Joensuun seudun pientaloalueet 2015 - Esikaupungin synty : tilallinen uudelleenrakentaminen Joe

Lähde: Maanmittauslaitos, Suomen ympäristökeskus, paikkatietopalvelu Paituli: https://avaa.

tdata.fi/web/paituli/latauspalvelu. Luettu 4.10.2018.

Verrattuna edellisen kartan esittämään vuoden 1990 tilanteeseen, kartasta 4 on havait-tavissa Lehmon kasvualueet Kylmäoja pohjoisessa ja Suutelan alue etelässä, Reijolan kasvusuunta etelään kohti Niittylahtea sekä Ylämyllyn varuskunta-alueen tulo osaksi taajamaa. Joensuun kantakaupungin alueella uusia alueita ovat jo mainitut Marjala ja Karhunmäki. Kartta havainnollistaa, kuinka Joensuun kaupunkialue on kehitty-nyt pääliikenneväylien suuntaisesti keskustaajaman ja kolmen esikaupunkialueen muodostamaksi kokonaisuudeksi. Lehmon ja Reijolan osalta 2000-luvulla tapahtu-nut kehitys on tuotapahtu-nut alueille ensimmäiset kerrostaloalueet, Lehmossa Suutelaan ja Reijolassa liikekeskuksen viereen.

4.4 PYHÄSELÄN KUNTA OSANA JOENSUUN SEUTUA

Reijolan esikaupunkialue oli vuoteen 2009 asti osa Pyhäselän kuntaa. Pyhäselän yh-dyskuntarakenne perustui kahteen maarekisterikylään, Hammaslahteen ja Muloon.

Näiden kylien vakiintunut asutushistoria palautuu aina 1500-luvulle saakka. Ham-maslahden keskusalueet sijaitsevat noin 25 kilometriä Joensuun kaupungin keskus-tasta, ja Mulon noin 8 kilometriä Joensuun keskustasta.

Pyhäselän kunta itsenäistyi Kiihtelysvaaran kunnasta 1925 vuosien riitelyn jäl-keen. Vuonna 1892 valmistunut Karjalan rata kulki Hammaslahden ja Mulon kylien kautta, ja emäpitäjän kirkonkylä oli jäänyt liikenneyhteyksistä syrjään. Hammaslah-den ja Mulon asukkaiHammaslah-den joukossa itsetunto nousi kylien kasvaessa, ja kirkko- ja kun-takokousmatkat kymmenien kilometrien päähän Kiihtelysvaaraan koettiin työläiksi ja epäoikeudenmukaisiksi. Kylillä oli vahvat omat identiteettinsä ja historiansa, ja viimeistään toisen maailmansodan jälkeen Mulon alue alkoi suuntautua yhä enem-män kohti Joensuu-vetoista kehitystä. Kirkonkylä Hammaslahti pysyi identiteetiltään itsenäisempänä.⁴¹⁴

Maalta kaupunkiin muuttaminen ja maatalouselinkeinojen mahdollisuuksien las-ku iskivät 1960-luvulla myös Pyhäselkään. Vaikka Pyhäselkä oli maalas-kunnan pääkau-pungin naapurina ja Karjalan evakkoja asutettiin kuntaan satoja, kääntyi väestömäärä laskuun vuonna 1966. Vuoden 1966 lopussa kunnassa oli asukkaita 5 344 ja vuoden 1972 lopussa 4 741. Poismuuttajat olivat enimmäkseen lähtöisin kunnan syrjäisemmil-tä seuduilta, sillä vuonna 1964 ensimmäisen kaavansa saanut kirkonkylä Hammas-lahti oli kasvanut voimakkaasti, ja Reijolan uusi taajama oli juuri 1960-luvun lopussa saanut ensimmäiset uudet asukkaansa.⁴¹⁵

Käänne parempaan tapahtui 1972 vuoden aikana Outokumpu Oy:n avattua kupa-rikaivoksen Hammaslahden Lähdekorpeen. Kaivoksesta tuli kunnan tärkein työllistä-jä, ja etenkin kirkonkylän seudun kehitys sai kaivoksesta uutta puhtia. Reijolan alueen rakentaminen pääsi tässä vaiheessa kunnolla käyntiin. Vuosikymmenen taitteessa oli nostettu esiin Mulon alueen liittäminen Joensuuhun, mutta myös koko kunnan liittä-minen kaupunkiin nähtiin yhtenä vaihtoehtona. Kaivos taloudellisine vaikutuksineen rauhoitti kunnan sisäisiä ristiriitoja ja vahvisti Pyhäselän aseman itsenäisenä Joensuun naapurina tuleviksi kolmeksi vuosikymmeneksi.⁴¹⁶

