Lähde: Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymysten 9 & 13 vastaukset.
Positiivinen suhtautuminen muutokseen on selvästi edustetuin vastausryhmä kai-kissa muuttoajankohtaan liittyvissä vastaajaluokai-kissa. Negatiivisesti muutokseen suhtautuvia ei uudempien muuttajien joukosta ymmärrettävästi juurikaan löydy.
Toisaalta myös 1980-luvulla Reijolaan muuttaneiden joukossa ei tapahtunutta kehi-tystä pidetty negatiivisena kuin kahdessa tapauksessa. Päinvastoin, tässä ryhmässä oli eniten niitä, jotka pitivät kehitystä erityisen hyvänä. Heidän asumisaikakauten-sa sisään sijoittuvat Reijolan kiivaimmat kasvukaudet 1980-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvulla. Huomion arvoista on myös vastaajajoukon ”jokin muu” positiivinen suhtautuminen muutokseen. Kyseinen joukko koostuu alueella jo ennen 1970-lukua asuneista vastaajista. Monet heistä ovat asuneet Reijolassa tai Mulossa koko ikänsä ja eläneet alueen maalaiskyläaikaa. Tässä joukossa vain yksi vastaaja piti tapahtunutta muutosta negatiivisena.638
Aina pientaloalueiden asukkaat eivät ole yhtä kehitysmyönteisiä. Anttilan mukaan keskiluokkaisilla pientaloalueilla ollaan innokkaita puolustamaan luonnonläheisyyttä
637 Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymysten 9 & 13 vastaukset.
638 Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymysten 9 & 13 vastaukset.
ja rauhallisuutta kaupunkirakenteen tiivistämisen uhkaa vastaan. Anttilan tutkimilla Helsingin seudun pientaloalueilla lisärakentamiseen ja tiivistämiseen suhtauduttiin negatiivisesti mikäli alueiden modernisointi oli saatu asukkaiden näkökulmasta kat-sottuna valmiiksi.639
Reijolassa muutokseen liittyvän negatiivisen suhtautumisen taustat palautuvat erityisesti siihen, millaisia ominaisuuksia vastaajat asuinympäristöltään odottivat.
Heille asuinympäristön maaseutumaisuus oli hyvin tärkeä piirre, ja vastaavasti kau-punkimaisuudella ei ollut paljoakaan väliä. Rauhallisuus, luonto ja väljät tontit olivat heidän keskeisimmät alueelle muuttomotiivinsa.640
Tätä taustaa vasten negatiivinen suhtautuminen tapahtuneeseen kehitykseen on ymmärrettävää, vaikka näin vastanneiden joukossa on myös 2000-luvulla muutta-neita. Sukupuoleen, koulutukseen tai muuhun demografiseen piirteeseen liittyviä suoria yhteyksiä ei aineistosta ollut havaittavissa. Myöskään sillä, mistä negatiivisesti suhtautuneet olivat Reijolaan muuttaneet, ei ollut merkitystä. Niin Joensuun kanta-kaupunki, Reijolan sisäinen muutto kuin muu Pyhäselän alue olivat edustettuina.
Jos tarkastellaan samaa kysymystä tutkimuksen kyselyaineiston kontrollialueilla Lehmossa ja Ylämyllyllä, tulokset ovat hyvin samanlaisia. Positiivisesti suhtautuvat ovat ylivoimaisesti suurin ryhmä kaikissa muuttoajankohtaryhmissä. Jonkinlaisia eroja Reijolaan ovat negatiivisesti suhtautuvien tasaisempi jakautuminen kaikkiin vastaajaryhmiin ja etenkin Ylämyllyllä hyvin positiivisesti kaupungistumiseen suh-tautuvien suuri määrä 2000-luvulla alueelle muuttaneiden joukossa.
Kuten Reijolassa, myös kontrollialueilla kehitys on ollut väestömäärän lisäänty-mistä, ja liikekeskusten rakentaminen on sijoittunut 1980–90-lukujen välimaastoon.
Samalla tavalla pienempiä kaupallisia palveluita on alueilta loppunut uusien isompi-en tullessa tilalle. Ylämyllyllä 2000-luvun kasvun keskittyminisompi-en voimakkaasti yhdelle tietylle alueelle (entinen varuskunta-alue) voi vaikuttaa kokemuksiin suuntaan tai toiseen.641 Lehmon ja Ylämyllyn tiedot näkyvät liitekuvioissa 1 ja 2.
