunmut-takeskuksen ohi.524 Reijolassa suhteellinen sekä absoluuttinen kasvu olivat 1980-luvun puolivälistä vuo-sikymmenen lopulle nopeampaa kuin Ylämyllyllä. Vartiaisen mukaan Pyhäselän ja Reijolan kehityksen kriittinen kysymys oli yhdyskuntarakenne- ja maankäyttöpoli-tiikan onnistuminen.525
520 Toimijahaastattelu 3; Pyhäselän yleiskaava 1977, Pyhäselän kunta, 96–97.
521 Toimijahaastattelu 1; Toimijahaastattelu 3, Toimijahaastattelu 5; Toimijahaastattelu 9.
522 Toimijahaastattelu 3.
523 Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1985–1989, 1, Pyhäselän kunta; Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1987–1991, 1, Pyhäselän kunta.
524 Reijola ohitti Hammaslahden, sanomalehti Karjalainen, 3.3.1990.
525 Vartiainen 1992, 19–21.
Seuraavat kuviot tiivistävät Reijolan ja Hammaslahden välisen kehittämisproble-matiikan.