Ennen kaivoksen avaamista Pyhäselän elinkeinollinen rakenne perustui maa- ja metsätalouteen. Yleisen elinkeinollisen rakennemuutoksen vuoksi myös Pyhäselässä maatalouden merkitys kääntyi laskuun. Vuonna 1970 noin 53 % ammatissa olevista sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta, mutta kymmenessä vuodessa entisen valtaelin-keinon osuus laski 27 prosenttiyksikköä. Teollisuus ja palvelualat puolestaan kasvoi-vat. Ihmisten sitoutuminen maahan ja asuinpaikkaansa ei ollut enää samalla tasolla kuin aikaisemmin, mikä näkyi muun muassa muuttoliikkeen kasvuna maaseutualu-eilta kunnan kehittyviin taajamiin Hammaslahteen ja Reijolaan.⁴¹⁷

Pyhäselässä tiedettiin kaivoksen olevan väliaikainen, ja malmin loppumiseen liit-tyvät ennusteet vaihtelivat aluksi kuuden ja kahdeksan vuoden välillä. Tästä syystä

414 Kiihtelysvaaran ja Pyhäselän jakotoimikunnan pöytäkirja 24.–28.4.1925, Pyhäselän kunnan arkisto;

Tuominen 1995, 81–82; Pyhäselän ja Kiihtelysvaaran kuntien ero, sanomalehti Karjalainen, 30.12.1924.

415 Pyhäselän kunnalliskertomukset 1960, 1; 1963, 1; 1970, 1; 1972, 1, Pyhäselän kunta; Kinnunen 2014, 96–97.

416 Toimijahaastattelu 1; Toimijahaastattelu 2; Toimijahaastattelu 4.

417 Pyhäselän kunnalliskertomukset 1972 ja 1982, Pyhäselän kunta; Toimijahaastattelu 1.

kunta aloitti jo 1970-luvulla etsimään korvaajaa kaivoksesta aikanaan häviäville työ-paikoille ja verovaroille. Erilaisia teollisuushankkeita ja yrityksiä oli vuosien varrella useita. Joensuun syväsataman siirtäminen Reijolan Muloon ja VR:n järjestelyratapi-han rakentaminen samalle alueelle olivat tärkeimmät järjestelyratapi-hankkeet. Sataman ja ratapijärjestelyratapi-han lisäksi Pyhäselkä oli mukana lopulta Kontiolahden Lehmoon päätyneen Perlos Oy:n sijoituskilpailussa. Mikään merkittävistä teollisuuden tavoitteluhankkeista ei toteu-tunut. Valtio järjesti lääninvankilan paikkaamaan lopulta 1987 suljetun kaivoksen jät-tämää tyhjiötä. Vankila ei kuitenkaan pystynyt korvaamaan kaivosta elinkeinollisena veturina.⁴¹⁸

Vaikka kaivos katkaisi Pyhäselän silloisen kehityksen kriisikunnaksi, se ei pys-tynyt vaikuttamaan siihen, että kunnasta tuli 1980-luvulta alkaen yhä enemmän Jo-ensuun kehityksestä riippuivainen. Kunnan seudullinen rooli muuttui 1980-luvun aikana teollisuuspaikkakunnasta asuinkunnaksi Joensuussa työssäkäyville ihmisil-le. Koska tavoitellut teollisuushankkeet eivät toteutuneet, Pyhäselkä otti 1980-luvun loppupuolelta alkaen keskeiseksi kuntastrategiakseen asuinkunta-ajattelun. Tällai-nen toimintamalli on tyypilliTällai-nen suuremman keskuksen läheisyydessä sijaitsevalle ja työpaikkaomavaraisuudeltaan pienelle kunnalle. Pyhäselän tavoitteeksi tuli tarjota väljempää ja luonnonläheisempää asumista Joensuussa työssäkäyville ihmisille, ja siinä sivussa pyrkiä ylläpitämään omaa työpaikka- ja palvelurakennetta siinä määrin kuin se oli mahdollista.⁴¹⁹

Kuntasuunnitelmassa vuosille 1990–1994 Pyhäselän toiminta-ajatukseksi oli muun muassa määritelty viihtyisän asuinkunnan edelleen kehittäminen siten, että Pyhäselkä olisi asuinkunta-asetelmassa askeleen edellä ympäristön muita kuntia. Seuraavassa kuntasuunnitelmassa vuosille 1993–1997 Pyhäselän tavoitteeksi nro. 1 oli laadittu

”Viihtyisä asuinkunta”.⁴²⁰ Asuinkuntastrategia oli toimiva, ja vuodesta 1980 vuoteen 2000 Pyhäselän asukasmäärän suhteellinen kasvu oli 38 % ja Reijolan 67 %.⁴²¹