Useissa tutkimuksissa ja selvityksissä on todettu kaupungin läheisen taajama-asu-misen edustavan tietynlaista ihanneasumista.642 Kyselylomakkeessa tiedusteltiin, millaiseen ympäristöön ihmiset Joensuun seudulla hakeutuisivat, jos he saisivat va-paasti valita. Noin 44 % vastaajista ilmoitti nykyisen asumispaikkansa olevan paras mahdollinen. Seuraavaksi eniten vastaajia (noin 16 %) houkutti omakotitaloasuminen maaseutualueella. Muut vaihtoehdot (enimmäkseen erilaisia vaihtoehtoja kantakau-pungin alueella) Joensuun seudulla eivät herättäneet intohimoja, valintaprosentit vaihtelivat neljän ja kahdeksan välillä. Omakotitalossa asumista ylipäätään parhaim-pana vaihtoehtona piti 72 % kysymykseen vastaajista. 643
Ristiintaulukointi suhtautumista viimevuosikymmenien kehitykseen mitan-neen kysymyksen kanssa osoittaa, että vastaajat ovat mieltyneet Reijolan kaltaiseen
639 Anttila 2015, 237–239.
640 Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymysten 11 & 13 vastaukset.
641 Jyrinkylän entinen varuskunta-alue rakennettiin hyvin nopeasti omakotitaloalueeksi. Tämä herätti alueella pidempään asuneiden joukossa paheksuntaa. Uusien asukkaiden joukossa kehitys on todennäköisesti näyttäytynyt positiivisena lapsiperheyhteisön kasvuna.
642 Strandell 2005, 27–30; Strandell 2011; Kortteinen, Tuominen & Vaattovaara 2005, 120–125; Esitettyä ihanneasumisen yhtenäisyyttä on toisaalta myös kritisoitu. Vaikka suomalaisten asumistoiveissa on edelleen vahva omakotitaloasumisen eetos, on asumisessa tapahtunut myös eriytymistä. Esim. Rasinkangas 2013, 70; Lapintie 2010.
643 Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymyksen 20 vastaukset.
esikaupunkiasumiseen pois lukien joukko, jota ei tapahtunut kehitys miellyttänyt.
Heidän joukossaan suosituimmat vaihtoehdot olivat omakotitaloasunto maaseu-tualueella tai jokin ihan muu paikka. Vain 17 % joukon vastaajista piti nykyistä asuin-muotoaan Reijolassa parhaana vaihtoehtona, siitäkin huolimatta, että kaikki asuivat omakotitalossa. Ryhmä on kuitenkin huomattavan pieni: 12 vastaajaa.644
6.3 REIJOLAN TILALLISET ULOTTUVUUDET ASUKKAIDEN NÄKÖKULMASTA
Kirsi Saarikangas kuvailee tilan merkityksiä rakennetun, sosiaalisen ja eletyn vuoro-vaikutuksiksi. Rakennettu tila on yhtäältä ymmärrettävissä käytäntöjen ja merkitysten lähtökohtana ja toisaalta niiden tuottamana.645 Kerralla rakennetuista kerrostalolähi-öistä puuttuvat Saarikankaan mukaan rakennuksiin ja rakennettuihin tiloihin vuosien aikana kerrostuneet merkitykset, toisaalta lähiöihin liittyy maiseman jatkuva muut-tuminen ja menneen silmin nähtävä katoaminen.646
Kaupunkikeskustojen läheisyyteen rakennettujen omakotitaloesikaupunkien kohdalla maiseman muuttuminen ja menneen silmin nähtävä katoaminen on konk-reettista. Reijolassa peltoaukeiden väliset metsäalueet ovat täyttyneet asuin- ja teol-lisuusalueilla. Ylämyllyllä entisen varuskunnan alueet ovat täynnä omakotitaloja, ja kasarmeissa toimii koulu ja päiväkoti. Lehmossa kunnan saatua pitkään havittele-mansa Suutelan tilan alueet haltuunsa nousi pelloille muutamassa vuodessa rivitaloja, omakotitaloja sekä taajaman ensimmäiset kerrostalot.647 Mennyt katoaa ja korvautuu jollakin toisella, samalla muuttuvat tilaa määrittävät kokemukset.