Karjalaisen artikkelissa syksyllä 1990 kunnanjohtaja Eero Tossavainen pohtii kun-nan kiivasta asukasmäärän kasvua ja kertoi, kuinka Pyhäselässä oli panostettu ky-syntään vastaavaan tonttitarjontaan. Uusia asukkaita ei oltu varsinaisesti kalasteltu, vaan kyse oli kunnan sijainnin hyödyntämisestä käytettävissä olevin keinoin. Vaikka kasvun seurauksena olikin syntynyt eräänlainen Joensuusta etelään suuntautuva nau-hakaupunki, oli Pyhäselässä kunnanjohtajan mielestä pystytty säilyttämään viihtyi-syyteen vaikuttavaa väljyyttä.⁴²²

Pyhäselän kytkeytyminen osaksi Joensuun seutua alkoi saada uusia yhä konkreet-tisempia muotoja 1980-luvun aikana. Joensuun seudun kehittäminen kaikkia ympä-ristön kuntia hyödyttävällä tavalla alkoi olla yhä perustellumpaa. Kaupunkiseutu

418 Toimijahaastattelu 1; Toimijahaastattelu 2; Toimijahaastattelu 3; Toimijahaastattelu 5; Tiedotustilaisuus Reijolan järjestelyratapihasta, Kiihtelys-Pyhäselkä lehti, 5.12.1979; Joensuun järjestelyratapihahanke esillä Joensuussa, Kiihtelys-Pyhäselkä lehti, 17.9.1980; Pyhäselän kunnalliskertomus 1986, 5, Pyhäselän kunta;

Puustinen & Korhonen 1990, 50–77.

419 Toimijahaastattelu 1; Toimijahaastattelu 3; Zimmerbauer & Korpimäki 2006, 1–6.

420 Lähdekorpi on Pyhäselän suuri toivo, sanomalehti Karjalainen, 17.2.1971; Kaivoksen avaamisen merkitys Pyhäselän kunnalle, PKO sanomat nro 3, 1971; Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1990–1994, 1, Pyhäselän kunta; Pyhäselän kuntasuunnitelma 1993–1997, 2, Pyhäselän kunta; Toimijahaastattelu 1;

Toimijahaastattelu 2; Toimijahaastattelu 3.

421 Ks. taulukko 2.

422 Pyhäselästä asuinkunta, Jorma Siekkinen, sanomalehti Karjalainen, 27.10.1990.

vaati yhteistä näkemystä aluekehittämisen ja kuntien seudullisten roolien suuntavii-voista pärjätäkseen kilpailussa elinkeinoista, asukkaista ja erilaisista rahavirroista.⁴²³ 1980-luvulla Joensuun kaupunginjohtajan ja ympäristökuntien epävirallisista saunailloista alkunsa saanut Jyty-toiminta⁴²⁴ virallistettiin 1993. Yksi osa-alue yhteis-toiminnassa oli aluekehittäminen, sillä Joensuun merkitys seudun taloudellisena, elinkeinollisena sekä siten myös ihmisten asumistavoitteita ohjaavana tekijänä oli kasvanut merkittävästi 1980-luvun aikana. Kaivostoiminta oli Pyhäselässä ja Outo-kummussa hiipunut, Liperissä ja Kontiolahdella etsittiin uusia keinoja kunnalliselle kehittämiselle maatalouden merkityksen laskiessa.⁴²⁵

Pyhäselän kaupunkiseudullinen yhteistyö jatkoi kehittymistään 2001 kun Joen-suun seudun kehittämisyhtiö Josek perustettiin. Tämä tarkoitti elinkeinoelämän ke-hittämisen ja ohjaamisen siirtymistä yksittäisten kuntien hallusta kaupunkiseudun yhteisen yhtiön vetämäksi. Samaan aikaan Pyhäselän taloudelliset haasteet alkoivat kasvaa ja puheet mahdollisesta kuntaliitoksesta käynnistyivät.⁴²⁶

Vaikka Pyhäselän asukasmäärä kasvoi jatkuvasti 1970-luvun puolivälistä aina 2009 vuoden alusta tapahtuneeseen Joensuuhun liittymiseen asti, ei asuinkunta-ajattelu yhdistettynä liian pieneen omavaraisuuteen työpaikoissa pystynyt pitämään kunnan taloutta ja yhdyskuntarakennetta kestävällä pohjalla. Reijola kasvoi jo 1990-luvun aikana kuntakeskusta suuremmaksi, ja ristiriidat kunnan alueellisen kehittämisen painopisteistä olivat välillä hyvinkin syviä. Kirkonkylä haluttiin pitää kunnan kes-kuksena, mutta seutu ei houkutellut uusia asukkaita. Reijolaan ja sen ympäristöön oli kysyntää, mutta kaavoitusta ja tonttien tarjontaa piti rajoittaa, ettei alueen yhdys-kunnallinen rakenne leviä liikaa. Kunnan kyky vastata kasvuun tarvittavilla palve-luinvestoinneilla alkoi kohdata haasteita.⁴²⁷

Pyhäselän itsenäinen taival kuntana päättyi vuoden 2009 alusta tapahtuneeseen kuntaliitokseen Joensuun kanssa. Naapuri – ja vanha emäkunta – Kiihtelysvaara oli yhdessä Tuupovaaran kanssa liittynyt Joensuuhun jo vuoden 2005 alusta. Pyhäselän kanssa yhtä aikaa liittyi Enon kunta. Liitosneuvotteluissa ja selvityksissä mukana olleet Kontiolahti, Liperi ja Outokumpu eivät lähteneet mukaan varsinaiseen liitty-misprosessiin.⁴²⁸

Pyhäselän liittymien Joensuuhun ei ollut täysin välttämätöntä, mutta tuolloisen kuntajohdon näkökulmasta liitos olisi ollut joka tapauksessa vain ajan kysymys.

Pyhäselällä oli seudun kunnista kaikkein alhaisin työpaikkaomavaraisuus. Yhteis-työ Joensuun kanssa erilaisten palveluiden osalta oli viety niin pitkälle kuin se käy-tännössä ilman kuntaliitosta oli mahdollista. Reijolan ja Niittylahden alueet olivat

423 Toimijahaastattelu 1; Toimijahaastattelu 2; Joensuun seudullisesta roolijaosta ja keskuskaupungin merkityksestä ks. Vartiainen 2014, 272–274; Eskelinen 2014, 244–247.

424 Joensuun seudun yhteistyöryhmä. Ryhmään kuuluivat Joensuun ja Pyhäselän lisäksi Liperi, Kontiolahti, Kiihtelysvaara, Polvijärvi ja Outokumpu.

425 Toimijahaastattelu 2; Kootut yhteenvedot, Joensuun seudun kehittämisyhtiön toiminnasta vuosien varrella Josekin sivuilla: http://stream.josek.fi/tarina-josekista/. Luettu 17.9.2018.

426 Toimijahaastattelu 8.; Kootut yhteenvedot, Joensuun seudun kehittämisyhtiön toiminnasta vuosien varrella Josekin sivuilla: http://stream.josek.fi/tarina-josekista/. Luettu 17.9.2018.

427 Toimijahaastattelu 1; Toimijahaastattelu 3; Toimijahaastattelu 5; Toimijahaastattelu 9; Pyhäselän kunnalliskertomukset 1991, 1–2; 1992, 1–2; 1993, 1–2; 2000, 7; Pyhäselän kunta; Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1987–1991, 1; Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1990–1994, 1, Pyhäselän kunta;

Pyhäselän väestö- ja aluekehityksestä ks. Karhu 2015, 214–258.

428 Vartiainen 2014, 272–274.

toiminnallinen osa Joensuun kaupunkiseutua, ja kuntakeskus Hammaslahden kehitys oli jämähtänyt 1990-luvulle.⁴²⁹

Pyhäselän seudullinen rooli oli yksi keskeinen vaikuttaja Reijolassa tapahtunee-seen kehityktapahtunee-seen ja tilallitapahtunee-seen muutoktapahtunee-seen maaseutukylästä esikaupungiksi. Kunnan asema seudullisessa yhdyskuntarakenteessa oli ehkä tärkein tekijä Reijolan rakenta-misen ja suunnittelun taustalla. Joensuun läheisyys ja kaupunkialueen vetovoima an-toivat Pyhäselälle mahdollisuuden valita asuinkunta-ajattelu seudullisen roolinjaon päälinjaksi. Joensuu ei pystynyt tyydyttämään kuin pienen osan seudulle suuntau-tuvasta omakotitaloasumisen tarpeesta. Reijolan, Lehmon ja Ylämyllyn kasvu perus-tui monelta osin kyseisen paineen purkautumisesta kantakaupungin ulkopuolelle.

Ympäryskunnat käyttivät kaupunkiseudun kasvua ja ihmisten yleisiä väljempään asumiseen liittyviä tavoitteita tehokkaasti hyväkseen.⁴³⁰

429 Toimijahaastattelu 8; Pyhäselän sulautuminen Joensuuhun alkaa, Kiihtelys-Pyhäselkä lehti, 20.12.2017.

Kuntaliitoksesta Karhu 2015, 144–149.