Ajatus lähiöistä aluerakentamisen tuotteena syntyneinä kerrostaloalueina on hyvin pinttynyttä. Kuten Saarikangas toteaa, lähiöt ovat leimallisesti toisten suunnittelemia ja rakentamia tiloja, jotka etenkin aluksi näyttäytyvät abstrakteina.648 Omakotitalolä-hiössä talot ovat usein itse rakennettuja, ja alueet rakentuvat sitä mukaa kun tontteja luovutetaan tai tulijoita on. Jos kerrostalolähiössä voi ajatella suunnittelun tavoitelleen ajattomuutta ja paikattomuutta, omakotitalojen kohdalla tilanne on päinvastainen.
Omakotitalolähiö on lähtökohtaisesti henkilökohtaisempi.
Saarikangasta mukaillen, kun lähiöiden rakentamiseen ja niissä asumiseen voi liittää kysymykset tilasta ja ajasta, paikasta ja menneisyydestä, historiasta ja muistois-ta huolimatmuistois-ta niiden rakenmuistois-tamiseen ja suunnitteluun liittyvistä lähtökohdismuistois-ta649, niin omakotitaloalueilla nämä kysymykset tulevat käsi kädessä asumisen ja rakentamisen kanssa.
644 Kaikkiaan lomakkeita palautui 102, kysymykseen vastasi 96 vastaajaa.
645 Saarikangas 2002, 55.
646 Saarikangas 2002, 49.
647 Joensuun seudun pientaloalueille haettava uusia laajenemissuuntia, sanomalehti Karjalaisen verkkouutiset, 8.6.2012: https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/7654-joensuun-seudun-pientaloalueille-haettava-uusia-laajenemissuuntia. Luettu 4.10.2018; Hallittu kasvuloikka välttämätön, sanomalehti Karjalainen, 16.10.2015: https://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/
paakirjoitus/item/87409-hallittu-kasvuloikka-valttamaton. Luettu 4.10.2018.
648 Saarikangas 2002, 52.
649 Saarikangas 2002, 52.
Reijolan kaltaisella vaiheittain rakennetulla omakotitaloesikaupungilla historial-linen kerrostuneisuus on rikkaampaa kuin Saarikankaan tarkoittamissa lähiöissä.
Pienemmillä alueilla pienempien asuntorakentamisen paineiden alla historiallinen kerrostuneisuus on voinut säilyttää paikkansa. Vanhat maatilat, sodan jälkeiset asu-tustilat, 1960-luvun yksittäiset pientalot ja 1970-luvulla alkanut järjestelmällinen kaa-voituksen mukainen rakentaminen, mutta myös metsät ja pellot kuuluvat ainakin toistaiseksi esikaupungin tilaan Reijolassa.
Asetelma erottaa omakotitaloesikaupungit kerrostalolähiöistä tilan kokemuksen kannalta, sillä niissä historia ja kerrostuneisuus näyttävät liittyvän olennaisella tavalla tilalle annettuihin merkityksiin. Kerrostalolähiöissä pääsi toki metsään ja joutomaille, ja se liittyi keskeisenä osana lähiöelämän piirteisiin. Sehän oli lähiörakentamisen tavoite, yhdistää kaupungin ja maaseudun parhaat puolet. Toisaalta ei kestänyt kauankaan kun unelmat kariutuivat uutisiin sosiaalisista ongelmista ja betonitalojen ankeudesta.650
Anttilan mukaan esikaupunkien asuinympäristö muuttui 1960-luvulta alkaen yh-teiskunnan vaurastuessa. Maalaismaisen, asukkaiden itsensä muokkaaman ympä-ristön tilalle tuli viimeistään 1970-luvulla kaupunkimaisesti järjestetty ylipaikallisten koneistojen säätelemä asuinympäristö. Myös esikaupunkiasukkaiden suhtautuminen ympäristöönsä muuttui. Taloudelliseen hyödyntämiseen liittyvät aspektit vaihtuivat yksityisyyden, rauhallisuuden ja esteettisten puolien arvostamiseen. Tämä tapahtui viimeistään siinä vaiheessa, kun esikaupungeissa siirryttiin koulutetun keskiluokan aikakauteen.651 Reijolassa, kuten myös Lehmossa ja Ylämyllyllä, asukkaiden tilallinen kokemusmaailma heijastelee Anttilan kuvailemaa kehityskulkua.