430 Toimijahaastattelu 3; Toimijahaastattelu 5; Toimijahaastattelu 6; Toimijahaastattelu 7; Toimijahaastattelu 9.

5 PYHÄSELKÄ KAUPUNKITILAN RAKENTAJANA

Tässä luvussa luodaan tiivistetty katsaus niihin maankäyttöpoliittisiin lähtökohtiin, jotka antoivat suuntaviivat Reijolan kehitykselle osana Pyhäselän kuntaa. Luku raa-mittaa myöhemmin luvuissa 5.2, 5.3, 5.4 ja 5.5 tapahtuvaa yksityiskohtaisempaa Rei-jolan rakentamisen esittelyä ja arviointia. Maankäytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä tapaa, jolla ihmistoiminta ympäristöön järjestetään ja suunnitellaan. Ensisijaisesti kyse on kaavoittamisesta ja kaavoittamiseen liittyvästä päätöksenteosta.

5.1 MAANKÄYTTÖPOLITIIKAN LÄHTÖKOHDAT PYHÄSELÄSSÄ

Pyhäselkä oli 1960-luvulla vahvasti maatalousvaltainen kunta. Maanviljelykseen pai-nottunut elinkeinorakenne heijastui poliittiseen päätöksentekoon. Kunnanvaltuuston ja -hallituksen kaikki puheenjohtajat 1920-luvulta 1980-luvulle olivat maanviljelijöitä tai tilallisia. Tämä tarkoitti Maalaisliitto/Keskusta-vetoista kuntaa ja toisaalta myös sitä, että kunnan keskeisissä toimintalinjoissa ei helposti tapahtunut suuria muutok-sia.⁴³¹

Elinkeino- ja yhdyskuntarakenteen muutokset 1970-luvun alusta lisäsivät värik-kyyttä Pyhäselän poliittisessa ilmapiirissä. Lähdekorven kaivoksen käynnistyminen Hammaslahdessa sekä Reijolan taajaman kehittyminen toivat kuntaan uusia elinkei-noja ja asukkaita. Seurauksena oli muun muassa sosialististen puolueiden kannatuk-sen kasvu. Vuoden 1968 kunnallisvaaleissa sosialistisia puolueita äänesti noin 23 %, mutta 1976 29 % ja 1980 30 %.⁴³²

Keskusta säilyi kunnan suurimpana puolueena aina vuoden 2009 kuntaliitokseen asti. Kunnan viimeisissä omaa kuntaa koskeneissa vuoden 2004 kunnallisvaaleissa eniten suosiotaan kasvatti Kokoomus, joka otti suurimman äänisaaliinsa sitten vuo-den 1980 kunnallisvaalien. Kokoomuksen saadessa kaksi paikkaa lisää vanhat me-nestyjät Keskusta ja SDP vastaavasti menettivät molemmat yhden paikan. Pyhäselän viimeisessä kunnanvaltuustossa oli 12 Keskustan, 7 SDP:n, 5 Kokoomuksen, 1 Vih-reiden ja 2 Kristillisdemokraattien edustajaa.⁴³³

Reijolan taajaman rakentaminen tarkoitti, että puoluepoliittisten voimasuhteiden rinnalle Pyhäselkään syntyi entistäkin vahvemmin alueellisesti jakautunut poliittinen kulttuuri.⁴³⁴ Poliittinen ja etenkin kunnan kehittämiseen liittyvä päätöksenteko jakaan-tui usein eräänlaisiin ”Reijola- ja Hammaslahtipuolueisiin.” Omaa aluetta painottava

431 Karhu 2015, 101–110.

432 Kunnallisvaalitilastot 1968–1980. S.V.T 29b; Toimijahaastattelu 1.

433 Karhu 2015, 101–110.

434 Pyhäselkä oli kunnan alkuvaiheista saakka alueellisesti kaksijakoinen, sillä kunta muodostettiin käytännössä kahden rekisterikylän Hammaslahden ja Mulon alueista. Pyhäselästä ei koko historiansa aikana muodostunut yhteisöllisesti yhtenäistä kuntaa. Karhu 2015. Reijolan kasvu ja kuntasuunnittelupolitiikan käyttöönotto samaan aikaan aiheuttivat entistä enemmän alueellista eriytymistä.

toiminta ja ajattelu ylitti puoluerajat.⁴³⁵ Pitkäaikainen kunnallispoliitikko näki Reijolan alueelta tulevien kuntapäättäjien ajattelutavan hyvin erilaisena ja enemmän Joensuu-hun nojaavana kuin Hammaslahden alueelta tulevien.⁴³⁶

Reijolan ja Hammaslahden kehittämisen välinen ristiriita antoi sävynsä Pyhäselän maankäytön ja aluekehittämisen politiikalle aina kuntaliitokseen asti. Reijolan arvo kunnan kysytyimpänä ja nopeinten kasvavana asuinalueena tunnustettiin, mutta samaan aikaan haluttiin tukea Hammaslahden asemaa kuntakeskuksena. Kyse oli myös alueellisesta vallanjaosta: hammaslahtelaiset poliitikot eivät halunneet vallan siirtyvän liiaksi Reijolaan. Taustalla oli mahdollisesti myös pelko Keskustapuolueen vaikutusvallan laskemisesta.⁴³⁷ Pyhäselän pitkäaikainen virkamies kuvasi tilannetta seuraavasti:

”No silloinhan oli tuo Reijola voimakkaassa kasvuvaiheessa ja syntyi vähän sellainen tilanne, että Reijolan puolue ja Hammaslahden puolue. Siinä joutui taiteilemaan kun kumpikin taho halusi pitää puoliaan ja omaa aluettaan, mutta painopiste oli Reijolassa kun kysyntää oli tonteista kovasti Reijolasta ja päättäjistä osa oli Reijolasta, niin kyllä se vaikutti tähän kunnallispolitiikkaan aika pitkään, eli elettiin Reijolan ja Hammaslahden puolueiden mukaan näitä asioita.”⁴³⁸

Pyhäselän kaavoituspolitiikan kuntasuunnitelmiin kirjatut periaatteet olivat selvät.

Hammaslahtea kehitettiin ja suunniteltiin vahvana säilytettävänä kuntakeskuksena ja Reijolaa Hammaslahdelle alisteisena alakeskuksena, jota kehitettiin budjettitilanteen mukaan.⁴³⁹ Kaupungin läheisyyden aiheuttama tonttikysyntä kuitenkin pakotti pitä-mään Reijolan kaavoittamisen ja maanhankinnan aktiivisena. Toisen pitkäaikaisen virkamiehen muistelun mukaan tosiasiat tunnustettiin viimeistään kiivaiden valtuus-tokeskustelujen jälkeen:

”Ja tuota se oli yhdessä vaiheessa hirveetä käenvääntöö, että hammaslahtelaiset ei halun-nu, että Reijola kasvaa liian isoksi… Tuossa kehityksessä, niin yksi jarruttava tekijä on maanhankinta, niin se on merkittävä. Ehkä nopeamminkin olisi Reijola kehittynyt jos se maanhankinta ei olisi ollut niin vaikeaa, myös poliittisesti… Toisaalta pitää sanoa se, että kaavoissa ja prosesseissa taustatuki oli hirmu hyvä. Ympäristölautakunnassa kaikki poliitikot oli mukana ja siinä mielessä oli hirmu helppo toimia. Sitten kun se meni hallitukseen tai valtuuston, niin tietynlainen taistelu käytiin sitten siellä.”⁴⁴⁰

Pyhäselän maankäyttö- ja kuntasuunnittelupolitiikka teoriassa ja käytännössä olivat kaksi eri asiaa. Poliittinen linjaus ajoi kuntakeskuksen kehittämistä, mutta käytäntö saneli Reijolan kasvun turvaamisen. Maanhankinnan vaikeudet hidastivat Reijolan kehitystä. Vaikka maata olisikin ollut tarjolla, yksityisten maanomistajien toiveet saatavasta hinnasta kohosivat usein kunnan näkökulmasta kohtuuttomiksi. Vaikka

435 Toimijahaastattelu 2.

436 Toimijahaastattelu 5.

437 Toimijahaastattelu 5.

438 Toimijahaastattelu 2.

439 Pyhäselän toteuttamisohjelma 1980–1984; Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1985–1989.

440 Toimijahaastattelu 3.

kunnalla olisikin rahaa ollut, maanhankinnan kuluja pidettiin poliittisesti liian suuri-na, tai maata ostettiin jostakin muualta kuin Reijolan alueelta. Taustalla oli poliittinen haluttomuus Reijolan kasvattamiseen.⁴⁴¹

Pyhäselän maankäyttöpolitiikalla oli vaikutuksensa Reijolan tilalliseen kehi-tykseen. Tutkimusaineiston perusteella Reijolan kasvu olisi ollut tapahtunutta no-peampaa, elleivät kunnan sisäiset aluepoliittiset näkemyserot olisi sitä hidastaneet.

Masseyn mukaan politiikka ja tila kuuluvat yhteen: tilassa on aina politiikan mah-dollisuus.⁴⁴² Reijolan tapauksessa voi ajatella, että kehitystä hidastavan politiikan seu-rauksena esikaupunkiasumiselle tärkeä väljyys ja luonnonläheisyys säilyivät aluetta määrittävänä piirteinä voimallisemmin kuin kasvua kiihdyttävässä politiikassa olisi saattanut käydä. Myös asuinkunta-ajattelulla politiikan välineenä oli suora vaikutus Reijolan tilalliseen kehitykseen. Kyse oli ennen kaikkea viihtyisyyttä tavoittelevasta asuinalueesta.

Joensuu ei puuttunut Pyhäselän maankäytön ja kaavoituksen suuntaviivoihin, vaan Pyhäselässä saatiin toimia rauhassa ilman suuremman naapurin väliintuloja.