Reijolalle annettujen tilallisten merkitysten analysointi perustuu asukkaiden tapaan jäsentää tilaa sille olennaisina pidetyillä ominaisuuksilla. Tämä lähestymistapa on hy-vin olennainen tutkimusasetelman kannalta. Doreen Masseyn ajattelussa tila, paikka ja yhteiskunta kietoutuvat toisiinsa. Kaupunki ja kaupunkilaisuus, Reijola ja sen asukkaat ovat näin ollen relationaalinen kokonaisuus.652 Tästä syystä ihmisten suhtautuminen asuinalueensa piirteisiin määrittää yhteisön tilallista ymmärrystä. Kauppakeskuksesta tai lenkkipolusta tulee tärkeitä vain, jos niitä käytetään ja ne otetaan osaksi yhteisön tilaa.
Lomakkeen kysymyksessä Kuinka kuvailisit asuinaluettasi ihmiselle, joka siellä ei kos-kaan ole käynyt? vastaajien ajattelutavasta oli havaittavissa toistuvia teemoja. Kaikissa kolmessa taajamassa vastaajat rakensivat tilallisen kuvauksensa rauhallisen luonnon-läheisyyden sekä Joensuun luonnon-läheisyyden yhdistelmään.653
Reijolassa vastauksissa viitattiin suoraan luontoarvoihin ja rauhallisuuteen kaik-kiaan 64 kertaa ja Joensuun läheisyyteen 44 kertaa. Kaikkia muita viittauksia erilaisiin piirteisiin (11 luokkaa) ei yhteen laskettunakaan (96) ollut yhtä paljon kuin edellä mainittua yhdistelmää. Asikainen ja Mäkinen korostavat, että lähiöiden asukkaille pihat ja lähimetsiköt ovat tärkeitä paikkoja. Lähiluonnolla ja puistoalueilla on merki-tyksensä niin henkilökohtaisen virkistäytymisen paikkoina kuin myös lasten leikkien ja sosiaalisten kohtaamisten paikkoina.654
Vastauksissa on myös epäsuorasti kaupungin läheisyyteen ja kaupunkiin viittaavia määritelmiä. Kahdessakymmenessä vastauksessa luonnehdittiin Reijolaa lähiöksi tai
650 Kortteinen 1982, 11–15.
651 Anttila 2015, 260.
652 Masseyn ajattelusta ks. Lehtonen, Rantanen & Valkonen 2008, 8.
653 Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymyksen 12 vastaukset.
654 Asikainen & Mäkinen 2008, 75–76.
esikaupungiksi. Lähiö-luonnehdinnassa on sisäänkirjoitettuna ajatus kaupungin lähei-syydestä, vaikka sitä ei suoraan sanottaisikaan. Lähiöluonnehdintoja ilman mainintaa Joensuun läheisyydestä oli kaikkiaan kuusi kappaletta. Perusteltua on kuitenkin lisätä nämäkin lähiöluonnehdinnat viittauksiin Joensuun läheisyydestä.
Vastauksia, joissa ei yksiselitteisesti viitata kaupunkiin, mutta puhutaan rauhal-lisesta alueesta hyvien liikenneyhteyksien tai palveluiden äärellä, oli 20 kappaletta.
Muutoin vastaukset käsittelivät alueen rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä, palvelu-tasoa, liikenneyhteyksiä, yhteisöllisyyttä tai sijaintia yleisemmällä tasolla.
Jos tulkitaan laveasti kaikki hyviin yhteyksiin, lähiömäisyyteen ja sijaintiin liittyvät luonnehdinnat, on mahdollista löytää kaupungin tai kaupunkimaisuuden kohtalaisen selkeä vaikutus yli kuudestakymmenestä (62) vastauksesta, eli niitä oli lähes yhtä paljon kuin maaseutumaisuuteen liittyviä kuvauksia. Esimerkiksi vastaajien puhe lähellä olevista palveluista voi tarkoittaa kaupungin palveluita tai taajamassa itses-sään tarjolla olevia palveluita. Suorat viittaukset paikallisiin palveluihin on jätetty kaupunkimaisuus-luokan ulkopuolelle.