Elinkeinollisissa asioissa, kuten yritysten sijoittumisessa, oli kilpailua, mutta Pyhä-selän siirryttyä entistä voimallisemmin asuinkunta-ajatteluun, tällaiset vastakkain-asettelut vähenivät. Pyhäselän näkökulmasta Joensuussa herättiin seudullisuuteen käytännön tasolla vasta 2000-luvun puolella yleiskaavauudistuksen yhteydessä.⁴⁴³

Tärkein Pyhäselän maankäyttö- ja kaavoituspolitiikkaan vaikuttanut ylemmän ta-son ulkoinen tekijä oli suunnittelua koskeva lainsäädäntö, jota esitellään tarkemmin liitteessä 3. Vuoden 1958 rakennuslain myötä myös maalaiskuntien oli ryhdyttävä aktiivisesti laatimaan kaavoja alueilleen. Toinen ulkoapäin tuleva vaikuttaja oli ylem-män tason kaavoituksen käyttöönotto. 1960-luvulta lähtien Joensuun seudun yleiskaa-voitus sekä maakuntatasoinen Pohjois-Karjalan seutukaayleiskaa-voitus antoivat linjavetoja kuntakohtaiselle kaavoitukselle.

Pyhäselän maankäyttö- ja kaavoituspolitiikan tärkeimmät suuntaviivat tiivistetty-nä 1960-luvulta 2000-luvulle:⁴⁴⁴

1960-luku

Rakennuslain mukainen kaavoitus otetaan käyttöön Pyhäselässä ja kunta osallistuu Joensuun seudun yleissuunnitelmaan sekä Pohjois-Karjalan seutusuunnitelmaan.

Kunnan ensimmäinen rakennuskaava Hammaslahteen vahvistetaan vuonna 1964 ja Reijolan kaavoitusprosessi aloitetaan. Joensuun seudun yleissuunnitelmassa Reijo-la alue varataan ensisijaisesti pientaloalueeksi ja Muloon Reijo-laaditaan teollisuusalue.

Reijolan kaavoituksen ja Joensuun seudun yleissuunnitelman myötä Pyhäselän yh-dyskuntarakenteen ohjaus ja suunnittelu kytkeytyvät osaksi Joensuun kaupungin ja kaupunkiseudun kehitystä.

441 Toimijahaastattelu 3; Toimijahaastattelu 2; Toimijahaastattelu 5.

442 Massey 1994, 268–269; Massey 2008; 63–64.

443 Toimijahaastattelu 3.

444 Kangaspuro 1968; Pyhäselän kuntasuunnitelma 1974; Pyhäselän yleiskaava 1977; Pyhäselän toteuttamisohjelma 1980–1984; Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1985–1989; Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1987–1991; Pyhäselän kuntasuunnitelma, toteuttamisosa 1990–1994;

Pyhäselän kuntasuunnitelma 1993–1997; Reijolan osayleiskaava 2004; Pyhäselän kunnanarkiston luettelot Reijolan ja Hammaslahden kaavoituksesta; Pyhäselän kaavoituskatsaus 1992; Toimijahaastattelu 3.

1970-luku

Reijolan ensimmäinen kaava vahvistetaan huhtikuussa 1970. Kuntasuunnittelu aloi-tetaan, ensimmäinen suppea kuntasuunnitelma julkaistaan vuonna 1970, toinen huo-mattavasti laajempi 1974 ja ensimmäinen kuntakohtainen yleiskaava vuonna 1977.

Hammaslahden mahdollisuuksia asumisen ja työpaikkojen antajana halutaan kehit-tää, sillä tavoitteena on entistä vahvempi kuntakeskus. Reijolaa kehitetään alakeskuk-sena, mutta sen vahvistumista ei nähdä yhtä tärkeänä kuin Hammaslahden, koska alueen asukkaat kuuluvat Joensuun palvelujen ja työpaikkojen piiriin. Niin Hammas-lahden kuin Reijolankin rakennuskaavoja laajennetaan. Vuoden 1974 kaavalaajennus lähes kaksinkertaistaa Reijolan rakennuspaikkamäärän.

1980-luku

Reijolan ja Hammaslahden kehittämis- ja kaavoituspolitiikan ristiriidat konkreti-soituvat. Kuntasuunnittelussa linjataan Hammaslahden pitäminen vahvana kunta-keskuksena ja Reijolan kehittäminen rahavarojen mukaan. Reijolan rakennuskaavaa laajennetaan voimakkaasti: Louhelan alueen rakentaminen alkaa. Hammaslahden ra-kennuskaavaa laajennetaan myös. Pyhäselkä pyrkii varaamaan maa-alueita laajamit-taiselle teollisuudelle, muun muassa syväsatamaa ja järjestelyratapihaa kaavaillaan Reijolan lähelle Muloon. Hankkeet epäonnistuvat.