On aiheellista pohtia, mitä palveluiden läheisyys oikein kaupunkimaisuuden tai maaseutumaisuuden kannalta tarkoittaa. Kuuluuko maaseutuun tai maaseutumaisuu-teen marketit, terveyskeskus, baari, kirjasto, kampaamo, apteekki, huoltoasema yms., ja jos ei kuulu, niin missä menee raja?655 Samanlaisia muutaman tuhannen asukkaan taajamia tai kirkonkyliä löytyy lukemattomia, ja matkaa lähimpään kaupunkiin voi olla 50 kilometriä. Tuskin sellaisilla paikkakunnilla puhutaan oman kylän kohdalla kau-pungista kovin aktiivisesti. Reijolan kohdalla puhutaan, joten on mahdollista ajatella, että lähipalvelut ovat yhtäältä tarpeeksi suuren asukasmäärän mukanaan tuomaa si-säsyntyistä kehitystä riippumatta siitä onko kyseessä maaseutu tai esikaupunki, mutta toisaalta taas selkeää kaupunkiympäristön tilallista jatkumoa Joensuun torilta kohti etelää. Olennaista on se, millaisessa kontekstissa näistä ominaisuuksista puhutaan.
Kyselytutkimus on luonteeltaan yksinkertaistava, ja vastaajat harvoin käyttävät kovin paljoa aikaa vastaamiseen, ellei asia ole henkilökohtainen tai muuten kiinnos-tava.656 Vastaajat ovat joutuneet varsin äkkinäisessä tilanteessa miettimään, kuinka he asuinaluettaan (Reijola) kuvailisivat. Tulosten perusteella on selvää, että kaupungin läheisyys tai toisin sanoen kaupunkimaisuus, sekä rauhalliseksi koettu maaseutumai-suus ovat vastaajien ajattelussa eniten pinnalla olleet tilalliset piirteet.
Vastaajien tapa jäsentää asuinaluettaan kaupungin läheisen mutta maaseutu-maisen olemuksen kautta, kiteyttää osuvasti tutkimuksen keskeisen havainnon: ei ole toista ilman toista. Mikäli kaupunki karkaisi liian kauaksi, kysymys olisi hyvin erilaisesta tilasta. Eivät kuuluisi kantakaupungin äänet eivätkä näkyisi valot, kuten Reijolassa hyvällä säällä tapahtuu. Jos taas metsiin, pelloille ja väljemmille tonteille olisi matkaa kilometrejä, ei olisi rauhallisuutta ja maaseutumaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että esikaupungin tila on yhtä aikaa riippuvainen perinteisellä tavalla ajateltujen kaupunkimaisuuden ja maaseutumaisuuden täysin vastakkaisiksi mielletyistä omi-naisuuksista.
655 Kortelainen pyrkii hahmottamaan maaseudun ja kaupungin rajoja muun muassa talouden, elinkeinojen, kulttuurin ja elämäntavan kautta, mutta toteaa erottelujen olevan keinotekoisia tai romantisoituja, todellisuudessa kyse on monikerroksista hybridiyhteisöistä. Kortelainen 2013, 125–126; Garner puolestaan huomauttaa, että hallinnon tai tutkijoiden laatimista urbaanin ja ruraalin määritelmistä huolimatta alueilla elävät ihmiset muodostavat omat tilalliset mielikuvansa ja merkityksensä. Garner 2017, 61.
656 Lomakkeen laatimisesta ks. esim. Tampereen yliopiston menetelmäopas: http://www.fsd.uta.fi/
menetelmaopetus/kyselylomake/laatiminen.html#laajuus. Luettu 15.1.2017.
Kysymys on yksittäisten ihmisten tilalle antamista merkityksistä. Toinen voi ko-rostaa rauhallisuutta ja toinen kaupunkimaisuutta. Tyypillisin vastaus kysymykseen Kuinka kuvailisit asuinaluettasi ihmiselle, joka siellä ei koskaan ole käynyt? oli kuitenkin sellainen, missä kaupungin ja maaseudun yhdistelmä oli valmiina:657
”Luonnonmukainen ja – läheinen, rauhallinen okt-alue. Lapsia + nuorempaa väkeä mukavasti. Joensuun palvelut sopivan matkan päässä” – Mies 37 v.
”Luonto lähellä – rauhallinen, kuitenkin lähellä kaupunkia.” – Mies 69 v.
”Rauhallinen asua pääasiassa, puhdas luonto lähellä, hyvät yhteydet eli ei liian pitkä matka kaupunkiin” – Nainen 58 v.
”Maaseutumainen lähiö lähellä Joensuuta” – Nainen 48 v.
Kysymykseen vastasi kaikkiaan 96 vastaajaa, ja esimerkkien kaltaisia vastauksia tuli Reijolan osalta kaikkiaan 35 kappaletta. Sellaisia vastauksia, joista nousi esiin pelkästään kaupunkimaisuuden piirteitä, oli 20 kappaletta. Rauhallisuus on liitetty maaseutumai-siin piirteimaaseutumai-siin, sillä maaseutumaisuus ja rauhallisuus emaaseutumai-siintyvät hyvin usein yhdessä ihmisten asumispreferenssikuvauksissa.658 Vastauksia, joissa oli ainoastaan maaseutu-maisia piirteitä oli puolestaan 25 kappaletta. Näissä vastauksissa on jätetty hyvien yhte-yksien ja palveluiden kanssa yhtä aikaa puhutut maaseutukuvaukset selkeyden vuoksi omaan ”muut” luokkaansa. Tässä neljä tyypillistä esimerkkiä vastauksista, joissa kau-pungin ja maaseudun luonnehdinnat eivät olleet suorina viittauksina yhtä aikaa läsnä:659
”Viihtyisä, luonnonläheinen, palveluja tarjolla. Suuri puute: otto automaatti”
– Nainen 49 v.
”Tiivis omakotitalo alue 9 km keskustasta” – Nainen 17 v.
”Hyvä paikka lähellä keskustaa” – Mies 59 v.
”Viihtyisä, rauhallinen, luonnonläheinen, hyvät ulkoilumahdollisuudet”
– Nainen 38 v.
Kaupunkimaisuuden ja maaseutumaisuuden yhtäaikaisilla kuvauksilla oli Reijolan kyselyvastauksissa selkeä enemmistö muunkaltaisiin vastauksiin verrattuna. Kau-pungin ja maaseutumaisuuteen liitettyjen mielikuvien yhteisrooli on tärkein esikau-pungin tilaa rakentavista merkityksenannoista, ja sen varaan näyttää rakentuvan koko kaupungistumiseen liittyvä tilallinen kokonaisuus.660
657 Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymyksen 12 vastaukset.
658 Sihvonen 1994, 49–55; Strandell 2005, 125–126; Strandell 2011, 12; Strandell 2017, 104.
659 Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymyksen 12 vastaukset.
660 Kaupungin ja luonnonläheisyyden yhtäaikaiset merkitykset tulivat vahvasti esiin Kööpenhaminan esikaupunkiasumista käsitelleessä tutkimuksessa: esikaupungin hyvät ja nopeat liikenneyhteydet kaupunkikeskustaan säilyttivät tunteen kaupungissa asumisesta, vaikka väljyys ja vihreys lisääntyivätkin.
Oldrup 2010, 52–54.
Koska kysymys ja siihen annetut vastaukset ovat keskeisessä roolissa siihen näh-den, kuinka tässä tutkimuksessa argumentoidaan esikaupunkiasukkaiden roolia ti-lan tuottamisessa, on syytä tarkastella tarkemmin myös kontrollialueiden Lehmon ja Ylämyllyn vastauksia.