1990-luku

Reijolan kasvua pyritään hillitsemään. Pientalojen rakentaminen haja-asutusalueille on vilkasta, ja Hammaslahden kaavaa laajennetaan kymmenillä kortteleilla 1990-lu-vun alussa. Pohjois-Karjalan opiston alue Niittylahdessa kaavoitetaan, ja Niittylah-desta tulee hetkeksi kuntasuunnittelun ykköskohde. Pyhäselän strategia kaupungin läheiseen asumiseen ihmisiä houkuttelevana ”asuinkuntana” voimistuu. Reijolan osayleiskaavan laatiminen aloitetaan vuosikymmenen lopussa.

2000-luku

Reijolan ja Hammaslahden uusien Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten osayleis-kaavojen valmistuminen. Reijolan rakentamiseen pitkään hidastavasti vaikuttanut valtatie 6 eritasoliittymän epävarmuus ratkeaa. Reijolaa kasvatetaan valtatie 6 suun-taisesti Niittylahteen päin. Reijola nähdään maankäyttö- ja kuntasuunnittelupolitii-kassa aikaisempaa itsenäisempänä suhteessa kuntakeskus Hammaslahteen. Pyhäse-län ja Joensuun kuntaliitos. Liitoksen jälkeen Reijolassa alkaa uusi aktiivinen vaihe, ja muun muassa ensimmäiset asuinkerrostalot rakennetaan. Reijolasta tehdään Joen-suun kaupunginosa.

5.2 REIJOLAN RISTIRIITAINEN SUHDE PYHÄSELKÄÄN

Pyhäselän kunnan haasteet Reijolan suunnittelussa ja kehittämisessä alkoivat ennen kuin yhtäkään varsinaista suunnitelmaa tai kaavaa oli saatu valmiiksi. Tulevan esikau-punkialueen asukkaat eivät nimittäin uskoneet kunnan kykyihin vastata alueen tule-viin tarpeisiin ja alkoivat vaatia seudun liittämistä Joensuun kaupunkiin. Kaupungin läheisyys oli ratkaisevassa roolissa liittymisvaatimusten synnyssä. Merkille pantavaa onkin, että kyse ei ollut yksittäisestä nopeasti ohi menevästä tapauksesta, vaan huo-mattavan pitkäaikaisesta ilmiöstä, joka omalta osaltaan valottaa esikaupunkialueen

tilallista vuorovaikutussuhdetta ympäristönsä kanssa. Ensimmäistä kertaa liittyminen kaupunkiin tuli esille 1960-luvulla ja viimeisen kerran 1990-luvun puolivälissä.⁴⁴⁵

Valtakunnallisen kuntauudistushankkeen puitteissa myös Pyhäselässä jouduttiin arvioimaan kunnan seudullista roolia ja tulevaisuutta. Todennäköisesti valtakunnal-lisesta hankkeesta lähtökipinän saaneena ja tuleviin kehitysnäkymin kyynisesti suh-tautuen joukko Mulon koulupiirin asukkaita päätti hakea valtioneuvostolta alueen liittämistä Joensuuhun. Hankkeen vetäjien tiedossa oli varmasti myös kuntauudistus-hankkeessa esiin tullut Joensuun myötämielisyys Reijolan liittämistä kohtaan. Perus-teluina hakemuksessa käytettiin monen seudun asukkaan työssäkäyntiä Joensuussa, mahdollisuutta alhaisempaan veroprosenttiin, sekä ennen kaikkea epäilyksiä Pyhä-selän kyvystä hoitaa tulevan Reijolan taajaman kehittäminen sen vaatimalla tavalla ja mittakaavassa.⁴⁴⁶

Niin lääninhallitus kuin Pyhäselän kuntakin vastustivat anomusta, eikä asia sillä erää johtanut toimenpiteisiin. Aloitteen laatijat eivät olleet tyytyväisiä, vaan he jat-koivat pyrkimystensä edistämistä. Asiaa puitiin tuolloin myös lehtien yleisöosastoil-la. Sekä Karjalaisessa että Pohjois-Karjala-lehdessä 2.7.1968 julkaistussa kirjoituksessa

”Eräs mulolainen” paheksui tapaa, jolla Pohjois-Karjalan läänin kuntauudistustoi-mikunta oli heidän anomustaan käsitellyt, ja osoitti myös närkästystään siitä, että toimikunnassa oli käytetty harhaanjohtavaa termiä ”eräistä” Mulon ja Niittylahden koulupiirin asukkaista, kun parempi olisi ollut puhua vain ”eräistä”, jotka eivät olleet anomuksen takana.⁴⁴⁷

In document Esikaupungin synty : tilallinen uudelleenrakentaminen Joensuun esikaupunkialueella 1960-luvulta 2000-luvulle (sivua 47-53)