Lehmon ja Ylämyllyn vastauksissa tilanne on hyvin pitkälle samanlainen kuin Reijolassa. Suurimmat erot Reijolaan nähden tulevat esille vastaajien paikallisille pal-veluille antamissa merkityksissä. Lehmon ja Ylämyllyn paikallispalveluiden tasoa ja riittävyyttä tuotiin esille selkeästi Reijolaa enemmän. Ylämyllyn osalta paikallispalve-lujen merkitys Reijolan vastauksiin nähden voi korostua siitäkin syystä, että matkaa Joensuun keskustaan on kaksinkertaisesti, noin 16 kilometriä.661
Lehmon ja Ylämyllyn maantieteellisten ominaisuuksien vaikutus esimerkiksi lenk-keily- ja ulkoilukokemuksiin tulivat myös enemmän esille. Ukonharjun alue Leh-mossa ja useat lampialueet Ylämyllyllä tulevat esille ihmisten kertomuksissa tilan merkityksistä. Reijolasta tällaisia nousi vähemmän esiin pitkälti erilaisen ympäristön vuoksi. Reijolassa ei ole Lehmon eikä varsinkaan Ylämyllyn kaltaisia seudullisesti tunnettuja ja ulkopaikkakuntalaistenkin käyttämiä ulkoilualueita.662
Ylämyllyn vastauksissa kaupunkimaisuuden ja maaseutumaisuuden yhtäaikaiset ilmaisut eivät erotu yhtä selvästi kuin Reijolan osalta. Vastauksia kysymykseen kertyi Ylämyllyn osalta 86 kappaletta, ja 22 niistä voi ilman laveaa tulkinnallisuutta luokitella molempien ilmaisutyyppien mukaan. Pelkästään kaupunkimaisuudella jäsennettyjä vastauksia oli 19 kappaletta ja maaseutumaisuudella 22 kappaletta. Loput vastauksis-ta sisälsivät sellaisia tulkinnallisia rajapintoja, että niitä ei voi liittää jompaankumpaan luokkaan. Tällaisia olivat esimerkiksi viihtyisyys sekä hyvät ulkoilu- ja liikuntamah-dollisuudet. Suoria lähiöksi tai esikaupungiksi nimeämisiä oli 10 kappaletta.663
Neljässä esimerkkivastauksessa tulee hyvin esille keskeisimmät Ylämyllyn tilaa vastaajien ajattelussa ohjaavat piirteet:664
”Mukava paikka asua, etenkin lapsiperheille. Palvelut lähellä, Joensuuhun lyhyt ja nopea ajaa” – Nainen 21 v.
”Lähellä Joensuuta, lentokenttää. Ylämyllyllä on luontoa, isot tontit, mahtavat ulkoilu- ja urheilupaikat ja alueet. Kaikki palvelut saatavilla.” – Nainen 41 v.
”Luonnon ympäröimä viihtyisä ja vilkas ja viihtyisä kasvava kylä” – Nainen 30 v.
”Nukkumalähiö” – Mies 77.
Lehmossa maaseutumaisuuden ilmaisut nousivat niukasti suurimmaksi yksittäiseksi vastausjoukoksi. Maaseutumaisuuteen liittyvien määritelmien avulla asuinaluettaan kuvasi 33 vastaajaa. Kaupunkikuvaukset ja maaseutukuvaukset esiintyivät samanai-kaisesti 30 vastauksessa. Kaupunkimaisuuteen perustuvia vastauksia oli 21 kappalet-ta. Kaikkiaan kysymykseen tuli Lehmon osalta 98 vastauskappalet-ta. Lehmolaisten vastaukset
661 Lehmon ja Ylämyllyn kyselytutkimusaineistot.
662 Ylämyllyn Pärnävaara on suosittu ulkoilualue: http://joensuu.fi/parnavaara. Luettu 3.10.2018.
663 Ylämyllyn kyselytutkimusaineisto.
664 Ylämyllyn kyselytutkimusaineisto.
perustuivat täysin samoille piirteille kuin Reijolan ja Ylämyllyn kohdalla. Tässä kaksi esimerkkiä kustakin kolmesta vastausluokasta.665
Maaseutumaisuuden ja kaupunkimaisuuden yhtäaikaiset kuvaukset:
”Lähellä kaupunkia rauhallinen taajama, kaupat, apteekki yms. löytyy, luonto lähellä”
– Mies 47 v.
”Rauhallinen, luonnonläheinen asuinalue, kuitenkin lähellä kaupunkia ja palveluita”
– Nainen 37 v.
Maaseutumaisuuden kuvaukset:
”Rauhallinen maalaismaisema” – Mies 77 v.
”Luonnonläheinen, hyvät liikuntamahdollisuudet, lapsiperheille hyvä asua” – Nainen 42 v.
Kaupunkimaisuuden kuvaukset:
”Koko ajan kasvava esikaupunki, koko ajan tiiviimpi ja ahtaampi.” – Nainen 32 v.
”Joensuun asumalähiö” – Mies 40 v.
Lehmon aineistossa tämän kysymyksen kohdalla kahdessa vastauksessa tulivat esille sel-keästi negatiiviset tunteet kaupungistuvaan ympäristöön liittyen. Yhdessä vastauksessa pohdittiin mahdollisten häiriöiden ja rettelöinnin lisääntymistä, jos asutusta tulee vielä lisää, ja toisessa ilmaistiin pettymystä alueen liialliseksi katsottua tiivistymistä kohtaan.
Reijolan tilallisuuden määrittäminen ennen kaikkea rauhalliseksi ja maaseutumai-seksi asuinalueeksi tarpeeksi lähellä kaupunkikeskustan mahdollisuuksia tulee esille myös vuonna 1994 Reijolan osayleiskaavaprosessia varten tehdyssä selvityksessä. Sil-loiseen kyselyyn vastanneet kokivat Reijolan keskeisimpänä hyvänä piirteenä jopa maa-seutuidyllimäisen ympäristön kaupungin läheisyydessä. Maaseutumaisuutta pidettiin tärkeimpänä positiivisena aluetta määrittävänä piirteenä. Toisaalta asukasmäärän kas-vu ja siten mahdollinen palveluiden lisääntyminen nähtiin pääasiassa positiivisena.666
Verrattaessa vastaajien tilakokemusta alueella asuttuun aikaan tai alueelle muutto-motiiveihin ei merkittäviä eroja ole havaittavissa. Ajatus Reijolasta kaupungin läheise-nä maaseutumaisena alueena esiintyy kautta linjan erilaisissa vastaajatyypeissä. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että aineisto näyttäisi kertovan, että esikaupunkialueen kehittyminen muutaman sadan ihmisen laajasta maaseutukylästä kolmen tuhannen asukkaan huomattavasti tiiviimmäksi taajamaksi vaikuttaisi vain vähän siihen, miten maaseudun ja kaupungin tila ihmisten ajattelussa jäsentyvät.667
Ojankoski arvioi suomalaisten tottuneen kaupungin palveluiden ja sosiaalisten käytäntöjen läheisyyteen ja keskustan läheisyys on välttämätöntä, koska pientaloasui-nalueilta välttämättömät palvelut usein puuttuvat. Arkielämän kulttuuriset piirteet
665 Lehmon kyselytutkimusaineisto.
666 Sihvonen 1994, 39.
667 Reijolan kyselytutkimusaineisto, kysymysten 9, 11 & 12 vastaukset.
ovat vieneet pois maaseutuelämästä.668 Oldrup mainitsee samanlaisesta ilmiöstä tans-kalaisissa esikaupungeissa: esikaupungit ovat asujilleen yhtä lailla luonnon kuin ur-baanin läheisyyttä.669
Ojankosken havainto voi osin selittää myös Reijolan asukkaiden kokemusta tilan muutoksista. Anttilan mukaan rauhallisuuden ja luonnonläheisyyden kuvaukset asui-nalueisiin liittyen tulevat usein esiin tilanteissa, joissa nämä tärkeiksi koetut piirteet ovat tavalla tai toisella uhattuina. Uhka saa ihmiset tuomaan näkemyksensä ja pelkonsa esiin.670 Tämän tutkimuksen aineiston perusteella Reijolassa pelko luonnonläheisyyden tai rauhallisuuden menettämisestä on hyvin vähäistä, mutta luonnonläheisyyskuvauk-set ovat keskeisiä alueen tilallisia merkityksiä määrittäviä luonnehdintoja.
Maaseutumaisuuden ja rauhallisuuden merkitysrakenteen suhde kaupunkimai-suuteen saa syvyyttä verrattaessa sitä kantakaupungin läheisyyden ja kaupungistu-miskehityksen merkityksiin. Vertailu on tehty erottamalla Reijolan kyselyaineistosta kysymyksen 12 vastauksista ne vastaajat, joiden vastauksissa esiintyivät niin maa-seudun kuin kaupungin merkitysrakenteet (noin 36 % vastauksista), ja ristiintaulu-koimalla heidän vastauksensa suhdetta tapahtuneeseen kehitykseen kartoittaneen kysymyksen vastausten kanssa sekä Joensuun kantakaupungin tärkeyttä kartoittavan kysymyksen kanssa. Tulokset näkyvät kuvioissa 13 ja 14.